Tanabatan vietto alkoi jo viime viikon perjantaina kun asuntolassa järjestettiin yhdistetty pois muuttajien jäähyväis- ja Tanabata juhla. Tilaisuus oli hyvin saman tyyppinen kuin tervetulojuhla aikoinaan. Tanabatan osuus oli että sisään tulle kirjoiteltiin toiveita lapuille jotka laitettiin roikkumaan bambun oksaan (nimeltään Tanzaku). Varsinaisia poislähtijöitä paikalla oli vain kolme, joten "farewell" osuus jäi melko pieneksi. Kaikki kolme pitivät puheet, Matias ja Tanya japaniksi ja kolmas (jonka nimeä en muista) englanniksi. Juhla oli ihan mukava, mutta suht vaisun osanoton vuoksi tunnelma jäi hieman vasuksi, toisaalta syötävää riitti kaikille reilusti.
Juhlan jälkeen lähdettiin keskustaan osittain samalla porukalla kuin juhlassa, mutta mukaan lyöttäytyi myös muita. Aluksi oli melko tavanomainen nomihoudai, tosin seurueemme oli niin iso että kun lisää tilaa vapautui, jakautui seurue kahteen eri pöytään. Eipä siitä porukka ollut moksiskaan ja keskustelu jatkui samaan malliin molemmissa pöydissä. Ajan tultua täyteen päädyttiin seuraavaksi game centeriin ja tarkemmin koppeihin jossa otettiin porukalla kuvia, jotka sen jälkeen sai koristella ja lopputulos tuli tarraperille josta sai leikellä irti postimerkin kokoisia kuvia. Veikeää.
Kun kuvat saatiin setvittyä siirryttiin länsimaalaistyyliseen baariin, jossa kävimme Matiaksen kanssa varsin mielenkiintoiset keskustelut eri asioista Guinness tuopin ääressä. Ilta päättyi Elephant Magiciin jonne siirryttäessä porukan kokoonpano oli jo melko paljon muuttunut alkuperäisestä. Koska olimme myös menneet kaupunkiin taksilla, myös paluumatka sujui mukavasti ilman että tarvitsi jättää polkupyörää jälkeensä. Taksimatka tosin kului lähinnä inttämistä olevaa väittelyä tupakoinnista. Tuohon keskusteluun eivät inttäjiä lukuun ottamatta muut edes vaivautuneet osallistua.
Lauantaina Mikon veljet saapuivat Sendaihin. Oli varsin mielenkiintoista tavata myös heitä, muuten lauantaipäivä kului varsin rauhallisissa merkeissä. Eihän sitä nyt aina jaksa olla aktiivinen, eritoten kun helteiset säät ovan jämähtäneet päälle. Helle tekee myös sikäli laiskaksi ettei sitä paljoa edes viitsisi tehdä.
Kaikesta huolimatta lähdin sunnuntaina Mikon ja hänen veljesten mukana Matsushimaan. Matka olikin varsin mielenkiintoinen, sillä menimme sinne loppumatkan laivalla saariston läpi. Aiemmin tehtyyn reissuun verrattuna Matsushimassa oli paljon väkeä liikkeellä. Japanissa juuri alkanut lomakausi ja Sendain Tanabata festivaali varmasti houkutellut väkeä alueelle. Eikä Matsushimassa todellakaan tullut kylmä...
Illalla oli Sendaissa Tanabatan avaus ja suuri ilotulitus. Jäin kaupunkiin suoraa Matsushimasta palattuamme katselemaan menoa keskustassa ja hiljakseen siirtymään sovittuun tapaamispaikkaan muun porukan kanssa mistä katselisimme ilotulitusta. Tanabatan kunniaksi monet olivat pukeutuneet perinteisiin hyvinkin paljon kimonoa muistuttaviin yukatohoin. Tuon mallisen yukatan ja kimonon välinen ero selvisi minulle kuitenkin vasta myöhemmin. Itse ilotulitus olikin varsin upea, enpä ole ennen nähnyt 90 minuuttia kestävää ilotulitusta. Jokaisen sarjan jälkeen odottelemaan että joko se oli siinä, mutta lisää tuli aina. Väkeä oli pakkautunut todella paljon liikenteeltä suljetuille silloille, joille olisi kuullut myös ilotulitukseen liittyneet selostukset. Paikka jossa seurasimme tulitusta oli kuitenkin hieman etäämmällä.
Ilotulituksen jälkeen oli varaus ravintolaan sillä oli arvattavissa että väkeä olisi liikkeellä paljon. Ilmeisesti ilotulituksen pituus yllätti sillä osa porukasta lähti jo kesken pois että ehtivät riittävän ajoissa paikalle etteivät antaneet varattua pöytää muille. Kuitenkin Matiaksen kanssa jäimme seuraamaan koko tulituksen loppuun asti, ja lopetus olikin näkemisen arvoinen. Matka kaupungin halki väen tungoksessa sujuikin varsin hitaasti madellen. Onneksi Japanissa on tapana jakaa mainosviuhkoja, joten edes jonkinlaista helpotusta kuumuuteen oli saatavilla.
