Lokakuun loppua

Ja jatkuu… (niin ikään päivätty takautuvasti)

Kerrankin sääennusteet osuivat täysin kohdalleen ja sunnuntaiksi säätila teki täyskäännöksen aiempaan nähden ja sää oli kauniin aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden myös varsin lämmin. Lämpötila nimittäin kohosi jälleen yli 20 asteen ja ainakin auringossa tarkeni paremmin kuin hyvin.

Sunnuntaille ei sen kummempaa tekemistä ollut tiedossa joten lähdin kaupungille tutkailemaan tilannetta. Sitä ennen kuitenkin kiipesin paloportaita pitkin 10. kerrokseen ottamaan muutaman valokuvin jo jokseenkin syksyisistä maisemista. Joko hämähäkit olivat itse häipyneet syksyn tullen tai sitten portaikko oli käyty siivoamassa, kuitenkaan hämähäkkejä ei enää näkynyt minkään kerroksen kohdalla.

Ja ennen lähtöä näin televisiosta että Sendaissa oli meneillään valtakunnalliset yliopistojen viesti-maraton juoksukilpailut. Kun pääsin keskustaan asti oli juoksureitti juuri matkan varrella niinpä jäin hetkeksi seuraamaan tapahtumia. Juoksijatkin paikan ohi vilahti, mutta mielenkiintoisempaa oli seurata kannatusjoukkojen toimintaa. Niitä riitti aina amerikkalaistyylisistä cheerleadereista perinteisemmän näköisiin mustiin pukeutuneisiin poikajoukkoihin jotka ison rummun säestämänä vetivät läpi koreografioitaan. Kannatus oli sikäli tasapuolista että jokaiselle ohikulkeneelle juoksijalle riitti kannustusta.

Kun juoksijat pääsivät maaliin, purkautui väki katujen varrelta ja itsekin jatkoin matkaa. Lieneekö hyvä sää vai mikä houkutellut väen liikkeelle, mutta kaupungilla oli todella paljon väkeä kaupoissa ja kaduilla. Koska vaatteita oli jo aiemmin viikolla tullut hankittua toistaiseksi riittävät määrät, keskityin tuolla kertaa enemmän muihin kuin vaatekauppoihin. Pelikaupasta tuli hankittua Tetris DSlle, joka on ollut listalla jo oikeastaan tänne saapumisesta alkaen, mutta on vain jäänyt hankkimatta. Daiso 100 jenin kaupasta tuli hankittua kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä.

Illallista tuli syötyä Yoshinoyalla ja sielläkin syksyn myötä aterian yhteydessä tarjottava kylmä vesi oli vaihtunut kuumaan vihreään teehen, joskin kyltin mukaan tuo oli valinnaista, mutta oletuksena teekuppia tarjottiin ääreen. Kun vielä paluumatkan varrelta tuli hankittua tarvittavat pesuaineet ja konbinista löytyi "Final Fantasy Potion" limsaa oli reissun saalis varsin kattava.

Illalla kämpillä oli Mikolla jälleen leipomukset vireillä. Kovasti on löytynyt intoa leipomiseen viime aikoina ja mikäs siinä kun se tuntuu sujuvat myös enemmän kuin haasteellisella uunilla. Ruokaostoksillekin olisi pitänyt vielä lähteä, mutta ei enää jaksanut, päätin tulla toimeen niillä tarpeilla mitä kaapista löytyi.

Maanantaina hoidin aluksi muita asioita ja labralle tuli mentyä vasta myöhemmin iltapäivällä ja silloinkin keskityin enimmäkseen kielikurssien läksyihin ja muihin opiskeluasioihin. Labran työpöydällä on tilaa kuitenkin enemmän ja tuleepa tehtyä muutakin kuin istuskeltua kämpillä. Myös illallisateriat ruokalassa labran porukalla ovat ihan kivaa vaihtelua. Illasta aikaa labralla tuli vietettyä pidempäänkin ja sen jälkeen vielä ruokakauppaan (joka on käytännöllisesti auki ympäri vuorokauden). Niinpä kello oli jo melko paljon ennen kuin kämpille ennätti. Ei siinä paljon kummempia enää viitsinyt kuin käydä nukkumaan.

Tiistaina oli tavalliseen tapaan aikainen herätys ja heti aamusta tunneille. Aamulla menijöitä tuntuu riittävän ja erityisesti yliopistolle päin suuntaava pyörä-/mopokolonna on usein varsin mittava. Matkan varrelle osuu myös alakoulu (käännös japaninkielisestä sanasta, siitä miten suomessa eri asteen kouluja nykyään nimetään ei ole juurikaan käsitystä) ja lukio, joten myös eri-ikäisiä koululaisia on liikkeellä.

Tunnit sujuivat ihan normaaliin tapaan, joskin oli mukavaa että vihdoin oli myös Niiyama-sensein pitämät kielioppitunnit, edellisellä viikolla häntä tuurasi torstain tunteja pitävä Fukushima-sensei. Ruokatunnilla oli jonot ruokalaan tavalliseen tapaan lähes ulos asti, niinpä päätin osaa curry annoksen pihalla olleesta myyntivaunusta, koska jono sen ääressä oli jokseenkin lyhyempi. Ja mikäs siinä oli ulkosalla aterioidessa kun sääkin oli varsin suotuisa.

Kanjien pänttääminen ei ole sen helpommaksi muuttunut ja välillä jo aiemmin opeteltujen muistaminenkaan ei ole niin helppoa, mutta ainakaan kirjoittaminen ei tunnu yhtä haasteellista, kunhan ei tarvitse yrittää tunkea yli kahdenkymmenen vedon, tai muuten monimutkaisia, merkkejä kovin pieneen tilaan. Koska labran seminaaria ei tällä viikolla ollut, kerrankin ei ollut kiire siirryttäessä Aobayamalle. Labralle kuitenkin menin iltaa viettämään projektini kanssa puuhaillessa. Pitäisi varmaan koettaa saada käsiin kunnon oppimateriaalia Java3D:stä sillä ei sen kanssa vielä ole kovinkaan hienoihin sovelluksiin päässyt. Kun nyt edes saisi JavaDoc:in toimimaan yhteen Eclipsen kanssa. (Jos ei edellistä lausetta käsittänyt, turha huolestua)

Illalla kämpille palatessa jälleen osoittautui että jos sateen todennäköisyys ennusteessa on vain 30% voi silti sataa vaikka itse ennuste lupaa pilvistä. Nimittäin vähän sen jälkeen kun oli astunut ovesta ulos, alkoi hiljalleen voimistuva tihkusade. Kun olin päässyt Kawauchin pyöräkatokselle asti, oli sade jo voimistunut ihan kunnon sateeksi. Niinpä jäin hetkeksi katselemaan tilanteen kehittymistä ennen kuin kiskoin sadetakin niskaan ja lähdin polkemaan. Sade kyllä heikkeni taas jonkin verran mutta ei kokonaan lakannut ennen kuin vähän sen jälkeen kun olin päässyt perille.

Keskiviikkona ei ollut kielikursseja, mutta labralle lähdin silti touhuamaan iltapäivällä. Mukaan otin myös oppikirjat että labralla saattoi tehdä myös kotitehtäviä ja koittaa päntätä kanjeja koska isommalle pöydälle on hauskempi levitellä kirjoja ja papereita, eikä Aobayamalta kuitenkaan takaisin viitsi kovin aikaisin lähteä jos sinne asti yleensä päätyy. Ilta menikin sitten labralla, joskaan en kovin myöhälle viitsinyt olla. Illalla olisi ilmeisesti ollut myös halloween-bileet, mutta niistä kuulin vasta torstaina. Tiedä sitten olisiko sinne jaksanut lähteä vaikka olisi ajoissa tiennyt, varmaan sitä olisi ainakin tullut käytyä katsastamassa mikä oli meininki.

Siihen loppuikin lokakuu, jatketaan marraskuun puolelle lähiaikoina.

Päivän havainto V

Polkupyöristä ja niiden parkkeeraamisesta (tilitysvaroitus, teksti kannattanee jättää lukematta)

Aiheesta on tilitetty paikallisille jo kyllästymiseen asti niin tilitetään nyt vielä myös tänne. Nimittäin syksyn ja uusien opiskelijoiden saapumisen myötä asuntolan ympäristön pyöräkatokset ovat vaipuneet kaaoksen valtaan jollaista ei keväällä tai kesällä ollut havaittavissa. Mikä sitten mahtaa olla syynä tilanteeseen, tietäisitte jos kertoisin, mutta en kerro kun en tiedä...

Tilanne on lähtökohtaisesti siis sellainen että asuntolan ympäristössä on kyllä varsin hyvin katettua parkkitilaa polkupyörille, mutta vain pienessä osassa katoksia on pyörätelineet ja ilman telineitä yhden pyörän kaatuessa on koko telineellinen kumossa, ja pyörän jalkojen varsin kiikkerän luonteen vuoksi sitä sattuu usein. Näin ollen nuo vähät pyörätelinepaikat ovat varsin kysyttyjä eikä pyörätelineisiin sentään ole mitään varaussysteemiä. Kuitenkin keväällä ja kesällä paikka, joskin ahdas, yleensä löytyi. Tilanne ei kuitenkaan ole tuo enää.

Sinänsä reilu peli ja ensin paikalla olleet saa paikat, ei siinä mitään, mutta se miten telinepaikkoja tuhlataan ärsyttää. Oma lukunsa on telineen eteen jätetyt mopot jotka vievät saman tien muutaman paikan, mutta myös pyöriä lukitaan telineisiin miten sattuu niin ettei usein katosten lomassa pääse edes kulkemaan mitenkään. Myös kauempana vanhalla asuntolalla asuvat ovat alkaneet jättämään pyöränsä aivan uuden asuntolan oven edessä oleviin telineisiin (ja niiden ympäristöön) vaikka lähempänä olisi omakin katos. Kiusa se pienikin kiusa tietenkin.

Tilanne pyöräparkeissa Kawauchilla on myös melko kaoottinen, mutta ainakin siellä on hyvä tekosyy yhden suuren parkkialueen ollessa pois käytöstä metrotyömaan johdosta. Siellä suurin haitta on bussipysäkin tukkiminen polkupyörillä. Tokihan sitä pitää pyörä lähelle saada, mutta parinkymmenen sentin väylä pysäkillä ei ole kiva varsinkin kun siitä pitää vielä pakosta ajaa pyörillä vaikka väkeä on odottamassa bussia.

Ja onko pyörän valon käyttö todella niin haasteellista, on aina niin kiva yllätys kun taluttaa pyöräänsä mäkeä ylös kapealla aidatulla jalkakäytävällä ja joku päättää lasketella alas samaista väylää pimeällä pyörällä ja aina varmuuden vuoksi ajaa lähes päälle, joskaan eipä jalkakäytävällä ole juurikaan tilaa väistellä, kummankaan. Väistely on tietenkin paikallisten erikoisuus, mutta väittämä ettei pyöräilijöiden liikennekäyttäytymiseltä kannata odottaa juurikaan tolkkua pitää kyllä paikkansa.

Kyllä tätä avautumista riittäisi, mutta eiköhän tämä riitä tällä erää.

Arkea ja muuta

huom, päiväys on takautuva myöhemmän lukemisen helpottamiseksi.
- - -

Viikon alku meni ilman mitään sen erikoisempia tapahtumia. Maanantaina ei tullut labralle lähdettyä lainkaan, mutta opiskeltua tuli ihan kämpillä. Edellisessä tekstissä mainittu Mikon leipoma hedelmäpiirakka osoittautui varsin hyväksi. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa saada käsitystä siitä mihin kaikkiin tuon ihme-uunin kapasiteetti oikeastaan riittää. Kovin kuumaksi se ei kuitenkaan millään lämpene eikä tilaa ole mahdottoman paljon.

Tiistaina oli normaaliin tapaan kielikursseja heti aamusta. Onnistuneesti tuli vääntäydyttyä paikalle melko pahasta aamuruuhkasta huolimatta, joko sitä muisti tekee temppuja tai sitten ruuhkaa on aamuisin huomattavasti enemmän kevääseen nähden. Ruokatunti oli siinä mielessä erikoinen että silloin oli labran Imonikai samassa paikassa kuin edeltävänä lauantaina. Aikaa ei itsellä ollut juuri kuin tuon tasan tunnin mittaisen ruokatunnin verran, mutta koska sää oli erittäin suotuisa lähdin paikalle katselemaan mikä oli meininki.

Ei labran porukka suinkaan ollut paikalla yksin, joskin muuten väkeä oli paikalla huomattavasti vähemmän kuin lauantaina mikä toki oli varsin luonnollista, olihan sentään normaali arkipäivä. Ruokalista oli oikeastaan täysin sama kuin lauantaina, mikä myös oli varsin odotettavissa. Makino-senseitä lukuun ottamatta myös proffat osallistuivat kokkailuun ja hyvin se tuntui luonnistuvan.

Sää oli tosiaan muuten varsin hyvä, mutta kova tuuli meinasi viedä mukanaan kevyemmät esineet. Kyllä siinä ehti sopastakin taas nauttia ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin Kawauchille ja kanji-kurssille. Matka joelle meni mukavasti alamäkeä lasketellessa, paluumatka olikin sitten lähes pelkkää ylämäkeä. Tunnille saavuin hivenen myöhässä, mutta ei se haitannut ja sanakoekin tuli tehtyä (josta tuli täydet pisteet...). Iltapäivällä oli muu porukka jo ennättänyt takaisin labralle kun saavuin sinne. Ilta tulikin puuhailtua siellä, kunnes vähän illallisen jälkeen lähdin takaisin kämpille lepäilemään.

Keskiviikolle ei ollut oppitunteja tai muutakaan aikataulutettua ohjelmaa, joten päätin vihdoin lähteä tutkailemaan syysvaatetilannetta kaupoissa. Ensimmäinen hankinta oli kengät sillä mukanani tuomat nahkakengät ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Sen verran paljon on kengillä tullut vaellettua että näyttävät kuin olisivat palvelleet jo useamman vuoden. Myös kenkien jatkuva riisuminen kuluttaa kenkiä, varsinkin jos siinä koittaa oikaista toisinaan. Kengät kuitenkin löytyi ihan tavallisesta kenkäkaupasta, joskin olivat kaupan suurimmat.

Pitkähihaisia paitoja tuli hankittua useita ja syyssäihin mainiosti sopiva kevyt takkikin löytyi. Mainostipa tuo toiselta puolelta pehmeää puuvillakangasta ja toiselta puolelta jännää pörröistä kangasta oleva takki että sitä voi pitää kumminpäin haluaa. Myös flanellipaidat joita viimeksi on käyttänyt joskus 90-luvulla näyttivät olevan jälleen todella vahvasti edustettuna vaatekaupoissa. Myös farkut hankin vaikkakaan niitä ei meinannut kovin isoja löytyä tavallisista vaatekaupoista eikä tuolla kertaa tullut Grand Backiin mentyä.

Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon joulukoristeet joita joissakin kaupoissa näkyi jo melkein yhtä paljon kuin Halloween-krääsää. Sinänsä erikoista, varsinkin kuin kumpikaan juhlista ei kuulu japanilaiseen kulttuuriin. Lienee sitä amerikkalaista kulttuuri-imperialismia tai jotain muuta vastaavaa.

Keskiviikkoilta kuluikin opiskelun merkeissä. Aamupalatarvikeostoksille olisi pitänyt vielä jaksaa, mutta se jäi tekemättä joten torstaiaamuna lähdin ajoissa liikkeelle ja hankin konbinista sopivaa aamupalaa; voileipiä, onigiri (täytettyjä riisipalloja jotka on kääritty noriin) ja mehua. Kyllä niillä ruokatuntiin asti jaksoi. Torstai oli jälleen kiireinen opiskelupäivä myös kurssien puolesta niin Kawauchilla kuin Aobayamalla ikään. Kaikkien kurssien jälkeen olisi niin välttämättä labralle jaksanut, mutta kun kerran 'yamalle asti oli tullut vääntäydyttyä tuli sitä myös labralle mentyä ja ilta vierähti jälleen varsin nopeasti eikä pois tullut lähdettyä ennen kuin illallisen jälkeen.

Perjantain päätinkin sitten ottaa rennommin ja labralle jäi lähtemättä, sen sijaan puuhailin kämpillä hommia sitä mukaa mitä jaksoi. Illalla oli vanhalla asuntolalla opiskelijabileet joista tieto levisi varsin tehokkaasti puskaradiossa. Paikalle saapuikin melko paljon väkeä, niin uusia kuin vanhojakin tuttavuuksia. Myös lauantaina olisi ollut juhlia tarjolla vielä yksien tervetulojuhlien muodossa uusille opiskelijoille. Sinne ei kuitenkaan tullut lähdettyä. Sää oli perjantain ja lauantain varsin sateinen, vettä satoi molempina päivinä lähes tauotta kauden 20. taifuunin puskiessa sadealuetta edellään. Itse taifuuni kuitenkin pysyi pääosin merellä ja Sendaissa vaikutuksen jäi noihin sateisiin.

(jatkoa seuraa myöhemmin...)

Imonikai

Otsikko viittaa Miyagin ja Yamagatan alueiden perinteiseen syystapahtumaan jossa väki kokoontuu jonnekin ulkosalla keittelemään perinteistä perunakeittoa ja muuten vaan nauttimaan syksystä. Suomeksi käännettynä nimi kaiketi tarkoittaa kutakuinkin "perunakeittojuhlaa". Mutta kuten tapana on ollut, edetään asioissa aikajärjestyksessä.

- - -

Keskiviikkona ei ollut kielikursseja, joten rauhassa sai nukkua pitkään. Labralle lähdin kuitenkin puuhailemaan, mutta vasta iltapäivän puolella. Iltapäivisin ja iltaisin labralla on muutenkin yleensä rennompi meininki, joskaan aamupäivistä siellä ei juurikaan ole kokemuksia. Suurin osa vanhemmista opiskelijoista muutenkin ovat siellä nimenomaan iltapäivisin. Siinäpä jälleen tuli Java3Dtä pyöriteltyä josko siitä jotain tolkkua saisi. Enimmäkseen olen koittanut lähestyä asiaa esimerkkien kautta sillä manuaalia lukemalla meinasi lähinnä nukahtaa.

Labralla näyttää olevan tapana lähteä porukalla syömään illallista yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä. Muutenkin Aobamayamalla näyttää olevan varauduttu iltavuoroihin sillä ruokala on auki yhdeksään ja kirja-/yleiskauppa arkisin yhteentoista illalla. Iltaisin puoli yhdeksään asti ruokalalla tarjoiltavat ateriat ovatkin varsin hyvä syy käydä siellä illallisella, sillä kaiken tarvittavan sisältävän kokonaisuuden (salaatti, vaihtuva pääruoka, riisi ja misokeitto) saa noin 400 jenillä (hieman yli 2 euroa).

Torstai olikin sitten varsinainen kielikurssipäivä, jo reppua pakatessa tuntui että mukaan lähti pienen tai keskikokoisen sivukirjaston kokoelmien verran kirjoja ja vielä tietokone päälle. Kielikursseja olikin aamuyhdeksästä viiteen iltapäivällä. Aamun kielioppitunteja piti kevään kursseilta tuttu Fukushima-sensei, jonka selostuksessa nyt pysyi ehkä hieman paremmin kärryillä. Lounastauon (mikä olisi tervetullut myös suomalaisiin yliopistoihin) jälkeen kanji-tunteja piti niin ikään kevätlukukaudelta tuttu Niiyama-sensei. Hänen tunneillaan käy aina mielellään sillä osaa opettaa asioita juuri sopivalla tavalla. Kanji tunneilta olikin 10 minuuttia aikaa siirtyä Aobayamalle niin ikään kielikurssia varten. Aobayaman kurssi on hieman vaikeusasteeltaan hankalampi ja pitkän päivän päätteeksi tuntui varsin haasteelliselta edes koettaa pysytellä mukana mistä oikeastaan oli kyse. Myös Mikko ilmaantui samalle kurssille, mutta hän on sentään käynyt paria astetta haastavammat kurssit myös Kawauchilla.

Tuntien jälkeen keskustelinkin opettajan kanssa kurssin suorittamisesta, hänen neuvo oli vain yrittää pysytellä mukana. Täysin vapaaehtoisena kurssina tuon voi jättää pois koska tahansa, mutta täytyyhän sitä nyt edes koittaa. Päivän päätteeksi menin vielä labralle kun kerran Aobayamalle oli tullut kulkeuduttua. Eipä siinä uupuneena paljoakaan saanut aikaan, mutta tulipa ainakin oltua paikalla, mikä sinänsä on jo tärkeää japanilaisessa opiskelukulttuurissa. Kun labralta ei näyttänyt olevan porukkaa lähdössä illalliselle vielä puoli kahdeksankaan jälkeen, lähdin sinne itsekseni ottaen jo kantamukseni mukaan että syötyäni saman tien lähtisin kämpille. Kuitenkin kun lähdin ruokalalta vähän ennen yhdeksää saapui labran porukkaa sinne, mitä sitten lienee ollutkaan labralla tekeillä kun niin myöhään olivat liikkeellä.

Torstai vei mehut sen verran tehokkaasti ettei perjantaina jaksanut labralle lähteä, muutenkin perjantai jäi melko tapahtumaköyhäksi päiväksi, mitä nyt "nakkivuoron" velvoittamana kävin postit tarkistamassa ja siellä olikin seuraavan kuun "tarviketilaus" sekä ilmoitus pelastautumisharjoituksesta tulipalon varalta marraskuussa.

Lauantaina aamupäivällä oli sitten tuo @home -kerhon järjestämä Imonikai, paikka oli sama kuin toukokuisessa grillijuhlassa eli Hirose-joen rannalla. Paikalla oli paljon väkeä sekä opiskelijoita että muita omissa porukoissaan. Ajankohta oli varsin otollinen Imonille ja sääkin oli suotuisa, lämmin jopa vaikka edellisenä iltana ei sateelta kovin lupaavalta vaikuttanutkaan. Nuotiolla keitelty perunakeitto oli varsin hyvää ja tilaisuudessa näki jonkin verran tuttuja, enimmäkseen japanilaisia tai kiinalaisia tutkinto-opiskelijoita, sillä vaihto-opiskelijat ovat enimmäkseen vaihtuneet. Myös uusiin tulokkaisiin tuli hieman tutustuttua. Porukka oli jaettu ryhmiin omien patojen ääreen ja samaan ryhmään osui myös pari uutta opiskelijaa.

Kun paikalta oltiin jo muutenkin hiljakseen valumassa pois, tulivat ilmoittamaan että poliisit aikovat viedä polkupyörät pois. Ilmoitus herätti suurta hämmennystä, mutta myös kiirehtimistä. Ilmeisesti kyse oli joistakin pahoin kulkureitille jätetyistä pyöristä, mutta kaikki ottivat pyöränsä ja moponsa ja poistuivat varmuuden vuoksi. Ei päivän outoudet vielä siihen päättyneet, sillä kun olimme kävelemässä takaisin asuntolalle päin oli Ushigoe-sillalle asettunut mies huutamaan jotain kovaan ääneen kohti Imoni-yleisöä, aivan perille ei päästy mitä valitti, mutta parhaaksi katsottiin jättää tapaus omaan arvoonsa. Kuulemma huuto oli jonkinlaista yleistä tilitystä ja kiroilua, mikä sitten olikaan syy enpä ole moista vielä aiemmin kohdannut.

Loput lauantaista kului jälleen ilman mitään ihmeellisempiä tapahtumia. Ruokaostoksilla tuli käytyä, mutta siinäpä se. Sunnuntaina oli aikomus vihdoin lähteä vaateostoksille, mutta jäipä jälleen tekemättä omaa laiskuuttaan. Olemassa olevia vaatteita tuli kyllä pyykättyä. Kun olin syömässä illallista tuli Mikko paikalle ja aikoi jälleen kokkailla jotain, joten jäin siihen seuraksi ja katselemaan telkkarista satunnaisia ohjelmia. Illan leipomus oli hedelmäpiirakka johon tuli omenaa, kiwi-hedelmää sekä nashia (omenapäärynää). Ylijääneistä hedelmistä ja täytteestä tuli vielä lisäksi hedelmäpaistosta. Piirakka jäi jäähtymään myöhempää ajankohtaa varten, mutta nashi-paistos tuli syötyä.

Sellaista tällä erää, jatketaan taas tarinointia seuraavalla kerralla.

Kuvia:

Imonikai

Koleaa ilmaa

Myöskään sunnuntai ei ollut mitenkään erityisen vauhdikas päivä kun alun perin tehdyt suunnitelmat eivät lopulta toteutuneetkaan. Kuitenkin illalla tuli lähdettyä Mikon kanssa sushille (mainittakoon tässä että jos vaan muistan pitää linjasta kiinni, Mikko ilman liitteitä on Mikko joka asuu samassa solussa ja Mikko S on uusi tulokos, sukunimen Savikko mukaan). Ilmeisesti seitsemän aikaan on suosittu aika käydä sushilla sillä jouduimme hetken odottelemaan vuoroamme istumapaikalle liukuhihnan ääressä. Tulipa tilattua sellainenkin erikoisuus kuin sushi jossa on naudanlihaa. Ihan hyvää, mutta sushina melko yllätyksetön.

Maanantaina kävin hankkimassa syksyn kurssien kurssikirjoja, jotka kätevästi jatkuu siitä mihin kevään kurssit jäivät. Jopa kappaleiden numerointi jatkuu. Näin ollen tulee ainakin jonkinlainen kokonaisuus suoritettua vuoden aikana, sillä sekä kielioppi ja kanji-kirjat ovat molemmat kaksiosaisia.

Iltapäivällä labralla havaitsin että peliliikkeenä olin ottanut kyllä koneeni virtalähteen mukaan, mutta jättänyt adapterin kämpille joten johtoa ei saanut kiinni minnekään. Käytin konetta akulla niin kauan kuin akussa riitti virtaa, minkä jälkeen lähdin tutkimaan löytyisikö Aobayaman kirjakaupasta tarvittavia varaosia, joko tarvittava adapteri tai sitten kokonainen virtalähde. Kumpaakaan ei kuitenkaan ollut, mutta kun kerran sinne asti tuli mentyä, kävin sinä sitten syömässä.

Labralle palattua tuli mieleen etsiä olisiko labran konehuoneella lojuvista kannettavien virtalähteistä mikään käyttökelpoinen. Yksi olikin lähes tulkoon vastaavilla ominaisuuksilla kuin oma, mutta virtaa lupasi antaa vain puolet. Sen kun kytki niin akun latausvalo kyllä syttyi, mutta kun koneen käynnisti piippaili se edelleen häijysti sen merkiksi että akku loppuu pian. Claudiakin oli kuitenkin ilmaantunut labralle ja hän lainasi adapteria joten koneelle sai virtaa.

Illalla tuli lähdettyä silti takaisin jo hieman aiemmin, siinä puoli seitsemän aikoihin. Ajatuksena oli että ehtisi käydä siirtämässä rahaa paikalliselle tilille, mutta kun viimein automaatille asti ennätti rahojen kanssa oli se jo mennyt kiinni. Edelleen ihmetyttää ajatus siitä että pankkiautomaattien aukioloaika päättyy useimmissa paikoissa jo viideltä tai kuudelta illalla. Kun ei seteleitä kerran tilille saanut tuli niitä sitten käytettyä hieman kun haki konbinista eväitä. Eipä mitenkään paljon kuitenkaan.

