Lomissa on aina se vika että ne loppuvat ennemmin tai myöhemmin. Nyt alkaa myös Golden Week olla ohi. Mutta sitä ennen ehti toki tapahtua paljon...
Perjantain lomapäivä oli nimikkeellä Midori no hi, eli luonnon päivä (Greenery Day). Etukäteen oli jo sovittu että lähtisimme toisen porukan kanssa pyöräretkelle tavoitteena päästä meren rantaan, mikä tällä seudulla tarkoittaa Tyyntämerta. Matkaan oltiin lähdössä jo heti aamusta, puoli kahdeksalta. Siinä vielä ennen lähtöä valmistettiin evääksi riisipalloja. Sää oli perjantaina varsin suotuisa ja koska jo ennusteet lupailivat kesäisen lämmintä ja aurinkoista säätä oli aurinkovoidettakin hankittu valmiiksi.
Hieman jälkeen puoli kahdeksan jälkeen olimmekin vanhan International Housen edessä valmiina matkaan, yhtä lähtijää siinä vielä vähän aikaa odoteltiin ja sitten käytiin matkaan. Seurueeseen kuului tällä kertaa minun, Mikon ja Yuun lisäksi neljä kiinalaista opiskelijaa, joista Han ja Chun Li olivat tuttuja kielioppikurssilta. Matka kulki aluksi keskustan läpi, missä mukaan liittyi vielä pari kiinalaista lisää.
Ennen kuin lähdimme kaupungin ulkopuolelle poikkesimme supermarketiin noutamaan lisää evästystä yhteisesti. Kun eväät oli pakattu pyörien koreihin matka jatkui ison tien varressa kulkevaa pyörätietä asutusalueelta suurten varastojen, autokauppojen ja muiden liikekiinteistöjen hallitsemalle teollisuusalueelle. Ilmeisesti Sendain sataman läheisyys vaikutti siihen että varastot olivat keskittyneet juuri siihen. Pienen hakemisen jälkeen tie lähti riisi- ja muiden peltojen keskelle, kuitenkin myös sieltä löytyi pyörätie.
Tunnelma peltojen keskellä oli paikoin varsin Pohjalaisen oloinen, "lakeutta" riitti pitkälle ja maisema oli varsin avara. Välillä olo oli kuin Tervajoella ikään kun peltojen välissä oli talojen ohessa käytettyjä autoja myynnissä. Monin paikoin oli riisin istutus käynnissä. Siellä veden peitossa olevalle pellolle ajettiin suuren ruohonleikkurin kokoisella traktorilla taimia paikoilleen. Siinä kun isäntä kulki kuraisissa saappaissa ja Kubotan haalareissa tien vartta, tuli yhteys Suomeen ja edesmenneeseen Valmettiin väkisinkin mieleen.
Tie kulki rantaa kohden pienten kylien läpi ja lopulta pienen haeskelun jälkeen pääsimme hiekkatietä rannalle asti. Aluksi pienen joen vartta joka hiljalleen sulautui mereen, joessa ja sen sannalla oli ihmisiä onkimassa meren eläviä jos jonkinlaisia välineitä hyödyntäen. Lisäksi surfaajia oli liikkeellä melko paljon, lieneekö lämmin sää houkutellut vai ovatko aina liikkeellä säästä ja lämpötilasta riippumatta.
Ranta ei ollut varsinainen uimaranta, mutta hiekkaa riitti silmänkantamattomiin ja väkeä olikin liikkeellä melko paljon lomasta nauttimassa. Siinä sitten kuvattiin maisemia ja poseerattiin, ihmeteltiin rannalta runsain määrin löytyviä simpukankuoria ja muuten vain nautittiin näköalasta. Monet kiinalaisista olivat sisämaasta kotoisin eivätkä olleet aiemmin nähneet merta. Ja olihan se varsin vaikuttava paikka myös näin Pohjois-Euroopan lätäkköihin tottuneelle.
Eväitä syötiin rannalla minkä jälkeen matkaa jatkettiin polkupyörillä lopulta rannan suuntaisesti jotta maisemasta saatiin nautittua pidempään. Takaisin kohti Sendaita lähdettyämme päivä oli jo kääntynyt iltaan. Menomatka otti pysähdyksineen reilut pari tuntia, mutta paluumatka vielä pidempään sillä yhdeltä retkeilijältä puhkesi pyörästä rengas ja siinä sitten sumplittiin miten sekä pyörä että sen kuljettaja saataisiin takaisin asuntolalle. Ainakin keskustan liepeille asti homma onnistui, mutta siinä tiemme erkanivat, koska vaikka kuinka tarjosimme että josko voisimme jotenkin auttaa halusivat että jatkaisimme omaa reittiämme takaisin asuntolalle.
Kun vihdoin pääsimme kämpille oli kello jo yli kuusi ja aurinko laskenut. Aikainen herätys ja toiminnantäyteinen päivä ottivat veronsa ja myöhäiset päiväunet olivat paikallaan. Paivä ei kuitenkaan ollut vielä siinä, sillä illalla lähdimme vielä Matiaksen ja Janin, jotka eivät lähteneet pyöräretkelle, kanssa iltaa viettämään kaupungille. Aluksi Dan Dan Food Gardenissa erittäin hyvän ruuan ja juomisten merkeissä ja sen jälkeen vielä Beatles klubilla iltaa istumassa. Ruokailussa tein sen verran poikkeuksen että tilasimme Yuun kanssa "Jumbo Steak" annokset japanilaisemman ruuan sijaan, kuitenkin salaatin muodossa oli eksoottisempaakin ruokaa mukana. Juomisia oli taas jos jonkilaista mutta myös parasta sakea mitä tähän asti olen maistanut.
Beatles klubi olisi varmaan oman juttunsa arvoinen sinänsä, mutta tiivistetään nyt tähän. Paikka oli melko pieni, pari pöytää ja baaritiski, sisustus koostui kaikesta mahdollisesta Beatlesiin liittyvästä, taustalla soi Beatlesin musiikki ja televisiossa oli Beatlesin live-keikkoja. Klubin pitäjä oli vanhempi herra jolla luonnollisesti oli John Lennon henkinen kampaus (70-luvun mallia). Klubilla oli rento meininki, kuin olisi jonkun olohuoneessa ollut. Siellä kuluikin aika ripeästi keskenään ja klubin isännän kanssa keskustellessa, loppuajan olimme ainoat asiakkaat ja jopa musiikkitoiveita kysyttiin meiltä sillä valikoimasta löytyi myös muita klassikoita kuin Beatlesia. Kun lopulta suuntasimme jälleen kämpille oli kello jo todella paljon, mutta koska lähin supermarket on auki vuorokauden ympäri kävi osa porukasta hakemassa aamiaistarpeita, emmekä edes olleet ainoat asiakkaat.
Koska juttua tuntuu taas riittävän, jatketaan paremmalla ajalla. Kuvia riittää ja niitäkin tulee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti