Eihän tätä pitänyt enää jatkaa, mutta ei välistä jääneitäkään tekstejä ole mitenkään erityisen paljon saanut aikaan joten kerrotaan nyt edes jotain jos joku sattuisi lukemaan.
Huhtikuu on kulunut hyvin pitkälti kotosalla jalkojen jumittuessa hiljalleen. Lääkärinkin puheille pääsi vihdoin pitkähkön odottelun jälkeen (syytän aiheesta alueen ruotsinkielisyyttä, mutta siitä jossain muualla, jos missään). Lääkäri totesi oireiden tilan mutta mitään välitöntä apua niihin ei kuulemma enää ole.
Kuitenkin MS-taudin pidempiaikainen hoito aloitettiin, tai oikeastaan laitettiin odottamaan päätöstä KELA-korvattavuudesta (jota ei ole vielä kuulunut). Kuitenkin hoito saatiin tällä viikolla alkuun lääkeyhtiön tarjoamalla aloituspakkauksella. Jalkojen kunto paranee ajan kanssa, jos nyt yleensä joskus on parantuakseen.
Ettei hupi vielä siihen loppuisi, on kaiken muun hauskan lisäksi saanut vielä flunssan päälle...
Sitähän kuvittelisi että kun ei liikkeellekään pääsi olisi hyvää aikaa kirjoitella vaikka mitä. Ajan puutteesta ei olekaan kysymys vaan enemmänkin voimien vähyydestä. Päivät kuluu vikkelästi kun niistä nukkuu puolet ja loputkin ajasta tuntuu uupuneelta.
Kirjoittelen vielä Japanin reissuun liittyvistä asioista jos tästä vielä virkistyy.
25. huhtikuuta 2008
3. huhtikuuta 2008
Kotiinpaluu
Tiedän kyllä että olisi hyvä edetä järjestyksessä, kuten yleensä myös olen tehnyt, mutta päivitetäänpä silti lyhyesti tähän väliin. Vuosi Japanissa on jo takana päin ja saavuin takaisin Suomeen perjantai-iltana 28.3. Paluumatkan ja sitä edeltäneen Tokion kierroksen yksityiskohdat kirjaan kyllä ylös jo aiemmin lupaamieni aiheiden ohella.
Paluun jälkeinen aika onkin ollut melkoista pyöritystä eikä kirjoitustyöhön ole juuri ehtinyt syventyä. Ehkä tilanne tästä rauhoittuu jossain vaiheessa ja saan vihdoin kirjoitettua kunnon tekstit niin sairaalareissusta, pakkailusta Sendaissa, Tokion päivistä, paluumatkasta ja ehkä vielä sen jälkeisestä ajasta.
Ajatukseni on että tämä blogi käsittelee nimen omaan vuottani Japanissa ja tarkoitus on päättää se kunhan edellä mainitut asiat on käsitelty. Koska tämä tapahtuu, sitä en uskalla luvata tässä vaiheessa. Toivottavasti pian.
Paluun jälkeinen aika onkin ollut melkoista pyöritystä eikä kirjoitustyöhön ole juuri ehtinyt syventyä. Ehkä tilanne tästä rauhoittuu jossain vaiheessa ja saan vihdoin kirjoitettua kunnon tekstit niin sairaalareissusta, pakkailusta Sendaissa, Tokion päivistä, paluumatkasta ja ehkä vielä sen jälkeisestä ajasta.
Ajatukseni on että tämä blogi käsittelee nimen omaan vuottani Japanissa ja tarkoitus on päättää se kunhan edellä mainitut asiat on käsitelty. Koska tämä tapahtuu, sitä en uskalla luvata tässä vaiheessa. Toivottavasti pian.
25. maaliskuuta 2008
Matkaan taas
Tänään on edessä muutto House Sanjosta ja siten lähtö Sendaista. Ennen paluuta Suomeen 28.3. vietän vielä pari päivää Tokiossa. Täytän puutteita välistä kyllä jatkossa.
18. maaliskuuta 2008
Ulkoilua
Ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, mutta päivästä tuli varsinainen ulkoilutapahtuma. Aamulla heräsin jälleen ajoissa ja nousin aamiaiselle. Aamupäivän aikana kartoitin vaatekaapin sisältöä, mutta en vielä aloittanut vaatteiden pakkaamista. Täytin myös uusiksi muuttoilmoituksen, koska edellisen mukaan olin jo muuttanut 15.3. Ennen puoltapäivää aluksi epäsin ja keräsin voimia ja lähdin liikkeelle ensinnäkin viemään tuota lomaketta vanhan asuntolan toimistoon sekä toisaalta kysymään osoitteenmuutoslapusta postille josta oli maininta muuttopapereissa.
Tuon muuttoilmoituslapun sain UH Sanjon toimistolta ja lähdin kohti vanhaa asuntolaa. Sää oli mitä mainioin kevätsää auringon paistaessa. Lähteissä tuli kamera mukaan joten päätin dokumentoida lähiympäristöä aiempaa suuremmalla tarkkuudella. Kun pääsin toimistolle asti oli siellä lappu luukulla että toimisto on kiinni ruokatunnin ajan. Niinpä menin aulan sohvalle odottelemaan ja täyttelin siinä ohella osoitteenmuutoslapunkin.
Itse lomakkeen palautus oli hyvinkin yksinkertainen tapahtuma (!) ja heitä oli jo myös informoitu tilanteestani ja osasivat odottaa minua lappuni kanssa. Pysin myös apua nykyisen osoitteeni kirjoittamiseen. Osaan ja kykenen toki sen kirjoittamaan itsekin, mutta tilaa oli niin kovin vähän että katsoin parhaaksi että joku hieman kokeneempi kanjien vääntäjä täyttää sen että joku muukin kykenee lukemaan lopputuloksen.
Seuraavaksi suuntasinkin sitten postille. Kuitenkin portilla tuli vastaan samalla kielikurssilla ollut kongolainen opiskelija. Hänen kanssaan tuli juteltua tovin verran ja täysin japaniksi. Vaihdettiin myös sähköpostiosoitteita joka oli aiemmin jäänyt tekemättä. Matka jatkui kohti poistia, mutta puolessa matkassa pistäydyin välipalalle Mini Stop konbiniin jossa saa ihan pöydän ääressä syödä erilaisia pikaruokia. Itse tilasin sämpylän ja ranskanperunat.
Siinä pöydässä istuessa tuli mieleen että kyllä kielitaito on oikeasti karttunut kun sitä ymmärsi melko lailla täysin mitä ympärillä puhuttiin, jopa viereisen pöydän nuorten keskustelun olisin ymmärtänyt jos olisin halunnut, mutta en yritä kuunnella muiden keskusteluja millään kielellä.
Matkalla postiin jatkoin kuvien ottamista eri paikoissa. Kun lopulta pääsin perille kävi ilmi että tuo osoitteenmuutos käy vain osoitteen vaihtuessa Japanissa, ei muutettaessa ulkomaille. Eipä se turhan paljoa harmittanut, tulipa nostettua hieman käteistä postin automaatilla. Matka jatkui takaisinpäin, ensiksi niin ikään matkan varrella olleeseen Lawson konbiniin ostamaan mm. bussikortti sen varalle että pääsee kaupunkiin tai yliopistolle vielä jossain vaiheessa.
Jatkoin vielä toiseen suuntaan paikallisen pankin automaatille (sille lähimmälle jolla laskun maksu ei onnistu) päivittämään pankkikirjani. Tuo olikin mainio idea sillä kone iloisesti tulosteli pari aukeamallista merkintöjä ja kirjasi ylös koko vuoden tapahtumat tililläni. Kuka kaipaa tiliotteita kun on pankkikirja!
Tuo automaatti sijaitsee Tohoku Fukushi yliopiston portilla jossa on Japanissa erittäin harvinainen tuttavuus, nimittäin penkki jossa istua. Vieläpä hyvä sellainen! Istuinkin siinä tovin verran lepäilemässä ottaen lisää kuvia. Hain viereisestä Family Martista hieman juomistakin. Päätin vielä jatkaa vaellustani ja asuntolan lähitienoon kuvaamista siirtymällä asuntolaan nähden vastakkaisella puolella Sanjo-machia sijaitsevaan lähimpään ruokakauppaan, Satoh Fresh Foods nimeltään, koska en eilen muistanut ostaa leipää vaikka muita aamiaistarpeita ostinkin.
Aina sopivin paikoin pysähdyin ottamaan kuvia ja kun suinkin vain oli mahdollista myös istumaan portaille tai muille sopiville korokkeille. Penkkejä tai muita istuimia todellakaan ei ole juuri missään. Jo ennestään asuinalueiden kadut on tuntuneet kovin ahtaalta, kepin kanssa vieläkin ahtaammilta. Autoilijat kyllä koittivat antaa tilaa mahdollisuuksien mukaan, mutta mahdollisuuksia ei juuri ollut.
Lähistön konbinien kierros tuli täyteen kun vielä pistäydyin 7-Elevenissä, lähinnä vessaan, mutta eihän sitä nyt kehtaa vain käydä sinänsä ilmaisessa vessassa ja häipyä ostamatta edes jotain pientä.
Satohin edessä on niin ikään penkki tuhkakupin vieressä. Siinä oli mukava taas lepäillä oikein oikeasti ja ihmetellä poliisien rikospaikkatutkintaa. Nimittäin joku oli törmännyt parkissa olevaan autoon niin että ainakin peli oli kokonaan irronnut ja sen sirpaleita oli pitkin parkkipaikkaa ja kadun reunassa. Poliisit siinä täyttelivät papereita ja kuulivat silminnäkijöitä. Ennen lähtöään siivosimmat suurimmat sirut ja romut kadun sivuun.
Itse kävin ostamassa leipäni ja benton illalliseksi ja lähdin palaamaan asuntolalle. Kannettavaa oli eilistä vähemmän ja lepäilyjen ansiosta koko reissu onnistui mainiosti. Kuvien ottamista jatkoin loppuun asti ja nuo ilmansuunnat tulikin kartoitettua varsin perusteellisesti niiltä osin mistä tuli kuljettua. Kuvia laitan kyllä jakoon kunhan ehdin ne käydä läpi. Koska tämä tapahtuu, siitä en lupaa muuta kuin että mahdollisimman pian.
Lenkkeilyn jälkeen jalat olivat sen verran väsyneet että kävin ihan makuulle lepäilemään joksikin aikaa. Kun olin virittelemässä illallistani tulivat tuomaan laatikkoon puuttuvia ruokailuvälineitä ja lautasen. Jo aiemmin olin huomauttanut eräällä miehelle että kämpän televisiossa yksi kanava näkyy kovin häiriöherkkänä, mutta hän sanoi olevansa vain siivooja. Tällä kertaa ainakin kirjoittivat palautteeni ylös. Eihän tuolle itselle ole paljon enää väliä, mutta ajattelin avustaa seuraavia.
Illalla piti vielä pakkailla vaatteita, mutta enpä jaksanut. Päätin vain rentoutua ja muutoinkin ottaa rauhallisesti. Huomenna aion jättää lenkkeilyt vähemmälle ja tarttua asiaan toden teolla jo aamusta. Iltapäivällä on myös huoneen alustava tarkastus jolloin kartoitetaan mihin kuntoon huone ja varustus on päässyt. Liekö kevätaurinko tarttunut ihoon vai miksi posket niin kovin punoittaa näin illalla. Pitää nyt katsoa miten kehittyy.
Jatkuu taas ensi kerralla.
Tuon muuttoilmoituslapun sain UH Sanjon toimistolta ja lähdin kohti vanhaa asuntolaa. Sää oli mitä mainioin kevätsää auringon paistaessa. Lähteissä tuli kamera mukaan joten päätin dokumentoida lähiympäristöä aiempaa suuremmalla tarkkuudella. Kun pääsin toimistolle asti oli siellä lappu luukulla että toimisto on kiinni ruokatunnin ajan. Niinpä menin aulan sohvalle odottelemaan ja täyttelin siinä ohella osoitteenmuutoslapunkin.
Itse lomakkeen palautus oli hyvinkin yksinkertainen tapahtuma (!) ja heitä oli jo myös informoitu tilanteestani ja osasivat odottaa minua lappuni kanssa. Pysin myös apua nykyisen osoitteeni kirjoittamiseen. Osaan ja kykenen toki sen kirjoittamaan itsekin, mutta tilaa oli niin kovin vähän että katsoin parhaaksi että joku hieman kokeneempi kanjien vääntäjä täyttää sen että joku muukin kykenee lukemaan lopputuloksen.
Seuraavaksi suuntasinkin sitten postille. Kuitenkin portilla tuli vastaan samalla kielikurssilla ollut kongolainen opiskelija. Hänen kanssaan tuli juteltua tovin verran ja täysin japaniksi. Vaihdettiin myös sähköpostiosoitteita joka oli aiemmin jäänyt tekemättä. Matka jatkui kohti poistia, mutta puolessa matkassa pistäydyin välipalalle Mini Stop konbiniin jossa saa ihan pöydän ääressä syödä erilaisia pikaruokia. Itse tilasin sämpylän ja ranskanperunat.
Siinä pöydässä istuessa tuli mieleen että kyllä kielitaito on oikeasti karttunut kun sitä ymmärsi melko lailla täysin mitä ympärillä puhuttiin, jopa viereisen pöydän nuorten keskustelun olisin ymmärtänyt jos olisin halunnut, mutta en yritä kuunnella muiden keskusteluja millään kielellä.
Matkalla postiin jatkoin kuvien ottamista eri paikoissa. Kun lopulta pääsin perille kävi ilmi että tuo osoitteenmuutos käy vain osoitteen vaihtuessa Japanissa, ei muutettaessa ulkomaille. Eipä se turhan paljoa harmittanut, tulipa nostettua hieman käteistä postin automaatilla. Matka jatkui takaisinpäin, ensiksi niin ikään matkan varrella olleeseen Lawson konbiniin ostamaan mm. bussikortti sen varalle että pääsee kaupunkiin tai yliopistolle vielä jossain vaiheessa.
Jatkoin vielä toiseen suuntaan paikallisen pankin automaatille (sille lähimmälle jolla laskun maksu ei onnistu) päivittämään pankkikirjani. Tuo olikin mainio idea sillä kone iloisesti tulosteli pari aukeamallista merkintöjä ja kirjasi ylös koko vuoden tapahtumat tililläni. Kuka kaipaa tiliotteita kun on pankkikirja!
Tuo automaatti sijaitsee Tohoku Fukushi yliopiston portilla jossa on Japanissa erittäin harvinainen tuttavuus, nimittäin penkki jossa istua. Vieläpä hyvä sellainen! Istuinkin siinä tovin verran lepäilemässä ottaen lisää kuvia. Hain viereisestä Family Martista hieman juomistakin. Päätin vielä jatkaa vaellustani ja asuntolan lähitienoon kuvaamista siirtymällä asuntolaan nähden vastakkaisella puolella Sanjo-machia sijaitsevaan lähimpään ruokakauppaan, Satoh Fresh Foods nimeltään, koska en eilen muistanut ostaa leipää vaikka muita aamiaistarpeita ostinkin.
Aina sopivin paikoin pysähdyin ottamaan kuvia ja kun suinkin vain oli mahdollista myös istumaan portaille tai muille sopiville korokkeille. Penkkejä tai muita istuimia todellakaan ei ole juuri missään. Jo ennestään asuinalueiden kadut on tuntuneet kovin ahtaalta, kepin kanssa vieläkin ahtaammilta. Autoilijat kyllä koittivat antaa tilaa mahdollisuuksien mukaan, mutta mahdollisuuksia ei juuri ollut.
Lähistön konbinien kierros tuli täyteen kun vielä pistäydyin 7-Elevenissä, lähinnä vessaan, mutta eihän sitä nyt kehtaa vain käydä sinänsä ilmaisessa vessassa ja häipyä ostamatta edes jotain pientä.
Satohin edessä on niin ikään penkki tuhkakupin vieressä. Siinä oli mukava taas lepäillä oikein oikeasti ja ihmetellä poliisien rikospaikkatutkintaa. Nimittäin joku oli törmännyt parkissa olevaan autoon niin että ainakin peli oli kokonaan irronnut ja sen sirpaleita oli pitkin parkkipaikkaa ja kadun reunassa. Poliisit siinä täyttelivät papereita ja kuulivat silminnäkijöitä. Ennen lähtöään siivosimmat suurimmat sirut ja romut kadun sivuun.
Itse kävin ostamassa leipäni ja benton illalliseksi ja lähdin palaamaan asuntolalle. Kannettavaa oli eilistä vähemmän ja lepäilyjen ansiosta koko reissu onnistui mainiosti. Kuvien ottamista jatkoin loppuun asti ja nuo ilmansuunnat tulikin kartoitettua varsin perusteellisesti niiltä osin mistä tuli kuljettua. Kuvia laitan kyllä jakoon kunhan ehdin ne käydä läpi. Koska tämä tapahtuu, siitä en lupaa muuta kuin että mahdollisimman pian.
Lenkkeilyn jälkeen jalat olivat sen verran väsyneet että kävin ihan makuulle lepäilemään joksikin aikaa. Kun olin virittelemässä illallistani tulivat tuomaan laatikkoon puuttuvia ruokailuvälineitä ja lautasen. Jo aiemmin olin huomauttanut eräällä miehelle että kämpän televisiossa yksi kanava näkyy kovin häiriöherkkänä, mutta hän sanoi olevansa vain siivooja. Tällä kertaa ainakin kirjoittivat palautteeni ylös. Eihän tuolle itselle ole paljon enää väliä, mutta ajattelin avustaa seuraavia.
Illalla piti vielä pakkailla vaatteita, mutta enpä jaksanut. Päätin vain rentoutua ja muutoinkin ottaa rauhallisesti. Huomenna aion jättää lenkkeilyt vähemmälle ja tarttua asiaan toden teolla jo aamusta. Iltapäivällä on myös huoneen alustava tarkastus jolloin kartoitetaan mihin kuntoon huone ja varustus on päässyt. Liekö kevätaurinko tarttunut ihoon vai miksi posket niin kovin punoittaa näin illalla. Pitää nyt katsoa miten kehittyy.
Jatkuu taas ensi kerralla.
17. maaliskuuta 2008
Ruokastoksilla
Lisäsin helmikuun alun tekstin. Se on myös päivätty helmikuulle ettei se näyttäisi kokonaan puuttuvan kuukausien lisalta.
- - -
Tänään otin pakkailun suhteen rauhallisimmin. Paperit sainkin laatikkoon jo sunnuntaina. Nukuinkin oikeen yhdeksään asti ja aamupäivällä pyykkäilin paitoja ja takkini. Kämpillä on pyörinyt huoneiden siivoojia ja olisivat tahtoneet viedä minunkin patjani ja petivaatteeni. Sanoin kuitenkin että eipäs hosuta ja lopulta listastakin kai löytyi kohdaltani merkintä poikkeusjärjestelyistä.
Tein myös porrasharjoituksen ja kapusin paloportaita pitkin 10. kerrokseen ottamaan kuvia kun sää oli kauniin aurinkoinen. Kävin myös toimistolla neuvottelemassa tarkastusaikatauluni ja kyselemässä viimeisestä vuokrasta. Kuulemma saan vielä uuden vuokralaskun lähiaikoina.
Kävin myös ostamassa ruokatarvikkeita nyt melko tyhjään jääkaappiin lähimmästä ruokakaupasta. Kuitenkin tuokin matka tuntui yllättävän pitkältä, varsinkin paluumatka. Tuskailin taas keppini kanssa kapeita katuja ja penkkien puutetta. Minulla on siis sairaalan fysioterapeuttini välittämänä omaksi ostettu kyynärsauva jonka siten myös saan tuoda mukanani Suomeen.
Tuli ehkä innostuttua ruokaostosten kanssa hieman koska laukku tuli melko painavaksi ja osa jäi vielä muovipussiin. Sainpa kuitenkin kaikki perille ehjänä joskin itse olin varsin väsynyt.
- - -
Tänään otin pakkailun suhteen rauhallisimmin. Paperit sainkin laatikkoon jo sunnuntaina. Nukuinkin oikeen yhdeksään asti ja aamupäivällä pyykkäilin paitoja ja takkini. Kämpillä on pyörinyt huoneiden siivoojia ja olisivat tahtoneet viedä minunkin patjani ja petivaatteeni. Sanoin kuitenkin että eipäs hosuta ja lopulta listastakin kai löytyi kohdaltani merkintä poikkeusjärjestelyistä.
Tein myös porrasharjoituksen ja kapusin paloportaita pitkin 10. kerrokseen ottamaan kuvia kun sää oli kauniin aurinkoinen. Kävin myös toimistolla neuvottelemassa tarkastusaikatauluni ja kyselemässä viimeisestä vuokrasta. Kuulemma saan vielä uuden vuokralaskun lähiaikoina.
Kävin myös ostamassa ruokatarvikkeita nyt melko tyhjään jääkaappiin lähimmästä ruokakaupasta. Kuitenkin tuokin matka tuntui yllättävän pitkältä, varsinkin paluumatka. Tuskailin taas keppini kanssa kapeita katuja ja penkkien puutetta. Minulla on siis sairaalan fysioterapeuttini välittämänä omaksi ostettu kyynärsauva jonka siten myös saan tuoda mukanani Suomeen.
Tuli ehkä innostuttua ruokaostosten kanssa hieman koska laukku tuli melko painavaksi ja osa jäi vielä muovipussiin. Sainpa kuitenkin kaikki perille ehjänä joskin itse olin varsin väsynyt.
16. maaliskuuta 2008
Kämpillä
Tarinaa helmikuun alusta ja sairaalareissusta tulee kyllä, mutta nämä viime päivät kämpillä olen mieluummin puuhaillut jotain hyödyllistä kuin istunut koneen ääressä aivan mahdottoman paljon.
Aluksi siivosin keittiötä koska ilmeisesti kaikille muille oli tullut niin kiire lähtö ettei sille oltu tehty juuri mitään, päinvastoin pöydällä oli melkoinen määrä kaikenlaista tavaraa ja jääkaappi oli täynnä monenkuntoista ruokaa. Erittäin vähän syötäväksi kelpaavaa.
Perjantaina sitä aluksi hieman hönttinä istui että mitäs nyt. Prof. Makino kyyditsi minut sairaalasta asuntolalle ja yhdessä kävimme näyttäytymässä toimistolla että palattu on. Postihuone oli hyvin koristellun näköinen kun suurimmassa osassa luukuista oli lappu että asukas on muuttanut pois. Syksyllä tulleet ovat selvästi vähemmistö ja nyt myös japanilaiset opiskelijat joutuivat muuttamaan pois ja uudet päästetään muuttamaan vasta huhtikuussa.
Chong ja Nozomi jäivät seuraksi joksikin aikaa ja joimme kahvit. Chong myös kokkasi yakisobaa, eli paistettuja nuudeleita, ja muuta, pöytägrillillä. Solussa asui minun lisäksi viekä ykköshuoineen Matsuura, mutta häntä ei perjantaina näkynyt. Vieraiden lähdettyä hieman setvin keittiön tilannetta mutta enemmän jalkeilla ollessa jalat väsyivät suht nopeasti. Kotiin päin tuli juteltua parin tunnin verran.
Illemmalla menimme Mikko S:n kanssa jälleen pitkästä aikaa gyozalle läheiseen ravintolaan. Illalla oli alkanut satamaan hettä joten otin sateenvarjon mukaan. Siinä olikin kädet täynnä kun kyynärsauva toisessa ja sateenvarjo toisessa kävelin tuon muutaman sadan metrin matkan. Gyozat kyllä maistuivat taas pidemmän tauon jälkeen. Syötyämme matka jatkui konbiniin josta haalin muun muassa aamiaistarpeita. Vaikka jääkaappi kämpillä olikin täynnä kaikenla9ista, kovin pieni osa siitä oli käyttökelpoista. Ostoksenikin sain kulkemaan keppini ja sateenvarjoni ohella. Reissuun läjtiessa havaitsin pyöränikin olevan paikallaan. Olisin toki ollut yllättynyt vain jos näin ei olisi ollut tilanne.
Illan mittaan tUlikin sitten koitettua setviä kaikkia netti-taukoni aikana kertyneitä asioita, kuten nyt vaika TTY:n sähköpostit, 1600 viestiä oli suoraa suodattunut roskapostiksi mutta jäljelle jääneistä 80 viestistä suurin osa oli roskapostia. Vaikuttaisi että joku taho jonne olen osoitteeni luovuttanut ei ole hoitanut koneensa suojauksia.
Lauantaina kävinkin sitten keittiön siivouksen kimppuun. Ei varmaan olisi ollut mikään pakko, mutta ajattelin, että jos tässä kerran vielä yli viikko olisi jatkettava en kyllä sietäisi katsella keittiötä tilassa johon se oli jätetty. Hieman yllätti kun havaitsin molempien pyykkikoneiden olevan varattuna kun meinasin aloittaa ennen sairaalaan lähtöä kertyneen pyykkivuoren pesua. Osoittautui että ykköshuoneen Matsuuralla oli vielä viimeinen pyykkipäivä. Myös huoneiden siivoojat pyörivät käytävällä toisinaan mutta siitä kertoivat jo paluun hetkellä toimistolla, eikä se haittaa mitään. Matsuuralla oli vielä loppukiri ilmeisesti sillä äntä ei ennen iltapäivää juuri näkynyt. Vaikka hän alkuun oli enemmänkin muiden kanssa tekemisissä, vetätyi hän loppua kohden aika lailla huoneeseensa. Kun ensimmäinen huone oven vieressä vieläpä antaa mahdollisuuden kulkea huomaamatta, ei häntä juuri näkynyt.
Kuitenkin tuli osallistumaan talkoisiini jääkaapin tyhjentämisessä. Hän vieläpä heitti tavaraa roskiin minuakin ronskimmalla otteella niin tyhjää tuli. Kaappien kuivatavaratkin käytiin läpi ja kaikenlaistahan sinne oli jätetty. Astiatkin laskettiin ja pikkulusikka, -haarukka ja iso lautanen jäi puuttumaan. Aikaisemmat muuttujat olivat ystävällisesti täyttäneet omat laatikkonsa kun astiat aiemmin oli yhteisellä sopimuksella laitettu kaappiin yhteiseen käyttöön. Pikkulusikka löytyi pakastimesta puoliksi syötyyn jugurttipulloon jäädytettynä mutta haarukka ja lautanen jäi puuttumaan. Huoneen tarkastajan kanssa juteltiin aiheesta ja totesimme että eihän lasku puutteista kallis ollut, mutta oma virhe ettei pitänyt kirjaa oman astiasetin liikkeistä.
Tarkastuksensa jälkeen Matsuura jäi vielä keskustelemaan hetkeksi ennen lähtöään. Keskustelu sujuikin myös japaniksi myös paremmin joskit sanat loppuu aina toisinaan kesken. Sitten jäinkin yksin soluun. Laitoin siis itse molemmat pyykkikoneet käyttöön ja pyykit pesuun. Illalla juttelin taas kodin suuntaan yli tunnin verran. Hieman myöhemmin myös Cecilia tuli käymään. Häneltä kuulin kuinka hankala asuntotilanne on paikallisille. Toki yksityisiltä markkinoilta asuntoja saisi mutta jos siirtyy asuntolasta toiseen on tilanne vähintään epäkäytännöllinen. Pois piti muuttaa viimeistään 15.3. ja uuteen asuntoon pääsee vasta huhtikuun alussa.
Tänään olen käynyt paperisotaa ja setvin kirjahyllyn ja pöytälaatikon sisällön. Paljon papereita sain myös poistettua mutta totesinpa että kaikenlaista sitä on kerännyt. Aloitin pakkaamaan kirjoja ja papereita jotka haluan Suomeen pahvilaatikkoon, joiden jättäminen keittiöön ei suinkaan haitannut. Kyseessä oli vieläpä aivan uusia paikallisen kuljetusfirman laatikot, mutta eiköhän posti kuljeta myös ne. Papereiden setviminen on kovin aikaa vievää ja uuvuttavaa puuhaa, niinpä olen olen ollut projektin kimpussa koko päivän taukoja lukuun ottamatta.
Eilen ja tänään heräsin jo tunteja ennen kellon soittoa, ehkä sitä kuukaudessa tottui heräämään jo aiemmin kuin mitä on ollut tapana. Eikä ole ihan huono asia tottua hieman tavanomaisempaan unirytmiin, joskin sitä pian taas saa säätää usealla tunnilla aikaeron vuoksi.
Valmisteluille on siis aikaa 25.3. asti ja uskon sen kyllä riittävän. Pakkaamisen ja tavaroiden lähettämisen lisäksi pitää vielä käydä labralla ainakin tyhjäämässä työpöytä ja hoitamassa muita byrokratioita ei puolilla kaupunkia. Lähinnä nyt samassa paikassa missä rekisteröidyttiin alieniksi ja pankissa sulkemassa tili. Jälkimmäinen ainakin kannattanee jättää aika lailla loppuun, varmuuden vuoksi. Paikallinen DoCoMo:n kännykkäliittymäkin pitää muista sulkea.
Mutta puuhaa riittää ja levätäkin pitää joten jatketaan taas tarinointia toiste ja koitan tosiaan hoitaa myös aiempien tapahtumien käsittelyn lähiaikoina. Sairaalaan Mikko toi koneeni, mutta nettiin ei ollut pääsyä eikä tekstejä tullut kirjoitettua varastoon. Tapahtumista on kyllä olemassa suht laajat muistiinpanot olemassa.
Aluksi siivosin keittiötä koska ilmeisesti kaikille muille oli tullut niin kiire lähtö ettei sille oltu tehty juuri mitään, päinvastoin pöydällä oli melkoinen määrä kaikenlaista tavaraa ja jääkaappi oli täynnä monenkuntoista ruokaa. Erittäin vähän syötäväksi kelpaavaa.
Perjantaina sitä aluksi hieman hönttinä istui että mitäs nyt. Prof. Makino kyyditsi minut sairaalasta asuntolalle ja yhdessä kävimme näyttäytymässä toimistolla että palattu on. Postihuone oli hyvin koristellun näköinen kun suurimmassa osassa luukuista oli lappu että asukas on muuttanut pois. Syksyllä tulleet ovat selvästi vähemmistö ja nyt myös japanilaiset opiskelijat joutuivat muuttamaan pois ja uudet päästetään muuttamaan vasta huhtikuussa.
Chong ja Nozomi jäivät seuraksi joksikin aikaa ja joimme kahvit. Chong myös kokkasi yakisobaa, eli paistettuja nuudeleita, ja muuta, pöytägrillillä. Solussa asui minun lisäksi viekä ykköshuoineen Matsuura, mutta häntä ei perjantaina näkynyt. Vieraiden lähdettyä hieman setvin keittiön tilannetta mutta enemmän jalkeilla ollessa jalat väsyivät suht nopeasti. Kotiin päin tuli juteltua parin tunnin verran.
Illemmalla menimme Mikko S:n kanssa jälleen pitkästä aikaa gyozalle läheiseen ravintolaan. Illalla oli alkanut satamaan hettä joten otin sateenvarjon mukaan. Siinä olikin kädet täynnä kun kyynärsauva toisessa ja sateenvarjo toisessa kävelin tuon muutaman sadan metrin matkan. Gyozat kyllä maistuivat taas pidemmän tauon jälkeen. Syötyämme matka jatkui konbiniin josta haalin muun muassa aamiaistarpeita. Vaikka jääkaappi kämpillä olikin täynnä kaikenla9ista, kovin pieni osa siitä oli käyttökelpoista. Ostoksenikin sain kulkemaan keppini ja sateenvarjoni ohella. Reissuun läjtiessa havaitsin pyöränikin olevan paikallaan. Olisin toki ollut yllättynyt vain jos näin ei olisi ollut tilanne.
Illan mittaan tUlikin sitten koitettua setviä kaikkia netti-taukoni aikana kertyneitä asioita, kuten nyt vaika TTY:n sähköpostit, 1600 viestiä oli suoraa suodattunut roskapostiksi mutta jäljelle jääneistä 80 viestistä suurin osa oli roskapostia. Vaikuttaisi että joku taho jonne olen osoitteeni luovuttanut ei ole hoitanut koneensa suojauksia.
Lauantaina kävinkin sitten keittiön siivouksen kimppuun. Ei varmaan olisi ollut mikään pakko, mutta ajattelin, että jos tässä kerran vielä yli viikko olisi jatkettava en kyllä sietäisi katsella keittiötä tilassa johon se oli jätetty. Hieman yllätti kun havaitsin molempien pyykkikoneiden olevan varattuna kun meinasin aloittaa ennen sairaalaan lähtöä kertyneen pyykkivuoren pesua. Osoittautui että ykköshuoneen Matsuuralla oli vielä viimeinen pyykkipäivä. Myös huoneiden siivoojat pyörivät käytävällä toisinaan mutta siitä kertoivat jo paluun hetkellä toimistolla, eikä se haittaa mitään. Matsuuralla oli vielä loppukiri ilmeisesti sillä äntä ei ennen iltapäivää juuri näkynyt. Vaikka hän alkuun oli enemmänkin muiden kanssa tekemisissä, vetätyi hän loppua kohden aika lailla huoneeseensa. Kun ensimmäinen huone oven vieressä vieläpä antaa mahdollisuuden kulkea huomaamatta, ei häntä juuri näkynyt.
Kuitenkin tuli osallistumaan talkoisiini jääkaapin tyhjentämisessä. Hän vieläpä heitti tavaraa roskiin minuakin ronskimmalla otteella niin tyhjää tuli. Kaappien kuivatavaratkin käytiin läpi ja kaikenlaistahan sinne oli jätetty. Astiatkin laskettiin ja pikkulusikka, -haarukka ja iso lautanen jäi puuttumaan. Aikaisemmat muuttujat olivat ystävällisesti täyttäneet omat laatikkonsa kun astiat aiemmin oli yhteisellä sopimuksella laitettu kaappiin yhteiseen käyttöön. Pikkulusikka löytyi pakastimesta puoliksi syötyyn jugurttipulloon jäädytettynä mutta haarukka ja lautanen jäi puuttumaan. Huoneen tarkastajan kanssa juteltiin aiheesta ja totesimme että eihän lasku puutteista kallis ollut, mutta oma virhe ettei pitänyt kirjaa oman astiasetin liikkeistä.
Tarkastuksensa jälkeen Matsuura jäi vielä keskustelemaan hetkeksi ennen lähtöään. Keskustelu sujuikin myös japaniksi myös paremmin joskit sanat loppuu aina toisinaan kesken. Sitten jäinkin yksin soluun. Laitoin siis itse molemmat pyykkikoneet käyttöön ja pyykit pesuun. Illalla juttelin taas kodin suuntaan yli tunnin verran. Hieman myöhemmin myös Cecilia tuli käymään. Häneltä kuulin kuinka hankala asuntotilanne on paikallisille. Toki yksityisiltä markkinoilta asuntoja saisi mutta jos siirtyy asuntolasta toiseen on tilanne vähintään epäkäytännöllinen. Pois piti muuttaa viimeistään 15.3. ja uuteen asuntoon pääsee vasta huhtikuun alussa.
Tänään olen käynyt paperisotaa ja setvin kirjahyllyn ja pöytälaatikon sisällön. Paljon papereita sain myös poistettua mutta totesinpa että kaikenlaista sitä on kerännyt. Aloitin pakkaamaan kirjoja ja papereita jotka haluan Suomeen pahvilaatikkoon, joiden jättäminen keittiöön ei suinkaan haitannut. Kyseessä oli vieläpä aivan uusia paikallisen kuljetusfirman laatikot, mutta eiköhän posti kuljeta myös ne. Papereiden setviminen on kovin aikaa vievää ja uuvuttavaa puuhaa, niinpä olen olen ollut projektin kimpussa koko päivän taukoja lukuun ottamatta.
Eilen ja tänään heräsin jo tunteja ennen kellon soittoa, ehkä sitä kuukaudessa tottui heräämään jo aiemmin kuin mitä on ollut tapana. Eikä ole ihan huono asia tottua hieman tavanomaisempaan unirytmiin, joskin sitä pian taas saa säätää usealla tunnilla aikaeron vuoksi.
Valmisteluille on siis aikaa 25.3. asti ja uskon sen kyllä riittävän. Pakkaamisen ja tavaroiden lähettämisen lisäksi pitää vielä käydä labralla ainakin tyhjäämässä työpöytä ja hoitamassa muita byrokratioita ei puolilla kaupunkia. Lähinnä nyt samassa paikassa missä rekisteröidyttiin alieniksi ja pankissa sulkemassa tili. Jälkimmäinen ainakin kannattanee jättää aika lailla loppuun, varmuuden vuoksi. Paikallinen DoCoMo:n kännykkäliittymäkin pitää muista sulkea.
Mutta puuhaa riittää ja levätäkin pitää joten jatketaan taas tarinointia toiste ja koitan tosiaan hoitaa myös aiempien tapahtumien käsittelyn lähiaikoina. Sairaalaan Mikko toi koneeni, mutta nettiin ei ollut pääsyä eikä tekstejä tullut kirjoitettua varastoon. Tapahtumista on kyllä olemassa suht laajat muistiinpanot olemassa.
15. maaliskuuta 2008
Pois sairaalasta
Edellinen teksti tuli aloitettua jo kuukausi sitten, mutta sen jatko ja julkaisu jäi kun lähdin aluksi jalkojen takia lääkäriä tapaamaan ja reissusta tuli lopulta lähes kuukauden mittainen hoito yliopistosairaalassa. Julkaisen sen ja lisää lähiaikoina, oikeasti...
Kirjoitan aiheesta myös oman tekstin mutta noin lyhyesti kyseessä oli MS-taudin tähän asti vakavin pahenemisvaihe. Aiemmin tauti on aiheuttanut lähinnä jokseenkin lieviä hankaluuksia joiden takia en ole hoitoon hakeutunut, mutta nyt ei ollut enää vaihtoehtoja kun jalat eivät lopulta toimineet enää oikein millään kävelyyn.
Aluksi oli aikaa vain lepäillä kämpillä ja odottaa oireiden poistuvan itsellään kuten ennenkin. Niin ei kuitenkaan käynyt kohtuullisessa ajassa, joten vaihtoehtoja ei enää juuri jäänyt. Hieman epäilystä herätti tunnettaisiinko Japanissa koko MS-tautia koska se on Aasiassa huomattavasti Pohjois-Eurooppaa harvinaisempi. Muutenkin koko terveydenhuoltojärjestelmä on kovin sekava useine erilaisineen erikoissairaaloineen. Ei voi vaan mennä terveyskeskukseen tai päivystyspoliklinikalle noin vaan. Ei ainakaan minne tahansa.
Päättelin että ainoa yleissairaala, samaisen Tohoku yliopiston jossa opiskelen täällä yliopistosairaala olisi paras vaihtoehto. Sellaiseksi se myös osoittautui ja myös MS asiantuntemusta löytyi todella hyvin.
Siitä mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut tarkemmin tulevassa tekstissä, mutta lopputulema on että pääsin takaisin jaloilleni. Ei jalat nyt aivan entisellään vielä ole mutta kyynärsauvani toisinaan pääsen hyvin liikkumaan joskin kuukauden verran enimmäkseen makoilleena, kuntoutusta lukuun ottamatta, jalat väsyvät pidemmän lenkkeilyn jäljiltä suhteellisen nopeasti. Suunta on kuitenkin koko ajan parempaan.
Kirjoitan aiheesta myös oman tekstin mutta noin lyhyesti kyseessä oli MS-taudin tähän asti vakavin pahenemisvaihe. Aiemmin tauti on aiheuttanut lähinnä jokseenkin lieviä hankaluuksia joiden takia en ole hoitoon hakeutunut, mutta nyt ei ollut enää vaihtoehtoja kun jalat eivät lopulta toimineet enää oikein millään kävelyyn.
Aluksi oli aikaa vain lepäillä kämpillä ja odottaa oireiden poistuvan itsellään kuten ennenkin. Niin ei kuitenkaan käynyt kohtuullisessa ajassa, joten vaihtoehtoja ei enää juuri jäänyt. Hieman epäilystä herätti tunnettaisiinko Japanissa koko MS-tautia koska se on Aasiassa huomattavasti Pohjois-Eurooppaa harvinaisempi. Muutenkin koko terveydenhuoltojärjestelmä on kovin sekava useine erilaisineen erikoissairaaloineen. Ei voi vaan mennä terveyskeskukseen tai päivystyspoliklinikalle noin vaan. Ei ainakaan minne tahansa.
Päättelin että ainoa yleissairaala, samaisen Tohoku yliopiston jossa opiskelen täällä yliopistosairaala olisi paras vaihtoehto. Sellaiseksi se myös osoittautui ja myös MS asiantuntemusta löytyi todella hyvin.
Siitä mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut tarkemmin tulevassa tekstissä, mutta lopputulema on että pääsin takaisin jaloilleni. Ei jalat nyt aivan entisellään vielä ole mutta kyynärsauvani toisinaan pääsen hyvin liikkumaan joskin kuukauden verran enimmäkseen makoilleena, kuntoutusta lukuun ottamatta, jalat väsyvät pidemmän lenkkeilyn jäljiltä suhteellisen nopeasti. Suunta on kuitenkin koko ajan parempaan.
18. helmikuuta 2008
Lunta tupaan, ja tuvan eteen
Seuraava teksti on aloitettu siis helmikuun puolivälissä ja nyt jatkettu sen mukaan mitä olen tässä muistellut. Myös otsikko on alkuperäinen.
- - -
Helmikuu on lähtenyt käyntiin siinä mielessä masentavasti että jalat päättivät asettua oppositioon liikkumisen kannalta hiljalleen jumittuen melko hankalasti kuun ensimmäisten viikkojen kuluessa. Siinä mielessä ajoitus on onnistunut että kielikurssit ovat Kawauchilla loppuneet ja labran seminaareissakin on parin viikon tauko. Eipä silti ole mitenkään mieltä ylentävää kun ei oikein pääse liikkeelle ja huonekin tuntuu edelleen niin kovin vilpoisalta vaikka ilmastointi on ollut päällä käytännössä vuorokauden ympäri.
Myös säätila on jatkunut varsin talvisena siitä huolimatta että kevään alkamista juhlistettiin jo 3.2. ja Okinawalla ovat kirsikkapuut jo kukassa. Täällä lunta on tullut aina toisinaan ja öisin on olut muutamia pakkasasteita. Vaikka lunta on tosiaan tullut useampaan otteeseen on se myös sulanut aina vaan tehokkaammin.
Viimeksi eilen (13.2.) vallitsi sellainen lumipyry että sitä ajatteli niiden lumien sulamisen ottavan vähintään muutaman päivän. Kuitenkin tänään jo puolilta päivin oli ikkunan alla kulkeva tie täysin sula ja jopa kuiva. Oikeastaan kaikkialta minne auringon valo on tänään osunut ovat lumet tiessään ja jäljellä enintään lätäkköjä.
Myös paluu on siinä mielessä selvillä että paluulento Suomeen tuli hankittua maaliskuun lopulle. Myös paluuseen liittyvää paperisotaa täällä päässä on tullut jatkettua kaikenlaisten kaavakkeiden kanssa. Eipä voi edelleen kuin ihmetellä kuinka paljon japanilaiset rakastavat lomakkeitaan kun joka asia vaatii vähintään kolmen täyttämistä.
Helmikuun ensimmäisenä paivänne menimme isommalla porukalla jälleen 31. kerroksessa sijaitsevaan Haunt nimiseen sporttibaariin. Tavoitteena oli saada jälleen niitä Fighting Spirit jättihampurilaisateroita, mutta perillä odottikin tieto ettei pihvejä ollut kuin kahteen sellaisiin, niinpä niiden jakamisesta neuvoteltiin ja loput tilasivat joitain muuta. Väkeä oli liikkeellä sen verran että joukko hieman kuppikuntautui keskusteluryhmiin mutta se nyt oli odotettavissakin. Itse päätin että tilaan jotain muuta pienen hampurilaisen siivun sijaan ja keskustelin enimmäkseen Mikko S:n, Iikan ja tanskalaisen pariskunnan kanssa, kun satuin siihen osaan pöytää istuutumaan.
Jatkon suhteen porukka sitten hajaantui kuka minnekin. Itse päädyin samaisen seurueen kanssa jazz klubille joka oli hyvin länsityylinen siinäkin mielessä että juomatkin maksettiin erikseen, olivatpa sitä vastaan sitten monipuolisempia. Tuona iltana ei elävää musiikkia ollut, mutta jazz soi kyllä muuten. Tuolloin kulku oli oikein hankalaa vain portaissa ja liikkeellä olin polkupyörälläni. Muuten viikonloppu sujui rauhallisesti kämpillä.
Seuraavalla viikolla kävin labran kauden toisiksiviimeisessä tavanomaisessa seminaarissa. Tuon seminaarin jälkeen niissä oli kahden viikon tauko ja oman esitelmäni piti olla viimeisessä. Koitin vielä viritellä ohjelmaani, mutta sinänsä yksikertaiselta kuulostava ruutu joka näyttää mitä minkäkin väriset pisteet ovat ei millään ottanut luonnistuakseen. Seminaarin jälkeen kävelyni oli ilmeisesti jo hivenen hankalan näköistä koska professorini kysyi oliko kaikki kunnossa.
Torstaina menin niin ikään Aobayamalle. Aluksi labralle keräämään musiikkinäytteitä siihen varatusta CD kansiosta. Tarkoitus oli ottaa pätkiä noista kappaleista ja ajaa ne koko prosessin läpi ja sitä mukaa tehdä päätelmiä onko tutkimani metodi käypä tapa tunnistaa musiikkia. Kävin myös vielä jatkuneella Intermediate 1 kielikurssilla. Tunteja pidettiin sitä mukaa jos joku vielä ennätti paikalle. Olin ainoa joka niin teki.
Maanantai 11.2. oli synttäreideni kunniaksi lomapäivä kaikille. No ei yt ihan, syy oli Japanin valtion perustamispäivä. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta juhlapäivä on nyt heitetty tuolle kohtaa. Kun siis maanantai oli vapaapäivä niin seremoniamestari Mikko puuhaili synttäri juhlat sunnuntaille. Itsekin kutsuin myös kaikki tuttavani ja tutorini labralta, mutta vain Thierry labralta ennätti mukaan. Kuulemma kovin kiireistä aikaa kaikilla, ja olihan sentään lukuvuosi kääntymässä lopuilleen ja viimeisiä esitelmiä ja muuta mukavaa ohjelmassa.
Synttärijuhlat oli oikein mukavat. Paikka oli sama kuin Mikon synttäreillä kesällä joskin tälläkertaa olimme saaneet oman huoneen. Paikalle saapui lopulta reilu kymmenen, kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja. Mikko oli myös jälleen leiponut, tällä kertaa kinuskikakun. Muutenkin tarjoilut oli oikein hyvät.
Kulku oli tuona iltana melko hankalaa jo, taksille pääsin lähinnä Mikko S:n taluttamana. Tasilla olisi tosin menty muutenkin koska satoi taas lunta. Jatkoille minua talutettiin kuin enemmänkin humalaista vaikka en ollut edes juuri juonut. Myös jatkoilla oli hyvä tunnelma ja koko reissusta jäi oikein mukavat muistot. Asuntolalle palaajia oli enemmänkin joten tulimme samalla taksilla.
Synttäreiden jälkeisen viikon vietin kämpillä lepäillen. Toivoin jalkojen toipuvan itsellään kuten aiempien oireiden kanssa. Aina välittä tuntuikin paremmalta, mutta keskimäärin suunta oli alaspäin. Ennen synttäreitä oli tapana aina toisinaan käydä Mikko S:n kanssa läheisessä Gyoza ravintolassa, joka on muidenkin vaihto-opiskelijoiden suuressa suosiossa. Tuolla synttäreiden jälkeisellä viikolla sinnekään ei tullut mentyä.
Koitin myös tehdä jotain tutkimusprojektini eteen, mutta siinä meinasi aina uupumus iskeä, niinpä noin pääosin tuli tehtyä todella vähän mitään merkittävää tai hyödyllistä. Viimeinen pisara oli reissut pankkiautomaatille maksamaan rästiin jäänyt vuokra, kun tilin saldo oli automaattiveloituksen hetkellä jäänyt hieman alle ja siten veloitus oli epäonnistunut.
Ensimmäinen reissu niin ikään epäonnistui. Rahaa kyllä sain tilille, mutta läheinen automaatti ei tukenut maksamista. Toisella reissulla perjantaina 15.2. vaelsin pyörääni taluttamalla ja siten tukena käyttäen lähimmälle pankille jossa sitten sain laskuni maksettua. Huonosti sujuvan kävelyn ohella ja ehkä myös sen takia, meinasin vallan tuskastua kapeisiin katuihin joiden olematonta piennarta pitkin pankille piti kävellä.
Kun sain laskun maksettua jäin istumaan läheisen kaupan edustalla olevalle penkille. Siinä istuskellessa vanhempi japanilaismies tuli juttelemaan minulle jotain, mutta en oikein päässyt selville mitä hän tahtoi sanoa, jos mitään merkittävää. Ostin myös paluumatkalta benton, eli valmiiksi pakatun aterian, mukaani illaksi. Muuten ruokaostoksissa oli auttanut Kakinuma joka aina kysyi haluaisinko mitään kaupasta.
Tuon reissun jälkeen päätin ettei jalkojen tilanne odottelemalla parane. En kuitenkaan ollut varma minne asiaansa kannattaisi mennä esittämään. Japanin terveydenhoito on kovin hajanaista monine pienine erikoissairaaloineen eikä mitään terveyskeskuksia ole. Tiesin myös ettei viikonloppuna kannata minnekään yrittää ellei ole hätätapaus.
Näin ollen maanantaina 18.2. aamupäivästä olin lähdössä kaikista monipuolisimmalta vaikuttavaan vaihtoehtoon, eli yliopistosairaalaan. taksilla kun naapurihuoneen Chong aluksi lähti saattamaan minua alakertaan mutta lopulta tarjoutui viemään itse minut sairaalalle autollaan. Hänen apunsa osoittautuikin korvaamattomaksi, mutta siitä lisää sairaalakertomuksessa.
- - -
Helmikuu on lähtenyt käyntiin siinä mielessä masentavasti että jalat päättivät asettua oppositioon liikkumisen kannalta hiljalleen jumittuen melko hankalasti kuun ensimmäisten viikkojen kuluessa. Siinä mielessä ajoitus on onnistunut että kielikurssit ovat Kawauchilla loppuneet ja labran seminaareissakin on parin viikon tauko. Eipä silti ole mitenkään mieltä ylentävää kun ei oikein pääse liikkeelle ja huonekin tuntuu edelleen niin kovin vilpoisalta vaikka ilmastointi on ollut päällä käytännössä vuorokauden ympäri.
Myös säätila on jatkunut varsin talvisena siitä huolimatta että kevään alkamista juhlistettiin jo 3.2. ja Okinawalla ovat kirsikkapuut jo kukassa. Täällä lunta on tullut aina toisinaan ja öisin on olut muutamia pakkasasteita. Vaikka lunta on tosiaan tullut useampaan otteeseen on se myös sulanut aina vaan tehokkaammin.
Viimeksi eilen (13.2.) vallitsi sellainen lumipyry että sitä ajatteli niiden lumien sulamisen ottavan vähintään muutaman päivän. Kuitenkin tänään jo puolilta päivin oli ikkunan alla kulkeva tie täysin sula ja jopa kuiva. Oikeastaan kaikkialta minne auringon valo on tänään osunut ovat lumet tiessään ja jäljellä enintään lätäkköjä.
Myös paluu on siinä mielessä selvillä että paluulento Suomeen tuli hankittua maaliskuun lopulle. Myös paluuseen liittyvää paperisotaa täällä päässä on tullut jatkettua kaikenlaisten kaavakkeiden kanssa. Eipä voi edelleen kuin ihmetellä kuinka paljon japanilaiset rakastavat lomakkeitaan kun joka asia vaatii vähintään kolmen täyttämistä.
Helmikuun ensimmäisenä paivänne menimme isommalla porukalla jälleen 31. kerroksessa sijaitsevaan Haunt nimiseen sporttibaariin. Tavoitteena oli saada jälleen niitä Fighting Spirit jättihampurilaisateroita, mutta perillä odottikin tieto ettei pihvejä ollut kuin kahteen sellaisiin, niinpä niiden jakamisesta neuvoteltiin ja loput tilasivat joitain muuta. Väkeä oli liikkeellä sen verran että joukko hieman kuppikuntautui keskusteluryhmiin mutta se nyt oli odotettavissakin. Itse päätin että tilaan jotain muuta pienen hampurilaisen siivun sijaan ja keskustelin enimmäkseen Mikko S:n, Iikan ja tanskalaisen pariskunnan kanssa, kun satuin siihen osaan pöytää istuutumaan.
Jatkon suhteen porukka sitten hajaantui kuka minnekin. Itse päädyin samaisen seurueen kanssa jazz klubille joka oli hyvin länsityylinen siinäkin mielessä että juomatkin maksettiin erikseen, olivatpa sitä vastaan sitten monipuolisempia. Tuona iltana ei elävää musiikkia ollut, mutta jazz soi kyllä muuten. Tuolloin kulku oli oikein hankalaa vain portaissa ja liikkeellä olin polkupyörälläni. Muuten viikonloppu sujui rauhallisesti kämpillä.
Seuraavalla viikolla kävin labran kauden toisiksiviimeisessä tavanomaisessa seminaarissa. Tuon seminaarin jälkeen niissä oli kahden viikon tauko ja oman esitelmäni piti olla viimeisessä. Koitin vielä viritellä ohjelmaani, mutta sinänsä yksikertaiselta kuulostava ruutu joka näyttää mitä minkäkin väriset pisteet ovat ei millään ottanut luonnistuakseen. Seminaarin jälkeen kävelyni oli ilmeisesti jo hivenen hankalan näköistä koska professorini kysyi oliko kaikki kunnossa.
Torstaina menin niin ikään Aobayamalle. Aluksi labralle keräämään musiikkinäytteitä siihen varatusta CD kansiosta. Tarkoitus oli ottaa pätkiä noista kappaleista ja ajaa ne koko prosessin läpi ja sitä mukaa tehdä päätelmiä onko tutkimani metodi käypä tapa tunnistaa musiikkia. Kävin myös vielä jatkuneella Intermediate 1 kielikurssilla. Tunteja pidettiin sitä mukaa jos joku vielä ennätti paikalle. Olin ainoa joka niin teki.
Maanantai 11.2. oli synttäreideni kunniaksi lomapäivä kaikille. No ei yt ihan, syy oli Japanin valtion perustamispäivä. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta juhlapäivä on nyt heitetty tuolle kohtaa. Kun siis maanantai oli vapaapäivä niin seremoniamestari Mikko puuhaili synttäri juhlat sunnuntaille. Itsekin kutsuin myös kaikki tuttavani ja tutorini labralta, mutta vain Thierry labralta ennätti mukaan. Kuulemma kovin kiireistä aikaa kaikilla, ja olihan sentään lukuvuosi kääntymässä lopuilleen ja viimeisiä esitelmiä ja muuta mukavaa ohjelmassa.
Synttärijuhlat oli oikein mukavat. Paikka oli sama kuin Mikon synttäreillä kesällä joskin tälläkertaa olimme saaneet oman huoneen. Paikalle saapui lopulta reilu kymmenen, kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja. Mikko oli myös jälleen leiponut, tällä kertaa kinuskikakun. Muutenkin tarjoilut oli oikein hyvät.
Kulku oli tuona iltana melko hankalaa jo, taksille pääsin lähinnä Mikko S:n taluttamana. Tasilla olisi tosin menty muutenkin koska satoi taas lunta. Jatkoille minua talutettiin kuin enemmänkin humalaista vaikka en ollut edes juuri juonut. Myös jatkoilla oli hyvä tunnelma ja koko reissusta jäi oikein mukavat muistot. Asuntolalle palaajia oli enemmänkin joten tulimme samalla taksilla.
Synttäreiden jälkeisen viikon vietin kämpillä lepäillen. Toivoin jalkojen toipuvan itsellään kuten aiempien oireiden kanssa. Aina välittä tuntuikin paremmalta, mutta keskimäärin suunta oli alaspäin. Ennen synttäreitä oli tapana aina toisinaan käydä Mikko S:n kanssa läheisessä Gyoza ravintolassa, joka on muidenkin vaihto-opiskelijoiden suuressa suosiossa. Tuolla synttäreiden jälkeisellä viikolla sinnekään ei tullut mentyä.
Koitin myös tehdä jotain tutkimusprojektini eteen, mutta siinä meinasi aina uupumus iskeä, niinpä noin pääosin tuli tehtyä todella vähän mitään merkittävää tai hyödyllistä. Viimeinen pisara oli reissut pankkiautomaatille maksamaan rästiin jäänyt vuokra, kun tilin saldo oli automaattiveloituksen hetkellä jäänyt hieman alle ja siten veloitus oli epäonnistunut.
Ensimmäinen reissu niin ikään epäonnistui. Rahaa kyllä sain tilille, mutta läheinen automaatti ei tukenut maksamista. Toisella reissulla perjantaina 15.2. vaelsin pyörääni taluttamalla ja siten tukena käyttäen lähimmälle pankille jossa sitten sain laskuni maksettua. Huonosti sujuvan kävelyn ohella ja ehkä myös sen takia, meinasin vallan tuskastua kapeisiin katuihin joiden olematonta piennarta pitkin pankille piti kävellä.
Kun sain laskun maksettua jäin istumaan läheisen kaupan edustalla olevalle penkille. Siinä istuskellessa vanhempi japanilaismies tuli juttelemaan minulle jotain, mutta en oikein päässyt selville mitä hän tahtoi sanoa, jos mitään merkittävää. Ostin myös paluumatkalta benton, eli valmiiksi pakatun aterian, mukaani illaksi. Muuten ruokaostoksissa oli auttanut Kakinuma joka aina kysyi haluaisinko mitään kaupasta.
Tuon reissun jälkeen päätin ettei jalkojen tilanne odottelemalla parane. En kuitenkaan ollut varma minne asiaansa kannattaisi mennä esittämään. Japanin terveydenhoito on kovin hajanaista monine pienine erikoissairaaloineen eikä mitään terveyskeskuksia ole. Tiesin myös ettei viikonloppuna kannata minnekään yrittää ellei ole hätätapaus.
Näin ollen maanantaina 18.2. aamupäivästä olin lähdössä kaikista monipuolisimmalta vaikuttavaan vaihtoehtoon, eli yliopistosairaalaan. taksilla kun naapurihuoneen Chong aluksi lähti saattamaan minua alakertaan mutta lopulta tarjoutui viemään itse minut sairaalalle autollaan. Hänen apunsa osoittautuikin korvaamattomaksi, mutta siitä lisää sairaalakertomuksessa.
31. tammikuuta 2008
Tammikuu
Blogin pitäminen on hieman jäänyt. Ei siitä voi ylenmääräistä kiirettäkään syyttää, mutta jätetäänpä selitellyt ja kirjoitetaan asiaa sen sijaan. Vaikka ajatus oli kirjoittaa päiväkirjaa, mutta tehdään poikkeus ja summataan tähän Tammikuun tapahtumia yleisemmin.
- - -
Uudenvuoden jälkeen lomaa oli vielä melkein viikko. Joskus oli ajatus että tuolla ajalla olisi harrastanut jonkinlaista matkailua, mutta koska lopullisia suunnitelmia ei tullut tehtyä, jäi tuo vain ajatuksen asteelle. Loma meni siinäkin mielessä hieman hukkaan että loppuviikko ja viikonloppu meni jonkinlaisen vatsataudin merkeissä lähinnä lepäilyyn.
Tammikuussa käytiin myös loppuun Kawauchin kielikurssit. Viimeisillä tunneilla osanotto harveni entisestään ja useimmiten olin paikalla aluksi ainoana opiskelijana ja lopultakin paikalle saapui vain neljä tai viisi muuta opiskelijaa. Yhtenä torstaiaamuna olin käytännössä yksin, koska Fukushima-senseikin oli vartin myöhässä. Liekö vähäinen osanotto vai mikä, mutta oppitunnit menivät melko rennolla otteella. Varsinaisen asian lisäksi juteltiin mukavia milloin mistäkin.Japaniksi toki kuitenkin.
Kielikurssien kokeet oli Tammikuun viimeisellä viikolla. Kanji koetta varten pänttäsin merkkejä viikonlopun verran yrittämällä painaa mieleen useita lukutapoja ja kirjoittelemalla merkkejä harjoituksen vuoksi. Kirjoittaminen ei enää tunnu ehkä aivan yhtä hankalalta, joskin merkkien tunkeminen pieneen tilaan on silti varsinainen haaste. Lukutavat sen sijaan ei meinaa tarttua päähän, ei sitten millään. Kanji koe ei mennytkään aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ei nyt aivan täydellinen pohjanoteerauskaan.
Mitä kielioppiin tulee, useimmat taivutusmuodot ja muut oli käyty jo Araki-sensein kursseilla TTYllä, mutta niille löydettiin valtavasti uusia käyttötarkoituksia eri asiayhteyksissä ja eri partikkeleilla. Toki aivn täysin uuttakin asiaa löytyi, mutta juurikin tuo partikkelien kanssa pelaaminen tuntui niin kovin hankalalta oppia muistamaan oikein. Mutta ei sekään koe nyt aivan huonosti mennyt, joskaan lopullisia tuloksia ei ole tiedossa. Ja eihän niillä tuloksilla niin ole väli sillä halusin nimenomaan oppia ja kyllä sitä nyt ainakin jotain on jäänyt mieleen.
Opiskelu jatkuu yhä Aobayamalla Intermediate I kurssin merkeissä, jonka kaikki oppitunnit peruttiin marras- joulukuussa opettajan ollessa poissa perhesyistä. Tuonkin kurssin piti loppua jo, mutta koska perumisia oli enemmän kuin pidettyjä tunteja jatketaan niiden pitämistä edelleen sopimuksen mukaan. Tämän vuoden tunneilla olemme enimmäkseen olleet paikalla ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Kurssin aloitti reily kymmenen opiskelijaa.
Labrallakin tuli käytyä ja oma MDCT-kertoimien visualisointiohjelma on käytännössä valmis ja raporttia varten on haettuna artikkeleja lähteiksi ja materiaalina muiden tekemästä tutkimuksesta aiheesta. Vaikka sellaista ei minulta varmaan vaadittaisi, aion kirjoittaa kunnollisen raportin TTYllä opittuun tapaan. Pitäähän sitä ainakin näyttää että olisi asiastaan perillä. Erilaisia musiikkinäytteitä on tullut haalittua labran kokoelmista. Ne pitäisi vielä ajaa prosessin läpi ja tehdä (mielellään fiksuja) päätelmiä.
Viimeistään nyt on käynyt ilmi ero DEEP ja JYPE vaihto-ohjelmien välillä. Labralla Claudialle on koko ajan jotain tehtävää ja hänen pitää esitellä mitä on viikon aikana tehnyt. Minulle ei sen sijaan ole vaatimuksia juuri esitetty. Tutorinikin kysyi miten haluan työni esitellä. Ajattelin että esitys labran seminaarissa antaisi paremman vaikutelman pelkästään proffille pidettävä esittelyn sijaan joten valitsin sen vaihtoehdon.
Kuten tekstissä "Lunta" mainitsin, on lumipeitteet tulleet ja menneet jatkuvalla tahdilla. Aobayamalla on paikoin pidempään paikoillaan pysynyttä lumipeitettä, mutta muuten on ollut mukava kuiva keli noin pääosin. Pyöräilyn kannalta (ja muutenkin) erinomaista. Oma pyräni on muuten pysynyt kasassa, mutta jostain syystä ketjut ovat löystyneet niin että pyörä toisinaan heittää ketjut paikoiltaan itsekseen. Ei varmaan olisi vaikea korjata, mutta työkaluja ei ole kuin Matiakselta peritty ruuvimeisselisarja ja lampun johdon korjausta varten hankitut 100 jenin sivuleikkurit.
Kaikenlainen "tutkimusmatkailu" ja muu kulkeminen on jäänyt valitettavan vähälle vaikka tolkkutoman kuumaan kesään verrattuna sää on ollut inhimillisempi. Joskin lukemien puolesta sää vaikuttaa lämpimältä, tuntuu se paljon kylmemmältä, tosin ero on varsin mielenkiintoinen. Ulkona ei useinkaan tunnu mahdottoman kylmältä, mutta sisällä sitä vastoin tuntuu, vaikka ilmastointiin lyö lisää asteita. Mutta ei ulkonakaan mikään mahdottoman lämmin ole. Marras- joulukuuhun verrattuna tuntuu huomattavasti kylmemmältä.
Liekö vielä turhan aikaista sanoa, mutta tähän mennessä tuntuu että kevät on ehdottomasti parasta aikaa Sendaissa. Varsinkin juuri ennen tsujua (sadekautta) lämpötilat olivat miellyttävät yöllä ja päivällä ja muutenkin mukavaa. Syksy oli tosin ihan mukava myös, mutta tuntui kovin lyhyeltä helteiden ja kylmemmän ilman välissä.
Tammikuussa piti myös päättää aikataulu asuntolasta pois muuttamiseen. Valitsin itselleni myöhäisimmän mahdollisen ajankohdan maaliskuussa. Silti jäi aikaa pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Paluulennoistakin tein selvityksen. Suorat lennot suomeen olivat halvimmillaankin varsin arvokkaita ja yliopiston matkatoimistostakin hankitut liput osoittautuivat lopulta selvästi Kilroy Travelsilta Suomesta hankittuja lippuja kalliimmiksi.
Myös tammikuussa nomikait ja muut iltamenot ovat jääneet kovin vähälle. Viikonloput kuluivat pääosin kämpillä, siinä mielessä paluuta samaan menoon kuin Suomessa on ollut havaittavissa. Teekkaririennot jäi omalta osalta fuksi-syksyyn ja siitä on jo aikaa. Kuitenkin yksi on noussut yli muiden, nimittäin läheinen gyoza-ravintola, siellä on tullut käytyä joka viikko tai useammin yleensä Mikko S:n kanssa, mutta joskus yksinkin tai muitakin on liittynyt mukaan joukkoon. Gyozat ovat erinomaisen hyviä ja niitä saa kunnollisen kokoisina annoksina. Ravintola kyllä ansaitsee ovessa olevan "Best of the Best" tekstin. Paikka lienee perheyritys jossa isäntä kokkaa ja naisväki tarjoilee. Kliseistä ehkä, mutta homma toimii.
Liekö sisäistä muutosvastarintaa vai mitä, mutta lähdön ajattelukin tuntuu jotenkin masentavalta. Ei toki kotiin paluuta vataan mitään ole, mutta totta puhuen varsinaista koti-ikävää ei ole päässyt syntymään vielä. Ei toki tällaista meininkiä voi loputtomasti jatkaa, mutta jotenkin paluu "oikeiden" opiskelujen pariin melkein pelottaa, mahtaako siitä enää tulla mitään. Mutta kaikkea aikansa.
Jatkuu...
- - -
Uudenvuoden jälkeen lomaa oli vielä melkein viikko. Joskus oli ajatus että tuolla ajalla olisi harrastanut jonkinlaista matkailua, mutta koska lopullisia suunnitelmia ei tullut tehtyä, jäi tuo vain ajatuksen asteelle. Loma meni siinäkin mielessä hieman hukkaan että loppuviikko ja viikonloppu meni jonkinlaisen vatsataudin merkeissä lähinnä lepäilyyn.
Tammikuussa käytiin myös loppuun Kawauchin kielikurssit. Viimeisillä tunneilla osanotto harveni entisestään ja useimmiten olin paikalla aluksi ainoana opiskelijana ja lopultakin paikalle saapui vain neljä tai viisi muuta opiskelijaa. Yhtenä torstaiaamuna olin käytännössä yksin, koska Fukushima-senseikin oli vartin myöhässä. Liekö vähäinen osanotto vai mikä, mutta oppitunnit menivät melko rennolla otteella. Varsinaisen asian lisäksi juteltiin mukavia milloin mistäkin.Japaniksi toki kuitenkin.
Kielikurssien kokeet oli Tammikuun viimeisellä viikolla. Kanji koetta varten pänttäsin merkkejä viikonlopun verran yrittämällä painaa mieleen useita lukutapoja ja kirjoittelemalla merkkejä harjoituksen vuoksi. Kirjoittaminen ei enää tunnu ehkä aivan yhtä hankalalta, joskin merkkien tunkeminen pieneen tilaan on silti varsinainen haaste. Lukutavat sen sijaan ei meinaa tarttua päähän, ei sitten millään. Kanji koe ei mennytkään aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ei nyt aivan täydellinen pohjanoteerauskaan.
Mitä kielioppiin tulee, useimmat taivutusmuodot ja muut oli käyty jo Araki-sensein kursseilla TTYllä, mutta niille löydettiin valtavasti uusia käyttötarkoituksia eri asiayhteyksissä ja eri partikkeleilla. Toki aivn täysin uuttakin asiaa löytyi, mutta juurikin tuo partikkelien kanssa pelaaminen tuntui niin kovin hankalalta oppia muistamaan oikein. Mutta ei sekään koe nyt aivan huonosti mennyt, joskaan lopullisia tuloksia ei ole tiedossa. Ja eihän niillä tuloksilla niin ole väli sillä halusin nimenomaan oppia ja kyllä sitä nyt ainakin jotain on jäänyt mieleen.
