Heinäkun puolelle

Aika rientää ja jo neljäs kuukausi Japanissa käynnissä, sillä tasan kolme tuli täyteen viime viikon lopulla. Blogi ei suinkaan ole unohtunut, kirjoittaminen vaan tuntuu jäävän muiden asioiden jalkoihin kun illassa on niin kovin vähän tunteja. Edes 24+ tunnin kellonajat eivät auta, kun eivät vuorokautta oikeasti pidennä.

Ai että mitä ovat 24+ tunnin kellonajat. No jotkut japanilaiset TV kanavat muun muassa käyttävät niitä käyttääkseen vuorokauden omiin tarkoituksiinsa sopivammin. Eli puoliltaöin ei suinkaan ala uusi päivä vaan kello juoksee aina 29:59 asti, minkä jälkeen kello mystisesti onkin kuusi ja päivä vaihtuu.

Mutta palataanpa asiaan, eli viime viikkoon (25.6. - 1.7.) Käydään tässa viikon tapahtumat päivä päivältä pääpiirteissään. Maanantaipäivät kuluvat opiskelun merkeissä koska kielikursseja riittää aina viiteen asti iltapäivällä. Kävin silti vielä käymässä labrallakin, täällä kun tuntuu läsnäolo olevan tärkeämpää kuin se mitä oikeastaan tekee, niin antaa askeran kuvan itsestään käymällä labralla pyörähtämässä varsinkin iltapäivän puolella. Eipä siinä kyllä sitä oikeastikin viilailin jotain projektini eteen ja tein seuraavan päivän läksyt.

Tiistaina oli Vesan ja Kuisman viimeinen kerta kun tulivat kielioppikurssille. Heillä paluu suomeen kolmen kuukauden jälkeen on jo lähellä ja tunnin päätteeksi antoivatkin Niiyama-senseille läksiäislahjaksi paketin Suomesta tuotua Frantsilan yrttiteetä. Varsinaiset läksiäisjuhlat järjestettäisiin myöhemmin viikolla. Kun olimme Janin kanssa syömässä lounasta ruokalassa soittivat Grand Backista että voisin noutaa paitani.

Tapaus menee niin että sunnuntain ostosreissulla kysyin että olisiko tietyllä kuviolla varustettua paitaa sopivan kokoista (2L) ja se menikin niin että paita tilattiin toimitettavaksi toisesta liikkeestä ja nyt siis sain sen noutaa. Hain sitten paitani ja se sujuikin kätevästi kun se oli jo valmiiksi maksettu. Siinä ohessa myyjääkin kiinnosti että mistä päin olen kotoisin ja innostui jopa kehumaan vaatimattomia japanin kielen taitojani, mikä lienee normaalia kohteliaisuutta ulkomaalaisia kohtaan.

Iltapäivällä olisi ollut enää pari tuntia aikaa olla labralla ennen keskustelukurssin viimeistä juttutuokiota joten Aobayamalle kapuamisen sijaan päätin mennä kämpille opiskelemaan ja lepäilemään. Jotenkin sen arvasi, että loppua kohden keskustelu alkaa sujua paremmin ja tuo viimeinen kerta olikin varmasti kurssin paras. Hyvä tietenkin että jäi hyvä kuva, mutta samalla jäi toivomaan että kurssi olisi ollut pidempi. Shirakawa-sensei vielä muistutti kutsusta tulla käymään kotonaan sunnuntaina 15.7.

Sää oli koko alkuviikon sen verran lämmin että sunnuntaina hankitut shortsit tulivat hyötykäyttöön heti. Onneksi kaikissa luokissa on ilmastointilaitteet, mutta usein joutuu itse konemestariksi ohjauspaneelia ihmettelemään, sillä kaikkia ei kuumuus tunnu haittaavan. Keskiviikkona vietinkin sitten pidemmän ajan jälleen labralla virittelemässä ohjelmaani ja sivussa heiteltiin alustavia suunnitelmia siitä mitä kesälomalla voisi kukakin tehdä. Yhteydenpito muiden suomalaisten kanssa kun onnistuu kätevästi myös labrasta käsin.

Torstaina ei meinannut saada itseään liikkeelle, mutta kuitenkin ehdin labralle yhdeksi, jolloin aikaisemmin keväällä oli tapana olla tutorini pitämät keskustelutuokiot englannin kielen harjoitteluun ja englanninkielisten dokumenttien käännösseminaarit. Kumpaakaan ei kuitenkaan tälläkään kertaa ollut vaan puuhailin siinä jälleen vain omiani iltapäivän. Kyllä siinä sai jotain myös aikaan. Ja jälleen tuli myös tehtyä seuraavan päivän läksyt.

Perjantaina olinkin jo ajoissa liikkeellä, sillä päätin ilmoittautua mukaan yliopiston kansainvälisen yksikön järjestämälle ekskursiolle Hitatchin tehtaalle ja Nikkoon sisältäen yöpymisen onsen kylpylässä. Matka on heinäkuun lopulla ja koska paikkoja oli rajatusti päätin olla ajoissa liikkeellä. Säätila oli kuitenkin vaihteeksi sateinen, joten ei muuta kuin sadetakki niskaan. Ajoissa lähtiessä matka taittui entistäkin hitaammin ruuhkan ollessa pahempi, mikäs siinä oli sadetakki päällä autojen keskellä seisoskellessa kun sinne jäi melko tehokkaasti mottiin pyöränsä kanssa tien ollessa täynnä molempiin suuntiin.

Suunnitelma oli nostaa rahaa retken maksua varten postin automaatista, jolle kelpaa myös visa electron, automaatti aukesi vasta yhdeksältä (myös pankkiautomaateilla on aukioloajat, siitä olen kai kertonut, joku huomauttaa jos en) mutta tunnit alkaa kymmentä vaille. Päätin kuitenkin mennä kysymään voisinko jo varmuuden vuoksi ilmoittautua retkelle ja tulla maksamaan iltapäivällä. Sainkin nimen heti listan kärkeen sillä kukaan muu ei ollut ilmeisesti viitsinyt taistella sadetta vastaan.

Sama tilanne oli kielioppikurssilla. Olimme jonkun aikaa Hong-Kongista kotoisin olevan, mutta Englannissa pitkään asuneen Isaacin kanssa kahden luokassa. Opettaja tuli paikalle vartin myöhässä ja hiljalleen aamupäivän mittaan paikalle valui myös muita opiskelijoita. Tuntien loppuessa paikalla oli jopa kymmenen kaikekseen.

Puoliltapäivin sitten vihdoin pääsin nostamaan rahaa automaatista ja kävin maksamassa matkani ja päätin vihdoin rohkaista mieleni ja menin leikkauttamaan hiukseni Kawauchin ruokalan lähellä olevassa parturissa. Kokemus olikin varsin mielenkiintoinen sillä parturi ei englantia puhunut joten siinä sitten selittelin miten hiuksia pitäisi leikata ja kuvatkin haettiin avuksi, vaikka eivät oikein minun tapaukseen soveltuneet niin loputa saatiin selviteltyä miten hiukset leikattaisiin ja se onnistuikin varsin hyvin. Partaakin saksittiin huolella ja moneen kertaan kysyttiin että kuinkahan pitkäksi jätetään. Eikä siinä vielä kaikki. Palveluun kuului vielä kasvojen hoito noin yleisesti. Kuuma pyyhe naamalle ja hieronta sekä voiteet vielä päätteeksi, kyllä siinä oli raikas olo ja kaikki tämä n.12 eurolla. Sanovat Japania kalliiksi maaksi, mitäs Suomi sitten on...

Iltapäivän puuhailin labralla ja Matiakselta kuulin että Vesan ja Kuisman läksiäiset olisi lauantaina illalla, kuitenkin kuin Kuismalle ilmoittelin että olisin tulossa kävi ilmi että kyseessä oli väärä tulkinta alkuperäisestä viestistä ja juhlat olisikin jo samana iltana. Joten suunniteltu rauhallinen ilta saikin ohjelmaa. Onneksi edes sade oli lakannut. Sää oli tosin muuttunut tukalan kuumaksi ja kosteutta oli ilmassa runsain mitoin. Lopulta vain minä ja Matias olimme lähdössä niin tukalan säänkin takia päätimme mennä suosiolla taksilla.

Kekkerit alkoivat irlantilaispubissa jossa oli muutenkin varsin vilkas perjantai-ilta. Porukka oli osittain sama kun juhannusjuhlilla, mutta paikalla oli myös muita ulkomaalaisia ja japanilaisia joita en ennestään tuntenut. Pubista jatkettiin karaokeen, joka olikin varsinainen kokemus. Nimittäin free-time karaoke jossa myös juomat kuuluivat hintaan. Free-time tarkoitti että laulaa tai juoda saa sulkemisaikaan asti, joka on aamulla seitsemältä. Matiaksen kanssa kuitenkin luovutimme jo kolmen jälkeen ja sanoimme hyvästimme lähtijöille ja palasimme asuntolalle niin ikään taksilla.

Myös lauantain rentoutumissuunnitelma sai muutoksen kun kutsu kävi Rolanin syntymäpäiväjuhlille. Rolan on kotoisin Costa-Ricasta omien muistikuvieni mukaan, kuitenkin hän on ollut monissa samoissa tapahtumissa mukana. Itse lähdin mukaan lähinnä katsomaan millaisesta tapahtumasta olisi kyse, toiseen karaokeen ei ollut minkäänlaista innostusta. Varsinainen juhla olikin varsin mukava Yakiniku Nomihoudai, mikä tarkoittaa että varsinainen pääruoka oli pöydässä olevalla kaasugrillillä grillattava annos lihaa ja useita muita ruokalajeja sekä juotavaa oman maun mukaan.

Jatkoillekin vielä lähdin mukaan katsastamaan paikan koska ainakin ulospäin oli varsin mielenkiintoisen oloinen. Saimmekin oman suoneen jossa tosin joutui istumaan lattialla. Siinä sitten lähinnä keskustelin asuntolalla naapurisolussa asuvan Tossun kanssa, miehen oikeaa nimeä en valitettavasti muista. Jatkojen jälkeen en enää jäänyt selvittelemään mitä muu porukka jäi arpomaan vaan palasin kämpille nukkumaan.

Tällä kertaa olin päättänyt etten päästäisi sunnuntaita valumaan hukkaan vaan tehdä jotain mielenkiintoista. Junamatka ennalta suunnittelemattomaan kohteeseen vaikutti riittävän kiintoisalta puuhalta. Kuitenkin halusin myös nähdä meren, niin Janin kanssa lopulta päätimme lähteä Matsushimaan, joka on Japanissa suosittu kotimaan rantalomakohde ja vain noin puolen tunnin junamatkan päässä Sendaista.

Junamatka vaikutti kestävän yllättävän pitkään. Syyksi selvisi että olimme päätyneet "taajamajunaan" joka pysähtyi joka seisakkeella ja vieläpä kahta pysäkkiä ennen Matsushimaa kuski tuli kertomaan että jos haluamme jatkaa matkaa pitäisi poistua tässä sillä se juna palaisi siitä Sendaihin. Seuraava juna joka tulee varttia myöhemmin jatkaisi Matsushimaan. Kaikkea sitä oppii, kuten lukemaan värikoodattuja aikatauluja.

Lopulta kuitenkin pääsimme perille ja tunnelma oli heti kuin olisi pidemmällekin reissannut. Koko ympäristö oli niin erilainen Sendaihin verrattuna ja raikas merituuli teki ilmasta miellyttävän. Päivä ei ollut mahdottoman kuuma, mutta shortseissa tarkeni mainiosti. Aseman vierestä löytyi turisti-info josta saimme englanninkielisen esitteen nähtävyyksistä. Päätimme kuitenkin että sillä kertaa riittäisi vapaamuotoinen tutustuminen maisemaan kävelemällä rantaa pitkin ja tutkailemalla paikkoja.

Turistikausi ei vielä ole vilkkaimmillaan joten väkeä ei ollut mahdottoman paljon. Ei siellä yksin silti tarvinnut olla. Yhteen monista saarista pääsi kävelemään siltaa pitkin ja kiersimmekin saaren ympäri. Paluumatkalla alkoi jo ilta hiljalleen hämärtyä ja päästimme että palaisimme takaisin Sendaihin käytyämme syömässä. Ei tarvinnut kuin mennä ravintoloiden lähelle niin heti oltiin tarjoamassa ruokalistaa kouraan, tällä kertaa suoraa englanniksi. Koska japanissa ollaan päätimme että kalaruoka olisi paikallaan ja menimme ravintolaan joka tarjosi 'Matsushima Set' sashimi ateriaa kohtuulliseen hintaan. Ateriaan kuului kalaa, äyriäisiä, riisiä, salaattia, miso-keittoa sekä tietysti wasabia mausteeksi.

Mainion aterian jälkeen menimme asemalle odottelemaan seuraavaa junaa, joka tällä kertaa oli pikajuna joka ei turhaa pysäytellyt tai muuten hidastellut. Ulkona oli jo sen verran pimeä ettei maisemia juuri näkynyt enää. Raikkaan meri-ilman jälkeen Sendaissa oli varsin kuuman oloinen kostea ilma. Siitä sitten kaupan kautta kämpille ja opiskelemaan kanjeja ja muuten orientoitumaan paluuseen arkeen erittäin lyhyeltä rantalomalta...

Kuvia on paljon ja niitä lisään kyllä myös tänne, mutta nyt on aika levätä hieman.