Myös ekskursiota edeltävästä viikosta olisi tietysti hyvä kirjoittaa, mutta jatketaan tämä nyt loppuun kun vielä on tuoreena mielessä.
- - -
Saavuttaessa Hitachi Worksin tehdasalueen portille oli koko matkan ajoittain valinnut hiljainen sade hieman yltynyt. Portilta bussiin mukaan nousi firman edustaja opastamaan kuljettajaa siitä minne olisimme menossa. Heti alkuun myös korostettiin ettei alueella saisi kuvata.
Aluksi menimme tehtaan museorakennukseen joka kuulemma oli rakennettu Hitachi Worksin perustajan kunniaksi. Joka välissä muistettiin huomauttaa kuvauskiellosta mikä hieman jopa ihmetytti näyttelytiloissa joissa ei noin äkkipäätä vaikuttanut olevan mitään arkaluontoista. Meidät ohjattiin kokoushuoneeseen jossa pöydillä oli valmiina kypärät ja suojalasit, joiden kanssa poseeraaminen oli joidenkin mielestä kovinkin hauskaa. Kuitenkin porukkaa katseltuaan sanoivat vaatetuksemme noin yleisesti olevan turvallisuusmääräysten vastainen emmekä pääsisi varsinaisiin tehdastiloihin.
Kuitenkin katsoimme Hitatchin esittelyvideon ja tutustuimme museon näyttelyyn, minkä jälkeen kiersimme tehdasalueella bussilla ja kurkimme ovelta mitä siitä nyt sattuikaan näkymään sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Sateen ennestään yllyttyä, ei bussikierros ollut aivan huono asia, mutta kun kerran varta vasten olimme tulleet tehtaaseen tutustumaan olisi ollut kiva jotain nähdä hieman tarkemminkin.
Tehdasvisiitin jälkeen suunnistettiin kohti Kinugawa Onsenia. Matkalla väsymys kävi ylivoimaiseksi suurimalla osalla seurueesta ja bussissa tulikin kovin hiljaista. Itseä ei nukuttanut vaan mieluummin katselin maisemia, jotka olivat varsin komeat sateisen harmaasta säästä huolimatta. Usva ja matalalla roikkuvat pilvet antoivat vuorille oman ilmeensä. Matkalla pidettiin vielä toinen tauko paikassa jonka nimeä en tiedä. Paikka oli ilmeisesti jokin hyvinkin tunnettu keramiikka käsitöiden keskittymä, sillä ekä esillä eetä myynnissä oli jos jonkinlaista kippoa ja patsasta. Hinnatkin tosin olivat varsin kovat. Tyydyin ostamaan vain juotavaa ja jäätelöä.
Ilta alkoi jo hämärtyä kun saavuimme hotellille, paikka oli todella komea aivan vuorenrinteen ja joen välissä. Illalliseen oli reilut kolme varttia aikaan, mutta silti sanottiin että halukkaat ehtisivät käydä onsenissa vielä ennen ruokailua kunhan sai tavarat huoneeseen. Porukka oli jaettu siten että yhteen huoneeseen tuli aina viisi henkilöä. Sänkyjä ei ollut. Sen sijaan kaapissa oli tatamille levitettäviä futoneita, tyynyjä ja peittoja.
Huoneeseen päästyämme joimme vihreää teetä ja söimme tarjolle laitetut leivonnaiset matalan pöydän ääressä jonka ympärillä oli ikään kuin tuoleja ilman jalkoja, joten vaikka istuttiin lattialla oli selkänoja tarjolla. Samassa huoneessa majoittunut Chris oli onsen-kulttuurin asiantuntija joten kaikki toimimme hänen esimerkin mukaan ja vaihdoimme päälle yukatan, eräänlaisen kimono-tyylisen aamutakin. Emme Janin kanssa viitsineet lähteä vain hetkeksi kylpemään vaikka huoneen muut asukkaat niin tekivätkin. Sen sijaan lähdimme ruokailupaikalle ajoissa. Mainio idea tuo yukata, saa ihan luvan kanssa kulkea aamutakki päällä ja mennä vaikka ravintolaan tai baariin.
Ruokailu tapahtui isossa salissa jossa jokaiselle oli oma pieni pöytä ja samanlainen "jalaton tuoli". Pöydille oli katettu jos jonkinlaista kippoa valmiiksi ruokineen ja peitetty liinalla. Kun väki vihdoin kokoontui paikalle aloitettiin ruokailu, mikä sisälsi mm. että pöydällä olevan keitin viritelmän alle sytytettiin liekki ja siten sinne sai itse lastata paistettavaksi tarkoitetut lihan suikaleet ja kasvikset. Syötävää oli niin montaa sorttia etten tässä lähde listaamaan. Kuin pöydältä sai jonkun kipon tyhjäksi tuotiin tilalle uutta ja erilaista syötävää. Kaikekseen lajikkeita lienee ollut parikymmentä ellei enemmän. Ei sitä turhaa sanottu juhla-ateriaksi.
Kun ruokailu oli loppusuoralla alkoi perinteiseen tyyliin karaoke. Siinä sitten halukkaat kävivät laulamassa suosikkibiisejään koko porukan edessä. Japanilaisittain harvinaisen suuri yleisö, mutta kaikki samaa porukkaa kuitenkin. Aikamme laulettua todettiin illallinen päättyneeksi ja väki lähti enimmäkseen onsenille jälleen. Tällä kertaa menimme myös me.
Aiemmin kesällä tehdyn kylpylävisiitin ansiosta käyttäytyminen onsenilla oli tuttua eikä yllättänyt. Hotllin onsen koostui yhdistetystä pesutilasta ja sisäaltaasta sekä parista ulkoaltaasta. Koko sisätilassa vallitsi kuuman kostea ilma joten ulkoaltaat vaikuttivat hyvältä idealta. Ulkosalla olikin mukava rentoutua kuumassa kylvyssä, vaikka kokemus lieneekin parhaimmillaan talviaikaan. Sateisen sään vuoksi ei lämpötila tuolloinkaan ollut mahdottoman korkealla.
Aikamme onsenilla rentouduttuamme palasimme huoneeseen. Osalla porukasta oli jonkinlaiset kekkerit vireille jossain toisessa huoneessa, mutta aikaisen herätyksen vuoksi katsoimme aiheelliseksi käydä ennemmin nukkumaan. Vaikka tyyny muistutti lähinnä suurta hernepussia oli yösija riittävän mukava. aikaiseen lähtöön ja tapahtumarikkaaseen päivään uni tuli nopeasti ja nukuin siihen asti kun jonkun kännykkä soitti herätystä aamulla.
- - -
Tarinaa tuntuu riittävän, mutta väsy koittaa jälleen, joten jatketaan huomenna. Ja reissukuvia tulee myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti