Sunnuntaipäivien ahdistavuus ei tunnu olevan paikkasidonnaista, mutta eipä mennä asioiden edelle... (varoitus tylsästä tekstistä on annettu)
Perjantain juhlasuman jälkeen uni maistui lauantaiaamuna hyvinkin pitkään, eikä oikein missään vaiheessa tuntunut että viitsisi nousta sängystä ylös lainkaan. Kyllä se kuitenkin jossain vaiheessa onnistui. Säätila oli pilvinen ja näytti että koska tahansa saattaisi ruveta satamaan. Ei siksi tullut lähdettyä kaupungille kenkä- tai vaateostoksille. Sää lienee ollut kuitenkin vain tekosyy omalle laiskuudelle.
Sen verran kuitenkin sain aikaan että jälleen sain pyykit pestyä ja tarkan pohdinnan jälkeen päätin ottaa riskin ja laittaa myös paidan jonka pesuohje kielsi rumpukuivauksen koneen kuivattavaksi, sillä ainoa kuivausvaihtoehto olisi parvekkeella oleva vaatetanko. Järkeilyni mukaan kyseessä ei ole kuivausrumpu siinä mielessä kuin se suomessa käsitetään, eihän tuossa pyykkikoneessa mikään muukaan ole niin kuin suomalaisissa koneissa. Lopputulos oli onneksi hyvinkin onnistunut.
Illemmalla oli sovittu tapaaminen Tsubon kanssa, joka auttoi kännykän hankinnan kanssa. Hän oli saanut kännykkään englanninkielistä ohjeistusta ja toi ne minulle kun oli muutenkin tulossa käymään täälläpäin. Paikallisilla on tapana kutsua toisiaan lempinimillä ja lähes kaikilla onkin, joko omasta sukunimestä tai muualta johdettu lempinimi. Etunimiä ei juurikaan käytetä.
Illalla oli lisäksi asuntolan kerhohuoneella keskustelutilaisuus jos oli ongelmia asumisen kanssa tai muuten vain halusi keskustella. Tilaisuus oli leppoisa, tarjolla oli naposteltavaa ja loppujen lopuksi pelattiin lautapelejä erilaisilla porukoilla.
Myöhemmin illalla oli naapurisolussa kekkerit saman kerroksen asukkaille, paikalle tuli lopulta myös muitakin talon asukkaita. Seurakunta oli varsin kansainvälinen. Japanilaisten ja meidän suomalaisten lisäksi paikalla oli väkeä ainakin Meksikosta, Venezuelasta, Kanadasta, Kiinasta, Koreasta ja Laoksesta. Tarjoilut kustannettiin porukalla ja jälleen syötävää ja juotavaa riitti jos jonkinlaista.
Ilta kului pääosin keskustelun merkeissä ja kaikenlaista uutta sitä aina oppii eri kulttuureista. Esimerkiksi että Japanissa on epäkohteliasta kaataa itselleen juotavaa vaan aina pitäisi jotenkin vihjata jollekin toiselle että tahtoisi lisää juotavaa, jota hän sitten toivottavasti kaataa.
Siinähän se ilta vierähtikin vikkelästi ja kello oli jo aamuyön puolella kun pääsi omalle kämpälle ja nukkumaan. Aamulla ei taaskaan olisi millään viitsinyt nousta ylös ja sää oli vielä eilistäkin harmaampi, joten en taaskaan viitsinyt kaupunkiin lähteä kun ei ole aivan pakko. Kiireellisin hankinta olisi oikeastaan sisäpelikengät, jos haluaisi labran liikuntavuorolle osallistua. Pitää nyt katsoa miltä ensi viikko vaikuttaa... Tai tämä viikko koska täällä viikon katsotaan alkavan sunnuntaista.
Ohjelmassa on ainakin viimeinen päivä japanin alkeiskurssia, sekä varsinaisten kielikurssien alkaminen. Labraankin on varmaan mentävä, jos vaikka keksivät siellä minulle jotain tekemistä, postiakin on sinne näyttänyt tulevan aina silloin tällöin ja opiskelijakortti sekä muita lomakkeita olisi hoidettava kuntoon. Ei tuota papereiden pyörittelyä enää jaksa edes ihmetellä. Voi vaan hiljaa arvostaa kuinka helposti monen asian voi hoitaa Suomessa.
Sunnuntait on niin ankeita koska sitä aina ryhtyy pohtimaan asioita liian tarkasti, eikä siitä koskaan mitään hyvää seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti