Ennen lähtöä vielä pesin pyykit ja kokkasin itselleni lounaan, jos nyt kokkaamisesta voi puhua kun riisiä keittää riisinkeittimellä ja lämmittää valmiin curry-kastikkeen kattilassa. Kuitenkin viiden aikoihin iltapäivällä olimme valmiina lähtöön, ja eiköhän juuri tuolla hetkellä niin poutaisen näköiset pilvet päättäneet heittää hieman vettä niskaan. Sateen määrä oli kuitenkin niin vähäinen että päätimme pysyä suunnitelmassa ja lähdimme pyöräilemään kohti Juhannusjuhlia.
Reitti oli hieman sokkeloinen, mutta ei mitenkään mahdottoman hankala, matka otti vajaat puolisen tuntia nousuineen, jotka olivat liian tiukkoja vaihteettomalla pikkupyörällä poljettavaksi. Vielä ennen juhlapaikalle siirtymistä kävimme läheisessä supermarketissa hankkimassa juomisia, sillä kutsussa kehotettiin tuomaan omat juomat.
Tässä välissä lienee hyvä myös selostaa mikä oikeastaan on Sendai Finland Wellbeing Center. Kysyimme asiaa ja saimme hyvinkin perusteellisen vastauksen, mutta tiivistettynä kyseessä on käytännön esimerkki suomalaisen vanhustenhuollon (ideaalisesta) toiminnasta ja samassa yhteydessä tutkimus ja kehitysyksikkö suomalaisille terveydenhoitoalan yrityksille tuotteidensa tuomiseksi Japanin markkinoille, joka kuulemma on silti hyvin työlästä ja hankalaa.
Kun sitten pääsimme Wellbeing Centerterille oli sen edustalle kokoontunut jonkin verran väkeä ja sisällä oli vielä lisää. Paikalla oli niin suomalaisia kuin japanilaisia. Suomalaisten määrä oli jopa yllättävän suuri. Siinä tapasimme myös muita Sendaissa vaihto-opiskelijoina olevia nuoria jotka opiskelevat muualla kuin Tohoku yliopistolla ja siten myös asuvat toisaalla Sendaissa. Paikalla oli myös ns. "aikuisia" joiden suhdetta Wellbeing Centeriin en tiedä, mutta tarkoitus lienee ollut haalia kasaan kaikki Sendain suomalaiset. Japanilaiset olivat tulleet perheidensä kanssa, joten juhlayleisön ikähaarukka oli hyvin laaja.
Aluksi ohjelmassa oli kisailua, tikanheittoa, kännykän heittoa ja letkajenkkaa, se miten viimeinen laji oli muovattu kilpailuksi ei minulle selvinnyt, mutta tärkeintä oli että hauskaa oli, vaikka kaikki eivät päässetkään osalliseksi kisailusta, itsekin seurasin vierestä.
Itsellä ilta kului pääasiassa keskustelun merkeissä, kunnes tuli miesten saunavuoro, Väärältä ovelta sairaanhoitaja ystävällisesti opasti meidät lähes kädestä pitäen saunan ovelle. Itse sauna oli suomalaistyylinen kiukaineen kaikkineen (vesi tosin tuli kiukaalle automaattisesti jollakin perusteella). Lämpötila oli varsin sopiva, vaikka kuumaa saunaa odottaneet hieman valittivat. Saunan yhteydessä oli myös lämmin allas ja terassi, jota ei ilmeisesti sellaiseksi oltu ajateltu, koska sinne kuljimme suuren ikkunan kautta.
Saunareissu ilmeisesti hieman venähti, sillä jäimme paitsi tilaisuuden virallisesta puolesta, jossa keskuksen uusi johtaja esittäytyi ja samalla myös surin osa ruokatarjoiluista jäi sivu suun, mutta pizzaa ja jotain muutakin naposteltavaa löytyi ja myös tulevan johtajan tapasimme keskustelun lomassa. Lapsille löytyi myös pieniä ilotulitteita ja tuli siinä muidenkin muutama kokeiltua.
Kun juhla keskuksella loppui nuoriso-osasto otti taksit keskustaan jatkoja varten. Jostain syystä päädyimme ensin erään Nokialla töissä olevan asunnolle Sendain keskustassa. Toisaalta oli kuitenkin varsin mielenkiintoista nähdä että kerrostalohuoneisto (ei varmaankaan edullisimmasta päästä) ei peruskonseptiltaan paljoakaan poikennut suomalaisesta vastaavasta.
Lopulta päästiin kuppilaan asti, vaikka matkalla joukko hieman hajaantui eri paikkoihin. Kello oli jo sen verran paljon, että paikka oli varsin hiljainen. Keskustelu jatkui vilkkaana ja juotavan lisäksi saatiin myös ruokaa. Kun aika tuli täyteen lähti kukin kotia kohti takseilla sitä mukaa missä asuvat. Minun, Matiaksen ja Janin kanssa samalla taksilla tuli myös lähistöllä asuva Meri, hänet tapasimme nyt ensimmäistä kertaa koska hän opiskelee meidän asuntolan lähellä olevassa Fukushi yliopistossa ja asuu eri asuntolassa.
Kello oli jo viisi aamulla ennen kuin olimme asuntolan pihassa ja siellä olikin paikalla Matiaksen amerikkalaisia kurssikavereita jotka olivat myös palanneet omalta reissultaan. Heidän kanssaan jäimme keskustelemaan joksikin aikaa. Myös vahtimestari tuli paikalle kierroksellaan, mutta totesin vain että sitä ollaan ajoissa liikkeellä ja jatkoi kierrostaan. Vaikka pimeääkin oli välillä, oli aurinko tuohon mennessä noussut kauan sitten ja aamu oli varsin kauniin aurinkoinen.
Pihalta jatkettiin vielä Matiaksen kämpän keittiöön istuskelemaan ja keskustelemaan joksikin aikaa ja pari pihalla tavatuista Matiaksen tutuistakin lyöttäytyi mukaan seuraan. Seitsemän aikoihin suurin osa porukasta lähti kämpilleen nukkumaan, mutta itse halusin lähteä hakemaan polkupyöräni keskukselta, jonne se jäi kun keskustaan mentiin taksilla, ennen kuin päivä käy mahdottoman kuumaksi. Ennusteet lupailivat +30 astetta iltapäivälle. Myös Matias päätti että pyörä on nyt haettava, vaikka hänen olotilansa vuoksi ehdotin moneen kertaan että kävisi nukkumaan. Siitä se varsinainen vaellusretki sitten alkoikin.
Matka kohti polkupyöriä kesti lähemmäs kolme tuntia sillä eteneminen oli melko verkkaista ja taukoja pidettiin usein. Toki matkan varrella käytiin myös aamiaisella "Joyfull Restaurant" nimisessä kuppilassa. Aamiaissetti oli varsin sopiva ja kohtuuhintainen. Aamun viileys jäi haaveeksi sillä Aurinko paistoi täydeltä terältä ja jo kahdeksan tienoilla lämpötilan uskoi hyvin olevan lähellä ennustettua +30 astetta. Kun pyörät vihdoin saatiin, matka takaisin sujui hieman vikkelämmin, mutta silti kello oli jo lähes yksitoista ennen kuin olin takaisin kämpillä.
Siinäpä sitten suikun jälkeen laitoin paitoja pesukoneeseen, jotta sain ne ulkosalle kuivumaan. Pian kuitenkin väsymys yllätti (tai no ei oikeastaan yllättänyt). Ja lauantai meni nukkumisen ja muun rentoutumisen merkeissä. Ilmastoidussa huoneessa oli paljon miellyttävämpää kuin kuumassa ulkoilmassa.
Sunnuntai meinasi valua aivan hukkaan kun ohjelman puutteessa tavanomainen sunnuntai-illan ankeus meinasi käydä päälle. Illansuussa kuitenkin päätin etten anna periksi, vaan lähdin keskustaan kauppoihin kiertelemään. Pelikaupasta löytyikin odotettu uusi Zelda -peli Nintendo DS:lle (ei varmaan sano kaikille mitään, mutta joillekin jotakin) joka tosin on tietysti japaninkielinen, mutta siinäpä sitä voi taitojaan harjoitella. Kenkäkaupasta koitin kysellä sandaalien perään, mutta yhdenkään sandaalimallin koot eivät olleet riittävän suuria. Suurin mitä koitin meni kyllä jalkaan, mutta näytti kuin jalassa olisi liian pienet sandaalit...
Siispä suuntasin taas Grand Back - big and tall vaatekauppaan, sillä tavoitteena oli myös löytää shortsit, koska ne pakatessa karsittiin laukun painon pudottamiseksi. Sieltä jälleen erinomaisen palvelun saattelemana mukaan tarttui shortsit, pari t-paitaa ja viime hetken pikapäätöksenä sandaalit. Nuo sandaalit vaativat hieman totuttelua, sillä ovat tyypiltään kuin tossut, mutta yksi remmi tulee myös varpaiden väliin, en tiedä oliko kuvaus kovin hyvä, mutta tuollaiset sandaalit ovat yleisiä täällä.
Tulisiko kenellekään mieleen käydä tupakoimaan vaatekaupassa (jos nyt yleensä missään ajattelisi tupakoivan). Grand Backissa oli jopa tuhkakuppi viritelty odotustilan sohvien viereen missä sitten eräs toinen asiakas kävi sauhuttelemaan kun odottelin että ostokseni pakataan ja lasku käsitellään. Näin suomalaiselle ei tulisi edes mieleen että joku kehtaisi tupakoida vaatekaupassa.
Ostosten jälkeen kävin vielä syömässä Gyudonit (Gyuuniku Donburi, kipollinen riisiä jonka päällä on naudanlihaa ja muita höysteitä) pikaruokalassa ja palasin kämpille opiskelemaan seuraavan päivän sanakokeisiin, sekä hieman kokeilemaan hankkimaani peliä.
Sellainen oli Juhannusviikonloppu. Jatkoa seuraa...
Kuvia otin jostain syystä varsin nihkeästi, eikä nekään vähät olleet kovin onnistuneita, mutta tässä on muutamia poimintoja.
 |
| Juhannus 2007 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti