Laboratorioon

Tänään oli siis aika tutustua tulevaan työympäristöön ja toivottavasti hieman saada vihjettä mistä itseasiassa on kyse koko touhussa. Jaetussa materiaalissa oli annettu vain huone ilman nimeä jonne saapua ja ajaksi erittäin tulkinnanvarainen "any time in the morning" Koska Mikolle oli annettu tarkka ajankohta hänen tapaamiseensa lähistöllä menimme yhtä matkaa, lopulta jälleen kävellen ylös Ayobayaman rinnettä. Koleahko mutta aurinkoinen sää oli tähän sinänsä suotuisa, voimille se otti jälleen. Tuon lenkin kun päivittäin kiskoisi olisi varmaan melkoisessa kunnossa vuoden päästä.

Olin perillä määränpäässä hieman ennen kymmentä ja päätin suunnata kohti toimistoa, jossa ketään ei kuitenkaan ollut paikalla. Viereisestä toimistosta lähtevälle neidille (siviilisäätyä en havainnoinut) sain osin viittomalla ja papereita osoittelemalla kommunikoitua miksi olin paikalla ja hän haki paikalle nuoren miehen joka ilmeisesti oli kyseisen professori Tri Ayumi Shinoharan avustaja tai vastaavaa. Hänen kanssaan selvitimme asiaa ja hän kertoi että professori tulisi paikalle puolenpäivän tienoilla ja pyysi laboratorioon (mikä tässä yhteydessä tarkoittaa muutaman henkilön yhteistä työtilaa) istumaan ja odottamaan.

Päätin käyttää ajan hyödyksi täyttelemällä joitakin lomakkeita ja tutustumalla Mori Groupin jakamaan Sendai opasvihkoon käytännön asioista elämässä Sendaissa. Aika kuluikin vikkelään ja kohta menimmekin takaisin toimistolle jonne jonne professori itse oli ennättänyt paikalle. Hän oli tulostani selvästi ihmeissään ja kertoi myös asian olevan näin. Papereita katseltuaan hän totesi että olin aivan oikeassa paikassa, mutta annettu puhelinnumero ei ollut hänen. puhelinkierroksen jälkeen hän sai selville että jossain vaiheessa oli sattunut lipsahdus papereihin ja olin 3 kerrosta liian alhaalla, paperissa oli 311-2 ja oikea paikka olisi ollut 611-2.

Professori Shinohara otti asian hoitoonsa miellyttävän rauhallisesti ja väliin ehti jopa kertoa käyneensä Tampereella joitakin vuosia sitten. Selvisi että professori Shonzo Makino, joka siis vastaisi minun asioista oli ehtinyt lähteä jonnekin, mutta hänen kollega ottaisi minut vastaan varsinaisessa paikassa jossa minun olisi oikeasti pitänyt olla. Ovelle professori Makino oli jättänyt lapun jossa keroi odottaneensa minua kymmenestä puoleenpäivään, eli ajan jonka istuin 3 kerrosta alempana, ja kehotti tulemaan klo 13 tapaamaan häntä. Minut kuitenkin ohjattiin laboratorioon jossa tulen työskentelemään.

Laboratorioon päästyäni minulle osoitettiin oma työpiste ja kerrottiin muutenkin laboratorin kuvioista ja että vielä tämä viikko on paikallisilla kevätlomaa ja varsinainen toiminta alkaisi ensi maanantaina laboratorion palaverilla, minkä jälkeen omaa projektiaan saisi kehitellä omaan tahtiin ilman päivittäistä aikataulua kaksi kertaa kuukaudessa järjestettäviä palavereja lukuun ottamatta.

Koska lounasaika oli käsillä suunnistin parin muun tutkijan kanssa yliopiston ruokalaan. Noin kolmensadan jenin lounaan sai itse valita useista vaihtoehdoista ja lopputulos olikin jälleen maittava. Vielä en ole huonoa ruokaa täällä tavannut. Maut ovat toki vieraita mutta kokonaisuus toimii.

Lounaan jälkeen kello oli jo yksi ja menin professori Makinon juttusille tällä kertaa oikeaan paikkaan. Hänelle oli tilanne selostettu ja oli pahoillaan tapahtuneesta, kuten kaikki muut osapuolet, mutta sattuuhan näitä. Siinä sitten aloiteltiin virallisia muodollisuuksia täyttelemällä hieman lisää lomakkeita. Jos laskisin kaikki täällä ja ennen lähtöä täyttämäni kaavakkeet tuloksena olisi suuri luku. Yhdessä pohdimme minä vuosina olen itseasiassa ollut peruskoulussa kun sellaistakin keksittiin yhtäkkiä kysyä.

Seuraavaksi minulta kysyttiin mitä itseasiassa haluaisin tehdä projektinani, mielenkiintoinen kysymys, mutta kysyin ensiksi että mitä laboratorio itseasiassa tutkii, erilaisien puheentunnistuksien ja robottien ohjauksen ohessa oli musiikkidatan välitys internetissä, se tuntui liippaavan lähimpää omaa aluettani joten sanoin että se kuulostaisi erittäin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.

Päivän virallinen osuus olikin siinä, mutta palasin takaisin laboratorioon käymään läpi käyttäjätilien avaamiset laboratorion koneille sekä keskustelemaan tutorini kanssa joka opastaa minua mm. Japanin kulttuuriin liittyvissä asioissa. Hänen kanssaan koetin myös jonkun verran puhua Japania, mutta kovin hakusessa on sanasto vielä. Minua kuitenkin rohkaistiin koettamaan puhumaan japania vaikka ei edes kokonaisia lauseita saisi aikaan, eikä vähintään siksi että monikaan laboratorion opiskelijoista ei puhuisi paljoakaan englantia. Siinähän sitä kulttuurivaihtoa syntyy.

Mainittakoon tässä yhteydessä että laboratorio on selvästikin "sisätila" koska kengät riisutaan jo ovelle. Tapa joka ehkä johtaa löysiin kenkiin ja valtavaan määrään tossuja, on kuitenkin mielestäni varsin mukava. Monesti suomessa pitkän päivän aikana mielellään riisuisi kenkänsä, mutta si sitä viitsi kuraisilla lattioilla tehdä.

Ennen lähtöä kampukselta lähtöä sattui professori Shinohara tulemaan vastaan ja hän kysyi että menikö asiat niin kuin piti. Kerroin kaiken menneen hyvin ja tämänkin ansiosta henkilökunnasta jäi erittäin miellyttävä kuva. Ei lainkaan niin hierakkinen kun etukäteen annettiin odottaa. Ehkä ylempi korkeakouluaste on muuta yhteiskuntaa tasa-arvoisempaa. Kun päivä oli viralliselta puolelta pulkassa palasin takaisin asuntolalle jonne löysin yksinkin pienen pohdinnan jälkeen. Jalat tosin olivat jälleen melko uupuneet ja levähdinkin hetkisen. Illan mittaan täyttelin kaavakkeita joilla saisi vuokran menemään automaattisesti tiistaina avatulta japanilaiselta pankkitililtä sekä tilisiirtokaavakkeen ensimmäisen kuun vuokran ja vakuusmaksun maksamiseen. Lisäksi laskeskelin kumpi tulisi kustannusten puolesta edullisemmaksi, rahan siirto verkkopankissa vai sen nostaminen visa-kortilla ja tallettaminen automaatilla tilille (täällä automaatit tekevät myös talletuksia ja päivittävät jopa tilikirjan, hämmentävää mutta totta). Totesin että Sampo pankin ilmoittamilla taksoilla alle 1500 euron kannattaa kierrättää käteisen kautta.

Illemmalla lähdimme Mikon kanssa asuntolan toimistolle vahvistamaan että kaavakkeet on täytetty oikein ja samalla toimittamaan tuon automaattisen veloituksen toimeenpanon. Tilisiirron kanssa pitäisi mennä pankkiin asioimaan. Toimistolta suuntasimme hieman etäämmällä olevaan supermarkettiin lähikauppaa laajemman valikoiman perässä.

Marketissa riittikin ihmettelemistä. Päällepäin se toki muistutti hieman Suomalaista supermarkettia, mutta valikoima oli jotain aivan muuta. Kuitenkin löysimme ihmettelyn jälkeen itsellemme iltapala ja aamiaistarvikkeita sekä muuta pientä tarpeellista. Market oli siinäkin mielessä kotoisa että tavarat pakattiin itse muovikassiin! Toki aukioloajat oli keskiverto suomalaiskauppaa laveammat, joka päivä 9 - 24. Siitä sitten palailtiin nauttimaan iltapalasta ja valmistautumaan huomiseen päivään.

Porukalla myös japanilaisten kanssa mm ihmettelimme minun puhelimeen saapunutta japaninkielistä tekstiviestiä jonka sisältö tuntui hämmentävän jopa japanilaista. Kuitenkin numeron selvittelyn jälkeen todettiin ettei se ole mikään virallinen ilmoitus vaan todennäköisemmin roskapostia.

Näin on taas yksi tapahtumarikas päivä vierähtänyt yöhön. Huomenna palaan kymmeneltä yliopistolle hoitamaan lisää muodollisuuksia, odotettavissa lienee vino pino lomakkeita. Sääennuste lupaa jälleen otollista kiipeilyilmaa, mutta silti vakavasti harkitsen bussin ottamista loppumatkaksi, mutta saa nähdä miten käy.

Jaa että mistäkö muistan kaikki nimet näin yllättäen. No kaikki antoivat käyntikorttinsa parhaan japanilaisen perinteen mukaan. Olisi varmaan itsellekin pitänyt tilata TTYltä virallisen oloinen käyntikortti.

Ja niitä kuvia tulee kyllä, mutta ei vielä, kuvien työstäminen ottaa aikansa ja pitää myös nukkua.