Marraskuun viimeinen viikko

Marraskuun viimeinen viikonloppu kului jälleen enimmäkseen rentoutumisen merkeissä ilman että mitään kovin erikoista tuli tehtyä. Kolean ja osittain lumisen viikon jälkeen lämmin sää puhalsi vielä viimeisen hengähdyksen ja sunnuntaina lämpötila nousi vielä yli 16 asteen. Niinpä päätin lähteä pyöräilemään hieman eri suuntaan kuin missä yleensä tulee liikuttua.

Ettei nyt aivan umpimähkään tullut vaellettua tutkin ensin karttaa ja totesin Mizu no mori -puiston olevan kohtuullisella etäisyydellä. Se minkä tyyppisestä puistosta on kyse, ei oikein kartasta käynyt ilmi mutta käymällähän se selviää.

Pyöräilysää olikin varsin miellyttävä ja maisemat monin paikoin vielä ruskan väreissä. Kun puiston ääreen lopulta pääsi, tuli sen olemuksesta mieleen Länsi-Hervannan lenkkipolut. Alue oli varmaan alun perin jäänyt rakentamatta juuri erityisen hankalan ja rämekköisen maaston vuoksi. Puisto oli varsin laaja, joten en sitä kokonaan kiertänyt mutta tulipa sekin nähtyä.

Paluumatkalla tuli kuljettua Sendai Finland Well-Being Centerin ohi ja siten kuljettua samoja reittejä kuin "Juhannusvaelluksella". Matkalla niin ikään pysähdyin Joyfun ravintolaan lounaalle (Nimi on oikeasti Joyfull mutta kirjoitusasun vuoksi erittäin helppo lukea Joyfun ja kuulostaa hauskemmalta niin).

Matkaa jatkoin Kita Sendain aseman tienoille, missä ei ole kovinkaan paljon tullut kuljettua vaikka ei ole asuntolalta kovin kaukana. Paluumatkalla pistäydyin vielä ruokakaupassa. Kun vihdoin pääsin perille, oli pimeä jo laskeutunut. Kuutamo olikin tuona iltana erityisen komea. Noustessaan täysikuu hohti lähes punertavan oranssina.

Maanantaina testailivat jälleen asuntolan palovaroittimia. Koska edelliskerralla tarkastus vaikutti enemmän tupa ja siisteystarkastukselta enemmän kuin palotarkastukselta, tuli sunnuntai-iltana siivoiltua jonkin verran. Kuitenkin tällä kertaa tarkastus näytti nimenomaan keskittyvän juurikin palohälyttimiin.

Kesän tarkastuksen aikana oli niin ikään paikalla ja tuolloin asuntolaa edustanut mies tuli niin ikään sisään huoneeseen ja tarkasti huoneen kuntoa ja kyseli onko ollut ongelmia. Tällä kertaa asuntolaa edustanut toimiston tyttö ei edes tullut huoneeseen ja hälyttimen tarkastajakin kumarsi syvään ovella ennen poistumistaan. Muuten maanantaipäivä kului rauhallisesti opiskelujen merkeissä.

Tiistai oli taas varsin täystyöllistetty päivä kielikursseineen ja päälle vielä labran seminaari. Muuten päivä sujui ihan mukavasti, mutta iltapäivällä seminaarin jälkeen aloin labralla ihmettelemään missähän kännykkäni mahtaa olla. Normaalistikaan en sitä paljoa päivän aikana näppäile, mutta tuolloin sitä ei ollut tullut käytettyä lainkaan sen jälkeen kun olin sen aamulla taskuun laittanut.

Claudia koetti soittaa numerooni labralta mutta puhelu meni suoraa vastaajaan mikä tarkoitti, ettei puhelimessa ollut virrat päällä. Siksi pidin erittäin todennäköisenä ettei se sittenkään ollut unohtunut kämpille, sillä en useinkaan sammuta kännykkää kokonaan.

Eipä siinä muukaan auttanut kuin lähteä jäljittämään päivän aikana kuljettua reittiä josko kännykkä olisi pudonnut jonnekin koska pidin sitä varsin mahdollisena. Kawauchin ruokalasta löytyikin löytö-puhelin, mutta se ei ollut minun. Luokista ei myöskään löytynyt mitään. Koko reitin asuntolalta Kawauchille kävin tarkkaan läpi ja kysyin myös asuntolan toimistolta, josko joku olisi tuonut puhelimen sinne mutta sieltäkään ei sitä löytynyt.

Koska illallakin kokeillessa puhelin edelleen oli pois päältä, päätin vielä odottaa liittymän sulkemisen kanssa. Keskiviikkona lähdinkin heti aamusta jälleen Kawauchilta kyselemään puhelintani tällä kertaa toimistolta joka oli jo kiinni illalla. Sielläkään puhelinta ei kuitenkaan ollut niinpä menin lähimpään DoCoMo-liikkeeseen, koska arvelin että saattaisi olla helpompi hoitaa asiointi henkilökohtaisesti kuin puhelimessa.

Liittymän väliaikainen sulkeminen onnistuikin helposti ja arvelin sen olevan toistaiseksi riittävä toimenpide. Uuden kännykän hankkimista harkitsin ja myös sitä vaihtoehtoa että pärjäisikö ilman puhelinta viimeiset kuukaudet. Itse on tullut soiteltua kovin harvoin, mutta viestejä kylläkin läheteltyä aina toisinaan. Joka tapauksessa päätin antaa asian olla vähintään viikonloppuun saakka.

Muuten keskiviikko iltapäivä ja ilta kuluikin opiskelun merkeissä koska torstaina oli kanji-kurssin välikoe. Japanissa toimimaton Suomen kännykkä piti kaivaa esiin herätyskelloksi, sillä kännykän ehkä tarpeellisin toiminto lienee herätys.

Torstain koe tuntui varsin haastavalta, ei niinkään siksi että kysymykset tai tehtävät olisivat olleet vaikeita vaan koska merkkejä ei vaan muistanut. Ei koe nyt ihan penkin alle kuitenkaan mennyt. Muuten päivä kului tavalliseen tapaan tunneilla ja labralla. Kun jälleen illalla menimme porukalla illalliselle ruokalaan, kerroin kännykkäni kohtalosta, mutta eipä labran porukallakaan ollut kummempia ehdotuksia tarjota mitä kannattaisi tehdä.

Perjantaina ei labralle tullut lähdettyä. Kun vihdoin kävin katsomassa postit iltapäivällä, oli siellä kirje DoCoMo:lta. Otsikon tulkitsin itsekin että se oli ilmoitus puhelimen löytymisestä! Kuitenkin muu kirje oli niin täynnä tuntemattomia kanjeja että arvelin että voin joko käyttää koko illan sen tulkintaan tai kysyä joltakin. Koska muitakaan ei ollut paikalla, menin toimiston tytöiltä kysymään apua. Sieltä sainkin ohjeet tulkittua ja karttaan merkittynä mistä puhelimen saa hakea. Paikka oli kuitenkin auki vain virka-aikana ja kello oli jo puoli kuusi joten noutoretki sai jäädä maanantaihin.

Muutoin perjantai kuluikin sitten rauhallisesti. Mikko S:n ja Iikan kanssa kävimme jälleen läheisessä Gyoza ravintolassa illallisella mutta sen lisäksi Ilta tuli vietettyä rauhallisesti.

Mizu no mori

- - -

Päivätty takautuvasti jälleen. Ehkä vielä joskus päästään ajantasaisempaan ilmaisuun.

Retki kuumille lähteille ja lunta

Sunnuntai-aamuna 18.11. olikin sitten lähtö Group Morin järjestämälle retkelle Sakunamiin, kuuman lähteen ympärille rakennettuun kylpylän, eli onsenille. Matkaan lähdettiin vanhalta asuntolalta kymmeneltä aamulla. Mikko S, joka ainakin jossain vaiheessa oli aikeissa lähteä mukaan, ei lopulta kuitenkaan lähtenytkään. Muuten kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia paitsi että myös samoja kielikursseja käynyt Sergeij oli myös mukana.

Matka onsenille kesti reilu puolisen tuntia autolla suunnan ollessa kohti vuoristoa. Syksyiset maisemat olivat varin komeat kun kesällä niin vihreät vuoret olivat nyt kaikissa ruskan väreissä. Muuten säätila tosin oli varsin harmaa ja sateinen. Lämpötila ei ollut kovin korkea, silti sade tuli vielä aamusta vetenä. Kylpylä oli jokseenkin samantyylinen kuin onsen-hotelli jossa yövyimme Nikkon retkellä heinäkuun lopussa. Asusteeksi vaihdettiin jälleen yukata joka päällä siirryttiin varsinaisesti kylpylän puolelle.

Kuuma vesi oli siis peräisin aidosta kuumasta lähteestä, niinpä paikan erikoisuus oli erilaiset ulkona sijaitsevat kylvyt. Myös sisällä oli kylpyjä, mutta ei mitään siinä mielessä erikoisia kuin keinotekoisissa kylpylöissä. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä niiden pitää keksiä vetonaulansa jostain muualta. Maisema ulkoaltailta oli niin ikään upea ja itse rakennelmat sulautuivat maisemaan upeasti, joskin ergonomian kustannuksella.

Kun aluksi olimme kylpeneet parin tunnin ajan, menimme lounaalle kylpylän ravintolaan jossa kaikki tilasivat suositellun paikallisen erikoisen, joka oli keittoastiassaan tarjoiltua riisiä ja sieniä erilaisten lisukkeiden ja miso-keiton kera. Lounaan jälkeen siirryttiin lepohuoneeseen jotta ruoka sai laskeutua rauhassa. Erikseen oli varattu tila niille jotka halusivat oikeen nukkua, joskin tuo tila oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Myöhemmin iltapäivällä palasimme jälleen kylpyjen ääreen. Oli varsin erikoinen tunne istua kuumassa vedessä jääkylmässä sateessa. Osa ulkokylvyistäkin oli toki katettu, mutta jos halusi mieluummin olla taivasalla, oli käytettävissä myös bambumatosta tehtyjä hattuja sateen varalle. Sisätiloissa oli myös hierovia tuoleja ja koska sellainen sattui olla vapaana, niin pitihän sitäkin kokeilla. Varsin erilainen kokemus, joskin hieronta tuntui välillä jopa varsin kovakouraiselta.

Kun olimme lähdössä onsenilta takaisin kohti Sendaita kohtasi pienoinen yllätys, nimittäin sade oli muuttunut lumeksi. Tien pinta oli edelleen pelkästään märkä, mutta ilmassa oli lunta paikoin jopa melko paljon ja kasvillisuuden päälle sekä talojen katoille alkoi hiljalleen jo kertyä lunta. Kuitenkin kun päästiin perille Sendaihin, ei lumisateesta ollut tietoakaan, joskaan ei ilma edelleenkään ollut erityisen lämmin. Lunta alkoi kuitenkin sataa myöhemmin illalla ja sateen jatkuessa läpi yön myös hiljalleen kertymään joka paikkaan.

Maanantaina aamulla olikin koko maisema valkoinen ja ilma edelleen lumisateesta sakea. Aamupäivän mittaan sää kuitenkin selkiintyi ja kaduilta lumi suli lähes saman tien sateen lakattua. Iltapäivään mennessä oli kaikki lumi jo sulanut pois kaikkialta ja maisema oli jälleen enimmäkseen syksyisen näköinen. Uutisissa oli kuitenkin maininta että lunta oli tullut reilusti kaikkialla Japanin pohjoisemmissa osissa. Itseä ei vaihteleva säätila haitannut koska kun ei ollut pakko, en lähtenyt minnekään. Sen sijaan tein hommia kämpillä.

Tiistaina kylmä pohjoinen ilmavirtaus jatkui, mutta lunta ei satanut. Monet tunnilla valittivat kylmää säätä, mutta itselle se on lähinnä ollut helpotus tuskallisen kuuman kesän jäljiltä. Syksyinen sää onkin varsin mukava, kunhan siihen vaan varustautuu oikein. Ja vaikka lunta satoikin, ei se Suomen malliin jättänyt jäätikköä jälkeensä.

Tiistaina oli jälleen seminaari labralla jonka jälkeen olin juuri saanut koneeni viriteltyä työpöydälle kun Mikko S soitti ja kysyi haluaisinko lähteä hänen Iikan ja Joakimin mukaan kokeilemaan syömään puolentoista kilon hampurilaista. Moisia hampurilaisia tarjoillaan 30. Kerroksessa sijaitsevassa sporttibaari / ravintolassa. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lopulta lähteä mukaan. Jo ravintolan ulkopuolella ollut malli tuosta hampurilaisateriasta oli varsin vaikuttava ilmestys, mutta päätimme silti kokeilla onneamme. Myös näköalat 30. kerroksen ikkunoista oli varsin komeat. Sieltä katsellessa oli helppo uskoa että Sendaissa todella on miljoona asukasta sillä valomeri jatkui joka puolella varsin pitkälle, mitä nyt vuoret paikoin rajoittivat näkymää.

Tuon 'Fighting Spirit' hampurilaisaterian jälkeen ei kyllä todellakaan jäänyt nälkä. Kyllä sen kokonaisuudessaan sain syötyä, mutta ei tuollaista joka päivä söisi. Minä ja Mikko söimme kokonaiset ateriat mutta Iikka ja Joakim puolittivat yhden aterian. Ruokailun jälkeen ihailimme maisemaa hetken verran minkä jälkeen matka jatkui pariinkin eri pelihalliin. Varsinkin Mikolla ja Joakimilla oli innostus pelata erilaisia erikoisia kolikkopelejä. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan sivusta. Muutaman kolikon verran kokeilin myös pelata, mutta hauskempaa oli katsoa kun joku muu pelaa, sen verran kaoottisen oloisia monet pelit olivat.

Edellisillan hampurilaisaterian taisteluhenki kesti pitkälle keskiviikkonakin edelleen pitäen nälän loitolla. Keskityin lähinnä kieliopintoihin lähestyvien kokeiden tiimoilta. Sää oli vaihteeksi aurinkoinen, mutta ilma pysytteli vain kymmenen asteen tienoilla. Illalla kuitenkin alkoi satamaan, sade kuitenkin tuli vetenä. Yön aikana sade oli muuttunut vedeksi ja torstaiaamuna tunneille lähtiessä matkaa sai taittaa lumisateessa. Lumi kuitenkin suli maahan ja tienpinta oli vain märkä.

Säätila jonkin verran verotti osallistujamäärää kielikursseilla ja välillä koko porukka joukolla ihasteli sakeaa lumisadetta opettajan päivitellessä tulevia keliolosuhteita koska oli autolla liikkeellä. Ennusteen mukaan sateen piti loppua iltapäivään mennessä, siksi en itse ollut turhan huolissani ja kielikurssien sekä parturikäynnin jälkeen kapusin labralle, jossa ilta kuluikin melko pitkälle. Lumisade kuitenkin vain jatkui ja illalliselle mennessä sitä oli kertynyt jälleen kerros myös teiden pinnoille.

Kun lopulta lähdin palaamaan kämpille, oli sade kyllä lakannut, mutta samalla ilma jäähtynyt sen verran että lähes koko Aobayaman rinne oli jäätyneen loskan peitossa. Onneksi kengissä oli sen verran pitoa, ettei matkaa tarvinnut sivuluisussa taittaa. Alempana keli oli varsin vaihtelevaa. Paikoin oli ihan vain märkää, toisin tie oli loskan tai jäätyneen sohjon peitossa. Itse pääsin kyllä kaatumatta perille, mutta pyörä karkasi kertaalleen sivulle kun olin sitä taluttamassa. Pito vain yksinkertaisesti hävisi tyystin renkaista. Onneksi oli tyhjällä tiellä.

Onsen+

Melko kiireinen viikko

Ja kiriminen jatkuu, päivätty edellisviikolle.

- - -

Maanantaina (12.11.) ei labralle asti tullut mentyä lainkaan. Muuten päivä kului ilman erikoisempia tapahtumia, mutta illalla lähdimme illalliselle Cecilian kanssa. Koko tapaus oli sinänsä miellyttävä yllätys, etten ollut hänestä hetkeen kuullut juuri mitään. Viesteihinkään ei useimmiten kuulunut vastauksia. Illallista söimme lähistöllä olevassa italialaisessa ravintolassa. Paluumatkalla säätila osoitti jälleen vaikeasti ennustettavan luonteensa. Ennusteessa sateen todennäköisyys oli 10 %, mutta eiköhän sitä vettä alkanut hiljalleen satamaan silti eikä sateenvarjoja tullut mukaan. Onneksi matka ei ollut pitkä eikä sadekaan aivan mahdottomiin mittoihin yltynyt.

Tiistaina olivat ohjelmassa jälleen kielikurssit ja labrallekin tuli mentyä, sinne ei kuitenkaan tarvinnut edes yrittää kiirehtiä koska seminaaria ei ollut. Iltapäivän aikana antoivat Claudiallekin projektin työstettäväksi, vain kahden kuukauden jälkeen. Itsehän sain itse kysellä projektini perään ja aihekin piti kehitellä itse, joskin saamani projekti liittyi lopulta omaan ideaani melko vähän. Kuitenkin päätin jälleen osoittaa aktiivisuutta (ei aina välttämättä se paras idea) ja kyselin myös oman projektini jatkosta. Se sujui sikäli hyvin, ettei uusia aikarajoja annettu. Tai ehdotettu että minun pitäisi pitää esitelmä aiheesta. Tosin voisi olla erilainen elämys jos olisivat sanoneet että pidät sitten esitelmän Joulupäivän seminaarissa. Vaikka 25.12. on Joulupäivä länsimaissa, Japanissa se on tiistai ilman sen kummallisempaa painoarvoa.

Tiistai-iltana tuli labralla jälleen viihdyttyä pidempäänkin. Illallisella käytiin tavalliseen tapaan labran porukalla. Mikä lie mahtaa olla syynä, mutta viime viikkoina ovat japanilaiset opiskelijatkin alkaneet kaikota labralta ihmeen aikaisin. Parina iltana olen onnistunut olemaan viimeinen opiskelija joka sieltä lähtee. Moto-sensei kuitenkin yleensä jää sinne silti vielä myöhempäänkin. Hyvä niin sillä en ole ihan varma pitäisikö viimeisen lähtijän tehdä muutakin kuin sammuttaa valot ja lukita ovi perässään.

Keskiviikkona menin labralle eritoten koska illalla oli jälleen yliopiston tekniikan osaston järjestämät illalliskutsut vaihto-opiskelijoille ja heidän tutoreille. Sinänsä tapahtumien kulku oli hyvin samankaltainen kuin vastaavassa tapahtumassa keväällä, joskin tapahtuman alkua odotellessa saimme seisoskella oven ulkopuolella parikymmentä minuuttia ilmoitetun alkamisajankohdan yli. Hyvää syötävää oli jälleen tarjolla reilusti ja väkeä oli paikalla reilusti.

Ruokailun aikana osalle laitettiin kouraan laput joissa pyydettiin lyhyesti esittelemään omaa kotimaataan ja -yliopistoaan. Tällä kertaa myös tutorit nakitettiin mukaan esiintymiseen esittelemään oma suojattinsa. Tällä kertaa käytäntö oli vain yksi opiskelija per maa, eikä ollut muita suomalaisia kuin minä ja Marika. Tietenkin lappu sattui minulle. Myös Claudia "pääsi" esiintymään. Suuriakaan esiintymispaineita ei tuo tilanne aiheuttanut koska suurin osa yleisöstä oli kiinnostuneempia kukin omista keskusteluistaan esiintyjien sijaan. Omalla vuorollani heitin perusesittelyt japaniksi. Yleisesti kysymyksiä esitettiin todella laiskasti, mutta kohdalleni sattui kyselijä, jollaiseen tuskin olisin osannut varautua vaikka aikaa olisi ollut valmistautua. Nimittäin eräs indonesialainen tyttö kehui olevansa tennispelaaja Jarkko Niemisen suuri fani ja halusi kysellä hänestä.

Illallistilaisuuden jälkeen palasin labralle puuhailemaan. Kummallisesti porukka jälleen alkoi kaikota paikalta jo yhdeksän jälkeen. Eipä siinä sitten taaskaan halunnut olla viimeisenä menossa, niinpä lähdin itsekin kämpille tekemään kielikurssien läksyjä ja muuta arkista aherrusta.

Loppuviikko ja viikonlopun alku sujuivatkin vaihteeksi ilman mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tietenkin sopii kyseenalaistaa meneekö suurin osa näistä blogiteksteistä tuon määritelmän alle, mutta eipä pureuduta siihen sen tarkemmin. Torstaina olivat jälleen kielikurssit, joskin Aobayaman Intermediate 1 kurssi oli edelleen tauolla. Labralle tuli kuitenkin saavuttua ja labran porukan kanssa käytyä illallisella. Perjantaina ei labralle asti tullu kiivittyä, kuitenkaan ei blogitekstejäkään jostain syytä saanut aikaiseksi. Lauantaina tuli jälleen käytyä kaupungilla kiertelemässä ja katselemassa.

Syksyä

Juoksukilpailut

Lauantaina lähdin siis poikkeuksellisesti labralle, sillä Aobayamalla oli labrojen väliset viestijuoksukilpailut. Vaikka itse en juoksemaan joutunut, lähdin paikan päälle tapahtumaa seuraamaan. Minkä lisäksi tuon kilpailun jälkeen oli labralla perinteiden mukaan jälleen soppa-kekkerit, tällä kertaa sisätiloissa. Sää vaikutti aluksi juoksulle otolliselta, joskin viileältä, mutta aamupäivän aikana alkoi hiljalleen tihkuttaa vettä ja kaiken lisäksi lähtöäkin vielä viivästytettiin jostain syystä parillakymmenellä minuutilla vaikka kaikki oli lähtöpaikalla valmiina.

Aivan koko juoksureittiä en tiedä, mutta jokainen lienee juossut useamman kilometrin pätkän Aobayamalla ja sen ympäristössä. Joidenkin labrojen joukkueet olivat pukeutuneet mitä mielenkiintoisimpiin asusteisiin kisaa varten. Oli niin kirahvipukua kuin koulupukua ja kaikenlaista muuta. Jotkut olivat tyytyneet koko joukkueelle yhtenäisen varustuksen, mutta suurin osa oli silti kukin omissa urheiluvarusteissa liikkeellä. Joukkueita lienee ollut kaikekseen satakunta. Lopputuloksissa oman labran joukkue sijoittui 21. Sijalle.

Labralle ei kukaan sentään näyttänyt tuleen töitä tekemään, vaan lähinnä juuri soppa kekkereitä varten. Sopalla oli kyllä nimikin, mutta sitä en juuri nyt muista. Ruokailu tapahtui tällä kertaa kokoushuoneessa ja paikalla oli suurin osa labran väestä. Soppa oli varsin mielenkiintoista, vaikutti että liemeen oli heitelty mitä erilaisimpia aineita lähestulkoon kokonaisina. Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvää. Kuten tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin lyhyellä puheella ja syömisen yhteydessä näytettiin kuvia vastaavista tapahtumista muutamien viime vuosien ajalta.

Kekkereiden jälkeen en labralle enää kovin pitkäksi ajaksi jäänyt ihmettelemään. Edelleen sateisesta säästä huolimatta lähdin pitkästä aikaa kaupungille pyörimään vaikka kovinkaan paljon mitään hankittavaa ei ollut. Tarkoitus oli lähinnä vain mennä kiertelemään ja katselemaan. Yksi havainto tuli tehtyä heti saman tien, joulukoristeita oli ilmaantunut huomattavasti paljon enemmän, kunhan Halloween koristeista oli päästy. Myös itse kadut oli koristeltu erilaisin jouluvaloin ja muilla (enemmän tai vähemmän) jouluisilla koristeilla.

Ennen kuin lähdin palailemaan kämpille, päätin kuitenkin kysellä Mikoilta oliko heillä tiedossa jotain tekemistä illalle, ettei tulisi turhaa poljettua edestakaisin. Siinä vastauksia odotellessa istuskelin Disney Storen lähistöllä kun sadekin oli lakannut. Paikka oli otollinen sikäli että siinä odotellessa tuli tavattua useampiakin tuttuja ja siinäpä sitten kutsuttiin mukaan Albertin synttäreille. En ollut itse päivänsankaria aiemmin tavannut, mutta seurueen muita jäseniä kylläkin. Muutoinkin synttärikutsut ovat keskimäärin melko avoimia kaikille halukkaille. Jokainen tietenkin maksaa oman osuutensa niin senkään puolesta ei ole porukan koolla väliä. Suurin rajoittava tekijä on varatun tilan koko.

Synttärit oli varsin mukavat, joskin seurueeseen oli osunut useita ranskankielisiä, joten puhuttujen kielten sekamelska oli tavallistakin monipuolisempi. Kekkereiden jälkeen alun perin piti lähteä karaokeen osan porukasta kanssa ja tuon informaation Välitin myös Mikko S:lle ja Iikalle, mutta uskomattoman kauan kestäneen jähmimisen tuloksena oli että kaikki päättivät lähteä sittenkin takaisin kämpilleen. Sadekin oli jälleen alkanut, mutta ei siinä muukaan auttanut kun polkea sateessa Mikon ja Iikan kanssa takaisin kämpille. Ei heille nyt täysin hukkareissu tullut kun porukan jähmiessä olivat menneet pelihallissa käymään. Silti vastaava tapahtumien kulku on varsin tavallinen, joskin se että aivan kaikki päättävät lähteä pois ei tapahdu suinkaan joka kerta.

Sunnuntaina oli jälleen Group Morin järjestämät lounaskutsut vanhalla asuntolalla. Kuten keväällä piti ne olla ulkosalla, mutta edelleen sateisen sään vuoksi oli siirretty sisätiloihin. Saavuin paikalle hivenen myöhässä, mutta kyllä syötävää edelleen löytyi. Ilmeisesti edelliskerroista oli otettu oppia sikäli että vaikkakin pitsat olivat jälleen menneet varsin nopeasti, niitä tuli myös myöhemmin lisää. Kuitenkin mielenkiintoisempaa antia oli muut ruuat joita oli onneksi vielä jäljellä. Väkeä oli saapunut paikalle varsin reilusti eivätkä tilat kokoushuoneella olleet järin suuret, mutta hyvin siinä tultiin toimeen.

Varsinaisen luonaan ollessa ohi jäin vielä joksikin aikaa keskustelemaan paikalla olleiden kanssa. Tuli jälleen tavattua niin kevään keskustelukurssia pitänyt opettaja kuin rouva jonka kotona olimme Merin kanssa kesällä. Kaikille Maikoja tapaamassa olleille jaettiin myös ihan paperilla versio ryhmäkuvasta joita paikan päällä otettiin useilla kameroilla. Kuva olikin osittain parempi kuin omalle kameralle tallentunut versio ryhmäkuvasta.

Myöhemmin iltapäivällä lähdimme molempien Mikkojen kanssa kaupungille. Mikko S:llä oli tavoitteena hankkia vohvelirauta ja Mikon kanssa lähdimme lähinnä oppaaksi. Kaupoissa kierreltyämme ja kahvilla käytyämme Mikko lähti muihin menoihin, mutta jatkoimme Mikko S:n kanssa etsintää. Vohvelirauta löytyikin lopulta Yodobashilta, minkä jälkeen palasimme takaisin kämpille. Iltakin oli jo sopivasi pimentynyt, mutta onneksi illalla vallitsi vaihteeksi poutasää.

Illemmalla otimme tuon keittiöön ilmaantuneen grillin käyttöön porukalla. Paikalla ei kylläkään ollut kuin puolet kämpän asukeista. Kun aluksi oli ainekset haettu kaupasta aloitettiin grillailu yakisoballa (nuudeleita, kasviksia ja lihaa) ja sen erilaisilla versioilla. Muita grillattavia oli erilaiset lihat ja makkaroitakin löytyi, joskin erilaisia mitä Suomessa yleensä. Grillailu porukalla oli mukavaa ja grillikin toimi odotetusti, mutta tuskin tulee aivan joka viikko tehtyä, Kaikkine vaiheineen kuitenkin oma operaationsa.

Loppuilta kului arkisten askareiden parissa, tämän tekstin olisi toki voinut postittaa tuolloin jos olisi saanut aikaan että olisi kirjoittanut sen ensin… Mutta tässä se nyt on ja jälleen päivätty taantuvasti jotta aikajana säilyy järkevänä.

Juoksukilpailut (ja muuta)

Maikoa tapaamassa

Jatketaanpa viiveen purkamista taas.

Tiistaina aamu- ja alkuiltapäivä kuluivat jälleen kielioppikursseilla. Kurssien puolesta oikeastaan koko vuoden ainoaa antia tuleekin oleman juuri nuo kielikurssit, mikä oli odotettavissa jo lähteissä. Sinänsä hyvä ettei edes olettanut että omien opintojen edistämisen kannalta reissu olisi erityisen hyödyllinen, vaikka muuten arvokasta kokemusta onkin karttunut.

Aamusta kuitenkin Kawauchilla oli jotain tekeillä, sillä kerhotilojen, jotka sijaitsevat vanhoissa pienissä teollisuushalleja muistuttavissa rakennuksissa, edessä oli mielenosoitus ilmeisesti ja paikalla oli myös poliiseja paljon ja osa täydessä mellakkavarustuksessa. Mitään mellakkaa ei kuitenkaan näyttänyt syntyvän. Poliisien edessä yksi kuitenkin kovasti selosti asiaansa megafoniin ja jotkut olivat pysähtyneet kuuntelemaan. Suurin osa kuitenkin teki asioita tavallisen rutiinin mukaan ja kiiruhti tunneille. Siitä mistä tarkalleen oli kyse, ei ole varmaa tietoa mutta liittynee kyseisten rakennusten tulevaan purkamiseen, tai sitten johonkin muuhun.

Iltapäivällä oli labralla jälleen seminaari jonne oli aikaa siirtyä vain parinkymmenen minuutin verran. Bussikin meni sopivasti ohi ennen kuin ehti edes pysäkin lähelle joten päätin vaihteeksi kipaista mäkeä ylös jalkaisin. Ilma ei ollut mahdottoman kuuma, mutta hikihän siinä silti tuli, mutta tupa reippailtua. Päivät ovat sen verran pimentyneet että koska seminaari venyi yli viiden, oli sen loppupuolella jo pimeää ulkona ja ainoa valonlähde oli dataprojektori. Olikin jokseenkin haasteellista koittaa pysytellä hereillä hämärässä huoneessa. Enkä suinkaan ollut ongelman kanssa yksin.

Kun varsinaiset esitykset oli pidetty, näyttivät tekeillä olevaa tuleville opiskelijoille suunnattua labran esittelyvideota koko porukalle ilmeisesti ensi kertaa. Seminaarin jälkeen kutakuinkin kaikki keskittyivätkin tuon videon viimeistelyyn. Minusta ei ollut kuin isommasta valokuvasta suurennettu varsin sumea kuva, joten halusivat kuvata paremman pätkän. Ja mikäs siinä, ei se minua haitannut. Itse keskityin omiin hommiini enkä juuri videon kasailuun osallistunut. Ilta venyikin taas varsin pitkäksi labralla. En tiedä mikä on syy myöhäiseen työskentelyyn paikallisilla, mutta itse en aina yksinkertaisesti viitsi lähteä vaeltamaan kämpille.

Kun kuitenkin kämpille asti pääsin, oli pöydälle ilmestynyt isokokoinen grilli jonka alkuperää ei kukaan kämppäkavereista tiennyt. Grilli oli aivan uusi joten ensimmäinen arvio oli että joku oli sellaisen hankkinut. Osoittautui kuitenkin että sellainen oli asuntolan toimesta lisätty jokaisen solun varustukseen. Siinä ei sitten kauaa mennyt kun Kakinuman johdolla jo alettiin suunnitella grillailua viikonlopulle.

Illalla Mikko S kysyi olisiko kiinnostusta lähteä tapaamaan "aitoa maikoa", tilaisuus tällaiseen oli Group Morin rouvien opastuksella keskiviikkona. Koska mitään aikataulutettua ohjelmaa ei ollut, ajattelin että siinäpä olisi ainakin jonkinlaista vaihtelua päivärytmiin. Se mikä maiko oikeastaan on, voisi olla oman artikkelin arvoinen asia, mutta tiivistettäköön tähän että maiko on ikään kuin geisha harjoittelija.

Keskiviikkona liikkeelle lähdettiin vanhan asuntolan aulasta Group Morin edustajan kyyditsemänä. Paikka missä esiintyminen tapahtui osoittautui olevan Mitsukoshi tavaratalon yläkerrassa. Tapahtuma oli kaikille avoin, mutta tuskinpa sinne olisi tullut yksikseen satuttua paikalle. Tapahtuman kulku oli sellainen että aluksi maikot tulivat lavalle ja heidän opettajansa kertoi mitä maikon koulutukseen kuuluu. Tämän jälkeen maikot esittivät perinteisiä tansseja ja lopuksi sai vielä esittää heille kysymyksiä sekä poseerata valokuvassa heidän kanssa.

Kun tilaisuus oli ohi, menimme tutustumaan samaisessa tavaratalossa järjestettyyn markkinoiden tyyppiseen tapahtumaan, jossa erilaisia käsitöitä ja ruokia myytiin kojuissa. Paikalle oli kerääntynyt muitakin vaihto-opiskelijoita ja porukalla mentiin vielä kahvilaan. Kaikki jotka eivät olleet pyörällä tai muulla omalla kulkuneuvolla liikkeellä saivat kyydin myös takaisin asuntolalle. Koska kello oli jo kuitenkin sen verran paljon, en enää labralle lähtenyt. Sen sijaan menimme S-Mikon kanssa läheiseen Gyoza ravintolaan (kiinalaista ruokaa, Wikipedian artikkeli aiheesta englanniksi) illalliselle. "1.5 ateria" kuulosti hauskalta, joten tilasimme sellaiset. Aterian nimi juonsi mitä ilmeisimmin siitä että siihen kuuluu puolitoistakertainen määrä syötävää. Ja kyllähän sillä nälkä lähti, varsinkin kun Mikko ei meinannut omaa annostaan jaksaa joten avustin hieman.

Ilta kuluikin sitten opiskellessa kunnes siinä illan mittaan kantautui tieto Jokelan tapahtumista ja siinä tuli Suomen ja kansainvälisiä uutisia seurattua ohessa tavanomaista tarkemmin. Järkyttävä tapaus, mutta ei siitä enempää. Asiaa on kyllä vatvottu riittämiin muissa medioissa.

Torstain tunneilla meinasi väsy vaivata kun edellisenä yönä tuli valvottua turhan myöhään. Pää meinasi olla jumissa erityisesti kanji-sanakokeen kanssa. Iltapäivällä kiiruhdin bussille koska oletin että tavalliseen tapaan olisi kurssit myös Aobayamalla ja ehdinkin bussiin ajoissa. Kiiruhtaminen oli kuitenkin turhaa koska tunnit oli peruttu opettajan poissaolon vuoksi. Tieto asiasta tuli sähköpostiin kuitenkin vasta iltapäivällä, mutta samassa yhteydessä kerrottiin että tuon kurssin kaikki tunnit koko kuukaudelta on peruttu. Kiireen kannalta mukavaa, mutta koska kurssi on sinänsä täysin ylimääräinen ja osallistuin oppiakseni, tieto hieman harmitti. Mutta minkäs tuolle mahtaa.

Illalla labralle jämähti turhankin pitkäksi aikaa. Kun kämpille vihdoin tuli saavuttua oli viestivihkoon kirjoitettu että minua oli koeitettu tavoitella puhelimitse toimistolta ja postilaatikkoonkin oli jätetty viesti jossa pyydettiin tulemaan toimistolle juttelemaan. Hieman jäi vaivaamaan mistä oikeastaan on kyse, mutta eipä asiaa paljoakaan voinut enää yöllä edistää, niinpä selvittely sai jäädä aamulle. Siksi heräsinkin melko ajoissa ja menin toimistolle kyselemään mikä oli homman nimi. Kuitenkaan henkilö joka asiaa hoiti ei ollut paikalla, vaan ilmeisesti opastamassa Tohoku Universityn bussilla saapunutta pukumiesten ryhmää (Mistä tuossa oli kyse, sitä en tiedä). Lupasinkin tulla takaisin myöhemmin koska olin päättänyt ottaa päivän rauhallisemmin.

Palasinkin kämpille ja keittiössä kerrankin rauhalliseen tahtiin nautin aamupalaa ja vähän ajan päästä soittivatkin jälleen että nyt sopisi tulla juttusille. Itse asia oli varsin vähäpätöinen kaikkiin edeltäviin vaiheisiin nähden. Nimittäin vuokraamani lisäpatjan vuokran perimisessä oli tapahtunut virhe eikä minulta oltu velotettu mitään siitä elokuun jälkeen ja halusivat tietää sopiiko minulle että veloittavat kerralla useamman kuukauden maksut. Kaiken lisäksi olivat vähentäneet summasta yhden kuukauden vuokran koska virhe oli heidän. Mikäs siinä, mutta olisi asiasta varmaan pelkkä ilmoituskin riittänyt mystisten "we would like to talk to you" viestien sijaan. Tulipa ainakin selvitettyä.

Muuten perjantai kuluikin suunnitelman mukaan rauhallisesti. Labralle en lähtenyt, koska aikaa oli siellä viikon mittaan tullut vietettyä enemmän kuin tarpeeksi. Illalla Mikko S oli kyellyt mukaan johonkin kekkereille, mutta huomasin kutsun vasta kun oli jo liian myöhäistä lähteä mukaan. Niinpä myös ilta jatkui rauhallisissa merkeissä. Mikä oli ihan hyvä koska lauantaina puolestaan oli aikataulutettua ohjelmaa jo aamusta. Mutta siitä lisää lähiaikoina.

Säätila on jatkunut varsin miellyttävänä, joskin sadekuuroja on välillä tullut ennusteiden pienistä prosenteista huolimatta. Paikalliset kovin valittaa kylmää välillä, mutta omasta mielestä sää on ollut juuri sopivaa syyssäätä. Rogerin kanssa on tullut usein keskusteltua lämmitystilanteesta vanhalla asuntolalla ja hän olikin kyllästynyt vetoisiin ikkunoihin ja heikkoon lämmitykseen ja teipannut ikkunat sekä hankkinut kuumailmapuhaltimen. Itsekin on tullut jo käytettyä ilmastointilaitetta lämmitykseen eikä enää ikkunaa viitsi pitää auki pitkiä aikoja ainakaan iltaisin tai öisin.

Maiko-san

Halloween

Viivettä tuppaa taas syntymään, mutta koetetaan taas ottaa hieman kiinni. Ettei veny liian pitkäksi keskitytään tässä edelliseen loppuviikkoon ja viikonloppuun joten tekstikin on päivätty sitä mukaa viime viikolle…

Otsikoista vielä sen verran ettei teksti suinkaan käsittele Halloweenia sinänsä, sillä se ei virallisesti ole juhlapäivä Japanissakaan. Kuitenkin erinäistä Halloween roinaa kyllä kaupoista löytyi vaikka millä mitalla. Keskiviikko 31.10. kuitenkin lienee ollut se virallinen päivä ja joku amerikkalainen oli myös järjestänyt Halloween bileet vanhalla asuntolalla. Itse kuitenkin noista kekkereistä kuulin vasta torstaina ruotsalaiselta Rogerilta, joka on samassa kielioppikurssin ryhmässä ja oli noilla juhlilla ollut. Kuulemma bileet eivät olleet järin suuret ja tiedotus ei ollut levinnyt kovin laajalle.

Torstain tunnit kuluivat normaaliin tapaan, joskin kanjien kanssa taistelu tuntuu välillä uuvuttavalta. Ulkoa pänttääminen ei koskaan ole ollut ominta alaani, mutta lienee ainoa taktiikka merkkien opetteluun. Koulupäivä oli sikäli normaalia lyhyempi että iltapäivän Intermediate I kurssi Aobayamalla oli peruttu, joten kerrankin ei ollut turhan kova kiire siirtymiseen. Nimittäin normaalisti on 10 minuuttia aikaa ehtiä Aobayamalle. Kävellen nousuun menee vartti jos ei halua mahdottoman paljon hikoilla ja bussit menee sopivasti niin että pysäkille täytyy olla saman tien kiiruhtamassa edellisen tunnin loppuessa. Iltapäivä ja ilta kului sitten labralla puuhaillessa.

Perjantaina ei labralle tullut lähdettyä. Sen sijaan päätin ensin keskittyä hieman lepäilemään ja vasta sen jälkeen koettaa saada jotain hyödyllistä aikaan. Kuten jo olen saattanut aiemminkin mainita, ei projektini tässä vaiheessa sillä ole juuri väliä missä hommaa tekee kun sitä on kuitenkin tehtävä omalla koneella. Kuitenkin myös labralla näyttäytyminen lienee hyvä idea toisinaan. Kuitenkin perjantaipäivä meni ohi vikkelään ja illalle oli suunnitteilla vaihteeksi menoa kaupungille, vaihteeksi Yuun järjestämänä. Hän ilmeisesti halusi juhlistaa oman projektinsa valmistumista, vaikka eihän siinä nyt aina edes syytä kaivata lähteä.

Illan mittaan tuli käytyä parissakin paikassa syömässä ja juomassa. Tuolla kertaa molemmat paikat oli sellaisia joissa oli tullut käytyä jo aiemminkin. Porukassa oli mukana niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tulokkaita ja muita joita ei ollut tullut aiemmin tavattua. Matiaksen synttärien kunniaksi oli aikomus Mikkojen kanssa lähettää hänelle onnitteluviesti, mutta kenelläkään ei ollut sähköpostiosoitetta muistissa eikä arvailutkaan osunut oikeaan ja kuvakin katosi ottamisen jälkeen puhelimen muistista, joten tuo jäi suunnitelmaksi.

Lauantai ja sunnuntai tuli vietettyä varsin rauhallisesti ilman mitään erikoisempia tapahtumia tai muuta aktiviteettia. Meneehän sen välillä niinkin. Siivoilua ja pyykkäystä ja muuta tarpeellista toki tuli tehtyä.

Maanantaina ei oppitunteja ollut, mutta silti lähdin labralle. Jätin kuitenkin tietokoneen kämpille ja otin vain oppikirjat mukaan ja keskityin lähinnä opiskeluun, mutta myös kävin läpi projektini jo valmiita osia ja päätin välillä koittaa hieman kartoittaa mitä on oikeastaan saatu tähän mennessä aikaan.

Marraskuun alun säätila on Sendaissa ilmeisesti ollut hivenen tavanomaista lämpimämpi. Auringossa lämpötila on noussut vielä 20 asteen tienoille, joskin illat ja aamut ovat kovin kolean tuntuisia vaikka lämpöä on noin kymmenen asteen verran. Hanskat tuli kaivettua esiin kaapista, mutta pipoa en kyllä vielä ole tuntenut tarvitsevani, vaikka monilla näkyy jo olevan lähes täysi talvivarustus päällä.

Jatketaan kun on vähemmän myöhäinen ajankohta…