21. toukokuuta 2007

Viikkokatsaus - Osa 2.

Ja asiaan...

Keskiviikkoaamu (16.5.2006) oli varsin aurinkoinen ja pyöräilysää oli erinomainen. Labran urheiluvuoro oli tietojeni mukaan palannut ohjelmaan viikon tauon jälkeen, niinpä menin Aobayamalle jo kymmeneksi. Kuitenkin kun pääsin urheiluhallille, oli sali tyhjillään, eikä ketään näkynyt missään, vahtimestari vain vaelteli ympäriinsä kovin olevinaan tekevinään jotain. Olin jo vakuuttunut että olin erehtynyt tulkinnassani jalin jo laittamassa kenkiä jalkaan kun tutorini ja pari muuta opiskelijaa labralta saapui paikalle.

Loppujen lopuksi väkeä oli paikalla niinkin paljon, että koripalloa voitiin pelata täydellä kentällä, eikä vain yhteen päähän kuten viimeksi. Tämä tietenkin tarkoitti myös tuplasti pidempiä juoksumatkoja, niinpä treeni oli varsin tehokas. Tauolla havaitsin että hallilla kuitenkin olisi pukuhuoneet ja suihkut, syy miksi sitä ei käytetä ei ollut ilmeinen, enkä sitä kysynyt. Mahtaako olla että pelkän salin vuokra on edullisempi, ei kuulosta kovin vakuuttavalta, koska tuskin urheiluvuoron vuokra kenenkään omasta pussista menee.

Urheiluvuoron jälkeen on tasan tunnin mittaisen ruokatunnin verran aikaa syödä ja siirtyä Kawauchille kanji-tunteja varten. Keskiviikolle oli siis siirretty yhteinen lounas Sisin kanssa, hän kuitenkin ilmoitti myöhästyvänsä koska oppitunnit venyivät ruokatunnin puolelle.

Sisi saapui ruokalalle lopulta parikymmentä minuuttia myöhässä siitä sitten jonotimme ruokamme, keskustelimme ja söimme, lounasaikaan todella ruuhkainen ja meluisa ruokala ei kuitenkaan ole paras mahdollinen keskustelupaikka, kun ei meinaa kuulla mitä toinen sanoo. Lounas jäi melko lyhyeksi, koska seuraavat oppitunnit painoivat päälle. Sovimme kuitenkin että tapaisimme paremmalla ajalla jossain vaiheessa.

Kanji tunneille selvisin vain vähän myöhässä kun laskettelin mäen alas bussilla. Olivat ehtineet kuitenkin jo aloittaa, sain silti tehdä sanakokeen myöhässä. Onneksi ainakin omalle kohdalle osuneet opettajat eivät ole turhan tiukkapipoisia pikkuasioissa. Loppupäivä kuluikin labralla josta jälleen ruokalan kautta kämpille.

Torstaina sää oli vaihtunut sateiseksi. Koska kielikursseja ei torstaisin ole, poljin suoraa bussipysäkille jolta pääsee Aobayamalle. Sadetakista huolimatta sateessa kastui jonkin verran, varsinkin kun huppu piti vetää sivuun että myös näkisi jotain. Pyyhekin olisi saanut olla mukana että olisi hiuksia saanut kuivata.

Labralla oli oman säätämisen lisäksi tutorini vetämä englanninkielinen keskusteluhetki, koska haluavat harjoitella englantiaan sekä jälleen eigo-zemi jossa jatkui viimeviikkoisen artikkelin käsittely. Tutorini kehotuksesta esitin kysymyksiä englanniksi ja kuten ennakoitua, se sai kääntäjät hämilleen, siksipä en turhan vaikeita kysellyt, ei sen puoleen että olisin osannut, kun signaalinkäsittely ei todellakaan ole ominta alaani.

Seminaarin jälkeen jäin kyselemään miten minun kannattaisi edetä oman projektini kanssa, ja sainkin hyvin hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, pääosin englanniksi tussitaulu-piirrosten havainnollistamana. Tuon keskustelun pohjalta jälleen sain ohjelmaani etenemään.

Kuudelta olikin sitten illallinen ulkomaisille opiskelijoille ja tutoreille. Paikalla oli paljon väkeä, monia tuttuja, mutta myös tuntemattomia. Aluksi yksikön johtaja piti puheen ja sen jälkeen illan kutsuvieras, Wyomingin yliopiston professori sanoi myös muutaman sanan siitä kuinka mainio tilaisuus kansainvälistymiseen meillä on käsillä. Illallinen kun oli kyseessä, niin toki syötävääkin oli, jälleen seisottiin pöytien ympärillä ja poimittiin herkkuja lautaselle. Tarjolla oli kaikenlaista sushista ja voileivistä paistin siivuihin.

Ruokailun jälkeen opiskelijat esittäytyivät maa kerralla ja lyhyesti kertoivat jotain myös maastaan. Minulta ja Mkolta joku kysyi että emmekö haluaisi hehkuttaa vielä Lordia, johon sanoimme vaan että emme halua... Sadekin lakkasi iltapäivän mittaan, mutta ilman kosteus pysyi suurena ja illasta oli noussut varsin sakea sumu. Kämpille pääsi kuitenkin takaisin kuivana.

Illalla Mikko päätti vielä paistaa lättyjä ja siitä pääsi sitten kaikki halukkaat osalliseksi, myös hilloa ja kermavaahtoa löytyi. Illan mittaan myös viestitimme Sisin kanssa ja suunnittelimme ohjelmaa seuraavalle illalle. Jokaisen viestin tulkinta ja vastaaminen otti aina aikansa, koska viestitimme japaniksi, kuitenkin viestit tulivat ymmärretyksi puolin ja toisin.

Viikonloppu onkin sitten oman viestinsä arvoinen kokonaisuus, palataan siihen lähiaikoina...

Kuvia!

8. - 18.5.2007

1 kommentti:

pullima1 kirjoitti...

Hienoja näyttävät olevan yksityiset puutarhatkin, mutta aivan upea on tuo temppelin puutarha. Ei ihme, että Suomessakin rakennellaan japanilaisia puutarhoja.

Elämä näyttää pikku hiljaa vakiintuvan opiskelun, tutkimuksen ja osallistumisen merkeissä. Monenlaista juhlaa ja muuta tapahtumaa riittää koko ajan.

Kuvat ovat erinomaisia!

Markku