Opiskelu jatkuu yhä Aobayamalla Intermediate I kurssin merkeissä, jonka kaikki oppitunnit peruttiin marras- joulukuussa opettajan ollessa poissa perhesyistä. Tuonkin kurssin piti loppua jo, mutta koska perumisia oli enemmän kuin pidettyjä tunteja jatketaan niiden pitämistä edelleen sopimuksen mukaan. Tämän vuoden tunneilla olemme enimmäkseen olleet paikalla ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Kurssin aloitti reily kymmenen opiskelijaa.
Labrallakin tuli käytyä ja oma MDCT-kertoimien visualisointiohjelma on käytännössä valmis ja raporttia varten on haettuna artikkeleja lähteiksi ja materiaalina muiden tekemästä tutkimuksesta aiheesta. Vaikka sellaista ei minulta varmaan vaadittaisi, aion kirjoittaa kunnollisen raportin TTYllä opittuun tapaan. Pitäähän sitä ainakin näyttää että olisi asiastaan perillä. Erilaisia musiikkinäytteitä on tullut haalittua labran kokoelmista. Ne pitäisi vielä ajaa prosessin läpi ja tehdä (mielellään fiksuja) päätelmiä.
Viimeistään nyt on käynyt ilmi ero DEEP ja JYPE vaihto-ohjelmien välillä. Labralla Claudialle on koko ajan jotain tehtävää ja hänen pitää esitellä mitä on viikon aikana tehnyt. Minulle ei sen sijaan ole vaatimuksia juuri esitetty. Tutorinikin kysyi miten haluan työni esitellä. Ajattelin että esitys labran seminaarissa antaisi paremman vaikutelman pelkästään proffille pidettävä esittelyn sijaan joten valitsin sen vaihtoehdon.
Kuten tekstissä "Lunta" mainitsin, on lumipeitteet tulleet ja menneet jatkuvalla tahdilla. Aobayamalla on paikoin pidempään paikoillaan pysynyttä lumipeitettä, mutta muuten on ollut mukava kuiva keli noin pääosin. Pyöräilyn kannalta (ja muutenkin) erinomaista. Oma pyräni on muuten pysynyt kasassa, mutta jostain syystä ketjut ovat löystyneet niin että pyörä toisinaan heittää ketjut paikoiltaan itsekseen. Ei varmaan olisi vaikea korjata, mutta työkaluja ei ole kuin Matiakselta peritty ruuvimeisselisarja ja lampun johdon korjausta varten hankitut 100 jenin sivuleikkurit.
Kaikenlainen "tutkimusmatkailu" ja muu kulkeminen on jäänyt valitettavan vähälle vaikka tolkkutoman kuumaan kesään verrattuna sää on ollut inhimillisempi. Joskin lukemien puolesta sää vaikuttaa lämpimältä, tuntuu se paljon kylmemmältä, tosin ero on varsin mielenkiintoinen. Ulkona ei useinkaan tunnu mahdottoman kylmältä, mutta sisällä sitä vastoin tuntuu, vaikka ilmastointiin lyö lisää asteita. Mutta ei ulkonakaan mikään mahdottoman lämmin ole. Marras- joulukuuhun verrattuna tuntuu huomattavasti kylmemmältä.
Liekö vielä turhan aikaista sanoa, mutta tähän mennessä tuntuu että kevät on ehdottomasti parasta aikaa Sendaissa. Varsinkin juuri ennen tsujua (sadekautta) lämpötilat olivat miellyttävät yöllä ja päivällä ja muutenkin mukavaa. Syksy oli tosin ihan mukava myös, mutta tuntui kovin lyhyeltä helteiden ja kylmemmän ilman välissä.
Tammikuussa piti myös päättää aikataulu asuntolasta pois muuttamiseen. Valitsin itselleni myöhäisimmän mahdollisen ajankohdan maaliskuussa. Silti jäi aikaa pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Paluulennoistakin tein selvityksen. Suorat lennot suomeen olivat halvimmillaankin varsin arvokkaita ja yliopiston matkatoimistostakin hankitut liput osoittautuivat lopulta selvästi Kilroy Travelsilta Suomesta hankittuja lippuja kalliimmiksi.
Myös tammikuussa nomikait ja muut iltamenot ovat jääneet kovin vähälle. Viikonloput kuluivat pääosin kämpillä, siinä mielessä paluuta samaan menoon kuin Suomessa on ollut havaittavissa. Teekkaririennot jäi omalta osalta fuksi-syksyyn ja siitä on jo aikaa. Kuitenkin yksi on noussut yli muiden, nimittäin läheinen gyoza-ravintola, siellä on tullut käytyä joka viikko tai useammin yleensä Mikko S:n kanssa, mutta joskus yksinkin tai muitakin on liittynyt mukaan joukkoon. Gyozat ovat erinomaisen hyviä ja niitä saa kunnollisen kokoisina annoksina. Ravintola kyllä ansaitsee ovessa olevan "Best of the Best" tekstin. Paikka lienee perheyritys jossa isäntä kokkaa ja naisväki tarjoilee. Kliseistä ehkä, mutta homma toimii.
Liekö sisäistä muutosvastarintaa vai mitä, mutta lähdön ajattelukin tuntuu jotenkin masentavalta. Ei toki kotiin paluuta vataan mitään ole, mutta totta puhuen varsinaista koti-ikävää ei ole päässyt syntymään vielä. Ei toki tällaista meininkiä voi loputtomasti jatkaa, mutta jotenkin paluu "oikeiden" opiskelujen pariin melkein pelottaa, mahtaako siitä enää tulla mitään. Mutta kaikkea aikansa.
Jatkuu...
 |
| Tammikuu |
Powered by ScribeFire.
28. tammikuuta 2008
Lunta
Teksti unohtui laittaa näkyviin maanantaina, lisää tulee lähiaikoina
- - -
Aloitetaan taas päällimmäisestä, nimittäin viime viikon torstaina varsinainen lumimyräkkä iski myös Miyagin alueelle. Kyseessä lienee hieman lievemmässä muodossa sama lumimyrsky joka riehui myös Kiinassa. Aamulla Kawauchille mennessä keli oli vielä aurinkoinen ja tienpinnatkin sulaneet edellisillan kevyiden lumisateiden jäljiltä. Kuitenkin aamupäivän kielioppituntien aikana alkoi sataa lunta ja lopulta myös tuuli nousi myrskyksi asti. Sää jatkui samanlaisena myös iltapäivällä ja bussipysäkille kävellessä tuulen tuuli oli niin voimakas että se tarjosi vastusta ihan kävellessäkin.
Aobayamalla kielikurssit jatkuivat Intermediate 1 kurssin merkeissä jonka kaikki tunnit lopulta peruuntuivat marras- joulukuussa. Kaikesta huolimatta kurssi jatkui tämän vuoden puolella, joskin näyttää että siellä käymme ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Tuli samalla ilmoittauduttua mukaan tekniikan osaston ulkomaisille opiskelijoille suunnatulle retkelle 22.2. Juuri sopivasti ennen omaa esitelmää ja huoneen esitarkastusta, mutta kyseessä on vain yhden päivän retki.
Loppuilta kului labralla koska päätin jäädä tarkkailemaan säätilan kehitystä ja muutoinkin käydä näyttäytymässä. Kuitenkin lumisade vain jatkui ja jatkui pitkin iltaa joten aikaa vierähti labralla jälleen pidempään ja myös illallisella tuli käytyä labran porukan kanssa kahdeksan aikoihin. Kun säätilassa ei tapahtunut muutoksia päätin änkeä bussiin koska kävelykuja Aobayamalta alas ei houkutellut lumi- / jääkuorrutuksella höystettynä. Nastarenkaat on tässä osassa japania kiellettyjä, mutta sen sijaan busseissa ja takseissa on lumiketjut kelin niin vaatiessa.
Bussi tosiaankin oli täynnä mutta koska asema jonossa oli hyvä sain tungettua itseni sisälle bussiin suht pienellä vaivalla. Matkan varrella oli melko mielenkiintoinen näky, sillä pitkin matkaa oli jätetty mopoja ja polkupyöriä parkkiin tien varteen. Omistajat lienevät kyllästyneet kehnoon pitoon tai ajotelit ovat muuten pettäneet huonoissa olosuhteissa. Myös Kawauchin parkkipaikat olivat lähes tulkoon täynnä mopoja ja pyöriä. Bussit, taksit ja kimppakyydit lienevät olleet suosittuja. Itse kävelin kämpille kaupan kautta pyörää taluttaen. Onneksi lumisade sentään alkoi väistyä. Edelleen navakka tuuli kuitenkin läpäisi kaikki vaatekerrokset ja tuntui todella hyiseltä, erityisesti Hirose-jokea ylittäessä.
Lumimyrskyn jäljiltä joka paikassa oli lunta sentti tai pari, kinoksissa useampi sentti. Ja lumen alla oli jäätynyt räntäkerros. Olosuhteet oli kovin kotoisat ja sitä muisti jälleen miksi inhoaa lunta niin kovin paljon. Sendaissa oikeastaan koko tammikuun ajan on lunta toisinaan satanut niin että maa on ollut kauttaaltaan valkoisena. Kuitenkin nuo lumet ovat aina sulaneet seuraavana päivänä teiltä lähes täysin. Tällä kertaa edes aurinkoinen perjantaipäivä ei onnistunut sulattamaan kaikkia lumia ja etenkään jäätä, onneksi sentään suurin osa lähti vaikkakin nurmikot ovat pysyneet lumisena tähän päivään asti.
Perjantaina en labralle viitsinyt lähteä, mutta ulkoiltua tuli sen verran että ensin tuli lähdettyä lähipostin automaatilta hakemaan käteistä ja illemmalla Mikko S:n, australialaisen Matt:in ja hänen tyttöystävän kanssa jälleen gyoza-illalliselle. Edes kaiken tämän ajan jälkeen ei ole tottunut lattialla istuskeluun vaan se tuntuu lähinnä tuskalliselta. Valitettavasti gyoza-ravintolan pöydät ovat molemmat tuollaista lattialla istuttavaa mallia. Myös baaritiskin tyylinen pöytä on, mutta neljällä hengellä keskustelu luonnistuu paremmin pöydän ääressä.
Muutoin viikonloppu kului lähinnä lepäillessä ja kielikurssien loppukokeisiin valmistautuessa. Mikä lienee syynä mutta jotenkin erityisesti kanjien opettelu tuntui erityisen hankalalta. Kirjoittaminen kyllä sujuu ja merkityksetkin tulee mieleen useimmiten, mutta useat lukutavat unhoittuu niin kovin herkästi. Kaikesta huolimatta ainakin koetin valmistautua tiistain Kanji-kokeeseen, ja jossain määrin myös torstain kielioppikokeeseen, ainakin nyt vielä jäljellä olevan oppitunnin läksyjen merkeissä.
- - -
Aloitetaan taas päällimmäisestä, nimittäin viime viikon torstaina varsinainen lumimyräkkä iski myös Miyagin alueelle. Kyseessä lienee hieman lievemmässä muodossa sama lumimyrsky joka riehui myös Kiinassa. Aamulla Kawauchille mennessä keli oli vielä aurinkoinen ja tienpinnatkin sulaneet edellisillan kevyiden lumisateiden jäljiltä. Kuitenkin aamupäivän kielioppituntien aikana alkoi sataa lunta ja lopulta myös tuuli nousi myrskyksi asti. Sää jatkui samanlaisena myös iltapäivällä ja bussipysäkille kävellessä tuulen tuuli oli niin voimakas että se tarjosi vastusta ihan kävellessäkin.
Aobayamalla kielikurssit jatkuivat Intermediate 1 kurssin merkeissä jonka kaikki tunnit lopulta peruuntuivat marras- joulukuussa. Kaikesta huolimatta kurssi jatkui tämän vuoden puolella, joskin näyttää että siellä käymme ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Tuli samalla ilmoittauduttua mukaan tekniikan osaston ulkomaisille opiskelijoille suunnatulle retkelle 22.2. Juuri sopivasti ennen omaa esitelmää ja huoneen esitarkastusta, mutta kyseessä on vain yhden päivän retki.
Loppuilta kului labralla koska päätin jäädä tarkkailemaan säätilan kehitystä ja muutoinkin käydä näyttäytymässä. Kuitenkin lumisade vain jatkui ja jatkui pitkin iltaa joten aikaa vierähti labralla jälleen pidempään ja myös illallisella tuli käytyä labran porukan kanssa kahdeksan aikoihin. Kun säätilassa ei tapahtunut muutoksia päätin änkeä bussiin koska kävelykuja Aobayamalta alas ei houkutellut lumi- / jääkuorrutuksella höystettynä. Nastarenkaat on tässä osassa japania kiellettyjä, mutta sen sijaan busseissa ja takseissa on lumiketjut kelin niin vaatiessa.
Bussi tosiaankin oli täynnä mutta koska asema jonossa oli hyvä sain tungettua itseni sisälle bussiin suht pienellä vaivalla. Matkan varrella oli melko mielenkiintoinen näky, sillä pitkin matkaa oli jätetty mopoja ja polkupyöriä parkkiin tien varteen. Omistajat lienevät kyllästyneet kehnoon pitoon tai ajotelit ovat muuten pettäneet huonoissa olosuhteissa. Myös Kawauchin parkkipaikat olivat lähes tulkoon täynnä mopoja ja pyöriä. Bussit, taksit ja kimppakyydit lienevät olleet suosittuja. Itse kävelin kämpille kaupan kautta pyörää taluttaen. Onneksi lumisade sentään alkoi väistyä. Edelleen navakka tuuli kuitenkin läpäisi kaikki vaatekerrokset ja tuntui todella hyiseltä, erityisesti Hirose-jokea ylittäessä.
Lumimyrskyn jäljiltä joka paikassa oli lunta sentti tai pari, kinoksissa useampi sentti. Ja lumen alla oli jäätynyt räntäkerros. Olosuhteet oli kovin kotoisat ja sitä muisti jälleen miksi inhoaa lunta niin kovin paljon. Sendaissa oikeastaan koko tammikuun ajan on lunta toisinaan satanut niin että maa on ollut kauttaaltaan valkoisena. Kuitenkin nuo lumet ovat aina sulaneet seuraavana päivänä teiltä lähes täysin. Tällä kertaa edes aurinkoinen perjantaipäivä ei onnistunut sulattamaan kaikkia lumia ja etenkään jäätä, onneksi sentään suurin osa lähti vaikkakin nurmikot ovat pysyneet lumisena tähän päivään asti.
Perjantaina en labralle viitsinyt lähteä, mutta ulkoiltua tuli sen verran että ensin tuli lähdettyä lähipostin automaatilta hakemaan käteistä ja illemmalla Mikko S:n, australialaisen Matt:in ja hänen tyttöystävän kanssa jälleen gyoza-illalliselle. Edes kaiken tämän ajan jälkeen ei ole tottunut lattialla istuskeluun vaan se tuntuu lähinnä tuskalliselta. Valitettavasti gyoza-ravintolan pöydät ovat molemmat tuollaista lattialla istuttavaa mallia. Myös baaritiskin tyylinen pöytä on, mutta neljällä hengellä keskustelu luonnistuu paremmin pöydän ääressä.
Muutoin viikonloppu kului lähinnä lepäillessä ja kielikurssien loppukokeisiin valmistautuessa. Mikä lienee syynä mutta jotenkin erityisesti kanjien opettelu tuntui erityisen hankalalta. Kirjoittaminen kyllä sujuu ja merkityksetkin tulee mieleen useimmiten, mutta useat lukutavat unhoittuu niin kovin herkästi. Kaikesta huolimatta ainakin koetin valmistautua tiistain Kanji-kokeeseen, ja jossain määrin myös torstain kielioppikokeeseen, ainakin nyt vielä jäljellä olevan oppitunnin läksyjen merkeissä.
21. tammikuuta 2008
Päivän havainto VI – Lisää lämpöä!
Ei niinkään päivän havainto, mutta menköön tuon otsikon alle.
Vuodenvaihteen jälkeen säätila Sendaissa on jäähtynyt niin että vaikka päivisin lämpötila on edelleen ollut poikkeuksetta plussan puolella, on öisin pakkasta ollut jopa muutaman asteen verran. Lunta on aina toisinaan satanut niin että on jäänyt maahan, mutta yleensä myös sulanut seuraavan päivän kuluessa. Jäähtynyt ilmanala on kuitenkin tuonut ilmi myös uuden asuntolan melko puutteellisen eristyksen.
Siinä mielessä eristys on hyvä, ettei minkäänlaista vedon tunnetta ole, mutta kun lattia, seinät ja erityisesti ikkuna hohkaa kylmää varsin paljon. Tuntuu ilmastoinnin käyttö kuin koettaisi lämmittää päällä olevaa jääkaappia hiustenkuivaajalla. Parempi tietenkin sekin kuin ei mitään, mutta kaikki pinnat tuntuvat edelleen kylmiltä ja silti sähkölasku on noussut huomattavasti. Edes helteiden ajan jäähdytys ei tullut niin kalliiksi.
Ongelma ei luonnollisestikaan ole vain tässä rakennuksessa. Täällä tilanne on hyvä koska edes tiiveys on riittävän hyvä, niin ettei vetoa ole. Toisin on tilanne esimerkiksi vanhassa asuntolassa. Mutta noin yleisemmin syy lienee että talvi tällä alueella noin keskimäärin on lyhyt, joten eristys ei ole kovin korkealla tärkeysasteella taloja rakennettaessa vaan talot rakennetaan kuten etelässä. Kaikki pohjoisemmasta tulleet kertovat kuinka esimerkiksi Aomorissa tai Hokkaidolla talot ovat selvästi lämpimämpiä sisältä.
Uudessa asuntolassa kaikki lämmitys tapahtuu ilmastointilaitteen avulla, mutta useimmissa vanhemmissa asunnoissa on kaasu- tai öljykäyttöisiä lämmittimiä. Maanjäristyksien vuoksi tietenkin ymmärtää miksi mitään lattialämmityksiä välttämättä kannata tehdä. Kaasu- ja öljysäiliötkin ovat melko pieniä ja jokaisella on oma.
Kaasun toimituksista ei ole havaintoa, mutta eri alueilla kiertelevät öljyrekat ovat varsin mielenkiintoinen ilmestys. Ensinnäkin kooltaan nuo autot ovat enintään suuren pakettiauton kokoisia ja jokaisella on oma tunnussävelmä jota soittelevat tauotta välillä kuuluttaen päivän hintaa 15 litralle polttoöljyä. Jos yhtään on hereillä, ei voi olla havaitsematta koska öljyrekka on lähistöllä. Sanjossa kiertelevä rekka on erityisen mieleenpainuva, sillä sen soittama musiikki on niin melankolinen että mieleen tulee lähinnä hautajaiset. Öljy on tietenkin vakava asia, mutta muilla alueilla kiertelevillä rekoilla on selvästi pirteämpiä kappaleita. Synkkyyttä tietenkin lisää viikosta toiseen nouseva öljyn hinta. Joka kerta kun olen tuon auton havainnut, on hinta noussut edelliskerrasta.
Mitä kaasulämmittimiin tulee, niin kuuleman mukaan ovat kovin epäluotettavia. Olen kuullut useista tapauksista että kaasulämmitin on lakannut toimimasta yön aikana ja aamulla on saanut herätä kylmän tunteeseen, eikä lämmitintä ole saanut uudelleen toimimaan ilman että kaasuyhtiön huoltomies on käynyt sitä tapaamassa. Muutenkin ainakin itsellä olisi vähintään huolestunut asenne kaasulämmitykseen maanjäristyksiin alttiissa ympäristössä.
Omalla kämpällä on siis kaikki lämmitys sähkökäyttöisen ilmastointilaitteen (ilmalämpöpumpun) varassa. Ongelma tietysti on että jos sähkön jakelu katkeaa, tulee kovin kylmä. Onneksi näin ei ole tapahtunut pakkasten aikana, mutta aiemmin viime syksynä oli ennalta ilmoitettu muutaman tunnin sähkökatko ja jo sen aikana tuli havaittua että jos sähköt on pitkään poikki, niin kyllä siinä kylmä tulee.
Ehkä tässä on myös yksi syy miksi japanilaiset opiskelijat viihtyvät niin hyvin labralla, nimittäin siellä ei ole lainkaan kylmä, päinvastoin lämpö on varsin sopiva eikä kylmä hohkaa mistään suunnasta. Samahan se on missä sitä tietokonettaan näppäilee ja labralla asumalla säästää sähkölaskussaan.
Myös luokkahuoneissa on jopa olemassa jonkinlaiset lämpöpatterit ilmastoinnin lisäksi, kuitenkin niiden käyttö lienee säännösteltyä kun viime keväältä muistaa kuinka aina lämpimänä kevätpäivänä sisään astuessa tuntui kuin olisi kylmävarastoon mennyt. Nyt talviaikaan olo on pääosin ollut sopiva, jos vaan kukaan ei saa päähänsä laittaa ilmastointia pois päältä.
Ehkä tämä riittää asiasta tällä erää, koetan jossain vaiheessa saada talteen tuon öljyrekan soittaman sävelmän, eiköhän rekka tässä lähipäivinä pyöri alueella ahkerasti, ainakin jos sääennusteet yhtään toteutuvat.
17. tammikuuta 2008
Esitelmä tiedossa
Tammikuun käsittely jatkuu lähiaikoina, mutta tähän väliin pikainen maininta että loppuvuoden kuvaus ennen uuttavuotta on nyt näkyvissä kuvineen.
Se mihin otsikko viittaa on se että kun kyselin loppuaikani aikataulusta keksivät että voisin pitää esitelmän, kun tutorini kysyi haluanko pitää sen labran seminaarissa, niin sanoin että samapa tuo, niinpä minut laitettiin lukuvuoden viimeiseen seminaariin helmikuun lopussa pitämään esitys, kuulemma voin tehdä sen myös englanniksi. Onneksi projekti on sellaisessa kunnossa että kyllä esitykseen sisältöä saa, nyt pitää vaan tuottaa lisää musiikkinäytteitä ja tutkia niitä.
Muuttoaikataulukin tuli vahvistettua, kun sitä kyselivät asuntolan toimesta, merkkasin itselleni viimeiset mahdolliset ajankohdat, eli asunnon esitarkastus 25.2. ja muutto 15.3. Lentolipun hankinta on edelleen työn alla, mutta 15. - 28.3. olisi tarkoitus hieman reissata vihdoin. Jos vaikka nyt saisi aikaan kun kämppä menee alta.
Se mihin otsikko viittaa on se että kun kyselin loppuaikani aikataulusta keksivät että voisin pitää esitelmän, kun tutorini kysyi haluanko pitää sen labran seminaarissa, niin sanoin että samapa tuo, niinpä minut laitettiin lukuvuoden viimeiseen seminaariin helmikuun lopussa pitämään esitys, kuulemma voin tehdä sen myös englanniksi. Onneksi projekti on sellaisessa kunnossa että kyllä esitykseen sisältöä saa, nyt pitää vaan tuottaa lisää musiikkinäytteitä ja tutkia niitä.
Muuttoaikataulukin tuli vahvistettua, kun sitä kyselivät asuntolan toimesta, merkkasin itselleni viimeiset mahdolliset ajankohdat, eli asunnon esitarkastus 25.2. ja muutto 15.3. Lentolipun hankinta on edelleen työn alla, mutta 15. - 28.3. olisi tarkoitus hieman reissata vihdoin. Jos vaikka nyt saisi aikaan kun kämppä menee alta.
1. tammikuuta 2008
Vuosi vaihtuu
Tehdäänpä pieni poikkeus tähän väliin ja kirjoitetaan jotain heti tuoreeltaan. Myös edeltävä teksti tulee ja tulee ilmestymään näennäisesti ennen tätä...
Lisäksi mainittakoon että tekstissä saattaa olla useita henkilöiden nimiä joita en ole aiemmin esitellyt, ne on kirjoitettu lähinnä oman muistin tueksi joten sopii sivuuttaa, toivottavasti ei luettavuus kärsi liikaa.
- - -
Uudenvuoden suunnitelmat oli avoimena hyvin pitkälle. Paria viikkoa ennen vuodenvaihdetta Kakinuma kyseli onko suunnitelmia ja ehdotti että jonkinlaiset kekkerit voisi olla paikallaan, mutta lähtikin kotipuoleen viettämään uutta vuotta sunnuntaina. Kuitenkin kävi ilmi että Yuulla oli suunnitelmia juhliksi ja oli ottanut minutkin mukaan laskuihin, kuitenkaan ei ollut minulle asiasta maininnut ennen kuin kysyin että onko mitään erityisiä suunnitelmia.
Uudenvuodenaattona sääennusteet kävivät toteen ja jo aamusta alkoi sataa lunta. Päiväsaikaan lumi ei jäänyt oikeastaan minnekään mutta lumisateen aina vaan jatkuessa myös maahan alkoi kertyä jonkinlaista räntäkerrosta. Niinpä kulku kaupunkiin pyörällä ei vaikuttanut erityisen hyvältä idealta. Yuun aikoi mennä bussilla, joten päätin tehdä samoin.
Jo matkalla bussipysäkille oli havaittavissa että maahan kertynyt räntäsohjo alkoi paikoin jäätyä tehden kelin paikoin erittäin liukkaaksi. Busseja onneksi kulki myös uuden vuoden aattona ja vaikka aikataulusta ei ennakkoon ollut mitään tietoa, ei seuraavaa tarvinnut kauaakaan odottaa. Kaupunkiin päin ei ollutkaan tullut mentyä sitten ensimmäisten päivien ja mahtoiko olla pimeys vai mikä, mutta bussin pujottelu kapeilla kaduilla tuntui erityisen hurjalta. Näytti että bussi yksinään hädin tuskin mahtui kadulle, ja silti siinä oli liikennettä molempiin suuntiin.
Kaupungilla väkeä oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei nyt mitenkään ruuhkaksi asti. Enimmäkseen pariskuntia tai perheitä. Jozenzi-dorin valot tuntuivat edelleen houkuttelevan eniten väkeä, olivathan ne päällä viimeistä iltaa. Yuulla oli sovittu tapaaminen Atsukon ja Even kanssa ennen kuin muun porukan piti saapua normaaliin kohtauspaikkaan Disney-storen edessä, joten menimme tapaamaan heitä Namco Landin purikura-kopeille, minkä jälkeen tietysti myös 'ufo catcher' laitteesiin piti upottaa jokunen 100 jenin kolikko.
Sovittuun aikaan menimme Disney Storelle odottelemaan muuta porukkaa ja siitä sitten eteenpäin ensimmäiseen nomihoudai-kuppilaan jonne vielä muutama henkilö ilmaantui myöhässä. Juuri tuossa kuppilassa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Porukalle oli varattu oma nurkka jonka kaksi pöytää siirrettiin yhteen ettei turhaa kahtiajakoa syntyisi. Porukka oli enimmäkseen ennalta enemmän tai vähemmän tuttua, joskin muutama uusikin tuttavuus tuli tavattua. Enimmäkseen tuli keskusteltua Nikitan, Main ja Mikon kanssa.
Tarjoiluista enkä erikoisin oli 'chikin shashimi' eli raakaa kanaa siivuina. Siinä meinasi jo tulla mieleen että pitäisikö tähän vetää raja, niin syvällä on vaisto ettei kanaa tulisi syödä raakana, mutta päätin kuitenkin maistaa myös sitä. Mikolla oli mukana myös apteekin salmiakkia joka oli useimmille varsin erikoinen makeinen, jotkut pitivät, toiset inhosivat syvästi.
Jatkoille mentiin lähellä olleeseen toiseen paikkaan jossa saimme oman huoneen jossa oli suuri pöytä ja istuttiin tatamilla, onneksi pöydän alla oli kuitenkin syvennys joten sai istua aivan tavalliseen tapaan eikä puuduttavasti jalkojen päällä. Myös itse vuoden vaihtuminen tapahtui tuolla ja ilmeisesti japanilaisen tavan vastaisesti onnitteluja huudettiin suureen ääneen ja käytiin myös toivottamassa hyvää uutta vuotta niin henkilökunnalle kuin muillekin asiakkaille.
Kun oltiin ehditty pari tuntia uuden vuoden puolelle, lähdimme junalla kohti Hon-Shiogamassa sijaitsevaa temppeliä jonne kulkevalla junalla oli erityisiä vuoroja juuri tuota varten. Lähtöasemalla olimme vaunun ainoat matkustajat, mutta muutaman pysäkin jälkeen oli juna lähes täysi ja asemalta temppelille kulki tasainen ihmisvirta kumpaankin suuntaan.
Ensimmäinen havainto oli että vaikka aiemmin luulin uudenvuodenpäivän olevan ainoa päivä jolloin myös konbinit olisivat kiinni, näin ei kuitenkaan ollut vaan olivat auki tavalliseen tapaan. Temppeli sijaitsi mäen päällä, mutta jo mäen juurella oli suuri määrä kojuja joissa enimmäkseen myytiin erilaisia ruokia, mutta jossain määrin myös leluja ja jopa pelejä ja pelikonsoleita.
Mäelle kiivettiin pitkää portaikkoa pitkin ja väkeä oli menossa ylös ja alas portaiden täydeltä. Varsinaisen temppelialueen sisäänkäynnin luona oli kaivo josta ammennetulla vedellä oli tarkoitus huuhdella kädet ja myös suu. Itse temppelille noustiin vielä yksi portaikko, mutta sinne oli menijöitä niin paljon että paikalla oli myös poliisi opastamassa kulkijoita ja jakamassa ryhmiin ettei ylhäällä olisi liian täyttä. Se mitä kaikki tulivat temppelille tekemään oli toimitus jossa ensin heitettiin itse valitus arvoinen kolikko niille varattuun kaukaloon ja sen jälkeen hiljaa itsekseen rukoiltiin hetken verran ja lähdettiin pois.
Temppelin edustalla myytiin myös erilaisia asiaankuuluvia esineitä (jos tietäisin mitä ne kaikki olivat, kertoisin sen myös) ja käärittyjä lappusia joissa oli ikään kuin horoskooppi seuraavalle vuodelle. Itsekin ostin sellaisen, mutta se on pääosin vielä tulkitsematta. Tuon ennustuksen olisi myös saanut sitoa niille varattuun oksaan, mikä lienee edistävän sen toteutumista, mutta otin omani mukaan jotta siihen saa tutustua rauhassa.
Kun temppelikäynti oli suoritettu pistäydyimme vielä kojuilla ostamassa joitakin uuteenvuoteen kuuluvia herkkuja (eräänlaisia paksuja lättyjä joita sai erilaisilla täytteillä, nimeä en painanut mieleen) ja lämmintä sakeaa sakea (juurikin niin, sakea joka ei ole kirkasta vaan siinä on valkoista sakkaa), minkä jälkeen palasimme asemalle ja kohti Sendaita. Puoli neljältä lähtenyt juna oli vieläkin täydempi kuin se jolla tulimme ja viimeistä pysäkinväliä lukuun ottamatta sen sai siten roikkua kahvoista kiinni pitäen.
Sendain asemalla porukka enimmäkseen hajaantui kuka minnekin niin että ainoastaan minä, Yuu ja Nikita olimme menossa takaisinpäin samalla taksilla. Aamun ensimmäistä bussia tai junaa olisi saanut odottaa vielä reilusti yli tunnin. Jopa uudenvuoden yönä takseja riitti jonoksi asti Aseman edessä. Lukumäärä oli vain murto-osa normaalista, mutta oli vapaita takseja varmaan kymmenkunta.
Nikita ei asu House Sanjossa tai edes vanhalla kaikanilla, mutta kuulemma kävelymatka siitä ei ollut turhan pitkä. Moneen kertaan Yuun kanssa koetimme varmistaa että sopiko tuo järjestely, mutta Nikita vaikutti kovin vaatimattomalta (sinänsä yllättävä piirre amerikkalaiselle) joten ei siinä turha inttäminen auttanut.
Aamuyöllä oikeastaan kaikki tienpinnat olivat jäätyneen loskan peitossa, mutta onneksi se oli liukas vain paikoin. Mikä lie virtaus yhtäkkiä käänsi sään niin kovin talviseksi jatkui myös uudenvuodenpäivänä eikä tuo lumi sulanut pois. Määrällisesti sitä lienee vähemmän kuin marraskuun sateissa, mutta tuntuu sitkeämmin jääneen maahan. Ainakin niin kauan kuin kylmää ilmavirtausta jatkuu. Osittain myös tuosta syystä ei uudenvuodenpäivänä tullut juuri minnekään lähdettyä.
Näissä merkeissä vuosi Heisei 19. vaihtui vuoteen 20.
Lisäksi mainittakoon että tekstissä saattaa olla useita henkilöiden nimiä joita en ole aiemmin esitellyt, ne on kirjoitettu lähinnä oman muistin tueksi joten sopii sivuuttaa, toivottavasti ei luettavuus kärsi liikaa.
- - -
Uudenvuoden suunnitelmat oli avoimena hyvin pitkälle. Paria viikkoa ennen vuodenvaihdetta Kakinuma kyseli onko suunnitelmia ja ehdotti että jonkinlaiset kekkerit voisi olla paikallaan, mutta lähtikin kotipuoleen viettämään uutta vuotta sunnuntaina. Kuitenkin kävi ilmi että Yuulla oli suunnitelmia juhliksi ja oli ottanut minutkin mukaan laskuihin, kuitenkaan ei ollut minulle asiasta maininnut ennen kuin kysyin että onko mitään erityisiä suunnitelmia.
Uudenvuodenaattona sääennusteet kävivät toteen ja jo aamusta alkoi sataa lunta. Päiväsaikaan lumi ei jäänyt oikeastaan minnekään mutta lumisateen aina vaan jatkuessa myös maahan alkoi kertyä jonkinlaista räntäkerrosta. Niinpä kulku kaupunkiin pyörällä ei vaikuttanut erityisen hyvältä idealta. Yuun aikoi mennä bussilla, joten päätin tehdä samoin.
Jo matkalla bussipysäkille oli havaittavissa että maahan kertynyt räntäsohjo alkoi paikoin jäätyä tehden kelin paikoin erittäin liukkaaksi. Busseja onneksi kulki myös uuden vuoden aattona ja vaikka aikataulusta ei ennakkoon ollut mitään tietoa, ei seuraavaa tarvinnut kauaakaan odottaa. Kaupunkiin päin ei ollutkaan tullut mentyä sitten ensimmäisten päivien ja mahtoiko olla pimeys vai mikä, mutta bussin pujottelu kapeilla kaduilla tuntui erityisen hurjalta. Näytti että bussi yksinään hädin tuskin mahtui kadulle, ja silti siinä oli liikennettä molempiin suuntiin.
Kaupungilla väkeä oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei nyt mitenkään ruuhkaksi asti. Enimmäkseen pariskuntia tai perheitä. Jozenzi-dorin valot tuntuivat edelleen houkuttelevan eniten väkeä, olivathan ne päällä viimeistä iltaa. Yuulla oli sovittu tapaaminen Atsukon ja Even kanssa ennen kuin muun porukan piti saapua normaaliin kohtauspaikkaan Disney-storen edessä, joten menimme tapaamaan heitä Namco Landin purikura-kopeille, minkä jälkeen tietysti myös 'ufo catcher' laitteesiin piti upottaa jokunen 100 jenin kolikko.
Sovittuun aikaan menimme Disney Storelle odottelemaan muuta porukkaa ja siitä sitten eteenpäin ensimmäiseen nomihoudai-kuppilaan jonne vielä muutama henkilö ilmaantui myöhässä. Juuri tuossa kuppilassa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Porukalle oli varattu oma nurkka jonka kaksi pöytää siirrettiin yhteen ettei turhaa kahtiajakoa syntyisi. Porukka oli enimmäkseen ennalta enemmän tai vähemmän tuttua, joskin muutama uusikin tuttavuus tuli tavattua. Enimmäkseen tuli keskusteltua Nikitan, Main ja Mikon kanssa.
Tarjoiluista enkä erikoisin oli 'chikin shashimi' eli raakaa kanaa siivuina. Siinä meinasi jo tulla mieleen että pitäisikö tähän vetää raja, niin syvällä on vaisto ettei kanaa tulisi syödä raakana, mutta päätin kuitenkin maistaa myös sitä. Mikolla oli mukana myös apteekin salmiakkia joka oli useimmille varsin erikoinen makeinen, jotkut pitivät, toiset inhosivat syvästi.
Jatkoille mentiin lähellä olleeseen toiseen paikkaan jossa saimme oman huoneen jossa oli suuri pöytä ja istuttiin tatamilla, onneksi pöydän alla oli kuitenkin syvennys joten sai istua aivan tavalliseen tapaan eikä puuduttavasti jalkojen päällä. Myös itse vuoden vaihtuminen tapahtui tuolla ja ilmeisesti japanilaisen tavan vastaisesti onnitteluja huudettiin suureen ääneen ja käytiin myös toivottamassa hyvää uutta vuotta niin henkilökunnalle kuin muillekin asiakkaille.
Kun oltiin ehditty pari tuntia uuden vuoden puolelle, lähdimme junalla kohti Hon-Shiogamassa sijaitsevaa temppeliä jonne kulkevalla junalla oli erityisiä vuoroja juuri tuota varten. Lähtöasemalla olimme vaunun ainoat matkustajat, mutta muutaman pysäkin jälkeen oli juna lähes täysi ja asemalta temppelille kulki tasainen ihmisvirta kumpaankin suuntaan.
Ensimmäinen havainto oli että vaikka aiemmin luulin uudenvuodenpäivän olevan ainoa päivä jolloin myös konbinit olisivat kiinni, näin ei kuitenkaan ollut vaan olivat auki tavalliseen tapaan. Temppeli sijaitsi mäen päällä, mutta jo mäen juurella oli suuri määrä kojuja joissa enimmäkseen myytiin erilaisia ruokia, mutta jossain määrin myös leluja ja jopa pelejä ja pelikonsoleita.
Mäelle kiivettiin pitkää portaikkoa pitkin ja väkeä oli menossa ylös ja alas portaiden täydeltä. Varsinaisen temppelialueen sisäänkäynnin luona oli kaivo josta ammennetulla vedellä oli tarkoitus huuhdella kädet ja myös suu. Itse temppelille noustiin vielä yksi portaikko, mutta sinne oli menijöitä niin paljon että paikalla oli myös poliisi opastamassa kulkijoita ja jakamassa ryhmiin ettei ylhäällä olisi liian täyttä. Se mitä kaikki tulivat temppelille tekemään oli toimitus jossa ensin heitettiin itse valitus arvoinen kolikko niille varattuun kaukaloon ja sen jälkeen hiljaa itsekseen rukoiltiin hetken verran ja lähdettiin pois.
Temppelin edustalla myytiin myös erilaisia asiaankuuluvia esineitä (jos tietäisin mitä ne kaikki olivat, kertoisin sen myös) ja käärittyjä lappusia joissa oli ikään kuin horoskooppi seuraavalle vuodelle. Itsekin ostin sellaisen, mutta se on pääosin vielä tulkitsematta. Tuon ennustuksen olisi myös saanut sitoa niille varattuun oksaan, mikä lienee edistävän sen toteutumista, mutta otin omani mukaan jotta siihen saa tutustua rauhassa.
Kun temppelikäynti oli suoritettu pistäydyimme vielä kojuilla ostamassa joitakin uuteenvuoteen kuuluvia herkkuja (eräänlaisia paksuja lättyjä joita sai erilaisilla täytteillä, nimeä en painanut mieleen) ja lämmintä sakeaa sakea (juurikin niin, sakea joka ei ole kirkasta vaan siinä on valkoista sakkaa), minkä jälkeen palasimme asemalle ja kohti Sendaita. Puoli neljältä lähtenyt juna oli vieläkin täydempi kuin se jolla tulimme ja viimeistä pysäkinväliä lukuun ottamatta sen sai siten roikkua kahvoista kiinni pitäen.
Sendain asemalla porukka enimmäkseen hajaantui kuka minnekin niin että ainoastaan minä, Yuu ja Nikita olimme menossa takaisinpäin samalla taksilla. Aamun ensimmäistä bussia tai junaa olisi saanut odottaa vielä reilusti yli tunnin. Jopa uudenvuoden yönä takseja riitti jonoksi asti Aseman edessä. Lukumäärä oli vain murto-osa normaalista, mutta oli vapaita takseja varmaan kymmenkunta.
Nikita ei asu House Sanjossa tai edes vanhalla kaikanilla, mutta kuulemma kävelymatka siitä ei ollut turhan pitkä. Moneen kertaan Yuun kanssa koetimme varmistaa että sopiko tuo järjestely, mutta Nikita vaikutti kovin vaatimattomalta (sinänsä yllättävä piirre amerikkalaiselle) joten ei siinä turha inttäminen auttanut.
Aamuyöllä oikeastaan kaikki tienpinnat olivat jäätyneen loskan peitossa, mutta onneksi se oli liukas vain paikoin. Mikä lie virtaus yhtäkkiä käänsi sään niin kovin talviseksi jatkui myös uudenvuodenpäivänä eikä tuo lumi sulanut pois. Määrällisesti sitä lienee vähemmän kuin marraskuun sateissa, mutta tuntuu sitkeämmin jääneen maahan. Ainakin niin kauan kuin kylmää ilmavirtausta jatkuu. Osittain myös tuosta syystä ei uudenvuodenpäivänä tullut juuri minnekään lähdettyä.
Näissä merkeissä vuosi Heisei 19. vaihtui vuoteen 20.
 |
| Uusivuosi |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)