Aamiaisen jälkeen keräsimme tavaramme huoneesta ja menimme aulaan odottelemaan lähtöä. Aulassa oli myös kauppa jossa oli normaalien virvokkeiden lisäksi myynnissä kaikenlaista matkamuistorihkamaa ja paikallisia herkkuja. Japanissa lienee tapana viedä tuliaisena kunkin alueen erikoisherkkuja lahjapakkauksiin käärittynä. Ainakin sellaisia tarjottiin käytännössä joka pysähdyspaikalla.
Kun hotellista sitten astuttiin ulos oli portailla neljäkin henkilökunnan edustajaa kiittämässä ja toivottamassa hyvää matkaa ja ennen lähtöä tuotiin vielä bussiin korillinen karkkeja, Sitä tunsi itsensä aivan kunniavieraaksi, Hotellilta suunnattiin kohti Nikkoa ja tarkemmin Toshogu pyhättöä. En tässä lähde tarkemmin selostamaan paikan historiaa, siihen voi tutustua muista lähteistä, esimerkiksi Wikipediasta. Matka ei ollut pitkä ja sää oli suosiollinen ulkoilmakohteisiin tutustumiseen, pilvinen eikä kovin kuuma. Niinpä Pyhätössä oli mukava kierrellä kävellen.
Ryhmällämme oli oppaana vanhempi herrasmies joka puhui hyvin englantia ja kertoi yksityiskohtaisesti mutta mielenkiintoisesti joka kohteesta, myös kaikkia erikoisia nippelitietoja, kuten kuinka Sendain alueen Samurai-päällikkö Date Masamune oli kerännyt ylimääräisiä veroja kolme vuotta vain jotta oli saanut hankittua kaksi kalliista tuontiraudasta tehtyä suurta lyhtyä Nikkoon.
Kierros eteni melko ripeään tahtiin eri kohteiden läpi joista joissakin oli myös jotein toimintaa, kuten eräässä temppelissä erinomaisen akustiikan demonstraatio jossa puupalikoita yhteen lyömällä syntynyt ääni kaikui varsin mallikkaasti. Kierroksen päätyttyä otettiin vielä yhteiskuvia pyhätön edustalla. Noita eri puolilla otettuja yhteiskuvia voisi olla kiva saada myös itselle.
Nikkosta lähdettiin bussilla Kegonin putouksille, matka sinne oli melko jyrkkä nousu syheröisiä alppiteitä muistuttavaa tietä pitkin. Nousun 48 kurvia oli havainnollisesti numeroitu kyltein. Pilvinen ja usva peittivät näkymän rinteeltä alaspäin. Kun vihdoin päästiin ylös koitti eräänlainen yllätys sillä siellä oli melko iso kylä ja niin ikään suuri järvi. Ennen putouksille siirtymistä syötiin lounasta tuon järven rannassa sijaitsevassa ravintolassa.
Vesiputouksien näköalatasanne oli rakennettu lähelle putouksen alapäätä ja sinne siirryttiin aluksi hissillä 100 metriä alas ja sitten tunnelia pitkin putousta katselemaan. Olipa tasanteelle jopa rakennettu matkamuistokauppa. Muutenkin turistikohteiden kaupallistaminen oli eri puolilla hyvin hallussa, kuitenkin sikäli sivistyneesti ettei mitään tultu tyrkyttämään kuten vaikka Venäjällä tai etelän maissa, vaan ainoastaan asetettiin esille herättämään turistien mielenkiintoa.
Kun suurta vesiputousta olimme aikamme ihmetelleet palasimme bussille ja lähdimme laskettelemaan samaista tietä alas kuin mistä noustiin ylös. Pilvisyys oli sikäli hälventynyt että nyt alaspäin näkyi jo, kuitenkaan bussin ikkunasta kuvaaminen oli erityisen vaikeaa mutkittelun takia. Muutenkin ikkunasta saa melko vaatimattomia otoksia.
Sendaita kohden lähdettiin suorinta reittiä mikä jälleen lopulta johdatti valtatielle, joilla muuten suurin nopeusrajoitus oli 80 km/h kaikille. Matkan aikana sää muuttui aurinkoiseksi, mutta bussin ilmastointi toimi riittävän hyvin. Matkan varrella tuli kiinnitettyä huomiota kaupunkien kyltteihin joissa vaakunoiden sijaan oli jollan perusteella valittu kuva joka symboloi kaupunki tai asiaa josta kaupunki on mahdollisesti tunnettu
Viimeinen tauko pidettiin Fukushimassa, noin puoltatoista tuntia ennen saapumista Sendaihin. Sää oli jo varsin kuuma, mittareiden mukaan +28°C ja tuli mieleen kuinka paljon rasittavampi päivä olisi ollut jos koko ajan olisi vallinnut sellainen keli. Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja porukka palaili kämpilleen. Asuntolan pihamaalla oli käynnissä pienimuotoinen muuttohässäkkä sillä kiireisimmät syksyn lähtijöistä olivat jo kovasti ainakin lähettelemässä enimpiä tavaroitaan kotiin päin.
Mutta reissukertomus lienee siinä. Lopuksi vielä kuvia reissulta ja merkittävimmät kohteet karttaan merkittynä, olkaapa hyvä:
 |
| Retki Tochigiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti