Yllätysvierailulla

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, niin todettakoon että on uskomatonta kuinka laiskaksi auringon polttama iho ja kuumat hellepäivät tekevät. Vielä kun kokonaisuuteen lisätään unen yllättävä tehottomuus, on ainakin loma-ajan tämä vaihe ollut varsin pitkälle pelkkää ajan kuluttamista ilmastointilaitteen seurassa. Minne se aika sitten kuluu, sitä on kovin vaikea määritellä mutta jonnekin se haihtuu kovin tehokkaasti.

Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

- - -

Torstai 9.8. oli niin ikään kuuma kesäpäivä, asia jota ei viime aikoina oikeastaan ole tarvetta toistaa joka päivän kohdalla. Kuitenkin jotenkin sain uhmattua säätä ja lähdin kaupungille hoitamaan asioita ja erityisesti hankkimaan juuri tietynlaista onnittelukorttia tavaratalosta, jonka korttiosastoa Niiyama-sensei kehui hyväksi kun kysyin häneltä vinkkiä mistä saisi japaninkielisiä onnittelukortteja. Kortti ja muita tarvikkeita löytyikin ja kävinpä vielä Yoshinoyalla lounaalla kun kerran oli keskustaan asti tullut vääntäydyttyä

Illaksi oli siis tuo kutsu lähteä syömään Merin kanssa. Varmistin vielä ettei suunnitelmiin ollut tullut muutosta ennen lähtöä. Koska Merikään ei tarkemmin tiennyt millainen tilaisuus olisi kyseessä, eli siihen sinänsä melko vaikea varautua oikein mitenkään erityisesti. Sovittuna aikana olin tapaamispaikalla Fukushi yliopiston edessä jossa sitten Merin kanssa hetken verran odottelimme luvattua autokyytiä. Henkilö joka meitä tulisi noutamaan oli Merin ennestään tuntema proffa, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen kutsun esittäjä, jota Merikään ei kunnolla tuntenut.

Kun kyytimme sitten saapui ja lähdimme liikkeelle, kävi pian selväksi että olisimme menossa tuon toisen proffan kotiin sillä reitti kulki omakotialueelle. Asia varmistui viimeistään siinä vaiheessa kun autoa parkittiin kadun varteen talon eteen. Kun olimme kävelemässä ovelle antoi kuskimme (nimiä en valitettavasti muista, koska nimet eivät millään meinaa tarttua muistiin) minulle viinipullon kouraan tuomiseksi, ettei tyhjin käsin tarvinnut mennä kylään.

Aluksi hetken verran odoteltiin että myös talon isäntä (ne nimet...) saapuisi kotiin ja sinä aikana keskusteltiin hänen vaimonsa kanssa ja osoittautui että myös hän oli Group Morin jäsen ja siksi tiesi hyvin paljon myös Tohoku Universityn vaihto-opiskelijoiden asioista. Kun myös talon isäntä saapui paikalle siirryttiin lasi-terassille illalliselle.

Kaikenlaista herkullista ruokaa oli tarjolla useiden ruokalajien verran. Keskustelun lomassa selvisi myös kutsun syy, tuo vanhempi proffa oli mitä ilmeisemmin varsin johtavassa asemassa Fukushi Universityllä, jossa siis Meri opiskelee, ja hänellä on tapana kutsua vaihto-opiskelijoita vierailulle. Muutenkin keskustelu Sendain yliopistotilanteesta oli varsin mielenkiintoinen. Tuo proffa oli paria vuotta aiemmin siirtynyt Tohoku Universityltä Fukushiin ja hänellä oli vakaa usko Fukushin vahvaan kehitykseen lähitulevaisuudessa. (tähän väliin voisi tietysti selittää Japanin yliopistojärjestelmästä, mutta jätetään se toiseen kertaan)

Illallisen jälkeen siirryttiin olohuoneeseen teelle ja kahville. Sitä ennen meille kuitenkin esiteltiin muuten sinänsä hyvin länsimaalaistyylisen talon erillinen japanilaistyylinen huone. Jo ovena oli paperinen liukuovi ja muutenkin huone oli kuin toisesta maailmasta tatami-lattioineen ja koko sisustus oli täysin erilainen. Tietokone oli oikeastaan ainoa ei-perinteinen asia tuossa huoneessa.

Kahvipöydässä keskusteltiin aluksi urheilusta, sillä isäntämme oli suuri Formula 1 -fani ja tiesi suomalaiskuljettajat vuosienkin takaa. Myös suomalaiset mäkihyppääjät tuntuvat olevan hyvin japanilaisten tiedossa. Urheilun jälkeen keskustelu kääntyi jotenkin kansanperinteeseen ja kerroimme Kalevalasta josta vaikuttivat olevan varsin kiinnostuneita. Tulipa vielä keskusteltua siitäkin kuinka Suomella ja Japanilla on vastaavanlaisia haasteita väestön ikääntymisen vuoksi. Kaikekseen varsin mielenkiintoinen ilta. Parhaamme mukaan keskustelimme japaniksi, mutta välillä oli pakko turvautua englantiin jota koko seurue puhui varsin hyvin.

Kello oli jo lähempänä puoltayötä kun olimme takaisin asuntolan lähistöllä, mutta lämpötila oli edelleen varsin kuuma. Ilma ei juurikaan jäähdy edes yöllä, ja sen vähän minkä jäähtyy, korvaa enemmän kuin tehokkaasti kosteudella. Ehkä joku saattaa nauttia tällaisista keleistä, mutta eivät ole minua varten.

Loppuviikko, tai ennemminkin perjantai ja lauantai meni varsin rauhallisissa merkeissä kun ei porukalla lähdetty edes kaupungille tavalliseen viikonloppu tyyliin. Monet viime syksynä aloittaneista vuoden opiskelijoista ovat jo palanneet kotimaihinsa ja suuri osa japanilaisistakin ovat kesäloman vuoksi menneet käymään kotiseudulla. Niinpä asuntolalla on ollut hieman tavanomaista rauhallisempaa viime aikoina.

Lauantai-iltana kuitenkin tapasin Sisin taas pitkästä aikaa, mutta jatketaan taas tästä seuraavalla kerralla.