Blogin pitäminen on hieman jäänyt. Ei siitä voi ylenmääräistä kiirettäkään syyttää, mutta jätetäänpä selitellyt ja kirjoitetaan asiaa sen sijaan. Vaikka ajatus oli kirjoittaa päiväkirjaa, mutta tehdään poikkeus ja summataan tähän Tammikuun tapahtumia yleisemmin.
- - -
Uudenvuoden jälkeen lomaa oli vielä melkein viikko. Joskus oli ajatus että tuolla ajalla olisi harrastanut jonkinlaista matkailua, mutta koska lopullisia suunnitelmia ei tullut tehtyä, jäi tuo vain ajatuksen asteelle. Loma meni siinäkin mielessä hieman hukkaan että loppuviikko ja viikonloppu meni jonkinlaisen vatsataudin merkeissä lähinnä lepäilyyn.
Tammikuussa käytiin myös loppuun Kawauchin kielikurssit. Viimeisillä tunneilla osanotto harveni entisestään ja useimmiten olin paikalla aluksi ainoana opiskelijana ja lopultakin paikalle saapui vain neljä tai viisi muuta opiskelijaa. Yhtenä torstaiaamuna olin käytännössä yksin, koska Fukushima-senseikin oli vartin myöhässä. Liekö vähäinen osanotto vai mikä, mutta oppitunnit menivät melko rennolla otteella. Varsinaisen asian lisäksi juteltiin mukavia milloin mistäkin.Japaniksi toki kuitenkin.
Kielikurssien kokeet oli Tammikuun viimeisellä viikolla. Kanji koetta varten pänttäsin merkkejä viikonlopun verran yrittämällä painaa mieleen useita lukutapoja ja kirjoittelemalla merkkejä harjoituksen vuoksi. Kirjoittaminen ei enää tunnu ehkä aivan yhtä hankalalta, joskin merkkien tunkeminen pieneen tilaan on silti varsinainen haaste. Lukutavat sen sijaan ei meinaa tarttua päähän, ei sitten millään. Kanji koe ei mennytkään aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ei nyt aivan täydellinen pohjanoteerauskaan.
Mitä kielioppiin tulee, useimmat taivutusmuodot ja muut oli käyty jo Araki-sensein kursseilla TTYllä, mutta niille löydettiin valtavasti uusia käyttötarkoituksia eri asiayhteyksissä ja eri partikkeleilla. Toki aivn täysin uuttakin asiaa löytyi, mutta juurikin tuo partikkelien kanssa pelaaminen tuntui niin kovin hankalalta oppia muistamaan oikein. Mutta ei sekään koe nyt aivan huonosti mennyt, joskaan lopullisia tuloksia ei ole tiedossa. Ja eihän niillä tuloksilla niin ole väli sillä halusin nimenomaan oppia ja kyllä sitä nyt ainakin jotain on jäänyt mieleen.
Opiskelu jatkuu yhä Aobayamalla Intermediate I kurssin merkeissä, jonka kaikki oppitunnit peruttiin marras- joulukuussa opettajan ollessa poissa perhesyistä. Tuonkin kurssin piti loppua jo, mutta koska perumisia oli enemmän kuin pidettyjä tunteja jatketaan niiden pitämistä edelleen sopimuksen mukaan. Tämän vuoden tunneilla olemme enimmäkseen olleet paikalla ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Kurssin aloitti reily kymmenen opiskelijaa.
Labrallakin tuli käytyä ja oma MDCT-kertoimien visualisointiohjelma on käytännössä valmis ja raporttia varten on haettuna artikkeleja lähteiksi ja materiaalina muiden tekemästä tutkimuksesta aiheesta. Vaikka sellaista ei minulta varmaan vaadittaisi, aion kirjoittaa kunnollisen raportin TTYllä opittuun tapaan. Pitäähän sitä ainakin näyttää että olisi asiastaan perillä. Erilaisia musiikkinäytteitä on tullut haalittua labran kokoelmista. Ne pitäisi vielä ajaa prosessin läpi ja tehdä (mielellään fiksuja) päätelmiä.
Viimeistään nyt on käynyt ilmi ero DEEP ja JYPE vaihto-ohjelmien välillä. Labralla Claudialle on koko ajan jotain tehtävää ja hänen pitää esitellä mitä on viikon aikana tehnyt. Minulle ei sen sijaan ole vaatimuksia juuri esitetty. Tutorinikin kysyi miten haluan työni esitellä. Ajattelin että esitys labran seminaarissa antaisi paremman vaikutelman pelkästään proffille pidettävä esittelyn sijaan joten valitsin sen vaihtoehdon.
Kuten tekstissä "Lunta" mainitsin, on lumipeitteet tulleet ja menneet jatkuvalla tahdilla. Aobayamalla on paikoin pidempään paikoillaan pysynyttä lumipeitettä, mutta muuten on ollut mukava kuiva keli noin pääosin. Pyöräilyn kannalta (ja muutenkin) erinomaista. Oma pyräni on muuten pysynyt kasassa, mutta jostain syystä ketjut ovat löystyneet niin että pyörä toisinaan heittää ketjut paikoiltaan itsekseen. Ei varmaan olisi vaikea korjata, mutta työkaluja ei ole kuin Matiakselta peritty ruuvimeisselisarja ja lampun johdon korjausta varten hankitut 100 jenin sivuleikkurit.
Kaikenlainen "tutkimusmatkailu" ja muu kulkeminen on jäänyt valitettavan vähälle vaikka tolkkutoman kuumaan kesään verrattuna sää on ollut inhimillisempi. Joskin lukemien puolesta sää vaikuttaa lämpimältä, tuntuu se paljon kylmemmältä, tosin ero on varsin mielenkiintoinen. Ulkona ei useinkaan tunnu mahdottoman kylmältä, mutta sisällä sitä vastoin tuntuu, vaikka ilmastointiin lyö lisää asteita. Mutta ei ulkonakaan mikään mahdottoman lämmin ole. Marras- joulukuuhun verrattuna tuntuu huomattavasti kylmemmältä.
Liekö vielä turhan aikaista sanoa, mutta tähän mennessä tuntuu että kevät on ehdottomasti parasta aikaa Sendaissa. Varsinkin juuri ennen tsujua (sadekautta) lämpötilat olivat miellyttävät yöllä ja päivällä ja muutenkin mukavaa. Syksy oli tosin ihan mukava myös, mutta tuntui kovin lyhyeltä helteiden ja kylmemmän ilman välissä.
Tammikuussa piti myös päättää aikataulu asuntolasta pois muuttamiseen. Valitsin itselleni myöhäisimmän mahdollisen ajankohdan maaliskuussa. Silti jäi aikaa pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Paluulennoistakin tein selvityksen. Suorat lennot suomeen olivat halvimmillaankin varsin arvokkaita ja yliopiston matkatoimistostakin hankitut liput osoittautuivat lopulta selvästi Kilroy Travelsilta Suomesta hankittuja lippuja kalliimmiksi.
Myös tammikuussa nomikait ja muut iltamenot ovat jääneet kovin vähälle. Viikonloput kuluivat pääosin kämpillä, siinä mielessä paluuta samaan menoon kuin Suomessa on ollut havaittavissa. Teekkaririennot jäi omalta osalta fuksi-syksyyn ja siitä on jo aikaa. Kuitenkin yksi on noussut yli muiden, nimittäin läheinen gyoza-ravintola, siellä on tullut käytyä joka viikko tai useammin yleensä Mikko S:n kanssa, mutta joskus yksinkin tai muitakin on liittynyt mukaan joukkoon. Gyozat ovat erinomaisen hyviä ja niitä saa kunnollisen kokoisina annoksina. Ravintola kyllä ansaitsee ovessa olevan "Best of the Best" tekstin. Paikka lienee perheyritys jossa isäntä kokkaa ja naisväki tarjoilee. Kliseistä ehkä, mutta homma toimii.
Liekö sisäistä muutosvastarintaa vai mitä, mutta lähdön ajattelukin tuntuu jotenkin masentavalta. Ei toki kotiin paluuta vataan mitään ole, mutta totta puhuen varsinaista koti-ikävää ei ole päässyt syntymään vielä. Ei toki tällaista meininkiä voi loputtomasti jatkaa, mutta jotenkin paluu "oikeiden" opiskelujen pariin melkein pelottaa, mahtaako siitä enää tulla mitään. Mutta kaikkea aikansa.
Jatkuu...
- - -
Uudenvuoden jälkeen lomaa oli vielä melkein viikko. Joskus oli ajatus että tuolla ajalla olisi harrastanut jonkinlaista matkailua, mutta koska lopullisia suunnitelmia ei tullut tehtyä, jäi tuo vain ajatuksen asteelle. Loma meni siinäkin mielessä hieman hukkaan että loppuviikko ja viikonloppu meni jonkinlaisen vatsataudin merkeissä lähinnä lepäilyyn.
Tammikuussa käytiin myös loppuun Kawauchin kielikurssit. Viimeisillä tunneilla osanotto harveni entisestään ja useimmiten olin paikalla aluksi ainoana opiskelijana ja lopultakin paikalle saapui vain neljä tai viisi muuta opiskelijaa. Yhtenä torstaiaamuna olin käytännössä yksin, koska Fukushima-senseikin oli vartin myöhässä. Liekö vähäinen osanotto vai mikä, mutta oppitunnit menivät melko rennolla otteella. Varsinaisen asian lisäksi juteltiin mukavia milloin mistäkin.Japaniksi toki kuitenkin.
Kielikurssien kokeet oli Tammikuun viimeisellä viikolla. Kanji koetta varten pänttäsin merkkejä viikonlopun verran yrittämällä painaa mieleen useita lukutapoja ja kirjoittelemalla merkkejä harjoituksen vuoksi. Kirjoittaminen ei enää tunnu ehkä aivan yhtä hankalalta, joskin merkkien tunkeminen pieneen tilaan on silti varsinainen haaste. Lukutavat sen sijaan ei meinaa tarttua päähän, ei sitten millään. Kanji koe ei mennytkään aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ei nyt aivan täydellinen pohjanoteerauskaan.
Mitä kielioppiin tulee, useimmat taivutusmuodot ja muut oli käyty jo Araki-sensein kursseilla TTYllä, mutta niille löydettiin valtavasti uusia käyttötarkoituksia eri asiayhteyksissä ja eri partikkeleilla. Toki aivn täysin uuttakin asiaa löytyi, mutta juurikin tuo partikkelien kanssa pelaaminen tuntui niin kovin hankalalta oppia muistamaan oikein. Mutta ei sekään koe nyt aivan huonosti mennyt, joskaan lopullisia tuloksia ei ole tiedossa. Ja eihän niillä tuloksilla niin ole väli sillä halusin nimenomaan oppia ja kyllä sitä nyt ainakin jotain on jäänyt mieleen.
Opiskelu jatkuu yhä Aobayamalla Intermediate I kurssin merkeissä, jonka kaikki oppitunnit peruttiin marras- joulukuussa opettajan ollessa poissa perhesyistä. Tuonkin kurssin piti loppua jo, mutta koska perumisia oli enemmän kuin pidettyjä tunteja jatketaan niiden pitämistä edelleen sopimuksen mukaan. Tämän vuoden tunneilla olemme enimmäkseen olleet paikalla ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Kurssin aloitti reily kymmenen opiskelijaa.
Labrallakin tuli käytyä ja oma MDCT-kertoimien visualisointiohjelma on käytännössä valmis ja raporttia varten on haettuna artikkeleja lähteiksi ja materiaalina muiden tekemästä tutkimuksesta aiheesta. Vaikka sellaista ei minulta varmaan vaadittaisi, aion kirjoittaa kunnollisen raportin TTYllä opittuun tapaan. Pitäähän sitä ainakin näyttää että olisi asiastaan perillä. Erilaisia musiikkinäytteitä on tullut haalittua labran kokoelmista. Ne pitäisi vielä ajaa prosessin läpi ja tehdä (mielellään fiksuja) päätelmiä.
Viimeistään nyt on käynyt ilmi ero DEEP ja JYPE vaihto-ohjelmien välillä. Labralla Claudialle on koko ajan jotain tehtävää ja hänen pitää esitellä mitä on viikon aikana tehnyt. Minulle ei sen sijaan ole vaatimuksia juuri esitetty. Tutorinikin kysyi miten haluan työni esitellä. Ajattelin että esitys labran seminaarissa antaisi paremman vaikutelman pelkästään proffille pidettävä esittelyn sijaan joten valitsin sen vaihtoehdon.
Kuten tekstissä "Lunta" mainitsin, on lumipeitteet tulleet ja menneet jatkuvalla tahdilla. Aobayamalla on paikoin pidempään paikoillaan pysynyttä lumipeitettä, mutta muuten on ollut mukava kuiva keli noin pääosin. Pyöräilyn kannalta (ja muutenkin) erinomaista. Oma pyräni on muuten pysynyt kasassa, mutta jostain syystä ketjut ovat löystyneet niin että pyörä toisinaan heittää ketjut paikoiltaan itsekseen. Ei varmaan olisi vaikea korjata, mutta työkaluja ei ole kuin Matiakselta peritty ruuvimeisselisarja ja lampun johdon korjausta varten hankitut 100 jenin sivuleikkurit.
Kaikenlainen "tutkimusmatkailu" ja muu kulkeminen on jäänyt valitettavan vähälle vaikka tolkkutoman kuumaan kesään verrattuna sää on ollut inhimillisempi. Joskin lukemien puolesta sää vaikuttaa lämpimältä, tuntuu se paljon kylmemmältä, tosin ero on varsin mielenkiintoinen. Ulkona ei useinkaan tunnu mahdottoman kylmältä, mutta sisällä sitä vastoin tuntuu, vaikka ilmastointiin lyö lisää asteita. Mutta ei ulkonakaan mikään mahdottoman lämmin ole. Marras- joulukuuhun verrattuna tuntuu huomattavasti kylmemmältä.
Liekö vielä turhan aikaista sanoa, mutta tähän mennessä tuntuu että kevät on ehdottomasti parasta aikaa Sendaissa. Varsinkin juuri ennen tsujua (sadekautta) lämpötilat olivat miellyttävät yöllä ja päivällä ja muutenkin mukavaa. Syksy oli tosin ihan mukava myös, mutta tuntui kovin lyhyeltä helteiden ja kylmemmän ilman välissä.
Tammikuussa piti myös päättää aikataulu asuntolasta pois muuttamiseen. Valitsin itselleni myöhäisimmän mahdollisen ajankohdan maaliskuussa. Silti jäi aikaa pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Paluulennoistakin tein selvityksen. Suorat lennot suomeen olivat halvimmillaankin varsin arvokkaita ja yliopiston matkatoimistostakin hankitut liput osoittautuivat lopulta selvästi Kilroy Travelsilta Suomesta hankittuja lippuja kalliimmiksi.
Myös tammikuussa nomikait ja muut iltamenot ovat jääneet kovin vähälle. Viikonloput kuluivat pääosin kämpillä, siinä mielessä paluuta samaan menoon kuin Suomessa on ollut havaittavissa. Teekkaririennot jäi omalta osalta fuksi-syksyyn ja siitä on jo aikaa. Kuitenkin yksi on noussut yli muiden, nimittäin läheinen gyoza-ravintola, siellä on tullut käytyä joka viikko tai useammin yleensä Mikko S:n kanssa, mutta joskus yksinkin tai muitakin on liittynyt mukaan joukkoon. Gyozat ovat erinomaisen hyviä ja niitä saa kunnollisen kokoisina annoksina. Ravintola kyllä ansaitsee ovessa olevan "Best of the Best" tekstin. Paikka lienee perheyritys jossa isäntä kokkaa ja naisväki tarjoilee. Kliseistä ehkä, mutta homma toimii.
Liekö sisäistä muutosvastarintaa vai mitä, mutta lähdön ajattelukin tuntuu jotenkin masentavalta. Ei toki kotiin paluuta vataan mitään ole, mutta totta puhuen varsinaista koti-ikävää ei ole päässyt syntymään vielä. Ei toki tällaista meininkiä voi loputtomasti jatkaa, mutta jotenkin paluu "oikeiden" opiskelujen pariin melkein pelottaa, mahtaako siitä enää tulla mitään. Mutta kaikkea aikansa.
Jatkuu...
 |
| Tammikuu |
Powered by ScribeFire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti