Päätin ruveta kirjoittamaan tätä perinteiseen päiväkirjamuotoon, jos jorinat haukotuttaa, ei tarvitse lukea. Kuvia tulee kyllä taas joskus lisää.
Tänään oli ohjelmassa viimeinen päivä japanin alkeiskurssia, joka osittain näytti menevän päällekkäin kanji (kiinalaistyyliset sanamerkit) kurssin kanssa. Sää oli aamulla pilvinen ja aiempaa koleampi, taisi jäädä alle kymmenen asteen. Kuitenkin olin ajoissa liikkeellä parhaaseen opiskelijoiden kuoluunmenoaikaan ja löytyipä se kaikista suorin reitti asuntolalta polkupyöräkaravaania seuraamalla. Entä olisi tuota sivupolkua itse hoksannut, mutta ihan virallinen reitti sekin oli.
Oppitunnit sujuivat vikkelästi katakana merkkejä kertailemalla ja siinä ohessa otimme selvää mikä onkaan eri kurssien sisältö ja minne kannattaisi itse mennä. Kaikista kielikursseista oli myös pikaversiot, joissa opiskellaan neljänä päivänä viikossa kahden sijaan, kuulosti sinänsä kätevältä, mutta siinä ei sitten paljon muuta ehtisikään ja 40 kanji merkin opettelu kuulosti liian paljolta sulatettavaksi, joten päätin pitäytyä normaalikursseissa.
Täällä tosiaan myös opiskelijoilla on ruokatunti, mikä olisi tervetullutta myös suomalaiseen yliopistomaailmaan. Olimme jo lähdössä kohti ruokalaa, kun eräs Group Morin edustaja tuli kutsumaan heidän Ohanamiin kampuksella ja tietysti sinne lähdimme, eihän sitä nyt voinut niin hyvästä tarjouksesta kieltäytyä.
Sää suosi sikäli, ettei satanut mitään, toki ilma oli edelleen kolea ja harmaa, mutta ei se niinkään haitannut. Paikalla oli melko paljon ulkomaisia opiskelijoita, mutta myös joitakin japanilaisia oli tullut mukaan. Tarjoilut oli runsaat ja kyllä niillä lounaan korvasi varsin hyvin. Olipa tarjolla myös japanilaista kotiruokaa joten voitiin puhua aivan täydestä ateriasta, mutta pieneltä lautaselta ulkosalla syötynä.
Ohanamin hengen mukaan kaikki paikallaolijat jälleen esittäytyivät ja tälläkertaa kirjoitettiin myös nimet vihkoon vieraskirjatyyliin ja sähköpostiosoitteetkin kerättiin ilmoitteua varten. Ruokatunti menikin nopeasti ja jälleen piti palata kirjojen ääreen, tälläkertaa kanji oppitunnin merkeissä.
Näin alkuun kanjitkin ovat vielä ymmärrettäviä, mutta kyllä se harjoittelua vaatii että ne oppii muistamaan ja vieläpä kirjoittamaan. Kurssiin päättyessä pitäisi osata n. 250 merkkiä. Kuuleman mukaan keskiverto sanomalehden lukeminen kunnollisesti vaatisi noin 2.000 yleisimmän kanjin osaamista kaikekseen merkkejä on kymmeniä tuhansia. Sen siitä saa kun kaikelle antaa kuvamerkin.
Ensimmäinen oppitunti kuitenkin saatiin päätökseen kunnialla, ensi kerralla sitten sanakokeet kymmenestä ensimmäisestä merkistä. Huomenna alkavat vielä kielioppitunnit, siinähän sitä riittää pähkäilyä.
Iltapäivällä sää oli muuttunut sateiseksi, eikä sateenvarjo ollut taaskaan mukana. No olisin joka tapauksessa mennyt labralle bussilla, mutta nyt oli ainakin erikoisen hyvä syy.
Labrassa kävin selvittelemään papereitani ja vielä täytettäviä lomakkeita, niitähän nimittäin riittää. Toinen vieruskaverikin oli ensimmäistä kertaa paikalla ja hän on myös vaihto opiskelija, Yhdysvalloista tosin. Puhuu myös hyvin japania, mutta onpa ainakin joku muukin jolta voi kysyä asioita englanniksi tarvittaessa, hän kun on ollut labrassa jo pidempään.
Siinäpä sitten myös professori Makino pyörähti paikalle tuomaan lisää kaavakkeita täytettäväksi, kyseessä oli näennäisesti helppo lomake jolla suostui noudattamaan laitoksen sääntöjä, mutta lomake oli vain japaniksi. kyllähän sen loppujen lopuksi sai täytettyä oikein. Kuitenkin kun kaikki oli valmista kello oli jo niin paljon että päätin jättää toimistoreissun huomiselle.
Koska sade ei näyttänyt loppumisen merkkejä vietin aikaa labralla, siinä kuuden jälkeen opiskelijat lähtivät porukalla ruokalaan illalliselle ja lähdin myös mukaan. Sieltä saikin hyvän illallisen kohtuuhintaan. Päätinpä myös kokeilla nattoo nimistä herkkua josta kaikki aina kyselevät että olenko maistanut. Kyseessä oli melko härskin hajuinen sekoitus tahmeassa liemessä olevia soijapapuja. Maku oli hajua rauhallisempi, eikä kyseessä ollut hassumpi elämys, ei kuitenkaan ehkä suurinta herkkua tähän asti.
Siitä sitten kävelin rinteen alas lainatun sateenvarjon kanssa, kuitenkaan pyörän luo päästyä ei sade edelleenkään halunnut lopettaa. Vaihtoehtoja oli ajaa pyörällä ja kastua, tai taluttaa varjon kanssa. Taluttaminen ei ollut erityisen kätevää joten päätin kokeilla ajamista, kastuminen ei kuitenkaan viehättänyt joten poikkesin heti ensimmäiseen kauppaan jossa olikin heti ovella tarjolla sadetakkeja, kyseessä ei ollut suomalaistyylinen mitätön kertakäyttösadettakki vaan astetta jämäkämpi vaate. Päätin ottaa riskin ja ostin kokeilematta suurimman kokoisen takin, ja se onneksi sopikin päälle varsin hyvin vaikka alla oli jo villapaita ja takki.
Tulipa siinä pimeillä sateisilla teillä mieleen että jos saisi Japanin markkinoille lanseerattua heijastimet ja pyöräilykypärät onnistuneesti massoille, voisi tienata hyvät rahat, lisäksi kaatuneita pyöriä katsellessa kävi mielessä että pyörätelinelle olisi tilausta, pitäisi vaan keksi markkinoille sopivat tuotteet.
Siitä sitten huitaisin takaisin kämpille. Postilaatikossa oli odottamassa pari tiedotetta kämppäkavereille ilmoitettavaksi. Täällä on kuukausittain vaihtuvat "nakkivuorot" jolloin on tiettyjen huoneiden asukkaiden hoidettava yhteisiä asioita. Tiedotteet koskivat tulen tekoa parvekkeella ja yhteisten tilojen siivousta, joka suoritetaan talon puolesta, mutta omat roinat pitäisi olla pois pöydiltä.
Se tuli-juttu oli sellainen, että jotkut olivat saaneet loistavan vision pitää grillibileet parvekkeella, kaikki savut olivat vaan menneet ilmastointilaitteiden sisäänottoihin. Pääsivät tällä kertaa varoituksella.
Siinäpä se ilta meni sitten taas puuhaillessa, mm. sijoitimme astiat helpomin yhdessä käytettäväksi, sekaisin ne kuitenkin menevät. Taas pitäisi käydä nukkumaan. Ei täällä aika ainakaan käy pitkäksi näin arkena. Ehkä ihan postivista sinänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti