Uusi viikko jälleen

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta... Palataanpa jälleen asiaan, ja vieläpä aikajärjestyksesä.

Eli siis edellisellä tarinatuokiolla jäätiin viime viikon maanantaihin (21.5.) joka oli miellyttävän kesäinen päivä. Puoleltapäivin kävimme Sisin ja hänen kaverinsa kanssa lounaalla, minkä jälkeen oli normaalit kanji-tunnit ja tekniikan japani. Tekniikkatunneilla tuolloin katseltiin videota Hondan historiasta joka olikin varsin mielenkiintoinen ja sisälsi varsinaisia draaman elementtejä. jos aihe kiinnostaa, siihen voinee tutustua jossain muualla, koska en ajatellut tässä kertoa sen enempää.

Maanantai-ilta kului jälleen labralla, vaikka projektin eteneminen edelleen on kovin hidasta, mutta eipä kukaan ole mitään määräaikojakaan tullut esittämään. Siinä illan mittaan tutorini tuli pyytämään allekirjoituksia tutorointi-raportteihin. Ilmeisesti tutorointi on aivan virallinen homma josta saa jotain opintopisteitä, ei kai sitä huvikseen raportteja täytellä... Mutta ei sitä ikinä tiedä kun kuitenkin ollaan Japanissa. Illalla kämpille päästyään ei enää ihmeitä jaksanut puuhailla.

Tistaiaamuna ei tuntunut saavan itseään hereille sitten millään, tyly herätys koitti viimeistään kun oli lähdössä yliopistolle, nimittäin väistäessäni etten lyö päätäni pyöräkatokseen, eturengas lipsahti melko syvään betoniseen sadevesiojaan ja minä itse sitten hyvin nopeasti perässä. Koska rupesi olemaan jo kiire tunneille tarkastin voin nopeasti ettei pintapuoleisia vahinkoja ollut tullut vaatteisiin tai pyörään, eikä siltä vaikuttanut. Niinpä kiskottuani iseni ylös pyöräilin yliopistolle ja ehdinkin ajoissa kielioppitunnille.

Sinäpä sitten tarkemman tarkastelun tuloksena havaitsin että vasemman polven alapuolelle oli tullut suht iso haava josta valui verta, kun ei verenvuoto meinannut kokonaan loppua millään tuntien jälkeen menin Niiyama-sensein opastamana yliopiston terveysasemalle, missä haava puhdistettiin huolella ja laitettiin kunnolliset siteet päälle.

Iltapäivällä piti lähteä labran porukan mukana pelaamaan koripalloa jonkinlaiseen labrojen väliseen kisailuun, mutta ymmärrettävistä syistä en sinne mennyt vaikka varusteet olivatkin mukana. Eipä sitä labrallakaan paljoakaan saanut aikaan kun uupumis iski päälle ja tuli siinä varmaan hieman nukuttuakin pöydän ääressä. Olisi varmaan kannattanut lähteä kämpille, mutta eipä sitä jaksanut tehdä ennen kuin illemmalla. Sen verran jalkaani ajattelin säästellä että menin myös alas bussilla. Kuitenkin pyörällä takaisin kämpille.

Keskiviikko olisi ollut jonkilainen urheilupäivä Aobayamalla, mutta en halunnut haavoittunutta koipeani kiusata ylimääräisesti, vaan sen sijaan nukuin hieman pidempään ja menin suoraa kanji-tunneille ja vasta sen jälkeen labralle. Oli siinä mielessä poikkeuksellinen päivä, että olin oikeasti virkeänä oppitunneilla, ihan mukava kokemus sinänsä, sillä kanjien opettelu ei ole aivan helppoa puuhaa, kun tuo ulkoa pänttääminen ei koskaan ole ollut sitä ominta alaani, mutta eipä tuohon paljon vaihtoehtojakaan ole.

Iltapäivän ja illan mittaan kännykkään oli tullut useita mystisiä viestejä ja myös ääniviestejä vastaajaan, jota en edes tiennyt minulla olevan. Kuitenkaan kämpille päästyäni ei siellä ollut muita paikalla, joten pyysin Sisiltä apua viestien tulkintaan ja hänen mielestään viestien sävy oli varsin uhkaava, mutta lopulta Sisin japanilaisen kaverin näkemys oli, ettei viesteistä tarvinnut piitata, vaan ne olivat vain roskapostia.

Torstaina tuli nukuttua hieman turhankin pitkään ja lounas jäi väliin kun halusin ehtiä ajoissa labralle tutorini järjestämään englanninkieliseen keskustelutilaisuuteen. Osanottajia ei ollut montaakaan ja kävin siinä sitten todella pikaisella lounaalla ennen iltapäivän seminaaria. Onneksi Karee (japanilaistyylinen curry) annoksen syö nopeasti ja se vie nälän mainiosti. Seminaarissa jälleen nuoremmat opiskelijat olivat kääntäneet englanninkieistä artikkelia japaniksi ja sitä käöytiin läpi. Aihe olikin varsin lähellä omaa tutkimuskohdettani ja kuuntelinkin mielenkiinnolla selostuksia.

Seminaarin jälkeen sain taas projektiani etenemään hyvin ja ohjelmani alkaa olla jo melko toimiva sen suhteen mitä olen käsittänyt että sen pitäisi tehdä. Torstaina illalla päätin lähteä kameraostoksille. Jouduin kuitenkin poistumaan Yodobashilta tyhjin käsin, koska kumpikaan korteista ei jostain syystä kelvannut. Ihme kyllä, sillä Sampo-pankin Visa Electron kelvannut lähes missä tahansa missä olen sitä tarjonnut, Varsinaisen Visa-kortin kelpaamattomuuden syy lienee katteen puute. En voi ymmärtää miksi Visa kortin käytöstä on haluttu tehdä niin vaikeaa, tai ennemminkin, miksi vanhan laskun kanssa on jumissa niin pitkään. No pitää koittaa onneaan myöhemmin, noloa se vain oli.

Kello oli jo jälkeen yhdeksän kun poljin takaisinpäin kaupungilta, missä jälleen tuntui olevan meno päällä. Ilmeisesti bisnesmiehen ja salariimanit ovat viihteellä melko säännöllisesti töiden jälkeen. Itse juhlin paistamalla pakastepitsan ja lepäilemällä.

Koko viikon sää oli ollut varsin suotuisa ja jopa lämmin, perjantaille oli kuitenkin ennustettu sadetta. Aamulla ei vielä kuitenkaan satanut, joten yliopistolle menin pyörällä. Kielioppituntien aikana oli sade kuitenkin alkanut ja lounaan jälkeen lähdin jälleen bussilla labralle. Täällä ei tunneta käsitettä että bussi olisi täynnä vaan kuski kärsivällisesti odottaa että kaikki saavat tungettua ovesta sisään ja tilaa koitetaan tehdä parhaan mukaan.

Labralla olivat jälleen siivoojat asialla ja pölynimurikin toimi taas. Siinä sitten muutaman tunnin puuhailin omiani, mutta illaksi oli sovittu että tekisimme Sisin kanssa illalla jotain. Edelleen jatkuva sade kuitenkin rajoitti vaihtoehtoja ja kaupungille ei ainakaan viitsinyt kävellä, kun taksi- tai bussikyytikään ei jostain syystä tullut kysymykseen menimme kirjastoon selailemaan lehtiä, minkä jälkeen yliopiston ruokalaan illalliselle. Ei ehkä ihan mitä olin ajatellut, mutta vielä siihen asti oli ihan mukavaa.

Pyörä jai yliopistolle kun lähdime sateenvarjojen kanssa kävelemään kämpille, vaikka lienee olisi ollut aivan sama olisiko varjoa ollut lainkaan koska suuri osa Sisin varjoon osuneesta vedetä kimposi päälleni, mutta mitäpä tuosta, kämpillä sai vaihdettua kuivia vaatteita päälle.

Kun kumpikin oli saanut kuivan vaatetuksen päällensä tapasimme jälleen Sisin kämpilla ja tarkoitus oli katsella elokuvaa, mutta ei siinä pitkälle ehditty kun suunnitelma yllättäen muuttui tanssiklubille lähdöksi. Koska sade oli lakannut piti sitten lähteä poyörällä liikkeelle, koska oma pyöräni oli edelleen yliopistolla lainasin pyörää Mikolta. Yllättäen osoittautui että olimmekin lähdössä Matiaksen, Janin ja Yuun kanssa porukalla. Klubi oli jonkinlainen hiphop klubi joka oli melko ankea ja tupakansavusta tunkkainen paikka ja "musiikki" pauhasi sellaisella voimakkuudella ettei omia ajatuksiaan kuullut. Tuosta eteenpäin illan hauskuus sitten hiljalleen kaikkosi ja loppujen lopuksi ei ollut enää lainkaan kivaa, ainakaan minulla ja päädyin palaamaan yksin kämpille.

Lauantaina en juuri muuta viitsinyt tehdä kuin pestä pyykit, oli aika lailla pakko.

Vasta sunnuntaina sain aikaan että hain polkupyöräni yliopistolta ja muutenkin koitin päästä taas normaaliin rytmiin kiinni, ja kyllähän se jossainmäärin myös onnistui. Kajejakin piti taas koittaa opiskella.

Tänään piti Sisi tavata lounaan merkeissä, mutta juuri kun olin itse päässyt yliopistolle ilmoitti hän nukkuneensa pommiin, eikä ehtisi paikalle, kuitenkin ehdotti että tapaisimme illemmalla, saa nyt nähdä suvaitseeko neiti tällä kertaa oikeasti myös ilmaantua paikalle. Kävin siinä sitten yksikseni syömässä ja myös kanji tunneilla pysyin hereillä. Opettajan työmatkan vuoksi tekniikan japaninunteja ei tänään ollutkaan, vaan tulin suoraa labralle.

Labralla en tuntunut muutakaan saavani aikaan, joten ajattelin käydä kirjoittelemaan blogia, no huomenna taas takaisin aiheeseen uudella innolla...

Tältä ajalta ei liene kuvia jaettavaksi, en ainakaan juuri nyt muista mitään erityisen merkittävää kuvanneeni.