Jäin siis lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön... Sunnuntai aamuksi laitoin herätyksen kymmeneksi, koska puolelta päivin olisi mahdollisuus lähteä kukka-asetelmia esittelevään näyttelyyn Group Morin opastamana. Ei ehkä aivan oman kiinnostuksen ydinaluetta, mutta olennainen osa Japanilaista kulttuuria ja siten tutustumisen arvoinen. Herääminen kyllä onnistui, mutta vettä satoi oikein kunnolla niinpä jäin arpomaan viitsisinkö lähteä sateeseen polkemaan vai jäisinkö lepäilemään.
Loppujen lopuksi kiskoin sadetakin niskaan ja ja lähdin kohti rautatieasemaa, jossa olisi tapaaminen ennen näyttelyyn lähtöä. Vettä tuli oikein urakalla ja sadetakista huolimatta väkisinkin kastui jonkin verran. Siksi hieman harmittikin kun matka otti arvioitua huomattavasti pidempään ja ennen kuin olin saanut pyörän parkkiin sallittuun paikkaan (polkupyöriä kun ei minne tahansa sovi jättää jos ei halua riskeerata että se takavarikoidaan) ja itse kävellyt asemalle, olin jo parikymmentä minuuttia myöhässä ja seurue oli jo lähtenyt. Koitin soittaa Vesalle (toinen niistä kolme kuukautta Sendaissa viettävistä suomalaisopiskelijoista), mutta hän ei vastannut.
Kun kuitenkin olin sinne asti vääntäytynyt, ei sitä takaisinkaan heti viitsinyt lähteä, eikä sade osoittanut loppumisen merkkejä. Niinpä päätin lähteä keskustan kauppoihin tutustumaan. Ensimmäiseksi vuorossa oli Yodobashi Camera, joka sijaitsee aivan aseman tuntumassa. Siellä myydään kameroiden lisäksi kaikkea mahdollista mikä käy sähköllä ja paljon muuta. Elektroniikkakauppa kuulostaa jotenkin vähättelevältä. Tyydyin tällä kertaa ihmettelemään valikoimia, mutta tuohon liikkeeseen saisi uppoamaan muutaman sukupolven omaisuuden jos sille päälle sattuisi.
Seuraavaksi menin niin ikään aseman lähellä sijaitsevaan Loft-tavarataloon, josta päämääränä oli löytää pyyhe, sillä Suomesta toin vain yhden ison pyyhkeen. Kyseessä oli hyvinkin Stockmannin tyylinen suuri tavaratalo, jossa oli niin ikään vaikka mitä. Pyyhekin löytyi ja otin sen kun ei omaisuuksia maksanut. Mielenkiintoisena yksityiskohtana suurten liikkeiden edessä oli laite, jonne kun sateenvarjon lykkäsi, laittoi se siihen soukan pussin päälle ettei vettä tipu ympäri liikettä. Muutenkin erityisen herkkä kierrätysaktiivi saisi täällä sydänkohtauksen, tai vähintään järkyttyisi lopuksi ikää. No jätteet sentään lajitellaan.
Sitten päätin vihdoin tutustua siihen "big and tall" vaatekauppaan, Grand Back nimeltään. Siellä vaatteita todella oli melkoisen suuria kokoja, myös suuria kenkiä. Liikkeessä oli vaan erikoiskaupan hinnat. Jopa vahvalla eurolla kääntämällä hinnat olivat melko kovat. Mutta olipa palvelukin sitä mukaa huippuluokkaa. Sitä oikein mittanauhan kanssa selvitettiin sopiva koko (osoittautui olevan jossain 2L ja 3L välillä paikallista asteikkoa) ja sitten haettiin sopivia "casual" paitoja. Sovituskoppiin mennessä kengät tietysti riisutaan jalasta vaikka kokeilisi paitaa... Erinomaisen palvelun jälkeen ei sitä kehdannut tyhjin käsin lähteä, joten valikoin pari paitaa mukaan.
Sen jälkeen ohjelmassa oli "tavallinen" kenkäkauppa ostoskadulla ABC Martista olin jo reissun alkupuolella ostanut paikallaan pysyvät pohjalliset kenkiini, joten sinne siis uudelleen, nyt sisäpelikenkien toivossa. Sieltä myyjä sitten etsi liikkeen suurimmat sisäkäyttöön tarkoitetut lenkkarit ja ne kyllä sopivat jalkaan. Suomessa olisin ehkä koittanut vielä seuraavaa kokoa, mutta kun kengät olivat liikkeen suurimmat, otin ne. Suomesta ei tuohon hintaan olisi saanut minkäänlaisia tossuja ja olivatpa vielä alennuksessa. Samalla havainnoin että muun tyyppisiä kenkiä oli tuossakin liikkeessä varsin suuria kokoja.
Vielä ostonkierroksen lopuksi menin "100 jenin kauppaan" josta aina löytää kaikkea tarpeellista. Jos Suomesta haluaa vastinetta, niin lähimmäksi pääsee ehdottomasti Haanpää Vaasassa ja seuraavana Tokmanni/Vapaa Valinta. Sieltä otin kokeeksi liikkeen suurimman t-paidan , jos vaikka kävisi aluspaidaksi, voisi sitten lahjoittaa jollekin jos ahdistaa liikaa. Homma toimii siis niin että ellei toisin mainita, tuotteet maksaa 100 jeniä. T-paita maksoi 210 jeniä, mutta aidon lasisen juomalasin sai 100 jenillä, muovista kun en löytänyt.
Ostosreissussa siis aikaa vierähti melko paljon ja visa vingahti muutamaan otteeseen, kuitenkin hankinnat oli mielestäni perusteltuja, ja euron kurssikin on juuri nyt hyvä joten nythän niitä ostoksia kannattaa tehdä. Kun pääsin taas kämpille kello oli jo lähes viisi. Alkuilta kului ostosreissun tuloksia ihmetellessä ja jossain vaiheessa myös muut kämppäkaverit ilmaantuivat oleskelutilaan ja siinä sitten juteltiin mukavia.
Ilmeisesti kertomukset muuttuu kun riittävän moni kertoja osallistuu tarinaan, nimittäin olivat tulleet siihen tulokseen että minulla oli nyt kiinalainen tyttöystävä, mitä tietääkseni ei tapahtunut, mitä nyt jonkun aikaa tanssittiin. Enkä itse ollut edes asiasta mitään maininnut. No mikäpä siinä, kuvitelkoon kuka mitä tahtoo.
Illemmalla saivat päähänsä järjestää kekkerit kämpillä ja paikalle kutsuttiin jopa hieman lisää väkeä. Ilmeisesti Sunnuntai-illan olemus on jotenkin perustavasti erilainen täällä, sillä ruuan lisäksi tarjoiluksi haettiin myös olutta ja muita alkoholijuomia. Itsellä oli ensimmäiset tunnit vasta yhdeltä, joten kohtuuden rajoissa pysymällä ajattelin selviäväni kunnialla ja päätin osallistua. Kaikilta siis kysyttiin ensin haluavatko osallistua.
Siinäpä se ilta sitten vierähti yöksi ja välillä käytiin lähikaupasta täydentämässä tarjoilua, ne kun ovat auki 24 tuntia ja sellainen löytyy tiheämmin kuin kebab-pizzeria suomalaisesta lähiöstä. Itse kävin nukkumaan jo yhden jälkeen mutta toiset kyllä vielä jatkoivat, mutta ei se haitannut.
Näin siis kului viime viikonloppu, siinä ei paljon koneen ääreen ehtinyt tarinoimaan. Alkuviikosta sitten lisää juttua erikseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti