Toukokuun loppua

Koitetaanpa nyt saada päivityksiä aikaiseksi vähän lyhyemmillä väliajoilla...

Se on sitten toukokuukin jo ennättänyt loppupuolelle mikä tarkoittaa Japanissa on tullut oltua jo yli kaksi kuukautta. Kyllähän sitä tuossa ajassa ehtii jo jossain määrin sopeutua, ja kielikin alkaa jo ajoittain taittua. Tänäänkin sain posteljoonille kommunikoitua puhelimitse ettei tavoittelemansa henkilö ollut paikalla. Paketit kun oletuksena tuodaan vastaanottajalle käteen.

Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Maanantaina illalla keskustelimme asiat selväksi Sisin kanssa, sillä elämä, ja erityisesti vaihto-opiskeluvuosi, on liian lyhyt aika turhaan kaunan kantamiseen.

Säätila on tällä viikolla ollut aiempiin nähden varsin kolea (alle 20, mutta yli 16 astetta lämmintä) ja harmaa, sadetta ei kaikesta huolimatta ole juurikaan tullut niskaan. Varmaan ennen varsinaisen sadekauden alkua on syytä investoida kunnolliseen sadeasuun, joita myös yliopiston kaupat myyvät, melko kovaan hintaan tosin, mutta kaikki on niin suhteellista ja käsitys siitä onko kymppi paljon vai vähän meinaa ajoittain hämärtyä.

Tiistai kului totuttuun tapaan kielioppikurssin ja labrapuuhastelun merkeissä. Kielioppikurssin jälkeen kapusimme pienellä porukalla "metsäpolkua" pitkin Aobayamalle ja syömään. Mukaan liittyi myös unkarilaisen Milanin kuubalainen tuttava, joka on ollut japanissa jo 7 vuotta ja suorittanut tutkintonsa Tohoku Universityllä. Hän kertoili mielenkiintoisia tarinoita kokemuksistaan Japanissa.

Labralla meinasi väsy yllättää ja silmien lepuuttaminen muuttui torkuiksi. Meinasi siinä jäädä seminaari väliin kun olivat poistuneet labralta herättämättä minua. Eipä ketään tuntunut haittaavan vaikka ilmaannuin paikalle hieman myöhässä ja seminaarin jälkeen otettiin yhteiskuva koko labran porukasta. Tuo kuva olisi mukava saada myös itselle jos se suinkin vain onnistuu.

Illalla näytti että olisin ollut yksin opettajan kanssa keskustelukurssilla, mutta onneksi ryhmään myöhemmin liittynyt puolalaisvahvistus Czesary ilmaantui myöhässä paikalle, niin keskustelutuokio voitiin käydä läpi normaaliin tapaan.

Keskiviikkoaamuna olisi ollut toistaiseksi viimeinen urheiluvuoro, mutta jaloissa oli sellainen tuntuma että katsoin parhaaksi edelleen lepäillä. Koska elin edellisenä iltana kysellyt mitä lajia harrastettaisiin, katsoin aiheelliseksi ilmoittaa poisjäämisestäni. Tutorini kävikin heti korjailemaan japaniksi kirjoittamani viestin kielioppia. Kyseessä ei ollut edes viimeinen tilaisuus liikunnan harrastamiseen, sillä urheiluvuorot jatkuvat kuulemma kunhan saavat salivaraukset setvittyä.

Sää oli varsin mielenkiintoinen, matkalla yliopistolle paikoin oli kuin vettä olisi sumutettu päälle suihkupullosta, mutta onneksi sade ei yltynyt vaan perille pääsi enimmäkseen kuivana. Päivän mittaan sadekuuroja tuli ja meni rivakkaan tahtiin.

Kanji tunneilla tuntui sanakoe vaihteeksi menevän todella hyvin ja kanjit muistuivat mieleen. Itse oppitunti käytettiin kertaamiseen ensi viikon välikoetta (mid-term exam) varten. Vastaava koe on myös kielioppikurssilla, joten viikonloppuna lienee syytä myös opiskella vielä normaaliakin enemmän. Ei sitä kuitenkaan aivan hukassa ollut kertauksen kanssa.

Illan mittaan kaupungin ylle nousi melkoisen sakea sumu, vaikka labran ikkunoista normaalisti näkee melkoisen pitkälle, nyt jo toiset Aobayaman rakennukset sumenivat näköpiiristä, sumu kuitenkin tarkoitti että vettä ei enää juurikaan satanut. Illallisen jälkeen lähdin kulkemaan akaisin kämpille ilma oli melko tukala, sillä ilmankosteus oli jotain aivan käsittämätöntä. Vaikka päivällä oi jopa hieman viileää, tuntui olotila illalla tukalan kuumalta.

Sitten kun vihdoin pääsi n pyöräni ääreen alkoi jälleen satamaan. Onneksi nyt oli sadevarusteet matkassa. Siinä suht reippaassa sateessa polkiessa alkoi kunnon sadeasun hankkiminen tuntua jo melko mainiolta idealta. Pyörää taluttaessa myös jalat pysyivät kuivempana. Toki parempi kuin ilman, mutta sadevarustuksesta huolimatta kastui jälleen jonkin verran. Kämpille palatessa tuo onneksi haittaa selvästi vähemmän kuin toiseen suuntaan mentäessä.

Sateen takia kauppareissukin jäi tekemättä, enkä enää myöhemminkään viitsinyt lähteä, vaikka sade oli jo lakannut. Postilaatikkoonkin oli pitkästä aikaa tullut viesti asuntolan toimistolta joissa muistutettiin käytöstavoista ja siitä missä asioissa olisi parantamisen varaa. Tuli vaan mieleen että ilmeisesti meidän solussa asiat ovat tuossa suhteessa melko hyvin, vaikka joillakin jälkiensä siivoaminen joskus jää melko vähälle.

Sumuisesta maisemasta koitin ottaa kuvia, mutta eivät olleet järin näyttäviä sillä pimeäkin alkoi jo koittamaan.

Uusi viikko jälleen

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta... Palataanpa jälleen asiaan, ja vieläpä aikajärjestyksesä.

Eli siis edellisellä tarinatuokiolla jäätiin viime viikon maanantaihin (21.5.) joka oli miellyttävän kesäinen päivä. Puoleltapäivin kävimme Sisin ja hänen kaverinsa kanssa lounaalla, minkä jälkeen oli normaalit kanji-tunnit ja tekniikan japani. Tekniikkatunneilla tuolloin katseltiin videota Hondan historiasta joka olikin varsin mielenkiintoinen ja sisälsi varsinaisia draaman elementtejä. jos aihe kiinnostaa, siihen voinee tutustua jossain muualla, koska en ajatellut tässä kertoa sen enempää.

Maanantai-ilta kului jälleen labralla, vaikka projektin eteneminen edelleen on kovin hidasta, mutta eipä kukaan ole mitään määräaikojakaan tullut esittämään. Siinä illan mittaan tutorini tuli pyytämään allekirjoituksia tutorointi-raportteihin. Ilmeisesti tutorointi on aivan virallinen homma josta saa jotain opintopisteitä, ei kai sitä huvikseen raportteja täytellä... Mutta ei sitä ikinä tiedä kun kuitenkin ollaan Japanissa. Illalla kämpille päästyään ei enää ihmeitä jaksanut puuhailla.

Tistaiaamuna ei tuntunut saavan itseään hereille sitten millään, tyly herätys koitti viimeistään kun oli lähdössä yliopistolle, nimittäin väistäessäni etten lyö päätäni pyöräkatokseen, eturengas lipsahti melko syvään betoniseen sadevesiojaan ja minä itse sitten hyvin nopeasti perässä. Koska rupesi olemaan jo kiire tunneille tarkastin voin nopeasti ettei pintapuoleisia vahinkoja ollut tullut vaatteisiin tai pyörään, eikä siltä vaikuttanut. Niinpä kiskottuani iseni ylös pyöräilin yliopistolle ja ehdinkin ajoissa kielioppitunnille.

Sinäpä sitten tarkemman tarkastelun tuloksena havaitsin että vasemman polven alapuolelle oli tullut suht iso haava josta valui verta, kun ei verenvuoto meinannut kokonaan loppua millään tuntien jälkeen menin Niiyama-sensein opastamana yliopiston terveysasemalle, missä haava puhdistettiin huolella ja laitettiin kunnolliset siteet päälle.

Iltapäivällä piti lähteä labran porukan mukana pelaamaan koripalloa jonkinlaiseen labrojen väliseen kisailuun, mutta ymmärrettävistä syistä en sinne mennyt vaikka varusteet olivatkin mukana. Eipä sitä labrallakaan paljoakaan saanut aikaan kun uupumis iski päälle ja tuli siinä varmaan hieman nukuttuakin pöydän ääressä. Olisi varmaan kannattanut lähteä kämpille, mutta eipä sitä jaksanut tehdä ennen kuin illemmalla. Sen verran jalkaani ajattelin säästellä että menin myös alas bussilla. Kuitenkin pyörällä takaisin kämpille.

Keskiviikko olisi ollut jonkilainen urheilupäivä Aobayamalla, mutta en halunnut haavoittunutta koipeani kiusata ylimääräisesti, vaan sen sijaan nukuin hieman pidempään ja menin suoraa kanji-tunneille ja vasta sen jälkeen labralle. Oli siinä mielessä poikkeuksellinen päivä, että olin oikeasti virkeänä oppitunneilla, ihan mukava kokemus sinänsä, sillä kanjien opettelu ei ole aivan helppoa puuhaa, kun tuo ulkoa pänttääminen ei koskaan ole ollut sitä ominta alaani, mutta eipä tuohon paljon vaihtoehtojakaan ole.

Iltapäivän ja illan mittaan kännykkään oli tullut useita mystisiä viestejä ja myös ääniviestejä vastaajaan, jota en edes tiennyt minulla olevan. Kuitenkaan kämpille päästyäni ei siellä ollut muita paikalla, joten pyysin Sisiltä apua viestien tulkintaan ja hänen mielestään viestien sävy oli varsin uhkaava, mutta lopulta Sisin japanilaisen kaverin näkemys oli, ettei viesteistä tarvinnut piitata, vaan ne olivat vain roskapostia.

Torstaina tuli nukuttua hieman turhankin pitkään ja lounas jäi väliin kun halusin ehtiä ajoissa labralle tutorini järjestämään englanninkieliseen keskustelutilaisuuteen. Osanottajia ei ollut montaakaan ja kävin siinä sitten todella pikaisella lounaalla ennen iltapäivän seminaaria. Onneksi Karee (japanilaistyylinen curry) annoksen syö nopeasti ja se vie nälän mainiosti. Seminaarissa jälleen nuoremmat opiskelijat olivat kääntäneet englanninkieistä artikkelia japaniksi ja sitä käöytiin läpi. Aihe olikin varsin lähellä omaa tutkimuskohdettani ja kuuntelinkin mielenkiinnolla selostuksia.

Seminaarin jälkeen sain taas projektiani etenemään hyvin ja ohjelmani alkaa olla jo melko toimiva sen suhteen mitä olen käsittänyt että sen pitäisi tehdä. Torstaina illalla päätin lähteä kameraostoksille. Jouduin kuitenkin poistumaan Yodobashilta tyhjin käsin, koska kumpikaan korteista ei jostain syystä kelvannut. Ihme kyllä, sillä Sampo-pankin Visa Electron kelvannut lähes missä tahansa missä olen sitä tarjonnut, Varsinaisen Visa-kortin kelpaamattomuuden syy lienee katteen puute. En voi ymmärtää miksi Visa kortin käytöstä on haluttu tehdä niin vaikeaa, tai ennemminkin, miksi vanhan laskun kanssa on jumissa niin pitkään. No pitää koittaa onneaan myöhemmin, noloa se vain oli.

Kello oli jo jälkeen yhdeksän kun poljin takaisinpäin kaupungilta, missä jälleen tuntui olevan meno päällä. Ilmeisesti bisnesmiehen ja salariimanit ovat viihteellä melko säännöllisesti töiden jälkeen. Itse juhlin paistamalla pakastepitsan ja lepäilemällä.

Koko viikon sää oli ollut varsin suotuisa ja jopa lämmin, perjantaille oli kuitenkin ennustettu sadetta. Aamulla ei vielä kuitenkaan satanut, joten yliopistolle menin pyörällä. Kielioppituntien aikana oli sade kuitenkin alkanut ja lounaan jälkeen lähdin jälleen bussilla labralle. Täällä ei tunneta käsitettä että bussi olisi täynnä vaan kuski kärsivällisesti odottaa että kaikki saavat tungettua ovesta sisään ja tilaa koitetaan tehdä parhaan mukaan.

Labralla olivat jälleen siivoojat asialla ja pölynimurikin toimi taas. Siinä sitten muutaman tunnin puuhailin omiani, mutta illaksi oli sovittu että tekisimme Sisin kanssa illalla jotain. Edelleen jatkuva sade kuitenkin rajoitti vaihtoehtoja ja kaupungille ei ainakaan viitsinyt kävellä, kun taksi- tai bussikyytikään ei jostain syystä tullut kysymykseen menimme kirjastoon selailemaan lehtiä, minkä jälkeen yliopiston ruokalaan illalliselle. Ei ehkä ihan mitä olin ajatellut, mutta vielä siihen asti oli ihan mukavaa.

Pyörä jai yliopistolle kun lähdime sateenvarjojen kanssa kävelemään kämpille, vaikka lienee olisi ollut aivan sama olisiko varjoa ollut lainkaan koska suuri osa Sisin varjoon osuneesta vedetä kimposi päälleni, mutta mitäpä tuosta, kämpillä sai vaihdettua kuivia vaatteita päälle.

Kun kumpikin oli saanut kuivan vaatetuksen päällensä tapasimme jälleen Sisin kämpilla ja tarkoitus oli katsella elokuvaa, mutta ei siinä pitkälle ehditty kun suunnitelma yllättäen muuttui tanssiklubille lähdöksi. Koska sade oli lakannut piti sitten lähteä poyörällä liikkeelle, koska oma pyöräni oli edelleen yliopistolla lainasin pyörää Mikolta. Yllättäen osoittautui että olimmekin lähdössä Matiaksen, Janin ja Yuun kanssa porukalla. Klubi oli jonkinlainen hiphop klubi joka oli melko ankea ja tupakansavusta tunkkainen paikka ja "musiikki" pauhasi sellaisella voimakkuudella ettei omia ajatuksiaan kuullut. Tuosta eteenpäin illan hauskuus sitten hiljalleen kaikkosi ja loppujen lopuksi ei ollut enää lainkaan kivaa, ainakaan minulla ja päädyin palaamaan yksin kämpille.

Lauantaina en juuri muuta viitsinyt tehdä kuin pestä pyykit, oli aika lailla pakko.

Vasta sunnuntaina sain aikaan että hain polkupyöräni yliopistolta ja muutenkin koitin päästä taas normaaliin rytmiin kiinni, ja kyllähän se jossainmäärin myös onnistui. Kajejakin piti taas koittaa opiskella.

Tänään piti Sisi tavata lounaan merkeissä, mutta juuri kun olin itse päässyt yliopistolle ilmoitti hän nukkuneensa pommiin, eikä ehtisi paikalle, kuitenkin ehdotti että tapaisimme illemmalla, saa nyt nähdä suvaitseeko neiti tällä kertaa oikeasti myös ilmaantua paikalle. Kävin siinä sitten yksikseni syömässä ja myös kanji tunneilla pysyin hereillä. Opettajan työmatkan vuoksi tekniikan japaninunteja ei tänään ollutkaan, vaan tulin suoraa labralle.

Labralla en tuntunut muutakaan saavani aikaan, joten ajattelin käydä kirjoittelemaan blogia, no huomenna taas takaisin aiheeseen uudella innolla...

Tältä ajalta ei liene kuvia jaettavaksi, en ainakaan juuri nyt muista mitään erityisen merkittävää kuvanneeni.

.

Toivottavasti tämä ilta unohtuu pian...

Metsä vastaa

Vastataanpa nyt esille tulleisiin kysymyksiin. Sisistä ovat monet kyselleet, vaikka mielestäni kerroin hänestä jo edellisen viikon viikkokatsauksen ensimmäisessä osassa. No toki ymmärrän ettei näitä tarinoita kukaan ulkoa opettele.

Sisi on siis kiinalainen tyttö joka opiskelee niin ikään Tohoku Universityllä ja myös hänen labra sijaitsee Aobayamalla, tosin toisella puolella kampusta, mutta sama mäki pitää nousta ylös. Sisi asuu myös samassa rakennuksessa asuntolalla mutta muutamaa kerrosta ylempänä.

Sisin tapasin ensimmäisen kerran asuntolan tervetulojuhlissa huhtikuussa, tuolloin vielä ei nimi jäänyt mieleen, jos sitä edes minulle kerrottiin. Varsinaisesti kunnolla juteltiin Group Morin lounaskutsuilla pari viikkoa sitten Sunnuntaina.

Kuten arvata saattaa, Sisi on lempinimi. Oikean nimen japanilainen lukutapa olisi 'ushi' joka tarkoittaa myös lehmää, joten lempinimen käyttö lienee ymmärrettävää. Kuvankin varmaan laitan jossain vaiheessa, kunhan sopiva tulee ensin otettua. Viime perjantaina en kuvia ottanut.

Simaprojekti onnistui yli odotusten noin viikon jääkaapissa rauhassa käynyt sima oli juuri sellaista kun hyvän siman pitääkin olla. Sima sai hyvän vastaanoton myös kaikilta joille sitä on tarjottu. Kun kerran tarvikkeet on olemassa päätimme tehdä simaa toistekin, ei ole mitään syytä rajoittaa valmistusta vapun tienooseen.

Grillauspaikka ei tosiaan ollut järin ergonominen, paloturvallinen kylläkin. Kyseessä on kuiva joenpohja johon vesi nousee lumen sulasessa vuorilla, lisäksi paikalle mahtui hyvin useita grillauspaikkoja ja yleisöä. Japanssa ei muutenkaan monesti tuoleja harrasteta syödessä, niin miksi grillibileet olisi poikkeus. Myös niska tuli auringonpaahteessa grillattua tuolloin, vaikka oli pitkähihainen kauluspaita päällä.

Vihreä tee (ocha) tosiaan on hyvin japanilainen juoma, sitä saa niin kylmänä kuin kuumana ruokaloissa, kuten vettä tai maitoa Suomessa. Muutenkin aluksi varin hämmentävä makuelämys, kylmä tee, on suosittu janojuoma jota myydään kuin limsaa tai mehua. Enimmäkseen kyseessä on musta tee (kocha, se perinteinen tee Suomessa) mutta myös vihreää teetä saa pulloissa.

Miso-keittotarvikkeita löytyy kaupoista vaikka millä mitalla, ja vielä joku kerta keitän sopan alusta itse pussikeiton sijaan. Ruokalassa Miso-keitto on mainio lisä lähes ateriaan kuin ateriaan ja kuppi maksaa 31 jeniä (päivän kurssilla 0,19 euroa). Sushi puolestaan on yleinen välipala eri muodoissaan.

Kysykää jos tuossa ei ollut riittävästi informaatiota aiheista.

Eräs toukuinen viikonloppu

Ettei pääse viive venymään turhan pitkäksi koitetaan nyt koota edellinen viikonloppu myös blogiin ennen kuin seuraava koittaa. Nukkuminenkin olisi tietysti varteenotettava vaihtoehto, mutta 'levätä ehtii haudassa', tai 'kuolema kuittaa univelat'... Ei tilanne nyt aivan niin valavaksi vielä kuitenkaan ole päässyt. Mutta siis viikonlopusta, tarkemmin sanoen kyse on aikavälistä 18. - 20.5.2007.

Perjantaipäivä oli miellyttävän lämmin ja aurinkoinen, ei mikään tolkuttoman kuuma, vaan juuri sellainen miellyttävä keli josta tietysti nauttisi mieluiten ulkosalla. Heti aamusta oli kuitenkin kielioppikurssin oppitunnit. Itse vältin osallistumisen käynnissä olleeseen pilkkikisaan, nuo aamutunnit tuntuvat olevan koettelemus myös muillekin. Varsinainen tuntien sisältö oli tuolloin adjektiivien eri muotoja ja käyttöä eri tilanteissa, mutta jos se kiinnostaa enemmän, voi hakeutua lähimpään japanin kielen opintoja järjestävään oppilaitokseen.

Tuntien jälkeen käytiin tavalliseen tapaan lounaalla porukalla. Toisilla oli vielä kanji-oppitunti ruokatunnin jälkeen, mutta itse lähdin laboratoriolle. Mainittakoon mielenkiintoisena yksityiskohtana se että myös kiinalaiset tarvitsevat oppitunteja kanjien lukemiseen. Merkitykset kyllä ovat tuttuja kiinan kielestä, mutta Japanilainen lukutapa on vieras.

Labralle päästyäni, olivat vanhemmat opiskelijat perjantaiseen tapaan jossain muualla (joskus ehkä vielä selvitän minne menevät). Labra ei kuitenkaan ollut tyhjillään, nimittäin siellä oli liikkeellä muutaman nuoremman opiskelijan siivouspartio pölynimurinsa kanssa, kyllähän siinä puhdasta jälkeä syntyi kunnes imuri ilmeisesti ylikuumeni eikä enää suvainnut toimia. Puuhailin siinä oman projektini parissa ja loputkin porukasta ilmaantui paikalle iltapäivän mittaan.

Viideksi oli sovittu tapaaminen Sisin kanssa Aobayamalla. Siitä yhdessä kävelimme alas ja kohti keskustaa. Pyörä jäi Kawauchille, koska Sisi ei ollut aamulla tullut pyörällä, ajattelin että kyllä sen sieltä ehtii noutamaan. Sää oli edelleen varsin suotuisa ja siinä kävellessä ehdittiinkin jutella kaikenlaista. Suunniteltiin mm. että jossain vaiheessa voisimme yhdessä lähteä käymään Matsushimassa, joka on eräs Japanin tunnetuimpia kotimaan matkailukohteita ja lyhyen junamatkan päässä Sendaista.

Sisi on ollut Japanissa jo lähes kaksi vuotta, joten hän tuntee paikkoja melko hyvin ja näyttikin monia käteviä japanilaistyylisiä "pikaruokapaikkoja". Halusimme kuitenkin jonnekin hieman rauhallisempaan paikkaan syömään. Ensin kuitenkin kierreltiin kaupoissa jonkin verran ja pääsin toimimaan makutuomarina vaatehankinnoissa, myös alusvaate. Ei mikään helppo pesti, mutta aika kului mukavasti.

Ruokapaikka johon lopulta päädyimme oli japanilainen ravintola, mutta ei aivan perinteinen siinä mielessä että pöytien ääressä istuttiin tuoleissa. Ruoka kuitenkin oli japanilaistyylistä, mutta annoksen nimi ei kylläkään jäänyt mieleen taaskaan. Hyvää se silti oli ja ravintola-annokseksi edullista. Paikka ei kuitenkaan ollut aivan niin rauhallinen kuin alun perin oli tavoitteena. Koska oli perjantain paras illallisaika, tulivat tarjoilijat kohteliaasti pyytämään ruokailunsa lopettaneita antamaan tilaa uusille asiakkaille, jos eivät sitä itse hoksanneet tehdä.

Ruokailun jälkeen kiersimme vielä muutamassa kaupassa, mutta kellon tulessa kahdeksan sulki suuri osa liikkeistä oviaan. Kuitenkin esimerkiksi levykauppa oli vielä myöhempään auki.

Illan päätteeksi lyöttäydyttiin isomman porukan matkaan ja lähdimme karaoke baariin. Lupautuessani lähteä sinne, en luvannut että myös laulaisin... Matkalla sinne nähtiin myös Mikko ja Yuu, jotka olivat toisen vaihto-opiskelijaporukan mukana liikkeellä (Heidän iltansa oli tarinan mukaan varsinainen seikkailu, mutta en tässä lähde toisten juttuja levittelemään, kun eivät kaikki itsekään niitä muista).

Myös karaoke osoittautui nomihoudai-paikaksi (kirj. juo niin paljon kuin pystyt) paikaksi. Sisi halusi kuitenkin pääasiassa karaokea, joten hänen kanssa otimme vain tunnin paketin, lopun seurueesta ottaessa täydet kaksi tuntia. Kyllähän sitä tunnissakin ehtiä pari drinnkiä ottamaan ja ennen kaikkea laulamaan. Sisi sai minut suostuteltua laulamaan mukanaan 'Dancing Queen' en edes kuvittele osaavani laulaa, mutta se ei karaokessa liene haittaavan. Porukka lauloi enimmäkseen joko itselle tuttuja, yleisesti legendaarisia biisejä tai anime tunnuslauluja.

Japanilainen karaokebaari on tyypillisesti sellainen jossa jokaiselle seurueelle on oma (käsittämättömän hyvin äänieristetty) huone jossa saa rauhassa valikoida biisejä ja laulaa omaan tyyliinsä huoletta. Myös suomalaisille tutun kaltaista karaokea on, mutta hyvin paljon vähemmän.

Karaokebaarista kävelimme Sisin kanssa jälleen kahdestaan asuntolalle, jossa siis asumme samassa talossa, välissä on vain 3 kerrosta. Kävelymatka tarjosi jälleen hyvän mahdollisuuden keskusteluun, varsin monipuoliset aihepiirit tulikin käytyä läpi. Kokonaisuutena ilta oli erittäin miellyttävä ja mukavaa vaihtelua aikaisempiin.

Lauantaina piti olla grillijuhlat, mutta jo aamusta tuli kännykkään viesti että ne siirretään sateen vuoksi sunnuntaille. Vilkaisemalla ikkunasta ulos oli varsin selvää miksi, vettä tuli oikein kunnolla. Siinäpä sitten virittelin aamiaista ja laitoin pyykit koneeseen. Suurella lastilla sain kellotettua uuden ennätyksen, pesu+kuivaus 5 tuntia 30 minuuttia.

Iltapäiväksi sade lakkasi ja sää selkeni. Ennen pitkää myös Mikko ja Yuu ilmaantuivat huoneistaan. Tarina heidän illastaan kuitenkin kuultiin Matiakselta, joka muisti tapahtumat parhaiten. Lopputulema oli kuitenkin se että kaikkien kolmen pyörät olivat Kawauchilla. Sinne lähdettiin siis porukalla. Ruokala oli vielä auki kun sinne pääsimme, joten lounas syötiin yliopiston ruokalassa. Pyörät olivat siellä minne ne oli jätetty, mutta yksi sankareista oli edellisenä iltana onnistunut hukkaamaan avaimensa, ja samassa tietysti myös vara-avaimen. Erilaisten teekkarien kekselijäisyyden tuotteiden avulla pyörä saatiin pyöräliikkeeseen jossa irrottivat lukon kokonaan.

(miten lukitun pyörän saa liikkeelle jos käytössä on rikkinäinen sateenvarjo, tyhjä pullo ja kolme teekkaria? Ensin kokeillaan tehdä suksi sateenvarjosta ja pullosta. Sitten hoksataan että käytössä on myös liikkuvia polkupyöriä ja nostetaan lukittu rengas toisen pyörän polkimen päälle ja johan kulkee.)

Kun kaikkien pyörät olivat jälleen ajokunnossa lähdimme takaisin asuntolalle. Matiaksen kanssa poikkesimme ostoksille Seiyuuhun ja 100 jenin kauppaan. Onnekkaana Matias lähti takaisin ennemmin ja ehti sisätiloihin ennen kuin tehokas ukkoskuuro iski päälle, itse olin vasta matkalla. Vettä tuli kuin paloletkusta ja aivan kaikki päällä olleet vaatteet kastuivat koska sadevarustusta ei ollut lainkaan matkassa, ainoastaan ostokset oli peitetty pyörän korin suojapussilla. Mutta eipä tuo haitannut kun suunta oli kämpille jossa sai vaihdettua kuivaa päälle. Tietysti kuuro meni ohi pari minuuttia sen jälkeen kun pääsin perille.

Lauantai-iltana ei sitten ihmeempiä tapahtunut, kukin toipui koettelemuksistaan omalla tavallaan.

Sunnuntaina sää oli jälleen aurinkoinen, eikä pilviä juurikaan edes ollut nähtävissä, niinpä oletus oli että grillijuhlat järjestettäisiin ja lähdimme tapahtumapaikalle pyörillä. Paikalle olikin kertynyt jälleen paljon sekä japanilaisia että ulkomaisia opiskelijoita. Tapasimmepa jopa jälleen yhden suomalaisen lisää, ei kuitenkaan opiskelija vaan tutkija. Porukka jaettiin jälleen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli oma grillauspaikka, kuitenkin eri grillattavia lihoja ja muita kasviksia jaettiin eri paikoille siten että kiertelemällä eri paikoilla saattoi maistaa erilaisia grilliherkkuja. Myös kulttuurierot oli muistettu huomioida järjestämällä mm. muslimeille sopivat grilliherkut. Valitettavasti Sisi ei muilta kiireiltä grillijuhlille ennättänyt.

Grillijuhlissa aika kului vikkelään ja kello meni jo iltapäivän puolelle. Juhlien jälkeen veimme polkupyörämme asuntolalle ja lähdimme Yuun ja Atsukon kanssa Yodobashille ihmettelemään tekniikan ihmeitä. Atsuko oli matkassa autolla, joten jälleen tuli ihmeteltyä liikennettä toisesta näkökulmasta. Ehkä ei kovinkaan yllättävää että Japanissa suurin osa autoista on automaattivaihteilla, pelkässä ajamisessa riittää keskittymistä.

Jokusen tunnin Yodobashilla kierreltyämme ja katseltuamme kaikkea mielenkiintoista jonka olisi voinut vaikka ostaa jos olisi tolkuttomia määriä ylimääräistä rahaa, lähdimme illalliselle. Eri vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme Milky Way nimiseen ravintolaan. Kyseessä on isompi ketju ravintoloita joissa tarjottava ruoka on melko sekalainen valikoima länsi- ja itämaisia herkkuja.

Syötyämme palattiin takaisin asuntolalle ja jälleen oli aika laskeutua arkeen ja käydä opiskelemaan kanjeja maanantaiseen sanakokeeseen, mutta motivaatio kieliopintoihin löytyy täällä helposti, itse opiskelusta se ei silti tee helppoa. 10+ vedon merkki on silti hankala oppia muistamaan ulkoa.

BBQ

Viikkokatsaus - Osa 2.

Ja asiaan...

Keskiviikkoaamu (16.5.2006) oli varsin aurinkoinen ja pyöräilysää oli erinomainen. Labran urheiluvuoro oli tietojeni mukaan palannut ohjelmaan viikon tauon jälkeen, niinpä menin Aobayamalle jo kymmeneksi. Kuitenkin kun pääsin urheiluhallille, oli sali tyhjillään, eikä ketään näkynyt missään, vahtimestari vain vaelteli ympäriinsä kovin olevinaan tekevinään jotain. Olin jo vakuuttunut että olin erehtynyt tulkinnassani jalin jo laittamassa kenkiä jalkaan kun tutorini ja pari muuta opiskelijaa labralta saapui paikalle.

Loppujen lopuksi väkeä oli paikalla niinkin paljon, että koripalloa voitiin pelata täydellä kentällä, eikä vain yhteen päähän kuten viimeksi. Tämä tietenkin tarkoitti myös tuplasti pidempiä juoksumatkoja, niinpä treeni oli varsin tehokas. Tauolla havaitsin että hallilla kuitenkin olisi pukuhuoneet ja suihkut, syy miksi sitä ei käytetä ei ollut ilmeinen, enkä sitä kysynyt. Mahtaako olla että pelkän salin vuokra on edullisempi, ei kuulosta kovin vakuuttavalta, koska tuskin urheiluvuoron vuokra kenenkään omasta pussista menee.

Urheiluvuoron jälkeen on tasan tunnin mittaisen ruokatunnin verran aikaa syödä ja siirtyä Kawauchille kanji-tunteja varten. Keskiviikolle oli siis siirretty yhteinen lounas Sisin kanssa, hän kuitenkin ilmoitti myöhästyvänsä koska oppitunnit venyivät ruokatunnin puolelle.

Sisi saapui ruokalalle lopulta parikymmentä minuuttia myöhässä siitä sitten jonotimme ruokamme, keskustelimme ja söimme, lounasaikaan todella ruuhkainen ja meluisa ruokala ei kuitenkaan ole paras mahdollinen keskustelupaikka, kun ei meinaa kuulla mitä toinen sanoo. Lounas jäi melko lyhyeksi, koska seuraavat oppitunnit painoivat päälle. Sovimme kuitenkin että tapaisimme paremmalla ajalla jossain vaiheessa.

Kanji tunneille selvisin vain vähän myöhässä kun laskettelin mäen alas bussilla. Olivat ehtineet kuitenkin jo aloittaa, sain silti tehdä sanakokeen myöhässä. Onneksi ainakin omalle kohdalle osuneet opettajat eivät ole turhan tiukkapipoisia pikkuasioissa. Loppupäivä kuluikin labralla josta jälleen ruokalan kautta kämpille.

Torstaina sää oli vaihtunut sateiseksi. Koska kielikursseja ei torstaisin ole, poljin suoraa bussipysäkille jolta pääsee Aobayamalle. Sadetakista huolimatta sateessa kastui jonkin verran, varsinkin kun huppu piti vetää sivuun että myös näkisi jotain. Pyyhekin olisi saanut olla mukana että olisi hiuksia saanut kuivata.

Labralla oli oman säätämisen lisäksi tutorini vetämä englanninkielinen keskusteluhetki, koska haluavat harjoitella englantiaan sekä jälleen eigo-zemi jossa jatkui viimeviikkoisen artikkelin käsittely. Tutorini kehotuksesta esitin kysymyksiä englanniksi ja kuten ennakoitua, se sai kääntäjät hämilleen, siksipä en turhan vaikeita kysellyt, ei sen puoleen että olisin osannut, kun signaalinkäsittely ei todellakaan ole ominta alaani.

Seminaarin jälkeen jäin kyselemään miten minun kannattaisi edetä oman projektini kanssa, ja sainkin hyvin hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, pääosin englanniksi tussitaulu-piirrosten havainnollistamana. Tuon keskustelun pohjalta jälleen sain ohjelmaani etenemään.

Kuudelta olikin sitten illallinen ulkomaisille opiskelijoille ja tutoreille. Paikalla oli paljon väkeä, monia tuttuja, mutta myös tuntemattomia. Aluksi yksikön johtaja piti puheen ja sen jälkeen illan kutsuvieras, Wyomingin yliopiston professori sanoi myös muutaman sanan siitä kuinka mainio tilaisuus kansainvälistymiseen meillä on käsillä. Illallinen kun oli kyseessä, niin toki syötävääkin oli, jälleen seisottiin pöytien ympärillä ja poimittiin herkkuja lautaselle. Tarjolla oli kaikenlaista sushista ja voileivistä paistin siivuihin.

Ruokailun jälkeen opiskelijat esittäytyivät maa kerralla ja lyhyesti kertoivat jotain myös maastaan. Minulta ja Mkolta joku kysyi että emmekö haluaisi hehkuttaa vielä Lordia, johon sanoimme vaan että emme halua... Sadekin lakkasi iltapäivän mittaan, mutta ilman kosteus pysyi suurena ja illasta oli noussut varsin sakea sumu. Kämpille pääsi kuitenkin takaisin kuivana.

Illalla Mikko päätti vielä paistaa lättyjä ja siitä pääsi sitten kaikki halukkaat osalliseksi, myös hilloa ja kermavaahtoa löytyi. Illan mittaan myös viestitimme Sisin kanssa ja suunnittelimme ohjelmaa seuraavalle illalle. Jokaisen viestin tulkinta ja vastaaminen otti aina aikansa, koska viestitimme japaniksi, kuitenkin viestit tulivat ymmärretyksi puolin ja toisin.

Viikonloppu onkin sitten oman viestinsä arvoinen kokonaisuus, palataan siihen lähiaikoina...

Kuvia!

8. - 18.5.2007

Viikkokatsaus - Osa 1.

On päässyt edes lähes päivittäinen päivitystahti lipsumaan melko pahasti. Asioita olen kuitenkin kirjoitellut ylös, mutta niiden kirjoittaminen blogi-muotoon ottaa aikansa ja illat tuntuvat aina haihtuvan alta lähes huomaamatta. Mutta pistetään nyt sitten koko viikko pakettiin kerralla...

Maanantaina jo pelkät kielikurssit kestävät melko pitkälle iltapäivään kanji-tuntien alkaessa yhdeltä ja heti perään vielä tekniikan japaninkurssi "Science and Technology Japanese I" (tuttavallisesti scifi-japani). Joten iltapäivä on jo pitkällä ennen kuin laboratoriolle asti ennättää. Itse oppitunnit sujuivat ilman erikoisia sattumuksia, mutta scifi-japanin opettaja kertoi että torstaina olisi Graduate School of Engineering järjestämä tervetulo-illallinen ulkomaisille opiskelijoille ja meidän tutoreille.

Koska lounaalle en ollut ennättänyt ennen kanji-kurssia, jäi päivän ensimmäinen kunnon ateria puoli viiden tienoille. Ruokalan valikoimasta onneksi löytyy hyvinkin täyttäviä annoksia, erityisesti curry (karee) annoksilla on erinomainen hinta/määrä-suhde.

Kello oli siis jo siinä viiden tienoilla ennen kuin labralle asti ennätti. Välillä kävi jo mielessä että josko olisi vain lähtenyt suoraa kämpille, mutta kuitenkin katsoin aiheelliseksi ainakin näyttäytyä labralla. Pari tuntia siinä ihmettelin projektiani ja sitä miten sen kanssa tulisi edetä. Ennen kahdeksaa kuitenkin lähdin kevyen illallisen syötyäni takaisin kämpille. Olen havainnut että illallinen noin keskimäärin on varsin kätevää syödä yliopiston ruokaloissa, ne kun ovat auki kahdeksaan tai yhdeksään paikasta riippuen.

Vaikka kello oli jo kahdeksan tienoilla päätin yrittää löytää keskustasta automaatin josta voisin ostaa 5.000 jenin bussikortin, niitä kun ei bussista voi ostaa ja sellaisella saa parhaat bonukset. Bussikorttiin saa ostohintaa enemmän arvoa sitä enemmän mitä kalliimman kortin hankkii ja 5.000 kortti on suurin. Bussifirmojen nettisivujen mukaan metroasemilla olisi automaatteja joista kortteja saisi ostaa, kuitenkin varsinaiset lippuluukut menevät kiinni puoli kahdeksalta.

Metroasema ja automaatti löytyivätkin, mutta automaatti ei myynyt kuin sekä metroon ja bussiin oikeuttavia kortteja joihin saa vähemmän lisäarvoa. Ettei kyseessä olisi aivan hukkareissu päätin hieman kierrellä kaupungilla ja kävin mm. jälleen ihailemassa digikameroita, ja kuten arvata saattaa kaikkea mielenkiintoista löytyi. Mitään en kuitenkaan ostanut.

Kello oli jo päälle kymmenen kun palailin kämpille. Mielenkiintoista oli havaita kuinka katujen joille ravintolat ja juottolat pääasiassa ovat keskittyneet lähistöllä bisnesmiehet vaelsivat puvuissaan melko lailla päissään vaikka kyseessä oli siis maanantai-ilta... Kämpillä ei sitten kummempia enää jaksanut tehdä kuin vaan ottaa rennosti ja valmistautua seuraavaan päivään.

Tiistaina on kilioppikurssin tunnit jo heti aamusta. Sääennusteet lupasivat päivälle mahdollisesti jopa ukkoskuuroja, mikä ei lähes tukalan painostavasta kuumuudesta huolimatta onneksi toteutunut. Tuntien jälkeen oli tarkoitus mennä lounaalle Sisin kanssa, mutta kuitenkin aamupäivän aikana tuli viesti että Sisillä oli kiireitä ja ehdotti lounaan siirtämistä seuraavalle päivälle. Siitä sitten porukalla kurssikavereiden kanssa kavuttiin Aobayamalle ja käytiin syömässä.

Iltapäivällä oli labran seminaari, jossa jälleen pari opiskelijaa esitteli omien tutkimusprojektiensa etenemistä. Ainoa esitelmä jossa oikein kunnolla pysyi mukana oli korealaisen opiskelijan esitys, sillä hänellä oli oheismateriaalit englanniksi, kuitenkin esityksen piti japaniksi. Itselläkin esitys lienee jossain vaiheessa edessä, mutta ajankohtaa ei ainakaan minulle ole kerrottu.

Loppuiltapäivä kuluikin jälleen projektin parissa. Illalla menin kämpille kaupan kautta, sillä aamiaistarpeet alkoivat käydä vähiin. Seiyun lisäksi kävin myös 100 jenin kaupasta hakemassa kokeeksi 100 jenin t-paidan suurinta kaupasta löytyvää kokoa, jos ei se menisi päälle voisi sen vaikka lahjoittaa jollekin eikä tappiot olisi turhan suuret. Seiyusta puolestani ostin muiden ruokien ohella pienen pakastepitsan, en niinkään siksi että pitsaa olisin kaivannut vaan ennemminkin kokeillakseni miten hyvin kämpillä olevan mikron uuniominaisuus toimisi käytännössä.

Perille päästyäni pitsa paistui oikein mainiosti, joten uuniruuatkaan eivät ole täysin poissuljettu vaihtoehto, kunhan ei vaadi yli 200 asteen lämpöä tai kovin pitkää paistoaikaa. Kun paitakin meni mukavasti päälle oli ostosreissu varsin onnistunut. Koittakaapa Suomesta löytää kunnollinen, uusi t-paita kaupasta alle 0,65 eurolla... Väittävät Japania kalliiksi maaksi.

Tarkoitus oli päästä pidemmälle jo yhdellä kertaa, mutta kello ehti ensin. Jatkoa seuraa ja kuvia myös...

Kyllä viikonlopulle tekemistä löytyy

Kun kerran nettiyhteys on väliaikaisesti poikki, mitä sitä muutakaan mahtaa kuin kirjoitella hieman taas rästiin jäänyttä blogia näin omalle koneelle valmiiksi. Lauantai-iltaan taidettiin jäädä viime näkemällä.

Illalla oli siis Sarahin syntymäpäiväjuhlat. Sarah on amerikkalainen vaihto-oppilas, jota ei kukaan meidän porukasta oikeastaan tunne, mutta paikalle kutsuttiin kaikki tuttujenkin tutut ja muut halukkaat. Meille kutsu kävi Atsukon kautta, jonka puolestaan Yuu tapasi parin viikon takaisilla Dance Partyillä. Joku voi piirtää kaavion verkostosta jos tahtoo, mutta joka tapauksessa kutsu juhliin tuli.

Siitäpä sitten haettiin jotain viemisiä, ettei aivan tyhjin käsin tarvinnut paikalle ilmaantua. Sää oli suotuisa ulkona järjestettäville grillijuhlille ja tarjoilua riitti järjestäjien puolesta ja vieraiden tuomisista. Ilta sujui varsin mukavasti keskustelun merkeissä, uusia tuttavuuksia tavatessa ja saivatpa myös erilaisia lihoja ja kaloja lopulta grillattua vaikka sopivan hiilloksen aikaansaaminen ei oikein meinannut luonnistua.

Kun vahtimestari tuli tyypilliseen tapaan ilmoittamaan että nyt olisi sopiva aika lopetella juhlia ja varmistamaan että grilli sammutetaan oikein, lähdimme minä, Yuu, Atsuko ja Yumi vielä kaupungille jatkoille. (kaavion piirtäjille tiedoksi, Yumi on puolestaan Atsukon ystävä, ja ilmeisesti tuntee myös Sarahin, sillä oli juhlille tullut) Liikkeellä olimme Yumin autolla ja siten paikka tai reitti sinne ei ole täysin selvillä. Kuitenkin auto meni parkkiin varsin mielenkiintoiseen nosturiviritelmään rakennuksen sisällä. Hieman vaikea kuvailla laitoksen luonnetta, mutta varmasti tehokasta tilankäyttöä.

Itse kuppila oli varsin miellyttävä hyvin Japanilaistyylinen paikka, jossa oli joka seurueelle oma huone. Onneksi kuitenkin lattiassa oli syvennys jaloille, joten sai istua aivan normaalisti, kahdessa tunnissa olisi jalat puutuneet melko pahasti lattialla istuessa.

Kun kerran oli viehättävää seuraa, oli illan luonne hieman eri kuin miesporukalla, toki siinä muutama drinkkikin otettiin, mutta enemmänkin ilta meni ruuan ja keskustelun merkeissä. Takaisin kämpille päästyä oli kello kuitenkin jo paljon, ja koska seuraavallekin päivälle oli ohjelmaa tiedossa, ei siinä muu auttanut kuin käydä nukkumaan.

Sunnuntaina puolelta päivin oli Group Morin Lunch Party. Yhdentoista aikoihin oli kämpällä kovin hiljaista, enkä viitsinyt ketään herätellä, koska tiesin kaikilla menneen myöhälle, niinpä lähdin yksin kohti viereistä International Housea ja jälleen ilmaista lounasta. Sää oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, mutta tuuli oli puuskissa erittäinkin voimakas. Kuitenkin tarjoilut oli viritelty ulkosalle levitetyille pöydille.

Alkuun vaikutti että olisin ainoa ei-aasialainen joka oli sunnuntaipäivään viitsinyt herätä, kuitenkin tarjoilun alkaessa paikalle ilmaantui muitakin länsimaisia, lienee ilmainen ruoka kuitenkin riittävä houkutin. Ruoka olikin hyvää ja sitä oli riittävästi, tuuli sai kuitenkin aikaan sen, että jos ei lautasestaan huolehtinut, saattoi se pyörähtää ruokineen päivineen maahan, tai vieressä olijoiden päälle. Paikalla oli lopulta melko paljonkin väkeä ja ruokailun jälkeen suuri osa jäi nauttimaan aurinkoisesta säästä ja keskustelemaan.

Siinä mm. ruotsalaisen Leifin kanssa heitin muutaman sanan ruotsiksi ja muutenkin tuli jälleen tavattua niin paljon ihmisiä että kaikkia ei millään nimeltä muista. Kuitenkin Sisin kanssa sovittiin että menisimme lounaalle yhdessä tiistaina, sillä myös hänen labra on Aobayamalla ja kuulemma käy useimmiten yksin lounaalla.

Porukalla kannettiin lopulta pöydät sisään ja Group Morin edustajat jotka vielä olivat paikalla ehdottivat retkeä lähellä sijaitsevan temppelin puutarhaan. Sinne löytyi kymmenkunta lähtijää ja matkaan lähdettiin kävellen. Tuo puutarha ei kuitenkaan ollut auki. Suunnitelmaa muutettiin ja päätettiin lähteä autokyydillä hieman etäämmällä sijaitsevaan Rinoojin temppelille. Kolmeen autoon mahtui koko porukka oppaineen.

Jo ulkopuolelta temppelialueen puutarha nätti varsin upealta, varsinkin kun kevät on jo niin pitkällä että puut ovat lehdessä ja monet kasvit kukkivat juuri parhaimmillaan. Olimme jo menossa puutarhalle päin, kun kävi ilmi että voisimme osallistua tee-seremoniaan puutarhavisiitin ohella. Seremonia olikin varsin hieno kokemus. Perinteisiin kimonoihin pukeutuneet naiset hoitivat tarjoilun ja mies, joka kertoi itse valmistuneensa Tohoku Yliopistosta, toimi seremoniamestarina ja samalla selosti mistä seremoniassa on kyse.

Ensin tarjottiin vihreää teetä, minkä jälkeen makeahko leivonnainen ja lopuksi suolaisessa vedessä oleva orkidean kukka. Varmaankin kyseessä oli tiivistetty versio tapahtumasta, mutta silti kokemus oli ainutlaatuinen. Teeseremonian jälkeen kuljeskelimme puutarhassa ottamassa kuvia ja muuten vaan ihailemassa hienoa ympäristöä. Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä shintolaisessa temppelissä, joka oli omistettu yhdelle seitsemästä hyvän onnen jumalasta. Nimeä en kyllä muista, mutta temppeli oli varsin koristeellinen.

Temppelistä sitten kävelimme takaisin asuntolalle, koska autokuskeillemme oli ilmaantunut muuta menoa. Sää oli pysynyt suotuisana joten ei kävely ollut mikään ongelma. Loppupäivä kuluikin lähinnä rentoutuessa ja opiskellessa. Illalla hetken suunniteltiin kisastudion virittelyä jääkiekkofinaalia varten, mutta suunnitelmasta luovuttiin kun olisi ollut turhan työlästä eikä netin yli siirretty kuva olisi varmaan kummoiselta näyttänyt isommallakaan ruudulla. Itse kävin nukkumaan, mutta osa porukasta oli finaalia seurannut. Eipä siinä tainnut jäädä mistään paitsi.

Jatketaan taas tarinaa paremmalla ajalla, ja kuviakin on otettu niin paljon että riittää mistä valita, kunhan vaan ehtii...

Nettikin toimii taas kun teksti on tänne jo päätynyt.

Arki jatkuu

Kuluneen viikon aikana ei ole turhan pitkiksi ajoiksi oman koneen ääreen ehtinyt, joten blogin kirjoittaminen on vähän jäänyt, mutta kerrataanpa nyt tässä viikon tapahtumia.

Maanantaina ei sinänsä mitään erityistä tapahtunut, mutta ensimmäinen arkipäivä lyhyenkin loman jälkeen on aina jotenkin ahdistava. Iltapäivällä oli kanji-oppitunnit ja ilta kului labralla projektiani ihmetellessä. Vaikka labralta lähtisi jo puoli seitsemän tienoilla kämpille päin, on se helposti jo myöhä ennen kun perille asti ehtii, varsinkin kun matkalla poikkeaa syömään illallista yliopiston ruokaloissa ja käy supermarketista hakemassa aamiaistarpeita ja muuta syötävää. Eipä siinä illalla paljon muuta jaksa kuin istua ja ihmetellä.

Tiistaina sää oli jälleen kesäisen tuntuinen, sillä aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 astetta. Aamun kielioppituntien jälkeen lähdin hakemaan Alien Registration Cardia Aoba Ward Officelta, joka sijaitsee Sendain keskustassa. Hieman yllättäen kortin sai ilman sen kummempia odotteluja, eikä edes tarvinnut täyttää yhtään lomaketta luovutuksen virallistamiseksi. Olin varautunut tuntien taistoon, mutta kortti oli kourassa muutamassa minuutissa.

En mennyt takaisin labralle aivan suorinta tietä, vaan nautin mainiosta kevätpäivästä hieman kiertelemällä keskustassa. Kuitenkin myös labralle oli syytä mennä ainakin näyttäytymään. Sielläpä siis puuhailin ohjelmani kimpussa joka jo tekee ainakin jotain. Tiistaina kuitenkin lähdin erityisen ajoissa sillä tiistaisin on Group Morin japanin keskustelukurssi, sen myötä ilta kuluikin opiskellessa koska kurssin jälkeen vielä koitin valmistautua keskiviikon sanakokeisiin.

Tällä viikolla ei ollutkaan labran urheiluvuoroa, joten keskiviikkopäivän aloitin suoraa kanji-tunneilla ja iltapäivä vierähti taas iltaan labralla. Jotenkin aika vaan tuntuu haihtuvan alta pois huomaamatta. Sää oli edelleen hieno myös keskiviikkona, mutta siitä ei juurikaan päässyt nauttimaan koulumatkoja lukuun ottamatta.

Torstaina oli ohjelmassa labran "ei-go zemi", eli englanninkielinen seminaari jossa labran opiskelijat olivat kääntäneet englanninkielistä artikkelia japaniksi ja samalla esittelivät aihetta muille. Itse olin paikalla vain kuuntelemassa. Itse teksti (A Review of Large-vocabulary Continuous-speech Recognition) ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta englanninkielisen tekstin ymmärsin kyllä. Käännökset sitten jäi vähemmälle. Ennen varsinaista seminaaria oli pieni keskustelutuokio muutaman opiskelijan kanssa, jotka halusivat harjoitella englantia. Edelleen kyllä ihmetyttää tämä asemani englannin kielen auktoriteettina.

Kuitenkin torstai-iltakin vierähti melko myöhälle ennen kuin kämpille asti ehdin. Tällä kertaa olin päättänyt mennä nukkumaan oikeasti ajoissa vaikka mikä olisi, siksi myös blogin kirjoittelu jälleen jäi.

Perjantaina aamusta oli jälleen kielioppituntien aika, tuntien ja lounaan jälkeen menin labralle havaitakseni että se oli tyhjillään, omalla avaimella piti mennä sisään. Kuitenkin kaikkien tavarat olivat paikoillaan, joten päätin vaan käydä oman projektini pariin. Parin tunnin kuluttua väki sitten ilmaantuikin paikalle, mistä lie olivatkaan olleet, ainakaan minulle ei oltu kerrottu että jossain olisi pitänyt olla läsnä.

Kuuden jälkeen Mikko soitti ja kysyin olisinko lähdössä jo poispäin ja päätinkin siitä sitten myös lähteä, kävimme syömässä ja sitten suuntasimme jälleen lähi supermarketille. Kaupan viereen kadun toiselle puolelle oli avattu uusi 100 jenin kauppa, johon piti luonnollisesti käydä tutustumassa. 100 jenin kaupasta ja supermarketista ostimme vihdoin sima-tarvikkeet ja päätimme toteuttaa jo pitkään suunnitellun projektin tehdä simaa. Eihän se nyt haittaa vaikka vappu meni jo.

Ennen kuin olimme taas kämpillä kello oli jo yli yhdeksän illalla. Matias ja Jani olivat lähteneet iltaa viettämään kaupungille, mutta emme Mikon kanssa jaksaneet lähteä perään. Laitoimme siman tuleelle, tai Mikko laittoi ja minä konsultoin...

Loppuilta vierähtikin ohi jälleen vikkelästi vaikka ei ihmeempiä edes tehnyt. Tänä aamuna siivosin huoneeni ja imuroin sekä pesin pyykkiä. Tuossa kohtapuoliin olisi grillijuhlat johon on kutsu käynyt joten tekemistä tuntuu ilmaantuvan vaikka sitä ei edes etsi.

Palataan taas asiaan, kuvien merkeissä ja muuten.

Kommenteista

Edellisten tekstien kommenttilinkit ovat hävinneet jonnekin...Toivottavasti kommenttien puute johtuu vain siitä...

Merta näkyvissä, Nattori City sateessa ja kaikkea siltä väliltä (osa 2.)

Lauantaiaamu tuli siis vastaan jo toisesta päästä valvomalla, joten uni kyllä maittoi kelko pitkälle päivään. Alustava suunnitelma oli yhdeltä lähteä Diamond Cityyn, joka on suuri ostoskeskus Sendain Lentokentälle vievän junaradan varressa. Kuitenkaan porukan liikkeelle lähtö oli sen verran nihkeää, että päätimme siirtää tuota suunnitelmaa tuonnemmaksi.

Niinpä päätin laittaa oikein kunnon lastin pyykkiä koneeseen, kello näyttikin 4 tunnin pesu+kuivausaikaa, ennätys tähän asti. Pyykkikoneen saloihin koetin perehtyä ohjekirjan avulla vaikka se on vain japaniksi, kuvat ja kanji-tulkki DSllä auttoivat kuitenkin sen verran että kuvittelen saaneeni jonkinlaisen aavistuksen koneen toiminnoista.

Jonkin aikaa uusi suunnitelma oli viettää lauantai-iltaa rauhallisesti vaikkapa elokuvaa katsomalla, kuitenkin naapurikämpästä kävi kutsu kekkereille. Tapahtuman luonne jäi hieman avoimeksi, joten varmuuden vuoksi otimme mukaan parin viikon takaisten sunnuntai-illan yllätysjuhlien jäljiltä jääneen ginipullon ja pepsiä, jokaiselle jotain sekoitettuna tai erikseen.

Ohjelmassa oli enimmäkseen keskustelua naapuriemme ja muiden paikalle saapuneiden kanssa. Vielä illan päätteeksi alettiin laittaa ruokaa, tai siis joku laittoi ja yhdessä syötiin, ei noin kymmen hengen porukalla pienessä keittiössä voi mitään tehdä. Varsin kiva tilaisuus, mutta kesti jälleen valitettavan myöhälle.

Sunnuntainakin aamupäivä meni lähinnä lepäillessä, myös sateiseksi muuttunut sää auttoi asiaa. Kaikesta huolimatta päätimme lähteä vielä Golden Weekin lopetukseksi lähteä Diamond Cityn. Matka olisi joka tapauksessa tehty junalla joten lähdimme Mikon ja Yuun Kitayaman asemaa kohti kävellen sateenvarjojen kanssa. Ensimmäinen haaste oli kuitenkin löytää auki oleva pankkiautomaatti. Täällä kun myös automaateilla on aukioloajat ja monet ovat kokonaan kiinni lomapäivinä ja viikonloppuisin. Sitä ei vieläkään ole tottunut kantamaan käteistä mukanaan, mutta kortti vaan ei käy yhtä laajasti kuin Suomessa, esimerkiksi junalippua varten pitäisi olla joku erikoiskortti jos haluaisi muulla kuin rahalla maksaa.

Lopulta matkaan kuitenkin päästiin. Reitti kulki siten että ensin toisella junalla Sendain asemalle mistä lentokenttäjunalla kohti Diamond Cityä. Sendain asemalla oli jonkun verran odotteluaikaa joten haimme pientä välipalaa leipomo-tyylisestä myymälästä. Junalinja lentokentälle on aivan uusi, alkuvuodesta avattu, joten myös juna on uusi (matkustin sillä jo kun alun perin tulin Sendaihin, mutta vertailukohtaa ei tuolloin ollut) ja sieltä löytyi jopa vessat.

Ilmeisesti paremmin kanjeja taitavien kartanluku oli jossain vaiheessa pettänyt sillä asema jolla jäimme pois, ja jonne lippumme olivat (liput ostetaan lähtö- ja määräaseman etäisyyden määräämän taksan mukaan, se millaisen asemakierroksen jälkeen sinne päätyy on oma asia kunhan ei poistu laituri-alueelta asemilla). Asema oli Nattori City, ja ulkona satoi aivan oikeasti maahan asti.

Aseman karttoja tutkimalla kävi ilmi ettei kävelymatkakaan seuraavalle asemalle, missä myös ostoskeskus on, ei ollut liian pitkä, joten lähdimme taivaltamaan sateessa. Nattori olisi varmasti ollut hieno paikka, mutta sää ei vaan ollut maisemien ihailuun mitenkään suotuisa. Lopulta pääsimme vihdoin Diamond Cityyn joka onkin melkoisen kokoinen betonipalatsi.

Budjetti pysyi hyvin kurissa kun vaikka vaatekaupoissa olisi ollut valtavat määrät hyvän näköisiä vaatteita, jäi liikkeiden suurin koko juurin sen verran omasta koosta että ihan harmitti. Kuukauden päästä uudelleen... Sama koski kenkiä, mutta siihen ei liene mikään auttavan. Onneksi Sendain keskustan kaupoissa on isojakin kenkiä.

Siinäpä sitten kiertelimme ihmettelemässä kauppoja. Olipa erään vaatekaupan nimi "Otan tämän" ä:n pisteineen kaikkineen. Nimen alkuperää emme ryhtyneet selvittelemään. Ennen lähtöä takaisin kävimme syömässä pizzeriassa. Ei ehkä kovin eksoottista mutta kokonaisuus oli tyystin erilainen mistään suomalaisesta pitsapaikasta. Kokonaisuutena varsin riittävä ateria ja kohtuuhintainen jopa.

Takaisinpäin kulkiessa ei asemien kanssa enää ollut arpomista. Ihmetyttämään tosin jäi miksi Sendain aseman näyttö väitti junan, joka kulki ajallaan, olevan "out of service". Kuitenkin perille päästiin ja tuli sekin paikka nähtyä ainakin suht nopealla vilkaisulla. Golden Week alkoikin olla ohi ja paluu arkeen kävi kanji-sanakokeeseen lueskelemalla...

Golden Week

Merta näkyvissä, Nattori City sateessa ja kaikkea siltä väliltä (osa 1.)

Lomissa on aina se vika että ne loppuvat ennemmin tai myöhemmin. Nyt alkaa myös Golden Week olla ohi. Mutta sitä ennen ehti toki tapahtua paljon...

Perjantain lomapäivä oli nimikkeellä Midori no hi, eli luonnon päivä (Greenery Day). Etukäteen oli jo sovittu että lähtisimme toisen porukan kanssa pyöräretkelle tavoitteena päästä meren rantaan, mikä tällä seudulla tarkoittaa Tyyntämerta. Matkaan oltiin lähdössä jo heti aamusta, puoli kahdeksalta. Siinä vielä ennen lähtöä valmistettiin evääksi riisipalloja. Sää oli perjantaina varsin suotuisa ja koska jo ennusteet lupailivat kesäisen lämmintä ja aurinkoista säätä oli aurinkovoidettakin hankittu valmiiksi.

Hieman jälkeen puoli kahdeksan jälkeen olimmekin vanhan International Housen edessä valmiina matkaan, yhtä lähtijää siinä vielä vähän aikaa odoteltiin ja sitten käytiin matkaan. Seurueeseen kuului tällä kertaa minun, Mikon ja Yuun lisäksi neljä kiinalaista opiskelijaa, joista Han ja Chun Li olivat tuttuja kielioppikurssilta. Matka kulki aluksi keskustan läpi, missä mukaan liittyi vielä pari kiinalaista lisää.

Ennen kuin lähdimme kaupungin ulkopuolelle poikkesimme supermarketiin noutamaan lisää evästystä yhteisesti. Kun eväät oli pakattu pyörien koreihin matka jatkui ison tien varressa kulkevaa pyörätietä asutusalueelta suurten varastojen, autokauppojen ja muiden liikekiinteistöjen hallitsemalle teollisuusalueelle. Ilmeisesti Sendain sataman läheisyys vaikutti siihen että varastot olivat keskittyneet juuri siihen. Pienen hakemisen jälkeen tie lähti riisi- ja muiden peltojen keskelle, kuitenkin myös sieltä löytyi pyörätie.

Tunnelma peltojen keskellä oli paikoin varsin Pohjalaisen oloinen, "lakeutta" riitti pitkälle ja maisema oli varsin avara. Välillä olo oli kuin Tervajoella ikään kun peltojen välissä oli talojen ohessa käytettyjä autoja myynnissä. Monin paikoin oli riisin istutus käynnissä. Siellä veden peitossa olevalle pellolle ajettiin suuren ruohonleikkurin kokoisella traktorilla taimia paikoilleen. Siinä kun isäntä kulki kuraisissa saappaissa ja Kubotan haalareissa tien vartta, tuli yhteys Suomeen ja edesmenneeseen Valmettiin väkisinkin mieleen.

Tie kulki rantaa kohden pienten kylien läpi ja lopulta pienen haeskelun jälkeen pääsimme hiekkatietä rannalle asti. Aluksi pienen joen vartta joka hiljalleen sulautui mereen, joessa ja sen sannalla oli ihmisiä onkimassa meren eläviä jos jonkinlaisia välineitä hyödyntäen. Lisäksi surfaajia oli liikkeellä melko paljon, lieneekö lämmin sää houkutellut vai ovatko aina liikkeellä säästä ja lämpötilasta riippumatta.

Ranta ei ollut varsinainen uimaranta, mutta hiekkaa riitti silmänkantamattomiin ja väkeä olikin liikkeellä melko paljon lomasta nauttimassa. Siinä sitten kuvattiin maisemia ja poseerattiin, ihmeteltiin rannalta runsain määrin löytyviä simpukankuoria ja muuten vain nautittiin näköalasta. Monet kiinalaisista olivat sisämaasta kotoisin eivätkä olleet aiemmin nähneet merta. Ja olihan se varsin vaikuttava paikka myös näin Pohjois-Euroopan lätäkköihin tottuneelle.

Eväitä syötiin rannalla minkä jälkeen matkaa jatkettiin polkupyörillä lopulta rannan suuntaisesti jotta maisemasta saatiin nautittua pidempään. Takaisin kohti Sendaita lähdettyämme päivä oli jo kääntynyt iltaan. Menomatka otti pysähdyksineen reilut pari tuntia, mutta paluumatka vielä pidempään sillä yhdeltä retkeilijältä puhkesi pyörästä rengas ja siinä sitten sumplittiin miten sekä pyörä että sen kuljettaja saataisiin takaisin asuntolalle. Ainakin keskustan liepeille asti homma onnistui, mutta siinä tiemme erkanivat, koska vaikka kuinka tarjosimme että josko voisimme jotenkin auttaa halusivat että jatkaisimme omaa reittiämme takaisin asuntolalle.

Kun vihdoin pääsimme kämpille oli kello jo yli kuusi ja aurinko laskenut. Aikainen herätys ja toiminnantäyteinen päivä ottivat veronsa ja myöhäiset päiväunet olivat paikallaan. Paivä ei kuitenkaan ollut vielä siinä, sillä illalla lähdimme vielä Matiaksen ja Janin, jotka eivät lähteneet pyöräretkelle, kanssa iltaa viettämään kaupungille. Aluksi Dan Dan Food Gardenissa erittäin hyvän ruuan ja juomisten merkeissä ja sen jälkeen vielä Beatles klubilla iltaa istumassa. Ruokailussa tein sen verran poikkeuksen että tilasimme Yuun kanssa "Jumbo Steak" annokset japanilaisemman ruuan sijaan, kuitenkin salaatin muodossa oli eksoottisempaakin ruokaa mukana. Juomisia oli taas jos jonkilaista mutta myös parasta sakea mitä tähän asti olen maistanut.

Beatles klubi olisi varmaan oman juttunsa arvoinen sinänsä, mutta tiivistetään nyt tähän. Paikka oli melko pieni, pari pöytää ja baaritiski, sisustus koostui kaikesta mahdollisesta Beatlesiin liittyvästä, taustalla soi Beatlesin musiikki ja televisiossa oli Beatlesin live-keikkoja. Klubin pitäjä oli vanhempi herra jolla luonnollisesti oli John Lennon henkinen kampaus (70-luvun mallia). Klubilla oli rento meininki, kuin olisi jonkun olohuoneessa ollut. Siellä kuluikin aika ripeästi keskenään ja klubin isännän kanssa keskustellessa, loppuajan olimme ainoat asiakkaat ja jopa musiikkitoiveita kysyttiin meiltä sillä valikoimasta löytyi myös muita klassikoita kuin Beatlesia. Kun lopulta suuntasimme jälleen kämpille oli kello jo todella paljon, mutta koska lähin supermarket on auki vuorokauden ympäri kävi osa porukasta hakemassa aamiaistarpeita, emmekä edes olleet ainoat asiakkaat.

Koska juttua tuntuu taas riittävän, jatketaan paremmalla ajalla. Kuvia riittää ja niitäkin tulee myöhemmin.

Kenpo kinen-bi

Tänään oli siis Golden Weekin toinen lomapäivä, perustuslain päivä (kirjaimellisesti perustuslain muistopäivä). Jos aihe kiinnostaa enemmän Wikipedian englanninkielinen artikkeli on hyvä paikka aloittaa.

Itse juhlistin lomaa nukkumalla pitkään, iltapäivän puolelle asti. Vihdoin herättyäni ja liikkeelle päästyäni totesin säätilan suotuisaksi ulkoilulle (parikymmentä astetta lämmintä ja poutaa) ja ryhdyin suunnittelemaan mitä sitä tekisi, tai lähinnä minne sitä lähtisi.

Mikko halusi löytää tietyntyylisen kahvilan joss voisi rauhassa vaikka lueskella, joten päätin lyöttäytyä matkaan. Aluksi kiertelimme hieman asuntolan lähiympäristössä josko kuppila löytyisi kovinkin läheltä. Kuitenkin löysimme vain ravintoloita, juottoloita ja lähikauppoja. Pienet ravintolat olivat monet kiinni ja omistajat ilmeisesti myös lomailivat. Lähikaupat ovat kuitenkin aina auki ympäri vuorokauden (uudenvuoden yö lienee ainoa poikkeus).

Suuntasimme siis keskustaan ja siellä olikin muitakin liikkeellä huomattavan paljon ja suurin osa kaupoista ja muista liikkeistä auki. Eihän näin hyvää myyntipäivää sovi jättää väliin. Olipa kaupungissa myös rauhanmarssi meneillään. Protestoivat Irakin sotaa vastaa, sillä myös Japani on siellä jossain määrin mukana. Mikon tulkinnan mukaan jotkut jopa vaativat armeijan lakkauttamista kokonaan. No marssi sopi sinänsä perustuslain päivän henkeen. Onhan toisen maailmansodan jälkeen asetetun perustuslain yksi pääkohdista että Japani saa käyttää armeijaansa vain itsepuolustukseen.

Siinä sitten kiertelimme keskustan katuja eri puolilla, mutta monenlaisten kuppiloiden joukosta ei juuri sitä oikeaa löytynyt, joten tyydyttiin menemään "ketju-kahvilaan" ketjuja on monia ja niillä on kahviloita ympäri kaupunkia. Suomessa vähän tunnettu Starbuck's Coffee, joka on vallannut alaa eri puolilla maailmaa, on läsnä myös Japanissa ja vaikuttanut kieleenkin niin että kahviloita yleensä kutsutaan nimellä "sutaba" (lausutaan "staba" ja kirjoitetaan katakana tavumerkeillä). Menimme kuitenkin japanilaisen ketjun ravintolaan jossa sai monenlaisia leivonnaisia, useimmat suklaalla höystettynä.

Siinä sitten kierreltiin erilaisia kauppoja ihmettelemässä. Tällä kertaa ostin itselleni vyön, nykyinen kun on ilmeisesti venynyt kun meinaa olla niin pitkä, ja pienemmän laukun niitä reissuja varten joissa ei koko omaisuuttaan tarvitse kuljettaa mukana. Mainio Suomen lipulla varustettu reppuni on nimittäin melko suuri ja täyteen lastattuna painoa kertyy, eikä reppu sovi pyörän koriin.

Kämpille päästyämme oli tarkoitus lähteä syömään johonkin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan, kaikki olivat kuitenkin kiinni. Päätimme sitten Mikon ja Yuun kanssa hakea auki olevasta ruokakaupasta ruokatarpeita ja kokata itse illallisemme. Illan ateria oli udon-nuudeleita korealaiseen tyyliin, ruoka oli hyvää kasvispainotteista herkkua.

Huomiselle on suunniteltu pyöräretkeä ja lähtö on jo aamusta, lienee siis syytä käydä nukkumaa ajoissa.

Golden Week alkaa

Lauantaina käytin jälleen tilaisuuden hyväksi ja nukuin pitkään, aamupalalla suunniteltiin mitä päivän aikana tehtäisiin, mutta mihinkään muuhun tulokseen ei päädytty kuin että illalla voisi lähteä jonnekin porukalla. Aamupalan jälkeen jatkoin lepäilyä ja taisi siinä vielä vähäksi aikaa nukahtaakin.

Lopulta iltapäivän puolella sain itseni liikkeelle ja koska sää oli varsin suotuisa päätin lähteä polkupyörällä tutustumaan lähiympäristoon myös koulureittien ulkopuolella. Kapeat kadut muuttuivat pohjoiseen mentäessä nopeasti varsin mäkisiksi ja lenkki muuttui lähinnä taluttamiseksi. Maisemat olivat kuitenkin varsin hienot ja ei voinut kuin ihailla tilankäytön tehokkuutta.

Ennen pitää päädyin kuitenkin suuremman kadun alkuun ja sitä kautta lopulta keskustaan, jossa myös siellä riittää edelleen paljon uutta aina ihmeteltäväksi. Nälkä meinasi kuitenkin painaa päälle, niinpä menin ramen (kiinalaiset nuudelit japaniksi) kuppilaan, jossa haluamansa annos maksettiin automaattiin ja automaatin tulostama kuitti vietiin tiskille niin annos oli valmis parissa minuutissa. Todellista pikaruokaa, mutta varmasti täyttävämpää ja edullisempaa kuin mikään hampurilaisateria tai vastaava.

Lounaan jälkeen matka jatkui kauppojen valikoimaa ihmettelemään. Kaikkea mielenkiintoista löytyy aina helposti, mutta onneksi esimerkiksi digikameroita, vaikka edullisia ovatkin, ei niitä aivan ilmaiseksi jaeta, niinpä pahimmat impulssiostokset saa pysymään kurissa. Hiiren kuitenkin hankin tietokoneelle mukavampaa pöytäkäyttöä varten. Japanilaisen näppäimistön jätin vielä hankkimatta vaikka sellainenkin tietyissä tilanteissa olisi käytännöllinen.

Siinä alkoi päivä jo kääntyä iltaan kun Mikko soitti ja kysyi mitä olin ajatellut illan suunnitelmaksi. Olivat lähes samalla porukalla kuin edellisenä viikonloppuna lähdössä iltaa viettämään, ja koska tarkoitus oli lähteä kaupunkiin ajattelin etten viitsi edestakaisin polkea, niinpä jäin kaupunkiin kiertelemään ja odottamaan. Loppuajasta ihan vaan istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Illasta väkeä olikin liikkeellä paljonkin, osa varsin juhlatunnelmissa. Ei mitään suomalaistyylistä örvellystä, mutta hieman hilpeässä tilassa. Tulipa eräs nuori mies keskustelemaan kanssani englanniksi, jota harvoin tapahtuu normaalioloissa.

Lopulta Mikko soitti uudelleen ja kertoi että olivat matkalla jo ja kohde olisi irlantilainen pubi. Ei erityisen japanilaista, mutta varsin erikoista sinänsä. Siellä sitten otettiin pari Guinessia ja syötiin pubiruokaa. Annokset yllättivät jälleen suuruudellaan ja tuo kävikin hyvin illallisesta. Pubissa oli hyvä tunnelma, paljon väkeä ja elävää musiikkia, varsin suosittu paikka selvästi. Iltaa jatkettiin toisessa kuppilassa jossa päätimme kokeilla hieman erikoisempia juomia, kuten pirtelöstä tehtyä drinkkejä. Kaikki pääsivät lopulta kunnialla takaisin kämpille, tavarat mukana ja kaikki.

Sunnuntaina sää oli edelleen lämpimämpi kuin lauantaina, mutta niin ikään pilvinen. Ei kuitenkaan sateisen oloinen. Olimme heti aamupäivästä liikkeellä koska asemalla oli tapaaminen jälleen Group Morin tapahtumaan, jonka luonne ei itselle ollut täysin selvinnyt ennen lähtöä, mutta mukaan päätin lähteä vaikka uni olisi vielä ehkä maistunut.

Matkalla asemalla mukaan liittyi myös muita vaihto-oppilaita jotka olivat tulossa samaiseen tapahtumaan. Asemalla oli lopulta koossa kymmenkunta ulkomaista opiskelijaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi Group Morin edustajat. Ohjelma oli nimikkeellä "picnic and walking" ja tapahtumapaikalle mentäisiin junalla.

Jo pelkkä junamatka oli varsin mielenkiintoinen, sillä maisemat olivat varsin vaihtelevat. Varsinkin vuoristo oli näin lakeuksiin tottuneelle varsin vaikuttava näky. Matkan varrelle mahtui kaikenlaista riisipelloista asutukseen ja teollisuusalueisiin. Matka ensimmäiseen kohteeseen, Oogawaraan kesti junalla reilun puoli tuntia. Kyseessä on pieni maalaiskaupunki, jossa heti kadutkin oli hieman väljempiä ja muutenkin varsin viihtyisän oloista. Paikka on kuulemma suosittu turistikohde varsinkin kirsikkapuiden kukkiessa.

Lyhyen kävelymatkan päässä oleva joen varsi olikin reunustettu kirsikkapuilla ja puistossa oli kuulemma 10.000 kirsikkapuuta. Kukinta oli jo kuitenkin pääosin ohi ja sitä mukaa liikkeellä ei ollut paljoakaan muita turisteja, kuitenkin puissa oli vielä sen verran kukintoja että sopivan tuulenvireen osuessa ilmassa leijaili vaaleanpunaisia terälehtiä paikoin runsaastikin. Ja jotkut harvat puut kukivat edelleen.

Joen varrella oli paikallisilla asukkailla kasvimaita joilla kasvatettiin kuka mitäkin ja joillakin palstoilla oltiin aktiivisesti puutarhatöissä. Piknikpaikka löytyi kasvimaitten lähistöltä olevalta aukiolta. Tarjolla oli jälleen monenlaisia kotitekoisia herkkuja ja muuta naposteltavaa. Ruokailun jälkeen oli jonkun aikaa rentoa oleskelua ja pelaamista. Mukana oli sulkapallosetti ja löysivätpä jopa pesäpallon (amerikkalaistyylinen softball pallo) heiteltäväksi. Pelkästään kuvaamista riitti sillä paikka oli varsin komea, taustalla Zao-san, seudun korkein vuori.

Piknikin jälkeen matka jatkui junalla Siroshiin, jossa sijaitsee restauroitu samuraiajan linna. Siroshi oli myös viehättävä pikkukaupunki jossa paikallinen turismi vaikutti olevan merkittävä elinkeino. Linnan ympärille on suunniteltu kokonainen kävelykierros erilaisine nähtävyyksineen. Kavutessani portaita mäelle jossa linna sijaitsee onnistuin kompuroimaan sen verran että luulin jo rikkoneeni kamerani. vääntyneen linssin sai kuitenkin lopulta takaisin paikoilleen ja kuvaaminen sai jatkua.

Itse linna oli varsin hieno paikka, kokonaan puusta rakennettua linnaa ympäröi suuri puisto ja kolmikerroksisen linnan ylimmästä kerroksesta oli hieno näköala joka suuntaan. Ennen matkan jatkamista kaikki halukkaat saivat poseerata samuraiasussa, joka oli tosin pelkistetty kypärään, liiviin ja miekkaan (vain tupessa oleva kahva). Toinen kohde missä kävimme oli perinteinen samurain asunto joka oli niin ikään laitettu museoksi jossa esiteltiin samuraiden elämäntapaa.

Päivän kierros oli mielenkiintoinen ja antoisa, mutta kun asemalle päästiin takaisin alkoi väsymys painaa jaloissa itse kullakin. Matka junalla Sendaihin kesti yli tunnin ja vaikka kuinka olisi tahtonut katsella maisemia meinasi silmät väkisin painua kiinni lähes kaikilla. Kuitenkin pidettiin huolta että kaikki jäivät pois junasta Sendaissa.

Siinä sitten kiitimme oppaitamme hienosta päivästä ja lähdimme porukalla sushi ravintolaan illalliselle. Paikka oli sellainen jossa annokset kiertävät liukuhihnalla ja siitä saa poimia mikä tuntuu sopivalta. Ruokailusta maksetaan sitä mukaa montako minkäkin väristä lautasta on itselleen kerännyt, hinnat vaihtelevat 100 jenistä yli 300 jeniin annoksen tyypin mukaan. Erinomainen tilaisuus maistella kaikenlaista. Tulipa otettua varsin erilaisia herkkuja taas tyyliin "tuo lautanen tuosta".

Maanantai olisi Golden Weekin ensimmäinen lomapäivä, mutta silti sunnuntaina illalla ei ihmeempiä jaksettu. Johan siinä oli yhdelle päivälle tekemistä. Kuvia tuli otettua muistikortin täydeltä kun kamera lopulta olikin edelleen kunnossa.

Sää maanantaina oli aurinkoinen ja todella lämmin, lähes kesäisen tuntuinen. Kun ei muutakaan ohjelmaa ollut lähdimme Mikon kanssa kaupungille katselemaan ja siellä olikin kaikenlaista tapahtumaa. Esityksiä ja sen sellaista. Suuremmat kaupat olivat auki ja hyvä sää oli houkutellut väkeä liikkeelle varsin paljon. Suuria hankintoja pyrin välttämään, silla visa-laskuun on kuukauden mittaan kertynyt kaikenlaista, ei kaikkia rahojaan kannata heti alkuun polttaa.

Päivä sujui varsin rennosti ilman sen kummempaa ohjelmaa. Kauppakierroksen jälkeen pyöräilimme jälleen hieman asuntolan lähistöllä. Tavoite oli löytää lähileipomo josta saisi paikallisia herkkuja, mutta se oli vapaapäivänä kiinni. Illemmalla sitten vaan supermarketista syötävää, se kun on auki 24 tuntia joka päivä.

Tarinaa on jo kertynyt, mutta menköön nyt tämäkin päivä samaan konkurssiin. Golden Week ei siis kokonaan ole kansallisia lomapäiviä vaan tiistai ja keskiviikko ovat arkipäiviä. Monet pitävät silloin tosin lomiaan, mutta yliopistolla ne ovat opetuspäiviä. Kielioppikurssilla oli kuitenkin hieman kato käynyt kun jotkut pitivät omaa lomaa ja lähtivät matkailemaan. Sillä porukalla joka paikalla oli tunnit menivät varsin mukavasti ja jopa hauskaakin oli.

Kielikursseilla on mukava tunnelma ja opitaan hyödyllisiä taitoja kuten numeropalvelun kanssa asiointia. Soitettiinpa sinne ihan oikeasti ja harjoitellun rakenteen mukaan kysyttiin paikallisen taidemuseon numeroa minkä jälkeen museosta aukioloaikoja. Ei kuitenkaan kaikki lähtenyt soittelemaan vain ainoastaan yksi, eihän sitä nyt häiriköimään ollut tarkoitus käydä.

Oppituntien jälkeen kävelimme porukalla parin kurssikaverin (Chun Li ja Han, molemmat kiinalaisia) kanssa Aobayamalle. Keskenään puhuivat kiinaa josta olen aivan pihalla, mutta kohteliaasti kyselivät minultakin jotain englanniksi aina välillä. Reitti oli minulle uusi koska se johti eri puollelle kampusta kuin missä oma laboratorioni on. Kysessä on vahvistettu metsäpolku joka oli varsin mielenkiintoisen näköinen, mutta aivan virallinen kulkureitti. Aobayamalla käytiin syömässä ja kukin lähti omalle laboratoriolleen eri puolella kampusta.

Labrassa koitin tonkia lisätietoja netistä siitä mitä minun tutkimus oikeastaan käsittelee ja muuten opiskella asioita. Labrassa olivat kaikki kyllä paikalla, mutta yllättävän aikaisin oli väki lähdössä pois, jo puoli seitsemän aikoihin viereisen pöydän tyttökin lähti kotiin, yleensä hän jää paikalle vaikka oman ajantajun mukaan kuinka myöhään lähtee. Lieneekö Golden Weekillä kotonakin hauskempaa. Ennen kuin itse lähdin varmistin vielä olisiko keskiviikon urheiluvuoro myös tällä viikolla, kuulemma olisi ja huomenna pelataan koripalloa.

Siitäpä sitten ruokalan kautta kämpille. Sää oli sumuinen ja ilma oli aivan tolkuttoman hiostava, vaikka ei ollut yhtä lämmin päivä kuin eilen, kuitenkaan ei oikeasti satanut. Ilta onkin aika mennyt tämän tarinan kanssa, pyykkiä pestessä, imuroidessa ja iltapalaa viritellessä. Huomenna siis olisi koripalloa ja kanji-oppitunti, koitan osua oikeaan bussiin tällä kertaa jos bussilla kuljen...

Kuvia on siis todella paljon olemassa, mutta niiden limittäminen tekstiin olisi kertomuksen pituudesta johtuen työlästä, mutta tässä niitä olisi albumeina:

Lauantai 28.4.2007

Sunnuntai 29.4.2007