Toukokuun loppua

Koitetaanpa nyt saada päivityksiä aikaiseksi vähän lyhyemmillä väliajoilla...

Se on sitten toukokuukin jo ennättänyt loppupuolelle mikä tarkoittaa Japanissa on tullut oltua jo yli kaksi kuukautta. Kyllähän sitä tuossa ajassa ehtii jo jossain määrin sopeutua, ja kielikin alkaa jo ajoittain taittua. Tänäänkin sain posteljoonille kommunikoitua puhelimitse ettei tavoittelemansa henkilö ollut paikalla. Paketit kun oletuksena tuodaan vastaanottajalle käteen.

Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Maanantaina illalla keskustelimme asiat selväksi Sisin kanssa, sillä elämä, ja erityisesti vaihto-opiskeluvuosi, on liian lyhyt aika turhaan kaunan kantamiseen.

Säätila on tällä viikolla ollut aiempiin nähden varsin kolea (alle 20, mutta yli 16 astetta lämmintä) ja harmaa, sadetta ei kaikesta huolimatta ole juurikaan tullut niskaan. Varmaan ennen varsinaisen sadekauden alkua on syytä investoida kunnolliseen sadeasuun, joita myös yliopiston kaupat myyvät, melko kovaan hintaan tosin, mutta kaikki on niin suhteellista ja käsitys siitä onko kymppi paljon vai vähän meinaa ajoittain hämärtyä.

Tiistai kului totuttuun tapaan kielioppikurssin ja labrapuuhastelun merkeissä. Kielioppikurssin jälkeen kapusimme pienellä porukalla "metsäpolkua" pitkin Aobayamalle ja syömään. Mukaan liittyi myös unkarilaisen Milanin kuubalainen tuttava, joka on ollut japanissa jo 7 vuotta ja suorittanut tutkintonsa Tohoku Universityllä. Hän kertoili mielenkiintoisia tarinoita kokemuksistaan Japanissa.

Labralla meinasi väsy yllättää ja silmien lepuuttaminen muuttui torkuiksi. Meinasi siinä jäädä seminaari väliin kun olivat poistuneet labralta herättämättä minua. Eipä ketään tuntunut haittaavan vaikka ilmaannuin paikalle hieman myöhässä ja seminaarin jälkeen otettiin yhteiskuva koko labran porukasta. Tuo kuva olisi mukava saada myös itselle jos se suinkin vain onnistuu.

Illalla näytti että olisin ollut yksin opettajan kanssa keskustelukurssilla, mutta onneksi ryhmään myöhemmin liittynyt puolalaisvahvistus Czesary ilmaantui myöhässä paikalle, niin keskustelutuokio voitiin käydä läpi normaaliin tapaan.

Keskiviikkoaamuna olisi ollut toistaiseksi viimeinen urheiluvuoro, mutta jaloissa oli sellainen tuntuma että katsoin parhaaksi edelleen lepäillä. Koska elin edellisenä iltana kysellyt mitä lajia harrastettaisiin, katsoin aiheelliseksi ilmoittaa poisjäämisestäni. Tutorini kävikin heti korjailemaan japaniksi kirjoittamani viestin kielioppia. Kyseessä ei ollut edes viimeinen tilaisuus liikunnan harrastamiseen, sillä urheiluvuorot jatkuvat kuulemma kunhan saavat salivaraukset setvittyä.

Sää oli varsin mielenkiintoinen, matkalla yliopistolle paikoin oli kuin vettä olisi sumutettu päälle suihkupullosta, mutta onneksi sade ei yltynyt vaan perille pääsi enimmäkseen kuivana. Päivän mittaan sadekuuroja tuli ja meni rivakkaan tahtiin.

Kanji tunneilla tuntui sanakoe vaihteeksi menevän todella hyvin ja kanjit muistuivat mieleen. Itse oppitunti käytettiin kertaamiseen ensi viikon välikoetta (mid-term exam) varten. Vastaava koe on myös kielioppikurssilla, joten viikonloppuna lienee syytä myös opiskella vielä normaaliakin enemmän. Ei sitä kuitenkaan aivan hukassa ollut kertauksen kanssa.

Illan mittaan kaupungin ylle nousi melkoisen sakea sumu, vaikka labran ikkunoista normaalisti näkee melkoisen pitkälle, nyt jo toiset Aobayaman rakennukset sumenivat näköpiiristä, sumu kuitenkin tarkoitti että vettä ei enää juurikaan satanut. Illallisen jälkeen lähdin kulkemaan akaisin kämpille ilma oli melko tukala, sillä ilmankosteus oli jotain aivan käsittämätöntä. Vaikka päivällä oi jopa hieman viileää, tuntui olotila illalla tukalan kuumalta.

Sitten kun vihdoin pääsi n pyöräni ääreen alkoi jälleen satamaan. Onneksi nyt oli sadevarusteet matkassa. Siinä suht reippaassa sateessa polkiessa alkoi kunnon sadeasun hankkiminen tuntua jo melko mainiolta idealta. Pyörää taluttaessa myös jalat pysyivät kuivempana. Toki parempi kuin ilman, mutta sadevarustuksesta huolimatta kastui jälleen jonkin verran. Kämpille palatessa tuo onneksi haittaa selvästi vähemmän kuin toiseen suuntaan mentäessä.

Sateen takia kauppareissukin jäi tekemättä, enkä enää myöhemminkään viitsinyt lähteä, vaikka sade oli jo lakannut. Postilaatikkoonkin oli pitkästä aikaa tullut viesti asuntolan toimistolta joissa muistutettiin käytöstavoista ja siitä missä asioissa olisi parantamisen varaa. Tuli vaan mieleen että ilmeisesti meidän solussa asiat ovat tuossa suhteessa melko hyvin, vaikka joillakin jälkiensä siivoaminen joskus jää melko vähälle.

Sumuisesta maisemasta koitin ottaa kuvia, mutta eivät olleet järin näyttäviä sillä pimeäkin alkoi jo koittamaan.