Vaikka Matiaksen perintö pääosin menikin uusille oululaisille, jäi keittiötarvikkeet edelleen huostaani, koska uudessa asuntolassa asuvina eivät niitä kaivanneet. Niinpä labralla lupailin Claudialle riisinkeittimen, koska hän joka joutui vanhalle asuntolalle kun paikkoja uudella ei riittänyt kaikille halukkaille. Illalla Claudia kävi sitten hakemassa tuon keittimen ja mukaan kelpasi myös kattila ja Janin pottiin lisäämä Hello Kitty -frisbee niinpä jäljelle jäänyt aarteisto mahtunee jo pienempäänkin säilytystilaan ja aarrearkku siirtynee historiaan. Ainakin kaikki tavarat tähän asti menivät niitä käyttäville.

Tänään sitten alkoivat myös kielikurssit Kawauchilla ensimmäisellä kanji tunnilla. Kevään kurssiin verrattuna väkeä oli paikalla melko vähän, kaikekseen vain 6 opiskelijaa. Myös Claudia tuli samalle kurssille ja samaan ryhmään osui myös Marika joka on myös syksyllä saapuneita uusia opiskelijoita ja siis kolmas uusi suomalainen. Tietääkseni nyt syyslukukauden aikana Tohoku Universityssä on siis viisi suomalaista vaihdossa, kaksi enemmän kuin keväällä.

Marikan kanssa ei kauaa ehtinyt jutella koska piti kiiruhtaa bussille ja sitä myötä labran seminaariin jossa taas parin tunnin verran kuuntelin labran opiskelijoiden esityksiä omista projekteistaan parhaani mukaan koittaen pysyä kärryillä mistä on kyse. Siinä onkin edelleen tupla-vaikeus, vieras kieli ja sitäkin vieraampi sisältö. Paikalla oli myös uusi vaihtari ranskasta, joka kuitenkin selvästikin osasi japania varsin paljon paremmin kuin minä. Hänen nimeään en muista eikä hänen kanssaan vielä tänään montaakaan sanaa tullut vaihdettua.

Seminaarin jälkeen kello oli jo yli viiden, mutta jäin silti vielä labralle touhuamaan, ja seitsemän aikoihin menimme porukalla illalliselle ruokalaan ja ilma oli oikeasti niin viileäni että mielestäni takki oli varsin hyvä olla (ei tosin toppatakki kuten monilla japanilaisilla, oli sentään vielä hieman yli 10 astetta lämmintä). Kun valittelivat kylmää sanoin että onhan täällä hieman viileää, mutta Suomessa on jo monin paikoin satanut lunta. Sendaissa edes ruska ei ole vielä edes juuri alkanut, mutta paikoitelleen ovat puut jo alkaneet vaihtaa väritystä.

Kun sitten puoli yhdeksän tienoilla kävelin Aobayamaa alas huomasin että kesäöitä säestäneet ötökät olivat enimmäkseen häipyneet viilenevistä öistä ja pääosin hiljaisuus laskeutunut maisemaan siellä missä ei autoja tai mopoja satu olemaan liikkeellä. Sen verran viileitä ovat yöt olleet ettei ikkunaa viitsi enää pitää auki ja ilmastointiakin voi pikkuhiljaa ruveta käyttämään lämmitystarkoituksessa. Noin yleisesti ottaen, ilmastointilaitteen käyttö on näkynyt vuokralaskussa yllättävän vähän. Jotenkin odotin että kuumien kuukausien lasku olisi ollut suurempikin kun ilmastointi oli päällä jatkuvasti, mutta laskun loppusumma on heitellyt vain parilla tuhannella jenillä. Kuitenkin eilen tulleessa uusimmassa laskussa summa oli jälleen aavistuksen edellistä pienempi. Euromuunnoksissa enemmän määräävä tekihä olisi euron kulloinenkin kurssi kuin itse laskun loppusumma.

Siinäpä sitä tällä erää, jatketaan taas.

Terveyttä ja urheilua

Teksti ei suinkaan käsittele omaa (tai edes jonkun muun) terveydentilaa, sillä siinä suhteessa ei ole kummempaa kerrottavaa. Otsikko tulee maanantain lomapäivästä nimikkeellä 'Taiiku no hi' tai 'Health and Sports Day'. Lomapäivän vietto oli alkujaan Tokion olympialaisten avajaisten vuosipäivä, mutta nykyään lokakuun toinen maanantai.

Mutta palataanpa takaisin hieman ja aloitetaan lauantaista. Päivä meni melko pitkälle lepäillessä ja jotain pientä satunnaista puuhastellessa, mutta illalle oli suunniteltu Mikon synttärien viettoa kaupungilla. Varauskin oli tehty jo valmiiksi ja tapaaminen oli sovittu tutulle paikalle Disney Storen edessä. Suunnitelma oli että menisimme pyörillä Iikan ja toisen Mikon kanssa ja mukaan piti tulla vielä pari heidän tuttavaansa.

Kuten aina, suunnitelma ja se miten se toteutuu on kaksi eri asiaa. Iikan kanssa olimme sovittuun aikaan sovitulla paikalla lähdössä keskustaan, mutta Mikkoa odottelimme tovin. Kun hän sitten saapui kertoi ettei toinen tuttavista olisikaan tulossa ja toista pitäisi vielä odotella. Mitäpä siinä, mutta vielä vartin odottelun jälkeen herra suvaitsi tulla paikalle ja pähkäilyn jälkeen ilmoitti ettei olisikaan lähdössä. Ovatpa ainakin uudet jo kovin tottuneita yleiseen vitkuttelun käytäntöön. No emme kuitenkaan olleet lopulta kuin parikymmentä minuuttia myöhässä sovitusta tapaamisesta, mutta ei se tuntunut mahdottomasti haitanneen.

Ensimmäinen kohde oli paikka joka mainosti itseään nimikkeellä "Beer & Dining" eikä se mitenkään kaukaa haettu kuvaus ollutkaan. Nomihoudaiksi olutvalikoima oli harvinaisen laaja, jopa Japanissa muuten melko harvinaista tummaa olutta löytyi, ja ruoka oli hyvää. Sinänsä paikka oli varsin tyylikäs ja sikäli hyvinkin sopiva synttäreiden aloittelupaikaksi. Porukkaa oli suomalaisten lisäksi koolla Yuu, Nicola, Rolando, Rodrigo sekä pari Yuun tuttavaa.

Matka jatkui Green Shamrockiin jossa ei kuitenkaan mahdottoman pitkiä aikoja vietetty. Ehti siinä kuitenkin irish coffeen juoda. Tuossa vaiheessa myös Kakinuma liittyi seuraan. Matka jatkui seuraavaksi kalaravintolaan jossa ei sashimin tuoreutta ainakaan käynyt kiistäminen, sillä kala josta se oli leikattu heilutteli pyrstöä ja aukoi suutaan lautasella. Ei liene edes tarpeen sanoa ettei tuollaista paikkaa suosittelisi ensimmäiseksi paikaksi tutustua sashimi-kulttuuriin.

Sunnuntai meni rauhallisissa merkeissä lähinnä lepäillessä ja siivotessa. Maanantai oli siis tuo mainittu vapaapäivä ja illalla oli asuntolan tervetulojuhla. Iltapäivällä Mikko jatkoi leipomuksia ja korvapuustit sekä pikkupullat onnistuivat kovin vaaleasta väristä huolimatta melko hyvin. Tervetulojuhla oli varsin saman tyylinen kuin keväällä, sillä erolla ettei sitä järjestetty talokohtaisena vaan kaikille oli yhteinen juhla.

Aluksi oli muutama peli joiden tarkoituksena oli tutustuttaa porukkaa toisiinsa ja vasta sen jälkeen laitettiin ruuat tarjolle. Tilaisuus oli ihan kiva ja ainakin sain vilkaisun siihen millaista porukkaa asuntolaan on muuttanut. Joko aasialaiset tulokkaat oli innokkaimpia osallistujia tai sitten heitä yksinkertaisesti on vaan enemmän kuin länsimaisia opiskelijoita. Jälkimmäinen vaihtoehto on varsin todennäköinen.

Tiistai ja keskiviikko iltapäivät ja illat menivät taas labralla, tällä kertaa ai nakin enimmäkseen projektissani tarvittavaa Java3D -ohjelmointiin tutustuessa. Kyllähän siitä jotain tolkkua sai, mutta kyllä siinä puuhaa vielä riittää. Jotenkin labralta ei vaan viitsinyt lähteä ajoissa pois, vaan illat venyivät melko myöhälle. Muuten opiskelijat ovat varsin pitkälle palanneet kampukselle, myös iltaisin tanssiliikkeitään harjoittelevat ovat jälleen vallanneet paikkansa peilaavien lasiseinien edessä. Päiväsaikaan ei kuitenkaan kevään kaltaista kerhojen värväys ja esittäytymistoimintaa ei ole havaittavissa. Siinä mielessä ymmärrettävää sillä nyt on kausi kesken ja keväällä alkanut lukuvuosi jatkuu kesätauon jälkeen.

Tiistaina oli informaatiotilaisuus School of Engineering:n Aobayamalla järjestämistä kielikurssista. Aikataulullisesti suurin osa oli varsin hankalasti, mutta Intermediate-1 kurssi sopi juuri ja juuri omaan aikatauluun, joten päätin käydä katsastamassa kuinka hankala se olisi. Kurssi alkoikin sitten jo torstaina. Osallistujat olivat pääosin aasialaisia, mutta lisäkseni Nicola oli tulossa samalle kurssille ja lisäksi ruotsalainen jonka nimeä en juuri nyt muista. Ensimmäinen tunti ei ainakaan ollut niin vaikea etteikö kurssia koettaisi ainakin toistaiseksi pitää ohjelmassa.

Myös torstai-ilta meni labralla. Mutta perjantaina päätin pitää hengähdystauon enkä lähtenyt Aobayamalle lainkaan. Perjantaina illalla oli uusilla tulokkailla Group Morin tervetulojuhla, sinne emme menneet kuokkimaan, mutta sen jälkeen oli jälleen ilmoittautuminen niin ikään Group Morin keskustelukursseille. Mikkoa kiinnosti kurssit koska ei keväällä käynyt, mutta havaitsimme että aikataulunsa puolesta kurssit menivät niin ikään varsin hankalasti. Tulipa siinä kuitenkin muutama sana vaihdettua keväällä käymäni keskustelukurssin opettajan kanssa.

Tuon tilaisuuden jälkeen lähdimme uusien suomalaisten ja heidän kaverinsa kanssa kaupunkiin jossa oli jälleen synttärit joihin kuulemma oli jälleen enemmänkin porukkaa tervetullutta mukaan. Saavuimme aikalle hieman myöhässä joten olivat jo aloitelleet. Synttärit olivat amerikkalaisen Jamesonin joka on saapunut samaan aikaan kuin minä ja Mikko ja on niin ikään DEEP ohjelmassa. Hänet on kyllä tavattu muutamaan otteeseen aiemminkin, mutta emme ole sattuneet olemaan samoissa porukoissa liikkeellä.

Koska olimme myöhässä, jäimme joistakin ruuista paitsi, mutta muuten se ei tuntunut haittaavaan. Porukka muuten ei ollut juurikaan tuttua ennestään, joskaan uusia opiskelijoita ei mukana ollut kovinkaan montaa. Ajan täytyttyä illan vietto jatkui pienemmällä porukalla vielä toisen nomihoudan merkeissä. Tällä kertaa mukaan tuli pari uutta kiinalaista opiskelija jotka eivät juuri japania puhuneet mutta englantia sen sijaan varsin hyvin. Oululaiset Mikko ja Iikka eivät lähteneet tuonne mukaan vaan lähtivät toisen porukan matkassa tutustumaan pelihalleihin. Kun toisessakin paikassa aika täyttyi lähti loputkin porukasta palailemaan kotia kohden. Matkalla pyörien luokse päätimme Mikon kanssa vielä käydä yöpalalla Yoshinoyalla.

Lauantaipäivä kuluikin jälleen rauhallisesti siivoilun merkeissä ja tulipa nyt myös tämä blogiteksti saatettua valmiiksi asti. Voisi tietysti koittaa jatkossa koettaa saada lyhyitä tekstejä useammin, mutta kirjoittaminen tuntuu olevan käytössä vain paljon tai ei mitään asetuksilla.

Labralla

Teksti on aloitettu jo muutama päivä sitten, mutta jäänyt kesken moneen otteeseen, tästä syystä vaikutelma saattaa olla hieman hajanainen, mutta niinhän se aina.

- - -

Koneen herättely kuolleista on ottanut kovasti aikaa viime päivinä ja hommaa olen enimmäkseen tehnyt labralla koska pöytätilaa on paremmin, toimivia koneita käytettävissä ja lisäksi voi tarvittaessa pyytää jonkun muunkin ihmettelemään ongelmaa. Tiistaina koneen tilan tutkiminen olikin varsinainen ryhmätyö johon enimmäkseen osallistui tutorini ja Moto-sensei.

Päivän työn tulos oli sikäli laiha että kävi selväksi ettei konetta ainakaan tuolla kovalevyllä saanut virkoamaan, mutta Linux live-CDllä tutkiessa ei muita vikoja ollut havaittavissa. Siksipä siis illalla pyöräilin Yodobashille levyostoksille. Hieman yllättäen kovalevyt olivat kalliimpia Yodobashilla kuin Suomessa keskimäärin, syy tuohon lienee että levyt myytiin pidemmälle tuotteistettuina myymäläpakkauksina pelkän levyn sijaan.

Ei tiistai kuitenkaan pelkän koneen virittelyn kanssa mennyt. Ensin oli maanjäristyksen varalta toistumisharjoitus. Pöydän alle ryömimisosuuden kailli labralla jätti väliin, mutta kypärä päässä vaellettiin pihalle jossa sitten odoteltiin kun tarkastivat että olivatko kaikki poistuneet ja sitten seurattiin vierestä kun jotkut harjoittelivat ensisammutusta paloletkulla.

Iltapäivällä oli lisäksi kauden ensimmäinen seminaari, jossa korealainen Song esitteli tutkimustaan. Esitys kyllä oli japaniksi, mutta poikkeuksellisesti jaettu materiaali oli englanniksi. Esityksen jälkeen Makino-sensei pyysi Claudiaa esittäytymään porukalle. Mitään sen kummempaa kauden avausta ei ollut, koska kesäloma on lukukauden keskellä.

Keskiviikkona homma jatkui koneen parissa asennusoperaationa. Kunhan vanha levy oli saatu irti ja uusi asennettua oli seuraava vaihe saada käyttöjärjestelmä takaisin koneelle. Se ei olisi sinänsä ollut kummoinenkaan ongelma, mutta koneen mukana tulleet palautus-CDt eivät tulleet mukaan. Sitä siinä ihmettelin ja Claudia kysyi etteikö yliopistot Suomessa tarjoa opiskelijoilleen Windowsia, sellainen kun on kuulemma käytäntö Saksassa. Onneksi myös Japanissa sillä Moto-sensei sanoi että saisin asennuslevyt labralta ja näin myös tapahtui.

Siinäpä sitten iltapäivän ja illan mittaan asentelin koneelleni Windows Vista Business Editionin ja tarvittavia ohjelmistoja. Näin ollen operaatio muuttui oikeastaan koneen päivittämiseksi pelkän palauttamisen sijaan. Aikaa tuohon kaikkeen kului varsin mukavasti ja labralta lähdin vasta puoli yhdentoista jälkeen. Toki hommaa olisi sielläkin voinut tehdä, mutta miksi turhaa lähteä minnekään ja samat hyödyt labralla olosta pätivät edelleen, joskaan paikalla ei enää illasta ollut muita kuin Mayumi, joka tuntuu viettävän siellä suunnilleen kaiken aikansa.

Syksy alkaa jo tuntua oikeasti viileinä öinä, joskin aurinkoisina päivinä on vielä yli 20 astetta, voi yöllä olla varsin viileää. Syysvaatteiden hankinta on vieläkin tekemättä, mutta kuljettamalla takkia mukana on vielä pärjännyt. Toistaiseksi lämpimien päivien johdosta ei pitkää paitaa ole tarvinnut ja shortseissakin olisi päivisin tarjennut hyvinkin.

Torstaina ei varsinaisesti ollut hyvää syytä lähteä labralle, mutta kun ei kummempaakaan tekemistä ollut päätin sinne mennä. Osittain vielä koneen asentelu jatkui sitä mukaan mitä huomasi jotain tarvitsevansa. Aloitin myös toden teolla tutustumaan siihen miten toteutan opiskeluprojektini seuraavaa vaihetta, homma joka oli tarkoitus aloittaa jo aiemmin viikolla. Pientä kertailua Java-koodin kirjoittaminen vaatinee, mutta puitteet omalla koneellani pitäisi olla kunnossa.

Illalla en aivan yhtä myöhälle labralla viihtynyt, mutta siinä mielessä turhan pitkään että yölle ennustettu sade alkoikin ennustettua aiemmin. No sateessa on ennenkin tullut kuljettua joten ei siinä sen kummempaa. Kuitenkin ripustin tuliaiseksi Suomesta saneeni led-vilkun sateenvarjon naruun oman näkyvyyden parantamiseksi. Sade jatkui pitkin iltaa, joten labralla odottelustakaan ei olisi ollut iloa. Konbinista tuli käytyä vielä haettua iltapalaa Sisin kanssa, koska hän jostain syystä pyysi mukaansa. Kun palasin kämpille oli keittiössä meneillään Mikon synttäreiden suunnittelu lauantaille, joten liityin siihen mukaan. Lähinnä kyse oli siitä että kuinka monelle varausta tehtäisiin.

Myös perjantaina menin labralle ja koska lämpötila nousi lähelle 25 astetta ajattelin että voisi vielä kesävaatteet laittaa päälle, jos vaikka olisi viimeisiä tilaisuuksia tehdä niin. Ja kyllähän sitä tarkenikin vallan mainiosti. Päivän työpanos oli vielä kertaalleen käydä läpi kevätlukukauden aikana kirjoittamaa ohjelmaa, joskaan en sen sisällölle mitään tehnyt.

Syksy näkyy myös siinä, että jo ennen kuutta alkaa olla pimeää, joskaan se ei tuosta aivan mahdottoman paljon enää aikaisemmaksi muutu. Kuitenkin kotiinlähtö hieman viivästyi ja Mikko jo kaipaili avainten haltijaa kun oli sopinut Iikan (uusia opiskelijoita Oulusta) kanssa että luovuttaisimme hänelle Matiaksen perintöä mukaan lukien polkupyörän ja perintöpyörien avaimet olivat minulla.

Illalla tavattiin sitten Iikka ja Mikko (eri Mikko kuin joka tuli samaan aikaan, aiheuttanee sekaannusta jatkossa jos ei ole tarkkana) ensi kerran. Iikka sai Matiaksen vanhan pyörän kun sitä kerran kysyi ja Mikolle meni Janin pyörä koska hänelläkään ei pyörää vielä ollut. Muusta perinnöstä jakoon meni lähinnä kirjoja ja henkareita, lopuille lienee haettava ottaja vanhalla asuntolalla asuvista tai muuten saada kiertoon.

Kun tavarat oli jaettu lähtivät uudet tulokkaat kämpilleen ja Mikko (joka asuu samassa solussa) päätti jälleen kokeilla josko tuolla mikrolla onnistuisi leivonnaisten paisto. Tällä kertaa päätimme noudattaa vanhaa viisautta 'jos kaikki muu epäonnistuu, lue ohjekirjasta' ja tutkimme uunin ohjetta ja sieltä löytyikin että miten uunin sai esilämmitettyä. Kuivakakkujen paisto onnistuikin tähänastisista paistoyrityksistä ehdottomasti parhaiten.

...Jatketaan viikonlopun, johon jälleen kuuluu maanantai, ohjelmasta myöhemmin.

Lisättäköön kuitenkin että ensimmäisellä viikollaan Claudia ilmaantui labralle jokaisena päivänä, vaikka hänellekään ei olla vielä annettu mitään projektia. Tilanne lienee sama kuin itsellä oli. Syynä saattaa tietenkin olla että hänen kämpillään ei vielä ole Internet yhteyttä, koska vanhalla asuntolalla ne kytketään vasta kun asukas on sellaisen tilannut, parin viikon viiveellä.

Uusi lukukausi käyntiin

Niinhän siinä usein käy että kun ehtii jotain väittämään, osoittautuu se lähes saman tien vääräksi. Juuri kun pääsin sanomasta että säätila olisi merkittävästi viilentynyt, koittaa melko lämmin päivä. Eipä toki enää hellelukemissa huidella, mutta olisi tuolla shortseissakin vielä tarjennut vallan mainiosti. Se väittämä että myös iltaisin ja öisin pärjäisi samassa varustuksessa ei kylläkään enää välttämättä pitäisi paikkaansa.

Aamulla herääminen onnistui yllättävänkin vaivattomasti ja aamupalallekin jäi siten ruhtinaallisesti aikaa. Ruokalista oli varsin japanilaistyylinen (kuten asiaan kuuluu) nimittäin riisiä, nattoa ja misokeittoa. Seiyuunkin on kesän mittaan ilmaantunut myös muunkinlaista leipää kuin valkoista vehnäpullaa (ts. paahtoleipää) joten muutenkin aamiaistarpeiden valikoima on entistäkin monipuolisempi.

Syysvaateostoksillekin lienee mentävä jossain vaiheessa, vaikka vielä t-paitakin riittää ainakin niin pitkälle kuin ennusteet riittävät. Kuitenkin lienee syytä hankkia uusia farkkuja ja pitkähihaisia paitoja, edelliset farkut kun menevät kätevästi jalkaan ilman että edes nappia tarvitsee avata. Vyökin on jälleen venynyt niin että viimeistä pykälää viedään.

Kawauchille päästyä kielikursseille ilmoittautumistilaisuudesta selvisi melko nopeasti, sillä listoista varmistui että voin suoraa jatkaa seuraaville kursseille ja että todistuksen pitäisi kyllä tulla postissa labralle lähiaikoina. Samalla sai tarvittavat informaatiot syksyn kurssien aikataulusta sekä jonkinlaista yleiskuvaa uusista ulkomaisista opiskelijoista. Varsin luonnollisesti enemmistö oli jälleen kiinalaisia.

Koska en tasokokeella lähtenyt koittamaan tasojen yli hyppäämistä, oli tuo tilaisuus kohdaltani ohi jo pian kymmenen jälkeen ja lähdin kapuamaan labralle, kävellen koska ei ollut minnekään kiire. Eikä siinä kyllä ainakaan kylmä tullut kiivetessä. Labralle päästyäni väkeä ei ollut paikalla paljoakaan, mutta proffilla ja muutamalla opiskelijoilla oli jonkinlainen kokous käynnissä ovensuussa. Olin kuulevinani että omakin nimeni olisi mainittu jossain vaiheessa, mutta kun eivät minulta mitään kysynyt, en sen kummemmin koittanut selvittää mistä oli kyse.

Pöydälleni oli ilmaantunut kaipaamani kevään kielikurssien tulokset ja todistuksen sisältävä kirjekuori, sekä kielioppi että kanji kurssien arvosanat olivat "A" niin kuin ennakkotietojen mukaan pitikin olla. Siinä sitten aloin tutustumaan kurssien aikatauluihin ja pohtimaan eri vaihtoehtoja kun jo pian kahdentoista jälkeen kysyivät lähdenkö lounaalle. Vaikka ei siinä vielä kovinkaan paljon ollut nälkä ehtinyt yllättämään lähdin silti mukaan. Ruokalalla näki selvästi uuden lukukauden alkamisen sillä tupa oli aivan täysi, mutta jonottaminen sujui silti melko nopeasti.

Kielikursseja jatkaville opiskelijoille riitti ilmoittautumiseen netissä täytettävä loma, mikä sinänsä on jo melko yllättävää ettei tarvinnut keskiverto aikakausilehden kokoista kaavakenippua täytellä vain että ilmaisee jatkavansa siitä mihin jäi... Tuolla ilmoittautumisella viestittiin kuitenkin vain se että aikoo käydä kielikursseja, yksittäisten kurssien kohdalla ilmoittautumiset kylläkin hoidetaan paperilla kunhan kurssit varsinaisesti alkavat. Tuon ilmoittautumisen hoidin myös pois alta.

Kurssien aikatauluihin tarkemmin tutustumalla selvisi ensinnäkin se ettei kurssit itseasiassa alkaisikaan tällä viikolla, vaan kanji kurssi alkaa ensi ja kielioppi vasta sitä seuraavalla viikolla. Lisäksi myös kakkostason kursseille sattui samoja opettajia kuin kevään kursseille. Lieneekö siinä sitten ajateltu kurssien siten jatkuvan luontevasti kursseja loogisessa järjestyksessä käyville opiskelijoille.

Iltapäivällä sitten selvisi että mistä aamuisessa palaverissa melkoisen suurella todennäköisyydellä oli kyse, nimittäin labralle saapui uusi ulkomainen opiskelija. Sinänsä suuri yllätys tuo ei ollut sillä Kevin palasi takaisin kotiin loppukesällä ja labralla lienee kiintiöpaikka JYPE (junior year in Japan) opiskelijoille. Uusi tulokas on saksalainen Claudia. Hänen visiittinsä labralle maanantaina oli melko lyhyt, lähinnä vain paikan esittely ja työpöydän osoittaminen. Pöytä oli niin ikään Keviniltä vapautunut omani viereinen pöytä. Mielenkiintoista nähdä kuinka innokkaaksi labralla kävijäksi Claudia osoittautuu, Keviniä ei siellä juuri koskaan nähnyt.

Illalla kämpillä ensin lepäilin hieman mutta sen illemmalla puuhailin koneella aivan normaaliin tapaan kun yhtäkkiä se jumittui täysin. Siinähän ei syt sinänsä ole mitään kummallista, mutta tällä kertaa jumittuminen oli luonteeltaan harvinaisen perusteellista. Jumittuminen sattui vieläpä pahasti kesken erittäin mielenkiintoisen keskustelun... Aikani odotettuani ei mitään edelleenkään tapahtunut joten ei auttanut muuta kuin sammuttaa kone manuaalisesti ja toivoa parasta. Kone oli kuitenkin niin jumissa ettei käynnistyksen jälkeen sillä enää tehnyt yhtikäs mitään kun ei edes käyttöjärjestelmistä kumpaakaan voinut ladata.

Siinäpä sitten koitin kaikkia mahdollisia kikkailuja mitä käytössäni olevilla resursseilla pystyi mutta mikään ei auttanut. Mikkokin kävi tarjoamassa teknistä konsultaatiota, mutta kello oli jo niin paljon ettei siinä mihinkään operaatioihin alettu. Alustava diagnoosi oli kuitenkin kovalevyn hajoaminen. Jatkotutkimukset saivat jäädä seuraavaan päivään.

Jatketaan juttua kunhan on levätty välillä...