Taas meinaa blogi jäädä turhan vähälle huomiolle, pitää yrittää parantaa tapoja ja kirjoitella useammin.
Viime viikon loppupuoli sujui kuitenkin ilman mitään kovin erikoisia tapahtumia. Lieneekö ollut sateessa pyöräily vai mikä, mutta pieni nuha yritti iskeä kimppuun, mutta ei onneksi mitenkään pahaksi heittäytynyt.
Torstaina oli labralla tavalliseen tapaan eigo´zemi ja samaisen hankalan artikkelin tulkinta jatkui kuin edelliselläkin viikolla. Artikkelin kirjoittaja lienee halunnut päteä erityisen paljon, sillä englanninkielinenkin teksti oli aivan tarpeettoman monimutkaista, mutta toki hyvin "tieteellisen näköistä". Japaninkielisen käännöksen seuraaminen puolestaan oli hankalaa koska sitä luettiin niin kovin nopeasti, joten kysymykset jäivät jälleen esittämättä.
Hiljalleen sain myös edistettyä omaa projektiani, joka tosin on vielä kaukana mistään hyödyllisestä. Tuleepa ainakin laitettua jo lähtökohtaisesti ruostuneet koodaustaidot koetukselle. Onneksi tuo projektini ei mene liian syvälle signaalinkäsittelyn saloihin, sillä se ei ole omaa alaa, enkä pitäisi mielekkäänä opiskella täälläkään mitään sellaista joka ei millään tavoin liity varsinaisiin opintoihin.
Edes perjantai-illalle ei ohjelmaa ilmaantunut, joten olin labralla melko myöhälle perjantaiksi ja kaupan kautta kämpille rentoutumaan televisiota katselemalla ja niin edelleen. Sisin kanssa oli alustavasti puhetta joistakin mahdollisista suunnitelmista lauantaille tai sunnuntaille, mutta ne eivät lopulta kuitenkaan toteutuneet. Sunnuntaille kaavailtu vaellusretki olisi saattanut olla varsin mielenkiintoinen.
Lauantaina päätin nukkua niin pitkään kuin vaan kykenee ja lopulta unille kertyikin mittaa reilut 11 tuntia. Ohjelmaa ei edelleenkään ollut tiedossa, kuitenkin lounasaikaan Yuu oli sitä mieltä ettei pelkkä makoilu käy päinsä ja ehdotti että lähtisimme kaupungille. Ennen lähtöä tuli postilaatikkokin tarkastettua ja sieltä löytyi ilmoitus että Sendain kaupungin maksama bussikorttikin olisi noudettavissa juhannusviikolla.
Siitä sitten Janin ja Yuun kanssa lähdimme kaupoissa kiertelemään. Tavaratalossa jossa ensiksi kävimme oli lähinnä tolkuttoman kalliita ja liian pieniä vaatteita, joten siitä tuli halpa reissu. Tavaratalon yläkerrassa oli kuitenkin varsin erikoinen rihkamakauppa jossa oli vähän kaikkea mahdollista pikkusälää ja muuta kummallista. Siellä ihmetellessä aikaa kului jonkin verran. Epävakainen ilmakin teki paluun ja aina välillä heitti pieniä sadekuuroja. Kaupungilla kierrellessä tuo ei haitanniut kunhan matkalla pysyi kuivana.
100 jenin kaupassa käytyämme aloimme etsiä sopivaa ravintolaa illallista varten. Lopulta päädyimme pikaruokapaikkaan, jonka melko suppeasta valikoimasta annoksensa saa edullisesti ja nopeasti, eikä kyseessä ole hampurilaiset tai pitsat, vaan ns. oikeaa ruokaa, eli riisiä ja lihaa kaikenlaisilla höysteillä.
Ennen palaamista kämpille päätimme vielä mennä yhdelle oluelle, mikä osoittautui helpommin sanotuksi kuin tehdyksi. Yksittäinen tuoppi on nimittäin kallis ja lisäksi pitäisi maksaa jokin pöytämaksu ja niin edelleen... Kierroksen lopuksi päädyimme juuri avattuun uuteen pieneen kuppilaan, jossa tunnin nomihoudain sai monen muun barin yksittäisen tuopin hinnalla ja hintaan kuului vieläpä salaattipöytä. Niin siinä aina käy kun lähtee "vain yhdelle" ihmetyttää vain tuo systeemi baareissa. Kun tunti meni palasimme takaisin kämpille eikä siinä sitten enää ihmeempiä tapahjtunut.
Sunnuntai menikin sateisen sään vuoksi lähinnä lepäillessä, pyykätessä sekä opiskellessa. Toki tuo sade olisi varmaan tehnyt vaellusretkestäkin vähemmän mukavan, mutta jäi tosiaan lähtemättä, kun Sisi ilmoitti että hänen pitää opiskella, eikä tullut itsekseen lähdettyä kun ei tiennyt muusta porukasta mitään.
Kyseessä oli siis melko laiska viikonloppu, mutta välillä sellainenkin lienee tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti