Säätilan puolesta ymmärtää hyvin miksi loma-aika sijoittuu juuri elo-syyskuulle, sillä lämpötila oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Vaikka labratyöskentely ei minun osalta virallisesti ole ohi tältä lukukaudelta, aion pitää hieman lomaa ainakin näin kuumimpina päivinä. Kun siis viimeisetkin tunnit oli ohi, päätin ruokailun jälkeen käydä leikkauttamassa kesätukan perinteiseen malliin melko lyhyeksi, koska koko täyden palvelun hoito on niin edullinen, viitsii siellä käydä useamminkin.
Kun olin odottelemassa vuoroani, tuli kännykkään viesti kielioppikokeen tuloksista. Se oli mennyt juuri niin heikosti kuin arvelinkin ja sain vain 60% ja keskiarvo jäi hieman alle seuraavalle tasolle siirtymiseen tarvittavasta pistemäärästä, kuitenkin aktiivinen osallistuminen tunneille kompensoi asiaa ja opettajat antoivat loppuarvosanaksi kiitettävän, eli pääsen myös kieliopissa siirtymään seuraavalle tasolle syksyllä.
Viestin lopuksi Fukushima-sensei kysyi vielä että lähtisinkö illalliselle hänen ja Niiyama-sensein kanssa illalliselle (jos en ole aiemmin selittänyt, niin sekä kanji että kielioppikursseilla kummallakin on kaksi opettajaa). Koska vuoroni koitti kun olin tulkitsemassa japaniksi kirjoitettua viestiä, vastaaminen jäi odottamaan kunnes hiukset ja parta oli leikattu ja kasvot hoidettu. Vastasin lähteväni mielelläni, mutta koska minulla ei ollut kuin opettajan kännykän sähköpostiosoite, ei puhelinnumeroa, piti jäädä odottelemaan vastausta. Odotellessa lähdin hiljakseen kävelemään kämpille päin, enkä ollut ehtinyt pitkälle kun sain viestin puhelinnumeron kera jonne kehotti soittamaan ja niin myös tein.
Siinä sitten hetken neuvoteltuamme jätin polkupyöräni läheisen taidemuseon pyöräparkkiin ja opettajat tulivat hakemaan minut autolla. Mukana oli myös kaksi kurssilla ollutta kiinalaisopiskelijaa. Ruokapaikka oli aivan keskustassa. Tarjolla oli Okinawan ruuista enimmäkseen koostunut tabehoudai, eli seisova pöytä jossa ei ollut edes aikarajaa. Siispä siellä ei ollut mikään kiire minnekään ja saimme syödä ja keskustella, japaniksi tietysti, kaikessa rauhassa.
Illan yllätysohjelma oli todella hauska kokemus. Ilta oli jo pimentynyt kun palasin takaisin pyöräni ääreen, mutta lämpötila ei ollut paljoakaan laskenut. Päin vastoin sää oli entistä tukalampi suuremman ilmankosteuden vuoksi. Vaikka pyöräillessä ei mahdottomasti rehkinyt, hikoiltua tuli varsin ansiokkaasti. Loppuiltana ei enää mitään suurempia yllätyksiä ilmaantunut vaan ilta kului blogiin tarinoinnin ja reissukuvien järjestelyn merkeissä.
Tänään sää oli vähintään yhtä kuuma kuin eilen, joten houkutus vain oleskella hyvin ilmastoiduissa sisätiloissa oli suuri, ja niin hyvin pitkälti myös kävi. Illalla kuitenkin lähdimme Mikon kanssa syömään suht lähellä sijaitsevaan sushi-ravintolaan jossa annokset kiertävät liukuhihnalla. Siellä tuli valikoitua erilaisia susheja sitä mukaa mikä näytti hyvältä tai muuten vaan eksoottiselta.
Sushi-ravintola sijaitsee suurehkon marketin vieressä, jossa alkuaikoina tuli käytyä useamminkin, mutta koska siellä ei käy Visa tai Visa Electron kortit, on enimmäkseen tullut käytyä ruoka- ja muissa kaupoissa jossa kortti käy. Kuitenkin tuolta kaupasta löytyi pitkään etsitty tuote, nimittäin ihan tavallinen deodorantti. Suihkeita on kyllä joka puolella, mutta helppoudestaan huolimatta ovat varsin tehottomia ja pidemmän päälle kalliita. Olipa siellä myös "Deo Slime" nimikkeellä varustettu voidepurkki, jota en kuitenkaan vielä ottanut kokeiltavaksi.
Näin, olihan siinä urakkaa, mutta blogi on taas ajan tasalla, koitetaan kuroa päivitysviive lyhyemmäksi myös jatkossa.
Loppuun vielä yksi kuva eiliseltä:
4 kommenttia:
Olen tässä ollut sähköttömällä mökillä netin ulottumattomissa, joten nyt sorvin ääreen palattuani oli varsin mielenkiintoista lukea ekskursiosta ja eritoten kuvat olivat informatiivisia. Tuo japanilaisten innostus kummallisiin muovisiin/keraamisiin eläin?figuureihin on pohjoismaalaiseen pragmaattisuuteen tottuneesta vähän käsittämätöntä.
Mielestäni nuo eläinfiguurit ovat usein varsin veikeitä ja alkuperäisessä muodossaan niille on tarinat ja niiden mukana oma merkitys.
Onks sulla visiota, että kuinka paljon Suomessa tarjolla oleva sushi poikkeaa (jos poikkeaa) original-sushista? En jaksanut niin perusteellisesti kerrata koko blogiasi, että tietäisin sun pre-japani -sushikokemusten laajuuden. Tykkään itse osasta sushi-paloista mutta jotkut (mukaan luettuna se pahuuden polttava tahna) ei uppoa. Mun työpaikan ympärillä on vaan kiinalaisia ravintoloita ja täytyy kyllä myöntää, että kiinalainen sopii mulle ehkä paremmin.
Elisa (joka ei taaskaan ole ollut mesessä mm. sen vuoksi, että joutui istumaan perus väri+leikkauksessa kampaajalla 2,5 tuntia eilen illalla! Epäinhimillistä! Eikä tulos (saati hinta) ollut kyllä sen arvoinen)
Sushista voisi tehdä vaikka oman tekstin, mutta havaintopohja on vielä turhan ohut siihen, mutta vastataan nyt jotain.
Suomessa olen syönyt sushia tasan kerran joten ei oikein ole käsitystä siitä millaista siellä on tarjolla. Kuitenkin sushia on niin monenlaista, on nori-levyyn ja riisiin käärittyä riisikuution päälle kasattuja paloja sekä sellaisia missä noria on käyetty kuin kuppina jotta juoksevampi tavara kuten nattou, kaviaari tai raaka kananmuna pysyy riisin päällä.
On myös aivan eri asia ostaako sushin supermarketista laatikossa, sushi ravintolasta vai kalatorin kupeessa olevasta kojusta. Viimeksi mainitun kerrotaan olevan aivan omaa luokkaansa, itse en vielä ole päässyt maistamaan.
Se pitä sushin päälle (tai sisään) kasataan vaihtelee myös paljon. Suomessa olisi tietysti järkevintä käyttää paikallisesti saatavilla olevia kaloja ja muita meren herkkuja koska ne ovat kaikista tuoreimpia. Joten siinä mielessä saattavat poiketa japanilaisesta.
Tuolla tahnalla tarkoitat ilmeisesti wasabia, joka tosiaan on melko vätkyn makuista, mutta omasta mielestäni sopii sushiin ja sashimiin erinomaisesti, joko soijaan liuotettuna tai suoraa palojen päälle kasattuna. Yleensä siitä varoitetaan erikseen jos wasabia on sushin välissä koska muuten japanilaisen ruuan maut ovat melko pehmeitä.
Lähetä kommentti