Ohanami

Japanin alkeiskurssi jatkui tänään ja kertaus ei todellakaan ollut taaskaan pahasta, oli varsin hyödyllistä käydä nämäkin asiat palauttamassa mieliin, samalla tarjoutui mahdollisuus kysyä muista kielikursseista opettajalta. Lisäksi jälleen harjoiteltiin japanin kirjoittamista koneella, mikä tehdään periaatteessa amerikkalaismallisella näppäimistöllä, jossa on toki muutamia hyödyllisiä pikanäppäimiä merkistöjen vaihtoon. Nyt sitä osaa tehokkaammin kirjoittaa japania vaikka omalla koneella. Alkeiskurssi jatkuu vielä maanantaina ja sen jälkeen alkaa varsinaiset kieliopinnot.

Ruokatunnilla eksyimme jälleen itsepalvelulinjastoon, mutta tälläkertaa osasin valikoida herkut siten ettei hinta noussut likaa, ja miso-keittoakin löytyi. Kyseessä on ilmeisesti lähes kaikkiin aterioihin kuuluva soppa jossa on milloin mitäkin höysteitä, tänään lepäkuutioita. Edullista ja hyvää ateriaa täydentämään.

Kun japanin tunnt loppuivat iltapäivällä, oli ohjelmassa labran Ohanami, eli tuo mainostettu kirsikankukkien katselutuokio. Säätila hieman epäilytti, sillä taivas oli pilvessä ja aamupäivän aikana satoi hieman. Kekkerit saatiin kuitenkin vietettyä kastumatta, vaikka pari piskoa taivaalta putoilikin.

Tapahtuman kulku oli seuraava. Labran väki kerääntyi viltin asemaa ajaneen pressun ääreen puistossa. Tarjoilut levitettiin esille ja väki istui rinkiin niiden ympärille. Aluksi labran johtohahmot pitivät puheita ja sitten kippisteltiin (kampai!) kukin valitsemansa juoman kanssa, tarjolla oli sekä virvoitusjuomia että olutta ja jotain limuviinoja.

Jälleen kerran jokainen esitteli itsensä ja tälläkertaa kerrottiin omista harrastuksista ja muuta sellaista. Sitten käytiinkiin syömään ja keskustelemaan. Enimmäkseen keskustelin tutorini kanssa, mutta myös muiden kanssa parhaani mukaan.

Siinäpä pari tuntia vierähti vikkelään ja meinasi jo seuraava juhla alkaa painamaan päälle. Kuitenkin tilaisuus oli jo loppumassa ja lopuksi pidettiin vielä puhe ja lopetettiin tilaisuus perinteiseen japanilaiseen tyyliin seisomalla ringissä ja lyömällä kädet yhteen kerran. Sitten roskat kerättiin ja pressut taiteltiin kasaan ja tilaisuus oli siinä.

Seuraavan juhlan alkuun oli puolisen tuntia ja parhaani mukaan veivasin pyörällä kämpille heittämään ylimääräiset tavarat pois ja suuntasin läheisessä ravintolassa järjestettyyn Group Morin tervetulojuhlaan. Kyseinen ryhmä siis auttoi meitä ulkomaalaiseksi rekisteröitymisessä ja pankkitilin avaamisessa, sekä järjesti kuljetuksen asemalta.

Ehdin juhlaan suht ajoissa. Kaikille annettiin nimilaput joissa luki myös mistä kukakin oli. Pöytien numerot arvottiin, tasaisen jakauman takaamiseksi. Jokaisessa pöydässä oli lisäksi yksi Group Morin edustaja pitämässä keskustelua yllä. Pöytien ääressä seisottiin jälleen, mutta tarjoilut olivat erikseen omalla pöydällä.

Aluksi esiteltiin Group Morin toimintaa ja tapahtumia, minkä jälkeen kaikki esittäytyivät koko yleisölle maa kerrallaan japaniksi tai englanniksi (itse aloitin japaniksi ja täydensin englanniksi. Eri maita olikin yllättävän paljon. Ruokailun alettua väki hieman hajaantui eri pöytien ääreen ja jälleen tuli tavattua paljon uusia tuttavuuksia.

Ohjelmana oli aluksi Tohoku Universityn orkesterin jousikvarteton esittämää musiikkia, minkä jälkeen esitettiin "Jos sul lysti on" kappaletta kukin kieliryhmä omalla kielellään yhden säkeistön ja sitten koko porukalla japaniksi koko biisi. En minä enkä Mikko kumpikaan olla laulumiehiä, mutta lupauduimme silti oman osuuden hoitamaan ja menihän se suht kivuttomasti.

Juhla oli varsin mukava ja tänään kyllä jaksoi jo pelkillä juhlaruuilla siinä vielä lopussa jäätiin keskustelemaan korealaisten tyttöjen kanssa jotka halusivat oppia esittelemään itsensä suomeksi. Hyvinhän se onnistui muutaman harjoituksen jälkeen.

Juhlan jälkeen sai ilmoittautua Group Morin järjestämille japanin keskustelukursseille, ilmoittauduin mukaan, sillä ei kai sitä nyt liikaa harjoitusta voi olla. Siinä hetkisen muiden vaihto-oppilaiden kanssa juteltua palasin kämpille rentoutumaan. Viikko on jälleen ollut tapahtumia täynnä ja vaikka jotain puhetta oli että joku porukka oli vielä illemmalla suuntaamassa kaupungille, en olisi kyllä jaksanut lähteä vaikka kuinka olisi tahtonut.