Ulkoilua

Ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, mutta päivästä tuli varsinainen ulkoilutapahtuma. Aamulla heräsin jälleen ajoissa ja nousin aamiaiselle. Aamupäivän aikana kartoitin vaatekaapin sisältöä, mutta en vielä aloittanut vaatteiden pakkaamista. Täytin myös uusiksi muuttoilmoituksen, koska edellisen mukaan olin jo muuttanut 15.3. Ennen puoltapäivää aluksi epäsin ja keräsin voimia ja lähdin liikkeelle ensinnäkin viemään tuota lomaketta vanhan asuntolan toimistoon sekä toisaalta kysymään osoitteenmuutoslapusta postille josta oli maininta muuttopapereissa.

Tuon muuttoilmoituslapun sain UH Sanjon toimistolta ja lähdin kohti vanhaa asuntolaa. Sää oli mitä mainioin kevätsää auringon paistaessa. Lähteissä tuli kamera mukaan joten päätin dokumentoida lähiympäristöä aiempaa suuremmalla tarkkuudella. Kun pääsin toimistolle asti oli siellä lappu luukulla että toimisto on kiinni ruokatunnin ajan. Niinpä menin aulan sohvalle odottelemaan ja täyttelin siinä ohella osoitteenmuutoslapunkin.

Itse lomakkeen palautus oli hyvinkin yksinkertainen tapahtuma (!) ja heitä oli jo myös informoitu tilanteestani ja osasivat odottaa minua lappuni kanssa. Pysin myös apua nykyisen osoitteeni kirjoittamiseen. Osaan ja kykenen toki sen kirjoittamaan itsekin, mutta tilaa oli niin kovin vähän että katsoin parhaaksi että joku hieman kokeneempi kanjien vääntäjä täyttää sen että joku muukin kykenee lukemaan lopputuloksen.

Seuraavaksi suuntasinkin sitten postille. Kuitenkin portilla tuli vastaan samalla kielikurssilla ollut kongolainen opiskelija. Hänen kanssaan tuli juteltua tovin verran ja täysin japaniksi. Vaihdettiin myös sähköpostiosoitteita joka oli aiemmin jäänyt tekemättä. Matka jatkui kohti poistia, mutta puolessa matkassa pistäydyin välipalalle Mini Stop konbiniin jossa saa ihan pöydän ääressä syödä erilaisia pikaruokia. Itse tilasin sämpylän ja ranskanperunat.

Siinä pöydässä istuessa tuli mieleen että kyllä kielitaito on oikeasti karttunut kun sitä ymmärsi melko lailla täysin mitä ympärillä puhuttiin, jopa viereisen pöydän nuorten keskustelun olisin ymmärtänyt jos olisin halunnut, mutta en yritä kuunnella muiden keskusteluja millään kielellä.

Matkalla postiin jatkoin kuvien ottamista eri paikoissa. Kun lopulta pääsin perille kävi ilmi että tuo osoitteenmuutos käy vain osoitteen vaihtuessa Japanissa, ei muutettaessa ulkomaille. Eipä se turhan paljoa harmittanut, tulipa nostettua hieman käteistä postin automaatilla. Matka jatkui takaisinpäin, ensiksi niin ikään matkan varrella olleeseen Lawson konbiniin ostamaan mm. bussikortti sen varalle että pääsee kaupunkiin tai yliopistolle vielä jossain vaiheessa.

Jatkoin vielä toiseen suuntaan paikallisen pankin automaatille (sille lähimmälle jolla laskun maksu ei onnistu) päivittämään pankkikirjani. Tuo olikin mainio idea sillä kone iloisesti tulosteli pari aukeamallista merkintöjä ja kirjasi ylös koko vuoden tapahtumat tililläni. Kuka kaipaa tiliotteita kun on pankkikirja!

Tuo automaatti sijaitsee Tohoku Fukushi yliopiston portilla jossa on Japanissa erittäin harvinainen tuttavuus, nimittäin penkki jossa istua. Vieläpä hyvä sellainen! Istuinkin siinä tovin verran lepäilemässä ottaen lisää kuvia. Hain viereisestä Family Martista hieman juomistakin. Päätin vielä jatkaa vaellustani ja asuntolan lähitienoon kuvaamista siirtymällä asuntolaan nähden vastakkaisella puolella Sanjo-machia sijaitsevaan lähimpään ruokakauppaan, Satoh Fresh Foods nimeltään, koska en eilen muistanut ostaa leipää vaikka muita aamiaistarpeita ostinkin.

Aina sopivin paikoin pysähdyin ottamaan kuvia ja kun suinkin vain oli mahdollista myös istumaan portaille tai muille sopiville korokkeille. Penkkejä tai muita istuimia todellakaan ei ole juuri missään. Jo ennestään asuinalueiden kadut on tuntuneet kovin ahtaalta, kepin kanssa vieläkin ahtaammilta. Autoilijat kyllä koittivat antaa tilaa mahdollisuuksien mukaan, mutta mahdollisuuksia ei juuri ollut.

Lähistön konbinien kierros tuli täyteen kun vielä pistäydyin 7-Elevenissä, lähinnä vessaan, mutta eihän sitä nyt kehtaa vain käydä sinänsä ilmaisessa vessassa ja häipyä ostamatta edes jotain pientä.

Satohin edessä on niin ikään penkki tuhkakupin vieressä. Siinä oli mukava taas lepäillä oikein oikeasti ja ihmetellä poliisien rikospaikkatutkintaa. Nimittäin joku oli törmännyt parkissa olevaan autoon niin että ainakin peli oli kokonaan irronnut ja sen sirpaleita oli pitkin parkkipaikkaa ja kadun reunassa. Poliisit siinä täyttelivät papereita ja kuulivat silminnäkijöitä. Ennen lähtöään siivosimmat suurimmat sirut ja romut kadun sivuun.

Itse kävin ostamassa leipäni ja benton illalliseksi ja lähdin palaamaan asuntolalle. Kannettavaa oli eilistä vähemmän ja lepäilyjen ansiosta koko reissu onnistui mainiosti. Kuvien ottamista jatkoin loppuun asti ja nuo ilmansuunnat tulikin kartoitettua varsin perusteellisesti niiltä osin mistä tuli kuljettua. Kuvia laitan kyllä jakoon kunhan ehdin ne käydä läpi. Koska tämä tapahtuu, siitä en lupaa muuta kuin että mahdollisimman pian.

Lenkkeilyn jälkeen jalat olivat sen verran väsyneet että kävin ihan makuulle lepäilemään joksikin aikaa. Kun olin virittelemässä illallistani tulivat tuomaan laatikkoon puuttuvia ruokailuvälineitä ja lautasen. Jo aiemmin olin huomauttanut eräällä miehelle että kämpän televisiossa yksi kanava näkyy kovin häiriöherkkänä, mutta hän sanoi olevansa vain siivooja. Tällä kertaa ainakin kirjoittivat palautteeni ylös. Eihän tuolle itselle ole paljon enää väliä, mutta ajattelin avustaa seuraavia.

Illalla piti vielä pakkailla vaatteita, mutta enpä jaksanut. Päätin vain rentoutua ja muutoinkin ottaa rauhallisesti. Huomenna aion jättää lenkkeilyt vähemmälle ja tarttua asiaan toden teolla jo aamusta. Iltapäivällä on myös huoneen alustava tarkastus jolloin kartoitetaan mihin kuntoon huone ja varustus on päässyt. Liekö kevätaurinko tarttunut ihoon vai miksi posket niin kovin punoittaa näin illalla. Pitää nyt katsoa miten kehittyy.

Jatkuu taas ensi kerralla.