- - -
Keskiviikkona ei ollut kielikursseja, joten rauhassa sai nukkua pitkään. Labralle lähdin kuitenkin puuhailemaan, mutta vasta iltapäivän puolella. Iltapäivisin ja iltaisin labralla on muutenkin yleensä rennompi meininki, joskaan aamupäivistä siellä ei juurikaan ole kokemuksia. Suurin osa vanhemmista opiskelijoista muutenkin ovat siellä nimenomaan iltapäivisin. Siinäpä jälleen tuli Java3Dtä pyöriteltyä josko siitä jotain tolkkua saisi. Enimmäkseen olen koittanut lähestyä asiaa esimerkkien kautta sillä manuaalia lukemalla meinasi lähinnä nukahtaa.
Labralla näyttää olevan tapana lähteä porukalla syömään illallista yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä. Muutenkin Aobamayamalla näyttää olevan varauduttu iltavuoroihin sillä ruokala on auki yhdeksään ja kirja-/yleiskauppa arkisin yhteentoista illalla. Iltaisin puoli yhdeksään asti ruokalalla tarjoiltavat ateriat ovatkin varsin hyvä syy käydä siellä illallisella, sillä kaiken tarvittavan sisältävän kokonaisuuden (salaatti, vaihtuva pääruoka, riisi ja misokeitto) saa noin 400 jenillä (hieman yli 2 euroa).
Torstai olikin sitten varsinainen kielikurssipäivä, jo reppua pakatessa tuntui että mukaan lähti pienen tai keskikokoisen sivukirjaston kokoelmien verran kirjoja ja vielä tietokone päälle. Kielikursseja olikin aamuyhdeksästä viiteen iltapäivällä. Aamun kielioppitunteja piti kevään kursseilta tuttu Fukushima-sensei, jonka selostuksessa nyt pysyi ehkä hieman paremmin kärryillä. Lounastauon (mikä olisi tervetullut myös suomalaisiin yliopistoihin) jälkeen kanji-tunteja piti niin ikään kevätlukukaudelta tuttu Niiyama-sensei. Hänen tunneillaan käy aina mielellään sillä osaa opettaa asioita juuri sopivalla tavalla. Kanji tunneilta olikin 10 minuuttia aikaa siirtyä Aobayamalle niin ikään kielikurssia varten. Aobayaman kurssi on hieman vaikeusasteeltaan hankalampi ja pitkän päivän päätteeksi tuntui varsin haasteelliselta edes koettaa pysytellä mukana mistä oikeastaan oli kyse. Myös Mikko ilmaantui samalle kurssille, mutta hän on sentään käynyt paria astetta haastavammat kurssit myös Kawauchilla.
Tuntien jälkeen keskustelinkin opettajan kanssa kurssin suorittamisesta, hänen neuvo oli vain yrittää pysytellä mukana. Täysin vapaaehtoisena kurssina tuon voi jättää pois koska tahansa, mutta täytyyhän sitä nyt edes koittaa. Päivän päätteeksi menin vielä labralle kun kerran Aobayamalle oli tullut kulkeuduttua. Eipä siinä uupuneena paljoakaan saanut aikaan, mutta tulipa ainakin oltua paikalla, mikä sinänsä on jo tärkeää japanilaisessa opiskelukulttuurissa. Kun labralta ei näyttänyt olevan porukkaa lähdössä illalliselle vielä puoli kahdeksankaan jälkeen, lähdin sinne itsekseni ottaen jo kantamukseni mukaan että syötyäni saman tien lähtisin kämpille. Kuitenkin kun lähdin ruokalalta vähän ennen yhdeksää saapui labran porukkaa sinne, mitä sitten lienee ollutkaan labralla tekeillä kun niin myöhään olivat liikkeellä.
Torstai vei mehut sen verran tehokkaasti ettei perjantaina jaksanut labralle lähteä, muutenkin perjantai jäi melko tapahtumaköyhäksi päiväksi, mitä nyt "nakkivuoron" velvoittamana kävin postit tarkistamassa ja siellä olikin seuraavan kuun "tarviketilaus" sekä ilmoitus pelastautumisharjoituksesta tulipalon varalta marraskuussa.
Lauantaina aamupäivällä oli sitten tuo @home -kerhon järjestämä Imonikai, paikka oli sama kuin toukokuisessa grillijuhlassa eli Hirose-joen rannalla. Paikalla oli paljon väkeä sekä opiskelijoita että muita omissa porukoissaan. Ajankohta oli varsin otollinen Imonille ja sääkin oli suotuisa, lämmin jopa vaikka edellisenä iltana ei sateelta kovin lupaavalta vaikuttanutkaan. Nuotiolla keitelty perunakeitto oli varsin hyvää ja tilaisuudessa näki jonkin verran tuttuja, enimmäkseen japanilaisia tai kiinalaisia tutkinto-opiskelijoita, sillä vaihto-opiskelijat ovat enimmäkseen vaihtuneet. Myös uusiin tulokkaisiin tuli hieman tutustuttua. Porukka oli jaettu ryhmiin omien patojen ääreen ja samaan ryhmään osui myös pari uutta opiskelijaa.
Kun paikalta oltiin jo muutenkin hiljakseen valumassa pois, tulivat ilmoittamaan että poliisit aikovat viedä polkupyörät pois. Ilmoitus herätti suurta hämmennystä, mutta myös kiirehtimistä. Ilmeisesti kyse oli joistakin pahoin kulkureitille jätetyistä pyöristä, mutta kaikki ottivat pyöränsä ja moponsa ja poistuivat varmuuden vuoksi. Ei päivän outoudet vielä siihen päättyneet, sillä kun olimme kävelemässä takaisin asuntolalle päin oli Ushigoe-sillalle asettunut mies huutamaan jotain kovaan ääneen kohti Imoni-yleisöä, aivan perille ei päästy mitä valitti, mutta parhaaksi katsottiin jättää tapaus omaan arvoonsa. Kuulemma huuto oli jonkinlaista yleistä tilitystä ja kiroilua, mikä sitten olikaan syy enpä ole moista vielä aiemmin kohdannut.
Loput lauantaista kului jälleen ilman mitään ihmeellisempiä tapahtumia. Ruokaostoksilla tuli käytyä, mutta siinäpä se. Sunnuntaina oli aikomus vihdoin lähteä vaateostoksille, mutta jäipä jälleen tekemättä omaa laiskuuttaan. Olemassa olevia vaatteita tuli kyllä pyykättyä. Kun olin syömässä illallista tuli Mikko paikalle ja aikoi jälleen kokkailla jotain, joten jäin siihen seuraksi ja katselemaan telkkarista satunnaisia ohjelmia. Illan leipomus oli hedelmäpiirakka johon tuli omenaa, kiwi-hedelmää sekä nashia (omenapäärynää). Ylijääneistä hedelmistä ja täytteestä tuli vielä lisäksi hedelmäpaistosta. Piirakka jäi jäähtymään myöhempää ajankohtaa varten, mutta nashi-paistos tuli syötyä.
Sellaista tällä erää, jatketaan taas tarinointia seuraavalla kerralla.
Kuvia:
 |
| Imonikai |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti