12. heinäkuuta 2007

Sadetta pidellessä

... tai pysyyhän se sade pitämättäkin, mutta jätetään puujalkavitsit sikseen. Kootaanpa tähän väliin hieman viime viikon saldoa ennen kuin vallan unhoittuu.

Kuten otsikkokin jo kertoo, sadekausi alkoi sittenkin. Viime viikon alku oli kokonaisuudessaan varsin sateinen ja sadetakki aivan ehdoton apuväline. Sateenvarjon kanssa pyöräilyä en aio edes opetella, sen verran jo itse pyöräily vaatii keskittymistä. Kuitenkin se on selvän enemmistön valitsema tapa suojautua sateelta.

Sateesta huolimatta oli yliopistolle mentävä. Menomatka ei olekaan mikään ongelma kun pääosin saa vain lasketella alamäkeen. Ruuhkat kuitenkin usein tukkivat ennestään ahtaat kadut usein juuri niinä aikoina kuin itsekin on liikkeellä. Lieneekö säät vai muut kiireet verottaneet osallistujakuntaa kielikursseilla, sillä viime viikkoina on paikalla ollut huomattavasti vähemmän väkeä. Tosin vielä viime perjantaina eräs kiinalaistyttö olisi halunnut aloittaa kielioppikurssin, kuitenkin opettaja sanoi ettei sellainen käy päinsä enää pari viikkoa ennen kurssin loppua.

Kevätlukukausi siis todella lähenee loppua ja kurssien kokeet ovat kuun viimeisellä täydellä viikolla. Labralla ei projektilleni ole annettu selvää takarajaa, joten olen käyttänyt enemmän aikaa kielen opiskeluun myös labralla. Kieliopissa on jo käyty kaikki Suomessa oppimani asiat ja vähän päälle. Kanjit alkoivat käydä välillä jo niin monimutkaisiksi että oma sorminäppäryys tuntui loppuvan kesken, onneksi loppua kohden löytyi vielä hieman helpomminkin piirrettäviä merkkejä. Silti reilu parikymmentä merkkiä viikossa on ainakin minulle huima tahti.

Mutta ei kaikki opiskelu ole hukkaan mennyt, sillä yhä useammin kokee ahaa-elämyksen kun huomaa tunnistavansa kanjeja esimerkiksi kylteistä tai muista opasteista. Kanjien ilmaisuvoimakin tulee selvästi esiin, kun vaikka jonkin merkin lukutapaa ei muistaisikaan sen merkitys saattaa muistua mieleen.

Loppuviikon sää oli selvästi vähemmän sateinen, mutta jopa aurinkoisista säistä huolimatta lämpötilat ovat viime aikoina pysytelleet kohtalaisina, siinä hieman parikymmenen asteen päällä. Suomen kesään tottuneena ihmetystä meinaa herättää se ettei sää jäähdy edes yöksi mitenkään merkittävästi. Aamulla voi huoletta lähteä shortseissa liikkeelle, sillä riippumatta kotiintuloajasta niillä kyllä tarkenee. Jos jonkinmoista pörriöistä on toki liikkeellä, mutta eivät ainakaan näin kaupungissa edes ne ole mitenkään erityisen aktiivisesti kimpussa, tai pidä ikävää ääntä.

Erilaisia suunnitelmia lomalla matkustelusta on tullut pyöriteltyä, mutta ne harvat paikat jossa tiedän haluavani käydä ovat hieman hujan hajan, tai yksinkertaisesti kaukana. Tietenkin kun Japanissa ollaan Tokiossa täytyy jossain vaiheessa käydä ja Kiotossa en enemmän perinteistä kulttuuria kaiken modernin häslingin vastapainoksi. Hiroshimassa ei kuulemma ole niin hirvittävän paljon erikoista nähtävää, kuin että kaupunki yleensä on olemassa. Okinawa olisi mielenkiintoinen, mutta kovasti kaukana merellä ja todella kuuma tähän aikaan vuodesta. Ja myös Hokkaidolla tekisi mieli käydä, lähinnä Sapporossa, mutta sekin on vähintään laivamatkan päässä ja Sendaista katsottuna päinvastaisessa suunnassa.

Saa nyt nähdä miten koko kesäloman kanssa käy. Sukulaiset ja tuttavatkin Suomesta ja muualta ovat aina kovasti puhumassa tulevansa käymään, mutta kenelläkään ei tunnu olevan mitään selkeää suunnitelmaa. Eipä yllätä vaikka kovinkaan moni ei tänne missään vaiheessa tulisi, sillä onhan reissu todella kallis.

Mutta takaisin asiaan. Viime viikonloppu oli sikäli poikkeuksellinen että emme lähteneet porukalla minnekään. Sen sijaan porukka tuli tänne, sillä pidimme lauantai-iltana nomikait solun keittiössä. Enimmäkseen omalla porukalla, mutta myös Matias, Jani ja Meri tulivat mukaan iltaa istumaan. Vaikka melko myöhälle menikin, oli ilta oikein mukava ja yhtä lukuun ottamatta koko kämpän porukka osallistui, myös tavallisesti niin kovin hyvin omissa oloissaan viihtyvät japanilaiset.

Sunnuntaina sää oli kerrassaan mainio, joten päätin Tanabata juhlan lisäksi lähteä pyörälenkille. Tanabatasta kerroinkin, joten siitä ei tässä enempää... Pyöräilemässä kävin ympäri keskustaa. Väkeä oli liikkeellä todella paljon, sillä mainion sään lisäksi monissa kaupoissa oli alennusmyynnit käynnissä. Itse ostin vain paikallisen baseball joukkueen (Rakuten Eagles) lippalakin. Hankintaan oli montakin syytä. Tärkeimpänä oli tarve lippalakille sadeasun täydennykseksi. Juuri Eagles lippikseen päädyin koska se ei ollut mahdottoman kallis, sen väri on sopiva ja kaiken kukkuraksi ihmisten reaktioita siihen on hauska seurata. (Hokkaido Nippon Ham Fighters -lippis pitää saada myös. Syy lienee itsestään selvä.)

Sunnuntailounaan nautin Yoshinoyalla, mistä erilaiset donburi annokset (riisiä ja lihaa + höysteitä) saa varsin edullisesti ja nopeasti. Lisäksi paikka sopii myös kun on yksin liikenteessä. Ravintolat keskimäärin lähtee ajatuksesta että seurueessa on useampi ruokailija. Sunnuntai kuluikin varsin mukavasti ja normaali ankeus iski päälle vasta myöhemmin iltapäivällä. Kuitenkin koitin parhaani mukaan opiskella.

Maanantaina hyvä sää jatkui edelleen mutta siitä huolimatta kaikkien kurssien jälkeen jämähdin labralle opiskelemaan. Kello oli jo yli yksitoista ennen kuin lähdin kämpille ja matkalla kävin vielä Seiyussa ruokaostoksilla. Siellä olikin varsinainen keskiyön ruuhka, sillä muitakin asiakkaita riitti. Ei nyt ihan oikeaksi ruuhkaksi, mutta ajankohtaan nähden paljon. Edellisen päivän maratonin vastapainoksi jätin tiistaina labrailut vähemmälle ja ennemmin lähdin ajoissa lepäilemään kämpille. Pöydän ääressä nukkuminen ei ole erityisen mukavaa. Tiistaina iltapäivästä sää muuttui jälleen sateiseksi ja yhtämittainen sade on jatkunut tiistai-illasta asti, voimakkuus vain on vaihdellut.

Tänään olikin vuorossa viimeinen kanji tunti kun opiskeltiin uusia merkkejä ensimmäisen kurssin puitteissa. Nyt on sitten 250 merkkiä opeteltu ja loput tunnit ennen koetta käytetään kertaukseen. Kanji tuntien jälkeen menin labralle ja sainkin paljon aikaan, sillä nyt projektini yksi vaihe on hyvin pitkälle valmis, jos vain olen ymmärtänyt oikein mistä hommassa on kyse.

Mutta nyt nukkumaan viimeistä kertää pelkällä futonilla, sillä huomenna saan tilaamani lisäpatjan. Aloittivat uuden lisäpatjan vuorauspalvelun ja päätin että 400 jeniä kuussa on kohtuullinen hinta mukavuudesta.

Teksti varmaan vaatisi hieman jalostamista, mutta menköön nyt tällaisenaan.

3 kommenttia:

pullima1 kirjoitti...

Sadekausi on alkanut täällä Suomessakin. Viikon aikana on tullut vettä joka päivä enemmän tai vähemmän. Samanlaista on luvattu myös viikonlopuksi.

Eilen tuli tv:ssa dokumentti Avioero japanilaiseen tapaan. Siinä tuli selvästi esiin vanhemman polven roolijako: mies käy töissä ja vaimo hoitaa kotia. Dokumentista tuli mieleen, että Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Onko se aiheuttanut mitään ongelmia?

Markku

Hannu kirjoitti...

Eipä tuo roolijako tunnu täysin historiaan jääneen... mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste.

Vasemmanpuoleinen liikenne kyllä hämäsi alkuun kun autoja tuli yllättävistä suunnista mutta kaikkeen tottuu. Nyt lähinnä ärsyttää väärällä reunalla polkevat pyöräilijät, sillä kadut on riittävän kapeat ilmankin että tarvitsisi ketään väistellä.

Unknown kirjoitti...

Kyllä niissä pommimuseoissa viihtyy ainakin yhden päivän. Ja jos on aikaa lähtee vähän kauemmas itse Hiroshimasta niin onhan siellä 1 Japanin top3 viewistä, nimittäin Miyajima/Itsukushima on alle tunnin matkan päässä junalla.

Kuressa on Taistelulaiva Yamato -museo, minne olisin itse ainakin halunnut jos aikataulu olisi aikoinaan antanut myöten.