Loppuvuosi

Kirjoillaanpa tämäkin pois alta vihdoin.

- - -

Kaikista koristuksista huolimatta joulua ei Japanissa juurikaan vietetä, niinpä vuodenvaihteen loma-aikakin on nimeltään talviloma. Labralla tuo loma on virallisesti vain muutaman päivän aivan uudenvuoden tienoilla, mutta kielikursseista taukoa on parin viikon verran.

Tiistaiaamuna 18.12. näytti että kaikki olivat jo lähteneet lomailemaan sillä olin ainoa joka saapui tunnille ajoissa. Niiyama-sensein kanssa ihmeteltiin tilannetta tovin verran verran ennen kuin muita saapui paikalle. Ilmeisesti käyttöön oli otettu joustava aikataulu sillä hiljalleen paikalle valui lisää väkeä niin että loppujen lopuksi paikalla oli kahdeksan kurssin normaalista paristakymmenestä opiskelijasta. Iltapäivän kanji-kurssille sentään väki ennätti edes hiukan paremmin aikataulun mukaan.

Jostain syystä joulukuu oli labralla seminaarien täyteinen vaikka normaali tahti on joko toinen viikko. Mitä itse tilaisuuksiin tulee niin aina tosinaan kyllä ymmärtää mistä on kyse, mutta koska mikään ei ole muuttanut faktaa että en ole signaalinkäsittelyä juuri opiskellut aiemmin, ei pelkkä kieli ole haasteena kun esitelmiä koittaa seuraamaan. No onpa ainakin tuollaisetkin koettu.

Torstaina olikin sitten jo viimeiset tunnit vuoden 2007 puolella ja väkikin oli jossain määrin vaivautunut paikalle ajoissa. Koska kaikenlaista jossain määrin Suomi-henkistä pikkutavaraa on edelleen varastossa päätin jakaa joitakin joululahjoja valikoiduille henkilöille.

Iltapäivän ja illan vietin labralla koittaen ratkoa Java3D Loader-interfacen toteutusta, motta jotenkin siihen ei saanut keskityttyä ihan täysillä vaikka onkin oikeastaan ainoa osa ohjelmaa joka on kesken.

Perjantaina tuli lähdettyä Cecilian pyynnöstä "Bar Isn't It?" (tämähän ei ole baari on kuvaavampi ilmaus) klubille, joskin tuo reissu oli enimmäkseen kallista ajanhukkaa, niin tulipa lähdettyä. Muutoin viikonloppu kuluikin jälleen ilman merkittäviä tapahtumia. 23. joulukuuta on nykyisen keisarin syntymäpäivä ja sitä myöten vapaapäivä, mutta "Happy Monday" laki sanoo että jos kansallinen lomapäivä osuu sunnuntaille, on myös seuraava maanantai vapaa. Niinpä jouluaatto vaikutti olevan erittäin suosittu ostospäivä ja väkeä oli liikkeellä todella paljon.

Myös joulu huipentuu aattoon, niinpä monissa kaupoissa oli jo 'Christmas Sale' joskin myös kaduilla oli orkestereja soittamassa joulumusiikkia ja jopa joulupukki esiintymässä lapsille tavaratalon edessä. Aattoiltaa vietettiin kämpillä katsomalla NHK:n (Japanin Yleisradio) joulu-spesiaalia Suomen lapista. Aattoiltana tai viimeistään joulupäivän aamuna joulukoristeet kerättiin pois eikä edes joulukakkua löytynyt enää mistään.

Joulupäivä oli taas normaali arkipäivä ja labralla vuoden viimeinen ja joulukuun viiden seminaari. Jossain vaiheessa suunnittelin ilmaantua paikalle tonttulakki päässä, mutta jäipä hankkimatta. Seminaarin jälkeen jäin labralle pariksi tunniksi pyörimään vaikka ei edes omaa tietokonetta ollut mukana. Eihän sitä nyt viitsi koko matkaa tehdä vain seminaaria varten.

Joulupäivän iltana meinasin vaan lepäillä, mutta tulipa tuolloinkin lopulta lähdettyä Mikko S ja seurueen mukana kaupungille pyörimään "alkoholiton joku" -hengessä (alkoholiton joku oli yksi kohta fuksipassissa josta jaettiin pisteitä teekkarilakkia varten). Tuossa illan mittaan Mikko sai puhelun suomesta ja kysyivät oliko hän kunnossa. Olimme tietysti kovasti ihmeissään että miksei olisi, mutta syy oli että Suomessa oli uutisoitu voimakkaasta maanjäristyksestä Sendain lähitienoilla, kuitenkin vaikutukset olivat mitättömät ja meiltä oli jäänyt tyystin huomioimatta.

Tapaninpäivänä oli labralla oosooji, eli suursiivous, joskaan ei se niin iso ollut että melkeinpä jäi väliin kun ilmaannuin paikalle jokseenkin myöhässä, kun ajankohta oli ilmoitettu vain että alkaen. Tulipa kuitenkin istuskeltua labralla taas iltaan asti kunnes tuli aika lähteä kohti boonenkaita labran porukan kanssa. Boonenkai usein käännetään sanakirjoissa vuoden lopettajaisjuhlaksi vaikka tarkempi käännös lienee vuoden unohdus. Idea on että työ- ja muut yhteisöt menevät porukalla juhlimaan jotta vanhat kaunat unohdetaan. Liekö vaikutus todellisuudessa päinvastainen, mutta hauska idea kun pikkujoulujakaan ei ole.

Illan kulku oli sellainen että aluksi mentiin koko labran porukalla syömään ja juomaan ja keskustelemaan, minkä jälkeen proffat ja osa opiskelijoista lähtivät kotia kohden ja loppu porukka jatkoi mukavaan kellari-ravintolaan jossa tarjottiin pääasiassa belgialaista olutta ja erinomaisia voileipiä. Mitä kaunoihin tulee, itsellä ei ainakaan sellaisia ollut ketään kohtaan ja muutenkin ilta kului varsin mukavissa merkeissä. Illan päätteeksi käveltiin takaisin Sanjo-machiin labran toisen DEEP-ohjelman vaihto-opiskelijan kanssa (nimeä on muista koska käy labralla harvoin, mutta on ranskalainen). Claudia oli palannut Saksaan viettämään joulua.

Tuon jälkeen päätin pitää taukoa labralla käymisestä uuden vuoden puolelle asti vaikka virallisesti talviloma, jolloin koko yliopisto on suljettu, on vain muutaman päivän uudenvuoden tienoilla. Enimmäkseen jälkeen. Joskus oli ajatus lähteä jonkinlaiselle reissulle lomalla, mutta loma-aika osoittautui kovin lyhyeksi ja esimerkiksi Okinawan matka kovin kalliiksi lystiksi. Niinpä loma-aika meni ihan perinteisesti lepäillessä. Säätila oli edelleen varsin mukava vielä vuodenvaihdetta ennen. Aurinkoisina päivinä päästiin jopa kymmenen asteen tienoille, joskin yöllä lämpötila oli nollan tuntumassa, kuitenkin enimmäkseen plussan puolella.

Talviloma

Starlight Experience

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti ilman mitään erityisempiä tapahtumia ja myös uusi viikko lähti käyntiin samoissa merkeissä. Tiistaina saatiin myös kielioppikurssin kokeet takaisin. Tulos ei ollut aivan niin hyvä kuin mitä olisi saattanut toivoa, mutta ei nyt täydellinen epäonnistuminenkaan. Tulipa sentään kirjoitelmasta täydet pisteet.

Iltapäivällä Mikko oli tavannut labralla edelliset TTY:n vaihto-opiskelijat jotka olivat tulleet käymään Sendaissa. Toinen heistä oli ollut samassa labrassa kuin missä Mikko on. Tällä kertaa olivat ihan vaan lomareissulla. Mikko ehti heidän kanssaan jutella sen verran että sain heidän yhteystietonsa jos vaikka porukalla tulisi jonnekin lähdettyä.

Keskiviikkona tulikin viesti että illalla olisi aikomus mennä Kokuboncholle suomalaisten ja heidän espanjalaisen kaverin kanssa, joka asunnolla myös yöpyivät visiittinsä aikana. Keskiviikkoiltana oli niin ikään Sendai Starlight Experiencen avajaiset, tuossa oli kyse jokaiseen Jozenzi-dori puistikon puuhun laitettujen valojen kytkeminen päälle ja siin ikään läheiseen puistoon tehdyn erilaisista ruokakojuista ja olutteltasta koostuvan torin avajaiset. Tuota tapahtumaa kestää aina uuteenvuoteen saakka.

Väkeä oli liikkeellä varsin runsaasti todella hienoja valoja katsomassa. Kuvat ei oikein pärjää sille miltä valaistus näyttää luonnossa, mutta niinhän siinä usein käy. Kun olin polkemassa kohti kaupunkia, pyörästäni hävisi veto pamauksen saattelemana. Ensin ajattelin että ketju oli napsahtanut poikki, mutta asiaa tutkittuani huomasin että se oli vain pois paikoiltaan. Tuttu ilmiö ketjuvaihteisilla pyörillä ajettaessa, mutta melko yllättävää vaihteettoman pyörän kanssa. En siinä viitsinyt alkaa asennushommiin vaan annoin asian olla ja talutin lopun matkaa.

Oli sinänsä erittäin mielenkiintoista tavata aikaisempia Sendain kävijöitä. He olivat olleet aikanaan vain puoli vuotta ja kotiinpaluustakin oli kulunut jo yli vuosi, joten heillä oli jo varsin hyvä näkemys aiheeseen. Illan päätteeksi aion lähteä taluttamaan pyörääni takaisinpäin, mutta Mikko vaatimalla vaati että ottaisin hänen pyöränsä. Hänellä oli muita suunnitelmia ja lupasi huolehtia että myös oma pyöräni tulee takaisin.

En tiennyt mikä Mikon suunnitelma tarkemmin oli niinpä aamulla jätin hänen pyörän avaimen keittiön pöydälle ja kävelin Kawauchille. Aikaa matkaan kului aavistuksen arvioitua enemmän joten olin 10 minuuttia myöhässa, mutta koska opettaja oli 15 minuuttia myöhässä, niin eipä sillä ollut väliä. Päivän mittaan kuulin Mikolta että oli saanut ketjun paikoille ja se oli riittänyt korjaukseksi.

Pyörä sai kuitenkin odottaa melko myöhälle iltaan asti pihassa, koska iltapäivä vierähti taas labralla. Sattui kuitenkin sopivasti että olin lähdössä pois samaan aikaan tutorini kanssa ja hän tarjosi autokyydin yli puoleen matkaan, niinpä ei tarvinnut koko matkaa vaeltaa takaisin.

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti, mitä nyt tuli mentyä ottamaan lisää valokuvia erinäisistä joulu- ja muista puskavaloista ympäri keskustaa ja muutenkin hieman kierreltyä kaupoissa pitkästä aikaa.

Starlight Experience

Kännykkää hakemassa

Joulukuu lähti käyntiin jälleen hyvinkin rauhallisen lauantain merkeissä. Sunnuntaina grillailtiin toistamiseen keittiössä. Tällä kertaa mukaan tulivat kaikki solun porukasta jotka nyt yleensä keittiössä näyttäytyvät.

Maanantaina lähdin heti aamusta noutamaan kännykkääni kirjeen osoittamasta paikasta. Koska kirje oli tullut DoCoMo:lta, oletin aluksi että kyseessä olisi joku heidän toimistonsa. Pienen hakemisen jälkeen osoittautuikin kyseessä olevan suurehko poliisiasema Kita Sendaissa ja tarkemmin aseman löytötavaratoimisto. Kirjettä vastaan kännykkä löytyikin ja oli vieläpä päällisin puolin ehjän näköinen, joskin akku ja sen kansi puuttuivat. Ennen kun puhelimen luovuttivat, piti selosta minne kännykkä oli hukattu ja luonnollisesti täyttää muutama kaavake. Sinänsä melko hauskaa kirjoittaa osoite kokonaisuudessa kolmeen kertaan eri lapuille. Antoivat vielä mukaan ja kehottivat soittamaan kännykän löytäjälle.

Koska ilman akkua kännykkä ei ole erityisen hyödyllinen, menin lähimpään DoCoMo-kauppaan kyselemään varaosia. Uusi akku ja kansi laitettiin tilaukseen ja antoivat mukaan tilapäisen akun jotta puhelinta saattoi käyttää. Samalla laitettiin liittymä takaisin käyttöön. Kätevästi tuli vieläpä tekstiviesti joka kertoi väliaikana vastaamatta jääneet puhelut. Ruokaostosten jälkeen palasin takaisin kämpille ja koetin soittaa kännykkäni löytäjälle, mutta ei tuolloin ollut tavoitettavissa. Illemmalla kuitenkin koetin udelleelleen ja tuolloin hän vastasi. Löytäjä oli äänestä päätellen nuorehko mies. Löytöpalkkiota ei hän huolinut, mutta kertoi mistä oli kännykän löytänyt ja se tosiaan oli pudonnut matkan varrelle. Illalla vielä askartelin MacGyver-hengessä pahvista ja teipistä väliaikaisen kannen ettei akku itsekseen karkaisi puhelimesta.

Tiistaina oli myös kielioppikurssin välikoe joka ei sinänsä tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta, mutta oli sen kanssa pähkäilyä silti. Iltapäivällä ei ollut seminaaria labralla joten sinne ei tarvinnut kiirehtiä. Niinpä kävelin jälleen mäkeä ylös. Ilmatkin suosivat kävelyä, vaikka lähteissä tuntuisi kolealta, ei enää perillä. Kaikki joille kerroin puhelimeni kohtalosta pitivät tapausta loppupeleissä hyvin onnekkaana. Useimmat olivat yhtä mieltä, ettei yhtä hyvin olisi välttämättä käynyt muualla kuin juuri Japanissa. Kanji kurssilla saatiin koe takaisin, ei se nyt aivan huonosti mennyt, mutta ei myöskään loistavasti. Arvosanoillahan ei minulle ole enää mitään merkitystä, enemmänkin henkilökohtainen haaste tai muuta vastaavaa hienoa ja ylevää. Muuten iltapäivä ja ilta vierähtivätkin labralla jo totuttuun tapaan. En tiedä pitäisikö huolestua kun enää ei itseä tunnu yhtään ihmetyttävän miten labralla tulee oltua iltaisin kymmeneen tai yhteentoista saakka toisinaan, joskaan ei nyt aina. Jotenkin sitä vaan jämähtää pöytänsä ääreen kun siihen kerran eksyy. Iltaruokakin hoituu kätevästi kun käy labran porukan kanssa ruokalassa. Tuleepa ainakin puhekielen kuunteluharjoitusta yllin kyllin vaikka itsellä juttuihin harvoin on mitään lisättävää. Joskin toisinaan on hauskaa kertoa tarinoita kylmästä pohjolasta.

Keskiviikkona heräsin kun soittivat että voisin tulla hakemaan akun ja kannen kännykkääni. Siinä puuhaillessa aika kuitenkin vierähti iltapäivän puolelle ennen kuin ennätin liikkeeseen asti tarvikkeita hakemaan. Uudella akulla ja kannella varustettuna puhelin oli taas "kuin uusi" ja koko episodista selvisi selvästi alle 20 euron hankinnoilla. Kun kerran oli liikkeelle päässyt, kävin hakemassa läheisestä leipomosta palan tyypillistä japanilaista joulukakkua, joka kuvien perusteella on kiehtonut jo pitkään. Kakku nimittäin muistuttaa erehdyttävästi kesäistä mansikkakakkua. Tokihan väritys on kovin jouluinen, mutta ei itselle silti kermavaahdolla ja mansikoilla koristellusta kakusta tule joulu ensimmäisenä mieleen. Kakkua sai kätevästi myös viipaleissa, joten ei tarvinnut kokonaista kakkua ostaa. Maku oli hyvä joskin juuri sitä miltä näytti eikä siinä mielessä tarjonnut yllätyksiä. Joskus niinkin.

Torstai olikin Itsenäisyyspäivä, minkä kunniaksi laitoin Suomenlippu-pinssin paitaani ja kerroin kaikille kiinnostuneille miksi olin näin tehnyt. Mitään yletöntä kiinnostusta ei tuo herättänyt kuten saattoi odottaa, mutta saipa sitä nyt edes pariin kertaan kertoa mistä oli kyse. Iltapäivällä menin katsomaan josko Aobayamalla Intermediate 1 japanin kurssi joka on nyt peruttu jo useammin mitä tunteja on järjestetty. Kuitenkin koko paikka oli kiinni ja lapun mukaan olisi sitä koko loppuviikon. Niinpä menin taas labralle ja siellä tuli viihdyttyä jälleen iltaan saakka. Muilta suomalaisilta tuli kysyttyä olisiko intoa järjestää jotain Itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta mitään ei lopulta saatu aikaan. Itse hain vanhan Tuntematon sotilas -elokuvan että pääsisi edes hieman itsenäisyyspäivän hartaan synkeään tunnelmaan. Mutta väsymys yllätti ja se jäi illalla katsomatta. Sen sijaan katsoin sen perjantaina aamupäivällä, ettei kokonaan jää väliin.

Perjantaina sää muuttui enimmäkseen poutaisen viikon jälkeen sateiseksi joten sekään takia ei tullut sen kummemmin lähdettyä minnekään, sen sijaan puuhailin kämpillä. Muutoinkin viikonloppu oli jälleen varsin hiljainen. Kaikilla lienee omat kuvionsa enkä itse viitsinyt kovin aktiivisesti yrittää änkeä mukaan tai selvitellä olisiko jossain jotain erityisempää. Sen sijaan otin rennosti enkä edes yrittänyt saavuttaa mitään erityisempää viikonlopun aikana arkisten askareiden lisäksi jotka useimmiten viikolla jää väliin. Vaikka jotkut muut niin tekevät itse en ole viitsinyt laittaa pyykkejä esimerkiksi koneeseen myöhään illalla tai yöllä.

Joulukuuta

Marraskuun viimeinen viikko

Marraskuun viimeinen viikonloppu kului jälleen enimmäkseen rentoutumisen merkeissä ilman että mitään kovin erikoista tuli tehtyä. Kolean ja osittain lumisen viikon jälkeen lämmin sää puhalsi vielä viimeisen hengähdyksen ja sunnuntaina lämpötila nousi vielä yli 16 asteen. Niinpä päätin lähteä pyöräilemään hieman eri suuntaan kuin missä yleensä tulee liikuttua.

Ettei nyt aivan umpimähkään tullut vaellettua tutkin ensin karttaa ja totesin Mizu no mori -puiston olevan kohtuullisella etäisyydellä. Se minkä tyyppisestä puistosta on kyse, ei oikein kartasta käynyt ilmi mutta käymällähän se selviää.

Pyöräilysää olikin varsin miellyttävä ja maisemat monin paikoin vielä ruskan väreissä. Kun puiston ääreen lopulta pääsi, tuli sen olemuksesta mieleen Länsi-Hervannan lenkkipolut. Alue oli varmaan alun perin jäänyt rakentamatta juuri erityisen hankalan ja rämekköisen maaston vuoksi. Puisto oli varsin laaja, joten en sitä kokonaan kiertänyt mutta tulipa sekin nähtyä.

Paluumatkalla tuli kuljettua Sendai Finland Well-Being Centerin ohi ja siten kuljettua samoja reittejä kuin "Juhannusvaelluksella". Matkalla niin ikään pysähdyin Joyfun ravintolaan lounaalle (Nimi on oikeasti Joyfull mutta kirjoitusasun vuoksi erittäin helppo lukea Joyfun ja kuulostaa hauskemmalta niin).

Matkaa jatkoin Kita Sendain aseman tienoille, missä ei ole kovinkaan paljon tullut kuljettua vaikka ei ole asuntolalta kovin kaukana. Paluumatkalla pistäydyin vielä ruokakaupassa. Kun vihdoin pääsin perille, oli pimeä jo laskeutunut. Kuutamo olikin tuona iltana erityisen komea. Noustessaan täysikuu hohti lähes punertavan oranssina.

Maanantaina testailivat jälleen asuntolan palovaroittimia. Koska edelliskerralla tarkastus vaikutti enemmän tupa ja siisteystarkastukselta enemmän kuin palotarkastukselta, tuli sunnuntai-iltana siivoiltua jonkin verran. Kuitenkin tällä kertaa tarkastus näytti nimenomaan keskittyvän juurikin palohälyttimiin.

Kesän tarkastuksen aikana oli niin ikään paikalla ja tuolloin asuntolaa edustanut mies tuli niin ikään sisään huoneeseen ja tarkasti huoneen kuntoa ja kyseli onko ollut ongelmia. Tällä kertaa asuntolaa edustanut toimiston tyttö ei edes tullut huoneeseen ja hälyttimen tarkastajakin kumarsi syvään ovella ennen poistumistaan. Muuten maanantaipäivä kului rauhallisesti opiskelujen merkeissä.

Tiistai oli taas varsin täystyöllistetty päivä kielikursseineen ja päälle vielä labran seminaari. Muuten päivä sujui ihan mukavasti, mutta iltapäivällä seminaarin jälkeen aloin labralla ihmettelemään missähän kännykkäni mahtaa olla. Normaalistikaan en sitä paljoa päivän aikana näppäile, mutta tuolloin sitä ei ollut tullut käytettyä lainkaan sen jälkeen kun olin sen aamulla taskuun laittanut.

Claudia koetti soittaa numerooni labralta mutta puhelu meni suoraa vastaajaan mikä tarkoitti, ettei puhelimessa ollut virrat päällä. Siksi pidin erittäin todennäköisenä ettei se sittenkään ollut unohtunut kämpille, sillä en useinkaan sammuta kännykkää kokonaan.

Eipä siinä muukaan auttanut kuin lähteä jäljittämään päivän aikana kuljettua reittiä josko kännykkä olisi pudonnut jonnekin koska pidin sitä varsin mahdollisena. Kawauchin ruokalasta löytyikin löytö-puhelin, mutta se ei ollut minun. Luokista ei myöskään löytynyt mitään. Koko reitin asuntolalta Kawauchille kävin tarkkaan läpi ja kysyin myös asuntolan toimistolta, josko joku olisi tuonut puhelimen sinne mutta sieltäkään ei sitä löytynyt.

Koska illallakin kokeillessa puhelin edelleen oli pois päältä, päätin vielä odottaa liittymän sulkemisen kanssa. Keskiviikkona lähdinkin heti aamusta jälleen Kawauchilta kyselemään puhelintani tällä kertaa toimistolta joka oli jo kiinni illalla. Sielläkään puhelinta ei kuitenkaan ollut niinpä menin lähimpään DoCoMo-liikkeeseen, koska arvelin että saattaisi olla helpompi hoitaa asiointi henkilökohtaisesti kuin puhelimessa.

Liittymän väliaikainen sulkeminen onnistuikin helposti ja arvelin sen olevan toistaiseksi riittävä toimenpide. Uuden kännykän hankkimista harkitsin ja myös sitä vaihtoehtoa että pärjäisikö ilman puhelinta viimeiset kuukaudet. Itse on tullut soiteltua kovin harvoin, mutta viestejä kylläkin läheteltyä aina toisinaan. Joka tapauksessa päätin antaa asian olla vähintään viikonloppuun saakka.

Muuten keskiviikko iltapäivä ja ilta kuluikin opiskelun merkeissä koska torstaina oli kanji-kurssin välikoe. Japanissa toimimaton Suomen kännykkä piti kaivaa esiin herätyskelloksi, sillä kännykän ehkä tarpeellisin toiminto lienee herätys.

Torstain koe tuntui varsin haastavalta, ei niinkään siksi että kysymykset tai tehtävät olisivat olleet vaikeita vaan koska merkkejä ei vaan muistanut. Ei koe nyt ihan penkin alle kuitenkaan mennyt. Muuten päivä kului tavalliseen tapaan tunneilla ja labralla. Kun jälleen illalla menimme porukalla illalliselle ruokalaan, kerroin kännykkäni kohtalosta, mutta eipä labran porukallakaan ollut kummempia ehdotuksia tarjota mitä kannattaisi tehdä.

Perjantaina ei labralle tullut lähdettyä. Kun vihdoin kävin katsomassa postit iltapäivällä, oli siellä kirje DoCoMo:lta. Otsikon tulkitsin itsekin että se oli ilmoitus puhelimen löytymisestä! Kuitenkin muu kirje oli niin täynnä tuntemattomia kanjeja että arvelin että voin joko käyttää koko illan sen tulkintaan tai kysyä joltakin. Koska muitakaan ei ollut paikalla, menin toimiston tytöiltä kysymään apua. Sieltä sainkin ohjeet tulkittua ja karttaan merkittynä mistä puhelimen saa hakea. Paikka oli kuitenkin auki vain virka-aikana ja kello oli jo puoli kuusi joten noutoretki sai jäädä maanantaihin.

Muutoin perjantai kuluikin sitten rauhallisesti. Mikko S:n ja Iikan kanssa kävimme jälleen läheisessä Gyoza ravintolassa illallisella mutta sen lisäksi Ilta tuli vietettyä rauhallisesti.

Mizu no mori

- - -

Päivätty takautuvasti jälleen. Ehkä vielä joskus päästään ajantasaisempaan ilmaisuun.

Retki kuumille lähteille ja lunta

Sunnuntai-aamuna 18.11. olikin sitten lähtö Group Morin järjestämälle retkelle Sakunamiin, kuuman lähteen ympärille rakennettuun kylpylän, eli onsenille. Matkaan lähdettiin vanhalta asuntolalta kymmeneltä aamulla. Mikko S, joka ainakin jossain vaiheessa oli aikeissa lähteä mukaan, ei lopulta kuitenkaan lähtenytkään. Muuten kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia paitsi että myös samoja kielikursseja käynyt Sergeij oli myös mukana.

Matka onsenille kesti reilu puolisen tuntia autolla suunnan ollessa kohti vuoristoa. Syksyiset maisemat olivat varin komeat kun kesällä niin vihreät vuoret olivat nyt kaikissa ruskan väreissä. Muuten säätila tosin oli varsin harmaa ja sateinen. Lämpötila ei ollut kovin korkea, silti sade tuli vielä aamusta vetenä. Kylpylä oli jokseenkin samantyylinen kuin onsen-hotelli jossa yövyimme Nikkon retkellä heinäkuun lopussa. Asusteeksi vaihdettiin jälleen yukata joka päällä siirryttiin varsinaisesti kylpylän puolelle.

Kuuma vesi oli siis peräisin aidosta kuumasta lähteestä, niinpä paikan erikoisuus oli erilaiset ulkona sijaitsevat kylvyt. Myös sisällä oli kylpyjä, mutta ei mitään siinä mielessä erikoisia kuin keinotekoisissa kylpylöissä. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä niiden pitää keksiä vetonaulansa jostain muualta. Maisema ulkoaltailta oli niin ikään upea ja itse rakennelmat sulautuivat maisemaan upeasti, joskin ergonomian kustannuksella.

Kun aluksi olimme kylpeneet parin tunnin ajan, menimme lounaalle kylpylän ravintolaan jossa kaikki tilasivat suositellun paikallisen erikoisen, joka oli keittoastiassaan tarjoiltua riisiä ja sieniä erilaisten lisukkeiden ja miso-keiton kera. Lounaan jälkeen siirryttiin lepohuoneeseen jotta ruoka sai laskeutua rauhassa. Erikseen oli varattu tila niille jotka halusivat oikeen nukkua, joskin tuo tila oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Myöhemmin iltapäivällä palasimme jälleen kylpyjen ääreen. Oli varsin erikoinen tunne istua kuumassa vedessä jääkylmässä sateessa. Osa ulkokylvyistäkin oli toki katettu, mutta jos halusi mieluummin olla taivasalla, oli käytettävissä myös bambumatosta tehtyjä hattuja sateen varalle. Sisätiloissa oli myös hierovia tuoleja ja koska sellainen sattui olla vapaana, niin pitihän sitäkin kokeilla. Varsin erilainen kokemus, joskin hieronta tuntui välillä jopa varsin kovakouraiselta.

Kun olimme lähdössä onsenilta takaisin kohti Sendaita kohtasi pienoinen yllätys, nimittäin sade oli muuttunut lumeksi. Tien pinta oli edelleen pelkästään märkä, mutta ilmassa oli lunta paikoin jopa melko paljon ja kasvillisuuden päälle sekä talojen katoille alkoi hiljalleen jo kertyä lunta. Kuitenkin kun päästiin perille Sendaihin, ei lumisateesta ollut tietoakaan, joskaan ei ilma edelleenkään ollut erityisen lämmin. Lunta alkoi kuitenkin sataa myöhemmin illalla ja sateen jatkuessa läpi yön myös hiljalleen kertymään joka paikkaan.

Maanantaina aamulla olikin koko maisema valkoinen ja ilma edelleen lumisateesta sakea. Aamupäivän mittaan sää kuitenkin selkiintyi ja kaduilta lumi suli lähes saman tien sateen lakattua. Iltapäivään mennessä oli kaikki lumi jo sulanut pois kaikkialta ja maisema oli jälleen enimmäkseen syksyisen näköinen. Uutisissa oli kuitenkin maininta että lunta oli tullut reilusti kaikkialla Japanin pohjoisemmissa osissa. Itseä ei vaihteleva säätila haitannut koska kun ei ollut pakko, en lähtenyt minnekään. Sen sijaan tein hommia kämpillä.

Tiistaina kylmä pohjoinen ilmavirtaus jatkui, mutta lunta ei satanut. Monet tunnilla valittivat kylmää säätä, mutta itselle se on lähinnä ollut helpotus tuskallisen kuuman kesän jäljiltä. Syksyinen sää onkin varsin mukava, kunhan siihen vaan varustautuu oikein. Ja vaikka lunta satoikin, ei se Suomen malliin jättänyt jäätikköä jälkeensä.

Tiistaina oli jälleen seminaari labralla jonka jälkeen olin juuri saanut koneeni viriteltyä työpöydälle kun Mikko S soitti ja kysyi haluaisinko lähteä hänen Iikan ja Joakimin mukaan kokeilemaan syömään puolentoista kilon hampurilaista. Moisia hampurilaisia tarjoillaan 30. Kerroksessa sijaitsevassa sporttibaari / ravintolassa. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lopulta lähteä mukaan. Jo ravintolan ulkopuolella ollut malli tuosta hampurilaisateriasta oli varsin vaikuttava ilmestys, mutta päätimme silti kokeilla onneamme. Myös näköalat 30. kerroksen ikkunoista oli varsin komeat. Sieltä katsellessa oli helppo uskoa että Sendaissa todella on miljoona asukasta sillä valomeri jatkui joka puolella varsin pitkälle, mitä nyt vuoret paikoin rajoittivat näkymää.

Tuon 'Fighting Spirit' hampurilaisaterian jälkeen ei kyllä todellakaan jäänyt nälkä. Kyllä sen kokonaisuudessaan sain syötyä, mutta ei tuollaista joka päivä söisi. Minä ja Mikko söimme kokonaiset ateriat mutta Iikka ja Joakim puolittivat yhden aterian. Ruokailun jälkeen ihailimme maisemaa hetken verran minkä jälkeen matka jatkui pariinkin eri pelihalliin. Varsinkin Mikolla ja Joakimilla oli innostus pelata erilaisia erikoisia kolikkopelejä. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan sivusta. Muutaman kolikon verran kokeilin myös pelata, mutta hauskempaa oli katsoa kun joku muu pelaa, sen verran kaoottisen oloisia monet pelit olivat.

Edellisillan hampurilaisaterian taisteluhenki kesti pitkälle keskiviikkonakin edelleen pitäen nälän loitolla. Keskityin lähinnä kieliopintoihin lähestyvien kokeiden tiimoilta. Sää oli vaihteeksi aurinkoinen, mutta ilma pysytteli vain kymmenen asteen tienoilla. Illalla kuitenkin alkoi satamaan, sade kuitenkin tuli vetenä. Yön aikana sade oli muuttunut vedeksi ja torstaiaamuna tunneille lähtiessä matkaa sai taittaa lumisateessa. Lumi kuitenkin suli maahan ja tienpinta oli vain märkä.

Säätila jonkin verran verotti osallistujamäärää kielikursseilla ja välillä koko porukka joukolla ihasteli sakeaa lumisadetta opettajan päivitellessä tulevia keliolosuhteita koska oli autolla liikkeellä. Ennusteen mukaan sateen piti loppua iltapäivään mennessä, siksi en itse ollut turhan huolissani ja kielikurssien sekä parturikäynnin jälkeen kapusin labralle, jossa ilta kuluikin melko pitkälle. Lumisade kuitenkin vain jatkui ja illalliselle mennessä sitä oli kertynyt jälleen kerros myös teiden pinnoille.

Kun lopulta lähdin palaamaan kämpille, oli sade kyllä lakannut, mutta samalla ilma jäähtynyt sen verran että lähes koko Aobayaman rinne oli jäätyneen loskan peitossa. Onneksi kengissä oli sen verran pitoa, ettei matkaa tarvinnut sivuluisussa taittaa. Alempana keli oli varsin vaihtelevaa. Paikoin oli ihan vain märkää, toisin tie oli loskan tai jäätyneen sohjon peitossa. Itse pääsin kyllä kaatumatta perille, mutta pyörä karkasi kertaalleen sivulle kun olin sitä taluttamassa. Pito vain yksinkertaisesti hävisi tyystin renkaista. Onneksi oli tyhjällä tiellä.

Onsen+

Melko kiireinen viikko

Ja kiriminen jatkuu, päivätty edellisviikolle.

- - -

Maanantaina (12.11.) ei labralle asti tullut mentyä lainkaan. Muuten päivä kului ilman erikoisempia tapahtumia, mutta illalla lähdimme illalliselle Cecilian kanssa. Koko tapaus oli sinänsä miellyttävä yllätys, etten ollut hänestä hetkeen kuullut juuri mitään. Viesteihinkään ei useimmiten kuulunut vastauksia. Illallista söimme lähistöllä olevassa italialaisessa ravintolassa. Paluumatkalla säätila osoitti jälleen vaikeasti ennustettavan luonteensa. Ennusteessa sateen todennäköisyys oli 10 %, mutta eiköhän sitä vettä alkanut hiljalleen satamaan silti eikä sateenvarjoja tullut mukaan. Onneksi matka ei ollut pitkä eikä sadekaan aivan mahdottomiin mittoihin yltynyt.

Tiistaina olivat ohjelmassa jälleen kielikurssit ja labrallekin tuli mentyä, sinne ei kuitenkaan tarvinnut edes yrittää kiirehtiä koska seminaaria ei ollut. Iltapäivän aikana antoivat Claudiallekin projektin työstettäväksi, vain kahden kuukauden jälkeen. Itsehän sain itse kysellä projektini perään ja aihekin piti kehitellä itse, joskin saamani projekti liittyi lopulta omaan ideaani melko vähän. Kuitenkin päätin jälleen osoittaa aktiivisuutta (ei aina välttämättä se paras idea) ja kyselin myös oman projektini jatkosta. Se sujui sikäli hyvin, ettei uusia aikarajoja annettu. Tai ehdotettu että minun pitäisi pitää esitelmä aiheesta. Tosin voisi olla erilainen elämys jos olisivat sanoneet että pidät sitten esitelmän Joulupäivän seminaarissa. Vaikka 25.12. on Joulupäivä länsimaissa, Japanissa se on tiistai ilman sen kummallisempaa painoarvoa.

Tiistai-iltana tuli labralla jälleen viihdyttyä pidempäänkin. Illallisella käytiin tavalliseen tapaan labran porukalla. Mikä lie mahtaa olla syynä, mutta viime viikkoina ovat japanilaiset opiskelijatkin alkaneet kaikota labralta ihmeen aikaisin. Parina iltana olen onnistunut olemaan viimeinen opiskelija joka sieltä lähtee. Moto-sensei kuitenkin yleensä jää sinne silti vielä myöhempäänkin. Hyvä niin sillä en ole ihan varma pitäisikö viimeisen lähtijän tehdä muutakin kuin sammuttaa valot ja lukita ovi perässään.

Keskiviikkona menin labralle eritoten koska illalla oli jälleen yliopiston tekniikan osaston järjestämät illalliskutsut vaihto-opiskelijoille ja heidän tutoreille. Sinänsä tapahtumien kulku oli hyvin samankaltainen kuin vastaavassa tapahtumassa keväällä, joskin tapahtuman alkua odotellessa saimme seisoskella oven ulkopuolella parikymmentä minuuttia ilmoitetun alkamisajankohdan yli. Hyvää syötävää oli jälleen tarjolla reilusti ja väkeä oli paikalla reilusti.

Ruokailun aikana osalle laitettiin kouraan laput joissa pyydettiin lyhyesti esittelemään omaa kotimaataan ja -yliopistoaan. Tällä kertaa myös tutorit nakitettiin mukaan esiintymiseen esittelemään oma suojattinsa. Tällä kertaa käytäntö oli vain yksi opiskelija per maa, eikä ollut muita suomalaisia kuin minä ja Marika. Tietenkin lappu sattui minulle. Myös Claudia "pääsi" esiintymään. Suuriakaan esiintymispaineita ei tuo tilanne aiheuttanut koska suurin osa yleisöstä oli kiinnostuneempia kukin omista keskusteluistaan esiintyjien sijaan. Omalla vuorollani heitin perusesittelyt japaniksi. Yleisesti kysymyksiä esitettiin todella laiskasti, mutta kohdalleni sattui kyselijä, jollaiseen tuskin olisin osannut varautua vaikka aikaa olisi ollut valmistautua. Nimittäin eräs indonesialainen tyttö kehui olevansa tennispelaaja Jarkko Niemisen suuri fani ja halusi kysellä hänestä.

Illallistilaisuuden jälkeen palasin labralle puuhailemaan. Kummallisesti porukka jälleen alkoi kaikota paikalta jo yhdeksän jälkeen. Eipä siinä sitten taaskaan halunnut olla viimeisenä menossa, niinpä lähdin itsekin kämpille tekemään kielikurssien läksyjä ja muuta arkista aherrusta.

Loppuviikko ja viikonlopun alku sujuivatkin vaihteeksi ilman mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tietenkin sopii kyseenalaistaa meneekö suurin osa näistä blogiteksteistä tuon määritelmän alle, mutta eipä pureuduta siihen sen tarkemmin. Torstaina olivat jälleen kielikurssit, joskin Aobayaman Intermediate 1 kurssi oli edelleen tauolla. Labralle tuli kuitenkin saavuttua ja labran porukan kanssa käytyä illallisella. Perjantaina ei labralle asti tullu kiivittyä, kuitenkaan ei blogitekstejäkään jostain syytä saanut aikaiseksi. Lauantaina tuli jälleen käytyä kaupungilla kiertelemässä ja katselemassa.

Syksyä

Juoksukilpailut

Lauantaina lähdin siis poikkeuksellisesti labralle, sillä Aobayamalla oli labrojen väliset viestijuoksukilpailut. Vaikka itse en juoksemaan joutunut, lähdin paikan päälle tapahtumaa seuraamaan. Minkä lisäksi tuon kilpailun jälkeen oli labralla perinteiden mukaan jälleen soppa-kekkerit, tällä kertaa sisätiloissa. Sää vaikutti aluksi juoksulle otolliselta, joskin viileältä, mutta aamupäivän aikana alkoi hiljalleen tihkuttaa vettä ja kaiken lisäksi lähtöäkin vielä viivästytettiin jostain syystä parillakymmenellä minuutilla vaikka kaikki oli lähtöpaikalla valmiina.

Aivan koko juoksureittiä en tiedä, mutta jokainen lienee juossut useamman kilometrin pätkän Aobayamalla ja sen ympäristössä. Joidenkin labrojen joukkueet olivat pukeutuneet mitä mielenkiintoisimpiin asusteisiin kisaa varten. Oli niin kirahvipukua kuin koulupukua ja kaikenlaista muuta. Jotkut olivat tyytyneet koko joukkueelle yhtenäisen varustuksen, mutta suurin osa oli silti kukin omissa urheiluvarusteissa liikkeellä. Joukkueita lienee ollut kaikekseen satakunta. Lopputuloksissa oman labran joukkue sijoittui 21. Sijalle.

Labralle ei kukaan sentään näyttänyt tuleen töitä tekemään, vaan lähinnä juuri soppa kekkereitä varten. Sopalla oli kyllä nimikin, mutta sitä en juuri nyt muista. Ruokailu tapahtui tällä kertaa kokoushuoneessa ja paikalla oli suurin osa labran väestä. Soppa oli varsin mielenkiintoista, vaikutti että liemeen oli heitelty mitä erilaisimpia aineita lähestulkoon kokonaisina. Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvää. Kuten tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin lyhyellä puheella ja syömisen yhteydessä näytettiin kuvia vastaavista tapahtumista muutamien viime vuosien ajalta.

Kekkereiden jälkeen en labralle enää kovin pitkäksi ajaksi jäänyt ihmettelemään. Edelleen sateisesta säästä huolimatta lähdin pitkästä aikaa kaupungille pyörimään vaikka kovinkaan paljon mitään hankittavaa ei ollut. Tarkoitus oli lähinnä vain mennä kiertelemään ja katselemaan. Yksi havainto tuli tehtyä heti saman tien, joulukoristeita oli ilmaantunut huomattavasti paljon enemmän, kunhan Halloween koristeista oli päästy. Myös itse kadut oli koristeltu erilaisin jouluvaloin ja muilla (enemmän tai vähemmän) jouluisilla koristeilla.

Ennen kuin lähdin palailemaan kämpille, päätin kuitenkin kysellä Mikoilta oliko heillä tiedossa jotain tekemistä illalle, ettei tulisi turhaa poljettua edestakaisin. Siinä vastauksia odotellessa istuskelin Disney Storen lähistöllä kun sadekin oli lakannut. Paikka oli otollinen sikäli että siinä odotellessa tuli tavattua useampiakin tuttuja ja siinäpä sitten kutsuttiin mukaan Albertin synttäreille. En ollut itse päivänsankaria aiemmin tavannut, mutta seurueen muita jäseniä kylläkin. Muutoinkin synttärikutsut ovat keskimäärin melko avoimia kaikille halukkaille. Jokainen tietenkin maksaa oman osuutensa niin senkään puolesta ei ole porukan koolla väliä. Suurin rajoittava tekijä on varatun tilan koko.

Synttärit oli varsin mukavat, joskin seurueeseen oli osunut useita ranskankielisiä, joten puhuttujen kielten sekamelska oli tavallistakin monipuolisempi. Kekkereiden jälkeen alun perin piti lähteä karaokeen osan porukasta kanssa ja tuon informaation Välitin myös Mikko S:lle ja Iikalle, mutta uskomattoman kauan kestäneen jähmimisen tuloksena oli että kaikki päättivät lähteä sittenkin takaisin kämpilleen. Sadekin oli jälleen alkanut, mutta ei siinä muukaan auttanut kun polkea sateessa Mikon ja Iikan kanssa takaisin kämpille. Ei heille nyt täysin hukkareissu tullut kun porukan jähmiessä olivat menneet pelihallissa käymään. Silti vastaava tapahtumien kulku on varsin tavallinen, joskin se että aivan kaikki päättävät lähteä pois ei tapahdu suinkaan joka kerta.

Sunnuntaina oli jälleen Group Morin järjestämät lounaskutsut vanhalla asuntolalla. Kuten keväällä piti ne olla ulkosalla, mutta edelleen sateisen sään vuoksi oli siirretty sisätiloihin. Saavuin paikalle hivenen myöhässä, mutta kyllä syötävää edelleen löytyi. Ilmeisesti edelliskerroista oli otettu oppia sikäli että vaikkakin pitsat olivat jälleen menneet varsin nopeasti, niitä tuli myös myöhemmin lisää. Kuitenkin mielenkiintoisempaa antia oli muut ruuat joita oli onneksi vielä jäljellä. Väkeä oli saapunut paikalle varsin reilusti eivätkä tilat kokoushuoneella olleet järin suuret, mutta hyvin siinä tultiin toimeen.

Varsinaisen luonaan ollessa ohi jäin vielä joksikin aikaa keskustelemaan paikalla olleiden kanssa. Tuli jälleen tavattua niin kevään keskustelukurssia pitänyt opettaja kuin rouva jonka kotona olimme Merin kanssa kesällä. Kaikille Maikoja tapaamassa olleille jaettiin myös ihan paperilla versio ryhmäkuvasta joita paikan päällä otettiin useilla kameroilla. Kuva olikin osittain parempi kuin omalle kameralle tallentunut versio ryhmäkuvasta.

Myöhemmin iltapäivällä lähdimme molempien Mikkojen kanssa kaupungille. Mikko S:llä oli tavoitteena hankkia vohvelirauta ja Mikon kanssa lähdimme lähinnä oppaaksi. Kaupoissa kierreltyämme ja kahvilla käytyämme Mikko lähti muihin menoihin, mutta jatkoimme Mikko S:n kanssa etsintää. Vohvelirauta löytyikin lopulta Yodobashilta, minkä jälkeen palasimme takaisin kämpille. Iltakin oli jo sopivasi pimentynyt, mutta onneksi illalla vallitsi vaihteeksi poutasää.

Illemmalla otimme tuon keittiöön ilmaantuneen grillin käyttöön porukalla. Paikalla ei kylläkään ollut kuin puolet kämpän asukeista. Kun aluksi oli ainekset haettu kaupasta aloitettiin grillailu yakisoballa (nuudeleita, kasviksia ja lihaa) ja sen erilaisilla versioilla. Muita grillattavia oli erilaiset lihat ja makkaroitakin löytyi, joskin erilaisia mitä Suomessa yleensä. Grillailu porukalla oli mukavaa ja grillikin toimi odotetusti, mutta tuskin tulee aivan joka viikko tehtyä, Kaikkine vaiheineen kuitenkin oma operaationsa.

Loppuilta kului arkisten askareiden parissa, tämän tekstin olisi toki voinut postittaa tuolloin jos olisi saanut aikaan että olisi kirjoittanut sen ensin… Mutta tässä se nyt on ja jälleen päivätty taantuvasti jotta aikajana säilyy järkevänä.

Juoksukilpailut (ja muuta)

Maikoa tapaamassa

Jatketaanpa viiveen purkamista taas.

Tiistaina aamu- ja alkuiltapäivä kuluivat jälleen kielioppikursseilla. Kurssien puolesta oikeastaan koko vuoden ainoaa antia tuleekin oleman juuri nuo kielikurssit, mikä oli odotettavissa jo lähteissä. Sinänsä hyvä ettei edes olettanut että omien opintojen edistämisen kannalta reissu olisi erityisen hyödyllinen, vaikka muuten arvokasta kokemusta onkin karttunut.

Aamusta kuitenkin Kawauchilla oli jotain tekeillä, sillä kerhotilojen, jotka sijaitsevat vanhoissa pienissä teollisuushalleja muistuttavissa rakennuksissa, edessä oli mielenosoitus ilmeisesti ja paikalla oli myös poliiseja paljon ja osa täydessä mellakkavarustuksessa. Mitään mellakkaa ei kuitenkaan näyttänyt syntyvän. Poliisien edessä yksi kuitenkin kovasti selosti asiaansa megafoniin ja jotkut olivat pysähtyneet kuuntelemaan. Suurin osa kuitenkin teki asioita tavallisen rutiinin mukaan ja kiiruhti tunneille. Siitä mistä tarkalleen oli kyse, ei ole varmaa tietoa mutta liittynee kyseisten rakennusten tulevaan purkamiseen, tai sitten johonkin muuhun.

Iltapäivällä oli labralla jälleen seminaari jonne oli aikaa siirtyä vain parinkymmenen minuutin verran. Bussikin meni sopivasti ohi ennen kuin ehti edes pysäkin lähelle joten päätin vaihteeksi kipaista mäkeä ylös jalkaisin. Ilma ei ollut mahdottoman kuuma, mutta hikihän siinä silti tuli, mutta tupa reippailtua. Päivät ovat sen verran pimentyneet että koska seminaari venyi yli viiden, oli sen loppupuolella jo pimeää ulkona ja ainoa valonlähde oli dataprojektori. Olikin jokseenkin haasteellista koittaa pysytellä hereillä hämärässä huoneessa. Enkä suinkaan ollut ongelman kanssa yksin.

Kun varsinaiset esitykset oli pidetty, näyttivät tekeillä olevaa tuleville opiskelijoille suunnattua labran esittelyvideota koko porukalle ilmeisesti ensi kertaa. Seminaarin jälkeen kutakuinkin kaikki keskittyivätkin tuon videon viimeistelyyn. Minusta ei ollut kuin isommasta valokuvasta suurennettu varsin sumea kuva, joten halusivat kuvata paremman pätkän. Ja mikäs siinä, ei se minua haitannut. Itse keskityin omiin hommiini enkä juuri videon kasailuun osallistunut. Ilta venyikin taas varsin pitkäksi labralla. En tiedä mikä on syy myöhäiseen työskentelyyn paikallisilla, mutta itse en aina yksinkertaisesti viitsi lähteä vaeltamaan kämpille.

Kun kuitenkin kämpille asti pääsin, oli pöydälle ilmestynyt isokokoinen grilli jonka alkuperää ei kukaan kämppäkavereista tiennyt. Grilli oli aivan uusi joten ensimmäinen arvio oli että joku oli sellaisen hankkinut. Osoittautui kuitenkin että sellainen oli asuntolan toimesta lisätty jokaisen solun varustukseen. Siinä ei sitten kauaa mennyt kun Kakinuman johdolla jo alettiin suunnitella grillailua viikonlopulle.

Illalla Mikko S kysyi olisiko kiinnostusta lähteä tapaamaan "aitoa maikoa", tilaisuus tällaiseen oli Group Morin rouvien opastuksella keskiviikkona. Koska mitään aikataulutettua ohjelmaa ei ollut, ajattelin että siinäpä olisi ainakin jonkinlaista vaihtelua päivärytmiin. Se mikä maiko oikeastaan on, voisi olla oman artikkelin arvoinen asia, mutta tiivistettäköön tähän että maiko on ikään kuin geisha harjoittelija.

Keskiviikkona liikkeelle lähdettiin vanhan asuntolan aulasta Group Morin edustajan kyyditsemänä. Paikka missä esiintyminen tapahtui osoittautui olevan Mitsukoshi tavaratalon yläkerrassa. Tapahtuma oli kaikille avoin, mutta tuskinpa sinne olisi tullut yksikseen satuttua paikalle. Tapahtuman kulku oli sellainen että aluksi maikot tulivat lavalle ja heidän opettajansa kertoi mitä maikon koulutukseen kuuluu. Tämän jälkeen maikot esittivät perinteisiä tansseja ja lopuksi sai vielä esittää heille kysymyksiä sekä poseerata valokuvassa heidän kanssa.

Kun tilaisuus oli ohi, menimme tutustumaan samaisessa tavaratalossa järjestettyyn markkinoiden tyyppiseen tapahtumaan, jossa erilaisia käsitöitä ja ruokia myytiin kojuissa. Paikalle oli kerääntynyt muitakin vaihto-opiskelijoita ja porukalla mentiin vielä kahvilaan. Kaikki jotka eivät olleet pyörällä tai muulla omalla kulkuneuvolla liikkeellä saivat kyydin myös takaisin asuntolalle. Koska kello oli jo kuitenkin sen verran paljon, en enää labralle lähtenyt. Sen sijaan menimme S-Mikon kanssa läheiseen Gyoza ravintolaan (kiinalaista ruokaa, Wikipedian artikkeli aiheesta englanniksi) illalliselle. "1.5 ateria" kuulosti hauskalta, joten tilasimme sellaiset. Aterian nimi juonsi mitä ilmeisimmin siitä että siihen kuuluu puolitoistakertainen määrä syötävää. Ja kyllähän sillä nälkä lähti, varsinkin kun Mikko ei meinannut omaa annostaan jaksaa joten avustin hieman.

Ilta kuluikin sitten opiskellessa kunnes siinä illan mittaan kantautui tieto Jokelan tapahtumista ja siinä tuli Suomen ja kansainvälisiä uutisia seurattua ohessa tavanomaista tarkemmin. Järkyttävä tapaus, mutta ei siitä enempää. Asiaa on kyllä vatvottu riittämiin muissa medioissa.

Torstain tunneilla meinasi väsy vaivata kun edellisenä yönä tuli valvottua turhan myöhään. Pää meinasi olla jumissa erityisesti kanji-sanakokeen kanssa. Iltapäivällä kiiruhdin bussille koska oletin että tavalliseen tapaan olisi kurssit myös Aobayamalla ja ehdinkin bussiin ajoissa. Kiiruhtaminen oli kuitenkin turhaa koska tunnit oli peruttu opettajan poissaolon vuoksi. Tieto asiasta tuli sähköpostiin kuitenkin vasta iltapäivällä, mutta samassa yhteydessä kerrottiin että tuon kurssin kaikki tunnit koko kuukaudelta on peruttu. Kiireen kannalta mukavaa, mutta koska kurssi on sinänsä täysin ylimääräinen ja osallistuin oppiakseni, tieto hieman harmitti. Mutta minkäs tuolle mahtaa.

Illalla labralle jämähti turhankin pitkäksi aikaa. Kun kämpille vihdoin tuli saavuttua oli viestivihkoon kirjoitettu että minua oli koeitettu tavoitella puhelimitse toimistolta ja postilaatikkoonkin oli jätetty viesti jossa pyydettiin tulemaan toimistolle juttelemaan. Hieman jäi vaivaamaan mistä oikeastaan on kyse, mutta eipä asiaa paljoakaan voinut enää yöllä edistää, niinpä selvittely sai jäädä aamulle. Siksi heräsinkin melko ajoissa ja menin toimistolle kyselemään mikä oli homman nimi. Kuitenkaan henkilö joka asiaa hoiti ei ollut paikalla, vaan ilmeisesti opastamassa Tohoku Universityn bussilla saapunutta pukumiesten ryhmää (Mistä tuossa oli kyse, sitä en tiedä). Lupasinkin tulla takaisin myöhemmin koska olin päättänyt ottaa päivän rauhallisemmin.

Palasinkin kämpille ja keittiössä kerrankin rauhalliseen tahtiin nautin aamupalaa ja vähän ajan päästä soittivatkin jälleen että nyt sopisi tulla juttusille. Itse asia oli varsin vähäpätöinen kaikkiin edeltäviin vaiheisiin nähden. Nimittäin vuokraamani lisäpatjan vuokran perimisessä oli tapahtunut virhe eikä minulta oltu velotettu mitään siitä elokuun jälkeen ja halusivat tietää sopiiko minulle että veloittavat kerralla useamman kuukauden maksut. Kaiken lisäksi olivat vähentäneet summasta yhden kuukauden vuokran koska virhe oli heidän. Mikäs siinä, mutta olisi asiasta varmaan pelkkä ilmoituskin riittänyt mystisten "we would like to talk to you" viestien sijaan. Tulipa ainakin selvitettyä.

Muuten perjantai kuluikin suunnitelman mukaan rauhallisesti. Labralle en lähtenyt, koska aikaa oli siellä viikon mittaan tullut vietettyä enemmän kuin tarpeeksi. Illalla Mikko S oli kyellyt mukaan johonkin kekkereille, mutta huomasin kutsun vasta kun oli jo liian myöhäistä lähteä mukaan. Niinpä myös ilta jatkui rauhallisissa merkeissä. Mikä oli ihan hyvä koska lauantaina puolestaan oli aikataulutettua ohjelmaa jo aamusta. Mutta siitä lisää lähiaikoina.

Säätila on jatkunut varsin miellyttävänä, joskin sadekuuroja on välillä tullut ennusteiden pienistä prosenteista huolimatta. Paikalliset kovin valittaa kylmää välillä, mutta omasta mielestä sää on ollut juuri sopivaa syyssäätä. Rogerin kanssa on tullut usein keskusteltua lämmitystilanteesta vanhalla asuntolalla ja hän olikin kyllästynyt vetoisiin ikkunoihin ja heikkoon lämmitykseen ja teipannut ikkunat sekä hankkinut kuumailmapuhaltimen. Itsekin on tullut jo käytettyä ilmastointilaitetta lämmitykseen eikä enää ikkunaa viitsi pitää auki pitkiä aikoja ainakaan iltaisin tai öisin.

Maiko-san

Halloween

Viivettä tuppaa taas syntymään, mutta koetetaan taas ottaa hieman kiinni. Ettei veny liian pitkäksi keskitytään tässä edelliseen loppuviikkoon ja viikonloppuun joten tekstikin on päivätty sitä mukaa viime viikolle…

Otsikoista vielä sen verran ettei teksti suinkaan käsittele Halloweenia sinänsä, sillä se ei virallisesti ole juhlapäivä Japanissakaan. Kuitenkin erinäistä Halloween roinaa kyllä kaupoista löytyi vaikka millä mitalla. Keskiviikko 31.10. kuitenkin lienee ollut se virallinen päivä ja joku amerikkalainen oli myös järjestänyt Halloween bileet vanhalla asuntolalla. Itse kuitenkin noista kekkereistä kuulin vasta torstaina ruotsalaiselta Rogerilta, joka on samassa kielioppikurssin ryhmässä ja oli noilla juhlilla ollut. Kuulemma bileet eivät olleet järin suuret ja tiedotus ei ollut levinnyt kovin laajalle.

Torstain tunnit kuluivat normaaliin tapaan, joskin kanjien kanssa taistelu tuntuu välillä uuvuttavalta. Ulkoa pänttääminen ei koskaan ole ollut ominta alaani, mutta lienee ainoa taktiikka merkkien opetteluun. Koulupäivä oli sikäli normaalia lyhyempi että iltapäivän Intermediate I kurssi Aobayamalla oli peruttu, joten kerrankin ei ollut turhan kova kiire siirtymiseen. Nimittäin normaalisti on 10 minuuttia aikaa ehtiä Aobayamalle. Kävellen nousuun menee vartti jos ei halua mahdottoman paljon hikoilla ja bussit menee sopivasti niin että pysäkille täytyy olla saman tien kiiruhtamassa edellisen tunnin loppuessa. Iltapäivä ja ilta kului sitten labralla puuhaillessa.

Perjantaina ei labralle tullut lähdettyä. Sen sijaan päätin ensin keskittyä hieman lepäilemään ja vasta sen jälkeen koettaa saada jotain hyödyllistä aikaan. Kuten jo olen saattanut aiemminkin mainita, ei projektini tässä vaiheessa sillä ole juuri väliä missä hommaa tekee kun sitä on kuitenkin tehtävä omalla koneella. Kuitenkin myös labralla näyttäytyminen lienee hyvä idea toisinaan. Kuitenkin perjantaipäivä meni ohi vikkelään ja illalle oli suunnitteilla vaihteeksi menoa kaupungille, vaihteeksi Yuun järjestämänä. Hän ilmeisesti halusi juhlistaa oman projektinsa valmistumista, vaikka eihän siinä nyt aina edes syytä kaivata lähteä.

Illan mittaan tuli käytyä parissakin paikassa syömässä ja juomassa. Tuolla kertaa molemmat paikat oli sellaisia joissa oli tullut käytyä jo aiemminkin. Porukassa oli mukana niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tulokkaita ja muita joita ei ollut tullut aiemmin tavattua. Matiaksen synttärien kunniaksi oli aikomus Mikkojen kanssa lähettää hänelle onnitteluviesti, mutta kenelläkään ei ollut sähköpostiosoitetta muistissa eikä arvailutkaan osunut oikeaan ja kuvakin katosi ottamisen jälkeen puhelimen muistista, joten tuo jäi suunnitelmaksi.

Lauantai ja sunnuntai tuli vietettyä varsin rauhallisesti ilman mitään erikoisempia tapahtumia tai muuta aktiviteettia. Meneehän sen välillä niinkin. Siivoilua ja pyykkäystä ja muuta tarpeellista toki tuli tehtyä.

Maanantaina ei oppitunteja ollut, mutta silti lähdin labralle. Jätin kuitenkin tietokoneen kämpille ja otin vain oppikirjat mukaan ja keskityin lähinnä opiskeluun, mutta myös kävin läpi projektini jo valmiita osia ja päätin välillä koittaa hieman kartoittaa mitä on oikeastaan saatu tähän mennessä aikaan.

Marraskuun alun säätila on Sendaissa ilmeisesti ollut hivenen tavanomaista lämpimämpi. Auringossa lämpötila on noussut vielä 20 asteen tienoille, joskin illat ja aamut ovat kovin kolean tuntuisia vaikka lämpöä on noin kymmenen asteen verran. Hanskat tuli kaivettua esiin kaapista, mutta pipoa en kyllä vielä ole tuntenut tarvitsevani, vaikka monilla näkyy jo olevan lähes täysi talvivarustus päällä.

Jatketaan kun on vähemmän myöhäinen ajankohta…

Lokakuun loppua

Ja jatkuu… (niin ikään päivätty takautuvasti)

Kerrankin sääennusteet osuivat täysin kohdalleen ja sunnuntaiksi säätila teki täyskäännöksen aiempaan nähden ja sää oli kauniin aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden myös varsin lämmin. Lämpötila nimittäin kohosi jälleen yli 20 asteen ja ainakin auringossa tarkeni paremmin kuin hyvin.

Sunnuntaille ei sen kummempaa tekemistä ollut tiedossa joten lähdin kaupungille tutkailemaan tilannetta. Sitä ennen kuitenkin kiipesin paloportaita pitkin 10. kerrokseen ottamaan muutaman valokuvin jo jokseenkin syksyisistä maisemista. Joko hämähäkit olivat itse häipyneet syksyn tullen tai sitten portaikko oli käyty siivoamassa, kuitenkaan hämähäkkejä ei enää näkynyt minkään kerroksen kohdalla.

Ja ennen lähtöä näin televisiosta että Sendaissa oli meneillään valtakunnalliset yliopistojen viesti-maraton juoksukilpailut. Kun pääsin keskustaan asti oli juoksureitti juuri matkan varrella niinpä jäin hetkeksi seuraamaan tapahtumia. Juoksijatkin paikan ohi vilahti, mutta mielenkiintoisempaa oli seurata kannatusjoukkojen toimintaa. Niitä riitti aina amerikkalaistyylisistä cheerleadereista perinteisemmän näköisiin mustiin pukeutuneisiin poikajoukkoihin jotka ison rummun säestämänä vetivät läpi koreografioitaan. Kannatus oli sikäli tasapuolista että jokaiselle ohikulkeneelle juoksijalle riitti kannustusta.

Kun juoksijat pääsivät maaliin, purkautui väki katujen varrelta ja itsekin jatkoin matkaa. Lieneekö hyvä sää vai mikä houkutellut väen liikkeelle, mutta kaupungilla oli todella paljon väkeä kaupoissa ja kaduilla. Koska vaatteita oli jo aiemmin viikolla tullut hankittua toistaiseksi riittävät määrät, keskityin tuolla kertaa enemmän muihin kuin vaatekauppoihin. Pelikaupasta tuli hankittua Tetris DSlle, joka on ollut listalla jo oikeastaan tänne saapumisesta alkaen, mutta on vain jäänyt hankkimatta. Daiso 100 jenin kaupasta tuli hankittua kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä.

Illallista tuli syötyä Yoshinoyalla ja sielläkin syksyn myötä aterian yhteydessä tarjottava kylmä vesi oli vaihtunut kuumaan vihreään teehen, joskin kyltin mukaan tuo oli valinnaista, mutta oletuksena teekuppia tarjottiin ääreen. Kun vielä paluumatkan varrelta tuli hankittua tarvittavat pesuaineet ja konbinista löytyi "Final Fantasy Potion" limsaa oli reissun saalis varsin kattava.

Illalla kämpillä oli Mikolla jälleen leipomukset vireillä. Kovasti on löytynyt intoa leipomiseen viime aikoina ja mikäs siinä kun se tuntuu sujuvat myös enemmän kuin haasteellisella uunilla. Ruokaostoksillekin olisi pitänyt vielä lähteä, mutta ei enää jaksanut, päätin tulla toimeen niillä tarpeilla mitä kaapista löytyi.

Maanantaina hoidin aluksi muita asioita ja labralle tuli mentyä vasta myöhemmin iltapäivällä ja silloinkin keskityin enimmäkseen kielikurssien läksyihin ja muihin opiskeluasioihin. Labran työpöydällä on tilaa kuitenkin enemmän ja tuleepa tehtyä muutakin kuin istuskeltua kämpillä. Myös illallisateriat ruokalassa labran porukalla ovat ihan kivaa vaihtelua. Illasta aikaa labralla tuli vietettyä pidempäänkin ja sen jälkeen vielä ruokakauppaan (joka on käytännöllisesti auki ympäri vuorokauden). Niinpä kello oli jo melko paljon ennen kuin kämpille ennätti. Ei siinä paljon kummempia enää viitsinyt kuin käydä nukkumaan.

Tiistaina oli tavalliseen tapaan aikainen herätys ja heti aamusta tunneille. Aamulla menijöitä tuntuu riittävän ja erityisesti yliopistolle päin suuntaava pyörä-/mopokolonna on usein varsin mittava. Matkan varrelle osuu myös alakoulu (käännös japaninkielisestä sanasta, siitä miten suomessa eri asteen kouluja nykyään nimetään ei ole juurikaan käsitystä) ja lukio, joten myös eri-ikäisiä koululaisia on liikkeellä.

Tunnit sujuivat ihan normaaliin tapaan, joskin oli mukavaa että vihdoin oli myös Niiyama-sensein pitämät kielioppitunnit, edellisellä viikolla häntä tuurasi torstain tunteja pitävä Fukushima-sensei. Ruokatunnilla oli jonot ruokalaan tavalliseen tapaan lähes ulos asti, niinpä päätin osaa curry annoksen pihalla olleesta myyntivaunusta, koska jono sen ääressä oli jokseenkin lyhyempi. Ja mikäs siinä oli ulkosalla aterioidessa kun sääkin oli varsin suotuisa.

Kanjien pänttääminen ei ole sen helpommaksi muuttunut ja välillä jo aiemmin opeteltujen muistaminenkaan ei ole niin helppoa, mutta ainakaan kirjoittaminen ei tunnu yhtä haasteellista, kunhan ei tarvitse yrittää tunkea yli kahdenkymmenen vedon, tai muuten monimutkaisia, merkkejä kovin pieneen tilaan. Koska labran seminaaria ei tällä viikolla ollut, kerrankin ei ollut kiire siirryttäessä Aobayamalle. Labralle kuitenkin menin iltaa viettämään projektini kanssa puuhaillessa. Pitäisi varmaan koettaa saada käsiin kunnon oppimateriaalia Java3D:stä sillä ei sen kanssa vielä ole kovinkaan hienoihin sovelluksiin päässyt. Kun nyt edes saisi JavaDoc:in toimimaan yhteen Eclipsen kanssa. (Jos ei edellistä lausetta käsittänyt, turha huolestua)

Illalla kämpille palatessa jälleen osoittautui että jos sateen todennäköisyys ennusteessa on vain 30% voi silti sataa vaikka itse ennuste lupaa pilvistä. Nimittäin vähän sen jälkeen kun oli astunut ovesta ulos, alkoi hiljalleen voimistuva tihkusade. Kun olin päässyt Kawauchin pyöräkatokselle asti, oli sade jo voimistunut ihan kunnon sateeksi. Niinpä jäin hetkeksi katselemaan tilanteen kehittymistä ennen kuin kiskoin sadetakin niskaan ja lähdin polkemaan. Sade kyllä heikkeni taas jonkin verran mutta ei kokonaan lakannut ennen kuin vähän sen jälkeen kun olin päässyt perille.

Keskiviikkona ei ollut kielikursseja, mutta labralle lähdin silti touhuamaan iltapäivällä. Mukaan otin myös oppikirjat että labralla saattoi tehdä myös kotitehtäviä ja koittaa päntätä kanjeja koska isommalle pöydälle on hauskempi levitellä kirjoja ja papereita, eikä Aobayamalta kuitenkaan takaisin viitsi kovin aikaisin lähteä jos sinne asti yleensä päätyy. Ilta menikin sitten labralla, joskaan en kovin myöhälle viitsinyt olla. Illalla olisi ilmeisesti ollut myös halloween-bileet, mutta niistä kuulin vasta torstaina. Tiedä sitten olisiko sinne jaksanut lähteä vaikka olisi ajoissa tiennyt, varmaan sitä olisi ainakin tullut käytyä katsastamassa mikä oli meininki.

Siihen loppuikin lokakuu, jatketaan marraskuun puolelle lähiaikoina.

Päivän havainto V

Polkupyöristä ja niiden parkkeeraamisesta (tilitysvaroitus, teksti kannattanee jättää lukematta)

Aiheesta on tilitetty paikallisille jo kyllästymiseen asti niin tilitetään nyt vielä myös tänne. Nimittäin syksyn ja uusien opiskelijoiden saapumisen myötä asuntolan ympäristön pyöräkatokset ovat vaipuneet kaaoksen valtaan jollaista ei keväällä tai kesällä ollut havaittavissa. Mikä sitten mahtaa olla syynä tilanteeseen, tietäisitte jos kertoisin, mutta en kerro kun en tiedä...

Tilanne on lähtökohtaisesti siis sellainen että asuntolan ympäristössä on kyllä varsin hyvin katettua parkkitilaa polkupyörille, mutta vain pienessä osassa katoksia on pyörätelineet ja ilman telineitä yhden pyörän kaatuessa on koko telineellinen kumossa, ja pyörän jalkojen varsin kiikkerän luonteen vuoksi sitä sattuu usein. Näin ollen nuo vähät pyörätelinepaikat ovat varsin kysyttyjä eikä pyörätelineisiin sentään ole mitään varaussysteemiä. Kuitenkin keväällä ja kesällä paikka, joskin ahdas, yleensä löytyi. Tilanne ei kuitenkaan ole tuo enää.

Sinänsä reilu peli ja ensin paikalla olleet saa paikat, ei siinä mitään, mutta se miten telinepaikkoja tuhlataan ärsyttää. Oma lukunsa on telineen eteen jätetyt mopot jotka vievät saman tien muutaman paikan, mutta myös pyöriä lukitaan telineisiin miten sattuu niin ettei usein katosten lomassa pääse edes kulkemaan mitenkään. Myös kauempana vanhalla asuntolalla asuvat ovat alkaneet jättämään pyöränsä aivan uuden asuntolan oven edessä oleviin telineisiin (ja niiden ympäristöön) vaikka lähempänä olisi omakin katos. Kiusa se pienikin kiusa tietenkin.

Tilanne pyöräparkeissa Kawauchilla on myös melko kaoottinen, mutta ainakin siellä on hyvä tekosyy yhden suuren parkkialueen ollessa pois käytöstä metrotyömaan johdosta. Siellä suurin haitta on bussipysäkin tukkiminen polkupyörillä. Tokihan sitä pitää pyörä lähelle saada, mutta parinkymmenen sentin väylä pysäkillä ei ole kiva varsinkin kun siitä pitää vielä pakosta ajaa pyörillä vaikka väkeä on odottamassa bussia.

Ja onko pyörän valon käyttö todella niin haasteellista, on aina niin kiva yllätys kun taluttaa pyöräänsä mäkeä ylös kapealla aidatulla jalkakäytävällä ja joku päättää lasketella alas samaista väylää pimeällä pyörällä ja aina varmuuden vuoksi ajaa lähes päälle, joskaan eipä jalkakäytävällä ole juurikaan tilaa väistellä, kummankaan. Väistely on tietenkin paikallisten erikoisuus, mutta väittämä ettei pyöräilijöiden liikennekäyttäytymiseltä kannata odottaa juurikaan tolkkua pitää kyllä paikkansa.

Kyllä tätä avautumista riittäisi, mutta eiköhän tämä riitä tällä erää.