Jokaisen kaupan tai ravintolan edustalle oli viritelty myös myyntikoju josta sai ruokaa ja kylmää juomaa. Väkeä oli niin paljon että kaikille riitti asiakkaita. Pienen haeskelun jälkeen löysimme ravintolaan jossa muu porukka oli eikä tuo pieni myöhästyminen paljoakaan haitannut, kyllä siinä ehti ihan riittävästi syödä ja juoda. Sunnuntaina kierros jäikin tuohon yhteen paikkaan, jonka jälkeen palasin kämpille nukkumaan pitkän päivän jälkeen.
Maanantaina taistelin hellettä vastaan ja lähdin Aobayamalle ja labralle. Osittain koska illalla oli labran lukukauden päätösjuhla keskustassa. Pysäkillä bussia odotellessa tuli yksi kielioppikurssin kurssikaveri tarjoamaan kyytiä ylös ohi kulkiessaan. Ruokalassakaan ei edes lounasaikaan ollut mitenkään tungosta ja labralla oli paikalla kokonaista viisi opiskelijaa. Heistäkin osa oli ilmeisesti tullut paikalle vaan hengailemaan ja katsoivat animea koneillansa. Kaiken lisäksi labran varsinaisilla servereillä, joilla omia ohjelmia ajetaan oli huoltokatko päällä, joten ainakaan tuona päivänä ei siellä paljonkaan hommia tehty.
Myöhemmin iltapäivästä sitten lähdettiin porukalla, sillä joka paikalla oli, bussikyydillä keskustaan. Koska sovittuun tapaamiseen oli vielä aikaa kävimme kiertelemässä ja katselemassa Tanabata koristuksia ja myyntikojuja, sekä keräämään aiemmin mainittuja mainosviuhkoja. Loppujen lopuksi jostain syystä päädyimme kirjakaupan kynä ja paperiosastoa muistuttavaan kauppaan. Kuitenkin siellä oli myös Nokian multimedia-kännykkä myynnissä, mikä oli erikoista monessakin mielessä.
Hiljalleen siirryttiin ravintolan eteen odottelemaan porukan kertymistä. Vaikka Sendaissa väkeä riittää, tuttuihinkin törmää yllättävän usein, nimittäin odotellessa ohitse kulki useampiakin tuttuja opiskelijoita. Lähes koko labran porukka kokoontui tuohon päätöstilaisuuteen, mukaan lukien kaikki proffat. Itse juhla oli 8 eri italialaisella ruokalajilla höystetty nomikai. Koko paikan sisustus oli varsin italialaishenkinen. Tapahtuma oli mukavan rento ja siinä ohessa kilpailtiin kuka pystyi opettelemaan ulkoa eniten Tabaskon ainesosia kolmessa minuutissa sekä keskusteltiin proffien kanssa peleistä ja animesta.
Akan tultua täyteen proffat ja osa muusta porukasta lähti kotiin, mutta osalla porukasta päätimme vielä jatkaa illan viettoa. Osoittautuikin että seuraavana päivänä oli erään nuoremman opiskelijan 23 syntymäpäivä, niin pitihän sitä juhlistaa. Kahdeksan hengen porukka oli riittävän suuri houkuttelemaan useampaakin sisäänheittäjää tulemaan mainostamaan meille omaa paikkaansa. Sinänsä kätevä systeemi, mutta toimii parhaiten kun porukkaa on koolla hieman enemmän, illan aktiivisuudesta riippuu paljonko on riittävästi. Illan mittaan päädyimme vielä kahteenkin eri paikkaan, joista kummassakaan en ollut aiemmin käynyt.
Tiistain otin rennosti, sillä kuuma sää ei erityisemmin motivoi tekemään juuri mitään. Keskiviikko oli Sendain Tanabatan viimeinen päivä, joten päätin kuumuutta uhmaten vielä mennä katselemaan tapahtumia. Illalla kaupungissa vallitsikin vielä täysi tohina ja meininki oli hieman kuin markkinoilla Suomessa, katujen varret olivat täynnä erilaisia myyntikojuja ja väkeä riitti. Sillä välin kun kävin Yodobashilta ostamassa nappikuulokkeet ja japanilaisen näppäimistön (ei toki välttämätön, mutta kätevä japaninkielistä tekstiä kirjoittaessa) oli kello jo vierähtänyt yli kymmeneen mikä ilmeisesti oli sulkemisaika myös festivaalille, koska monin paikoin koristuksia otettiin alas ja pitkiä bambun varsia joissa ne olivat roikkuneet joko roudattiin porukalla tai sahattiin pienemmiksi pätkiksi.
Illalla kun olin päässyt kämpille takaisin tuli vielä varsin yllättävä kutsu seuraavalle illalle. Nimittäin Meri pyysi mukaan syömään illallista hänen proffansa kanssa. Meri ei ennestään tuntenut kyseistä proffaa ja kutsun yhteydessä oli mainittu että kaverin voi pyytää mukaan, niinpä oli jotenkin päätynyt pyytämään minua. Tietysti lupasin myös lähteä. Mutta jatketaan tästä taas, sillä tämä teksti on ollut työn alla jo aivan liian pitkään.
Ohessa vielä muutama valokuva Tanabatasta ja vähän muustakin.
Sendai Tanabata |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti