Taifuunin varjossa

Ennen kuin vallan unhoittuu, kerrataanpa edellisviikonlopun (12. - 16.7.) tapahtumia...

Torstaina aamusta heräsin kun oveen koputettiin oikein kunnolla (Ihan pientä naputusta ei hyvän erityksen vuoksi edes kuule saati herää siihen). Siellä odottikin kolmen miehen patjakomissio jotka tulivat tuomaan tilaamaani lisäpatjaa futonin alle. Yksi herroista oli asuntolan edustaja jolla oli paperit allekirjoitettavaksi ja toisella oli itse patja matkassa. Kolmannen herran toimenkuva jäi epäselväksi.

Pitihän tuota patjaa saman tien myös kokeilla! Kyseessä on yksinään suht ohut kokoon taittamista ajatelleen kolmeen osaan jaettu patja, mutta tehtävänsä se täyttää mainiosti, enää ei edes etäisesti tunne makaavansa saunan lauteilla.

Ei siinä alkuun kauaa ehtinyt rötvätä (jos merkitys on epäselvä, kysy lähimmältä armeijan käyneeltä henkilöltä) kun keittiössä puhelin soi. Koska tiesin ettei tuohon aikaan päivästä ole useinkaan ketään paikalla, vääntäydyin vastaamaan. Kuten 90% tapauksista jolloin puhelin soi, siellä oli jälleen posteljooni kyselemässä onko paketin vastaanottaja paikalla. Loput 10% on avainkortin huoneeseen unohtaneita kämppiksiä tai asuntolan toimistolta jotain asiaa.

Postimiehen kanssa juttelu onnistuikin jo suht vaivattomasti. Kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen ettei Yuu-san ollut paikalla. Kuitenkin juuri kun olin paalaamassa huoneeseeni Yuu kurkkasi oven raosta kysymään mitä on tekeillä. Oli ilmeisesti myös vasta herännyt koputukseeni.

Koska Torstaina ei ole kielikursseja tai muutakaan sovittua ohjelmaa, niin päätin jatkaa patjapinon testailua. Siinä olikin oikein mukava makoilla, niin mukava että nukahdin uudestaan pariksi tunniksi. Kun sitten viimein heräsin oli kello jo iltapäivän puolella joten päätin vuorikiipeilyn sijaan käyttää aikani itseopiskeluun. Vaikka labrahommia pystyy jotenkuten tekemään myös omalta koneelta, on se kuitenkin yleensä käytännöllisempää tehdä niitä labralla. Ja iso (pinta-ala, ei korkeus) työpöytä on mukava kun voi levitellä lappuja ja kirjoja kielenopiskelua varten. Tuolla kertaa kuitenkin tyydyin kämpän lähinnä ison pulpetin kokoiseen työpöytään.

Loppupäivä kuluikin ilman merkittäviä sattumuksia läksyjä tehdessä ja muuten enimmäkseen kieltä opiskellessa. Kielikurssit on kyllä ehdottomasti mielenkiintoisia ja sitä oikeasti tuntee oppivansa. Toki se on työlästä ja varsinkin kanjit tuntuvat joskus tarttuvan päähän kovin heikosti. Kuitenkin sitä jaksaa yrittää.

Perjantaina aamusta oli sää jälleen sateinen, mutta vettä tuli varsin vähän, kuin suihkupuollosta sumutettuna. Katsoinkin etten viitsinyt sadetakkia kiskoa päälle, vaan pelkkä lippis sai riittää sadevarustuksesta. Ja vaikka kosteutta päälle kertyikin matkan aikana, ei sitä aivan läpimäräksi kastunut. Sadepäivinä on jo oppinut pakkaamaan kaikki tavarat laukussa erikseen muovipussiin, sillä kun oikein paljon vettä tulee päälle, ei sinänsä hyvän laukun vedenpitävyys riitä.

Iltapäivän vietin labralla omaa ohjelmaani viimeistellessä. Labralta lähdin Yodobashille kannettavia musiikkisoittimia ja kuulokkeita katselemaan. Vaikka musiikkisoittimen hankinta on usein käynyt mielessä, en osannut päättää mikä nyt olisikaan käytännöllisin, joten päätin toistaiseksi tulla toimeen vanhalla. Myös nappikuulokkeita oli mitä ihmeellisemmin varusteltuja, joten niidenkin hankinta jäi. Kuitenkin isojen kotikäyttöön sopivien kuulokkeiden kohdalla sain päätettyä koska vastaan tuli hinnalta ja ominaisuuksiltaan houkuttelevat ulkoisesti kuulosuojaimia muistuttavat kuulokkeet.

Kun vielä menin näppäimistöjä tutkimaan ja hankkimaan kannetavan televisioon liittämiseen tarvittavat kaapelit, kului aikaa Yodobashin viihde-elektroniikan aarreaitassa useampi tunti. Kun olin jo matkalla takaisin kämpille soitti Jani ja kyseli missä olin sillä olivat aloittelemassa jonkinlaisia kekkereitä meidän kämpillä. Eipä siinä sitten muuta kuin kaupan kautta takaisin.

Ilta kuluikin varsin mukavasti keskustellessa, korttia pelatessa ja ihmetellessä mitä erikoisempia hiustyylejä joita Mai-chan Mikolle viritteli. Sääkin oli varsin sateinen, ettei ainakaan pyörällä olisi viitsinyt minnekään enää lähteä kun onni oli ollut myöten päivän aiemmilla retkillä niin että oli pysynyt kutakuinkin kuivana.

Lauantaina nukuin pitkään ja sääkin pysytteli epävakaalla linjalla, kuitenkaan koko akaa ei satanut, vaikka sääkarttojen mukaan taifuuni hivuttautuikin pikkuhiljaa kohti itää kuitenkin samalla kääntyen takaisin merelle Japanin eteläpuolella. Tuttavien kautta oltiin kuultu että lauantai-iltana olisi ranskalaisen Benoit:n synttärijuhlat jonne kaikki olisivat tervetulleita. Yksityiskohtien selvittäminen sähköpostitse ja sen ilmoittaminen että olisimme tulossa mukaan kesti kunnes lähtöaika oli jo lähellä, mutta lopulta kaikki järjestyi ja lähdin Yuun ja Mikon kanssa liikkeelle.

Juhlille olikin kokoontunut paljon vaihtareita, niin tuttuja kuin ennestään tuntemattomia. Suurin osa kuitenkin jo viime syksynä tulleita, jotka siis ovat jo parin kuukauden päästä viimeistään palaamassa kotiin. Ihan sattumalta osuimme samaan pöytään parin ruotsalaisen kanssa, tuli siinä jotain sanottua myös ruotsiksi, mutta enimmäkseen keskustelu kävi japaniksi tai englanniksi sillä pöydässä oli muitakin.

Tietty sivuvaikutus siitä että pöydässä oli enimmäkseen Pohjois-Eurooppalaisia (Suomalaisia, Saksalainen ja Ruotsalaiset) oli että juomaa kului ehkä enemmän kuin jossain muussa seurassa, mutta hauskaa oli. Synttärijuhlien jälkeen mentiin vielä jatkoille jonne siirryttäessä väki tavalliseen tapaan hieman vaihtui, mutta kokonaismäärä kasvoi.

Jo jatkoille siirryttäessä oli sade alkanut ja jatkui edelleen myös niiden jälkeen. Olimme kuitenkin matkassa polkupyörillä, emmekä halunneet niitä jättää jälkeemme koska ennusteen mukaan koko pitkän viikonlopun ajan sataisi vettä, joten pyörien haun jättäminen myöhemmälle ei auttaisi. Melko tehokkaastihan siinä kastui, mutta olipa pyörät sitten oikeassa paikassa.

Sunnuntaina sade jatkui yhtä mittaa koko päivän, rankimmat sateet kiersivät Sendain, mutta aivan riittävästi vettä tuli viikonlopun mittaan. Sunnuntain ohjelma oli visiitti Group Morin keskustelukurssin opettajan kotiin. Vierailu oli jo sovittu hyvissä ajoin ja onneksi jo silloin sovittu että opettaja, Sirasawa-sensei, tulisi hakemaan meidät autolla ettei tarvinnut sateessa koittaa etsiä paikkaa.

Visiitille loppujen lopuksi tuli kurssin kolmesta vakiokävijästä vain minä ja Sergei (erikoinen sankari noin lyhyesti sanottuna...) Cezaryä ei tavoitettu yrityksistä huolimatta vaikka oli luvannut tulla. Paikka ei ollut mahdottoman kaukana asuntolalta mutta sokkeloinen reitti vaikutti hankalalta ainakin sateisessa ja usvaisessa säässä.

Talo oli jopa suomalaisessa mittakaavassa melko suuri ja sisustettu "länsimaiseen tyyliin" mikä tarkoitti että perinteistä japanilaista oli vain eteinen normaaleine kenkäjärjestelyineen. Olohuone missä nautimme kahvia ja vihreää teetä sekä erilaisia tarjoiluja oli tosiaan varsin tutun tyylinen nahkasohvineen ja kahvipöytineen. Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon kaasu-takka, jossa oli näköis-puita joiden välistä kaasuliekit näyttivät kuin puut olisivat palaneet vaikka näin ei asian laita ollut.

Koko visiitti ei kestänyt kuin muutaman tunnin ja sinä aikana keskustelimme eri asioista japaniksi parhaamme mukaan ja nautimme erilaisista tarjoiluista. Myös maanjäristykset tulivat puheeksi sillä Sirasawat olivat muuttaneet Sendaihin Kobesta suuren maanjäristyksen jälkeen. Muita perheenjäseniä emme varsinaisesti tavanneet, ainoastaan tyttären aivan ohimennen.

Vaikka maanantai oli lomapäivä, sunnuntai-ilta kului lähinnä siivoillessa, pyykätessä ja televisiota katsella samalla ihmetellessä että kuinkahan kauan sade jatkuu.

Ennusteista huolimatta Sade lakkasi jossain vaiheessa maanantaina, aamupäivän nukuin ja toisaalla hyvinkin voimakas maanjäristys jäi huomioimatta. Pitkän viikonlopun ansiosta Sunnuntai-päivän apatia siirtyi Maanantaille eikä sitä saanut paljon muuta tehtyä kuin jonkin verran opiskeltua ja tehtyä tehtäviä tiistain tunteja varten. Illalla kuitenkin sai paikkausta aamulla kokematta jääneille järistyksille parinkin pienen järistyksen muodossa.

Myöhään illalla vielä lähdimme Janin ja Matiaksen kanssa hakemaan yöpalaa ja aamiaistarvikkeita Seiyusta. Samalla tuli pohdittua että ketä tiukat aukiolosäännökset Suomessa oikein palvelevat...

Jatkoa seuraa...