Polkupyöräarvonta

Aamulla menimme Mikon kanssa lähistöllä sijaitsevaan JASSO International Houseen (joka myös on ulkomaisten opiskelijoiden asuntola tosin kallis sellainen) käytettyjen polkupyörien myyntitilaisuuteen. Paikalla oli 34 halukasta ostajaa ja 24 polkupyörää myytäväksi. Tilanteeseen oli varauduttu siten että jokainen sai arvontalipun, jota vastaan sai nostaa itselleen varausnumeron, jos sai tyhjän lapun, jäi ilman pyörää tässä tilaisuudessa.

Itsellä kävi tuuri ja sain numeron 23, eli toisiksi viimeisen varausoikeuden. Siinä sitten jonossa katseltiin kun viisi kerrallaan ihmiset valikoivat itselleen polkupyörää. Sinänsä tilanne ei harmittanut koska kaikki pyörät olivat lähes samantyyppisiä vaihteettomia peruspyöriä. Pari vaihteellista pyörää luonnollisesti menivät ensimmäisiä numeroita nostaneille.

Itse sain tukevan oloisen tummanvihreän pyörän, kaikki pyörät oli huollettu ja niihin sai vakuutuksen varkauden varalle kaupan päälle 4000 jenin kauppahintaan. Kyseessä oli hyvä kauppa sillä vastaavat uudet pyörät maksavat noin 10.000 jeniä. Pyörän vihreä väri on ehdoton valtti, sillä sen jopa löytää hopeanharmaiden pyörien massasta. Satula ei tosin tappiin nostamallakaan noussut kovinkaan ylös, mutta parempi tuollainen edullinen munamankeli kuin maksaa vastaavasta huomattavasti enemmän. Onpa pyörällä jopa takaisinostomahdollisuus 2000 jenin hintaan kotiin lähdettäessä jos pyörä on vielä silloin ajokunnossa.

Pitihän sitä pyörää päästä myös testaamaan, lähdimme Kawauchi kampukselle (Sijaitsee Aobayaman juurella) tarkistamaan eilisen tasokokeen tuloksia. Alamäkeen pyörällä viiletti kyllä mukavasti ja jarrut ovat hyvässä iskussa, mutta loivempikin ylämäki hyydyttää menoa tehokkaasti matalan satulan ansiosta, mutta silti matka sujui huomattavan paljon vikkelämmin kuin kävellen. Muuten pyörä kantoi hyvin ja tuntui myös tukevalta.

Liikkuminen kapeiden katujen reunoilla autojen seassa sen sijaan tuntui melko hurjalta, mutta siellä ne muutkin puikkelehtivat ja autoilijoilla on jokin ylimääräinen vaisto polkupyöräilijöitä varten. Itse en täällä tahtoisi ajaa autoa. Suomalaisella liikennekäyttäytymisellä olisi täällä jo puolet väestöstä kuollut liikenneonnettomuuksiin ja toinen puoli sairaalassa. Vielä en tässä parin viikon aikana ole kuitenkaan nähnyt minkään tyyppistä liikenneonnettomuutta.

Itse kokeen tulokset eivät olleet kovin mairittelevat, sijoittivat minut tasolle I eli aloittamaan käytännössä alusta, mutta ehkä hyvä niin, jos vaikka siellä pääsisi edes alkuun japanin puhumisen kanssa. Ja kyseessähän oli juuri tasokoe, ylöspäin voi siirtyä keräämällä hyviä koetuloksia. Saa nyt nähdä kun itse luennot alkavat.

Lounasta yliopiston ruokalassa syötyämme kapusimme jalkaisin mäkeä ylös (pyörät jäivät Kawauchin pyöräparkkiin) jälleen yhtä orientaatiotilaisuutta varten, näitä tuntuu riittävän sillä vielä ensi viikolla jatkuu. Mahtaa kohta olla orientoitunut olo. Tänään jaettiin kolme kaavaketta täytettäväksi, mutta näppäränä poikana olinkin jo täyttänyt ja palauttanut kaksi niistä ennakkoon! Orientaation loppuessa alkoi ilta jo hämärtää ja Mikon sekä Yuun kanssa suuntasimme laboratorioihimme hakemaan tavaramme poislähtöä varten. Olinpa labrassa saanut oman nimetyn kenkähyllyn, enää puuttuu ne kunnolliset tossut, niitä kun ei yli 27 cm koon yli meinaa olla, ja kaikki tähän asti havainnoimani edes hieman isommat ovat olleet kalliita (suomalainen 46 on 29,5 cm, kyseessä on kengän pituus).

Sendain minuutissa kirkkaasta sateiseen muuttuva säätila yllätti ja alkoi tihkuttaa vettä. Menimme siis bussilla alas, mikä ei tietysti lohduttanut kun piti loppumatka mennä pyörällä. Mieluummin tietenkin niin kuin kävellen sillä perille asti bussilla kulkeminen olisi sekä kallista että monimutkaista, jokaisesta bussimatkasta kuin maksetaan matkan pituuden mukaan ja vaihtoja ei tunneta.

Kämpillä ei kauaa ehtinyt tilannetta ihmetellä, kun olin eilen Naoton kanssa sopinut että lähtisin uimahallille hänen mukanaan. Lähdin siis pyöräilemään kohti sovittua tapaamispaikkaa ja sinne pääsikin miellyttävän isoa tietä pitkin, sellaista jossa on oikea leveä jalkakäytävä ja pyörätie. Siinä sitten tavattiin sovitulla paikalla sovittuun aikaan, kuitenkin Naoton kaveri, jonka jäsenkortilla pääsisimme virailijoina kuntoklubin uima-altaalle, pääsisi vasta hieman myöhemmin, niinpä kävimme ohimennen vilkaisemassa tossutilannetta, mutta monet sopivat kaupat oli juuri sulkemassa joten asia jäi edelleen.

Lopulta sitten kuntoklubille päästiin ja luonnollisesti vierailijoiden piti täyttää kaavakkeet, olisin ihmetellyt jos niin ei olisi ollut. Itse uimahalli ei ollut järin suuri, mutta varsin tasokas ja 20 metrin alasta tuli tahkottua päästä päähän niin monta kertaa että laskut menivät sekaisin, jonnekin 700 ja 900 metrin välimaastoon uitu matka varmaan meni. Saunan sijaan uimisen jälkeen mentiin lämpimään porealtaaseen, sauna olisi kuulemma ollut myös, mutta siihen ei lähdetty tutustumaan.

Takaisin palattiin kämppää lähimmän supermarketin kautta, siellä valikoimaa riittikin ja jotain ilta- ja aamupalatarpeita varasin itselleni. Kun perille sitten päästiin oli kello jo yksitoista, mutta siinä vielä juotiin kaakaota ja otettiin pientä iltapalaa sekä pelattiin muutama kierros Algoa (pelistä muistaakseni selitin aiemmin, joku huomauttaa jos en). Ja kun kerran lahjojen antaminen kuuluu kulttuuriin niin annoin Naotolle puisen pyramidi-pelin joita oli tuliaisiksi varattu. Siitä riittikin hupia kun hän ja toinen japanilainen kämppäkaveri koittivat saada pyramidin koottua. Kyllähän se lopulta molemmilta onnistui.

Sellaista tänään. Pahoittelen jälleen kuvien puutetta, mutta tänään ei kuvia juurikaan tullut edes otettua, oli niin koko ajan menossa tänään enimmäkseen.