Arkea ja muuta

huom, päiväys on takautuva myöhemmän lukemisen helpottamiseksi.
- - -

Viikon alku meni ilman mitään sen erikoisempia tapahtumia. Maanantaina ei tullut labralle lähdettyä lainkaan, mutta opiskeltua tuli ihan kämpillä. Edellisessä tekstissä mainittu Mikon leipoma hedelmäpiirakka osoittautui varsin hyväksi. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa saada käsitystä siitä mihin kaikkiin tuon ihme-uunin kapasiteetti oikeastaan riittää. Kovin kuumaksi se ei kuitenkaan millään lämpene eikä tilaa ole mahdottoman paljon.

Tiistaina oli normaaliin tapaan kielikursseja heti aamusta. Onnistuneesti tuli vääntäydyttyä paikalle melko pahasta aamuruuhkasta huolimatta, joko sitä muisti tekee temppuja tai sitten ruuhkaa on aamuisin huomattavasti enemmän kevääseen nähden. Ruokatunti oli siinä mielessä erikoinen että silloin oli labran Imonikai samassa paikassa kuin edeltävänä lauantaina. Aikaa ei itsellä ollut juuri kuin tuon tasan tunnin mittaisen ruokatunnin verran, mutta koska sää oli erittäin suotuisa lähdin paikalle katselemaan mikä oli meininki.

Ei labran porukka suinkaan ollut paikalla yksin, joskin muuten väkeä oli paikalla huomattavasti vähemmän kuin lauantaina mikä toki oli varsin luonnollista, olihan sentään normaali arkipäivä. Ruokalista oli oikeastaan täysin sama kuin lauantaina, mikä myös oli varsin odotettavissa. Makino-senseitä lukuun ottamatta myös proffat osallistuivat kokkailuun ja hyvin se tuntui luonnistuvan.

Sää oli tosiaan muuten varsin hyvä, mutta kova tuuli meinasi viedä mukanaan kevyemmät esineet. Kyllä siinä ehti sopastakin taas nauttia ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin Kawauchille ja kanji-kurssille. Matka joelle meni mukavasti alamäkeä lasketellessa, paluumatka olikin sitten lähes pelkkää ylämäkeä. Tunnille saavuin hivenen myöhässä, mutta ei se haitannut ja sanakoekin tuli tehtyä (josta tuli täydet pisteet...). Iltapäivällä oli muu porukka jo ennättänyt takaisin labralle kun saavuin sinne. Ilta tulikin puuhailtua siellä, kunnes vähän illallisen jälkeen lähdin takaisin kämpille lepäilemään.

Keskiviikolle ei ollut oppitunteja tai muutakaan aikataulutettua ohjelmaa, joten päätin vihdoin lähteä tutkailemaan syysvaatetilannetta kaupoissa. Ensimmäinen hankinta oli kengät sillä mukanani tuomat nahkakengät ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Sen verran paljon on kengillä tullut vaellettua että näyttävät kuin olisivat palvelleet jo useamman vuoden. Myös kenkien jatkuva riisuminen kuluttaa kenkiä, varsinkin jos siinä koittaa oikaista toisinaan. Kengät kuitenkin löytyi ihan tavallisesta kenkäkaupasta, joskin olivat kaupan suurimmat.

Pitkähihaisia paitoja tuli hankittua useita ja syyssäihin mainiosti sopiva kevyt takkikin löytyi. Mainostipa tuo toiselta puolelta pehmeää puuvillakangasta ja toiselta puolelta jännää pörröistä kangasta oleva takki että sitä voi pitää kumminpäin haluaa. Myös flanellipaidat joita viimeksi on käyttänyt joskus 90-luvulla näyttivät olevan jälleen todella vahvasti edustettuna vaatekaupoissa. Myös farkut hankin vaikkakaan niitä ei meinannut kovin isoja löytyä tavallisista vaatekaupoista eikä tuolla kertaa tullut Grand Backiin mentyä.

Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon joulukoristeet joita joissakin kaupoissa näkyi jo melkein yhtä paljon kuin Halloween-krääsää. Sinänsä erikoista, varsinkin kuin kumpikaan juhlista ei kuulu japanilaiseen kulttuuriin. Lienee sitä amerikkalaista kulttuuri-imperialismia tai jotain muuta vastaavaa.

Keskiviikkoilta kuluikin opiskelun merkeissä. Aamupalatarvikeostoksille olisi pitänyt vielä jaksaa, mutta se jäi tekemättä joten torstaiaamuna lähdin ajoissa liikkeelle ja hankin konbinista sopivaa aamupalaa; voileipiä, onigiri (täytettyjä riisipalloja jotka on kääritty noriin) ja mehua. Kyllä niillä ruokatuntiin asti jaksoi. Torstai oli jälleen kiireinen opiskelupäivä myös kurssien puolesta niin Kawauchilla kuin Aobayamalla ikään. Kaikkien kurssien jälkeen olisi niin välttämättä labralle jaksanut, mutta kun kerran 'yamalle asti oli tullut vääntäydyttyä tuli sitä myös labralle mentyä ja ilta vierähti jälleen varsin nopeasti eikä pois tullut lähdettyä ennen kuin illallisen jälkeen.

Perjantain päätinkin sitten ottaa rennommin ja labralle jäi lähtemättä, sen sijaan puuhailin kämpillä hommia sitä mukaa mitä jaksoi. Illalla oli vanhalla asuntolalla opiskelijabileet joista tieto levisi varsin tehokkaasti puskaradiossa. Paikalle saapuikin melko paljon väkeä, niin uusia kuin vanhojakin tuttavuuksia. Myös lauantaina olisi ollut juhlia tarjolla vielä yksien tervetulojuhlien muodossa uusille opiskelijoille. Sinne ei kuitenkaan tullut lähdettyä. Sää oli perjantain ja lauantain varsin sateinen, vettä satoi molempina päivinä lähes tauotta kauden 20. taifuunin puskiessa sadealuetta edellään. Itse taifuuni kuitenkin pysyi pääosin merellä ja Sendaissa vaikutuksen jäi noihin sateisiin.

(jatkoa seuraa myöhemmin...)

Imonikai

Otsikko viittaa Miyagin ja Yamagatan alueiden perinteiseen syystapahtumaan jossa väki kokoontuu jonnekin ulkosalla keittelemään perinteistä perunakeittoa ja muuten vaan nauttimaan syksystä. Suomeksi käännettynä nimi kaiketi tarkoittaa kutakuinkin "perunakeittojuhlaa". Mutta kuten tapana on ollut, edetään asioissa aikajärjestyksessä.

- - -

Keskiviikkona ei ollut kielikursseja, joten rauhassa sai nukkua pitkään. Labralle lähdin kuitenkin puuhailemaan, mutta vasta iltapäivän puolella. Iltapäivisin ja iltaisin labralla on muutenkin yleensä rennompi meininki, joskaan aamupäivistä siellä ei juurikaan ole kokemuksia. Suurin osa vanhemmista opiskelijoista muutenkin ovat siellä nimenomaan iltapäivisin. Siinäpä jälleen tuli Java3Dtä pyöriteltyä josko siitä jotain tolkkua saisi. Enimmäkseen olen koittanut lähestyä asiaa esimerkkien kautta sillä manuaalia lukemalla meinasi lähinnä nukahtaa.

Labralla näyttää olevan tapana lähteä porukalla syömään illallista yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä. Muutenkin Aobamayamalla näyttää olevan varauduttu iltavuoroihin sillä ruokala on auki yhdeksään ja kirja-/yleiskauppa arkisin yhteentoista illalla. Iltaisin puoli yhdeksään asti ruokalalla tarjoiltavat ateriat ovatkin varsin hyvä syy käydä siellä illallisella, sillä kaiken tarvittavan sisältävän kokonaisuuden (salaatti, vaihtuva pääruoka, riisi ja misokeitto) saa noin 400 jenillä (hieman yli 2 euroa).

Torstai olikin sitten varsinainen kielikurssipäivä, jo reppua pakatessa tuntui että mukaan lähti pienen tai keskikokoisen sivukirjaston kokoelmien verran kirjoja ja vielä tietokone päälle. Kielikursseja olikin aamuyhdeksästä viiteen iltapäivällä. Aamun kielioppitunteja piti kevään kursseilta tuttu Fukushima-sensei, jonka selostuksessa nyt pysyi ehkä hieman paremmin kärryillä. Lounastauon (mikä olisi tervetullut myös suomalaisiin yliopistoihin) jälkeen kanji-tunteja piti niin ikään kevätlukukaudelta tuttu Niiyama-sensei. Hänen tunneillaan käy aina mielellään sillä osaa opettaa asioita juuri sopivalla tavalla. Kanji tunneilta olikin 10 minuuttia aikaa siirtyä Aobayamalle niin ikään kielikurssia varten. Aobayaman kurssi on hieman vaikeusasteeltaan hankalampi ja pitkän päivän päätteeksi tuntui varsin haasteelliselta edes koettaa pysytellä mukana mistä oikeastaan oli kyse. Myös Mikko ilmaantui samalle kurssille, mutta hän on sentään käynyt paria astetta haastavammat kurssit myös Kawauchilla.

Tuntien jälkeen keskustelinkin opettajan kanssa kurssin suorittamisesta, hänen neuvo oli vain yrittää pysytellä mukana. Täysin vapaaehtoisena kurssina tuon voi jättää pois koska tahansa, mutta täytyyhän sitä nyt edes koittaa. Päivän päätteeksi menin vielä labralle kun kerran Aobayamalle oli tullut kulkeuduttua. Eipä siinä uupuneena paljoakaan saanut aikaan, mutta tulipa ainakin oltua paikalla, mikä sinänsä on jo tärkeää japanilaisessa opiskelukulttuurissa. Kun labralta ei näyttänyt olevan porukkaa lähdössä illalliselle vielä puoli kahdeksankaan jälkeen, lähdin sinne itsekseni ottaen jo kantamukseni mukaan että syötyäni saman tien lähtisin kämpille. Kuitenkin kun lähdin ruokalalta vähän ennen yhdeksää saapui labran porukkaa sinne, mitä sitten lienee ollutkaan labralla tekeillä kun niin myöhään olivat liikkeellä.

Torstai vei mehut sen verran tehokkaasti ettei perjantaina jaksanut labralle lähteä, muutenkin perjantai jäi melko tapahtumaköyhäksi päiväksi, mitä nyt "nakkivuoron" velvoittamana kävin postit tarkistamassa ja siellä olikin seuraavan kuun "tarviketilaus" sekä ilmoitus pelastautumisharjoituksesta tulipalon varalta marraskuussa.

Lauantaina aamupäivällä oli sitten tuo @home -kerhon järjestämä Imonikai, paikka oli sama kuin toukokuisessa grillijuhlassa eli Hirose-joen rannalla. Paikalla oli paljon väkeä sekä opiskelijoita että muita omissa porukoissaan. Ajankohta oli varsin otollinen Imonille ja sääkin oli suotuisa, lämmin jopa vaikka edellisenä iltana ei sateelta kovin lupaavalta vaikuttanutkaan. Nuotiolla keitelty perunakeitto oli varsin hyvää ja tilaisuudessa näki jonkin verran tuttuja, enimmäkseen japanilaisia tai kiinalaisia tutkinto-opiskelijoita, sillä vaihto-opiskelijat ovat enimmäkseen vaihtuneet. Myös uusiin tulokkaisiin tuli hieman tutustuttua. Porukka oli jaettu ryhmiin omien patojen ääreen ja samaan ryhmään osui myös pari uutta opiskelijaa.

Kun paikalta oltiin jo muutenkin hiljakseen valumassa pois, tulivat ilmoittamaan että poliisit aikovat viedä polkupyörät pois. Ilmoitus herätti suurta hämmennystä, mutta myös kiirehtimistä. Ilmeisesti kyse oli joistakin pahoin kulkureitille jätetyistä pyöristä, mutta kaikki ottivat pyöränsä ja moponsa ja poistuivat varmuuden vuoksi. Ei päivän outoudet vielä siihen päättyneet, sillä kun olimme kävelemässä takaisin asuntolalle päin oli Ushigoe-sillalle asettunut mies huutamaan jotain kovaan ääneen kohti Imoni-yleisöä, aivan perille ei päästy mitä valitti, mutta parhaaksi katsottiin jättää tapaus omaan arvoonsa. Kuulemma huuto oli jonkinlaista yleistä tilitystä ja kiroilua, mikä sitten olikaan syy enpä ole moista vielä aiemmin kohdannut.

Loput lauantaista kului jälleen ilman mitään ihmeellisempiä tapahtumia. Ruokaostoksilla tuli käytyä, mutta siinäpä se. Sunnuntaina oli aikomus vihdoin lähteä vaateostoksille, mutta jäipä jälleen tekemättä omaa laiskuuttaan. Olemassa olevia vaatteita tuli kyllä pyykättyä. Kun olin syömässä illallista tuli Mikko paikalle ja aikoi jälleen kokkailla jotain, joten jäin siihen seuraksi ja katselemaan telkkarista satunnaisia ohjelmia. Illan leipomus oli hedelmäpiirakka johon tuli omenaa, kiwi-hedelmää sekä nashia (omenapäärynää). Ylijääneistä hedelmistä ja täytteestä tuli vielä lisäksi hedelmäpaistosta. Piirakka jäi jäähtymään myöhempää ajankohtaa varten, mutta nashi-paistos tuli syötyä.

Sellaista tällä erää, jatketaan taas tarinointia seuraavalla kerralla.

Kuvia:

Imonikai

Koleaa ilmaa

Myöskään sunnuntai ei ollut mitenkään erityisen vauhdikas päivä kun alun perin tehdyt suunnitelmat eivät lopulta toteutuneetkaan. Kuitenkin illalla tuli lähdettyä Mikon kanssa sushille (mainittakoon tässä että jos vaan muistan pitää linjasta kiinni, Mikko ilman liitteitä on Mikko joka asuu samassa solussa ja Mikko S on uusi tulokos, sukunimen Savikko mukaan). Ilmeisesti seitsemän aikaan on suosittu aika käydä sushilla sillä jouduimme hetken odottelemaan vuoroamme istumapaikalle liukuhihnan ääressä. Tulipa tilattua sellainenkin erikoisuus kuin sushi jossa on naudanlihaa. Ihan hyvää, mutta sushina melko yllätyksetön.

Maanantaina kävin hankkimassa syksyn kurssien kurssikirjoja, jotka kätevästi jatkuu siitä mihin kevään kurssit jäivät. Jopa kappaleiden numerointi jatkuu. Näin ollen tulee ainakin jonkinlainen kokonaisuus suoritettua vuoden aikana, sillä sekä kielioppi ja kanji-kirjat ovat molemmat kaksiosaisia.

Iltapäivällä labralla havaitsin että peliliikkeenä olin ottanut kyllä koneeni virtalähteen mukaan, mutta jättänyt adapterin kämpille joten johtoa ei saanut kiinni minnekään. Käytin konetta akulla niin kauan kuin akussa riitti virtaa, minkä jälkeen lähdin tutkimaan löytyisikö Aobayaman kirjakaupasta tarvittavia varaosia, joko tarvittava adapteri tai sitten kokonainen virtalähde. Kumpaakaan ei kuitenkaan ollut, mutta kun kerran sinne asti tuli mentyä, kävin sinä sitten syömässä.

Labralle palattua tuli mieleen etsiä olisiko labran konehuoneella lojuvista kannettavien virtalähteistä mikään käyttökelpoinen. Yksi olikin lähes tulkoon vastaavilla ominaisuuksilla kuin oma, mutta virtaa lupasi antaa vain puolet. Sen kun kytki niin akun latausvalo kyllä syttyi, mutta kun koneen käynnisti piippaili se edelleen häijysti sen merkiksi että akku loppuu pian. Claudiakin oli kuitenkin ilmaantunut labralle ja hän lainasi adapteria joten koneelle sai virtaa.

Illalla tuli lähdettyä silti takaisin jo hieman aiemmin, siinä puoli seitsemän aikoihin. Ajatuksena oli että ehtisi käydä siirtämässä rahaa paikalliselle tilille, mutta kun viimein automaatille asti ennätti rahojen kanssa oli se jo mennyt kiinni. Edelleen ihmetyttää ajatus siitä että pankkiautomaattien aukioloaika päättyy useimmissa paikoissa jo viideltä tai kuudelta illalla. Kun ei seteleitä kerran tilille saanut tuli niitä sitten käytettyä hieman kun haki konbinista eväitä. Eipä mitenkään paljon kuitenkaan.

Vaikka Matiaksen perintö pääosin menikin uusille oululaisille, jäi keittiötarvikkeet edelleen huostaani, koska uudessa asuntolassa asuvina eivät niitä kaivanneet. Niinpä labralla lupailin Claudialle riisinkeittimen, koska hän joka joutui vanhalle asuntolalle kun paikkoja uudella ei riittänyt kaikille halukkaille. Illalla Claudia kävi sitten hakemassa tuon keittimen ja mukaan kelpasi myös kattila ja Janin pottiin lisäämä Hello Kitty -frisbee niinpä jäljelle jäänyt aarteisto mahtunee jo pienempäänkin säilytystilaan ja aarrearkku siirtynee historiaan. Ainakin kaikki tavarat tähän asti menivät niitä käyttäville.

Tänään sitten alkoivat myös kielikurssit Kawauchilla ensimmäisellä kanji tunnilla. Kevään kurssiin verrattuna väkeä oli paikalla melko vähän, kaikekseen vain 6 opiskelijaa. Myös Claudia tuli samalle kurssille ja samaan ryhmään osui myös Marika joka on myös syksyllä saapuneita uusia opiskelijoita ja siis kolmas uusi suomalainen. Tietääkseni nyt syyslukukauden aikana Tohoku Universityssä on siis viisi suomalaista vaihdossa, kaksi enemmän kuin keväällä.

Marikan kanssa ei kauaa ehtinyt jutella koska piti kiiruhtaa bussille ja sitä myötä labran seminaariin jossa taas parin tunnin verran kuuntelin labran opiskelijoiden esityksiä omista projekteistaan parhaani mukaan koittaen pysyä kärryillä mistä on kyse. Siinä onkin edelleen tupla-vaikeus, vieras kieli ja sitäkin vieraampi sisältö. Paikalla oli myös uusi vaihtari ranskasta, joka kuitenkin selvästikin osasi japania varsin paljon paremmin kuin minä. Hänen nimeään en muista eikä hänen kanssaan vielä tänään montaakaan sanaa tullut vaihdettua.

Seminaarin jälkeen kello oli jo yli viiden, mutta jäin silti vielä labralle touhuamaan, ja seitsemän aikoihin menimme porukalla illalliselle ruokalaan ja ilma oli oikeasti niin viileäni että mielestäni takki oli varsin hyvä olla (ei tosin toppatakki kuten monilla japanilaisilla, oli sentään vielä hieman yli 10 astetta lämmintä). Kun valittelivat kylmää sanoin että onhan täällä hieman viileää, mutta Suomessa on jo monin paikoin satanut lunta. Sendaissa edes ruska ei ole vielä edes juuri alkanut, mutta paikoitelleen ovat puut jo alkaneet vaihtaa väritystä.

Kun sitten puoli yhdeksän tienoilla kävelin Aobayamaa alas huomasin että kesäöitä säestäneet ötökät olivat enimmäkseen häipyneet viilenevistä öistä ja pääosin hiljaisuus laskeutunut maisemaan siellä missä ei autoja tai mopoja satu olemaan liikkeellä. Sen verran viileitä ovat yöt olleet ettei ikkunaa viitsi enää pitää auki ja ilmastointiakin voi pikkuhiljaa ruveta käyttämään lämmitystarkoituksessa. Noin yleisesti ottaen, ilmastointilaitteen käyttö on näkynyt vuokralaskussa yllättävän vähän. Jotenkin odotin että kuumien kuukausien lasku olisi ollut suurempikin kun ilmastointi oli päällä jatkuvasti, mutta laskun loppusumma on heitellyt vain parilla tuhannella jenillä. Kuitenkin eilen tulleessa uusimmassa laskussa summa oli jälleen aavistuksen edellistä pienempi. Euromuunnoksissa enemmän määräävä tekihä olisi euron kulloinenkin kurssi kuin itse laskun loppusumma.

Siinäpä sitä tällä erää, jatketaan taas.

Terveyttä ja urheilua

Teksti ei suinkaan käsittele omaa (tai edes jonkun muun) terveydentilaa, sillä siinä suhteessa ei ole kummempaa kerrottavaa. Otsikko tulee maanantain lomapäivästä nimikkeellä 'Taiiku no hi' tai 'Health and Sports Day'. Lomapäivän vietto oli alkujaan Tokion olympialaisten avajaisten vuosipäivä, mutta nykyään lokakuun toinen maanantai.

Mutta palataanpa takaisin hieman ja aloitetaan lauantaista. Päivä meni melko pitkälle lepäillessä ja jotain pientä satunnaista puuhastellessa, mutta illalle oli suunniteltu Mikon synttärien viettoa kaupungilla. Varauskin oli tehty jo valmiiksi ja tapaaminen oli sovittu tutulle paikalle Disney Storen edessä. Suunnitelma oli että menisimme pyörillä Iikan ja toisen Mikon kanssa ja mukaan piti tulla vielä pari heidän tuttavaansa.

Kuten aina, suunnitelma ja se miten se toteutuu on kaksi eri asiaa. Iikan kanssa olimme sovittuun aikaan sovitulla paikalla lähdössä keskustaan, mutta Mikkoa odottelimme tovin. Kun hän sitten saapui kertoi ettei toinen tuttavista olisikaan tulossa ja toista pitäisi vielä odotella. Mitäpä siinä, mutta vielä vartin odottelun jälkeen herra suvaitsi tulla paikalle ja pähkäilyn jälkeen ilmoitti ettei olisikaan lähdössä. Ovatpa ainakin uudet jo kovin tottuneita yleiseen vitkuttelun käytäntöön. No emme kuitenkaan olleet lopulta kuin parikymmentä minuuttia myöhässä sovitusta tapaamisesta, mutta ei se tuntunut mahdottomasti haitanneen.

Ensimmäinen kohde oli paikka joka mainosti itseään nimikkeellä "Beer & Dining" eikä se mitenkään kaukaa haettu kuvaus ollutkaan. Nomihoudaiksi olutvalikoima oli harvinaisen laaja, jopa Japanissa muuten melko harvinaista tummaa olutta löytyi, ja ruoka oli hyvää. Sinänsä paikka oli varsin tyylikäs ja sikäli hyvinkin sopiva synttäreiden aloittelupaikaksi. Porukkaa oli suomalaisten lisäksi koolla Yuu, Nicola, Rolando, Rodrigo sekä pari Yuun tuttavaa.

Matka jatkui Green Shamrockiin jossa ei kuitenkaan mahdottoman pitkiä aikoja vietetty. Ehti siinä kuitenkin irish coffeen juoda. Tuossa vaiheessa myös Kakinuma liittyi seuraan. Matka jatkui seuraavaksi kalaravintolaan jossa ei sashimin tuoreutta ainakaan käynyt kiistäminen, sillä kala josta se oli leikattu heilutteli pyrstöä ja aukoi suutaan lautasella. Ei liene edes tarpeen sanoa ettei tuollaista paikkaa suosittelisi ensimmäiseksi paikaksi tutustua sashimi-kulttuuriin.

Sunnuntai meni rauhallisissa merkeissä lähinnä lepäillessä ja siivotessa. Maanantai oli siis tuo mainittu vapaapäivä ja illalla oli asuntolan tervetulojuhla. Iltapäivällä Mikko jatkoi leipomuksia ja korvapuustit sekä pikkupullat onnistuivat kovin vaaleasta väristä huolimatta melko hyvin. Tervetulojuhla oli varsin saman tyylinen kuin keväällä, sillä erolla ettei sitä järjestetty talokohtaisena vaan kaikille oli yhteinen juhla.

Aluksi oli muutama peli joiden tarkoituksena oli tutustuttaa porukkaa toisiinsa ja vasta sen jälkeen laitettiin ruuat tarjolle. Tilaisuus oli ihan kiva ja ainakin sain vilkaisun siihen millaista porukkaa asuntolaan on muuttanut. Joko aasialaiset tulokkaat oli innokkaimpia osallistujia tai sitten heitä yksinkertaisesti on vaan enemmän kuin länsimaisia opiskelijoita. Jälkimmäinen vaihtoehto on varsin todennäköinen.

Tiistai ja keskiviikko iltapäivät ja illat menivät taas labralla, tällä kertaa ai nakin enimmäkseen projektissani tarvittavaa Java3D -ohjelmointiin tutustuessa. Kyllähän siitä jotain tolkkua sai, mutta kyllä siinä puuhaa vielä riittää. Jotenkin labralta ei vaan viitsinyt lähteä ajoissa pois, vaan illat venyivät melko myöhälle. Muuten opiskelijat ovat varsin pitkälle palanneet kampukselle, myös iltaisin tanssiliikkeitään harjoittelevat ovat jälleen vallanneet paikkansa peilaavien lasiseinien edessä. Päiväsaikaan ei kuitenkaan kevään kaltaista kerhojen värväys ja esittäytymistoimintaa ei ole havaittavissa. Siinä mielessä ymmärrettävää sillä nyt on kausi kesken ja keväällä alkanut lukuvuosi jatkuu kesätauon jälkeen.

Tiistaina oli informaatiotilaisuus School of Engineering:n Aobayamalla järjestämistä kielikurssista. Aikataulullisesti suurin osa oli varsin hankalasti, mutta Intermediate-1 kurssi sopi juuri ja juuri omaan aikatauluun, joten päätin käydä katsastamassa kuinka hankala se olisi. Kurssi alkoikin sitten jo torstaina. Osallistujat olivat pääosin aasialaisia, mutta lisäkseni Nicola oli tulossa samalle kurssille ja lisäksi ruotsalainen jonka nimeä en juuri nyt muista. Ensimmäinen tunti ei ainakaan ollut niin vaikea etteikö kurssia koettaisi ainakin toistaiseksi pitää ohjelmassa.

Myös torstai-ilta meni labralla. Mutta perjantaina päätin pitää hengähdystauon enkä lähtenyt Aobayamalle lainkaan. Perjantaina illalla oli uusilla tulokkailla Group Morin tervetulojuhla, sinne emme menneet kuokkimaan, mutta sen jälkeen oli jälleen ilmoittautuminen niin ikään Group Morin keskustelukursseille. Mikkoa kiinnosti kurssit koska ei keväällä käynyt, mutta havaitsimme että aikataulunsa puolesta kurssit menivät niin ikään varsin hankalasti. Tulipa siinä kuitenkin muutama sana vaihdettua keväällä käymäni keskustelukurssin opettajan kanssa.

Tuon tilaisuuden jälkeen lähdimme uusien suomalaisten ja heidän kaverinsa kanssa kaupunkiin jossa oli jälleen synttärit joihin kuulemma oli jälleen enemmänkin porukkaa tervetullutta mukaan. Saavuimme aikalle hieman myöhässä joten olivat jo aloitelleet. Synttärit olivat amerikkalaisen Jamesonin joka on saapunut samaan aikaan kuin minä ja Mikko ja on niin ikään DEEP ohjelmassa. Hänet on kyllä tavattu muutamaan otteeseen aiemminkin, mutta emme ole sattuneet olemaan samoissa porukoissa liikkeellä.

Koska olimme myöhässä, jäimme joistakin ruuista paitsi, mutta muuten se ei tuntunut haittaavaan. Porukka muuten ei ollut juurikaan tuttua ennestään, joskaan uusia opiskelijoita ei mukana ollut kovinkaan montaa. Ajan täytyttyä illan vietto jatkui pienemmällä porukalla vielä toisen nomihoudan merkeissä. Tällä kertaa mukaan tuli pari uutta kiinalaista opiskelija jotka eivät juuri japania puhuneet mutta englantia sen sijaan varsin hyvin. Oululaiset Mikko ja Iikka eivät lähteneet tuonne mukaan vaan lähtivät toisen porukan matkassa tutustumaan pelihalleihin. Kun toisessakin paikassa aika täyttyi lähti loputkin porukasta palailemaan kotia kohden. Matkalla pyörien luokse päätimme Mikon kanssa vielä käydä yöpalalla Yoshinoyalla.

Lauantaipäivä kuluikin jälleen rauhallisesti siivoilun merkeissä ja tulipa nyt myös tämä blogiteksti saatettua valmiiksi asti. Voisi tietysti koittaa jatkossa koettaa saada lyhyitä tekstejä useammin, mutta kirjoittaminen tuntuu olevan käytössä vain paljon tai ei mitään asetuksilla.

Labralla

Teksti on aloitettu jo muutama päivä sitten, mutta jäänyt kesken moneen otteeseen, tästä syystä vaikutelma saattaa olla hieman hajanainen, mutta niinhän se aina.

- - -

Koneen herättely kuolleista on ottanut kovasti aikaa viime päivinä ja hommaa olen enimmäkseen tehnyt labralla koska pöytätilaa on paremmin, toimivia koneita käytettävissä ja lisäksi voi tarvittaessa pyytää jonkun muunkin ihmettelemään ongelmaa. Tiistaina koneen tilan tutkiminen olikin varsinainen ryhmätyö johon enimmäkseen osallistui tutorini ja Moto-sensei.

Päivän työn tulos oli sikäli laiha että kävi selväksi ettei konetta ainakaan tuolla kovalevyllä saanut virkoamaan, mutta Linux live-CDllä tutkiessa ei muita vikoja ollut havaittavissa. Siksipä siis illalla pyöräilin Yodobashille levyostoksille. Hieman yllättäen kovalevyt olivat kalliimpia Yodobashilla kuin Suomessa keskimäärin, syy tuohon lienee että levyt myytiin pidemmälle tuotteistettuina myymäläpakkauksina pelkän levyn sijaan.

Ei tiistai kuitenkaan pelkän koneen virittelyn kanssa mennyt. Ensin oli maanjäristyksen varalta toistumisharjoitus. Pöydän alle ryömimisosuuden kailli labralla jätti väliin, mutta kypärä päässä vaellettiin pihalle jossa sitten odoteltiin kun tarkastivat että olivatko kaikki poistuneet ja sitten seurattiin vierestä kun jotkut harjoittelivat ensisammutusta paloletkulla.

Iltapäivällä oli lisäksi kauden ensimmäinen seminaari, jossa korealainen Song esitteli tutkimustaan. Esitys kyllä oli japaniksi, mutta poikkeuksellisesti jaettu materiaali oli englanniksi. Esityksen jälkeen Makino-sensei pyysi Claudiaa esittäytymään porukalle. Mitään sen kummempaa kauden avausta ei ollut, koska kesäloma on lukukauden keskellä.

Keskiviikkona homma jatkui koneen parissa asennusoperaationa. Kunhan vanha levy oli saatu irti ja uusi asennettua oli seuraava vaihe saada käyttöjärjestelmä takaisin koneelle. Se ei olisi sinänsä ollut kummoinenkaan ongelma, mutta koneen mukana tulleet palautus-CDt eivät tulleet mukaan. Sitä siinä ihmettelin ja Claudia kysyi etteikö yliopistot Suomessa tarjoa opiskelijoilleen Windowsia, sellainen kun on kuulemma käytäntö Saksassa. Onneksi myös Japanissa sillä Moto-sensei sanoi että saisin asennuslevyt labralta ja näin myös tapahtui.

Siinäpä sitten iltapäivän ja illan mittaan asentelin koneelleni Windows Vista Business Editionin ja tarvittavia ohjelmistoja. Näin ollen operaatio muuttui oikeastaan koneen päivittämiseksi pelkän palauttamisen sijaan. Aikaa tuohon kaikkeen kului varsin mukavasti ja labralta lähdin vasta puoli yhdentoista jälkeen. Toki hommaa olisi sielläkin voinut tehdä, mutta miksi turhaa lähteä minnekään ja samat hyödyt labralla olosta pätivät edelleen, joskaan paikalla ei enää illasta ollut muita kuin Mayumi, joka tuntuu viettävän siellä suunnilleen kaiken aikansa.

Syksy alkaa jo tuntua oikeasti viileinä öinä, joskin aurinkoisina päivinä on vielä yli 20 astetta, voi yöllä olla varsin viileää. Syysvaatteiden hankinta on vieläkin tekemättä, mutta kuljettamalla takkia mukana on vielä pärjännyt. Toistaiseksi lämpimien päivien johdosta ei pitkää paitaa ole tarvinnut ja shortseissakin olisi päivisin tarjennut hyvinkin.

Torstaina ei varsinaisesti ollut hyvää syytä lähteä labralle, mutta kun ei kummempaakaan tekemistä ollut päätin sinne mennä. Osittain vielä koneen asentelu jatkui sitä mukaan mitä huomasi jotain tarvitsevansa. Aloitin myös toden teolla tutustumaan siihen miten toteutan opiskeluprojektini seuraavaa vaihetta, homma joka oli tarkoitus aloittaa jo aiemmin viikolla. Pientä kertailua Java-koodin kirjoittaminen vaatinee, mutta puitteet omalla koneellani pitäisi olla kunnossa.

Illalla en aivan yhtä myöhälle labralla viihtynyt, mutta siinä mielessä turhan pitkään että yölle ennustettu sade alkoikin ennustettua aiemmin. No sateessa on ennenkin tullut kuljettua joten ei siinä sen kummempaa. Kuitenkin ripustin tuliaiseksi Suomesta saneeni led-vilkun sateenvarjon naruun oman näkyvyyden parantamiseksi. Sade jatkui pitkin iltaa, joten labralla odottelustakaan ei olisi ollut iloa. Konbinista tuli käytyä vielä haettua iltapalaa Sisin kanssa, koska hän jostain syystä pyysi mukaansa. Kun palasin kämpille oli keittiössä meneillään Mikon synttäreiden suunnittelu lauantaille, joten liityin siihen mukaan. Lähinnä kyse oli siitä että kuinka monelle varausta tehtäisiin.

Myös perjantaina menin labralle ja koska lämpötila nousi lähelle 25 astetta ajattelin että voisi vielä kesävaatteet laittaa päälle, jos vaikka olisi viimeisiä tilaisuuksia tehdä niin. Ja kyllähän sitä tarkenikin vallan mainiosti. Päivän työpanos oli vielä kertaalleen käydä läpi kevätlukukauden aikana kirjoittamaa ohjelmaa, joskaan en sen sisällölle mitään tehnyt.

Syksy näkyy myös siinä, että jo ennen kuutta alkaa olla pimeää, joskaan se ei tuosta aivan mahdottoman paljon enää aikaisemmaksi muutu. Kuitenkin kotiinlähtö hieman viivästyi ja Mikko jo kaipaili avainten haltijaa kun oli sopinut Iikan (uusia opiskelijoita Oulusta) kanssa että luovuttaisimme hänelle Matiaksen perintöä mukaan lukien polkupyörän ja perintöpyörien avaimet olivat minulla.

Illalla tavattiin sitten Iikka ja Mikko (eri Mikko kuin joka tuli samaan aikaan, aiheuttanee sekaannusta jatkossa jos ei ole tarkkana) ensi kerran. Iikka sai Matiaksen vanhan pyörän kun sitä kerran kysyi ja Mikolle meni Janin pyörä koska hänelläkään ei pyörää vielä ollut. Muusta perinnöstä jakoon meni lähinnä kirjoja ja henkareita, lopuille lienee haettava ottaja vanhalla asuntolalla asuvista tai muuten saada kiertoon.

Kun tavarat oli jaettu lähtivät uudet tulokkaat kämpilleen ja Mikko (joka asuu samassa solussa) päätti jälleen kokeilla josko tuolla mikrolla onnistuisi leivonnaisten paisto. Tällä kertaa päätimme noudattaa vanhaa viisautta 'jos kaikki muu epäonnistuu, lue ohjekirjasta' ja tutkimme uunin ohjetta ja sieltä löytyikin että miten uunin sai esilämmitettyä. Kuivakakkujen paisto onnistuikin tähänastisista paistoyrityksistä ehdottomasti parhaiten.

...Jatketaan viikonlopun, johon jälleen kuuluu maanantai, ohjelmasta myöhemmin.

Lisättäköön kuitenkin että ensimmäisellä viikollaan Claudia ilmaantui labralle jokaisena päivänä, vaikka hänellekään ei olla vielä annettu mitään projektia. Tilanne lienee sama kuin itsellä oli. Syynä saattaa tietenkin olla että hänen kämpillään ei vielä ole Internet yhteyttä, koska vanhalla asuntolalla ne kytketään vasta kun asukas on sellaisen tilannut, parin viikon viiveellä.

Uusi lukukausi käyntiin

Niinhän siinä usein käy että kun ehtii jotain väittämään, osoittautuu se lähes saman tien vääräksi. Juuri kun pääsin sanomasta että säätila olisi merkittävästi viilentynyt, koittaa melko lämmin päivä. Eipä toki enää hellelukemissa huidella, mutta olisi tuolla shortseissakin vielä tarjennut vallan mainiosti. Se väittämä että myös iltaisin ja öisin pärjäisi samassa varustuksessa ei kylläkään enää välttämättä pitäisi paikkaansa.

Aamulla herääminen onnistui yllättävänkin vaivattomasti ja aamupalallekin jäi siten ruhtinaallisesti aikaa. Ruokalista oli varsin japanilaistyylinen (kuten asiaan kuuluu) nimittäin riisiä, nattoa ja misokeittoa. Seiyuunkin on kesän mittaan ilmaantunut myös muunkinlaista leipää kuin valkoista vehnäpullaa (ts. paahtoleipää) joten muutenkin aamiaistarpeiden valikoima on entistäkin monipuolisempi.

Syysvaateostoksillekin lienee mentävä jossain vaiheessa, vaikka vielä t-paitakin riittää ainakin niin pitkälle kuin ennusteet riittävät. Kuitenkin lienee syytä hankkia uusia farkkuja ja pitkähihaisia paitoja, edelliset farkut kun menevät kätevästi jalkaan ilman että edes nappia tarvitsee avata. Vyökin on jälleen venynyt niin että viimeistä pykälää viedään.

Kawauchille päästyä kielikursseille ilmoittautumistilaisuudesta selvisi melko nopeasti, sillä listoista varmistui että voin suoraa jatkaa seuraaville kursseille ja että todistuksen pitäisi kyllä tulla postissa labralle lähiaikoina. Samalla sai tarvittavat informaatiot syksyn kurssien aikataulusta sekä jonkinlaista yleiskuvaa uusista ulkomaisista opiskelijoista. Varsin luonnollisesti enemmistö oli jälleen kiinalaisia.

Koska en tasokokeella lähtenyt koittamaan tasojen yli hyppäämistä, oli tuo tilaisuus kohdaltani ohi jo pian kymmenen jälkeen ja lähdin kapuamaan labralle, kävellen koska ei ollut minnekään kiire. Eikä siinä kyllä ainakaan kylmä tullut kiivetessä. Labralle päästyäni väkeä ei ollut paikalla paljoakaan, mutta proffilla ja muutamalla opiskelijoilla oli jonkinlainen kokous käynnissä ovensuussa. Olin kuulevinani että omakin nimeni olisi mainittu jossain vaiheessa, mutta kun eivät minulta mitään kysynyt, en sen kummemmin koittanut selvittää mistä oli kyse.

Pöydälleni oli ilmaantunut kaipaamani kevään kielikurssien tulokset ja todistuksen sisältävä kirjekuori, sekä kielioppi että kanji kurssien arvosanat olivat "A" niin kuin ennakkotietojen mukaan pitikin olla. Siinä sitten aloin tutustumaan kurssien aikatauluihin ja pohtimaan eri vaihtoehtoja kun jo pian kahdentoista jälkeen kysyivät lähdenkö lounaalle. Vaikka ei siinä vielä kovinkaan paljon ollut nälkä ehtinyt yllättämään lähdin silti mukaan. Ruokalalla näki selvästi uuden lukukauden alkamisen sillä tupa oli aivan täysi, mutta jonottaminen sujui silti melko nopeasti.

Kielikursseja jatkaville opiskelijoille riitti ilmoittautumiseen netissä täytettävä loma, mikä sinänsä on jo melko yllättävää ettei tarvinnut keskiverto aikakausilehden kokoista kaavakenippua täytellä vain että ilmaisee jatkavansa siitä mihin jäi... Tuolla ilmoittautumisella viestittiin kuitenkin vain se että aikoo käydä kielikursseja, yksittäisten kurssien kohdalla ilmoittautumiset kylläkin hoidetaan paperilla kunhan kurssit varsinaisesti alkavat. Tuon ilmoittautumisen hoidin myös pois alta.

Kurssien aikatauluihin tarkemmin tutustumalla selvisi ensinnäkin se ettei kurssit itseasiassa alkaisikaan tällä viikolla, vaan kanji kurssi alkaa ensi ja kielioppi vasta sitä seuraavalla viikolla. Lisäksi myös kakkostason kursseille sattui samoja opettajia kuin kevään kursseille. Lieneekö siinä sitten ajateltu kurssien siten jatkuvan luontevasti kursseja loogisessa järjestyksessä käyville opiskelijoille.

Iltapäivällä sitten selvisi että mistä aamuisessa palaverissa melkoisen suurella todennäköisyydellä oli kyse, nimittäin labralle saapui uusi ulkomainen opiskelija. Sinänsä suuri yllätys tuo ei ollut sillä Kevin palasi takaisin kotiin loppukesällä ja labralla lienee kiintiöpaikka JYPE (junior year in Japan) opiskelijoille. Uusi tulokas on saksalainen Claudia. Hänen visiittinsä labralle maanantaina oli melko lyhyt, lähinnä vain paikan esittely ja työpöydän osoittaminen. Pöytä oli niin ikään Keviniltä vapautunut omani viereinen pöytä. Mielenkiintoista nähdä kuinka innokkaaksi labralla kävijäksi Claudia osoittautuu, Keviniä ei siellä juuri koskaan nähnyt.

Illalla kämpillä ensin lepäilin hieman mutta sen illemmalla puuhailin koneella aivan normaaliin tapaan kun yhtäkkiä se jumittui täysin. Siinähän ei syt sinänsä ole mitään kummallista, mutta tällä kertaa jumittuminen oli luonteeltaan harvinaisen perusteellista. Jumittuminen sattui vieläpä pahasti kesken erittäin mielenkiintoisen keskustelun... Aikani odotettuani ei mitään edelleenkään tapahtunut joten ei auttanut muuta kuin sammuttaa kone manuaalisesti ja toivoa parasta. Kone oli kuitenkin niin jumissa ettei käynnistyksen jälkeen sillä enää tehnyt yhtikäs mitään kun ei edes käyttöjärjestelmistä kumpaakaan voinut ladata.

Siinäpä sitten koitin kaikkia mahdollisia kikkailuja mitä käytössäni olevilla resursseilla pystyi mutta mikään ei auttanut. Mikkokin kävi tarjoamassa teknistä konsultaatiota, mutta kello oli jo niin paljon ettei siinä mihinkään operaatioihin alettu. Alustava diagnoosi oli kuitenkin kovalevyn hajoaminen. Jatkotutkimukset saivat jäädä seuraavaan päivään.

Jatketaan juttua kunhan on levätty välillä...