Edellinen teksti tuli aloitettua jo kuukausi sitten, mutta sen jatko ja julkaisu jäi kun lähdin aluksi jalkojen takia lääkäriä tapaamaan ja reissusta tuli lopulta lähes kuukauden mittainen hoito yliopistosairaalassa. Julkaisen sen ja lisää lähiaikoina, oikeasti...
Kirjoitan aiheesta myös oman tekstin mutta noin lyhyesti kyseessä oli MS-taudin tähän asti vakavin pahenemisvaihe. Aiemmin tauti on aiheuttanut lähinnä jokseenkin lieviä hankaluuksia joiden takia en ole hoitoon hakeutunut, mutta nyt ei ollut enää vaihtoehtoja kun jalat eivät lopulta toimineet enää oikein millään kävelyyn.
Aluksi oli aikaa vain lepäillä kämpillä ja odottaa oireiden poistuvan itsellään kuten ennenkin. Niin ei kuitenkaan käynyt kohtuullisessa ajassa, joten vaihtoehtoja ei enää juuri jäänyt. Hieman epäilystä herätti tunnettaisiinko Japanissa koko MS-tautia koska se on Aasiassa huomattavasti Pohjois-Eurooppaa harvinaisempi. Muutenkin koko terveydenhuoltojärjestelmä on kovin sekava useine erilaisineen erikoissairaaloineen. Ei voi vaan mennä terveyskeskukseen tai päivystyspoliklinikalle noin vaan. Ei ainakaan minne tahansa.
Päättelin että ainoa yleissairaala, samaisen Tohoku yliopiston jossa opiskelen täällä yliopistosairaala olisi paras vaihtoehto. Sellaiseksi se myös osoittautui ja myös MS asiantuntemusta löytyi todella hyvin.
Siitä mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut tarkemmin tulevassa tekstissä, mutta lopputulema on että pääsin takaisin jaloilleni. Ei jalat nyt aivan entisellään vielä ole mutta kyynärsauvani toisinaan pääsen hyvin liikkumaan joskin kuukauden verran enimmäkseen makoilleena, kuntoutusta lukuun ottamatta, jalat väsyvät pidemmän lenkkeilyn jäljiltä suhteellisen nopeasti. Suunta on kuitenkin koko ajan parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti