Starlight Experience

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti ilman mitään erityisempiä tapahtumia ja myös uusi viikko lähti käyntiin samoissa merkeissä. Tiistaina saatiin myös kielioppikurssin kokeet takaisin. Tulos ei ollut aivan niin hyvä kuin mitä olisi saattanut toivoa, mutta ei nyt täydellinen epäonnistuminenkaan. Tulipa sentään kirjoitelmasta täydet pisteet.

Iltapäivällä Mikko oli tavannut labralla edelliset TTY:n vaihto-opiskelijat jotka olivat tulleet käymään Sendaissa. Toinen heistä oli ollut samassa labrassa kuin missä Mikko on. Tällä kertaa olivat ihan vaan lomareissulla. Mikko ehti heidän kanssaan jutella sen verran että sain heidän yhteystietonsa jos vaikka porukalla tulisi jonnekin lähdettyä.

Keskiviikkona tulikin viesti että illalla olisi aikomus mennä Kokuboncholle suomalaisten ja heidän espanjalaisen kaverin kanssa, joka asunnolla myös yöpyivät visiittinsä aikana. Keskiviikkoiltana oli niin ikään Sendai Starlight Experiencen avajaiset, tuossa oli kyse jokaiseen Jozenzi-dori puistikon puuhun laitettujen valojen kytkeminen päälle ja siin ikään läheiseen puistoon tehdyn erilaisista ruokakojuista ja olutteltasta koostuvan torin avajaiset. Tuota tapahtumaa kestää aina uuteenvuoteen saakka.

Väkeä oli liikkeellä varsin runsaasti todella hienoja valoja katsomassa. Kuvat ei oikein pärjää sille miltä valaistus näyttää luonnossa, mutta niinhän siinä usein käy. Kun olin polkemassa kohti kaupunkia, pyörästäni hävisi veto pamauksen saattelemana. Ensin ajattelin että ketju oli napsahtanut poikki, mutta asiaa tutkittuani huomasin että se oli vain pois paikoiltaan. Tuttu ilmiö ketjuvaihteisilla pyörillä ajettaessa, mutta melko yllättävää vaihteettoman pyörän kanssa. En siinä viitsinyt alkaa asennushommiin vaan annoin asian olla ja talutin lopun matkaa.

Oli sinänsä erittäin mielenkiintoista tavata aikaisempia Sendain kävijöitä. He olivat olleet aikanaan vain puoli vuotta ja kotiinpaluustakin oli kulunut jo yli vuosi, joten heillä oli jo varsin hyvä näkemys aiheeseen. Illan päätteeksi aion lähteä taluttamaan pyörääni takaisinpäin, mutta Mikko vaatimalla vaati että ottaisin hänen pyöränsä. Hänellä oli muita suunnitelmia ja lupasi huolehtia että myös oma pyöräni tulee takaisin.

En tiennyt mikä Mikon suunnitelma tarkemmin oli niinpä aamulla jätin hänen pyörän avaimen keittiön pöydälle ja kävelin Kawauchille. Aikaa matkaan kului aavistuksen arvioitua enemmän joten olin 10 minuuttia myöhässa, mutta koska opettaja oli 15 minuuttia myöhässä, niin eipä sillä ollut väliä. Päivän mittaan kuulin Mikolta että oli saanut ketjun paikoille ja se oli riittänyt korjaukseksi.

Pyörä sai kuitenkin odottaa melko myöhälle iltaan asti pihassa, koska iltapäivä vierähti taas labralla. Sattui kuitenkin sopivasti että olin lähdössä pois samaan aikaan tutorini kanssa ja hän tarjosi autokyydin yli puoleen matkaan, niinpä ei tarvinnut koko matkaa vaeltaa takaisin.

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti, mitä nyt tuli mentyä ottamaan lisää valokuvia erinäisistä joulu- ja muista puskavaloista ympäri keskustaa ja muutenkin hieman kierreltyä kaupoissa pitkästä aikaa.

Starlight Experience