Keskitytäänpä tälla kertaa julkisiin kulkuvälineisiin, lähinnä paikallisliikenteen busseihin ja juniin sillä muuta kulkuvälinettä ei henkilöauton ja lentokoneen lisäksi tullut täällä käytettyä. Jos ei aihe tunnu kiinnostavalta, kannattaa varmaan jättää lukematta.
Suomessa ei bussikuskia näe sammuttamassa moottoria ellei pysähdyksen pituus ole useita tunteja. Täällä moottori sammuu samantien kuin renkaat pysähtyy, ellei jo vähän ennen. Buussin moottori siis sammutetaan lähes joka pysäkillä sekä liikennevaloissa. Tietysti kuskien tavoissa on eroja ja joillakin sammutusrefleksi on herkemmässa kuin toisilla.
Ilmeisesti bussit on myös suunniteltu tällaiseen toimintaan sillä myös käynnistäminen tapahtuu nopeasti. Ilmeisesti moottorin käynnistämiseen on oma poljin sillä kuskit usein nojailevat rattiin pysähdysten aikana. Eivät sentään ota torkkuja niinkuin monilla muilla työpaikolla tehdään jos siihen vain on tilaisuus.
Suomessa ei puhuminen missään muodossa kuulu kuskin toimenkuvaan. Ainakin Sendain bussikuskeilla on oikeen kuuloke-mikrofoni päälla jotta voivat sinne selostella matkan etenemisestä tyyliin että "taas mennään" kun lähdetään pysäkiltä tai liikennevaloista ja muistuttavat että mille pysäkille ollaan pysähtymässä. Varsinkin pysähdyksistä ja liikkeellelähdöistä varoittaminen on varsin aiheellista sillä monesti suurin osa matkustajista seisoo käytävallä.
Seisominen onkin huomioitu varustusta suunniteltaessa, sillä tangoista roikkuu voimistelurenkaiden näköisiä rinkuloita, jotta alempaakin ylettää. Itselle jo tangot ovat usein otsan korkeudella, niin renkaat sijoittuvat leuan kohdille. Niiden välistä pujottelu on mukavaa. Jalkatilaa on luonnollisesti hieman vähemmän kuin suomalaisissa busseissa ja sielläkin se on liian vähän.
Käsitettä että bussi tai juna olisi täynnä ei tunneta. Aina odotetaan että kaikki halukkaat saa tungettua itsensä ovesta sisään. Bussiin mennään sisään keskiovesta ja poistuessa maksetaan kuskin vieressä olevaan automaattiin matkan pituuden mukainen maksu. Siinä onkin sitten mukava pyrkiä etuovea kohden kun käytävä on täysin tukossa.
Junassa tai bussissa ei saa puhua kännykkään, asiasta varoitetaan samaan tapaan kuin tupakointikiellosta. Erityisesti junassa suurimmalla osalla kuitenkin on kännykkä kourassa, mutta siihen ei puhuta, vaan näppäillään viestejä, pelataan, katsellaan televisiota tai mihin ikinä kenenkin kännykkä taipuu. Myös nukkuminen, lukeminen tai Nintendo DS:llä pelaaminen ovat suosittuja harrastuksia, niin busseissa kuin junissa, junissa tosin parempi nukkua kun kyyti on tasaisempaa.
Junien osalta vertailu Suomeen ei oikein hyvin onnistu kun omat kokemukset paikallisjunista on niin kaukana menneisyydessä ettei muistikuvat riitä sinne asti. Kuitenkin täällä ilmeisesti kaikki matkat ajetaan samanlaisilla lähinnä paikallisjunia muistuttavilla junilla, Shinkansen luotijunia lukuunottamatta. Shinkansenit ovat aina kaiken yläpuolella, kirjaimellisesti. Asemalla on oma kerros vain Shinkansenia varten ja junat kulkee aina ylimmässa kerroksessa, sillä isommilla asemalla kiskoja on monella tasolla. Sendaissa ainakin kolmessa kerroksessa.
Siinäpä sitä tällä erää, aiheeseen (tai johonkin aivan muuhun) liittyviä kysymyksiä otetaan vastaan, jos sellaisia on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti