Matkaan taas

Tänään on edessä muutto House Sanjosta ja siten lähtö Sendaista. Ennen paluuta Suomeen 28.3. vietän vielä pari päivää Tokiossa. Täytän puutteita välistä kyllä jatkossa.

Ulkoilua

Ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, mutta päivästä tuli varsinainen ulkoilutapahtuma. Aamulla heräsin jälleen ajoissa ja nousin aamiaiselle. Aamupäivän aikana kartoitin vaatekaapin sisältöä, mutta en vielä aloittanut vaatteiden pakkaamista. Täytin myös uusiksi muuttoilmoituksen, koska edellisen mukaan olin jo muuttanut 15.3. Ennen puoltapäivää aluksi epäsin ja keräsin voimia ja lähdin liikkeelle ensinnäkin viemään tuota lomaketta vanhan asuntolan toimistoon sekä toisaalta kysymään osoitteenmuutoslapusta postille josta oli maininta muuttopapereissa.

Tuon muuttoilmoituslapun sain UH Sanjon toimistolta ja lähdin kohti vanhaa asuntolaa. Sää oli mitä mainioin kevätsää auringon paistaessa. Lähteissä tuli kamera mukaan joten päätin dokumentoida lähiympäristöä aiempaa suuremmalla tarkkuudella. Kun pääsin toimistolle asti oli siellä lappu luukulla että toimisto on kiinni ruokatunnin ajan. Niinpä menin aulan sohvalle odottelemaan ja täyttelin siinä ohella osoitteenmuutoslapunkin.

Itse lomakkeen palautus oli hyvinkin yksinkertainen tapahtuma (!) ja heitä oli jo myös informoitu tilanteestani ja osasivat odottaa minua lappuni kanssa. Pysin myös apua nykyisen osoitteeni kirjoittamiseen. Osaan ja kykenen toki sen kirjoittamaan itsekin, mutta tilaa oli niin kovin vähän että katsoin parhaaksi että joku hieman kokeneempi kanjien vääntäjä täyttää sen että joku muukin kykenee lukemaan lopputuloksen.

Seuraavaksi suuntasinkin sitten postille. Kuitenkin portilla tuli vastaan samalla kielikurssilla ollut kongolainen opiskelija. Hänen kanssaan tuli juteltua tovin verran ja täysin japaniksi. Vaihdettiin myös sähköpostiosoitteita joka oli aiemmin jäänyt tekemättä. Matka jatkui kohti poistia, mutta puolessa matkassa pistäydyin välipalalle Mini Stop konbiniin jossa saa ihan pöydän ääressä syödä erilaisia pikaruokia. Itse tilasin sämpylän ja ranskanperunat.

Siinä pöydässä istuessa tuli mieleen että kyllä kielitaito on oikeasti karttunut kun sitä ymmärsi melko lailla täysin mitä ympärillä puhuttiin, jopa viereisen pöydän nuorten keskustelun olisin ymmärtänyt jos olisin halunnut, mutta en yritä kuunnella muiden keskusteluja millään kielellä.

Matkalla postiin jatkoin kuvien ottamista eri paikoissa. Kun lopulta pääsin perille kävi ilmi että tuo osoitteenmuutos käy vain osoitteen vaihtuessa Japanissa, ei muutettaessa ulkomaille. Eipä se turhan paljoa harmittanut, tulipa nostettua hieman käteistä postin automaatilla. Matka jatkui takaisinpäin, ensiksi niin ikään matkan varrella olleeseen Lawson konbiniin ostamaan mm. bussikortti sen varalle että pääsee kaupunkiin tai yliopistolle vielä jossain vaiheessa.

Jatkoin vielä toiseen suuntaan paikallisen pankin automaatille (sille lähimmälle jolla laskun maksu ei onnistu) päivittämään pankkikirjani. Tuo olikin mainio idea sillä kone iloisesti tulosteli pari aukeamallista merkintöjä ja kirjasi ylös koko vuoden tapahtumat tililläni. Kuka kaipaa tiliotteita kun on pankkikirja!

Tuo automaatti sijaitsee Tohoku Fukushi yliopiston portilla jossa on Japanissa erittäin harvinainen tuttavuus, nimittäin penkki jossa istua. Vieläpä hyvä sellainen! Istuinkin siinä tovin verran lepäilemässä ottaen lisää kuvia. Hain viereisestä Family Martista hieman juomistakin. Päätin vielä jatkaa vaellustani ja asuntolan lähitienoon kuvaamista siirtymällä asuntolaan nähden vastakkaisella puolella Sanjo-machia sijaitsevaan lähimpään ruokakauppaan, Satoh Fresh Foods nimeltään, koska en eilen muistanut ostaa leipää vaikka muita aamiaistarpeita ostinkin.

Aina sopivin paikoin pysähdyin ottamaan kuvia ja kun suinkin vain oli mahdollista myös istumaan portaille tai muille sopiville korokkeille. Penkkejä tai muita istuimia todellakaan ei ole juuri missään. Jo ennestään asuinalueiden kadut on tuntuneet kovin ahtaalta, kepin kanssa vieläkin ahtaammilta. Autoilijat kyllä koittivat antaa tilaa mahdollisuuksien mukaan, mutta mahdollisuuksia ei juuri ollut.

Lähistön konbinien kierros tuli täyteen kun vielä pistäydyin 7-Elevenissä, lähinnä vessaan, mutta eihän sitä nyt kehtaa vain käydä sinänsä ilmaisessa vessassa ja häipyä ostamatta edes jotain pientä.

Satohin edessä on niin ikään penkki tuhkakupin vieressä. Siinä oli mukava taas lepäillä oikein oikeasti ja ihmetellä poliisien rikospaikkatutkintaa. Nimittäin joku oli törmännyt parkissa olevaan autoon niin että ainakin peli oli kokonaan irronnut ja sen sirpaleita oli pitkin parkkipaikkaa ja kadun reunassa. Poliisit siinä täyttelivät papereita ja kuulivat silminnäkijöitä. Ennen lähtöään siivosimmat suurimmat sirut ja romut kadun sivuun.

Itse kävin ostamassa leipäni ja benton illalliseksi ja lähdin palaamaan asuntolalle. Kannettavaa oli eilistä vähemmän ja lepäilyjen ansiosta koko reissu onnistui mainiosti. Kuvien ottamista jatkoin loppuun asti ja nuo ilmansuunnat tulikin kartoitettua varsin perusteellisesti niiltä osin mistä tuli kuljettua. Kuvia laitan kyllä jakoon kunhan ehdin ne käydä läpi. Koska tämä tapahtuu, siitä en lupaa muuta kuin että mahdollisimman pian.

Lenkkeilyn jälkeen jalat olivat sen verran väsyneet että kävin ihan makuulle lepäilemään joksikin aikaa. Kun olin virittelemässä illallistani tulivat tuomaan laatikkoon puuttuvia ruokailuvälineitä ja lautasen. Jo aiemmin olin huomauttanut eräällä miehelle että kämpän televisiossa yksi kanava näkyy kovin häiriöherkkänä, mutta hän sanoi olevansa vain siivooja. Tällä kertaa ainakin kirjoittivat palautteeni ylös. Eihän tuolle itselle ole paljon enää väliä, mutta ajattelin avustaa seuraavia.

Illalla piti vielä pakkailla vaatteita, mutta enpä jaksanut. Päätin vain rentoutua ja muutoinkin ottaa rauhallisesti. Huomenna aion jättää lenkkeilyt vähemmälle ja tarttua asiaan toden teolla jo aamusta. Iltapäivällä on myös huoneen alustava tarkastus jolloin kartoitetaan mihin kuntoon huone ja varustus on päässyt. Liekö kevätaurinko tarttunut ihoon vai miksi posket niin kovin punoittaa näin illalla. Pitää nyt katsoa miten kehittyy.

Jatkuu taas ensi kerralla.

Ruokastoksilla

Lisäsin helmikuun alun tekstin. Se on myös päivätty helmikuulle ettei se näyttäisi kokonaan puuttuvan kuukausien lisalta.

- - -

Tänään otin pakkailun suhteen rauhallisimmin. Paperit sainkin laatikkoon jo sunnuntaina. Nukuinkin oikeen yhdeksään asti ja aamupäivällä pyykkäilin paitoja ja takkini. Kämpillä on pyörinyt huoneiden siivoojia ja olisivat tahtoneet viedä minunkin patjani ja petivaatteeni. Sanoin kuitenkin että eipäs hosuta ja lopulta listastakin kai löytyi kohdaltani merkintä poikkeusjärjestelyistä.

Tein myös porrasharjoituksen ja kapusin paloportaita pitkin 10. kerrokseen ottamaan kuvia kun sää oli kauniin aurinkoinen. Kävin myös toimistolla neuvottelemassa tarkastusaikatauluni ja kyselemässä viimeisestä vuokrasta. Kuulemma saan vielä uuden vuokralaskun lähiaikoina.

Kävin myös ostamassa ruokatarvikkeita nyt melko tyhjään jääkaappiin lähimmästä ruokakaupasta. Kuitenkin tuokin matka tuntui yllättävän pitkältä, varsinkin paluumatka. Tuskailin taas keppini kanssa kapeita katuja ja penkkien puutetta. Minulla on siis sairaalan fysioterapeuttini välittämänä omaksi ostettu kyynärsauva jonka siten myös saan tuoda mukanani Suomeen.

Tuli ehkä innostuttua ruokaostosten kanssa hieman koska laukku tuli melko painavaksi ja osa jäi vielä muovipussiin. Sainpa kuitenkin kaikki perille ehjänä joskin itse olin varsin väsynyt.

Kämpillä

Tarinaa helmikuun alusta ja sairaalareissusta tulee kyllä, mutta nämä viime päivät kämpillä olen mieluummin puuhaillut jotain hyödyllistä kuin istunut koneen ääressä aivan mahdottoman paljon.

Aluksi siivosin keittiötä koska ilmeisesti kaikille muille oli tullut niin kiire lähtö ettei sille oltu tehty juuri mitään, päinvastoin pöydällä oli melkoinen määrä kaikenlaista tavaraa ja jääkaappi oli täynnä monenkuntoista ruokaa. Erittäin vähän syötäväksi kelpaavaa.

Perjantaina sitä aluksi hieman hönttinä istui että mitäs nyt. Prof. Makino kyyditsi minut sairaalasta asuntolalle ja yhdessä kävimme näyttäytymässä toimistolla että palattu on. Postihuone oli hyvin koristellun näköinen kun suurimmassa osassa luukuista oli lappu että asukas on muuttanut pois. Syksyllä tulleet ovat selvästi vähemmistö ja nyt myös japanilaiset opiskelijat joutuivat muuttamaan pois ja uudet päästetään muuttamaan vasta huhtikuussa.

Chong ja Nozomi jäivät seuraksi joksikin aikaa ja joimme kahvit. Chong myös kokkasi yakisobaa, eli paistettuja nuudeleita, ja muuta, pöytägrillillä. Solussa asui minun lisäksi viekä ykköshuoineen Matsuura, mutta häntä ei perjantaina näkynyt. Vieraiden lähdettyä hieman setvin keittiön tilannetta mutta enemmän jalkeilla ollessa jalat väsyivät suht nopeasti. Kotiin päin tuli juteltua parin tunnin verran.

Illemmalla menimme Mikko S:n kanssa jälleen pitkästä aikaa gyozalle läheiseen ravintolaan. Illalla oli alkanut satamaan hettä joten otin sateenvarjon mukaan. Siinä olikin kädet täynnä kun kyynärsauva toisessa ja sateenvarjo toisessa kävelin tuon muutaman sadan metrin matkan. Gyozat kyllä maistuivat taas pidemmän tauon jälkeen. Syötyämme matka jatkui konbiniin josta haalin muun muassa aamiaistarpeita. Vaikka jääkaappi kämpillä olikin täynnä kaikenla9ista, kovin pieni osa siitä oli käyttökelpoista. Ostoksenikin sain kulkemaan keppini ja sateenvarjoni ohella. Reissuun läjtiessa havaitsin pyöränikin olevan paikallaan. Olisin toki ollut yllättynyt vain jos näin ei olisi ollut tilanne.

Illan mittaan tUlikin sitten koitettua setviä kaikkia netti-taukoni aikana kertyneitä asioita, kuten nyt vaika TTY:n sähköpostit, 1600 viestiä oli suoraa suodattunut roskapostiksi mutta jäljelle jääneistä 80 viestistä suurin osa oli roskapostia. Vaikuttaisi että joku taho jonne olen osoitteeni luovuttanut ei ole hoitanut koneensa suojauksia.

Lauantaina kävinkin sitten keittiön siivouksen kimppuun. Ei varmaan olisi ollut mikään pakko, mutta ajattelin, että jos tässä kerran vielä yli viikko olisi jatkettava en kyllä sietäisi katsella keittiötä tilassa johon se oli jätetty. Hieman yllätti kun havaitsin molempien pyykkikoneiden olevan varattuna kun meinasin aloittaa ennen sairaalaan lähtöä kertyneen pyykkivuoren pesua. Osoittautui että ykköshuoneen Matsuuralla oli vielä viimeinen pyykkipäivä. Myös huoneiden siivoojat pyörivät käytävällä toisinaan mutta siitä kertoivat jo paluun hetkellä toimistolla, eikä se haittaa mitään. Matsuuralla oli vielä loppukiri ilmeisesti sillä äntä ei ennen iltapäivää juuri näkynyt. Vaikka hän alkuun oli enemmänkin muiden kanssa tekemisissä, vetätyi hän loppua kohden aika lailla huoneeseensa. Kun ensimmäinen huone oven vieressä vieläpä antaa mahdollisuuden kulkea huomaamatta, ei häntä juuri näkynyt.

Kuitenkin tuli osallistumaan talkoisiini jääkaapin tyhjentämisessä. Hän vieläpä heitti tavaraa roskiin minuakin ronskimmalla otteella niin tyhjää tuli. Kaappien kuivatavaratkin käytiin läpi ja kaikenlaistahan sinne oli jätetty. Astiatkin laskettiin ja pikkulusikka, -haarukka ja iso lautanen jäi puuttumaan. Aikaisemmat muuttujat olivat ystävällisesti täyttäneet omat laatikkonsa kun astiat aiemmin oli yhteisellä sopimuksella laitettu kaappiin yhteiseen käyttöön. Pikkulusikka löytyi pakastimesta puoliksi syötyyn jugurttipulloon jäädytettynä mutta haarukka ja lautanen jäi puuttumaan. Huoneen tarkastajan kanssa juteltiin aiheesta ja totesimme että eihän lasku puutteista kallis ollut, mutta oma virhe ettei pitänyt kirjaa oman astiasetin liikkeistä.

Tarkastuksensa jälkeen Matsuura jäi vielä keskustelemaan hetkeksi ennen lähtöään. Keskustelu sujuikin myös japaniksi myös paremmin joskit sanat loppuu aina toisinaan kesken. Sitten jäinkin yksin soluun. Laitoin siis itse molemmat pyykkikoneet käyttöön ja pyykit pesuun. Illalla juttelin taas kodin suuntaan yli tunnin verran. Hieman myöhemmin myös Cecilia tuli käymään. Häneltä kuulin kuinka hankala asuntotilanne on paikallisille. Toki yksityisiltä markkinoilta asuntoja saisi mutta jos siirtyy asuntolasta toiseen on tilanne vähintään epäkäytännöllinen. Pois piti muuttaa viimeistään 15.3. ja uuteen asuntoon pääsee vasta huhtikuun alussa.

Tänään olen käynyt paperisotaa ja setvin kirjahyllyn ja pöytälaatikon sisällön. Paljon papereita sain myös poistettua mutta totesinpa että kaikenlaista sitä on kerännyt. Aloitin pakkaamaan kirjoja ja papereita jotka haluan Suomeen pahvilaatikkoon, joiden jättäminen keittiöön ei suinkaan haitannut. Kyseessä oli vieläpä aivan uusia paikallisen kuljetusfirman laatikot, mutta eiköhän posti kuljeta myös ne. Papereiden setviminen on kovin aikaa vievää ja uuvuttavaa puuhaa, niinpä olen olen ollut projektin kimpussa koko päivän taukoja lukuun ottamatta.

Eilen ja tänään heräsin jo tunteja ennen kellon soittoa, ehkä sitä kuukaudessa tottui heräämään jo aiemmin kuin mitä on ollut tapana. Eikä ole ihan huono asia tottua hieman tavanomaisempaan unirytmiin, joskin sitä pian taas saa säätää usealla tunnilla aikaeron vuoksi.

Valmisteluille on siis aikaa 25.3. asti ja uskon sen kyllä riittävän. Pakkaamisen ja tavaroiden lähettämisen lisäksi pitää vielä käydä labralla ainakin tyhjäämässä työpöytä ja hoitamassa muita byrokratioita ei puolilla kaupunkia. Lähinnä nyt samassa paikassa missä rekisteröidyttiin alieniksi ja pankissa sulkemassa tili. Jälkimmäinen ainakin kannattanee jättää aika lailla loppuun, varmuuden vuoksi. Paikallinen DoCoMo:n kännykkäliittymäkin pitää muista sulkea.

Mutta puuhaa riittää ja levätäkin pitää joten jatketaan taas tarinointia toiste ja koitan tosiaan hoitaa myös aiempien tapahtumien käsittelyn lähiaikoina. Sairaalaan Mikko toi koneeni, mutta nettiin ei ollut pääsyä eikä tekstejä tullut kirjoitettua varastoon. Tapahtumista on kyllä olemassa suht laajat muistiinpanot olemassa.

Pois sairaalasta

Edellinen teksti tuli aloitettua jo kuukausi sitten, mutta sen jatko ja julkaisu jäi kun lähdin aluksi jalkojen takia lääkäriä tapaamaan ja reissusta tuli lopulta lähes kuukauden mittainen hoito yliopistosairaalassa. Julkaisen sen ja lisää lähiaikoina, oikeasti...

Kirjoitan aiheesta myös oman tekstin mutta noin lyhyesti kyseessä oli MS-taudin tähän asti vakavin pahenemisvaihe. Aiemmin tauti on aiheuttanut lähinnä jokseenkin lieviä hankaluuksia joiden takia en ole hoitoon hakeutunut, mutta nyt ei ollut enää vaihtoehtoja kun jalat eivät lopulta toimineet enää oikein millään kävelyyn.

Aluksi oli aikaa vain lepäillä kämpillä ja odottaa oireiden poistuvan itsellään kuten ennenkin. Niin ei kuitenkaan käynyt kohtuullisessa ajassa, joten vaihtoehtoja ei enää juuri jäänyt. Hieman epäilystä herätti tunnettaisiinko Japanissa koko MS-tautia koska se on Aasiassa huomattavasti Pohjois-Eurooppaa harvinaisempi. Muutenkin koko terveydenhuoltojärjestelmä on kovin sekava useine erilaisineen erikoissairaaloineen. Ei voi vaan mennä terveyskeskukseen tai päivystyspoliklinikalle noin vaan. Ei ainakaan minne tahansa.

Päättelin että ainoa yleissairaala, samaisen Tohoku yliopiston jossa opiskelen täällä yliopistosairaala olisi paras vaihtoehto. Sellaiseksi se myös osoittautui ja myös MS asiantuntemusta löytyi todella hyvin.

Siitä mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut tarkemmin tulevassa tekstissä, mutta lopputulema on että pääsin takaisin jaloilleni. Ei jalat nyt aivan entisellään vielä ole mutta kyynärsauvani toisinaan pääsen hyvin liikkumaan joskin kuukauden verran enimmäkseen makoilleena, kuntoutusta lukuun ottamatta, jalat väsyvät pidemmän lenkkeilyn jäljiltä suhteellisen nopeasti. Suunta on kuitenkin koko ajan parempaan.