Kännykkää hakemassa

Joulukuu lähti käyntiin jälleen hyvinkin rauhallisen lauantain merkeissä. Sunnuntaina grillailtiin toistamiseen keittiössä. Tällä kertaa mukaan tulivat kaikki solun porukasta jotka nyt yleensä keittiössä näyttäytyvät.

Maanantaina lähdin heti aamusta noutamaan kännykkääni kirjeen osoittamasta paikasta. Koska kirje oli tullut DoCoMo:lta, oletin aluksi että kyseessä olisi joku heidän toimistonsa. Pienen hakemisen jälkeen osoittautuikin kyseessä olevan suurehko poliisiasema Kita Sendaissa ja tarkemmin aseman löytötavaratoimisto. Kirjettä vastaan kännykkä löytyikin ja oli vieläpä päällisin puolin ehjän näköinen, joskin akku ja sen kansi puuttuivat. Ennen kun puhelimen luovuttivat, piti selosta minne kännykkä oli hukattu ja luonnollisesti täyttää muutama kaavake. Sinänsä melko hauskaa kirjoittaa osoite kokonaisuudessa kolmeen kertaan eri lapuille. Antoivat vielä mukaan ja kehottivat soittamaan kännykän löytäjälle.

Koska ilman akkua kännykkä ei ole erityisen hyödyllinen, menin lähimpään DoCoMo-kauppaan kyselemään varaosia. Uusi akku ja kansi laitettiin tilaukseen ja antoivat mukaan tilapäisen akun jotta puhelinta saattoi käyttää. Samalla laitettiin liittymä takaisin käyttöön. Kätevästi tuli vieläpä tekstiviesti joka kertoi väliaikana vastaamatta jääneet puhelut. Ruokaostosten jälkeen palasin takaisin kämpille ja koetin soittaa kännykkäni löytäjälle, mutta ei tuolloin ollut tavoitettavissa. Illemmalla kuitenkin koetin udelleelleen ja tuolloin hän vastasi. Löytäjä oli äänestä päätellen nuorehko mies. Löytöpalkkiota ei hän huolinut, mutta kertoi mistä oli kännykän löytänyt ja se tosiaan oli pudonnut matkan varrelle. Illalla vielä askartelin MacGyver-hengessä pahvista ja teipistä väliaikaisen kannen ettei akku itsekseen karkaisi puhelimesta.

Tiistaina oli myös kielioppikurssin välikoe joka ei sinänsä tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta, mutta oli sen kanssa pähkäilyä silti. Iltapäivällä ei ollut seminaaria labralla joten sinne ei tarvinnut kiirehtiä. Niinpä kävelin jälleen mäkeä ylös. Ilmatkin suosivat kävelyä, vaikka lähteissä tuntuisi kolealta, ei enää perillä. Kaikki joille kerroin puhelimeni kohtalosta pitivät tapausta loppupeleissä hyvin onnekkaana. Useimmat olivat yhtä mieltä, ettei yhtä hyvin olisi välttämättä käynyt muualla kuin juuri Japanissa. Kanji kurssilla saatiin koe takaisin, ei se nyt aivan huonosti mennyt, mutta ei myöskään loistavasti. Arvosanoillahan ei minulle ole enää mitään merkitystä, enemmänkin henkilökohtainen haaste tai muuta vastaavaa hienoa ja ylevää. Muuten iltapäivä ja ilta vierähtivätkin labralla jo totuttuun tapaan. En tiedä pitäisikö huolestua kun enää ei itseä tunnu yhtään ihmetyttävän miten labralla tulee oltua iltaisin kymmeneen tai yhteentoista saakka toisinaan, joskaan ei nyt aina. Jotenkin sitä vaan jämähtää pöytänsä ääreen kun siihen kerran eksyy. Iltaruokakin hoituu kätevästi kun käy labran porukan kanssa ruokalassa. Tuleepa ainakin puhekielen kuunteluharjoitusta yllin kyllin vaikka itsellä juttuihin harvoin on mitään lisättävää. Joskin toisinaan on hauskaa kertoa tarinoita kylmästä pohjolasta.

Keskiviikkona heräsin kun soittivat että voisin tulla hakemaan akun ja kannen kännykkääni. Siinä puuhaillessa aika kuitenkin vierähti iltapäivän puolelle ennen kuin ennätin liikkeeseen asti tarvikkeita hakemaan. Uudella akulla ja kannella varustettuna puhelin oli taas "kuin uusi" ja koko episodista selvisi selvästi alle 20 euron hankinnoilla. Kun kerran oli liikkeelle päässyt, kävin hakemassa läheisestä leipomosta palan tyypillistä japanilaista joulukakkua, joka kuvien perusteella on kiehtonut jo pitkään. Kakku nimittäin muistuttaa erehdyttävästi kesäistä mansikkakakkua. Tokihan väritys on kovin jouluinen, mutta ei itselle silti kermavaahdolla ja mansikoilla koristellusta kakusta tule joulu ensimmäisenä mieleen. Kakkua sai kätevästi myös viipaleissa, joten ei tarvinnut kokonaista kakkua ostaa. Maku oli hyvä joskin juuri sitä miltä näytti eikä siinä mielessä tarjonnut yllätyksiä. Joskus niinkin.

Torstai olikin Itsenäisyyspäivä, minkä kunniaksi laitoin Suomenlippu-pinssin paitaani ja kerroin kaikille kiinnostuneille miksi olin näin tehnyt. Mitään yletöntä kiinnostusta ei tuo herättänyt kuten saattoi odottaa, mutta saipa sitä nyt edes pariin kertaan kertoa mistä oli kyse. Iltapäivällä menin katsomaan josko Aobayamalla Intermediate 1 japanin kurssi joka on nyt peruttu jo useammin mitä tunteja on järjestetty. Kuitenkin koko paikka oli kiinni ja lapun mukaan olisi sitä koko loppuviikon. Niinpä menin taas labralle ja siellä tuli viihdyttyä jälleen iltaan saakka. Muilta suomalaisilta tuli kysyttyä olisiko intoa järjestää jotain Itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta mitään ei lopulta saatu aikaan. Itse hain vanhan Tuntematon sotilas -elokuvan että pääsisi edes hieman itsenäisyyspäivän hartaan synkeään tunnelmaan. Mutta väsymys yllätti ja se jäi illalla katsomatta. Sen sijaan katsoin sen perjantaina aamupäivällä, ettei kokonaan jää väliin.

Perjantaina sää muuttui enimmäkseen poutaisen viikon jälkeen sateiseksi joten sekään takia ei tullut sen kummemmin lähdettyä minnekään, sen sijaan puuhailin kämpillä. Muutoinkin viikonloppu oli jälleen varsin hiljainen. Kaikilla lienee omat kuvionsa enkä itse viitsinyt kovin aktiivisesti yrittää änkeä mukaan tai selvitellä olisiko jossain jotain erityisempää. Sen sijaan otin rennosti enkä edes yrittänyt saavuttaa mitään erityisempää viikonlopun aikana arkisten askareiden lisäksi jotka useimmiten viikolla jää väliin. Vaikka jotkut muut niin tekevät itse en ole viitsinyt laittaa pyykkejä esimerkiksi koneeseen myöhään illalla tai yöllä.

Joulukuuta