Tapahtumien puolesta melko hiljaisen sunnuntain jälkeen koitti taas arki ja maanantai. Täällä alkoi tänään uusi lukukausi kevätloman jälkeen ja samalla alkoi uusi lukuvuosi. Vaihto-oppilailla oli vuorossa orientaatio japanin kielikursseista Tohoku Universityllä sekä tasokoe jolla ratkaistaan mikä olisi sopiva taso millä kursseja tulisi suorittaa.
Itsellä ei koe tuntunut kovinkaan huikeasti menevän, jokaisessa vastauksessa oli vähintään osittain arvausta mukana. Itse koe oli monivalintakoe jossa joko valittiin tyhjiin kenttiin sopiva pätkä tai oikea vastaus kysymykseen. Luetun ymmärtämisiin päästyäni aikakin alkoi olla lopussa sen lisäksi ettei teksteistä olisi mitään muutenkaan saanut irti. Tulokset tulevat kuulemma jo huomenna, saapa nähdä keksivätkö -1 tason.
Kaiken muun hauskuuden lisäksi ennen koetta sai taas täyttää lisää kaavakkeita. Tähän nimenomaiseen sai kirjoittaa nimensä kolmesti ja osaston nimen ja numeron kahdesti. Kertaus on... jne. Lisäksi luentosalissa oli lähes kylmempi kuin ulkona. Villapaita ja takki päällä meinasi silti palella. Lieneekö kyseessä ollut vika vai eivätkö opiskelijat kaipaa lämmintä sisäilmaa. Toivottavasti kesällä ei tilanne oli päinvastainen.
Hieman kokeen lannistamana kapusin ylös Aobayamaa, tai no jätin varsinaisen kapuamisen bussin tehtäväksi sillä sateessa kiipeily ei innostanut. Laboratorion avauspalaveriin oli reilusti aikaa, mutta en muuallekaan viitsinyt väliajaksi lähteä. Laboratoriossa oli varsin hiljaista päiväsaikaan joten istuin pöytäni ääreen ja lueskelin jaettuja materiaaleja ja saatoinpa hetkiseksi jopa siihen nukahtaa kun ei kovin paljon edellisenä yönä tullut nukuttua.
Sitten olikin palaverin aika, varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Vaikka sisältö hujahti pääosin ohi, oli ilmapiiri miellyttävän rento opiskelijoiden ja professoreiden välillä. Kaikki esittelivät itsensä, myös minä sain suutani auki sen verran että esittelin itseni japaniksi, nuo esittelylauseet onneksi ovat jämähtäneet syvemmälle selkärankaan kuin muu japanin oppi.
Palaverin jälkeen menin jälleen professori Makinon juttusille kysymään mitä oikeastaan tulisin tekemään. Professorin näkemys oli että ensiksi kannattaa opiskella japania ja sitten tarttua toden teolla tutkimusprojektiin sekä madollisesti ottaa joitakin tohtoritason kursseja jotka pidetään englanniksi. Samalla käytiin läpi mitä olin oikeastaan opiskellut entuudestaan ja ristiriidasta sen ja laboratorion pääasiallisten tutkimuskohteiden kanssa. Keskustelua jatkettiin myös professori Iton kanssa joka pyörittää enemmänkin labran käytännön asioita. Professori Ito lupasi pohtia asiaa pari päivää ja kertoa sitten mitä tarkalleen tulisin tekemään.
Aluksi ajattelin että käyttäisin labrassa omaa tietokonettani, mutta ajatus sen raahaamisesta mäkeä ylös päivittäin ei enää innostanut, joten pyysin ja sain itselleni laboratorion päätteen. Hiemanhan sen japaninkielinen käyttöjärjestelmä (FreeBSD+Gnome, jos jotakuta kiinnostaa) hämäsi, mutta eiköhän siihen totu, kuten myös amerikkalaisen asettelun omaavaan mini-näppäimistöön.
Iltapäivä vierähtikin nopeasti ja ilta oli pimentynyt kun puoli seitsemän jälkeen lähdin kävelemään rinnettä alas. Suunnitelmana oli lähteä metsästämään isokokoisia tossuja, koska niitä tarvitaan nyt kahdessa eri paikassa. Öinen maisema rinteestä oli kerrassaan mahtava, harmi ettei kamerani sitä kyennyt tallentamaan edes kohtalaisesti.
Kun pääsin keskustan laitamille, lähelle hotellia jossa vietin yöni viime viikolla, tuli Chris jälleen vastaan, siinä muutaman sanan vaihdoimme ja hän toivotti onnea tossujen etsintään, itse ei kuulemma ollut siinä vielä onnistunut kun myös hänellä on suuri kengännumero. Tämän lisäksi hän suositteli menemään läheiseen puistoon, sillä siellä oli kuulemma kirsikankukka-festivaali ja hyvät tarjoilut edullisesti.
Olin huomannut värilliset lyhdyt, mutta en niitä mihinkään tapahtumaan ollut yhdistänyt. Tilasinkin sitten syötävää ja sain jonkinlaisia täytettyjä palloja joiden päällä oli kastiketta, ruokailuvälineeksi tarjottiin kebakkojen tikkua muistuttavat tikut. Hyväähän se jälleen oli ja jälkiruuaksi ostin tikussa olevan sinisellä suklaalla kuorrutetun banaanin, joka ei ollut läheskään niin ylimakea kuin voisi kuvitella, päinvastoin. Tarjoilu tapahtui siis torikojujen omaisista kioskeista ja syöminen penkeillä. Innokkaimmilla oli liinat levitetty puistoon joilla istuttiin ilman kenkiä.
Tapahtumaa hetken ihmeteltyä jatkoin matkaa kohti kauppoja, kuitenkin moni oli jo ehtinyt sulkea ja tossut jäi saamatta. Kauppojen aukiolo on vapaata, mutta kaupan mukaan vaihtelee iltakahdeksasta 24 tunnin aukioloon. Kuitenkin jotain tarpeellisia hankintoja tuli tehtyä sen mukaan mitä oi havainnut tarvitsevansa.
Siitä sitten vaelsin välillä karttaan turvautuen takaisin asunnolle. Tuli taas käveltyä aika hyvä matka tänään aamun laiskuudesta huolimatta. Kello oli jo puoli kymmenen kun pääsin perille.
Illalla vielä pelasimme pelejä Naoton kanssa, jonka kanssa olemme sopineet omasta kielikurssista. Hän harjoittelee englantia ja minä koitan aina parhaani mukaan kohennella japania.
Huomenna on tarkoitus mennä Mikon kanssa tutkimaan mikä on tilanne käytettyjen polkupyörien myyntitilaisuudessa ja iltapäivällä on Graduate School of Engineering orientaatiotilaisuus, näin ainakin lapussa luki joka oli työpöydälleni ilmaantunut labrassa.
Eipä muuta tällä erää (johan siinä taas juttua piisasi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti