Varsinainen ohjattu ohjelma tuli suoritettua eilen ja oman academic adviser:in, eli henkilön joka vastaa varsinaisesta tutkimustoiminnasta, tapaaminen on vasta huomenna, ei tälle päivälle ollut varsinaista ohjelmaa. Käytin siis tilaisuuden univelkojen nukkumiseen edes hieman vähemmäksi. Sängyssä saa hyvin nukuttua vaikka patja on melko ohut ja tyyny on kohtuullisen pieni, mutta kyllä siitä mukavan asennon silti löytää. Lämmityksestä huolehtiva ilmastointilaite halusi tarjoilla hieman viileämpää ilmaa, mutta hyvän peiton ansiosta siitäkin selvittiin ja kaukosäädintä porukalla myöhemmin tutkailemalla myös lämmintä ilmaa saatiin tarjolle.
Päivä kului lähes kokonaan kävellessä. Lähdin Mikon ja Yuun mukana käymään Aboyama kampuksella jossa meidän kaikkien huomiset tapaamiset ovat. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme tiemme tuon pahamaineisen vuoren juurelle jonka päällä kampus sijaitsee. Ja täytyy myöntää ettei nousun haastavuutta ole aiemmissa kertomuksissa lainkaan liioiteltu. Kapuaminen otti sekä voimia että aikaa.
Vihdoin ylös päästyämme rakennukset löytyivät suhteellisen vaivattomasti ja näin saimme selville missä huomenna pitää olla, kysymys enää on miten sinne pääsisi edes vähän helpommin. Huomenna aiomme koittaa saada bussikyydin mäkeä ylös, vaikka se maksaa, ei se raha mene ainakaan hukkaan sen verran rankka nousu on kyseessä. Eikä tuota nousua kyllä polkupyörällä tekisi saati sitten laskettelisi alas. Pyörällä toki nopeuttaisi matkaa vuoren juurelle ja muille kampusalueille.
Hieman ihmetyttää moinen sijainto, mutta ilman minkäänlaista taustatietoa järkeillen tuntuisi mahdolliselta että paikan ansiosta on saatu helpommin iso yhtenäinen alue suht tasaiselta huipulta ja sijainti on kartalta mitaten lähellä keskustaa ja toista kampusaluetta. Asian todellinen laita jää tässä vaiheessa arvailuiden varaan.
Ylhäällä mukaan lyöttäytyi myös saksalainen vaihto-oppilas joka tuli samaan aikaan kuin me, mutta asuu toisessa asuntolassa. Palasimme takaisin myös kävellen koittaen löytää suoremman reitin. Matkaa tehdessä ilta alkoi jo pimentyä ja sokkeloiset ja erittäin kapeat kadut vaikuttivat hyvinkin potentiaalisilta paikoilta eksyä. Asiaa ei auttanut se että jalat olivat erittäin väsyneet kaikesta vaeltamisesta. Perille kuitenkin lopulta päästiin ja käytiin hakemassa hieman syötävää itsellemme lähikaupasta. Reissun tuloksena voi todeta että kävellen edestakaisin kyseessä on varsin rankka lenkki.
Syötyäni päätin vihdoin purkaa matkalaukun sisällön vaatekaappiin ja siten asettua asumaan hieman vakavammin, loppuilta menikin vikkelästi, mutta vielä ehdittiin tavata kolmaskin suomalainen joka oli saapunut asuntolaan vasta myöhemmin. Nyt on jälleen aika käydä nukkumaan ettei huomenna aivan uupuneena tarvitse aloitella uraa tutkimushankkeen parissa.
Kuvia olen edelleen ottanut, mutta huomattavasti vähemmän kuin ollessani yksin liikenteessä. Laitan niitä jakoon myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti