Kohti viikonloppua

Perjantai sujui kokonaisuudessaan varsin rauhallisesti. Sää oli jo heti aamusta aurinkoinen, mutta kova tuuli jatkui edelleen. Pyöräparkissa pyörät tuntuivat kaatuilevan sitä mukaa kun niitä nosteltiin pystyyn, tuulen suunta kun sattui sopimaan sinänsä suhteellisen suojaisaan paikkaan. Itse sijoitin pyöräni seinustalle niin ettei se ainakaan heti ensimmäisenä olisi kumossa.

Itse olin kerrankin oikein hyvissä ajoin paikalla tunnilla, mutta opettaja tuli vartin myöhässä. Tunnit menivät jälleen varsin mukavasti ja tekemistä riitti. Opetustapa joka pitkälti nojautuu asioiden harjoitteluun käytännössä, puhumalla tai kirjoittamalla on varsin tehokas. Monia asioita palautuu mieleen entuudesta tai oppii uutta.

Tuntien jälkeen lähdimme Janin kanssa pankkiin maksamaan toukokuun vuokralaskun. Lähin pankki oli joen toisella puolella mutta ei liian kaukana. Siellä istuimme odottamassa vuoroamme, mutta jälleen meidät ohjattiin automaatille maksamaan avustajan kanssa. Seuraavaan laskuun pitäisi jo automaattiveloituksen toimia, näin ollen riittää että tilillä on 27.5. riittävästi rahaa. Maksaminen olisi siis onnistunut myös kampuksella olevalla automaatilla, jos sitä vain osaisi käyttää itse. Harmi ettei 77 Bankin automaattien kieltä voi kääntää englanniksi kuten postikonttoreiden automaateissa pystyy, ne jopa ryhtyvät puhumaan englanniksi "Welcome to the post office..."

Kun lasku oli hoidettu lähdin lounaan jälkeen labralle, jälleen bussilla vaikka sää olisikin ollut suhteellisen suotuisa kiipeilylle, tuulta lukuun ottamatta. Labralla koitti suuri järkytys, siellä ei ollut ketään paikalla, piti itse mennä omalla avaimella sisään. Siinä sitten aloitin omat askareeni koneella ja jonkun ajan kuluttua porukka ilmestyi paikalle kaikki kerralla. En päässyt selvyyteen missä olivat olleet, ainakaan minulle ei huomautettu että minun olisi pitänyt olla läsnä missä ikinä olivatkaan.

Iltapäivällä tai alkuillasta ei mitään kummallisempaa tapahtunut. Mitä nyt selviteltiin vieruskaverin helposti kaatuilevaa tuolia ja muuta pientä. Ensimmäistä kertaa myös toisella puolella työpöytääni olevan pöydän omistaja oi paikalla, mutta lähti pois melko aikaisin. Ei ilmeisesti viihdy labrassa muiden malliin.

Olihan kyseessä perjantai-ilta, niin sen verran on suomalaisia refleksejä että lähdin labralta suht ajoissa, jo puoli kuuden jälkeen. Ennen alas valumista kävin illallisella ruokalassa kun muitakaan menoja ei oltu tällä kertaa sovittu. Rinteessä oli sattunut ilmeisesti peräänajo koska taksi ja henkilöauto oli tien sivussa ja tiellä oli lasinsiruja. Varsin riskialtista kun ajattelee että monet rohkeat viilettävät mäen alas polkupyörällä. Mikko tuli alas hieman myöhemmin ja sanoi ettei huomannut mäessä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten siivouskin on mahtanut olla ripeää.

Illallakaan ei mitään suuria suunnitelmia ilmaantunut joten aika kului televisiota katsellessa, keskustellessa ja pientä iltapalaa laittaessa. Ihan mukava tällainen rauhallinen ilta vaihteeksi. Sunnuntaina olisi kuulemma vielä joku ohanami ja lauantaillekin aikoivat jotain vielä kehitellä, mutta saa nyt nähdä mitä tuleekaan tapahtumaan. Kyseessä on pitkä viikonloppu koska maanantai on lomapäivä.

Ensi viikko on itseasiassa "Golden Week" ainoastaan tiistai ja keskiviikko ovat arkipäiviä, loput vapaapäiviä. Kaikille päiville on hienot merkitykset kuten pitkään hallinneen entisen Shoowa keisarin syntymäpäivä, perustuslain päivä ja luontopäivä. Vappua ei tosin noteerata, mutta kai sitä voi yhden vapaapäivän vaihtaa kolmeen.

Päivän bonukset:

Google Maps kartta Sendaista, johon olen merkinnyt pääasiassa kulkemiani reittejä, sitä voi zuumailla tai vaihtaa satelliittikuvaan jos sellainen kiehtoo:

> Kartta


Eikä siinä vielä kaikki... Kuvia, vieläpä monta kappaletta. Eivät suoraa liity päivän tapahtumiin joten tein erillisen albumin niistä:

Sekalaisia kuvia

Palataan taas asiaan myöhemmin.

Jalkapalloa ja harharetkiä

Keskiviikkoaamuna tuli täyteen 4 viikkoa Japanissa. Ensimmäinen kuukausi on kyllä mennyt ohi uskomattoman nopeasti siihen nähden kuinka paljon sinä aikana on kerinny näkemään ja kokemaan.

Aamupäivällä oli labran urheiluvuoro Aobayaman liikuntasalilla. Sää oli varsin harmaa ja sateisen oloinen, mutta lähteissä sade oli vain mitätöntä tihkua, joten ajattelin että kyllä siitä pikaisesti polkaisee pahemmin kastumatta ja sadetakki jäi laittamatta päälle. Matka asuntolalta Kawauchille on ehdottomasti se miellyttävämpi suunta, sillä suurin osa matkaa on vähintään loivaa alamäkeä. Sade kuitenkin yltyi ja siinä kuitenkin jonkinverran kastui. Kuitenkin olin lopulta hyvinkin ajoissa labralla, ensimmäinen kerta muuten kun olen siellä ollut heti aamusta. Liikuntahallille pääsinkin sitten tutorini kyydissä autolla.

Sali oli samaa ikäluokkaa suurimman osan Aobayaman rakennusten kanssa, oman arvioini mukaan 70 - 80-luvulta. Kuitenkin paikka oli hyvin idetty ja puulattia on huippukunnossa. Hieman erikoisesti pukuhuoneita ei ilmeisesti ole, sillä urheilukamppeet vaihdettiin salin seinustalla. Päivän lajina oli jalkapallo (tai futsal ilmeisesti jos tarkkoja ollaan, mutta en lajien hienouksia tunne ja jalkapallosta oli puhe).

Uusien kenkien pitävyys lakatulla lattialla hieman yllätti, kun ei pitkään aikaan ole sisäpelejä harrastanut. Siinä sitten melkein heti alkuun nilkka hieman vääntyi ja juoksentelu jäi vähemmälle, mutta jatkoin parhaani mukaan. Peli oli sinänsä mukavaa kun kukaan ei ottanut sitä turhan vakavasti vaan ihan liikunnan kannalta. Tuli mieleen kesäiset pullofutisottelut (tämä varmaan vaatisi selityksen, mutta viesti venyisi liikaa, kysykää jos haluatte tietää lisää). Vuoron loppuessa vahtimestari tuli huomauttamaan asiasta ja kuin automaattisesti porukka haki lattian luuttuamiseen tarkoitetut leveät mopit ja koko hallin puolisko oli nopeasti pyyhitty kun suurella porukalla se rivissä pyyhittiin. Pelien jälkeen olisi suihku ollut aika kiva, mutta kun ei pukuhuonettakaan ollut, niin ei myös suihkua. Lieneekö asian laita niin etteivät japanilaiset hikoile.

Sitten olikin puolisen tuntia aikaa siirtyä mäki alas kanji-oppitunneille. Ajattelin että en viitsi sateessa alas tallustella hieman kankean koipeni kanssa ja päätin mennä bussilla. Tulipa siinä havaittua että sitä voi myös nousta väärään bussiin, nimittäin tämä bussi ajoikin ohi risteyksestä josta yleensä bussit kääntyivät ja palasi alas mäkeä vuoren toiselta puolelta. Tie olikin kuin puikkelehtiva alppitie mutkineen. En oikein ollut varma menisikö bussi silti edes suhteellisen läheltä Kawauchia, joten jäin kyytiin...

Reitti kuitenkin meni jo nopeasti Hirsose-joen "väärälle" puolelle ja lähti puikkelehtimaan asutusalueen läpi ja oma suuntavaisto oli aivan hukassa. Päätin ottaa varman päälle ja mennä päätepysäkille asti, sillä kaikki bussit päätyvät Sendain rautatieasemalle ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa myöhemmin. Kello oli jo yksi, jolloin tunnit alkoivat, ennen kuin olin asemalla. Sieltä ensimmäinen bussi oikeaan suuntaan lähti 16 yli. Tälläkertaa tiesin mille pysäkille mennä kiitos hyvien oppaiden joita useat tahot ovat jakaneet (bussien numeroista ne ei puhu mitään, vain pysäkeistä). Bussi oli Kawauchin kampuksen kohdalla hieman ennen puolta. Kiva reissu, mutta väärä aika.

Menin sitten tunnille pahasti myöhässä, mutta opettaja ei mitenkään kummoisesti reagoinut, kysyi vain nimen ja että tekisinkö sanakokeen edellisen tunnin kanjeista. Loppujen lopuksi kaikki meni siis suht hyvin, mitä nyt jäi osa tunnista väliin. Edellisestä sanakokeestakin olin saanut täydet pisteet.

Oppituntien jälkeen palasin takaisin ylös (bussikortin katteeseen tuli yllättävä lovi päivän reissailusta) ja syömään minkä jälkeen labraan tutustumaan oppikirjaan tutkimukseni aiheesta ja muuten vaan säätämään. Väsymys painoi jaloissa sen verran että en vitsinyt kovinkaan aikaisin olla lähdössä takaisin vaikka erityisen hyvää syytä ylös jäämiseen ei ollut. Illalla meininki labrassa on mukavan rento, kaikki puuhailevat omiaan, joko opiskelua, tutkimusta tai muuta ajanvietettä ja siitä porukalla lähdettiin illalliselle seitsemän aikoihin. Illallakin ruokalassa riittää väkeä jonoksi asti, ei tosin lähellekkään samaa luokkaa lounasajan ruuhkan kanssa.

Sade jatkui koko illan, niinpä kämpille lähtiessäni laitoin sadetakin päälle, eikä siinä niin pahasti sitten enää edes satanut. Ilta vilahtikin ohi lähes huomaamatta ja kirjoittelukin jäi väliin.

Tänään ei ollut lainkaan kielikursseja, niinpä päätin nukkua hieman pidempään. Yhdeksi oli sovittu että menisin labralla "asiantuntijaksi" kun harjoittelevat englantia. En kyllä itseäni asiantuntijana pidä, mutta pakko myöntää että moniin paikallisiin opiskelijoihin verrattuna englanti sujuu hyvin.

Aamulla herätessä oli melko uupunut olo, niinpä jatkoin loikoilemista mutta kuitenkin loppujen lopuksi sain itseni liikkeelle. Sää oli täysin päinvastainen keskiviikosta, suht aurinkoinen ja jopa lämmin auringon oikein paistaessa pilvien takaa. Pyöräily Kawauchille oli tuohon vähemmän ruuhkaiseen aikaan oikeastaan mukavaa.

Itse keskustelutuokio englanniksi oli varsin hauska kokemus ja pyrin parhaani mukaan avustamaan englannin kanssa. Tulipa samalla havaittua että labrassa on myös taukohuone josta ei kukaan aiemmin ollut tullu mitään kertoneeksi. No tietääpä ainakin mistä saa vesipulloon vettä hieman helpomin.

Keskustelutuokion jälkeen eräs opiskelijoista (nimeä en juuri nyt saa päähän en sitten millään, liikaa uusia nimiä lyhyessä ajassa) opasti minua kirjoittamansa ohjelman käytössä, jota tulen tarvitsemaan omassa projektissani ja muutenkin musiikkitiedostojen käsittelyssä labran koneilla.

Tavallaan siis sain projektin käyntiin tänään, jatkoin siitä opiskelemalla kirjasta mitä minun sitten pitäisi niille tiedoille tehdä mitä ohjelma tuottaa. Se ei ihan auennut vielä, pitää varmaan koittaa kalastella lisätietoja labran tutkimusapulaisina toimivilta proffilta, he ovat myös varsin mukavia tyyppejä ja hyvissä väleissä opiskelijoiden kanssa.

Siinä sitten iltapäivän jatkoin kirjoihin tutustumista ja tein myös siinä ohessa kielikurssien läksyt. Iltapäivä taittui illaksi vikkelästi ja tätä menoa alan viihtyä labrassa yhtä pitkään kuin paikalliset. Kuitenkin kuuden jälkeen lähdin illallisen jälkeen mäkeä alas ja kohti asuntolaa. Lämmin päivä oli vaihtunut viileän iltaan ja tuuli oli yltynyt lähes myrskyksi. Pyöräparkissa ei ollutkaan yksikään paikalla vielä ollut pyörä pystyssä. Edelleen tuli mieleen että pyörätelineet voisi olla hyvä bisnes jos saisi kehiteltyä paikallisia houkuttelevan version. Sen pitäisi kyllä olla tehokas, sillä esimerkiksi aamuisin suuremmilla pyöräparkkipaikoilla on palkattu henkilö katsomassa ettei pyöriä laiteta miten sattuu ja tarvittaessa tiivistämässä rivistöä ettei vaan tilaa mene hukkaan.

Muutenkin Japanissa henkilökuntaa tuntuu riittävän joka paikkaan ja palvelukulttuuri on miellyttävä. Ei tulla väkisin tunkemaan mitään, mutta kun apua tarvitsee sitä myös saa. Sen lisäksi juuri esimerkiksi pyöräparkin hoitaja tai jonotuksen ohjaaja ruokalassa takaa homman hoituvan sujuvasti. Tedä sitten millaista palkkaa kyseisten hommien tekijät saavat, mutta ainakin tekijöitä töille tuntuu löytyvän.

Illalla kämpillä Mikko paistoi suomalaistyylisiä lättyjä pannulla ja niille löytyikin kansainvälisellä yhteistyöllä vaikka millaisia täytteitä. Uunin puuttuminen kyllä haittaa monien suomalaisten ruokien tekemistä, mutta aina pitää jotain koittaa.

Selaista tälläkertaa. Laitetaanpa loppuun kuva lauantailta, jonka sain eilen haltuuni. Pituuserot hieman vääristyivät, sillä seisoin hieman kumarassa takana ettei pää jäisi kuvasta...

Opiskelua ja tutkimusta

Maanantai sujui hyvin opiskelupainotteisesti. Ensin kanji-kurssi sanakokeineen, jotka tuntui menevän yllättävänkin hyvin ja heti perään "Technical Japanese" kurssi. Jälkimmäinen tosin järjestetään Aobayamalla ja edellinen muiden kurssien tapaan mäen juurella Kawauchi kampuksella. Siinä on ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa siirtyä ylös mäkeä, onneksi siihen väliin kulkee myös bussi jos siihen vain ehtii.

Illalla kävin myös labrassa pyörähtämässä, mutta siellä ei vaikuttanut olevan mitään tekeillä. Kaiken varalta siinä kuitenkin jonkun tunnin istuskelin ja tein mm. kielikurssien kotitehtäviä. Seitsemän jälkeen suuntasin takasin kämpille, tapani mukaan kävellen rinteen alas missä pyörällä sitten loppumatka, suurimmaksi osittain taluttaen kun paluumatka on pitkälti ylämäkeä.

Päätin tarttua haasteeseen ja järjestää tavarat oikein kunnolla sillä työpödän vieressä oleva sekalainen kasa tavaroita ja muovipusseja alkoi nousta pöydän tasalle. Siinäpä se ilta sitten vierähti ohi huomaamatta ja kello oli jo paljon ennen kuin omalle koneelle asti ennätti

Tiistaiaamuna on ohjelmassa japanin kielioppikurssi. Tänään harjoiteltiin muun muassa tavaroiden nimeämistä, lahjojen antoa ja muuta sellaista. Asioita jotka pitäisi olla tuttuja jo ennestään, mutta ei kyllä olisi mieleen tullut ilman kertausta. Opetustyyli on varsin osallistuvaa, vähän väliä pääsee ryhmän eteen esiintymään, yksin tai parin kanssa. Sinänsä ihan positiivista kun porukassa on hyvä henki ja yhteistyö sujuu.

Kielikurssin ja lounaan jälkeen lähdin labralle, jossa tänään olikin aktiivinen päivä. Kolmelta oli labran palaveri jossa eräs opiskelijoista esitteli projektiaan. Liittyi puheen automaattiseen tunnistamiseen puhelinpalvelussa, muuten esityksen sisältö meni aika hyvin ohi vaikka asiat oli myös paperilla, mutta vain japaniksi.

Palaverin jälkeen tutorini kehotti menemään professorin juttusille tutkimusprojektistani. Siinä sitten pidettiinkin nouvottelua siitä mitä tekisin. Loppujen lopuksi päädyttiin aiheeseen jossa musiikin tyylilajia pyritään tunnistamaan signaalinkäsittelyn menetelmin, ja jotenkin se liittyi mp3 soittimien käyttöliittymiin. Itse projekti on lähinnä ohjelmointia ja moniin osiin voi kuulemma käyttää labran opiskelijoiden aiemmin tuottamia ohjelmia. Saa nyt nähdä mihin tuo muotoutuu kun sen oikeasti saa alulle. Signaalinkäsittely ei oikein ole sitä ominta aluettani. Ehkä sekin selviää miksi opiskelija viihtyvät labrassa yötä myöten.

Tänään en sitä kuitenkaan aloittanut vaan tulin japanin keskustelukurssille. Se alkaa osoittautua varsin hyödylliseksi, sillä siellä käydään oikeaa puhekieltä, ei pelkkiä oppikirjojen perus-kohteliasta kieltä.

Pyykitkin sai lopulta pestyä taas, kun vaan muisti avata vesihanan... Vielä illalla lähdin hakemaan aamiaistarpeita ja iltapalaa supermarketista. Siellä oli paljon muitakin opiskelijoita liikkeellä. Meinaa ruokakaupoissa aina tulla orpo olo kaikkien ihmeellisten pakettien keskellä. Positiivista on että kaikkea myydään pienissä paketeissa. Esimerkiksi leipää ei näy yli 10 siivun paketteja. Ei tarvitse yksin eläjän ostaa koko metriä leipää kerralla kuten Suomessa.

Siinäpä sitten ilta meni blogin saattamisessa ajan tasalle. Huomenna on vuorossa labran liikuntavuoro aamupäivällä, kun kengätkin on kerran hankittu ja kanji-oppitunti iltapäivällä. Sääkin näyttää taas vaihtuvan sateiseksi joten hauskaa on luvassa. Ainakin on lämpimämpää kuin viime viikolla. Siinä 15 asteen tienoilla ennusteissa.

Toiminnantäyteinen viikonloppu, osa 2

Jäin siis lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön... Sunnuntai aamuksi laitoin herätyksen kymmeneksi, koska puolelta päivin olisi mahdollisuus lähteä kukka-asetelmia esittelevään näyttelyyn Group Morin opastamana. Ei ehkä aivan oman kiinnostuksen ydinaluetta, mutta olennainen osa Japanilaista kulttuuria ja siten tutustumisen arvoinen. Herääminen kyllä onnistui, mutta vettä satoi oikein kunnolla niinpä jäin arpomaan viitsisinkö lähteä sateeseen polkemaan vai jäisinkö lepäilemään.

Loppujen lopuksi kiskoin sadetakin niskaan ja ja lähdin kohti rautatieasemaa, jossa olisi tapaaminen ennen näyttelyyn lähtöä. Vettä tuli oikein urakalla ja sadetakista huolimatta väkisinkin kastui jonkin verran. Siksi hieman harmittikin kun matka otti arvioitua huomattavasti pidempään ja ennen kuin olin saanut pyörän parkkiin sallittuun paikkaan (polkupyöriä kun ei minne tahansa sovi jättää jos ei halua riskeerata että se takavarikoidaan) ja itse kävellyt asemalle, olin jo parikymmentä minuuttia myöhässä ja seurue oli jo lähtenyt. Koitin soittaa Vesalle (toinen niistä kolme kuukautta Sendaissa viettävistä suomalaisopiskelijoista), mutta hän ei vastannut.

Kun kuitenkin olin sinne asti vääntäytynyt, ei sitä takaisinkaan heti viitsinyt lähteä, eikä sade osoittanut loppumisen merkkejä. Niinpä päätin lähteä keskustan kauppoihin tutustumaan. Ensimmäiseksi vuorossa oli Yodobashi Camera, joka sijaitsee aivan aseman tuntumassa. Siellä myydään kameroiden lisäksi kaikkea mahdollista mikä käy sähköllä ja paljon muuta. Elektroniikkakauppa kuulostaa jotenkin vähättelevältä. Tyydyin tällä kertaa ihmettelemään valikoimia, mutta tuohon liikkeeseen saisi uppoamaan muutaman sukupolven omaisuuden jos sille päälle sattuisi.

Seuraavaksi menin niin ikään aseman lähellä sijaitsevaan Loft-tavarataloon, josta päämääränä oli löytää pyyhe, sillä Suomesta toin vain yhden ison pyyhkeen. Kyseessä oli hyvinkin Stockmannin tyylinen suuri tavaratalo, jossa oli niin ikään vaikka mitä. Pyyhekin löytyi ja otin sen kun ei omaisuuksia maksanut. Mielenkiintoisena yksityiskohtana suurten liikkeiden edessä oli laite, jonne kun sateenvarjon lykkäsi, laittoi se siihen soukan pussin päälle ettei vettä tipu ympäri liikettä. Muutenkin erityisen herkkä kierrätysaktiivi saisi täällä sydänkohtauksen, tai vähintään järkyttyisi lopuksi ikää. No jätteet sentään lajitellaan.

Sitten päätin vihdoin tutustua siihen "big and tall" vaatekauppaan, Grand Back nimeltään. Siellä vaatteita todella oli melkoisen suuria kokoja, myös suuria kenkiä. Liikkeessä oli vaan erikoiskaupan hinnat. Jopa vahvalla eurolla kääntämällä hinnat olivat melko kovat. Mutta olipa palvelukin sitä mukaa huippuluokkaa. Sitä oikein mittanauhan kanssa selvitettiin sopiva koko (osoittautui olevan jossain 2L ja 3L välillä paikallista asteikkoa) ja sitten haettiin sopivia "casual" paitoja. Sovituskoppiin mennessä kengät tietysti riisutaan jalasta vaikka kokeilisi paitaa... Erinomaisen palvelun jälkeen ei sitä kehdannut tyhjin käsin lähteä, joten valikoin pari paitaa mukaan.

Sen jälkeen ohjelmassa oli "tavallinen" kenkäkauppa ostoskadulla ABC Martista olin jo reissun alkupuolella ostanut paikallaan pysyvät pohjalliset kenkiini, joten sinne siis uudelleen, nyt sisäpelikenkien toivossa. Sieltä myyjä sitten etsi liikkeen suurimmat sisäkäyttöön tarkoitetut lenkkarit ja ne kyllä sopivat jalkaan. Suomessa olisin ehkä koittanut vielä seuraavaa kokoa, mutta kun kengät olivat liikkeen suurimmat, otin ne. Suomesta ei tuohon hintaan olisi saanut minkäänlaisia tossuja ja olivatpa vielä alennuksessa. Samalla havainnoin että muun tyyppisiä kenkiä oli tuossakin liikkeessä varsin suuria kokoja.

Vielä ostonkierroksen lopuksi menin "100 jenin kauppaan" josta aina löytää kaikkea tarpeellista. Jos Suomesta haluaa vastinetta, niin lähimmäksi pääsee ehdottomasti Haanpää Vaasassa ja seuraavana Tokmanni/Vapaa Valinta. Sieltä otin kokeeksi liikkeen suurimman t-paidan , jos vaikka kävisi aluspaidaksi, voisi sitten lahjoittaa jollekin jos ahdistaa liikaa. Homma toimii siis niin että ellei toisin mainita, tuotteet maksaa 100 jeniä. T-paita maksoi 210 jeniä, mutta aidon lasisen juomalasin sai 100 jenillä, muovista kun en löytänyt.

Ostosreissussa siis aikaa vierähti melko paljon ja visa vingahti muutamaan otteeseen, kuitenkin hankinnat oli mielestäni perusteltuja, ja euron kurssikin on juuri nyt hyvä joten nythän niitä ostoksia kannattaa tehdä. Kun pääsin taas kämpille kello oli jo lähes viisi. Alkuilta kului ostosreissun tuloksia ihmetellessä ja jossain vaiheessa myös muut kämppäkaverit ilmaantuivat oleskelutilaan ja siinä sitten juteltiin mukavia.

Ilmeisesti kertomukset muuttuu kun riittävän moni kertoja osallistuu tarinaan, nimittäin olivat tulleet siihen tulokseen että minulla oli nyt kiinalainen tyttöystävä, mitä tietääkseni ei tapahtunut, mitä nyt jonkun aikaa tanssittiin. Enkä itse ollut edes asiasta mitään maininnut. No mikäpä siinä, kuvitelkoon kuka mitä tahtoo.

Illemmalla saivat päähänsä järjestää kekkerit kämpillä ja paikalle kutsuttiin jopa hieman lisää väkeä. Ilmeisesti Sunnuntai-illan olemus on jotenkin perustavasti erilainen täällä, sillä ruuan lisäksi tarjoiluksi haettiin myös olutta ja muita alkoholijuomia. Itsellä oli ensimmäiset tunnit vasta yhdeltä, joten kohtuuden rajoissa pysymällä ajattelin selviäväni kunnialla ja päätin osallistua. Kaikilta siis kysyttiin ensin haluavatko osallistua.

Siinäpä se ilta sitten vierähti yöksi ja välillä käytiin lähikaupasta täydentämässä tarjoilua, ne kun ovat auki 24 tuntia ja sellainen löytyy tiheämmin kuin kebab-pizzeria suomalaisesta lähiöstä. Itse kävin nukkumaan jo yhden jälkeen mutta toiset kyllä vielä jatkoivat, mutta ei se haitannut.

Näin siis kului viime viikonloppu, siinä ei paljon koneen ääreen ehtinyt tarinoimaan. Alkuviikosta sitten lisää juttua erikseen...

Toiminnantäyteinen viikonloppu, osa 1.

Päivittäisten merkintöjen ketju pääsi hieman katkeamaan, mutta joskushan sitä on tehtävä jotain mistä kirjoittaa. Viime viikonloppuna ei juurikaan koneen ääressä tullut istuskeltua...

Perjantain virallinen puoli, eli japanintunnit ja labrassa puuhailu sujuivat ilman suurempia yllätyksiä. Japanin tunnilla opeteltiin esittelemään itseään joten siinä ohella tuli tutustuttua suurimpaan osaan ryhmästä. Nimetkin sai ylös kun se oli osa harjoitusta.

Illalla oli sovittu että lähdettäisiin porukalla iltaa viettämään. Siispä suunnistettiin polkupyörillä keskustaa kohti. Seurueessa oli neljä suomalaista ja kaksi korealaista, hurja joukko siis. Aluksi vaikutti että kaikki ravintolat ovat täynnä, mutta koska valinnan varaa riittää kiertelyn tuloksena lopulta löytyi perinteinen japanilainen ravintola josta saimme pöydän kuudelle. Syötäväksi tilattiin sashimia, eli kulhollinen erilaisia kaloja ja muita meren herkkuja josta sitten porukalla syötiin. Ateriaan kuului myös paljon muuta syötävää, mutta en lähde tässä koko ruokalistaa erittelemään.

Aterian jälkeen matka jatkui kuppilaan jossa sai kiinteällä taksalla tilata juomia määrätyn ajan, kunhan osti myös jotain syötävää. Tilasimme itsellemme kahden tunnin paketin ja syötäväksi pitsoja ja muuta oletettavasti pientä purtavaa. Pitsat olivat kuitenkin yllättävän suuria joten alle syödyn täyden aterian jälkeen syötävääkin riitti enemmän kuin kylliksi.

€siinä sitten juomia tilaillessa tunnelma kohosi ja keskustelua käytiin vilkkaasti. Myös viereisen pöydän japanilaisnuoret kiinnostuivat erikoisesta seurueestamme. Japanissa tuollaisten paikkojen menestys perustuu siihen etteivät paikalliset juo paljoakaan yhtenä iltana vaikka saisi vapaasti tilata. Kuitenkin sekä suomalaisilla että näköjään myös korealaisilla kuppi nousee keskimäärin vilkkaammin. Kunnon teekkariseurue saisi kahdessa tunnissa baarin tyhjäksi kun uisukii-rokku (whiskey on the rocks) tarjoillaan tuopissa.

Kuitenkin kaikilla pysyi tolkku sen verran matkassa että ketään ei tarvinnut kantaa ulos ja kaikki jopa pääsivät polkupyörien kanssa turvallisesti takaisin kämpille. Osa lähti vielä huoneeseen "jatkoille", mutta itse menin nukkumaan kun kellokin oli jo paljon.

Lauantaille oli myös etukäteen tiedossa paljon ohjelmaa. Ei kuitenkaan onneksi aivan aamusta. Kahdelta oli @home kansainvälisen opiskelijakerhon Ohanami, eli tuo jo aiemmin esitelty kirsikankukkien katselu piknik. Paikalle olikin kertynyt hienon kevätsään houkuttelemana paljon ulkomaisia ja japanilaisia opiskelijoita. Omassa ryhmässä oli itseni ja japanilaisten lisäksi opiskelijoita ainakin Australiasta, Ranskasta, Meksikosta, Egyptistä ja Thaimaasta. Ohjelmassa oli syömisten lisäksi myös pelejä ja muuta mukavaa. Tulipa taas tutustuttua varsin erilaisiin kulttuureihin.

Sää lauantaina oli todellakin lämmin varmaan +20 ellei yli. Edes osittainen pilvisyys ei ulkoilua haitannut kun sadetta ei tullut. Kirsikkapuut ovat paikoin jo kukintaa lopettelemassa, mutta toisin paikoin juuri lauantai oli niille mitä parhainta aikaa.

Lauantai-iltana puolestaan oli vuorossa toisen opiskelijajärjestön tervetulojuhlat. Ilmainen ruoka lienee hyvä houkutin, silla tupa oli aivan täynnä vanhalla International Housella (sijaitsee uuden, jossa siis itse asun, vierellä). Tarjottavaa riitti kuitenkin kaikille varsin hyvin.

Ruokailun jälkeen pöydät siirrettiin sivuun ja samalla paikalla alkoi dance party. Itse kun olen rento kuin seipään niellyt meinasi homma mennä seinustalla seisoskelun puolelle. Kuitenkin eräs tyttö (jonka nimeä en häpeäkseni tiedä) on selvästi ottanut asiaksi muuttaa jäykkää suomalaista luonnetta ja koetti parhaansa mukaan saada meitä liikkeelle seinään nojaamasta. Ja myös jossain määrin onnistuen.

Myöhemmin illalla myös japanin kurssilta tuttu kiinalaistyttö tuli myös pyytämään tanssimaan, joten ajattelin että kai sitä täytyy vaan parhaansa yrittää. Siinäpä se ilta vierähti tanssiessa ja jutellessa (sen minkä musiikin yli sai huudettua), mitä en normaalioloissa tee koskaan, mutta ei täällä mikään muukaan ole niin kuin on tottunut. Tanssin alkaessa aloitettiin myös juoien myynti, mutta suurin osa porukasta nautti vain hyvästä tunnelmasta.

Yhdeltätoista tuli asuntolan vartija jälleen muistuttamaan että hiljaisuus koskee kaikkia ja tapahtuma loppui siihen että porukalla järjesteltiin tilat takaisin normaalitilaan. Kämpile päästyäni Mikko ja Yuu olivat virittelemässä tietokonetta olohuoneen televisioon kiinni elokuvan katselua varten. Siinä sitten kokattiin vielä riisiä yöpalaksi ja katsottiin Apocalypto. Leffan jälkeen taas nukumaan.

Jatkuu myöhemmin, sillä tapahtumia riittää vielä, mutta kello on jo paljon...

Kuvat olisi tietysti tähän jälleen mukavia, mutta itseä koskevat kuvat on toisten kameroissa ja ovat kyllä luvanneet toimittaa niitä minulle, mutta vielä niitä ei ole kuulunut.

Rauhallisempi torstai

Tänään ei ollutkaan ohjelmassa lainkaan kielikursseja, ja ehkä hyvä niin koska aamusta en meinannut saada itseäni hereille millään, useista yrityksistä huolimatta. Kun sitten lopulta onnistuin, söin jotain välipalaa ja lähdin labralle. Jos ei muuta niin olemaan läsnä ja näyttämään aktiiviselta.

Sää oli viime päivien malliin koleahko, mutta tänään sentään aurinko näyttäytyi silloin tällöin pilvien välistä. Kirsikkapuiden kukinta on silti monin paikoin juuri nyt parhaimmillaan tällä seudulla. Ensimmäisenä aloittaneista puista kukat jo putoilevat ja lehtien kasvu on jo pitkällä. Kuva tietysti kertoisi enemmän, mutta niitä en tänään tullut ottaneeksi.

Labralla ei tänäänkään ihmeempiä tapahtunut. Siinä kulutin iltapäivän lueskelemalla ja koneen kanssa säätämällä. Sainpa jopa vaihdettua käyttöliittymän englanniksi, mikä ainakin näin alkuun helpottaa elämää ja vähentää tarvetta arvailulle. Labrassa tuntui olevan melko vähän väkeä paikalla aikaisempiin päiviin nähden, mutta kuitenkin sen verran että ei ainakaan mitään koko labran tapahtumaa ollut missään käynnissä.

Siinä kuuden jälkeen suunnittelin jo lähtöä ruokalan kautta kotiin, ruokala kun on auki myös illalla ja sieltä saa edullisen illallisen kätevästi. Kuitenkin labran yhteinen puhelin soi ja joku siihen vastasi, sitten alkoi neuvonpito josta putosin melko nopeasti kärryiltä. Kuitenkin minutkin pyydettiin mukaan ja joku osasi tulkata että kyseessä oli "free dinner party", kyllähän se sopii.

Siitäpä sitten mentiin koko paikalla olleella porukalla kuudennesta kerroksesta alakerran kokoushuoneeseen. Jossa ilmeisesti oli ollut joku kutsuvierastapahtuma ja tarjoilua niin reilusti, että kun vieraat olivat jo syöneet kutsuttiin myös opiskelijat paikalle. Tarjolla oli kaikenlaista syötävää ja hedelmiä jälkiruuaksi. Juotavaksi oli sekä olutta että kylmää teetä, joka on täällä suosittu virvoitusjuoma. Olutta olikin reilusti siihen nähden että useimmat olivat autolla tai moottoripyörällä liikkeellä. Kyllähän sitä ilmainen ateria tietysti kelpasi ja ainakin kannatti siis olla paikalla labrassa tänä iltana.

Siinä sitten hetken verran vielä istuskelin ja laitoin loppuun vireillä olleet systeemit. Kotimatka sujui hyvin kun pahin iltaruuhka oli jo ohi. Kämpillä oli jo totuttuun tapaan ruuanlaittotuokio käynnissä, itselle kuitenkin tällä kertaa riitti kevyempi iltapala.

Aika kyllä kuluu vikkelästi vaikka labralla ei vielä edes ole mitään "oikeaa" tekemistä. Ihan ihmetyttää missä välissä sitä ehtisi mm. vaatekauppoihin tutustumaan tai koittaa löytää niitä sisäpelikenkiä, jos niitä nyt edes riittävän surina täältä saa. Elämä olisi kovin helppoa jos olisi parikymmentä senttiä lyhyempi ja kengännumero korkeintaan 43. Mutta ainakin minulle on errottu "big and tall" vaatekaupan "kanootin kokoisista" kengistä suomalaisten opiskelijoiden toimesta. Kun vaan ehtisi siellä käymään.

Arki kuluu opiskellessa ja labrassa, ja tällekin viikonlopulle olisi jo ainakin 3 tapahtumaa luvassa. Saa nähdä miten käy.

Lisää orientaatiota

Tänään oli mahdollisuus nukkua hieman pidempään, kun aamutunteja ei ollut ohjelmassa. Silti herätyskellon soidessa olisi uni edelleen maistunut, tai ainakaan ei olisi vielä viitsinyt nousta. Kuitenkin oletin ohjelmassa olevan kanji sanakokeen johon halusin vielä kertailla merkkejä ja sanoja lisää. Hieman ihmetystä herätti se että tuo oppitunti menisi pääosin päällekkäin yliopiston virallisen uusien ulkomaisten opiskelijoiden orientaatiotilaisuuden kansa.

Vettä ei tänäänkään satanut, eikä hieman kolea sää haitannut pyöräilyä, kun vaan muisti ottaa hanskat mukaan. Perille päästyä luokka oli kuitenkin lukittu ja muutkin kurssin opiskelijat ihmettelivät samaa asiaa. Eri aikatauluissa olikin hieman ristiriitaista tietoa. Ensimmäisellä tunnilla jaetun lapun mukaan tänään piti olla toinen oppitunti, mutta virallisen ohjelapun aikataulussa oli tyhjää. Kun ei ketään kuulunut paikalle tuntia aloittamaan lähdimme Janin kanssa kirjakaupalle tutustumaan mikä oli tilanne kurssikirjojen suhteen.

Kirjat olivatkin tehneet kauppansa, mutta niitä kielioppikurssin kirjan käännöksiä oli vielä yksi jäljellä. Siihen tutustumalla kävi ilmi että se tosiaan on vain käännös, joka tarvitsee rinnalleen virallisen kirjan. Turhia hankintoja ei siis tullutkaan tehtyä ja nyt on sekä kirja että käännös siihen.

Kun oppituntia sitten ollutkaan, menimme siihen viralliseen orientaatiotilaisuuteen, mikä lienee ollut syy miksi tunteja ei ollut. Heti ovella annettiin taas paksu kirjekuorellinen papereita, onneksi joukossa ei ollut lomakkeita täytettäväksi juuri ollenkaan, vaan kyse oli erilaisista tiedotteista ja muusta informaatiosta.

Itse tilaisuudessa piti yliopiston vararehtori ensin puheen, sekä japaniksi että englanniksi. Sitten oli vuorossa yliopiston tukitoimintojen, kuten terveydenhoitoa ja neuvontaa ja muuta henkistä tukemista jos oikein alkaa ahdistamaan. Seuraavaksi käytiin lyhyt oppimäärä liikennesäännöistä ja muista lakiasioista. Varsinkin liikennesäännöt eivät olleet lainkaan turhaa, sillä tuolla kuitenkin joutuu autojen seassa pyöränsä kanssa sompailemaan. Tilaisuuden loppuosa oli eri järjestöjen esittäytymistä. Jo tuttujen @home ja Group Mori lisäksi erilaisia järjestöjä oli useita, sekä yliopistolta että muita alueella toimivia kansainvälisiin asioihin liittyviä järjestöjä. Kaikilla vaikutti olevan monenlaista toimintaa.

Tilaisuudessa tuli jälleen hyvin paljon informaatiota nopeaan tahtiin, siinä mielessä hvä että suurimman osan sai paperilla että voi myöhemminkin tutustua. Orientaation jälkeen lähdin ruokalaan syömään, ja koska sää oli edelleen sateeton oli ulkosalla jälleen jos jonkinlaista esiintyjää markkinoimassa kerhojaan.

Ruokailun jälkeen menin bussilla labralle tutkailemaan jos siellä vaikka olisi jotain tekeillä tänään. Mitään ei kuitenkaan tänään ollut ja siinä sitten vaan luin sähköposteja ja koetin jälleen kerran löytää lisätietoa niistä tohtoritason kursseista mitä minulle on markkinoitu. En kuitenkaan löytänyt, eikä sen puoleen, saattaisi olla vähän turhan kova paikka vaikka kurssit kuinka olisi englanniksi. Taidan pitää professori Makinon neuvosta kiinni ja opiskella nyt näin alkuun japanin kieltä mahdollisimman hyvin eli keskittyä lähinnä kielikursseihin.

Kun ei labralla ollut itään erityistä tekeillä eikä tutorini tai viereisen pöydän sankari kumpikaan olleet paikalla ajattelin että mitä minäkään siellä. Kämpille palasin lähinnä matkan varrella olevaan supermarkettiin (eli siihen joka vaatii lyhimmän koukkauksen reitiltä). Marketti kuuluu samaan ketjuun kuin yliopiston ruokalat ja kampuksen kaupat, tuohon Co-op:iin voisi jotenkin ilmeisesti liittyä jäseneksi, koska jäsenkorttia aina kassalla kysellään. Pitää ottaa selvään miten se tapahtuu ja mitä se itseasiassa tarkoittaa.

Kaupasta löytyi taas hyvin aamu- ja iltapalatarpeita. Kyseessä on noin suomalaisella mittakaavalla suuri ruokakauppa, jossa on myös muuta tarpeellista. (Hervannan mittakaavassa Tapsantoria jonkin verran suurempi kauppa). Tavarat kulkevat pyörän korissa melko näppärästi, mutta itse kyllä suosisin koria takana, koska se ei sotkisi ohjauksen painopistettä niin pahasti. Täällä kuitenkin kaikki korit sijoitetaan eteen, eikä pyörässäni edes ole tarakkaa.

Perille päästyä syötiin siinä sitten iltapalaa/illallista, kuka mitäkin ja ihmeteltiin TV ohjelmia. Päivät tuntuu vierähtävän kovin vikkelään ja välillä sitä jää ihan kaipaamaan hieman rauhallisempia päiviä jolloin voisi vain tutustua ympäristöön. Viikonloput menee arkiviikosta toipuessa ja jos jonkinlaista juhlaakin tuntuu pukkaavan. Ensi lauantaillekin olisi luvassa jo kaksi. @home Ohanami ja TUFSA (Tohoku University Foreign Student Association) tervetulojuhla, ne on kuitenkin koordinoitu siten että välissä on ohjelman mukaan pari tuntia aikaa siirtyä kaupungin puolelta toiselle.

Parempi varmaan silti osallistua sillä eiköhän se tästä tasaannu ja aina mukavampi porukalla kun yksin omien ajatustensa kanssa, näin he orientaatiossakin neuvoivat.

Opiskelut jatkuu

Aamulla oli ohjelmassa japanin kielioppikurssin avaus. Paikalle päästyä selvisi että kurssilla on peräti neljä suomalaista opiskelijaa. Minä ja Jani meidän porukasta ja myös aiemmalla alkeiskurssilla olleet kolmen kuukauden opiskelijat. Ensimmäisellä tunnilla käytiin pitkälle samoja asioita kuin alkeiskurssilla, mutta huikealla vauhdilla. Kertaus oli siis paikallaan.

Oppitunnin pituus on 85 minuuttia, jonka päälle on 10 minuutin tauko. Tunnit vierähtivät vikkelästi vaikka välillä meinasi väsy yllättää ja pientä pilkkimistä oli havaittavissa. En ole koskaan ollut aamutuntien suuri ystävä. Tunneista selvittiin kuitenkin kunnilla. Mutta kävi ilmi että kun aktiivisena opiskelijana olin ostanut kirjani ennakkoon olin ostanut version jossa on tekstit vain japaniksi, saatavilla olisi myös englannin ja kiinankieliset käännökset sisältävä painos, no oppimaanhan sitä ollaan tultu.

Tuntien jälkeen menin bussilla Aobayamalle, vaikka vettä ei tänään satanutkaan. Siellä vein erilaisia kaavakkeita toimistoille eri puolilla hallintorakennusta ja siinä samalla sain opiskelijakortin itselleni, kyseessä on hieno laminoitu pahvikortti jonka suurin anti on opiskelijanumero. Tuota numeroa ei ilmeisesti juurikaan missään kuitenkaan tarvitse. No nyt pitäisi olla kaikki tähänastiset lomakkeet oikeissa toimistoissaan.

Lounaan jälkeen menin taas laboratorioon istumaan ja ihmettelemään. Eipä taaskaan kummoisempaa tekemistä siellä ollut, mutta sain itselleni kunnollisen sateenvarjon. Siellä kun tyhjäsivät sateenvarjotelineen, niin ne varjot joita kukaan ei omaksi tunnustanut muutaman päivän sisään menivät jakoon halukkaiden kesken. Varsin käytännöllistä kierrätystä.

Alkuillasta oli vuorossa Group Morin järjestämä japanin keskustelukurssi. Kun mitään ei edelleenkään satanut, kapusin alas pyöräni luo kävellen. Alaspäin mennessä on painovoima omalla puolella. Onnistuin osumaan suhteellisen vähäruuhkaiseen väliin ja koko matka labralta asuntolalle otti noin puolisen tuntia.

Keskustelukurssin ryhmä osoittautui huikean suureksi, minä ja Pakistanista tullut tyttö. No ainakin saimme opettajan, Shirasawa sensein, täyden huomion. Kurssi vaikutti varsin mukavalta ja hyvältä kertaukselta jälleen. Lähestymistapa oli miellyttävän käytännönläheinen. Aina sitä oppii jotain uuttakin ja juuri sellaista mitä voi jokapäiväisessä toiminnassa käyttää.

Illallista lähdin hakemaan lähikaupasta, kun supermarketille en viitsinyt lähteä pyöräilemään. Valikoima oli jostain syystä varsin kapea ja valmisannoshylly oli varsin autio, mutta kyllä sieltä sushia ja pikanuudeleita löytyi. Ja taas jaksoi.

Siinäpä sitten puuhailin jotain ja rentouduin päivän päätteeksi. Naoto tuli paikalle hieman myöhemmin illalla ja pelasimme siinä sitten muutaman kierroksen korttia, hän oli hankkinut länsimaiset pelikortit ja halusi oppia hold'em pokeria kun kerroin sen olevan suuressa suosiossa Euroopassa ja Amerikassa. Kyllähän se siitä alkoikin sujua kun ei koittanut kaikkia hienouksia esitellä kerralla.

Onneksi huomenna ei tarvitse herätä tolkuttoman aikaisin, aamut eivät ole minua varten...

Toinen opiskeluviikko käyntiin

Päätin ruveta kirjoittamaan tätä perinteiseen päiväkirjamuotoon, jos jorinat haukotuttaa, ei tarvitse lukea. Kuvia tulee kyllä taas joskus lisää.

Tänään oli ohjelmassa viimeinen päivä japanin alkeiskurssia, joka osittain näytti menevän päällekkäin kanji (kiinalaistyyliset sanamerkit) kurssin kanssa. Sää oli aamulla pilvinen ja aiempaa koleampi, taisi jäädä alle kymmenen asteen. Kuitenkin olin ajoissa liikkeellä parhaaseen opiskelijoiden kuoluunmenoaikaan ja löytyipä se kaikista suorin reitti asuntolalta polkupyöräkaravaania seuraamalla. Entä olisi tuota sivupolkua itse hoksannut, mutta ihan virallinen reitti sekin oli.

Oppitunnit sujuivat vikkelästi katakana merkkejä kertailemalla ja siinä ohessa otimme selvää mikä onkaan eri kurssien sisältö ja minne kannattaisi itse mennä. Kaikista kielikursseista oli myös pikaversiot, joissa opiskellaan neljänä päivänä viikossa kahden sijaan, kuulosti sinänsä kätevältä, mutta siinä ei sitten paljon muuta ehtisikään ja 40 kanji merkin opettelu kuulosti liian paljolta sulatettavaksi, joten päätin pitäytyä normaalikursseissa.

Täällä tosiaan myös opiskelijoilla on ruokatunti, mikä olisi tervetullutta myös suomalaiseen yliopistomaailmaan. Olimme jo lähdössä kohti ruokalaa, kun eräs Group Morin edustaja tuli kutsumaan heidän Ohanamiin kampuksella ja tietysti sinne lähdimme, eihän sitä nyt voinut niin hyvästä tarjouksesta kieltäytyä.

Sää suosi sikäli, ettei satanut mitään, toki ilma oli edelleen kolea ja harmaa, mutta ei se niinkään haitannut. Paikalla oli melko paljon ulkomaisia opiskelijoita, mutta myös joitakin japanilaisia oli tullut mukaan. Tarjoilut oli runsaat ja kyllä niillä lounaan korvasi varsin hyvin. Olipa tarjolla myös japanilaista kotiruokaa joten voitiin puhua aivan täydestä ateriasta, mutta pieneltä lautaselta ulkosalla syötynä.

Ohanamin hengen mukaan kaikki paikallaolijat jälleen esittäytyivät ja tälläkertaa kirjoitettiin myös nimet vihkoon vieraskirjatyyliin ja sähköpostiosoitteetkin kerättiin ilmoitteua varten. Ruokatunti menikin nopeasti ja jälleen piti palata kirjojen ääreen, tälläkertaa kanji oppitunnin merkeissä.

Näin alkuun kanjitkin ovat vielä ymmärrettäviä, mutta kyllä se harjoittelua vaatii että ne oppii muistamaan ja vieläpä kirjoittamaan. Kurssiin päättyessä pitäisi osata n. 250 merkkiä. Kuuleman mukaan keskiverto sanomalehden lukeminen kunnollisesti vaatisi noin 2.000 yleisimmän kanjin osaamista kaikekseen merkkejä on kymmeniä tuhansia. Sen siitä saa kun kaikelle antaa kuvamerkin.

Ensimmäinen oppitunti kuitenkin saatiin päätökseen kunnialla, ensi kerralla sitten sanakokeet kymmenestä ensimmäisestä merkistä. Huomenna alkavat vielä kielioppitunnit, siinähän sitä riittää pähkäilyä.

Iltapäivällä sää oli muuttunut sateiseksi, eikä sateenvarjo ollut taaskaan mukana. No olisin joka tapauksessa mennyt labralle bussilla, mutta nyt oli ainakin erikoisen hyvä syy.

Labrassa kävin selvittelemään papereitani ja vielä täytettäviä lomakkeita, niitähän nimittäin riittää. Toinen vieruskaverikin oli ensimmäistä kertaa paikalla ja hän on myös vaihto opiskelija, Yhdysvalloista tosin. Puhuu myös hyvin japania, mutta onpa ainakin joku muukin jolta voi kysyä asioita englanniksi tarvittaessa, hän kun on ollut labrassa jo pidempään.

Siinäpä sitten myös professori Makino pyörähti paikalle tuomaan lisää kaavakkeita täytettäväksi, kyseessä oli näennäisesti helppo lomake jolla suostui noudattamaan laitoksen sääntöjä, mutta lomake oli vain japaniksi. kyllähän sen loppujen lopuksi sai täytettyä oikein. Kuitenkin kun kaikki oli valmista kello oli jo niin paljon että päätin jättää toimistoreissun huomiselle.

Koska sade ei näyttänyt loppumisen merkkejä vietin aikaa labralla, siinä kuuden jälkeen opiskelijat lähtivät porukalla ruokalaan illalliselle ja lähdin myös mukaan. Sieltä saikin hyvän illallisen kohtuuhintaan. Päätinpä myös kokeilla nattoo nimistä herkkua josta kaikki aina kyselevät että olenko maistanut. Kyseessä oli melko härskin hajuinen sekoitus tahmeassa liemessä olevia soijapapuja. Maku oli hajua rauhallisempi, eikä kyseessä ollut hassumpi elämys, ei kuitenkaan ehkä suurinta herkkua tähän asti.

Siitä sitten kävelin rinteen alas lainatun sateenvarjon kanssa, kuitenkaan pyörän luo päästyä ei sade edelleenkään halunnut lopettaa. Vaihtoehtoja oli ajaa pyörällä ja kastua, tai taluttaa varjon kanssa. Taluttaminen ei ollut erityisen kätevää joten päätin kokeilla ajamista, kastuminen ei kuitenkaan viehättänyt joten poikkesin heti ensimmäiseen kauppaan jossa olikin heti ovella tarjolla sadetakkeja, kyseessä ei ollut suomalaistyylinen mitätön kertakäyttösadettakki vaan astetta jämäkämpi vaate. Päätin ottaa riskin ja ostin kokeilematta suurimman kokoisen takin, ja se onneksi sopikin päälle varsin hyvin vaikka alla oli jo villapaita ja takki.

Tulipa siinä pimeillä sateisilla teillä mieleen että jos saisi Japanin markkinoille lanseerattua heijastimet ja pyöräilykypärät onnistuneesti massoille, voisi tienata hyvät rahat, lisäksi kaatuneita pyöriä katsellessa kävi mielessä että pyörätelinelle olisi tilausta, pitäisi vaan keksi markkinoille sopivat tuotteet.

Siitä sitten huitaisin takaisin kämpille. Postilaatikossa oli odottamassa pari tiedotetta kämppäkavereille ilmoitettavaksi. Täällä on kuukausittain vaihtuvat "nakkivuorot" jolloin on tiettyjen huoneiden asukkaiden hoidettava yhteisiä asioita. Tiedotteet koskivat tulen tekoa parvekkeella ja yhteisten tilojen siivousta, joka suoritetaan talon puolesta, mutta omat roinat pitäisi olla pois pöydiltä.

Se tuli-juttu oli sellainen, että jotkut olivat saaneet loistavan vision pitää grillibileet parvekkeella, kaikki savut olivat vaan menneet ilmastointilaitteiden sisäänottoihin. Pääsivät tällä kertaa varoituksella.

Siinäpä se ilta meni sitten taas puuhaillessa, mm. sijoitimme astiat helpomin yhdessä käytettäväksi, sekaisin ne kuitenkin menevät. Taas pitäisi käydä nukkumaan. Ei täällä aika ainakaan käy pitkäksi näin arkena. Ehkä ihan postivista sinänsä.

Sunnuntai-iltapäivän tilitys

Sunnuntaipäivien ahdistavuus ei tunnu olevan paikkasidonnaista, mutta eipä mennä asioiden edelle... (varoitus tylsästä tekstistä on annettu)

Perjantain juhlasuman jälkeen uni maistui lauantaiaamuna hyvinkin pitkään, eikä oikein missään vaiheessa tuntunut että viitsisi nousta sängystä ylös lainkaan. Kyllä se kuitenkin jossain vaiheessa onnistui. Säätila oli pilvinen ja näytti että koska tahansa saattaisi ruveta satamaan. Ei siksi tullut lähdettyä kaupungille kenkä- tai vaateostoksille. Sää lienee ollut kuitenkin vain tekosyy omalle laiskuudelle.

Sen verran kuitenkin sain aikaan että jälleen sain pyykit pestyä ja tarkan pohdinnan jälkeen päätin ottaa riskin ja laittaa myös paidan jonka pesuohje kielsi rumpukuivauksen koneen kuivattavaksi, sillä ainoa kuivausvaihtoehto olisi parvekkeella oleva vaatetanko. Järkeilyni mukaan kyseessä ei ole kuivausrumpu siinä mielessä kuin se suomessa käsitetään, eihän tuossa pyykkikoneessa mikään muukaan ole niin kuin suomalaisissa koneissa. Lopputulos oli onneksi hyvinkin onnistunut.

Illemmalla oli sovittu tapaaminen Tsubon kanssa, joka auttoi kännykän hankinnan kanssa. Hän oli saanut kännykkään englanninkielistä ohjeistusta ja toi ne minulle kun oli muutenkin tulossa käymään täälläpäin. Paikallisilla on tapana kutsua toisiaan lempinimillä ja lähes kaikilla onkin, joko omasta sukunimestä tai muualta johdettu lempinimi. Etunimiä ei juurikaan käytetä.

Illalla oli lisäksi asuntolan kerhohuoneella keskustelutilaisuus jos oli ongelmia asumisen kanssa tai muuten vain halusi keskustella. Tilaisuus oli leppoisa, tarjolla oli naposteltavaa ja loppujen lopuksi pelattiin lautapelejä erilaisilla porukoilla.

Myöhemmin illalla oli naapurisolussa kekkerit saman kerroksen asukkaille, paikalle tuli lopulta myös muitakin talon asukkaita. Seurakunta oli varsin kansainvälinen. Japanilaisten ja meidän suomalaisten lisäksi paikalla oli väkeä ainakin Meksikosta, Venezuelasta, Kanadasta, Kiinasta, Koreasta ja Laoksesta. Tarjoilut kustannettiin porukalla ja jälleen syötävää ja juotavaa riitti jos jonkinlaista.

Ilta kului pääosin keskustelun merkeissä ja kaikenlaista uutta sitä aina oppii eri kulttuureista. Esimerkiksi että Japanissa on epäkohteliasta kaataa itselleen juotavaa vaan aina pitäisi jotenkin vihjata jollekin toiselle että tahtoisi lisää juotavaa, jota hän sitten toivottavasti kaataa.

Siinähän se ilta vierähtikin vikkelästi ja kello oli jo aamuyön puolella kun pääsi omalle kämpälle ja nukkumaan. Aamulla ei taaskaan olisi millään viitsinyt nousta ylös ja sää oli vielä eilistäkin harmaampi, joten en taaskaan viitsinyt kaupunkiin lähteä kun ei ole aivan pakko. Kiireellisin hankinta olisi oikeastaan sisäpelikengät, jos haluaisi labran liikuntavuorolle osallistua. Pitää nyt katsoa miltä ensi viikko vaikuttaa... Tai tämä viikko koska täällä viikon katsotaan alkavan sunnuntaista.

Ohjelmassa on ainakin viimeinen päivä japanin alkeiskurssia, sekä varsinaisten kielikurssien alkaminen. Labraankin on varmaan mentävä, jos vaikka keksivät siellä minulle jotain tekemistä, postiakin on sinne näyttänyt tulevan aina silloin tällöin ja opiskelijakortti sekä muita lomakkeita olisi hoidettava kuntoon. Ei tuota papereiden pyörittelyä enää jaksa edes ihmetellä. Voi vaan hiljaa arvostaa kuinka helposti monen asian voi hoitaa Suomessa.

Sunnuntait on niin ankeita koska sitä aina ryhtyy pohtimaan asioita liian tarkasti, eikä siitä koskaan mitään hyvää seuraa...

Ohanami

Japanin alkeiskurssi jatkui tänään ja kertaus ei todellakaan ollut taaskaan pahasta, oli varsin hyödyllistä käydä nämäkin asiat palauttamassa mieliin, samalla tarjoutui mahdollisuus kysyä muista kielikursseista opettajalta. Lisäksi jälleen harjoiteltiin japanin kirjoittamista koneella, mikä tehdään periaatteessa amerikkalaismallisella näppäimistöllä, jossa on toki muutamia hyödyllisiä pikanäppäimiä merkistöjen vaihtoon. Nyt sitä osaa tehokkaammin kirjoittaa japania vaikka omalla koneella. Alkeiskurssi jatkuu vielä maanantaina ja sen jälkeen alkaa varsinaiset kieliopinnot.

Ruokatunnilla eksyimme jälleen itsepalvelulinjastoon, mutta tälläkertaa osasin valikoida herkut siten ettei hinta noussut likaa, ja miso-keittoakin löytyi. Kyseessä on ilmeisesti lähes kaikkiin aterioihin kuuluva soppa jossa on milloin mitäkin höysteitä, tänään lepäkuutioita. Edullista ja hyvää ateriaa täydentämään.

Kun japanin tunnt loppuivat iltapäivällä, oli ohjelmassa labran Ohanami, eli tuo mainostettu kirsikankukkien katselutuokio. Säätila hieman epäilytti, sillä taivas oli pilvessä ja aamupäivän aikana satoi hieman. Kekkerit saatiin kuitenkin vietettyä kastumatta, vaikka pari piskoa taivaalta putoilikin.

Tapahtuman kulku oli seuraava. Labran väki kerääntyi viltin asemaa ajaneen pressun ääreen puistossa. Tarjoilut levitettiin esille ja väki istui rinkiin niiden ympärille. Aluksi labran johtohahmot pitivät puheita ja sitten kippisteltiin (kampai!) kukin valitsemansa juoman kanssa, tarjolla oli sekä virvoitusjuomia että olutta ja jotain limuviinoja.

Jälleen kerran jokainen esitteli itsensä ja tälläkertaa kerrottiin omista harrastuksista ja muuta sellaista. Sitten käytiinkiin syömään ja keskustelemaan. Enimmäkseen keskustelin tutorini kanssa, mutta myös muiden kanssa parhaani mukaan.

Siinäpä pari tuntia vierähti vikkelään ja meinasi jo seuraava juhla alkaa painamaan päälle. Kuitenkin tilaisuus oli jo loppumassa ja lopuksi pidettiin vielä puhe ja lopetettiin tilaisuus perinteiseen japanilaiseen tyyliin seisomalla ringissä ja lyömällä kädet yhteen kerran. Sitten roskat kerättiin ja pressut taiteltiin kasaan ja tilaisuus oli siinä.

Seuraavan juhlan alkuun oli puolisen tuntia ja parhaani mukaan veivasin pyörällä kämpille heittämään ylimääräiset tavarat pois ja suuntasin läheisessä ravintolassa järjestettyyn Group Morin tervetulojuhlaan. Kyseinen ryhmä siis auttoi meitä ulkomaalaiseksi rekisteröitymisessä ja pankkitilin avaamisessa, sekä järjesti kuljetuksen asemalta.

Ehdin juhlaan suht ajoissa. Kaikille annettiin nimilaput joissa luki myös mistä kukakin oli. Pöytien numerot arvottiin, tasaisen jakauman takaamiseksi. Jokaisessa pöydässä oli lisäksi yksi Group Morin edustaja pitämässä keskustelua yllä. Pöytien ääressä seisottiin jälleen, mutta tarjoilut olivat erikseen omalla pöydällä.

Aluksi esiteltiin Group Morin toimintaa ja tapahtumia, minkä jälkeen kaikki esittäytyivät koko yleisölle maa kerrallaan japaniksi tai englanniksi (itse aloitin japaniksi ja täydensin englanniksi. Eri maita olikin yllättävän paljon. Ruokailun alettua väki hieman hajaantui eri pöytien ääreen ja jälleen tuli tavattua paljon uusia tuttavuuksia.

Ohjelmana oli aluksi Tohoku Universityn orkesterin jousikvarteton esittämää musiikkia, minkä jälkeen esitettiin "Jos sul lysti on" kappaletta kukin kieliryhmä omalla kielellään yhden säkeistön ja sitten koko porukalla japaniksi koko biisi. En minä enkä Mikko kumpikaan olla laulumiehiä, mutta lupauduimme silti oman osuuden hoitamaan ja menihän se suht kivuttomasti.

Juhla oli varsin mukava ja tänään kyllä jaksoi jo pelkillä juhlaruuilla siinä vielä lopussa jäätiin keskustelemaan korealaisten tyttöjen kanssa jotka halusivat oppia esittelemään itsensä suomeksi. Hyvinhän se onnistui muutaman harjoituksen jälkeen.

Juhlan jälkeen sai ilmoittautua Group Morin järjestämille japanin keskustelukursseille, ilmoittauduin mukaan, sillä ei kai sitä nyt liikaa harjoitusta voi olla. Siinä hetkisen muiden vaihto-oppilaiden kanssa juteltua palasin kämpille rentoutumaan. Viikko on jälleen ollut tapahtumia täynnä ja vaikka jotain puhetta oli että joku porukka oli vielä illemmalla suuntaamassa kaupungille, en olisi kyllä jaksanut lähteä vaikka kuinka olisi tahtonut.

Kielikurssit alkuun

Tänään alkoi ensimmäinen kielikurssi. Kyseessä on kolmipäiväinen kurssi Japanin tavukirjoituksesta, jotka periaatteessa hallitsen, mutta ajattelin ettei kertaaminen olisi pahasta. Kurssille ehdiin juuri viime tingassa, mutta kuitenkin ajoissa sillä olin uistanut ajan väärin. Onneksi huomasin tarkistaa ajan riittävän paljon ennakkoon.

Luokkaan päästyäni yllätykseni huomasin että iellä oli myös kaksi muuta suomalaista joita en ollut aiemmin tavannut. Kävi ilmi että he olivat myös Tampereelta, mutta Hämeen Ammattikorkeakoulusta ja heidän vaihtoaika on vain kolme kuukautta. Sendaissa tuntuu olevan paljon suomalaisia opiskelijoita juuri nyt.

Itse kurssi oli oikein mukava, kerrankin tunsi osaavansa jotain, mutta ei kuitenkaan niin helppoa että olisin kokenut sen ajan haaskaamiseksi. Opettaja puhui myös englantia ja oli pukeutunut perinteiseen kimonoon (en tiedä oliko se kimono, mutta sellainen perinteinen vaate nyt kuitenkin).

Puoleltapäivin oli ruokatunti ja menin toisten suomalaisten kanssa koulun ruokalalle, koska ilma oli hyvä, oli pihalla kaikenlaisten kerhojen esityksiä. Oli laulua, soittoa ja tanssia. Onneksi jousiampujat tyytyivät vain esittelemään jousia, mutta hekin olivat pukeutuneet perinteisiin asuihin. Ruokalassa oli melkoinen ruuhka, mutta täällä ei ilmeisesti työvoima ole ylitsepääsemättömän kallista koska pari henkilöä oli ohjaamassa väkeä linjastoille että kaikki sujuisi jouhevammin.

Eksyimme linjaan jossa sai itse valikoida ruokansa laajasta tarjonnasta ja maksaa painon mukaan. Annoksesta tuli siten hieman kalliimpi, mutta tulipa taas maistettua kaikenlaista hyvää. Puikoilla syöminenkin alkaa jo luonnistua välttävästi.

Ruokailun jälkeen ihailimme jälleen esityksiä ja tutustuimme joihinkin kerhoihin. Ihme kyllä amerikkalaisen jalkapallo pelaajat eivät koittaneet värvätä rotevaa taklaajaa. Päivän viimeiset oppitunnit olivat tietokoneluokassa, missä harjoiteltiin japanin kirjoittamista koneella, varsin hyödyllinen kurssi siis myös siinä suhteessa.

Opiskelujen loputtua puoli kolmelta iltapäivällä menin bussilla laboratoriolle. Vaikka taaskaan mitään syytä siihen ei ollut, ajattelin edes olla olevinani ahkera. Japanin tasokokeen tulos oli toimitettu nyt myös kirjallisena pöydälleni. Siinä sitten taas kulutin aikaa koneella säätämällä ja ihmettelemällä menoa labrassa. Tänäänkään ei kuulunut uutta siitä mitä ryhtyisin tutkimaan, mutta ei aika hukkaan mennyt. Tutorini, eli henkilö joka kuulemma tietää Japanista kaiken ja opettaa sen myös minulle, kysyi haluaisinko osallistua labran liikuntavuorolle. Lupasin tehdä niin jos saan sisäpelikengät hankittua.

Iltaa kohden päätin ottaa selvää että koska väki oikesti lähtee pois labralta, kotiin meno kun ei tunnu olean heille kovin tärkeää. Puoli kahdeksalta sitten oli lähes kaikki opiskelijat poistuneet, myös viereisen pöydän tyttö, joka on labrassa tähän asti ollut aina paikalla kun olen siellä ollut. Niinpä päätin itsekin poistua.

Takaisin palasin supermarketin kautta, ilman hyvää suunnitelmaa siitä mitä itseasiassa tarvitsen, oli ostoskorin sisältö varsin satunnainen. Sushia ja kirsikkatomaatteja iltapalaksi, banaaneja ja leipää aamuksi ja jotain muuta pientä purtavaa. Ostokset kulkivat yllättävänkin kätevästi pyörän korissa.

Kämpille päästyäni olikin täällä menossa kokkaustuokio ja ruokaa riitti kaikille paikalla olijoille, iltapala vaihtuikin illalliseksi. Sushit söin silti ja katkaraputäytteinenkin sushi oli hyvää. Myös tuo porukalla kokattu ruoka oli tulisuudestaan huolimatta erittäin hyvää. Havaitsimme että makaronilaatikon teko saattaa kaatua uunin puutteeseen.

Huomenna onkin ohjelmassa opiskelua aamusta ja juhlia iltapäivästä. Ensin on labran ohanami, eli kirsikankukkien katselutuokio tarjoiluiden kera ja illemmalla Mori Groupin tervetulojuhla, molempiin on tarkoitus ehtiä. Toivottavasti sää suosii huomennakin.

Välipäivä

Tälle päivälle ei ollutkaan mitään ohjelmaa aikatauluissa, käytin tilaisuuden hyödyksi nukkumalla hieman pidempään. Kun en kuitenkaan viitsinyt ihan vaan makoilulinjalle heittäytyä lähdin Kawauchi kampukselle tutustumaan paikkoihin ja ruokalaan lounaalle.

Kampuksen kirjakaupasta lähdin hakemaan kurssikirjoja kielikursseja varten. Ensimmäinen perustason kurssi alkaa jo huomenna siksi ajattelin varata materiaalit valmiiksi. Tuo kirjakauppa oli varsin monipuolinen kokonaisuus josta löytyi lähes mitä tahansa käyttötavaraa jota kuvittelisi tarvitsevansa. Kirjatkin löytyi, ja vaikka olivat suht hintavia, niin oppaan mukaan ne pitäisi itselleen ostaa.

Sää oli varsin miellyttävä, aurinkoinen mutta ei mitenkään kuuma. Yliopiston pihalla oli edelleen käynnissä erilaisten kerhojen aktiiviset uusien jäsenten värväyskampanjat. Vaihto-oppilaita ei kerhoihin ilmeisesti kuitenkaan haluta.

Polkupyöräni jätin suosiolla taas parkkiin Kawauchi kampukselle ja bussilla menin kohti labraa, ei siellä varsinaisesti mitään tekemistä ollut luvassa, mutta ajattelin että olisi hyvä näyttää aktiiviselta ja edes olla paikalla. Siinä sitten lähinnä tutustuin esitteisiin ja kielikurssien järjestelyihin ja koneella surffailin netissä ja kirjoittelin sähköposteja.

Paikallisilla opiskelijoilla ilmeisesti on tapana viettää koko päivä labrassa, jotkut tekivät jotain opiskelutehtäviä ja jotkut jopa nukkuivat pöytänsä ääressä. Siinä sitten aikani ihmeteltyä päätin kuuden jälkeen lähteä takaisin kämpille. Kawauchi kampuksella oli täysi meno päällä edelleen, tosin ilmeisesti kerhojen merkeissä. Väkeä kuitenkin riitti melko lailla.

Juuri tuo auringonlaskun aika tuntui olevan suosittu aika palata kotiin ja kaduilla oli melkoinen härdelli. Siinä sitten parhaani mukaan puikkelehdin katujen reunoja pitkin takaisinpäin. Pyöräily sinänsä sujui, mutta matkanteko hyytyi ylämäkiin varsin tehokkaasti matalan ajoasennon johdosta.

Siinäpä sitten pimeässä taluttaessa pääsi kadun reunassa oleva jonkinlainen sadevesikanava yllättämään ja tyhjän päälle astuttua kaaduin pyöräni kanssa. Ensimmäinen huolenaihe oli ettei vaatteet olleet menneet rikki koska niiden korvaaminen olisi hankalampaa, pienet naarmut paranee kyllä. Tämä olikin asioiden tila. Onneksi paikalla oli jalkakäytävä joten autoistakaan ei ollut vaaraa.

Perille päästyäni ei solussa vaikuttanut olevan juuri ketään paikalla. Sama tilanne vaikuttaisi olevan edelleen. Tiedä sitten missä kukakin mahtaa olla, Mikkoakaan en ole koko päivänä nähnyt. Eipä tässä kai muuta kun valmistautumista huomiseen ja josko vihdoin koittaisi saada nukuttua hieman aiemmin, tuntuu vain tuo nukkuminen olevan helpompaa aamupuolella yötä.

Ohessa Pari kuvaa maanantailta:

Polkupyöräarvonta

Aamulla menimme Mikon kanssa lähistöllä sijaitsevaan JASSO International Houseen (joka myös on ulkomaisten opiskelijoiden asuntola tosin kallis sellainen) käytettyjen polkupyörien myyntitilaisuuteen. Paikalla oli 34 halukasta ostajaa ja 24 polkupyörää myytäväksi. Tilanteeseen oli varauduttu siten että jokainen sai arvontalipun, jota vastaan sai nostaa itselleen varausnumeron, jos sai tyhjän lapun, jäi ilman pyörää tässä tilaisuudessa.

Itsellä kävi tuuri ja sain numeron 23, eli toisiksi viimeisen varausoikeuden. Siinä sitten jonossa katseltiin kun viisi kerrallaan ihmiset valikoivat itselleen polkupyörää. Sinänsä tilanne ei harmittanut koska kaikki pyörät olivat lähes samantyyppisiä vaihteettomia peruspyöriä. Pari vaihteellista pyörää luonnollisesti menivät ensimmäisiä numeroita nostaneille.

Itse sain tukevan oloisen tummanvihreän pyörän, kaikki pyörät oli huollettu ja niihin sai vakuutuksen varkauden varalle kaupan päälle 4000 jenin kauppahintaan. Kyseessä oli hyvä kauppa sillä vastaavat uudet pyörät maksavat noin 10.000 jeniä. Pyörän vihreä väri on ehdoton valtti, sillä sen jopa löytää hopeanharmaiden pyörien massasta. Satula ei tosin tappiin nostamallakaan noussut kovinkaan ylös, mutta parempi tuollainen edullinen munamankeli kuin maksaa vastaavasta huomattavasti enemmän. Onpa pyörällä jopa takaisinostomahdollisuus 2000 jenin hintaan kotiin lähdettäessä jos pyörä on vielä silloin ajokunnossa.

Pitihän sitä pyörää päästä myös testaamaan, lähdimme Kawauchi kampukselle (Sijaitsee Aobayaman juurella) tarkistamaan eilisen tasokokeen tuloksia. Alamäkeen pyörällä viiletti kyllä mukavasti ja jarrut ovat hyvässä iskussa, mutta loivempikin ylämäki hyydyttää menoa tehokkaasti matalan satulan ansiosta, mutta silti matka sujui huomattavan paljon vikkelämmin kuin kävellen. Muuten pyörä kantoi hyvin ja tuntui myös tukevalta.

Liikkuminen kapeiden katujen reunoilla autojen seassa sen sijaan tuntui melko hurjalta, mutta siellä ne muutkin puikkelehtivat ja autoilijoilla on jokin ylimääräinen vaisto polkupyöräilijöitä varten. Itse en täällä tahtoisi ajaa autoa. Suomalaisella liikennekäyttäytymisellä olisi täällä jo puolet väestöstä kuollut liikenneonnettomuuksiin ja toinen puoli sairaalassa. Vielä en tässä parin viikon aikana ole kuitenkaan nähnyt minkään tyyppistä liikenneonnettomuutta.

Itse kokeen tulokset eivät olleet kovin mairittelevat, sijoittivat minut tasolle I eli aloittamaan käytännössä alusta, mutta ehkä hyvä niin, jos vaikka siellä pääsisi edes alkuun japanin puhumisen kanssa. Ja kyseessähän oli juuri tasokoe, ylöspäin voi siirtyä keräämällä hyviä koetuloksia. Saa nyt nähdä kun itse luennot alkavat.

Lounasta yliopiston ruokalassa syötyämme kapusimme jalkaisin mäkeä ylös (pyörät jäivät Kawauchin pyöräparkkiin) jälleen yhtä orientaatiotilaisuutta varten, näitä tuntuu riittävän sillä vielä ensi viikolla jatkuu. Mahtaa kohta olla orientoitunut olo. Tänään jaettiin kolme kaavaketta täytettäväksi, mutta näppäränä poikana olinkin jo täyttänyt ja palauttanut kaksi niistä ennakkoon! Orientaation loppuessa alkoi ilta jo hämärtää ja Mikon sekä Yuun kanssa suuntasimme laboratorioihimme hakemaan tavaramme poislähtöä varten. Olinpa labrassa saanut oman nimetyn kenkähyllyn, enää puuttuu ne kunnolliset tossut, niitä kun ei yli 27 cm koon yli meinaa olla, ja kaikki tähän asti havainnoimani edes hieman isommat ovat olleet kalliita (suomalainen 46 on 29,5 cm, kyseessä on kengän pituus).

Sendain minuutissa kirkkaasta sateiseen muuttuva säätila yllätti ja alkoi tihkuttaa vettä. Menimme siis bussilla alas, mikä ei tietysti lohduttanut kun piti loppumatka mennä pyörällä. Mieluummin tietenkin niin kuin kävellen sillä perille asti bussilla kulkeminen olisi sekä kallista että monimutkaista, jokaisesta bussimatkasta kuin maksetaan matkan pituuden mukaan ja vaihtoja ei tunneta.

Kämpillä ei kauaa ehtinyt tilannetta ihmetellä, kun olin eilen Naoton kanssa sopinut että lähtisin uimahallille hänen mukanaan. Lähdin siis pyöräilemään kohti sovittua tapaamispaikkaa ja sinne pääsikin miellyttävän isoa tietä pitkin, sellaista jossa on oikea leveä jalkakäytävä ja pyörätie. Siinä sitten tavattiin sovitulla paikalla sovittuun aikaan, kuitenkin Naoton kaveri, jonka jäsenkortilla pääsisimme virailijoina kuntoklubin uima-altaalle, pääsisi vasta hieman myöhemmin, niinpä kävimme ohimennen vilkaisemassa tossutilannetta, mutta monet sopivat kaupat oli juuri sulkemassa joten asia jäi edelleen.

Lopulta sitten kuntoklubille päästiin ja luonnollisesti vierailijoiden piti täyttää kaavakkeet, olisin ihmetellyt jos niin ei olisi ollut. Itse uimahalli ei ollut järin suuri, mutta varsin tasokas ja 20 metrin alasta tuli tahkottua päästä päähän niin monta kertaa että laskut menivät sekaisin, jonnekin 700 ja 900 metrin välimaastoon uitu matka varmaan meni. Saunan sijaan uimisen jälkeen mentiin lämpimään porealtaaseen, sauna olisi kuulemma ollut myös, mutta siihen ei lähdetty tutustumaan.

Takaisin palattiin kämppää lähimmän supermarketin kautta, siellä valikoimaa riittikin ja jotain ilta- ja aamupalatarpeita varasin itselleni. Kun perille sitten päästiin oli kello jo yksitoista, mutta siinä vielä juotiin kaakaota ja otettiin pientä iltapalaa sekä pelattiin muutama kierros Algoa (pelistä muistaakseni selitin aiemmin, joku huomauttaa jos en). Ja kun kerran lahjojen antaminen kuuluu kulttuuriin niin annoin Naotolle puisen pyramidi-pelin joita oli tuliaisiksi varattu. Siitä riittikin hupia kun hän ja toinen japanilainen kämppäkaveri koittivat saada pyramidin koottua. Kyllähän se lopulta molemmilta onnistui.

Sellaista tänään. Pahoittelen jälleen kuvien puutetta, mutta tänään ei kuvia juurikaan tullut edes otettua, oli niin koko ajan menossa tänään enimmäkseen.

Takaisin kouluun

Tapahtumien puolesta melko hiljaisen sunnuntain jälkeen koitti taas arki ja maanantai. Täällä alkoi tänään uusi lukukausi kevätloman jälkeen ja samalla alkoi uusi lukuvuosi. Vaihto-oppilailla oli vuorossa orientaatio japanin kielikursseista Tohoku Universityllä sekä tasokoe jolla ratkaistaan mikä olisi sopiva taso millä kursseja tulisi suorittaa.

Itsellä ei koe tuntunut kovinkaan huikeasti menevän, jokaisessa vastauksessa oli vähintään osittain arvausta mukana. Itse koe oli monivalintakoe jossa joko valittiin tyhjiin kenttiin sopiva pätkä tai oikea vastaus kysymykseen. Luetun ymmärtämisiin päästyäni aikakin alkoi olla lopussa sen lisäksi ettei teksteistä olisi mitään muutenkaan saanut irti. Tulokset tulevat kuulemma jo huomenna, saapa nähdä keksivätkö -1 tason.

Kaiken muun hauskuuden lisäksi ennen koetta sai taas täyttää lisää kaavakkeita. Tähän nimenomaiseen sai kirjoittaa nimensä kolmesti ja osaston nimen ja numeron kahdesti. Kertaus on... jne. Lisäksi luentosalissa oli lähes kylmempi kuin ulkona. Villapaita ja takki päällä meinasi silti palella. Lieneekö kyseessä ollut vika vai eivätkö opiskelijat kaipaa lämmintä sisäilmaa. Toivottavasti kesällä ei tilanne oli päinvastainen.

Hieman kokeen lannistamana kapusin ylös Aobayamaa, tai no jätin varsinaisen kapuamisen bussin tehtäväksi sillä sateessa kiipeily ei innostanut. Laboratorion avauspalaveriin oli reilusti aikaa, mutta en muuallekaan viitsinyt väliajaksi lähteä. Laboratoriossa oli varsin hiljaista päiväsaikaan joten istuin pöytäni ääreen ja lueskelin jaettuja materiaaleja ja saatoinpa hetkiseksi jopa siihen nukahtaa kun ei kovin paljon edellisenä yönä tullut nukuttua.

Sitten olikin palaverin aika, varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Vaikka sisältö hujahti pääosin ohi, oli ilmapiiri miellyttävän rento opiskelijoiden ja professoreiden välillä. Kaikki esittelivät itsensä, myös minä sain suutani auki sen verran että esittelin itseni japaniksi, nuo esittelylauseet onneksi ovat jämähtäneet syvemmälle selkärankaan kuin muu japanin oppi.

Palaverin jälkeen menin jälleen professori Makinon juttusille kysymään mitä oikeastaan tulisin tekemään. Professorin näkemys oli että ensiksi kannattaa opiskella japania ja sitten tarttua toden teolla tutkimusprojektiin sekä madollisesti ottaa joitakin tohtoritason kursseja jotka pidetään englanniksi. Samalla käytiin läpi mitä olin oikeastaan opiskellut entuudestaan ja ristiriidasta sen ja laboratorion pääasiallisten tutkimuskohteiden kanssa. Keskustelua jatkettiin myös professori Iton kanssa joka pyörittää enemmänkin labran käytännön asioita. Professori Ito lupasi pohtia asiaa pari päivää ja kertoa sitten mitä tarkalleen tulisin tekemään.


Aluksi ajattelin että käyttäisin labrassa omaa tietokonettani, mutta ajatus sen raahaamisesta mäkeä ylös päivittäin ei enää innostanut, joten pyysin ja sain itselleni laboratorion päätteen. Hiemanhan sen japaninkielinen käyttöjärjestelmä (FreeBSD+Gnome, jos jotakuta kiinnostaa) hämäsi, mutta eiköhän siihen totu, kuten myös amerikkalaisen asettelun omaavaan mini-näppäimistöön.

Iltapäivä vierähtikin nopeasti ja ilta oli pimentynyt kun puoli seitsemän jälkeen lähdin kävelemään rinnettä alas. Suunnitelmana oli lähteä metsästämään isokokoisia tossuja, koska niitä tarvitaan nyt kahdessa eri paikassa. Öinen maisema rinteestä oli kerrassaan mahtava, harmi ettei kamerani sitä kyennyt tallentamaan edes kohtalaisesti.

Kun pääsin keskustan laitamille, lähelle hotellia jossa vietin yöni viime viikolla, tuli Chris jälleen vastaan, siinä muutaman sanan vaihdoimme ja hän toivotti onnea tossujen etsintään, itse ei kuulemma ollut siinä vielä onnistunut kun myös hänellä on suuri kengännumero. Tämän lisäksi hän suositteli menemään läheiseen puistoon, sillä siellä oli kuulemma kirsikankukka-festivaali ja hyvät tarjoilut edullisesti.

Olin huomannut värilliset lyhdyt, mutta en niitä mihinkään tapahtumaan ollut yhdistänyt. Tilasinkin sitten syötävää ja sain jonkinlaisia täytettyjä palloja joiden päällä oli kastiketta, ruokailuvälineeksi tarjottiin kebakkojen tikkua muistuttavat tikut. Hyväähän se jälleen oli ja jälkiruuaksi ostin tikussa olevan sinisellä suklaalla kuorrutetun banaanin, joka ei ollut läheskään niin ylimakea kuin voisi kuvitella, päinvastoin. Tarjoilu tapahtui siis torikojujen omaisista kioskeista ja syöminen penkeillä. Innokkaimmilla oli liinat levitetty puistoon joilla istuttiin ilman kenkiä.

Tapahtumaa hetken ihmeteltyä jatkoin matkaa kohti kauppoja, kuitenkin moni oli jo ehtinyt sulkea ja tossut jäi saamatta. Kauppojen aukiolo on vapaata, mutta kaupan mukaan vaihtelee iltakahdeksasta 24 tunnin aukioloon. Kuitenkin jotain tarpeellisia hankintoja tuli tehtyä sen mukaan mitä oi havainnut tarvitsevansa.

Siitä sitten vaelsin välillä karttaan turvautuen takaisin asunnolle. Tuli taas käveltyä aika hyvä matka tänään aamun laiskuudesta huolimatta. Kello oli jo puoli kymmenen kun pääsin perille.

Illalla vielä pelasimme pelejä Naoton kanssa, jonka kanssa olemme sopineet omasta kielikurssista. Hän harjoittelee englantia ja minä koitan aina parhaani mukaan kohennella japania.

Huomenna on tarkoitus mennä Mikon kanssa tutkimaan mikä on tilanne käytettyjen polkupyörien myyntitilaisuudessa ja iltapäivällä on Graduate School of Engineering orientaatiotilaisuus, näin ainakin lapussa luki joka oli työpöydälleni ilmaantunut labrassa.

Eipä muuta tällä erää (johan siinä taas juttua piisasi).

Mystinen pesukone ja yllättävä iltapuhde

Iltapäivällä kävin siis pesukoneen kanssa taistoon. Vastustaja oli kieltämättä kova, mutta kun hylkäsi Suomalaisen pesukone-logiikan tyystin alkoi koneen sielunelämä avautua, valittavia säätöjä olivat veden määrä, huuhteluiden kesto, linkousten säätö ja kuivauksen aika. Pesukone siis sekä pesi että kuivasi, kaikki yhdessä yli kahden tunnin sessiossa. Aikaa se siis otti, mutta tuloksena oli pino puhtaita vaatteita kaappiin laitettavaksi (viikkaamisen joutui hoitamaan itse). Se mikä eniten hämmensi oli ettei koneessa ollut lämpötilan säätöä lainkaan. Mitä ilmeisemmin koko toimitus hoidetaan haalealla vedellä ja lämpöä syntyy ainoastaan kuivaamisessa. Oli miten oli, pesutulos on hyvä.

Sitten olikin aika asuntolan tervetulojuhlaan, sisään mentäessä jokainen kirjoitti itselleen nimilapun johon laitettiin nimen lisäksi kansallisuus sekä huoneen numero, tarkoituksena oppia tuntemaan naapurinsa. Moni japanilainen oli vasta juuri saapunut paikalle kevätlomalta ja saman solunkin asukkaat tapasivat toisiaan ensimmäistä kertaa juhlassa. Tarjoilu oli jälleen Japanilainen seisova pöytä, oleellinen ero suomalaiseen on että ruoka pysyy pöydän ääressä ja ihmiset seisovat pöydän ympärillä lautaset kourassa.

Herkkuja oli jälleen tarjolla jos jonkinlaista enkä vieläkään ole kohdannut ruokaa jota en olisi saanut syötyä. Kun kalatkin osataan laittaa niin ettei niistä tule piikkilankaesteitä ei sitä juurikaan tarvitse pohtia että mitähän mikäkin mahtaa olla. Syötäväksi ne kaikki on tarkoitettu.

Kuitenkin myös nyt oli mainio tilaisuus oppia mitä eri ruokalajit olivat koska paikalla oli myös japanilaisia jotka yllättävänkin mielellään puhuivat englantia parhaansa mukaan. Alkoi melkein hävettää oma saamattomuus japaninkielisten lauseiden muodostamisessa.

Juhla oli varsin mukava ja tuli vähintään ohimennen juteltua useankin japanilaisen, kiinalaisten, tanskalaisen, venäläisen, tshekkiläisen sekä kanadalaisen (äidinkieleltään ranskankielisen) opiskelijan kanssa. Tilaisuudella oli hyvä osanotto ja se toimi hyvin vähentämään kieli- ja kulttuurimuureja, ainakin omasta mielestäni. Tulipa jopa avoin kutsu kiinalaisten tyttöjen kämpille...

Juhlan lopuksi oli leikki jossa jokainen kirjoitti maataan koskevan kyllä tai ei tyyppisen kysymyksen ja kysymyksen esittämisen jälkeen piti mennä kyllä tai ei puolelle salia. Itsellä homma karahti jo ekaan kysymykseen kun Tshekki ei muka ollutkaan Keski-Euroopassa... Kai se sitten riippuu näkökulmasta. Juhlasta jäi mukava tunnelma, itselle on mieleen tämän tyyppiset alkoholittomat juhlat joissa on silti hyvä tunnelma.

Kämpille palattuani pesin myös vaaleat pyykit kun kone kerran oli hallussa (edes jollain tavoin), mutta huoneeseen sulkeutumisen sijasta jin olohuoneeseen istuman ja katsomaan baseballia tvstä, urheilulähetykset ovat helppoja kun ei selostusta tarvitse kokonaan ymmärtää. Mikko ja Yuu lähtivät jonnekkin juhlimaan, mutta itsellä oli tunne ettei sitä joka ilta viitsi.

Tällä kertaa vaisto osui oikeaan sillä myöhemmin olohuoneeseen ilmaantui myös pari kämppäkaveria joiden kanssa aluksi keskusteltiin baseballista, suomalaisesta pesäpallosta olimme kertoneet jo aiemmin. Sitten pelasimme peliä jonka oli kuulemma kehittänyt Tohoku Universityn professori. Peli oli varsin hauska ja pelasimmekin useita kierroksia. Jotenkin keskustelu kääntyi Suomeen ja se tuntuikin heille olevan kiinnostava aihe. Yritin parhaani mukaan vastailla kysymyksiin, mutta enpä osannut äkkiseltään heittää lakimiesten määrää Suomessa. Oikeustieteen opiskelijoina se heitä kiinnosti ja osasivat kertoa lakimiesten määrän Japanissa.

Keskustelu jatkui pitkään ja näytin heille ottamiani valokuvia Suomesta sekä soitin Suomalaista musiikkia siitä valikoimasta mikä koneella nyt sattui olemaan. Ilta sujui varsin mukavasti ihan pienellä porukallakin ja todellista kulttuurivaihtoa oli havaittavissa. Ilta meni varsin pitkäksi, mutta oli sen arvoinen. Muutenkin voisi sanoa että jälleen yksi hyvä päivä takana, jalatkin saivat kaipaamaansa lepoa kun en erityisen pitkiä matkoja vaeltanut minnekään tänään.

Kyllä niitä kuvia tulee enemmänkin jossain vaiheessa.

Postia tiikerille

Olin heti yhdeksältä valmiina, etten tälläkertaa ainakaan nukkuisi sovitus toimitusajan ohi. Kämppäkaveri selvitti että lähetys olisi pankilta, joten oletus oli että kyseessä olisi pankkikortti. Siinä aamu vierähti aamupalan erkeissä ja televisio-ohjelmaa ihmetellessä. Hieman yhdentoista jälkeen puhelin sitten soi, onneksi siihen vastnasi japania paremmin taitava joa juuri ltähetyksestähän oli kyse.

Läshdin siis ulos hakemaan lähetystäi toimiston edestä, missä odotti postimies moponsa kanssa. Kuittasin kirjeen ja homma oli selvä. Kuoren avattuani siellä tosiaan oli juurikin tuo pankkikortti. Ulkoisia merkkejä mistään siruista tai magneettiraidoista ei ollut, mutta mistä sitä ikinä tietää miten se toimii, täällä kun elämä on hämmentävä sekoitus uutta ja hyvinkin vanhaa, niin teknologiassa kuin kaikessa muussakin.

Mitäpä sitten loppupäivän suunnitelmissa, varmaankin lähinnä rennosti ottamista, kun koko viikon on koko ajan ollut menossa. Ajattelin koittaa ratkaista pyykkikoneen mysteerin. eli miten sen saisi pesemään pyykit. Neljältä onkin sitten uuden asuntolan tervetulojuhla jonne lipun hankin eilen, siellä on myös luvassa alkoholiton tarjoilu joten ruokaakin on luvassa.

Sää on miellyttävän keväinen, reilut 10 astetta lämmintä ja enimmäkseen aurinkoista. Ulkoilusääkin olisi siis mainio, mutta pitäisi kyllä antaa jaloillekin hieman lepoa välillä.

Juhlapäivä

Ensinnäkin hyvää pääsiäistä kaikille sellaista juhlaa viettäville, täälläpäin en ole huomannut sitä noteerattavan millään tavoin, mutta asiaan...

Tänään oli toinen tapaaminen professori Makinon kanssa kymmeneltä aamulla. Varasin matkaan reilusti aikaa ja lähdin liikkeelle jo ennen yhdeksää, tänään kuitenkin pätin että kapuamisen sijaan otan bussin Ayobayaman rinnettä ylös. Matka-ajallisesti odottelut mukaan lukien se ei ehkä ollut paljoakaan nopeampi kuin kävely, mutta säästyipä hieman vaivaa. Hintaa matkalle kertyi 150 jeniä eli noin euron. Matkan mittaan nähden melko kova hinta.

Kahvit juotuamme lähdimme yliopiston toimistolle viemään jo aiemmin täytettyjä kaavakkeita. Hieman yllättäen ei tänään tarvinnut aivan uusia kaavakkeita täyttää lainkaan. Toimenpide sujui jouhevasti ja kansliassa professorille edelleen pahoiteltiin virhettä huoneiden numeroiden kanssa.

Palasimme professorin toimistolle ja hän esitteli millä nettisivulla voisi tutustua kursseihin joita minun olisi mahdollista ottaa varsinaisen tutkimustyön ja japaninkurssien ohella. Minua kehotettiin itse tutustumaan kursseihin ja ilmoittamaan jos haluan jollekin kurssille osallistua. Siinä olikin päivän virallinen anti, mutta professori kertoi että puoleltapäivin olisi laboratorion japanilaisten opiskelijoiden tervetuliaislounas, jonne myös minä voisin osallistua.

Tilaisuuden järjestelyt olivat varsin mielenkiintoiset, väki kerääntyi seisomaan pöytien ääreen joille oli katettu samanlaiset ruuat ja kertakäyttölautaset. Siinä sitten aluksi pidettiin puheita, jotka minulta menivät pääosin ohi, ja kippisteltiin teetölkeillä. Tämän jälkeen jokainen söi ruokaa omaan tahtiin ja tilaisuus oli siinä. Tarjoilu oli varsin monipuolinen, sisältäen pääruuan ja jälkiruuaksi erilaisia naposteltavia, joista suurin osa eri tavoin käsiteltyä kalaa. Ruoka maistui ja kuka nyt kieltäytyisi lounaskutsusta.

Saman pöydän ääressä oli jo eilen tapaamiani laboratorion edustajia joiden kanssa tuli hyvin juttuun ja lisäksi minulle tuli esittäytymään myös edellisten suomalaisten kanssa työskennellyt ulkomainen tutkija. Hän oli huomannut laukkuuni ommellun pienen suomen lipun. Hän kertoi edellisten suomalaisten vaito-oppilaiden suunnittelevan omatoimista matkaa Sendaihin elokuussa.

Tilaisuuden päätyttyä palasin takaisin rinnettä alas kävellen, mutta ennen asuntoaan palaamista hoidin takuumaksun ja ensimmäisen kuun vuokran maksun. Se kävi niin että nostin postikonttorissa rahaa visa kortilla ja sitten menin laskun kanssa pankkiin. Maksaminen lopulta onnistui virkailijan avustuksella automaatilla. Tärkeintä oli että sain sen hoidettua.

Kävellessäni kohti asuntolaa tuli pyörällä vastaan tiistaina toimisto ja kauppareissulla tapaamani Chris joka kysyi olisinko tulossa vaihto-oppilaiden juhlaan kuudelta. Kun ei nukkumista lukuun ottamatta muutakaan tekemistä ollut, lupasin tulla paikalle. Perille päästyäni kävin tarkastamassa postini, ja siellä olikin ilmoitus toimittamattomasta postista. Kanslian avustuksella järjestettiin että tulisivat huomenna tuomaan lähetystä uudelleen klo 9 ja 12 välisenä aikana.

Hetken levättyäni kello olikin jo kuusi ja lähdin kohti juhlapaikkaa vanhan asuntolan kokoushuoneella. Siellä ei kuitenkaan ollut vielä juuri muita kuin Chris, joka kertoi että juhlat järjestettiin melko lyhyellä varoituksella ja väki saapuisi vasta myöhemmin enimmäkseen. Palasin takaisin myöhemmin ja väkeä olikin kertynyt enemmän. Kun väkeä oli riittävästi koossa aloitettiin tilaisuus siten että kaikki esittelivät itsensä ja mistä olivat tulleet, minkä jälkeen ilta eteni vapaamuotoisen keskustelun ja juomisen merkeissä. Monia mielenkiintoisia keskusteluja tuli käytyä englanniksi ja japaniksi lähinnä amerikkalaisten ja japanilaisten kanssa. Erityisesti japanilaisia tuntui Suomi kiinnostavan ja olipa eräs tyttö tulossa Oulun yliopistoon vaihtoon.

Varsinainen juhla loppui kun yhdentoista jälkeen asuntolan vartija tuli kehottamaan päättämään tilaisuuden ettei muille aiheudu häiriötä. Jotkut vielä lähtivät jatkoille, mutta itse päätin suunnata omaan huoneeseen ja lepäämään. Kuitenkin päätin jälleen kirjoitella tunnelmia ylös ensin.

Kuvia tulee viikonloppuna taas...

Laboratorioon

Tänään oli siis aika tutustua tulevaan työympäristöön ja toivottavasti hieman saada vihjettä mistä itseasiassa on kyse koko touhussa. Jaetussa materiaalissa oli annettu vain huone ilman nimeä jonne saapua ja ajaksi erittäin tulkinnanvarainen "any time in the morning" Koska Mikolle oli annettu tarkka ajankohta hänen tapaamiseensa lähistöllä menimme yhtä matkaa, lopulta jälleen kävellen ylös Ayobayaman rinnettä. Koleahko mutta aurinkoinen sää oli tähän sinänsä suotuisa, voimille se otti jälleen. Tuon lenkin kun päivittäin kiskoisi olisi varmaan melkoisessa kunnossa vuoden päästä.

Olin perillä määränpäässä hieman ennen kymmentä ja päätin suunnata kohti toimistoa, jossa ketään ei kuitenkaan ollut paikalla. Viereisestä toimistosta lähtevälle neidille (siviilisäätyä en havainnoinut) sain osin viittomalla ja papereita osoittelemalla kommunikoitua miksi olin paikalla ja hän haki paikalle nuoren miehen joka ilmeisesti oli kyseisen professori Tri Ayumi Shinoharan avustaja tai vastaavaa. Hänen kanssaan selvitimme asiaa ja hän kertoi että professori tulisi paikalle puolenpäivän tienoilla ja pyysi laboratorioon (mikä tässä yhteydessä tarkoittaa muutaman henkilön yhteistä työtilaa) istumaan ja odottamaan.

Päätin käyttää ajan hyödyksi täyttelemällä joitakin lomakkeita ja tutustumalla Mori Groupin jakamaan Sendai opasvihkoon käytännön asioista elämässä Sendaissa. Aika kuluikin vikkelään ja kohta menimmekin takaisin toimistolle jonne jonne professori itse oli ennättänyt paikalle. Hän oli tulostani selvästi ihmeissään ja kertoi myös asian olevan näin. Papereita katseltuaan hän totesi että olin aivan oikeassa paikassa, mutta annettu puhelinnumero ei ollut hänen. puhelinkierroksen jälkeen hän sai selville että jossain vaiheessa oli sattunut lipsahdus papereihin ja olin 3 kerrosta liian alhaalla, paperissa oli 311-2 ja oikea paikka olisi ollut 611-2.

Professori Shinohara otti asian hoitoonsa miellyttävän rauhallisesti ja väliin ehti jopa kertoa käyneensä Tampereella joitakin vuosia sitten. Selvisi että professori Shonzo Makino, joka siis vastaisi minun asioista oli ehtinyt lähteä jonnekin, mutta hänen kollega ottaisi minut vastaan varsinaisessa paikassa jossa minun olisi oikeasti pitänyt olla. Ovelle professori Makino oli jättänyt lapun jossa keroi odottaneensa minua kymmenestä puoleenpäivään, eli ajan jonka istuin 3 kerrosta alempana, ja kehotti tulemaan klo 13 tapaamaan häntä. Minut kuitenkin ohjattiin laboratorioon jossa tulen työskentelemään.

Laboratorioon päästyäni minulle osoitettiin oma työpiste ja kerrottiin muutenkin laboratorin kuvioista ja että vielä tämä viikko on paikallisilla kevätlomaa ja varsinainen toiminta alkaisi ensi maanantaina laboratorion palaverilla, minkä jälkeen omaa projektiaan saisi kehitellä omaan tahtiin ilman päivittäistä aikataulua kaksi kertaa kuukaudessa järjestettäviä palavereja lukuun ottamatta.

Koska lounasaika oli käsillä suunnistin parin muun tutkijan kanssa yliopiston ruokalaan. Noin kolmensadan jenin lounaan sai itse valita useista vaihtoehdoista ja lopputulos olikin jälleen maittava. Vielä en ole huonoa ruokaa täällä tavannut. Maut ovat toki vieraita mutta kokonaisuus toimii.

Lounaan jälkeen kello oli jo yksi ja menin professori Makinon juttusille tällä kertaa oikeaan paikkaan. Hänelle oli tilanne selostettu ja oli pahoillaan tapahtuneesta, kuten kaikki muut osapuolet, mutta sattuuhan näitä. Siinä sitten aloiteltiin virallisia muodollisuuksia täyttelemällä hieman lisää lomakkeita. Jos laskisin kaikki täällä ja ennen lähtöä täyttämäni kaavakkeet tuloksena olisi suuri luku. Yhdessä pohdimme minä vuosina olen itseasiassa ollut peruskoulussa kun sellaistakin keksittiin yhtäkkiä kysyä.

Seuraavaksi minulta kysyttiin mitä itseasiassa haluaisin tehdä projektinani, mielenkiintoinen kysymys, mutta kysyin ensiksi että mitä laboratorio itseasiassa tutkii, erilaisien puheentunnistuksien ja robottien ohjauksen ohessa oli musiikkidatan välitys internetissä, se tuntui liippaavan lähimpää omaa aluettani joten sanoin että se kuulostaisi erittäin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.

Päivän virallinen osuus olikin siinä, mutta palasin takaisin laboratorioon käymään läpi käyttäjätilien avaamiset laboratorion koneille sekä keskustelemaan tutorini kanssa joka opastaa minua mm. Japanin kulttuuriin liittyvissä asioissa. Hänen kanssaan koetin myös jonkun verran puhua Japania, mutta kovin hakusessa on sanasto vielä. Minua kuitenkin rohkaistiin koettamaan puhumaan japania vaikka ei edes kokonaisia lauseita saisi aikaan, eikä vähintään siksi että monikaan laboratorion opiskelijoista ei puhuisi paljoakaan englantia. Siinähän sitä kulttuurivaihtoa syntyy.

Mainittakoon tässä yhteydessä että laboratorio on selvästikin "sisätila" koska kengät riisutaan jo ovelle. Tapa joka ehkä johtaa löysiin kenkiin ja valtavaan määrään tossuja, on kuitenkin mielestäni varsin mukava. Monesti suomessa pitkän päivän aikana mielellään riisuisi kenkänsä, mutta si sitä viitsi kuraisilla lattioilla tehdä.

Ennen lähtöä kampukselta lähtöä sattui professori Shinohara tulemaan vastaan ja hän kysyi että menikö asiat niin kuin piti. Kerroin kaiken menneen hyvin ja tämänkin ansiosta henkilökunnasta jäi erittäin miellyttävä kuva. Ei lainkaan niin hierakkinen kun etukäteen annettiin odottaa. Ehkä ylempi korkeakouluaste on muuta yhteiskuntaa tasa-arvoisempaa. Kun päivä oli viralliselta puolelta pulkassa palasin takaisin asuntolalle jonne löysin yksinkin pienen pohdinnan jälkeen. Jalat tosin olivat jälleen melko uupuneet ja levähdinkin hetkisen. Illan mittaan täyttelin kaavakkeita joilla saisi vuokran menemään automaattisesti tiistaina avatulta japanilaiselta pankkitililtä sekä tilisiirtokaavakkeen ensimmäisen kuun vuokran ja vakuusmaksun maksamiseen. Lisäksi laskeskelin kumpi tulisi kustannusten puolesta edullisemmaksi, rahan siirto verkkopankissa vai sen nostaminen visa-kortilla ja tallettaminen automaatilla tilille (täällä automaatit tekevät myös talletuksia ja päivittävät jopa tilikirjan, hämmentävää mutta totta). Totesin että Sampo pankin ilmoittamilla taksoilla alle 1500 euron kannattaa kierrättää käteisen kautta.

Illemmalla lähdimme Mikon kanssa asuntolan toimistolle vahvistamaan että kaavakkeet on täytetty oikein ja samalla toimittamaan tuon automaattisen veloituksen toimeenpanon. Tilisiirron kanssa pitäisi mennä pankkiin asioimaan. Toimistolta suuntasimme hieman etäämmällä olevaan supermarkettiin lähikauppaa laajemman valikoiman perässä.

Marketissa riittikin ihmettelemistä. Päällepäin se toki muistutti hieman Suomalaista supermarkettia, mutta valikoima oli jotain aivan muuta. Kuitenkin löysimme ihmettelyn jälkeen itsellemme iltapala ja aamiaistarvikkeita sekä muuta pientä tarpeellista. Market oli siinäkin mielessä kotoisa että tavarat pakattiin itse muovikassiin! Toki aukioloajat oli keskiverto suomalaiskauppaa laveammat, joka päivä 9 - 24. Siitä sitten palailtiin nauttimaan iltapalasta ja valmistautumaan huomiseen päivään.

Porukalla myös japanilaisten kanssa mm ihmettelimme minun puhelimeen saapunutta japaninkielistä tekstiviestiä jonka sisältö tuntui hämmentävän jopa japanilaista. Kuitenkin numeron selvittelyn jälkeen todettiin ettei se ole mikään virallinen ilmoitus vaan todennäköisemmin roskapostia.

Näin on taas yksi tapahtumarikas päivä vierähtänyt yöhön. Huomenna palaan kymmeneltä yliopistolle hoitamaan lisää muodollisuuksia, odotettavissa lienee vino pino lomakkeita. Sääennuste lupaa jälleen otollista kiipeilyilmaa, mutta silti vakavasti harkitsen bussin ottamista loppumatkaksi, mutta saa nähdä miten käy.

Jaa että mistäkö muistan kaikki nimet näin yllättäen. No kaikki antoivat käyntikorttinsa parhaan japanilaisen perinteen mukaan. Olisi varmaan itsellekin pitänyt tilata TTYltä virallisen oloinen käyntikortti.

Ja niitä kuvia tulee kyllä, mutta ei vielä, kuvien työstäminen ottaa aikansa ja pitää myös nukkua.