Tistai 3.4.2006
Niin paljon on tapahtunut kahden päivän aikana, aloitetaan siis alusta...
Maanantai aamuna herättyäni ja peseydyttyäni varmistin että kaikki omat tavarat on kerätty mukaan ja kirjauduin ulos hotellista juuri ennen takarajaa eli kello kymmentä aamulla. Kyyti yliopiston asuntolaan olisi vasta kello kolme iltapäivälle, joten kiirettä pitämättä kuljin laukun kanssa takaisin asemalle tutkimaan jos siellä olisi säilytyslokeroa johon laukku mahtuisi jotta itse voisi tehdä jotain muuta. Lokero kyllä löytyi mutta mahtumisesta en ollut varma, ja koska lokerosta olisi pitänyt maksaa ennakkoon 500 jeniä en viitsinyt koittaa onneani.
Sääennusteesta huolimatta sää oli suhteellisen lämmin ja aurinkokin paistoi aina välillä, niinpä menin aseman edustalle istuskelemaan laukun kanssa ja lukemaan jo lähes viikon vanhaa Iltalehteä joka Helsingin lennolta tarttui kyytiin. Lehdessä riitti yllättävän paljon luettavaa kun luki myös jutut jotka eivät lainkaan kiinnostaneet, mutta ajan tappamisen hengessä tuli kaikki luettua. Sinänsä erittäin ristiriitainen tunne istua rautatieaseman edustalla Japanissa lukemassa suomalaista iltapäivälehteä.
Kahden jälkeen päätin lähetä tapaamispaikalle aseman sisällä odottelemaan jos vaikka vastaanottokomitea tulisi ajoissa paikalle. Paikalla olikin jo toinenkin matkaaja, niin ikään Tohoku Universityyn tulossa ollut saksalainen nuori mies, joka myös erottui muusta väkijoukosta erittäin helposti. Siinä sitten muutama sana vaihdettiin ja kävi ilmi että hän oli ollut Sendaissa jo lukioaikoinaan vaihdossa joten japanin puhuminen oli hallussa.
Jo kohta puoli kolmen jälkeen paikalle ilmaantui myös varsinainen vastaanottaja, vapaaehtoisryhmä Group Morin edustaja, keski-ikäinen rouva joka myös melko hyvällä englannilla esitteli itsensä ja toivotti tervetulleeksi Sendaihin. Tämän jälkeen odoteltiin päivän muita tulijoita joita oli toinen suomaisista sekä neljän hengen ryhmä Etelä-Koreasta, 3 tyttöä ja yksi poika.
Kun kaikki tulijat olivat paikalla, siirryttiin alakerran taksiasemalle missä ihmiset ja tavarat saatiin mahtumaan kahteen autoon ja lähdettiin kohti asuntolaa. Perille päästyä oli vuorossa Tohoku Universityn lyhyt mutta sitäkin tiiviimpi orientaatiotilaisuus jossa informaatiota tuli valtava määrä sekä japaniksi että englanniksi, onneksi suuri osa löytyy myös paperilta. Informaatiota saimme kaikesta mahdollisesta opiskeluun liittyvästä ja jälleen melko paljon lomakkeita täytettäväksi. Jo ennalta toki oli selvää että Japani on erittäin byrokraattinen maa.
Kun yliopiston osuus oli selvitetty siirryimme kohti asuntolaa joka jo ensi silmäyksellä osoittautui aivan hiljattain käyttöön otetulta, nyt oli vuorossa asuntolan esittelyvideo jossa käytiin jälleen kaikki mahdollinen läpi perusteellisesti mutta asiat olivat myös opaskansiossa, japaniksi ja englanniksi. Videon jälkeen käytiin vielä lisää asioita läpi ja muun muassa esiteltiin asuntolan maksullisia lisäpalveluita, joista Internet yhteyden lähes kaikki halusivat käyttöön heti ja se onnistuikin vain maksamalla kahden kuukauden maksut ennakkoon.
Oman huoneen ja solun pelkkä perusvarustelu on varsin kattava, huoneessa on henkilökohtainen suihku ja vessa sekä pesuallas hieman oudosti ulko-oven vieressä eteisessä. Myös vaatekaappi, kirjahylly, kirjoituspöytä+tuoli, sänky ja kaikki tarvittavat liinavaatteet, jotka saa myös vaihdettua säännöllisesti ilman että niitä itse pestään. Jokaiseen soluun kuuluu myös pesukoneet joita saa käyttää ilman eri maksua kuten muutakin vakiovarustusta. Kaikki vaikutti aivan uudelta, tai vähintään erittäin vähän käytetyltä.
Uuden asuntolan ajatus on hyvinkin jalo, samaan 8 hengen soluun sijoitetaan sekä japanilaisia että vaihto-opiskelijoita, jotta todellista kulttuurien kohtaamista tapahtuisi. Solussa jossa nyt asun on 2 suomalaista (minä ja Mikko-san), 1 korealainen, 2 kiinalaista ja 3 japanilaista. Suurin osa heistä on tutkinto-opiskelijoita, minä, Mikko ja korealainen Yuu määräaikaisia.
Ensin vähän aikaa ihmeteltyä lähdimme porukalla läheiseen kiinalaiseen ravintolaan illalliselle, ruoka oli hyvää vaikka sen nimeä en muista vaikka tällä kertaa se minulle kerrottiin. Ilta vaihtui yöksi pienimuotoisen juhlan merkeistä, lähikaupasta haettiin naposteltavaa sekä virvokkeita ja keskusteltiin asioista, itsellä tuo japani tuntuu edelleen takkuavan enkä meinannut saada mitään sanottua, mutta muut kärsivällisesti avustivat ja tulkkasivat englanniksi, joka heille oli selvästi haasteellista. Mikolla tuntui kieli olevan paremmin halussa, olihan hän juuri lähtöön asti ollut japaninkurssilla.
Ennen pitkää päästiin myös nukkumaan sillä aamulla olisi vuorossa matka ulkomaalaiseksi rekisteröitymiseen ja pankkitilin avaamiseen, muun ohella kuten tänään kävi ilmi...
Kuvia laitan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti