Tänään alkoi ensimmäinen kielikurssi. Kyseessä on kolmipäiväinen kurssi Japanin tavukirjoituksesta, jotka periaatteessa hallitsen, mutta ajattelin ettei kertaaminen olisi pahasta. Kurssille ehdiin juuri viime tingassa, mutta kuitenkin ajoissa sillä olin uistanut ajan väärin. Onneksi huomasin tarkistaa ajan riittävän paljon ennakkoon.
Luokkaan päästyäni yllätykseni huomasin että iellä oli myös kaksi muuta suomalaista joita en ollut aiemmin tavannut. Kävi ilmi että he olivat myös Tampereelta, mutta Hämeen Ammattikorkeakoulusta ja heidän vaihtoaika on vain kolme kuukautta. Sendaissa tuntuu olevan paljon suomalaisia opiskelijoita juuri nyt.
Itse kurssi oli oikein mukava, kerrankin tunsi osaavansa jotain, mutta ei kuitenkaan niin helppoa että olisin kokenut sen ajan haaskaamiseksi. Opettaja puhui myös englantia ja oli pukeutunut perinteiseen kimonoon (en tiedä oliko se kimono, mutta sellainen perinteinen vaate nyt kuitenkin).
Puoleltapäivin oli ruokatunti ja menin toisten suomalaisten kanssa koulun ruokalalle, koska ilma oli hyvä, oli pihalla kaikenlaisten kerhojen esityksiä. Oli laulua, soittoa ja tanssia. Onneksi jousiampujat tyytyivät vain esittelemään jousia, mutta hekin olivat pukeutuneet perinteisiin asuihin. Ruokalassa oli melkoinen ruuhka, mutta täällä ei ilmeisesti työvoima ole ylitsepääsemättömän kallista koska pari henkilöä oli ohjaamassa väkeä linjastoille että kaikki sujuisi jouhevammin.
Eksyimme linjaan jossa sai itse valikoida ruokansa laajasta tarjonnasta ja maksaa painon mukaan. Annoksesta tuli siten hieman kalliimpi, mutta tulipa taas maistettua kaikenlaista hyvää. Puikoilla syöminenkin alkaa jo luonnistua välttävästi.
Ruokailun jälkeen ihailimme jälleen esityksiä ja tutustuimme joihinkin kerhoihin. Ihme kyllä amerikkalaisen jalkapallo pelaajat eivät koittaneet värvätä rotevaa taklaajaa. Päivän viimeiset oppitunnit olivat tietokoneluokassa, missä harjoiteltiin japanin kirjoittamista koneella, varsin hyödyllinen kurssi siis myös siinä suhteessa.
Opiskelujen loputtua puoli kolmelta iltapäivällä menin bussilla laboratoriolle. Vaikka taaskaan mitään syytä siihen ei ollut, ajattelin edes olla olevinani ahkera. Japanin tasokokeen tulos oli toimitettu nyt myös kirjallisena pöydälleni. Siinä sitten taas kulutin aikaa koneella säätämällä ja ihmettelemällä menoa labrassa. Tänäänkään ei kuulunut uutta siitä mitä ryhtyisin tutkimaan, mutta ei aika hukkaan mennyt. Tutorini, eli henkilö joka kuulemma tietää Japanista kaiken ja opettaa sen myös minulle, kysyi haluaisinko osallistua labran liikuntavuorolle. Lupasin tehdä niin jos saan sisäpelikengät hankittua.
Iltaa kohden päätin ottaa selvää että koska väki oikesti lähtee pois labralta, kotiin meno kun ei tunnu olean heille kovin tärkeää. Puoli kahdeksalta sitten oli lähes kaikki opiskelijat poistuneet, myös viereisen pöydän tyttö, joka on labrassa tähän asti ollut aina paikalla kun olen siellä ollut. Niinpä päätin itsekin poistua.
Takaisin palasin supermarketin kautta, ilman hyvää suunnitelmaa siitä mitä itseasiassa tarvitsen, oli ostoskorin sisältö varsin satunnainen. Sushia ja kirsikkatomaatteja iltapalaksi, banaaneja ja leipää aamuksi ja jotain muuta pientä purtavaa. Ostokset kulkivat yllättävänkin kätevästi pyörän korissa.
Kämpille päästyäni olikin täällä menossa kokkaustuokio ja ruokaa riitti kaikille paikalla olijoille, iltapala vaihtuikin illalliseksi. Sushit söin silti ja katkaraputäytteinenkin sushi oli hyvää. Myös tuo porukalla kokattu ruoka oli tulisuudestaan huolimatta erittäin hyvää. Havaitsimme että makaronilaatikon teko saattaa kaatua uunin puutteeseen.
Huomenna onkin ohjelmassa opiskelua aamusta ja juhlia iltapäivästä. Ensin on labran ohanami, eli kirsikankukkien katselutuokio tarjoiluiden kera ja illemmalla Mori Groupin tervetulojuhla, molempiin on tarkoitus ehtiä. Toivottavasti sää suosii huomennakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti