11. huhtikuuta 2007

Välipäivä

Tälle päivälle ei ollutkaan mitään ohjelmaa aikatauluissa, käytin tilaisuuden hyödyksi nukkumalla hieman pidempään. Kun en kuitenkaan viitsinyt ihan vaan makoilulinjalle heittäytyä lähdin Kawauchi kampukselle tutustumaan paikkoihin ja ruokalaan lounaalle.

Kampuksen kirjakaupasta lähdin hakemaan kurssikirjoja kielikursseja varten. Ensimmäinen perustason kurssi alkaa jo huomenna siksi ajattelin varata materiaalit valmiiksi. Tuo kirjakauppa oli varsin monipuolinen kokonaisuus josta löytyi lähes mitä tahansa käyttötavaraa jota kuvittelisi tarvitsevansa. Kirjatkin löytyi, ja vaikka olivat suht hintavia, niin oppaan mukaan ne pitäisi itselleen ostaa.

Sää oli varsin miellyttävä, aurinkoinen mutta ei mitenkään kuuma. Yliopiston pihalla oli edelleen käynnissä erilaisten kerhojen aktiiviset uusien jäsenten värväyskampanjat. Vaihto-oppilaita ei kerhoihin ilmeisesti kuitenkaan haluta.

Polkupyöräni jätin suosiolla taas parkkiin Kawauchi kampukselle ja bussilla menin kohti labraa, ei siellä varsinaisesti mitään tekemistä ollut luvassa, mutta ajattelin että olisi hyvä näyttää aktiiviselta ja edes olla paikalla. Siinä sitten lähinnä tutustuin esitteisiin ja kielikurssien järjestelyihin ja koneella surffailin netissä ja kirjoittelin sähköposteja.

Paikallisilla opiskelijoilla ilmeisesti on tapana viettää koko päivä labrassa, jotkut tekivät jotain opiskelutehtäviä ja jotkut jopa nukkuivat pöytänsä ääressä. Siinä sitten aikani ihmeteltyä päätin kuuden jälkeen lähteä takaisin kämpille. Kawauchi kampuksella oli täysi meno päällä edelleen, tosin ilmeisesti kerhojen merkeissä. Väkeä kuitenkin riitti melko lailla.

Juuri tuo auringonlaskun aika tuntui olevan suosittu aika palata kotiin ja kaduilla oli melkoinen härdelli. Siinä sitten parhaani mukaan puikkelehdin katujen reunoja pitkin takaisinpäin. Pyöräily sinänsä sujui, mutta matkanteko hyytyi ylämäkiin varsin tehokkaasti matalan ajoasennon johdosta.

Siinäpä sitten pimeässä taluttaessa pääsi kad
un reunassa oleva jonkinlainen sadevesikanava yllättämään ja tyhjän päälle astuttua kaaduin pyöräni kanssa. Ensimmäinen huolenaihe oli ettei vaatteet olleet menneet rikki koska niiden korvaaminen olisi hankalampaa, pienet naarmut paranee kyllä. Tämä olikin asioiden tila. Onneksi paikalla oli jalkakäytävä joten autoistakaan ei ollut vaaraa.

Perille päästyäni ei solussa vaikuttanut olevan juuri ketään paikalla. Sama tilanne vaikuttaisi olevan edelleen. Tiedä s
itten missä kukakin mahtaa olla, Mikkoakaan en ole koko päivänä nähnyt. Eipä tässä kai muuta kun valmistautumista huomiseen ja josko vihdoin koittaisi saada nukuttua hieman aiemmin, tuntuu vain tuo nukkuminen olevan helpompaa aamupuolella yötä.

Ohessa Pari kuvaa maanantailta:

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huhhu! Toi fillari näyttää siltä ettei sillä pahemmin keulita. On kyllä tuskainen matalan näköinen malli. Hitsaa siihen pidempi satulatanko kiinni ja selkänoja myös :)

Kannattaa vähän hyppyreitäkin varoa...voi olla että noi vanteet ei pahempaa riehumista kestä.

Hannu kirjoitti...

On se noin 25 euron pyöräksi kova menopeli. Katukivien reunoja olen vältellyt ja suosiolla taluttanut mäet ylös, enkä vääntänyt seisaaltani kuten paikalliset. Jostain käsittämättömästä syystä myös paikalliset pitävät satuloita itseensä pituuteensa nähden matalalla.