Jalkapalloa ja harharetkiä

Keskiviikkoaamuna tuli täyteen 4 viikkoa Japanissa. Ensimmäinen kuukausi on kyllä mennyt ohi uskomattoman nopeasti siihen nähden kuinka paljon sinä aikana on kerinny näkemään ja kokemaan.

Aamupäivällä oli labran urheiluvuoro Aobayaman liikuntasalilla. Sää oli varsin harmaa ja sateisen oloinen, mutta lähteissä sade oli vain mitätöntä tihkua, joten ajattelin että kyllä siitä pikaisesti polkaisee pahemmin kastumatta ja sadetakki jäi laittamatta päälle. Matka asuntolalta Kawauchille on ehdottomasti se miellyttävämpi suunta, sillä suurin osa matkaa on vähintään loivaa alamäkeä. Sade kuitenkin yltyi ja siinä kuitenkin jonkinverran kastui. Kuitenkin olin lopulta hyvinkin ajoissa labralla, ensimmäinen kerta muuten kun olen siellä ollut heti aamusta. Liikuntahallille pääsinkin sitten tutorini kyydissä autolla.

Sali oli samaa ikäluokkaa suurimman osan Aobayaman rakennusten kanssa, oman arvioini mukaan 70 - 80-luvulta. Kuitenkin paikka oli hyvin idetty ja puulattia on huippukunnossa. Hieman erikoisesti pukuhuoneita ei ilmeisesti ole, sillä urheilukamppeet vaihdettiin salin seinustalla. Päivän lajina oli jalkapallo (tai futsal ilmeisesti jos tarkkoja ollaan, mutta en lajien hienouksia tunne ja jalkapallosta oli puhe).

Uusien kenkien pitävyys lakatulla lattialla hieman yllätti, kun ei pitkään aikaan ole sisäpelejä harrastanut. Siinä sitten melkein heti alkuun nilkka hieman vääntyi ja juoksentelu jäi vähemmälle, mutta jatkoin parhaani mukaan. Peli oli sinänsä mukavaa kun kukaan ei ottanut sitä turhan vakavasti vaan ihan liikunnan kannalta. Tuli mieleen kesäiset pullofutisottelut (tämä varmaan vaatisi selityksen, mutta viesti venyisi liikaa, kysykää jos haluatte tietää lisää). Vuoron loppuessa vahtimestari tuli huomauttamaan asiasta ja kuin automaattisesti porukka haki lattian luuttuamiseen tarkoitetut leveät mopit ja koko hallin puolisko oli nopeasti pyyhitty kun suurella porukalla se rivissä pyyhittiin. Pelien jälkeen olisi suihku ollut aika kiva, mutta kun ei pukuhuonettakaan ollut, niin ei myös suihkua. Lieneekö asian laita niin etteivät japanilaiset hikoile.

Sitten olikin puolisen tuntia aikaa siirtyä mäki alas kanji-oppitunneille. Ajattelin että en viitsi sateessa alas tallustella hieman kankean koipeni kanssa ja päätin mennä bussilla. Tulipa siinä havaittua että sitä voi myös nousta väärään bussiin, nimittäin tämä bussi ajoikin ohi risteyksestä josta yleensä bussit kääntyivät ja palasi alas mäkeä vuoren toiselta puolelta. Tie olikin kuin puikkelehtiva alppitie mutkineen. En oikein ollut varma menisikö bussi silti edes suhteellisen läheltä Kawauchia, joten jäin kyytiin...

Reitti kuitenkin meni jo nopeasti Hirsose-joen "väärälle" puolelle ja lähti puikkelehtimaan asutusalueen läpi ja oma suuntavaisto oli aivan hukassa. Päätin ottaa varman päälle ja mennä päätepysäkille asti, sillä kaikki bussit päätyvät Sendain rautatieasemalle ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa myöhemmin. Kello oli jo yksi, jolloin tunnit alkoivat, ennen kuin olin asemalla. Sieltä ensimmäinen bussi oikeaan suuntaan lähti 16 yli. Tälläkertaa tiesin mille pysäkille mennä kiitos hyvien oppaiden joita useat tahot ovat jakaneet (bussien numeroista ne ei puhu mitään, vain pysäkeistä). Bussi oli Kawauchin kampuksen kohdalla hieman ennen puolta. Kiva reissu, mutta väärä aika.

Menin sitten tunnille pahasti myöhässä, mutta opettaja ei mitenkään kummoisesti reagoinut, kysyi vain nimen ja että tekisinkö sanakokeen edellisen tunnin kanjeista. Loppujen lopuksi kaikki meni siis suht hyvin, mitä nyt jäi osa tunnista väliin. Edellisestä sanakokeestakin olin saanut täydet pisteet.

Oppituntien jälkeen palasin takaisin ylös (bussikortin katteeseen tuli yllättävä lovi päivän reissailusta) ja syömään minkä jälkeen labraan tutustumaan oppikirjaan tutkimukseni aiheesta ja muuten vaan säätämään. Väsymys painoi jaloissa sen verran että en vitsinyt kovinkaan aikaisin olla lähdössä takaisin vaikka erityisen hyvää syytä ylös jäämiseen ei ollut. Illalla meininki labrassa on mukavan rento, kaikki puuhailevat omiaan, joko opiskelua, tutkimusta tai muuta ajanvietettä ja siitä porukalla lähdettiin illalliselle seitsemän aikoihin. Illallakin ruokalassa riittää väkeä jonoksi asti, ei tosin lähellekkään samaa luokkaa lounasajan ruuhkan kanssa.

Sade jatkui koko illan, niinpä kämpille lähtiessäni laitoin sadetakin päälle, eikä siinä niin pahasti sitten enää edes satanut. Ilta vilahtikin ohi lähes huomaamatta ja kirjoittelukin jäi väliin.

Tänään ei ollut lainkaan kielikursseja, niinpä päätin nukkua hieman pidempään. Yhdeksi oli sovittu että menisin labralla "asiantuntijaksi" kun harjoittelevat englantia. En kyllä itseäni asiantuntijana pidä, mutta pakko myöntää että moniin paikallisiin opiskelijoihin verrattuna englanti sujuu hyvin.

Aamulla herätessä oli melko uupunut olo, niinpä jatkoin loikoilemista mutta kuitenkin loppujen lopuksi sain itseni liikkeelle. Sää oli täysin päinvastainen keskiviikosta, suht aurinkoinen ja jopa lämmin auringon oikein paistaessa pilvien takaa. Pyöräily Kawauchille oli tuohon vähemmän ruuhkaiseen aikaan oikeastaan mukavaa.

Itse keskustelutuokio englanniksi oli varsin hauska kokemus ja pyrin parhaani mukaan avustamaan englannin kanssa. Tulipa samalla havaittua että labrassa on myös taukohuone josta ei kukaan aiemmin ollut tullu mitään kertoneeksi. No tietääpä ainakin mistä saa vesipulloon vettä hieman helpomin.

Keskustelutuokion jälkeen eräs opiskelijoista (nimeä en juuri nyt saa päähän en sitten millään, liikaa uusia nimiä lyhyessä ajassa) opasti minua kirjoittamansa ohjelman käytössä, jota tulen tarvitsemaan omassa projektissani ja muutenkin musiikkitiedostojen käsittelyssä labran koneilla.

Tavallaan siis sain projektin käyntiin tänään, jatkoin siitä opiskelemalla kirjasta mitä minun sitten pitäisi niille tiedoille tehdä mitä ohjelma tuottaa. Se ei ihan auennut vielä, pitää varmaan koittaa kalastella lisätietoja labran tutkimusapulaisina toimivilta proffilta, he ovat myös varsin mukavia tyyppejä ja hyvissä väleissä opiskelijoiden kanssa.

Siinä sitten iltapäivän jatkoin kirjoihin tutustumista ja tein myös siinä ohessa kielikurssien läksyt. Iltapäivä taittui illaksi vikkelästi ja tätä menoa alan viihtyä labrassa yhtä pitkään kuin paikalliset. Kuitenkin kuuden jälkeen lähdin illallisen jälkeen mäkeä alas ja kohti asuntolaa. Lämmin päivä oli vaihtunut viileän iltaan ja tuuli oli yltynyt lähes myrskyksi. Pyöräparkissa ei ollutkaan yksikään paikalla vielä ollut pyörä pystyssä. Edelleen tuli mieleen että pyörätelineet voisi olla hyvä bisnes jos saisi kehiteltyä paikallisia houkuttelevan version. Sen pitäisi kyllä olla tehokas, sillä esimerkiksi aamuisin suuremmilla pyöräparkkipaikoilla on palkattu henkilö katsomassa ettei pyöriä laiteta miten sattuu ja tarvittaessa tiivistämässä rivistöä ettei vaan tilaa mene hukkaan.

Muutenkin Japanissa henkilökuntaa tuntuu riittävän joka paikkaan ja palvelukulttuuri on miellyttävä. Ei tulla väkisin tunkemaan mitään, mutta kun apua tarvitsee sitä myös saa. Sen lisäksi juuri esimerkiksi pyöräparkin hoitaja tai jonotuksen ohjaaja ruokalassa takaa homman hoituvan sujuvasti. Tedä sitten millaista palkkaa kyseisten hommien tekijät saavat, mutta ainakin tekijöitä töille tuntuu löytyvän.

Illalla kämpillä Mikko paistoi suomalaistyylisiä lättyjä pannulla ja niille löytyikin kansainvälisellä yhteistyöllä vaikka millaisia täytteitä. Uunin puuttuminen kyllä haittaa monien suomalaisten ruokien tekemistä, mutta aina pitää jotain koittaa.

Selaista tälläkertaa. Laitetaanpa loppuun kuva lauantailta, jonka sain eilen haltuuni. Pituuserot hieman vääristyivät, sillä seisoin hieman kumarassa takana ettei pää jäisi kuvasta...