Ensinnäkin hyvää pääsiäistä kaikille sellaista juhlaa viettäville, täälläpäin en ole huomannut sitä noteerattavan millään tavoin, mutta asiaan...
Tänään oli toinen tapaaminen professori Makinon kanssa kymmeneltä aamulla. Varasin matkaan reilusti aikaa ja lähdin liikkeelle jo ennen yhdeksää, tänään kuitenkin pätin että kapuamisen sijaan otan bussin Ayobayaman rinnettä ylös. Matka-ajallisesti odottelut mukaan lukien se ei ehkä ollut paljoakaan nopeampi kuin kävely, mutta säästyipä hieman vaivaa. Hintaa matkalle kertyi 150 jeniä eli noin euron. Matkan mittaan nähden melko kova hinta.
Kahvit juotuamme lähdimme yliopiston toimistolle viemään jo aiemmin täytettyjä kaavakkeita. Hieman yllättäen ei tänään tarvinnut aivan uusia kaavakkeita täyttää lainkaan. Toimenpide sujui jouhevasti ja kansliassa professorille edelleen pahoiteltiin virhettä huoneiden numeroiden kanssa.
Palasimme professorin toimistolle ja hän esitteli millä nettisivulla voisi tutustua kursseihin joita minun olisi mahdollista ottaa varsinaisen tutkimustyön ja japaninkurssien ohella. Minua kehotettiin itse tutustumaan kursseihin ja ilmoittamaan jos haluan jollekin kurssille osallistua. Siinä olikin päivän virallinen anti, mutta professori kertoi että puoleltapäivin olisi laboratorion japanilaisten opiskelijoiden tervetuliaislounas, jonne myös minä voisin osallistua.
Tilaisuuden järjestelyt olivat varsin mielenkiintoiset, väki kerääntyi seisomaan pöytien ääreen joille oli katettu samanlaiset ruuat ja kertakäyttölautaset. Siinä sitten aluksi pidettiin puheita, jotka minulta menivät pääosin ohi, ja kippisteltiin teetölkeillä. Tämän jälkeen jokainen söi ruokaa omaan tahtiin ja tilaisuus oli siinä. Tarjoilu oli varsin monipuolinen, sisältäen pääruuan ja jälkiruuaksi erilaisia naposteltavia, joista suurin osa eri tavoin käsiteltyä kalaa. Ruoka maistui ja kuka nyt kieltäytyisi lounaskutsusta.
Saman pöydän ääressä oli jo eilen tapaamiani laboratorion edustajia joiden kanssa tuli hyvin juttuun ja lisäksi minulle tuli esittäytymään myös edellisten suomalaisten kanssa työskennellyt ulkomainen tutkija. Hän oli huomannut laukkuuni ommellun pienen suomen lipun. Hän kertoi edellisten suomalaisten vaito-oppilaiden suunnittelevan omatoimista matkaa Sendaihin elokuussa.
Tilaisuuden päätyttyä palasin takaisin rinnettä alas kävellen, mutta ennen asuntoaan palaamista hoidin takuumaksun ja ensimmäisen kuun vuokran maksun. Se kävi niin että nostin postikonttorissa rahaa visa kortilla ja sitten menin laskun kanssa pankkiin. Maksaminen lopulta onnistui virkailijan avustuksella automaatilla. Tärkeintä oli että sain sen hoidettua.
Kävellessäni kohti asuntolaa tuli pyörällä vastaan tiistaina toimisto ja kauppareissulla tapaamani Chris joka kysyi olisinko tulossa vaihto-oppilaiden juhlaan kuudelta. Kun ei nukkumista lukuun ottamatta muutakaan tekemistä ollut, lupasin tulla paikalle. Perille päästyäni kävin tarkastamassa postini, ja siellä olikin ilmoitus toimittamattomasta postista. Kanslian avustuksella järjestettiin että tulisivat huomenna tuomaan lähetystä uudelleen klo 9 ja 12 välisenä aikana.
Hetken levättyäni kello olikin jo kuusi ja lähdin kohti juhlapaikkaa vanhan asuntolan kokoushuoneella. Siellä ei kuitenkaan ollut vielä juuri muita kuin Chris, joka kertoi että juhlat järjestettiin melko lyhyellä varoituksella ja väki saapuisi vasta myöhemmin enimmäkseen. Palasin takaisin myöhemmin ja väkeä olikin kertynyt enemmän. Kun väkeä oli riittävästi koossa aloitettiin tilaisuus siten että kaikki esittelivät itsensä ja mistä olivat tulleet, minkä jälkeen ilta eteni vapaamuotoisen keskustelun ja juomisen merkeissä. Monia mielenkiintoisia keskusteluja tuli käytyä englanniksi ja japaniksi lähinnä amerikkalaisten ja japanilaisten kanssa. Erityisesti japanilaisia tuntui Suomi kiinnostavan ja olipa eräs tyttö tulossa Oulun yliopistoon vaihtoon.
Varsinainen juhla loppui kun yhdentoista jälkeen asuntolan vartija tuli kehottamaan päättämään tilaisuuden ettei muille aiheudu häiriötä. Jotkut vielä lähtivät jatkoille, mutta itse päätin suunnata omaan huoneeseen ja lepäämään. Kuitenkin päätin jälleen kirjoitella tunnelmia ylös ensin.
Kuvia tulee viikonloppuna taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti