On päässyt edes lähes päivittäinen päivitystahti lipsumaan melko pahasti. Asioita olen kuitenkin kirjoitellut ylös, mutta niiden kirjoittaminen blogi-muotoon ottaa aikansa ja illat tuntuvat aina haihtuvan alta lähes huomaamatta. Mutta pistetään nyt sitten koko viikko pakettiin kerralla...
Maanantaina jo pelkät kielikurssit kestävät melko pitkälle iltapäivään kanji-tuntien alkaessa yhdeltä ja heti perään vielä tekniikan japaninkurssi "Science and Technology Japanese I" (tuttavallisesti scifi-japani). Joten iltapäivä on jo pitkällä ennen kuin laboratoriolle asti ennättää. Itse oppitunnit sujuivat ilman erikoisia sattumuksia, mutta scifi-japanin opettaja kertoi että torstaina olisi Graduate School of Engineering järjestämä tervetulo-illallinen ulkomaisille opiskelijoille ja meidän tutoreille.
Koska lounaalle en ollut ennättänyt ennen kanji-kurssia, jäi päivän ensimmäinen kunnon ateria puoli viiden tienoille. Ruokalan valikoimasta onneksi löytyy hyvinkin täyttäviä annoksia, erityisesti curry (karee) annoksilla on erinomainen hinta/määrä-suhde.
Kello oli siis jo siinä viiden tienoilla ennen kuin labralle asti ennätti. Välillä kävi jo mielessä että josko olisi vain lähtenyt suoraa kämpille, mutta kuitenkin katsoin aiheelliseksi ainakin näyttäytyä labralla. Pari tuntia siinä ihmettelin projektiani ja sitä miten sen kanssa tulisi edetä. Ennen kahdeksaa kuitenkin lähdin kevyen illallisen syötyäni takaisin kämpille. Olen havainnut että illallinen noin keskimäärin on varsin kätevää syödä yliopiston ruokaloissa, ne kun ovat auki kahdeksaan tai yhdeksään paikasta riippuen.
Vaikka kello oli jo kahdeksan tienoilla päätin yrittää löytää keskustasta automaatin josta voisin ostaa 5.000 jenin bussikortin, niitä kun ei bussista voi ostaa ja sellaisella saa parhaat bonukset. Bussikorttiin saa ostohintaa enemmän arvoa sitä enemmän mitä kalliimman kortin hankkii ja 5.000 kortti on suurin. Bussifirmojen nettisivujen mukaan metroasemilla olisi automaatteja joista kortteja saisi ostaa, kuitenkin varsinaiset lippuluukut menevät kiinni puoli kahdeksalta.
Metroasema ja automaatti löytyivätkin, mutta automaatti ei myynyt kuin sekä metroon ja bussiin oikeuttavia kortteja joihin saa vähemmän lisäarvoa. Ettei kyseessä olisi aivan hukkareissu päätin hieman kierrellä kaupungilla ja kävin mm. jälleen ihailemassa digikameroita, ja kuten arvata saattaa kaikkea mielenkiintoista löytyi. Mitään en kuitenkaan ostanut.
Kello oli jo päälle kymmenen kun palailin kämpille. Mielenkiintoista oli havaita kuinka katujen joille ravintolat ja juottolat pääasiassa ovat keskittyneet lähistöllä bisnesmiehet vaelsivat puvuissaan melko lailla päissään vaikka kyseessä oli siis maanantai-ilta... Kämpillä ei sitten kummempia enää jaksanut tehdä kuin vaan ottaa rennosti ja valmistautua seuraavaan päivään.
Tiistaina on kilioppikurssin tunnit jo heti aamusta. Sääennusteet lupasivat päivälle mahdollisesti jopa ukkoskuuroja, mikä ei lähes tukalan painostavasta kuumuudesta huolimatta onneksi toteutunut. Tuntien jälkeen oli tarkoitus mennä lounaalle Sisin kanssa, mutta kuitenkin aamupäivän aikana tuli viesti että Sisillä oli kiireitä ja ehdotti lounaan siirtämistä seuraavalle päivälle. Siitä sitten porukalla kurssikavereiden kanssa kavuttiin Aobayamalle ja käytiin syömässä.
Iltapäivällä oli labran seminaari, jossa jälleen pari opiskelijaa esitteli omien tutkimusprojektiensa etenemistä. Ainoa esitelmä jossa oikein kunnolla pysyi mukana oli korealaisen opiskelijan esitys, sillä hänellä oli oheismateriaalit englanniksi, kuitenkin esityksen piti japaniksi. Itselläkin esitys lienee jossain vaiheessa edessä, mutta ajankohtaa ei ainakaan minulle ole kerrottu.
Loppuiltapäivä kuluikin jälleen projektin parissa. Illalla menin kämpille kaupan kautta, sillä aamiaistarpeet alkoivat käydä vähiin. Seiyun lisäksi kävin myös 100 jenin kaupasta hakemassa kokeeksi 100 jenin t-paidan suurinta kaupasta löytyvää kokoa, jos ei se menisi päälle voisi sen vaikka lahjoittaa jollekin eikä tappiot olisi turhan suuret. Seiyusta puolestani ostin muiden ruokien ohella pienen pakastepitsan, en niinkään siksi että pitsaa olisin kaivannut vaan ennemminkin kokeillakseni miten hyvin kämpillä olevan mikron uuniominaisuus toimisi käytännössä.
Perille päästyäni pitsa paistui oikein mainiosti, joten uuniruuatkaan eivät ole täysin poissuljettu vaihtoehto, kunhan ei vaadi yli 200 asteen lämpöä tai kovin pitkää paistoaikaa. Kun paitakin meni mukavasti päälle oli ostosreissu varsin onnistunut. Koittakaapa Suomesta löytää kunnollinen, uusi t-paita kaupasta alle 0,65 eurolla... Väittävät Japania kalliiksi maaksi.
Tarkoitus oli päästä pidemmälle jo yhdellä kertaa, mutta kello ehti ensin. Jatkoa seuraa ja kuvia myös...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti