Sunnuntai-aamuna 18.11. olikin sitten lähtö Group Morin järjestämälle retkelle Sakunamiin, kuuman lähteen ympärille rakennettuun kylpylän, eli onsenille. Matkaan lähdettiin vanhalta asuntolalta kymmeneltä aamulla. Mikko S, joka ainakin jossain vaiheessa oli aikeissa lähteä mukaan, ei lopulta kuitenkaan lähtenytkään. Muuten kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia paitsi että myös samoja kielikursseja käynyt Sergeij oli myös mukana.
Matka onsenille kesti reilu puolisen tuntia autolla suunnan ollessa kohti vuoristoa. Syksyiset maisemat olivat varin komeat kun kesällä niin vihreät vuoret olivat nyt kaikissa ruskan väreissä. Muuten säätila tosin oli varsin harmaa ja sateinen. Lämpötila ei ollut kovin korkea, silti sade tuli vielä aamusta vetenä. Kylpylä oli jokseenkin samantyylinen kuin onsen-hotelli jossa yövyimme Nikkon retkellä heinäkuun lopussa. Asusteeksi vaihdettiin jälleen yukata joka päällä siirryttiin varsinaisesti kylpylän puolelle.
Kuuma vesi oli siis peräisin aidosta kuumasta lähteestä, niinpä paikan erikoisuus oli erilaiset ulkona sijaitsevat kylvyt. Myös sisällä oli kylpyjä, mutta ei mitään siinä mielessä erikoisia kuin keinotekoisissa kylpylöissä. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä niiden pitää keksiä vetonaulansa jostain muualta. Maisema ulkoaltailta oli niin ikään upea ja itse rakennelmat sulautuivat maisemaan upeasti, joskin ergonomian kustannuksella.
Kun aluksi olimme kylpeneet parin tunnin ajan, menimme lounaalle kylpylän ravintolaan jossa kaikki tilasivat suositellun paikallisen erikoisen, joka oli keittoastiassaan tarjoiltua riisiä ja sieniä erilaisten lisukkeiden ja miso-keiton kera. Lounaan jälkeen siirryttiin lepohuoneeseen jotta ruoka sai laskeutua rauhassa. Erikseen oli varattu tila niille jotka halusivat oikeen nukkua, joskin tuo tila oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Myöhemmin iltapäivällä palasimme jälleen kylpyjen ääreen. Oli varsin erikoinen tunne istua kuumassa vedessä jääkylmässä sateessa. Osa ulkokylvyistäkin oli toki katettu, mutta jos halusi mieluummin olla taivasalla, oli käytettävissä myös bambumatosta tehtyjä hattuja sateen varalle. Sisätiloissa oli myös hierovia tuoleja ja koska sellainen sattui olla vapaana, niin pitihän sitäkin kokeilla. Varsin erilainen kokemus, joskin hieronta tuntui välillä jopa varsin kovakouraiselta.
Kun olimme lähdössä onsenilta takaisin kohti Sendaita kohtasi pienoinen yllätys, nimittäin sade oli muuttunut lumeksi. Tien pinta oli edelleen pelkästään märkä, mutta ilmassa oli lunta paikoin jopa melko paljon ja kasvillisuuden päälle sekä talojen katoille alkoi hiljalleen jo kertyä lunta. Kuitenkin kun päästiin perille Sendaihin, ei lumisateesta ollut tietoakaan, joskaan ei ilma edelleenkään ollut erityisen lämmin. Lunta alkoi kuitenkin sataa myöhemmin illalla ja sateen jatkuessa läpi yön myös hiljalleen kertymään joka paikkaan.
Maanantaina aamulla olikin koko maisema valkoinen ja ilma edelleen lumisateesta sakea. Aamupäivän mittaan sää kuitenkin selkiintyi ja kaduilta lumi suli lähes saman tien sateen lakattua. Iltapäivään mennessä oli kaikki lumi jo sulanut pois kaikkialta ja maisema oli jälleen enimmäkseen syksyisen näköinen. Uutisissa oli kuitenkin maininta että lunta oli tullut reilusti kaikkialla Japanin pohjoisemmissa osissa. Itseä ei vaihteleva säätila haitannut koska kun ei ollut pakko, en lähtenyt minnekään. Sen sijaan tein hommia kämpillä.
Tiistaina kylmä pohjoinen ilmavirtaus jatkui, mutta lunta ei satanut. Monet tunnilla valittivat kylmää säätä, mutta itselle se on lähinnä ollut helpotus tuskallisen kuuman kesän jäljiltä. Syksyinen sää onkin varsin mukava, kunhan siihen vaan varustautuu oikein. Ja vaikka lunta satoikin, ei se Suomen malliin jättänyt jäätikköä jälkeensä.
Tiistaina oli jälleen seminaari labralla jonka jälkeen olin juuri saanut koneeni viriteltyä työpöydälle kun Mikko S soitti ja kysyi haluaisinko lähteä hänen Iikan ja Joakimin mukaan kokeilemaan syömään puolentoista kilon hampurilaista. Moisia hampurilaisia tarjoillaan 30. Kerroksessa sijaitsevassa sporttibaari / ravintolassa. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lopulta lähteä mukaan. Jo ravintolan ulkopuolella ollut malli tuosta hampurilaisateriasta oli varsin vaikuttava ilmestys, mutta päätimme silti kokeilla onneamme. Myös näköalat 30. kerroksen ikkunoista oli varsin komeat. Sieltä katsellessa oli helppo uskoa että Sendaissa todella on miljoona asukasta sillä valomeri jatkui joka puolella varsin pitkälle, mitä nyt vuoret paikoin rajoittivat näkymää.
Tuon 'Fighting Spirit' hampurilaisaterian jälkeen ei kyllä todellakaan jäänyt nälkä. Kyllä sen kokonaisuudessaan sain syötyä, mutta ei tuollaista joka päivä söisi. Minä ja Mikko söimme kokonaiset ateriat mutta Iikka ja Joakim puolittivat yhden aterian. Ruokailun jälkeen ihailimme maisemaa hetken verran minkä jälkeen matka jatkui pariinkin eri pelihalliin. Varsinkin Mikolla ja Joakimilla oli innostus pelata erilaisia erikoisia kolikkopelejä. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan sivusta. Muutaman kolikon verran kokeilin myös pelata, mutta hauskempaa oli katsoa kun joku muu pelaa, sen verran kaoottisen oloisia monet pelit olivat.
Edellisillan hampurilaisaterian taisteluhenki kesti pitkälle keskiviikkonakin edelleen pitäen nälän loitolla. Keskityin lähinnä kieliopintoihin lähestyvien kokeiden tiimoilta. Sää oli vaihteeksi aurinkoinen, mutta ilma pysytteli vain kymmenen asteen tienoilla. Illalla kuitenkin alkoi satamaan, sade kuitenkin tuli vetenä. Yön aikana sade oli muuttunut vedeksi ja torstaiaamuna tunneille lähtiessä matkaa sai taittaa lumisateessa. Lumi kuitenkin suli maahan ja tienpinta oli vain märkä.
Säätila jonkin verran verotti osallistujamäärää kielikursseilla ja välillä koko porukka joukolla ihasteli sakeaa lumisadetta opettajan päivitellessä tulevia keliolosuhteita koska oli autolla liikkeellä. Ennusteen mukaan sateen piti loppua iltapäivään mennessä, siksi en itse ollut turhan huolissani ja kielikurssien sekä parturikäynnin jälkeen kapusin labralle, jossa ilta kuluikin melko pitkälle. Lumisade kuitenkin vain jatkui ja illalliselle mennessä sitä oli kertynyt jälleen kerros myös teiden pinnoille.
Kun lopulta lähdin palaamaan kämpille, oli sade kyllä lakannut, mutta samalla ilma jäähtynyt sen verran että lähes koko Aobayaman rinne oli jäätyneen loskan peitossa. Onneksi kengissä oli sen verran pitoa, ettei matkaa tarvinnut sivuluisussa taittaa. Alempana keli oli varsin vaihtelevaa. Paikoin oli ihan vain märkää, toisin tie oli loskan tai jäätyneen sohjon peitossa. Itse pääsin kyllä kaatumatta perille, mutta pyörä karkasi kertaalleen sivulle kun olin sitä taluttamassa. Pito vain yksinkertaisesti hävisi tyystin renkaista. Onneksi oli tyhjällä tiellä.
 |
| Onsen+ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti