Kämpillä

Tarinaa helmikuun alusta ja sairaalareissusta tulee kyllä, mutta nämä viime päivät kämpillä olen mieluummin puuhaillut jotain hyödyllistä kuin istunut koneen ääressä aivan mahdottoman paljon.

Aluksi siivosin keittiötä koska ilmeisesti kaikille muille oli tullut niin kiire lähtö ettei sille oltu tehty juuri mitään, päinvastoin pöydällä oli melkoinen määrä kaikenlaista tavaraa ja jääkaappi oli täynnä monenkuntoista ruokaa. Erittäin vähän syötäväksi kelpaavaa.

Perjantaina sitä aluksi hieman hönttinä istui että mitäs nyt. Prof. Makino kyyditsi minut sairaalasta asuntolalle ja yhdessä kävimme näyttäytymässä toimistolla että palattu on. Postihuone oli hyvin koristellun näköinen kun suurimmassa osassa luukuista oli lappu että asukas on muuttanut pois. Syksyllä tulleet ovat selvästi vähemmistö ja nyt myös japanilaiset opiskelijat joutuivat muuttamaan pois ja uudet päästetään muuttamaan vasta huhtikuussa.

Chong ja Nozomi jäivät seuraksi joksikin aikaa ja joimme kahvit. Chong myös kokkasi yakisobaa, eli paistettuja nuudeleita, ja muuta, pöytägrillillä. Solussa asui minun lisäksi viekä ykköshuoineen Matsuura, mutta häntä ei perjantaina näkynyt. Vieraiden lähdettyä hieman setvin keittiön tilannetta mutta enemmän jalkeilla ollessa jalat väsyivät suht nopeasti. Kotiin päin tuli juteltua parin tunnin verran.

Illemmalla menimme Mikko S:n kanssa jälleen pitkästä aikaa gyozalle läheiseen ravintolaan. Illalla oli alkanut satamaan hettä joten otin sateenvarjon mukaan. Siinä olikin kädet täynnä kun kyynärsauva toisessa ja sateenvarjo toisessa kävelin tuon muutaman sadan metrin matkan. Gyozat kyllä maistuivat taas pidemmän tauon jälkeen. Syötyämme matka jatkui konbiniin josta haalin muun muassa aamiaistarpeita. Vaikka jääkaappi kämpillä olikin täynnä kaikenla9ista, kovin pieni osa siitä oli käyttökelpoista. Ostoksenikin sain kulkemaan keppini ja sateenvarjoni ohella. Reissuun läjtiessa havaitsin pyöränikin olevan paikallaan. Olisin toki ollut yllättynyt vain jos näin ei olisi ollut tilanne.

Illan mittaan tUlikin sitten koitettua setviä kaikkia netti-taukoni aikana kertyneitä asioita, kuten nyt vaika TTY:n sähköpostit, 1600 viestiä oli suoraa suodattunut roskapostiksi mutta jäljelle jääneistä 80 viestistä suurin osa oli roskapostia. Vaikuttaisi että joku taho jonne olen osoitteeni luovuttanut ei ole hoitanut koneensa suojauksia.

Lauantaina kävinkin sitten keittiön siivouksen kimppuun. Ei varmaan olisi ollut mikään pakko, mutta ajattelin, että jos tässä kerran vielä yli viikko olisi jatkettava en kyllä sietäisi katsella keittiötä tilassa johon se oli jätetty. Hieman yllätti kun havaitsin molempien pyykkikoneiden olevan varattuna kun meinasin aloittaa ennen sairaalaan lähtöä kertyneen pyykkivuoren pesua. Osoittautui että ykköshuoneen Matsuuralla oli vielä viimeinen pyykkipäivä. Myös huoneiden siivoojat pyörivät käytävällä toisinaan mutta siitä kertoivat jo paluun hetkellä toimistolla, eikä se haittaa mitään. Matsuuralla oli vielä loppukiri ilmeisesti sillä äntä ei ennen iltapäivää juuri näkynyt. Vaikka hän alkuun oli enemmänkin muiden kanssa tekemisissä, vetätyi hän loppua kohden aika lailla huoneeseensa. Kun ensimmäinen huone oven vieressä vieläpä antaa mahdollisuuden kulkea huomaamatta, ei häntä juuri näkynyt.

Kuitenkin tuli osallistumaan talkoisiini jääkaapin tyhjentämisessä. Hän vieläpä heitti tavaraa roskiin minuakin ronskimmalla otteella niin tyhjää tuli. Kaappien kuivatavaratkin käytiin läpi ja kaikenlaistahan sinne oli jätetty. Astiatkin laskettiin ja pikkulusikka, -haarukka ja iso lautanen jäi puuttumaan. Aikaisemmat muuttujat olivat ystävällisesti täyttäneet omat laatikkonsa kun astiat aiemmin oli yhteisellä sopimuksella laitettu kaappiin yhteiseen käyttöön. Pikkulusikka löytyi pakastimesta puoliksi syötyyn jugurttipulloon jäädytettynä mutta haarukka ja lautanen jäi puuttumaan. Huoneen tarkastajan kanssa juteltiin aiheesta ja totesimme että eihän lasku puutteista kallis ollut, mutta oma virhe ettei pitänyt kirjaa oman astiasetin liikkeistä.

Tarkastuksensa jälkeen Matsuura jäi vielä keskustelemaan hetkeksi ennen lähtöään. Keskustelu sujuikin myös japaniksi myös paremmin joskit sanat loppuu aina toisinaan kesken. Sitten jäinkin yksin soluun. Laitoin siis itse molemmat pyykkikoneet käyttöön ja pyykit pesuun. Illalla juttelin taas kodin suuntaan yli tunnin verran. Hieman myöhemmin myös Cecilia tuli käymään. Häneltä kuulin kuinka hankala asuntotilanne on paikallisille. Toki yksityisiltä markkinoilta asuntoja saisi mutta jos siirtyy asuntolasta toiseen on tilanne vähintään epäkäytännöllinen. Pois piti muuttaa viimeistään 15.3. ja uuteen asuntoon pääsee vasta huhtikuun alussa.

Tänään olen käynyt paperisotaa ja setvin kirjahyllyn ja pöytälaatikon sisällön. Paljon papereita sain myös poistettua mutta totesinpa että kaikenlaista sitä on kerännyt. Aloitin pakkaamaan kirjoja ja papereita jotka haluan Suomeen pahvilaatikkoon, joiden jättäminen keittiöön ei suinkaan haitannut. Kyseessä oli vieläpä aivan uusia paikallisen kuljetusfirman laatikot, mutta eiköhän posti kuljeta myös ne. Papereiden setviminen on kovin aikaa vievää ja uuvuttavaa puuhaa, niinpä olen olen ollut projektin kimpussa koko päivän taukoja lukuun ottamatta.

Eilen ja tänään heräsin jo tunteja ennen kellon soittoa, ehkä sitä kuukaudessa tottui heräämään jo aiemmin kuin mitä on ollut tapana. Eikä ole ihan huono asia tottua hieman tavanomaisempaan unirytmiin, joskin sitä pian taas saa säätää usealla tunnilla aikaeron vuoksi.

Valmisteluille on siis aikaa 25.3. asti ja uskon sen kyllä riittävän. Pakkaamisen ja tavaroiden lähettämisen lisäksi pitää vielä käydä labralla ainakin tyhjäämässä työpöytä ja hoitamassa muita byrokratioita ei puolilla kaupunkia. Lähinnä nyt samassa paikassa missä rekisteröidyttiin alieniksi ja pankissa sulkemassa tili. Jälkimmäinen ainakin kannattanee jättää aika lailla loppuun, varmuuden vuoksi. Paikallinen DoCoMo:n kännykkäliittymäkin pitää muista sulkea.

Mutta puuhaa riittää ja levätäkin pitää joten jatketaan taas tarinointia toiste ja koitan tosiaan hoitaa myös aiempien tapahtumien käsittelyn lähiaikoina. Sairaalaan Mikko toi koneeni, mutta nettiin ei ollut pääsyä eikä tekstejä tullut kirjoitettua varastoon. Tapahtumista on kyllä olemassa suht laajat muistiinpanot olemassa.