Niinpä päätin laittaa oikein kunnon lastin pyykkiä koneeseen, kello näyttikin 4 tunnin pesu+kuivausaikaa, ennätys tähän asti. Pyykkikoneen saloihin koetin perehtyä ohjekirjan avulla vaikka se on vain japaniksi, kuvat ja kanji-tulkki DSllä auttoivat kuitenkin sen verran että kuvittelen saaneeni jonkinlaisen aavistuksen koneen toiminnoista.
Jonkin aikaa uusi suunnitelma oli viettää lauantai-iltaa rauhallisesti vaikkapa elokuvaa katsomalla, kuitenkin naapurikämpästä kävi kutsu kekkereille. Tapahtuman luonne jäi hieman avoimeksi, joten varmuuden vuoksi otimme mukaan parin viikon takaisten sunnuntai-illan yllätysjuhlien jäljiltä jääneen ginipullon ja pepsiä, jokaiselle jotain sekoitettuna tai erikseen.
Ohjelmassa oli enimmäkseen keskustelua naapuriemme ja muiden paikalle saapuneiden kanssa. Vielä illan päätteeksi alettiin laittaa ruokaa, tai siis joku laittoi ja yhdessä syötiin, ei noin kymmen hengen porukalla pienessä keittiössä voi mitään tehdä. Varsin kiva tilaisuus, mutta kesti jälleen valitettavan myöhälle.
Sunnuntainakin aamupäivä meni lähinnä lepäillessä, myös sateiseksi muuttunut sää auttoi asiaa. Kaikesta huolimatta päätimme lähteä vielä Golden Weekin lopetukseksi lähteä Diamond Cityn. Matka olisi joka tapauksessa tehty junalla joten lähdimme Mikon ja Yuun Kitayaman asemaa kohti kävellen sateenvarjojen kanssa. Ensimmäinen haaste oli kuitenkin löytää auki oleva pankkiautomaatti. Täällä kun myös automaateilla on aukioloajat ja monet ovat kokonaan kiinni lomapäivinä ja viikonloppuisin. Sitä ei vieläkään ole tottunut kantamaan käteistä mukanaan, mutta kortti vaan ei käy yhtä laajasti kuin Suomessa, esimerkiksi junalippua varten pitäisi olla joku erikoiskortti jos haluaisi muulla kuin rahalla maksaa.
Lopulta matkaan kuitenkin päästiin. Reitti kulki siten että ensin toisella junalla Sendain asemalle mistä lentokenttäjunalla kohti Diamond Cityä. Sendain asemalla oli jonkun verran odotteluaikaa joten haimme pientä välipalaa leipomo-tyylisestä myymälästä. Junalinja lentokentälle on aivan uusi, alkuvuodesta avattu, joten myös juna on uusi (matkustin sillä jo kun alun perin tulin Sendaihin, mutta vertailukohtaa ei tuolloin ollut) ja sieltä löytyi jopa vessat.
Ilmeisesti paremmin kanjeja taitavien kartanluku oli jossain vaiheessa pettänyt sillä asema jolla jäimme pois, ja jonne lippumme olivat (liput ostetaan lähtö- ja määräaseman etäisyyden määräämän taksan mukaan, se millaisen asemakierroksen jälkeen sinne päätyy on oma asia kunhan ei poistu laituri-alueelta asemilla). Asema oli Nattori City, ja ulkona satoi aivan oikeasti maahan asti.
Aseman karttoja tutkimalla kävi ilmi ettei kävelymatkakaan seuraavalle asemalle, missä myös ostoskeskus on, ei ollut liian pitkä, joten lähdimme taivaltamaan sateessa. Nattori olisi varmasti ollut hieno paikka, mutta sää ei vaan ollut maisemien ihailuun mitenkään suotuisa. Lopulta pääsimme vihdoin Diamond Cityyn joka onkin melkoisen kokoinen betonipalatsi.
Budjetti pysyi hyvin kurissa kun vaikka vaatekaupoissa olisi ollut valtavat määrät hyvän näköisiä vaatteita, jäi liikkeiden suurin koko juurin sen verran omasta koosta että ihan harmitti. Kuukauden päästä uudelleen... Sama koski kenkiä, mutta siihen ei liene mikään auttavan. Onneksi Sendain keskustan kaupoissa on isojakin kenkiä.
Siinäpä sitten kiertelimme ihmettelemässä kauppoja. Olipa erään vaatekaupan nimi "Otan tämän" ä:n pisteineen kaikkineen. Nimen alkuperää emme ryhtyneet selvittelemään. Ennen lähtöä takaisin kävimme syömässä pizzeriassa. Ei ehkä kovin eksoottista mutta kokonaisuus oli tyystin erilainen mistään suomalaisesta pitsapaikasta. Kokonaisuutena varsin riittävä ateria ja kohtuuhintainen jopa.
Takaisinpäin kulkiessa ei asemien kanssa enää ollut arpomista. Ihmetyttämään tosin jäi miksi Sendain aseman näyttö väitti junan, joka kulki ajallaan, olevan "out of service". Kuitenkin perille päästiin ja tuli sekin paikka nähtyä ainakin suht nopealla vilkaisulla. Golden Week alkoikin olla ohi ja paluu arkeen kävi kanji-sanakokeeseen lueskelemalla...
 |
| Golden Week |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti