Yöllisistä ressuista huolimatta lähdin perjantaina käymään labralla. Päällimmäinen tarkoitus oli noutaa kutsu saman viikon sunnuntaina olevaan Tohoku Universityn 100-vuotisjuhlaan, mutta kun kerran sinne asti tuli kuljettua ei sitä nyt viitsinyt saman tien lähteä takaisin. Niinpä kävin ensin syömässä yliopiston ruokalassa ja jäin touhuamaan labralle hetkeksi.
Labralla ei väkeä ollut paikalla paljoakaan eikä heilläkään jotka siellä olivat tuntunut olevan mitenkään kiireinen meno. Enimmäkseen vaikuttivat vain keskustelevan keskenään kaikesta muusta kuin omiin projekteihinsa tai opiskeluihin liittyvistä asioista.
Illaksi oli suunniteltu vielä läksiäiset Janille ja Fialle jotka olivat seuraavana maanantaina lähdössä ensin Tokioon ja sitä kautta takaisin Suomeen. Niinpä kun pääsin kämpille ajattelin ottaa tunnin päiväunet että jaksaa. Jotenkin kuitenkin onnistuin olemaan heräämättä kellon sointiin, niinpä heräsin siihen kun Mikko soitti ja kysyi että missä olen.
Ei siinä sen kummempia kuin pikainen valmistautuminen ja matkaan. Lopulta saavuin paikalle ravintolaan ehkä parikymmentä minuuttia myöhässä, joten ei mitään merkittävää vahinkoa tapahtunut. Kokoon olikin saatu yllättävänkin iso porukka samoja sankareita jotka yleensäkin ovat mukaan lähteneet. Ensimmäinen sessio meni enimmäkseen ruuan merkeissä, vaikkakin Mikko ja Kakinuma kunnostautuivat Umeshuun (japanilainen luumusta tehty juoma) tilaamisessa niin että saivat sitä kannussa.
Olihan sentään kyseessä läksiäiset, niin matka jatkui vielä vaikka väki hieman karsiutuikin matkalla. Toisessa kuppilassa oli listalla joidenkin drinkkien kuvauksena pelkkä kysymysmerkki, joten pitihän sitä tarttua haasteeseen ja kokeilla mitä sieltä tulee. Syötäviäkin tietysti kuului tarjontaan, mm. kokonaisina syötäviä pieniä katkarapuja.
Ilta päätettiin vielä Beatles baariin, jossa tällä kertaa oli myös henkilökuntaa läsnä. Päällimmäinen tarkoitus oli porukalla tyhjentää Janin baariin hankkima oma viskipullo, mutta muutenkin Jani halusi jättää hyvästinsä suosikkibaarilleen. Paikkanahan tuo Beatles baari on vallan mainio ja musiikkina löytyy muutakin klassikko rock artisteja Beatlesin lisäksi.
Lauantaina 25.8. oli useitakin juhlia samanaikaisesti, onneksi hyvin lähekkäisissä paikoissa. Ohjelmassa oli koko viikonlopun kestävät Tohoku Universityn 100-vuotis juhlallisuudet ja International Festival. Molemmat oli Tohoku Universityn Katahiran kampuksella, jossa en ollut ennen tuota viikonloppua käynyt lainkaan.
International Festivalin idea tutustuttaa yleisö eri maiden kulttuureihin tarjoamalla eri maiden ruokia vapaaehtoisten ylläpitämissä kojuissa sekä erilaisia esityksiä esiintymislavalla. Varsin mukava tapahtuma ja erilaisia ruokia tulikin maisteltua. Erikoinen tunne oli kun olin pöydän ääressä syömässä keräilemiäni ruokia, tuli suunnilleen kaikki jotka Sendaissa tunnen (ja pari joita itse en olisi tunnistanut ilman esittelyä) moikkaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan.
Tohoku Universityn juhlat jäivät vielä lauantaina itsellä melko vähälle huomiolle, mutta myös siellä oli tarjolla esityksiä esiintymislavalla ja ilmeisesti melko tunnettuja laulajia koska ainakin väkeä oli kertynyt paljon heitä kuuntelemaan. Myös siellä puolella oli erilaisia ruokakojuja, mutta sellaisia perinteisiä markkinatyylisiä annoksia erikseen ostettavaksi. Myös paikallisilla urheiluseuroilla oli kojunsa ja Rakuten Eaglesilla jopa valmentaja ja cheerleaderit edustamassa seuraa.
International Festivalin jälkeen oli ohjelmassa jostain syystä vain puolentoista tunnin mittainen Dance Party jossa kävin heilumassa mukana kun olin Sisille luvannut että tulisin. Sisiä ei kyllä illan mittaan paljon näkynyt ja vaikka partyn jälkeen osa porukasta lähti vielä jatkoille, itse lähdin takaisin kämpille. Eihän sitä nyt joka ilta jaksa hötkyillä.
Sunnuntaina siis Tohoku Universityn 100-vuotisjuhlat jatkuivat ja illalle oli kutsu päätösjuhlaan joten lähdin myös tuolloin katselemaan mikä oli meininki. Sää oli koko viikonlopun jälleen kesäisen lämmin eli lämpöä oli oli yli 30 astetta. Siitä huolimatta myös sunnuntaina oli paljon väkeä liikkeellä. Olimme sopineet tapaamisesta jälleen Sisin kanssa että menisimme syömään päivällistä. Mukaan liittyi myös Sisin kiinalainen tuttava, joka kassa kuljimmekin iltapäivän, koska Sisin piti työskennellä eräässä näyttelyssä.
Tapahtuman idea oli siis että kojujen ja esiintymislavan lisäksi eri puolilla kampusta oli erilaisia näyttelyitä joissa joko eri laboratoriot esittelivät toimintaansa tai oli muita Tohoku Universityyn liittyviä näyttelyitä.
Kutsu sunnuntai-illan juhlaan, joka varta vasten kävin labralta hakemassa oli varsin triviaali, sillä samoja "kutsuja" jaettiin portilla kaikille halukkaille. Kutsussa mainitut "2 free drinks" osoittautui olevan kaksi mehutölkkiä, no mikäs siinä. Illan mittaan tuli erilaisia ruokia hankittua jostain ilmaantuneilla ruokalipuilla ja seurattua tapahtumia Sisin tuttavien kanssa vaikka Sisi itse jonnekin katosikin.
Illan päättänyttä konserttia jäimme seuraamaan lopulta kahden erään Sisin japanilaisen labrakaverin kanssa. Konsertti oli varsin hyvä. Artisteja en tuntenut, mutta muu yleisö oli kovasti innoissaan varsinkin erään vierailevan artistin noustua lavalle. Ainakin jotkut esiintyjistä oli Tohoku Universityn entisiä opiskelijoita. Konsertin jälkeen palasin itsekseni takaisin kämpille.
- - -
Jatketaan taas tästä, toivottavasti pian, mutta saa nyt nähdä miten käy.
27. elokuuta 2007
24. elokuuta 2007
Yöllinen kylpyläreissu
Eilisen päivän aikana ei mitään kovin ihmeellisiä tapahtunut, mutta illalla sitäkin enemmän...
Kahdeksan jälkeen illalla menin keittiöön tarkoituksena kokkailla itselle jonkinlaista iltapalaa. Siellä oli kuitenkin jo kovaa vauhtia vireillä jonkinsorttinen kokkailutuokio Yuun ja Atsukon toimesta. Selvisi että kyseessä oli mustekala-pullien paistaminen sitä varten erityisesti muotoillussa grillissä.
Illan mittaan koko kämpän porukka joka yleensä yhteisiin menoihin osallistuu kokoontui pöydän ääreen, mikä edellä mainittujen lisäksi tarkoittaa Mikkoa ja Kakinumaa. Kun vielä Mai liittyi seuraan oli porukka kasassa.
Muutaman tunnin verran siinä paisteltiin rapupullia ja syötiin muita ruokia tai naposteltavia mitä pöydälle kerättiin. Siinä illan mittaan ilmeisesti kehittyi suunnitelma vielä lähteä kylpylään. Jotenkin suunnitelmaan tuli mukaan vielä keilailu.
Atsuko oli autolla liikkeellä niinpä koko porukka pakkautui autoon ja lähdimme kohti paikkaa jossa sekä keilailu että kylpeminen onnistuisi. Kyseessä oli samainen viihdekeskus Vegaropolis jonka kylpylässä kävin labrakaverin kanssa keväällä. Keilahallilla oli täysi meno päällä vaikka kello oli lähempänä puoltayötä.
Isot keilauskengätkin löytyi tiskiltä kysymällä joten osallistuminen ei jäänyt siitä kiinni. Aluksi keilattiin pareittain ja kisa oli hyvin tasainen, Kakinuman kanssa saimme kuitenkin niukasti parhaan tuloksen. Toinen kamppailu otettiin yksilösuorituksena ja siinä jäin reilusti viimeiseksi, mutta eipä tuo haitannut kun hauskaa oli.
Kello oli varmaan lähes puoli kaksi kun lopettelimme pelejämme, mutta emme suinkaan olleet viimeiset asiakkaat. Muutkin keilaajat olivat enimmäkseen nuoria, varmaan niin ikään lomalla olevia opiskelijoita. Ei väkeä nyt ruuhkaksi asti riittänyt, mutta ajankohtaan nähden mielestäni melko paljon.
Vegaropoliksen kylpylä oli mennyt kiinni jo yhdeltä joten sinne emme päässeet. Sen ei kuitenkaan annettu estää kylpyläreissua vaan ajoimme vielä jonkin matkaa kauemmaksi kaupungista toiseen kylpylään joka olikin auki neljään asti aamulla. Pahimmat helteet vaikuttivat jo taittuneen ja yöllä lämpötila putosi jo lähelle 20 astetta tai hieman alle.
Kylpylän aukioloajat olivat aamu kahdeksasta aamu neljään. Asiakkaita riitti vielä myöss tuolloin kahden tienoilla. Itse kylpylä oli varsin saman tyylinen kuin paikka jossa olin aiemmin käynyt, eli erilaisia kylpyjä löytyi niin sisältä kuin ulkoakin. Sauna oli jopa varsin kuuma, mittarin mukaan yli 70 astetta ja varsin kostea ilma. Sieltäkin löytyi televisio, mikä lienee saunan vakiovaruste Japanissa.
Puoli neljän tienoilla jälkeen takaisin kämpille ja kun pääsimme perille alkoi aurinko jo sarastaa. Varsin mielenkiintoinen iltapuhde ja mukavaa vaihtelua ohjelmaan.
Kahdeksan jälkeen illalla menin keittiöön tarkoituksena kokkailla itselle jonkinlaista iltapalaa. Siellä oli kuitenkin jo kovaa vauhtia vireillä jonkinsorttinen kokkailutuokio Yuun ja Atsukon toimesta. Selvisi että kyseessä oli mustekala-pullien paistaminen sitä varten erityisesti muotoillussa grillissä.
Illan mittaan koko kämpän porukka joka yleensä yhteisiin menoihin osallistuu kokoontui pöydän ääreen, mikä edellä mainittujen lisäksi tarkoittaa Mikkoa ja Kakinumaa. Kun vielä Mai liittyi seuraan oli porukka kasassa.
Muutaman tunnin verran siinä paisteltiin rapupullia ja syötiin muita ruokia tai naposteltavia mitä pöydälle kerättiin. Siinä illan mittaan ilmeisesti kehittyi suunnitelma vielä lähteä kylpylään. Jotenkin suunnitelmaan tuli mukaan vielä keilailu.
Atsuko oli autolla liikkeellä niinpä koko porukka pakkautui autoon ja lähdimme kohti paikkaa jossa sekä keilailu että kylpeminen onnistuisi. Kyseessä oli samainen viihdekeskus Vegaropolis jonka kylpylässä kävin labrakaverin kanssa keväällä. Keilahallilla oli täysi meno päällä vaikka kello oli lähempänä puoltayötä.
Isot keilauskengätkin löytyi tiskiltä kysymällä joten osallistuminen ei jäänyt siitä kiinni. Aluksi keilattiin pareittain ja kisa oli hyvin tasainen, Kakinuman kanssa saimme kuitenkin niukasti parhaan tuloksen. Toinen kamppailu otettiin yksilösuorituksena ja siinä jäin reilusti viimeiseksi, mutta eipä tuo haitannut kun hauskaa oli.
Kello oli varmaan lähes puoli kaksi kun lopettelimme pelejämme, mutta emme suinkaan olleet viimeiset asiakkaat. Muutkin keilaajat olivat enimmäkseen nuoria, varmaan niin ikään lomalla olevia opiskelijoita. Ei väkeä nyt ruuhkaksi asti riittänyt, mutta ajankohtaan nähden mielestäni melko paljon.
Vegaropoliksen kylpylä oli mennyt kiinni jo yhdeltä joten sinne emme päässeet. Sen ei kuitenkaan annettu estää kylpyläreissua vaan ajoimme vielä jonkin matkaa kauemmaksi kaupungista toiseen kylpylään joka olikin auki neljään asti aamulla. Pahimmat helteet vaikuttivat jo taittuneen ja yöllä lämpötila putosi jo lähelle 20 astetta tai hieman alle.
Kylpylän aukioloajat olivat aamu kahdeksasta aamu neljään. Asiakkaita riitti vielä myöss tuolloin kahden tienoilla. Itse kylpylä oli varsin saman tyylinen kuin paikka jossa olin aiemmin käynyt, eli erilaisia kylpyjä löytyi niin sisältä kuin ulkoakin. Sauna oli jopa varsin kuuma, mittarin mukaan yli 70 astetta ja varsin kostea ilma. Sieltäkin löytyi televisio, mikä lienee saunan vakiovaruste Japanissa.
Puoli neljän tienoilla jälkeen takaisin kämpille ja kun pääsimme perille alkoi aurinko jo sarastaa. Varsin mielenkiintoinen iltapuhde ja mukavaa vaihtelua ohjelmaan.
23. elokuuta 2007
Hellettä
Niin tännekin voisi kirjoitella. Eipä ainakaan kiirettä käy syyttäminen päivitysten puutteesta. Jotenkin vaan yleispätevä laiskuus on ottanut niin tiukasti otteeseen kuumien kesäkelien ja aikataulutetun ohjelman puuttuessa. Kirjoitellaan nyt kuitenkin jotain ylös myös näistä parista viime viikosta.
- - -
Järjestyksessä kun edetään, niin lauantai-iltana 11.8. tapasin siis Sisin pitkästä aikaa ja hän kertoi suunnittelevansa matkaa Yamagataan joka sijaitsee vuoristossa jonkun matkaa Sendaista länteen. Lupasin harkita että lähtisinkö mukaan, kuitenkin ajankohtaisempana tuolloin oli reissu Tyynenmeren rantaan isommalla porukalla, joka oli jp seuraavana päivänä, sinne lupauduin lähtemään.
Sunnuntaina lähtö olikin jo heti aamusta yhdeksän jälkeen kohti Sendain asemaa jonne porukka kokoontuisi ja mistä bussi kohti rantaa lähtee. Porukkaa tulikin paikalle ja suurin osa oli minulle ennestään tuntemattomia. Ressuun laitoin jalkaani hankkimani tossu-malliset sandaalit jotka osoittautuivat varsin hankaliksi eivätkä meinanneet millään pysyä jalassa kun en osannut sellaisten kanssa kävellä.
Bussimatka rannalle oli koettelemus sinänsä koska bussi oli tupaten täynnä väkeä ja ilmastoinnista huolimatta siellä oli varsin kuuma. Koska paikkoja ei ollut, joutui seisomaan ja roikkumaan kahvoista, joka osoittautui varsin haasteelliseksi koska kyyti ei ollut erityisen tasaista. Perille kuitenkin päästiin lopulta ehjänä.
Kuuma ja aurinkoinen sää oli rannalla oleskeluun sinänsä otollinen, mutta samalla teki sen että kuiva hiekka oli polttavan kuumaa eikä siinä tepastelu ollut erityisen hauskaa, sandaaleissa tai varsinkaan ilman, mutta aaltojen kostuttama hiekka oli huomattavasti parempi kävelyalusta.
Tuo ranta oli muuten sama jolle Golden Weekillä toukokuussa menimme kiinalaisseurueen kanssa polkupyörillä. Tuossa helteessä pyöräreissu olisi ollut kyllä melko epämukava. Rannalla oli väkeä paljon mutta ihmettelimme miksi kukaan ei ollut vedessä, mutta syyksi selvisi uinninvalvojien tauko tai jokin vastaava syy miksei valvotulla alueella saanut mennä veteen. Koska rantaa riitti myös valvotun alueen ylkopuolella, lähdimme etäämmälle tavaroidemme kanssa.
Vihdoin päästiin siis uimaan mereen, jos tuota aaltojen seassa poukkoilua nyt uimiseksi voi sanoa. Hauskaa se oli silti. Aaltoja riitti koska rannan ja avomeren välissä oli vain pieniä aallonmurtajia. Vähän ajan kuluttua ilmeisesti valvojat palasivat ja bongasivat meidät vedessä rajatun alueen ulkopuolella ja tulivat kehottamaan siirtymään takaisin muiden sekaan valvotulle osalle rantaa. Niinpä vaelsimme takaisin tavaroidemme kanssa.
Jonkun aikaa jälleen aalloissa kelluskeltuani siirryin rannalle ihmettelemään maailman menoa. Aurinkorasvaa koitin kyllä levittää eri puolille, mutta... palataan siihen myöhemmin. Rannalla tehtiin kaikkea yleistä ranta-puuhailua pallopeleistä halukkaiden hautaamiseen hiekkaan tai hiekkalinnan rakentelua. Sieltä löytyi myös kioski josta sai juotavaa ja syötävää. Myös maustettua jäämurskaa joka noilla lämpötiloilla vaikutti olevan varsin suosittua.
Jossain vaiheessa päätin että uiminen sai riittää ja että sitä oli riittävän kypsä kiskomaan shortsit ja t-paidan päälle. Kaikekseen rannalla tuli vietettyä useita tunteja, mutta viiden aikoihin päätimme koko porukalla palata takaisin. Paluumatka olikin huomattavasti miellyttävämpi koska bussi ei ollut niin täynnä ja istumaankin pääsi. Jo matkalla alkoi tuntumaan että erityisesti selkään oli aurinkoa tullut liikaa ja myös jalkaterät olivat palaneet päätä.
Illalla kämpille päästyäni totuus selvisi oikein kunnolla kun suurin osa selkää oli tulipunainen ja varsin arka. Eipä sitä tuossa vaiheessa paljon enää auttanut kuin todeta tilanne ja koittaa levittää kosteusvoidetta paremmin kuin mitä aurinkorasvan levitys oli onnistunut.
Seuraava viikko kokonaisuudessaan kului varsin laiskoissa merkeissä kun yli 33 asteen lämpötilat eivät juuri motivoineet ulkoiluun ja selkäkin oli varsin kipeä. Kauppaan oli kuitenkin toisinaan mentävä ja tiistai-iltana kävin suht lähellä sijaitsevassa sushi-ravintolassa Janin ja hänen tyttöystävän Fian kanssa jotka olivat saapuneet Sendaihin etelämmässä vietetyn loman jälkeen. Sisin kanssa ei tullut lähdettyä Yamagataan, koska hän halusi erityisesti kiipeilyreissulle joka ei oikein ole oma lajini. Torstaina rikottiin Japanin lämpöennätyksiä kun hieman Sendaista etelämpään mitattiin 40,9 asteen lämpötila.
Perjantaina kokoonnuimme sitten porukalla kämpillä aluksi viettämään iltaa lähestulkoon suomalaisporukalla, eli minä, Mikko, Jani, Fia ja Yuu, myös Yuun tyttöystävä Atsuko liittyi mukaan hieman myöhemmin. Keskustelu oli varsin sekakielistä kun Yuun ja Atsukon kanssa puhuttiin japania, koko suomalaisille suomea ja koko porukalle englantia. Illan päätteeksi lähdimme vielä kaupunkiin nomihoudaille tyylikkääseen hyvin perinteiseen japanilaistyyliseen paikkaan, koska Fia ei ollut vielä nomihoudaita kokenut.
Lauantaiksi oli suunniteltu Matiaksen ja Janin läksiäisiä. Samalle päivälle sattui myös toisen porukan suunnitelma mennä yakiniku ravintolaan, joten suunnitelmat yhdistyivät ja menimme kaikekseen varmaan lähes 30 ihmisen porukalla yakinikulle. Muistin virkistykseksi kyseessä oli ravintola jossa grilli tuodaan pöytään ja siinä itse grillaillaan erilaisia lihanpaloja, kasviksia, sieniä ja kaikkea muuta.
Jotenkin päädyin yhden grillin grillimestariksi niin siinä suurin osa ajasta meni lihanpalojen kääntelyyn. Lihoja tuotiin pöytään todella reilusti ja vaikka keskityin niiden paisteluun sai sitä myös syötyä ja keskusteltua siinä sivussa muun pöytäseurueen kanssa johon kuului minun lisäksi Matias ja Meri seä useampaankin otteeseen vaihtunut neljäs henkilö. Aluksi siinä oli japanilainen tyyppi joka piti japanin korostustani erityisen mielenkiintoisena.
Yakinikun jälkeen porukka jakautui useaan paikkaan ja läksiäisporukalla lähdimme viimeisten kuukausien aikana tutuksi tulleisiin paikkoihin viettämään suunniteltuja läksiäisiä pienemmällä porukalla. Siinä tuli käytyä niin Elephant Magic kuin Emerald Garden ja meinasimme vielä jatkaa Beatles-baariin, mutta siellä oli varsin erikoisesti ovi auki, mutta ei ketään paikalla. Vaikka tuo vaikutti hyvinkin kummalliselta emme jääneet siihen sen kummemmin selvittämään tilannetta.
Aamun jo valjetessa menimme vielä Matiaksen, Yuun, Janin ja Fian kanssa ensimmäiseen vastaan tulleeseen baariin, joka olikin varsin jännä villin lännen saluuna jossa istuimme ilmeisesti vähän sulkemisajan yli koska olimme viimeiset asiakkaat. Eipä tulleet silti sanomaan mitään. Kämpille palasimme taksilla, koska olimme taksilla myös menneet, ihan noin sinänsä turhana yksityiskohtana ensimmäisen kerran sattui kohdalle naispuoleinen taksikuski.
Sunnuntaina herätys tuli kun puhelin soi, en siihen itse vastannut, mutta yksi kämppiksistä koputti ovelle että minulle oli paketti alakerrassa. Sitä olin osannut odottaa, koska tiesin että vanhemmat olivat laittaneet paketin matkaan aiemmin viikolla. Se mikä yllätti että se tuotiin lähes ääreen sunnuntai-aamupäivällä. Niinpä kävin kuittaamassa pakettini alakerrassa odottaneelta posteljoonilta. Olisi varmaan tuonut paketin omalle ovelle asti jos alaovesta pääsisi sisään ilman kulkukorttia.
Sunnuntai-iltana lähdimme vielä Janin ja Fian kanssa Seiyuun ostamaan "iltapalaa". Jopa tuoretuotteiden valikoima oli yllättävänkin hyvä siihen nähden että ajankohta oli puolenyön tienoilla Sunnuntaina. Jälleen tuli mieleen Suomen kauppojen aukiolo ja se kuinka tuollaisia 24 tunnin ruokakauppoja tulee varmaan ikävä suomessa, ainakin joissakin tilanteissa.
Viikonloppuna sää oli ollut hieman inhimillisempi, mutta tällä viikolla helteet jatkuivat jälleen ja lämpötilat kipusivat yli 30 asteen. Tiistaina aamusta Matiaksen kanssa toimme hänen kämpiltä tavaroita tänne jotka hän lahjoitti joko meille tai uusille Oulun yliopistolta tuleville opiskelijoille, koka hänellä oli vielä samana päivänä edessä kämpän lopputarkastus ja muutto pois.
Iltapäivällä lähdimme Janin ja Fian kanssa Diamond Cityyn shoppailemaan. Läheiselle juna-asemalle kävellessä vastaan tuli koulupukuihin sonnustautuneita koululaisia mistä päättelimme että myös täällä ovat koulut alkaneet. Näillä säillä mahtaa motivaatio olla huipussa. Diamond Cityssä vaatekaupat jo kovasti markkinoivat syysvaatteita ja kesävaatteet olivat alennusmyynnissä. Täydensinkin t-paita valikoimaani huomattavasti.
Iltapäivä menikin kaupoissa kierrellessä ja illalla menimme syömään buffet tyylisen illallisen, eli seisova pöytä jossa oli kaikenlaisia enimmäkseen japanilaistyylisiä ruokia. Diamond Citystä palasimme Sendain asemalle ja Yodobashille, mistä Jani ja Fia hankkivat itselleen erilaisia laitteita ja tarvikkeita Suomeen vietäväksi. Itselle jäi sieltä käteen vain ilmainen mainosviuhka koska siellä oli jotain syystä todella kuuma.
Keskiviikkopäivä vierähti taas lepäillessä ilman mitään kovin erikoista kerrottavaa. Huomenna aion taas saada jotain aikaan, jos vaan suinkin viitsii. Ohessa vielä muutama tekstin tapahtumiin liittyvä kuva.
- - -
Järjestyksessä kun edetään, niin lauantai-iltana 11.8. tapasin siis Sisin pitkästä aikaa ja hän kertoi suunnittelevansa matkaa Yamagataan joka sijaitsee vuoristossa jonkun matkaa Sendaista länteen. Lupasin harkita että lähtisinkö mukaan, kuitenkin ajankohtaisempana tuolloin oli reissu Tyynenmeren rantaan isommalla porukalla, joka oli jp seuraavana päivänä, sinne lupauduin lähtemään.
Sunnuntaina lähtö olikin jo heti aamusta yhdeksän jälkeen kohti Sendain asemaa jonne porukka kokoontuisi ja mistä bussi kohti rantaa lähtee. Porukkaa tulikin paikalle ja suurin osa oli minulle ennestään tuntemattomia. Ressuun laitoin jalkaani hankkimani tossu-malliset sandaalit jotka osoittautuivat varsin hankaliksi eivätkä meinanneet millään pysyä jalassa kun en osannut sellaisten kanssa kävellä.
Bussimatka rannalle oli koettelemus sinänsä koska bussi oli tupaten täynnä väkeä ja ilmastoinnista huolimatta siellä oli varsin kuuma. Koska paikkoja ei ollut, joutui seisomaan ja roikkumaan kahvoista, joka osoittautui varsin haasteelliseksi koska kyyti ei ollut erityisen tasaista. Perille kuitenkin päästiin lopulta ehjänä.
Kuuma ja aurinkoinen sää oli rannalla oleskeluun sinänsä otollinen, mutta samalla teki sen että kuiva hiekka oli polttavan kuumaa eikä siinä tepastelu ollut erityisen hauskaa, sandaaleissa tai varsinkaan ilman, mutta aaltojen kostuttama hiekka oli huomattavasti parempi kävelyalusta.
Tuo ranta oli muuten sama jolle Golden Weekillä toukokuussa menimme kiinalaisseurueen kanssa polkupyörillä. Tuossa helteessä pyöräreissu olisi ollut kyllä melko epämukava. Rannalla oli väkeä paljon mutta ihmettelimme miksi kukaan ei ollut vedessä, mutta syyksi selvisi uinninvalvojien tauko tai jokin vastaava syy miksei valvotulla alueella saanut mennä veteen. Koska rantaa riitti myös valvotun alueen ylkopuolella, lähdimme etäämmälle tavaroidemme kanssa.
Vihdoin päästiin siis uimaan mereen, jos tuota aaltojen seassa poukkoilua nyt uimiseksi voi sanoa. Hauskaa se oli silti. Aaltoja riitti koska rannan ja avomeren välissä oli vain pieniä aallonmurtajia. Vähän ajan kuluttua ilmeisesti valvojat palasivat ja bongasivat meidät vedessä rajatun alueen ulkopuolella ja tulivat kehottamaan siirtymään takaisin muiden sekaan valvotulle osalle rantaa. Niinpä vaelsimme takaisin tavaroidemme kanssa.
Jonkun aikaa jälleen aalloissa kelluskeltuani siirryin rannalle ihmettelemään maailman menoa. Aurinkorasvaa koitin kyllä levittää eri puolille, mutta... palataan siihen myöhemmin. Rannalla tehtiin kaikkea yleistä ranta-puuhailua pallopeleistä halukkaiden hautaamiseen hiekkaan tai hiekkalinnan rakentelua. Sieltä löytyi myös kioski josta sai juotavaa ja syötävää. Myös maustettua jäämurskaa joka noilla lämpötiloilla vaikutti olevan varsin suosittua.
Jossain vaiheessa päätin että uiminen sai riittää ja että sitä oli riittävän kypsä kiskomaan shortsit ja t-paidan päälle. Kaikekseen rannalla tuli vietettyä useita tunteja, mutta viiden aikoihin päätimme koko porukalla palata takaisin. Paluumatka olikin huomattavasti miellyttävämpi koska bussi ei ollut niin täynnä ja istumaankin pääsi. Jo matkalla alkoi tuntumaan että erityisesti selkään oli aurinkoa tullut liikaa ja myös jalkaterät olivat palaneet päätä.
Illalla kämpille päästyäni totuus selvisi oikein kunnolla kun suurin osa selkää oli tulipunainen ja varsin arka. Eipä sitä tuossa vaiheessa paljon enää auttanut kuin todeta tilanne ja koittaa levittää kosteusvoidetta paremmin kuin mitä aurinkorasvan levitys oli onnistunut.
Seuraava viikko kokonaisuudessaan kului varsin laiskoissa merkeissä kun yli 33 asteen lämpötilat eivät juuri motivoineet ulkoiluun ja selkäkin oli varsin kipeä. Kauppaan oli kuitenkin toisinaan mentävä ja tiistai-iltana kävin suht lähellä sijaitsevassa sushi-ravintolassa Janin ja hänen tyttöystävän Fian kanssa jotka olivat saapuneet Sendaihin etelämmässä vietetyn loman jälkeen. Sisin kanssa ei tullut lähdettyä Yamagataan, koska hän halusi erityisesti kiipeilyreissulle joka ei oikein ole oma lajini. Torstaina rikottiin Japanin lämpöennätyksiä kun hieman Sendaista etelämpään mitattiin 40,9 asteen lämpötila.
Perjantaina kokoonnuimme sitten porukalla kämpillä aluksi viettämään iltaa lähestulkoon suomalaisporukalla, eli minä, Mikko, Jani, Fia ja Yuu, myös Yuun tyttöystävä Atsuko liittyi mukaan hieman myöhemmin. Keskustelu oli varsin sekakielistä kun Yuun ja Atsukon kanssa puhuttiin japania, koko suomalaisille suomea ja koko porukalle englantia. Illan päätteeksi lähdimme vielä kaupunkiin nomihoudaille tyylikkääseen hyvin perinteiseen japanilaistyyliseen paikkaan, koska Fia ei ollut vielä nomihoudaita kokenut.
Lauantaiksi oli suunniteltu Matiaksen ja Janin läksiäisiä. Samalle päivälle sattui myös toisen porukan suunnitelma mennä yakiniku ravintolaan, joten suunnitelmat yhdistyivät ja menimme kaikekseen varmaan lähes 30 ihmisen porukalla yakinikulle. Muistin virkistykseksi kyseessä oli ravintola jossa grilli tuodaan pöytään ja siinä itse grillaillaan erilaisia lihanpaloja, kasviksia, sieniä ja kaikkea muuta.
Jotenkin päädyin yhden grillin grillimestariksi niin siinä suurin osa ajasta meni lihanpalojen kääntelyyn. Lihoja tuotiin pöytään todella reilusti ja vaikka keskityin niiden paisteluun sai sitä myös syötyä ja keskusteltua siinä sivussa muun pöytäseurueen kanssa johon kuului minun lisäksi Matias ja Meri seä useampaankin otteeseen vaihtunut neljäs henkilö. Aluksi siinä oli japanilainen tyyppi joka piti japanin korostustani erityisen mielenkiintoisena.
Yakinikun jälkeen porukka jakautui useaan paikkaan ja läksiäisporukalla lähdimme viimeisten kuukausien aikana tutuksi tulleisiin paikkoihin viettämään suunniteltuja läksiäisiä pienemmällä porukalla. Siinä tuli käytyä niin Elephant Magic kuin Emerald Garden ja meinasimme vielä jatkaa Beatles-baariin, mutta siellä oli varsin erikoisesti ovi auki, mutta ei ketään paikalla. Vaikka tuo vaikutti hyvinkin kummalliselta emme jääneet siihen sen kummemmin selvittämään tilannetta.
Aamun jo valjetessa menimme vielä Matiaksen, Yuun, Janin ja Fian kanssa ensimmäiseen vastaan tulleeseen baariin, joka olikin varsin jännä villin lännen saluuna jossa istuimme ilmeisesti vähän sulkemisajan yli koska olimme viimeiset asiakkaat. Eipä tulleet silti sanomaan mitään. Kämpille palasimme taksilla, koska olimme taksilla myös menneet, ihan noin sinänsä turhana yksityiskohtana ensimmäisen kerran sattui kohdalle naispuoleinen taksikuski.
Sunnuntaina herätys tuli kun puhelin soi, en siihen itse vastannut, mutta yksi kämppiksistä koputti ovelle että minulle oli paketti alakerrassa. Sitä olin osannut odottaa, koska tiesin että vanhemmat olivat laittaneet paketin matkaan aiemmin viikolla. Se mikä yllätti että se tuotiin lähes ääreen sunnuntai-aamupäivällä. Niinpä kävin kuittaamassa pakettini alakerrassa odottaneelta posteljoonilta. Olisi varmaan tuonut paketin omalle ovelle asti jos alaovesta pääsisi sisään ilman kulkukorttia.
Sunnuntai-iltana lähdimme vielä Janin ja Fian kanssa Seiyuun ostamaan "iltapalaa". Jopa tuoretuotteiden valikoima oli yllättävänkin hyvä siihen nähden että ajankohta oli puolenyön tienoilla Sunnuntaina. Jälleen tuli mieleen Suomen kauppojen aukiolo ja se kuinka tuollaisia 24 tunnin ruokakauppoja tulee varmaan ikävä suomessa, ainakin joissakin tilanteissa.
Viikonloppuna sää oli ollut hieman inhimillisempi, mutta tällä viikolla helteet jatkuivat jälleen ja lämpötilat kipusivat yli 30 asteen. Tiistaina aamusta Matiaksen kanssa toimme hänen kämpiltä tavaroita tänne jotka hän lahjoitti joko meille tai uusille Oulun yliopistolta tuleville opiskelijoille, koka hänellä oli vielä samana päivänä edessä kämpän lopputarkastus ja muutto pois.
Iltapäivällä lähdimme Janin ja Fian kanssa Diamond Cityyn shoppailemaan. Läheiselle juna-asemalle kävellessä vastaan tuli koulupukuihin sonnustautuneita koululaisia mistä päättelimme että myös täällä ovat koulut alkaneet. Näillä säillä mahtaa motivaatio olla huipussa. Diamond Cityssä vaatekaupat jo kovasti markkinoivat syysvaatteita ja kesävaatteet olivat alennusmyynnissä. Täydensinkin t-paita valikoimaani huomattavasti.
Iltapäivä menikin kaupoissa kierrellessä ja illalla menimme syömään buffet tyylisen illallisen, eli seisova pöytä jossa oli kaikenlaisia enimmäkseen japanilaistyylisiä ruokia. Diamond Citystä palasimme Sendain asemalle ja Yodobashille, mistä Jani ja Fia hankkivat itselleen erilaisia laitteita ja tarvikkeita Suomeen vietäväksi. Itselle jäi sieltä käteen vain ilmainen mainosviuhka koska siellä oli jotain syystä todella kuuma.
Keskiviikkopäivä vierähti taas lepäillessä ilman mitään kovin erikoista kerrottavaa. Huomenna aion taas saada jotain aikaan, jos vaan suinkin viitsii. Ohessa vielä muutama tekstin tapahtumiin liittyvä kuva.
 |
| Rannalla jne. |
15. elokuuta 2007
Yllätysvierailulla
Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, niin todettakoon että on uskomatonta kuinka laiskaksi auringon polttama iho ja kuumat hellepäivät tekevät. Vielä kun kokonaisuuteen lisätään unen yllättävä tehottomuus, on ainakin loma-ajan tämä vaihe ollut varsin pitkälle pelkkää ajan kuluttamista ilmastointilaitteen seurassa. Minne se aika sitten kuluu, sitä on kovin vaikea määritellä mutta jonnekin se haihtuu kovin tehokkaasti.
Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
- - -
Torstai 9.8. oli niin ikään kuuma kesäpäivä, asia jota ei viime aikoina oikeastaan ole tarvetta toistaa joka päivän kohdalla. Kuitenkin jotenkin sain uhmattua säätä ja lähdin kaupungille hoitamaan asioita ja erityisesti hankkimaan juuri tietynlaista onnittelukorttia tavaratalosta, jonka korttiosastoa Niiyama-sensei kehui hyväksi kun kysyin häneltä vinkkiä mistä saisi japaninkielisiä onnittelukortteja. Kortti ja muita tarvikkeita löytyikin ja kävinpä vielä Yoshinoyalla lounaalla kun kerran oli keskustaan asti tullut vääntäydyttyä
Illaksi oli siis tuo kutsu lähteä syömään Merin kanssa. Varmistin vielä ettei suunnitelmiin ollut tullut muutosta ennen lähtöä. Koska Merikään ei tarkemmin tiennyt millainen tilaisuus olisi kyseessä, eli siihen sinänsä melko vaikea varautua oikein mitenkään erityisesti. Sovittuna aikana olin tapaamispaikalla Fukushi yliopiston edessä jossa sitten Merin kanssa hetken verran odottelimme luvattua autokyytiä. Henkilö joka meitä tulisi noutamaan oli Merin ennestään tuntema proffa, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen kutsun esittäjä, jota Merikään ei kunnolla tuntenut.
Kun kyytimme sitten saapui ja lähdimme liikkeelle, kävi pian selväksi että olisimme menossa tuon toisen proffan kotiin sillä reitti kulki omakotialueelle. Asia varmistui viimeistään siinä vaiheessa kun autoa parkittiin kadun varteen talon eteen. Kun olimme kävelemässä ovelle antoi kuskimme (nimiä en valitettavasti muista, koska nimet eivät millään meinaa tarttua muistiin) minulle viinipullon kouraan tuomiseksi, ettei tyhjin käsin tarvinnut mennä kylään.
Aluksi hetken verran odoteltiin että myös talon isäntä (ne nimet...) saapuisi kotiin ja sinä aikana keskusteltiin hänen vaimonsa kanssa ja osoittautui että myös hän oli Group Morin jäsen ja siksi tiesi hyvin paljon myös Tohoku Universityn vaihto-opiskelijoiden asioista. Kun myös talon isäntä saapui paikalle siirryttiin lasi-terassille illalliselle.
Kaikenlaista herkullista ruokaa oli tarjolla useiden ruokalajien verran. Keskustelun lomassa selvisi myös kutsun syy, tuo vanhempi proffa oli mitä ilmeisemmin varsin johtavassa asemassa Fukushi Universityllä, jossa siis Meri opiskelee, ja hänellä on tapana kutsua vaihto-opiskelijoita vierailulle. Muutenkin keskustelu Sendain yliopistotilanteesta oli varsin mielenkiintoinen. Tuo proffa oli paria vuotta aiemmin siirtynyt Tohoku Universityltä Fukushiin ja hänellä oli vakaa usko Fukushin vahvaan kehitykseen lähitulevaisuudessa. (tähän väliin voisi tietysti selittää Japanin yliopistojärjestelmästä, mutta jätetään se toiseen kertaan)
Illallisen jälkeen siirryttiin olohuoneeseen teelle ja kahville. Sitä ennen meille kuitenkin esiteltiin muuten sinänsä hyvin länsimaalaistyylisen talon erillinen japanilaistyylinen huone. Jo ovena oli paperinen liukuovi ja muutenkin huone oli kuin toisesta maailmasta tatami-lattioineen ja koko sisustus oli täysin erilainen. Tietokone oli oikeastaan ainoa ei-perinteinen asia tuossa huoneessa.
Kahvipöydässä keskusteltiin aluksi urheilusta, sillä isäntämme oli suuri Formula 1 -fani ja tiesi suomalaiskuljettajat vuosienkin takaa. Myös suomalaiset mäkihyppääjät tuntuvat olevan hyvin japanilaisten tiedossa. Urheilun jälkeen keskustelu kääntyi jotenkin kansanperinteeseen ja kerroimme Kalevalasta josta vaikuttivat olevan varsin kiinnostuneita. Tulipa vielä keskusteltua siitäkin kuinka Suomella ja Japanilla on vastaavanlaisia haasteita väestön ikääntymisen vuoksi. Kaikekseen varsin mielenkiintoinen ilta. Parhaamme mukaan keskustelimme japaniksi, mutta välillä oli pakko turvautua englantiin jota koko seurue puhui varsin hyvin.
Kello oli jo lähempänä puoltayötä kun olimme takaisin asuntolan lähistöllä, mutta lämpötila oli edelleen varsin kuuma. Ilma ei juurikaan jäähdy edes yöllä, ja sen vähän minkä jäähtyy, korvaa enemmän kuin tehokkaasti kosteudella. Ehkä joku saattaa nauttia tällaisista keleistä, mutta eivät ole minua varten.
Loppuviikko, tai ennemminkin perjantai ja lauantai meni varsin rauhallisissa merkeissä kun ei porukalla lähdetty edes kaupungille tavalliseen viikonloppu tyyliin. Monet viime syksynä aloittaneista vuoden opiskelijoista ovat jo palanneet kotimaihinsa ja suuri osa japanilaisistakin ovat kesäloman vuoksi menneet käymään kotiseudulla. Niinpä asuntolalla on ollut hieman tavanomaista rauhallisempaa viime aikoina.
Lauantai-iltana kuitenkin tapasin Sisin taas pitkästä aikaa, mutta jatketaan taas tästä seuraavalla kerralla.
Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
- - -
Torstai 9.8. oli niin ikään kuuma kesäpäivä, asia jota ei viime aikoina oikeastaan ole tarvetta toistaa joka päivän kohdalla. Kuitenkin jotenkin sain uhmattua säätä ja lähdin kaupungille hoitamaan asioita ja erityisesti hankkimaan juuri tietynlaista onnittelukorttia tavaratalosta, jonka korttiosastoa Niiyama-sensei kehui hyväksi kun kysyin häneltä vinkkiä mistä saisi japaninkielisiä onnittelukortteja. Kortti ja muita tarvikkeita löytyikin ja kävinpä vielä Yoshinoyalla lounaalla kun kerran oli keskustaan asti tullut vääntäydyttyä
Illaksi oli siis tuo kutsu lähteä syömään Merin kanssa. Varmistin vielä ettei suunnitelmiin ollut tullut muutosta ennen lähtöä. Koska Merikään ei tarkemmin tiennyt millainen tilaisuus olisi kyseessä, eli siihen sinänsä melko vaikea varautua oikein mitenkään erityisesti. Sovittuna aikana olin tapaamispaikalla Fukushi yliopiston edessä jossa sitten Merin kanssa hetken verran odottelimme luvattua autokyytiä. Henkilö joka meitä tulisi noutamaan oli Merin ennestään tuntema proffa, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen kutsun esittäjä, jota Merikään ei kunnolla tuntenut.
Kun kyytimme sitten saapui ja lähdimme liikkeelle, kävi pian selväksi että olisimme menossa tuon toisen proffan kotiin sillä reitti kulki omakotialueelle. Asia varmistui viimeistään siinä vaiheessa kun autoa parkittiin kadun varteen talon eteen. Kun olimme kävelemässä ovelle antoi kuskimme (nimiä en valitettavasti muista, koska nimet eivät millään meinaa tarttua muistiin) minulle viinipullon kouraan tuomiseksi, ettei tyhjin käsin tarvinnut mennä kylään.
Aluksi hetken verran odoteltiin että myös talon isäntä (ne nimet...) saapuisi kotiin ja sinä aikana keskusteltiin hänen vaimonsa kanssa ja osoittautui että myös hän oli Group Morin jäsen ja siksi tiesi hyvin paljon myös Tohoku Universityn vaihto-opiskelijoiden asioista. Kun myös talon isäntä saapui paikalle siirryttiin lasi-terassille illalliselle.
Kaikenlaista herkullista ruokaa oli tarjolla useiden ruokalajien verran. Keskustelun lomassa selvisi myös kutsun syy, tuo vanhempi proffa oli mitä ilmeisemmin varsin johtavassa asemassa Fukushi Universityllä, jossa siis Meri opiskelee, ja hänellä on tapana kutsua vaihto-opiskelijoita vierailulle. Muutenkin keskustelu Sendain yliopistotilanteesta oli varsin mielenkiintoinen. Tuo proffa oli paria vuotta aiemmin siirtynyt Tohoku Universityltä Fukushiin ja hänellä oli vakaa usko Fukushin vahvaan kehitykseen lähitulevaisuudessa. (tähän väliin voisi tietysti selittää Japanin yliopistojärjestelmästä, mutta jätetään se toiseen kertaan)
Illallisen jälkeen siirryttiin olohuoneeseen teelle ja kahville. Sitä ennen meille kuitenkin esiteltiin muuten sinänsä hyvin länsimaalaistyylisen talon erillinen japanilaistyylinen huone. Jo ovena oli paperinen liukuovi ja muutenkin huone oli kuin toisesta maailmasta tatami-lattioineen ja koko sisustus oli täysin erilainen. Tietokone oli oikeastaan ainoa ei-perinteinen asia tuossa huoneessa.
Kahvipöydässä keskusteltiin aluksi urheilusta, sillä isäntämme oli suuri Formula 1 -fani ja tiesi suomalaiskuljettajat vuosienkin takaa. Myös suomalaiset mäkihyppääjät tuntuvat olevan hyvin japanilaisten tiedossa. Urheilun jälkeen keskustelu kääntyi jotenkin kansanperinteeseen ja kerroimme Kalevalasta josta vaikuttivat olevan varsin kiinnostuneita. Tulipa vielä keskusteltua siitäkin kuinka Suomella ja Japanilla on vastaavanlaisia haasteita väestön ikääntymisen vuoksi. Kaikekseen varsin mielenkiintoinen ilta. Parhaamme mukaan keskustelimme japaniksi, mutta välillä oli pakko turvautua englantiin jota koko seurue puhui varsin hyvin.
Kello oli jo lähempänä puoltayötä kun olimme takaisin asuntolan lähistöllä, mutta lämpötila oli edelleen varsin kuuma. Ilma ei juurikaan jäähdy edes yöllä, ja sen vähän minkä jäähtyy, korvaa enemmän kuin tehokkaasti kosteudella. Ehkä joku saattaa nauttia tällaisista keleistä, mutta eivät ole minua varten.
Loppuviikko, tai ennemminkin perjantai ja lauantai meni varsin rauhallisissa merkeissä kun ei porukalla lähdetty edes kaupungille tavalliseen viikonloppu tyyliin. Monet viime syksynä aloittaneista vuoden opiskelijoista ovat jo palanneet kotimaihinsa ja suuri osa japanilaisistakin ovat kesäloman vuoksi menneet käymään kotiseudulla. Niinpä asuntolalla on ollut hieman tavanomaista rauhallisempaa viime aikoina.
Lauantai-iltana kuitenkin tapasin Sisin taas pitkästä aikaa, mutta jatketaan taas tästä seuraavalla kerralla.
10. elokuuta 2007
Tanabata, se toinen
Sendain Tanabata tuli, ja menikin jo. Jos sitä kuvitteli että lomaillessa ehtisi rentoutua, niin väärässä oli. Puuhaa riittää niin ettei enemmästä väliä. Säätila on ollut hyvinkin kesäinen, eikä voi ainakaan valittaa palelevansa, ellei laita ilmastointia tolkuttoman kylmälle.
Tanabatan vietto alkoi jo viime viikon perjantaina kun asuntolassa järjestettiin yhdistetty pois muuttajien jäähyväis- ja Tanabata juhla. Tilaisuus oli hyvin saman tyyppinen kuin tervetulojuhla aikoinaan. Tanabatan osuus oli että sisään tulle kirjoiteltiin toiveita lapuille jotka laitettiin roikkumaan bambun oksaan (nimeltään Tanzaku). Varsinaisia poislähtijöitä paikalla oli vain kolme, joten "farewell" osuus jäi melko pieneksi. Kaikki kolme pitivät puheet, Matias ja Tanya japaniksi ja kolmas (jonka nimeä en muista) englanniksi. Juhla oli ihan mukava, mutta suht vaisun osanoton vuoksi tunnelma jäi hieman vasuksi, toisaalta syötävää riitti kaikille reilusti.
Juhlan jälkeen lähdettiin keskustaan osittain samalla porukalla kuin juhlassa, mutta mukaan lyöttäytyi myös muita. Aluksi oli melko tavanomainen nomihoudai, tosin seurueemme oli niin iso että kun lisää tilaa vapautui, jakautui seurue kahteen eri pöytään. Eipä siitä porukka ollut moksiskaan ja keskustelu jatkui samaan malliin molemmissa pöydissä. Ajan tultua täyteen päädyttiin seuraavaksi game centeriin ja tarkemmin koppeihin jossa otettiin porukalla kuvia, jotka sen jälkeen sai koristella ja lopputulos tuli tarraperille josta sai leikellä irti postimerkin kokoisia kuvia. Veikeää.
Kun kuvat saatiin setvittyä siirryttiin länsimaalaistyyliseen baariin, jossa kävimme Matiaksen kanssa varsin mielenkiintoiset keskustelut eri asioista Guinness tuopin ääressä. Ilta päättyi Elephant Magiciin jonne siirryttäessä porukan kokoonpano oli jo melko paljon muuttunut alkuperäisestä. Koska olimme myös menneet kaupunkiin taksilla, myös paluumatka sujui mukavasti ilman että tarvitsi jättää polkupyörää jälkeensä. Taksimatka tosin kului lähinnä inttämistä olevaa väittelyä tupakoinnista. Tuohon keskusteluun eivät inttäjiä lukuun ottamatta muut edes vaivautuneet osallistua.
Lauantaina Mikon veljet saapuivat Sendaihin. Oli varsin mielenkiintoista tavata myös heitä, muuten lauantaipäivä kului varsin rauhallisissa merkeissä. Eihän sitä nyt aina jaksa olla aktiivinen, eritoten kun helteiset säät ovan jämähtäneet päälle. Helle tekee myös sikäli laiskaksi ettei sitä paljoa edes viitsisi tehdä.
Kaikesta huolimatta lähdin sunnuntaina Mikon ja hänen veljesten mukana Matsushimaan. Matka olikin varsin mielenkiintoinen, sillä menimme sinne loppumatkan laivalla saariston läpi. Aiemmin tehtyyn reissuun verrattuna Matsushimassa oli paljon väkeä liikkeellä. Japanissa juuri alkanut lomakausi ja Sendain Tanabata festivaali varmasti houkutellut väkeä alueelle. Eikä Matsushimassa todellakaan tullut kylmä...
Illalla oli Sendaissa Tanabatan avaus ja suuri ilotulitus. Jäin kaupunkiin suoraa Matsushimasta palattuamme katselemaan menoa keskustassa ja hiljakseen siirtymään sovittuun tapaamispaikkaan muun porukan kanssa mistä katselisimme ilotulitusta. Tanabatan kunniaksi monet olivat pukeutuneet perinteisiin hyvinkin paljon kimonoa muistuttaviin yukatohoin. Tuon mallisen yukatan ja kimonon välinen ero selvisi minulle kuitenkin vasta myöhemmin. Itse ilotulitus olikin varsin upea, enpä ole ennen nähnyt 90 minuuttia kestävää ilotulitusta. Jokaisen sarjan jälkeen odottelemaan että joko se oli siinä, mutta lisää tuli aina. Väkeä oli pakkautunut todella paljon liikenteeltä suljetuille silloille, joille olisi kuullut myös ilotulitukseen liittyneet selostukset. Paikka jossa seurasimme tulitusta oli kuitenkin hieman etäämmällä.
Ilotulituksen jälkeen oli varaus ravintolaan sillä oli arvattavissa että väkeä olisi liikkeellä paljon. Ilmeisesti ilotulituksen pituus yllätti sillä osa porukasta lähti jo kesken pois että ehtivät riittävän ajoissa paikalle etteivät antaneet varattua pöytää muille. Kuitenkin Matiaksen kanssa jäimme seuraamaan koko tulituksen loppuun asti, ja lopetus olikin näkemisen arvoinen. Matka kaupungin halki väen tungoksessa sujuikin varsin hitaasti madellen. Onneksi Japanissa on tapana jakaa mainosviuhkoja, joten edes jonkinlaista helpotusta kuumuuteen oli saatavilla.
Jokaisen kaupan tai ravintolan edustalle oli viritelty myös myyntikoju josta sai ruokaa ja kylmää juomaa. Väkeä oli niin paljon että kaikille riitti asiakkaita. Pienen haeskelun jälkeen löysimme ravintolaan jossa muu porukka oli eikä tuo pieni myöhästyminen paljoakaan haitannut, kyllä siinä ehti ihan riittävästi syödä ja juoda. Sunnuntaina kierros jäikin tuohon yhteen paikkaan, jonka jälkeen palasin kämpille nukkumaan pitkän päivän jälkeen.
Maanantaina taistelin hellettä vastaan ja lähdin Aobayamalle ja labralle. Osittain koska illalla oli labran lukukauden päätösjuhla keskustassa. Pysäkillä bussia odotellessa tuli yksi kielioppikurssin kurssikaveri tarjoamaan kyytiä ylös ohi kulkiessaan. Ruokalassakaan ei edes lounasaikaan ollut mitenkään tungosta ja labralla oli paikalla kokonaista viisi opiskelijaa. Heistäkin osa oli ilmeisesti tullut paikalle vaan hengailemaan ja katsoivat animea koneillansa. Kaiken lisäksi labran varsinaisilla servereillä, joilla omia ohjelmia ajetaan oli huoltokatko päällä, joten ainakaan tuona päivänä ei siellä paljonkaan hommia tehty.
Myöhemmin iltapäivästä sitten lähdettiin porukalla, sillä joka paikalla oli, bussikyydillä keskustaan. Koska sovittuun tapaamiseen oli vielä aikaa kävimme kiertelemässä ja katselemassa Tanabata koristuksia ja myyntikojuja, sekä keräämään aiemmin mainittuja mainosviuhkoja. Loppujen lopuksi jostain syystä päädyimme kirjakaupan kynä ja paperiosastoa muistuttavaan kauppaan. Kuitenkin siellä oli myös Nokian multimedia-kännykkä myynnissä, mikä oli erikoista monessakin mielessä.
Hiljalleen siirryttiin ravintolan eteen odottelemaan porukan kertymistä. Vaikka Sendaissa väkeä riittää, tuttuihinkin törmää yllättävän usein, nimittäin odotellessa ohitse kulki useampiakin tuttuja opiskelijoita. Lähes koko labran porukka kokoontui tuohon päätöstilaisuuteen, mukaan lukien kaikki proffat. Itse juhla oli 8 eri italialaisella ruokalajilla höystetty nomikai. Koko paikan sisustus oli varsin italialaishenkinen. Tapahtuma oli mukavan rento ja siinä ohessa kilpailtiin kuka pystyi opettelemaan ulkoa eniten Tabaskon ainesosia kolmessa minuutissa sekä keskusteltiin proffien kanssa peleistä ja animesta.
Akan tultua täyteen proffat ja osa muusta porukasta lähti kotiin, mutta osalla porukasta päätimme vielä jatkaa illan viettoa. Osoittautuikin että seuraavana päivänä oli erään nuoremman opiskelijan 23 syntymäpäivä, niin pitihän sitä juhlistaa. Kahdeksan hengen porukka oli riittävän suuri houkuttelemaan useampaakin sisäänheittäjää tulemaan mainostamaan meille omaa paikkaansa. Sinänsä kätevä systeemi, mutta toimii parhaiten kun porukkaa on koolla hieman enemmän, illan aktiivisuudesta riippuu paljonko on riittävästi. Illan mittaan päädyimme vielä kahteenkin eri paikkaan, joista kummassakaan en ollut aiemmin käynyt.
Tiistain otin rennosti, sillä kuuma sää ei erityisemmin motivoi tekemään juuri mitään. Keskiviikko oli Sendain Tanabatan viimeinen päivä, joten päätin kuumuutta uhmaten vielä mennä katselemaan tapahtumia. Illalla kaupungissa vallitsikin vielä täysi tohina ja meininki oli hieman kuin markkinoilla Suomessa, katujen varret olivat täynnä erilaisia myyntikojuja ja väkeä riitti. Sillä välin kun kävin Yodobashilta ostamassa nappikuulokkeet ja japanilaisen näppäimistön (ei toki välttämätön, mutta kätevä japaninkielistä tekstiä kirjoittaessa) oli kello jo vierähtänyt yli kymmeneen mikä ilmeisesti oli sulkemisaika myös festivaalille, koska monin paikoin koristuksia otettiin alas ja pitkiä bambun varsia joissa ne olivat roikkuneet joko roudattiin porukalla tai sahattiin pienemmiksi pätkiksi.
Illalla kun olin päässyt kämpille takaisin tuli vielä varsin yllättävä kutsu seuraavalle illalle. Nimittäin Meri pyysi mukaan syömään illallista hänen proffansa kanssa. Meri ei ennestään tuntenut kyseistä proffaa ja kutsun yhteydessä oli mainittu että kaverin voi pyytää mukaan, niinpä oli jotenkin päätynyt pyytämään minua. Tietysti lupasin myös lähteä. Mutta jatketaan tästä taas, sillä tämä teksti on ollut työn alla jo aivan liian pitkään.
Ohessa vielä muutama valokuva Tanabatasta ja vähän muustakin.
Tanabatan vietto alkoi jo viime viikon perjantaina kun asuntolassa järjestettiin yhdistetty pois muuttajien jäähyväis- ja Tanabata juhla. Tilaisuus oli hyvin saman tyyppinen kuin tervetulojuhla aikoinaan. Tanabatan osuus oli että sisään tulle kirjoiteltiin toiveita lapuille jotka laitettiin roikkumaan bambun oksaan (nimeltään Tanzaku). Varsinaisia poislähtijöitä paikalla oli vain kolme, joten "farewell" osuus jäi melko pieneksi. Kaikki kolme pitivät puheet, Matias ja Tanya japaniksi ja kolmas (jonka nimeä en muista) englanniksi. Juhla oli ihan mukava, mutta suht vaisun osanoton vuoksi tunnelma jäi hieman vasuksi, toisaalta syötävää riitti kaikille reilusti.
Juhlan jälkeen lähdettiin keskustaan osittain samalla porukalla kuin juhlassa, mutta mukaan lyöttäytyi myös muita. Aluksi oli melko tavanomainen nomihoudai, tosin seurueemme oli niin iso että kun lisää tilaa vapautui, jakautui seurue kahteen eri pöytään. Eipä siitä porukka ollut moksiskaan ja keskustelu jatkui samaan malliin molemmissa pöydissä. Ajan tultua täyteen päädyttiin seuraavaksi game centeriin ja tarkemmin koppeihin jossa otettiin porukalla kuvia, jotka sen jälkeen sai koristella ja lopputulos tuli tarraperille josta sai leikellä irti postimerkin kokoisia kuvia. Veikeää.
Kun kuvat saatiin setvittyä siirryttiin länsimaalaistyyliseen baariin, jossa kävimme Matiaksen kanssa varsin mielenkiintoiset keskustelut eri asioista Guinness tuopin ääressä. Ilta päättyi Elephant Magiciin jonne siirryttäessä porukan kokoonpano oli jo melko paljon muuttunut alkuperäisestä. Koska olimme myös menneet kaupunkiin taksilla, myös paluumatka sujui mukavasti ilman että tarvitsi jättää polkupyörää jälkeensä. Taksimatka tosin kului lähinnä inttämistä olevaa väittelyä tupakoinnista. Tuohon keskusteluun eivät inttäjiä lukuun ottamatta muut edes vaivautuneet osallistua.
Lauantaina Mikon veljet saapuivat Sendaihin. Oli varsin mielenkiintoista tavata myös heitä, muuten lauantaipäivä kului varsin rauhallisissa merkeissä. Eihän sitä nyt aina jaksa olla aktiivinen, eritoten kun helteiset säät ovan jämähtäneet päälle. Helle tekee myös sikäli laiskaksi ettei sitä paljoa edes viitsisi tehdä.
Kaikesta huolimatta lähdin sunnuntaina Mikon ja hänen veljesten mukana Matsushimaan. Matka olikin varsin mielenkiintoinen, sillä menimme sinne loppumatkan laivalla saariston läpi. Aiemmin tehtyyn reissuun verrattuna Matsushimassa oli paljon väkeä liikkeellä. Japanissa juuri alkanut lomakausi ja Sendain Tanabata festivaali varmasti houkutellut väkeä alueelle. Eikä Matsushimassa todellakaan tullut kylmä...
Illalla oli Sendaissa Tanabatan avaus ja suuri ilotulitus. Jäin kaupunkiin suoraa Matsushimasta palattuamme katselemaan menoa keskustassa ja hiljakseen siirtymään sovittuun tapaamispaikkaan muun porukan kanssa mistä katselisimme ilotulitusta. Tanabatan kunniaksi monet olivat pukeutuneet perinteisiin hyvinkin paljon kimonoa muistuttaviin yukatohoin. Tuon mallisen yukatan ja kimonon välinen ero selvisi minulle kuitenkin vasta myöhemmin. Itse ilotulitus olikin varsin upea, enpä ole ennen nähnyt 90 minuuttia kestävää ilotulitusta. Jokaisen sarjan jälkeen odottelemaan että joko se oli siinä, mutta lisää tuli aina. Väkeä oli pakkautunut todella paljon liikenteeltä suljetuille silloille, joille olisi kuullut myös ilotulitukseen liittyneet selostukset. Paikka jossa seurasimme tulitusta oli kuitenkin hieman etäämmällä.
Ilotulituksen jälkeen oli varaus ravintolaan sillä oli arvattavissa että väkeä olisi liikkeellä paljon. Ilmeisesti ilotulituksen pituus yllätti sillä osa porukasta lähti jo kesken pois että ehtivät riittävän ajoissa paikalle etteivät antaneet varattua pöytää muille. Kuitenkin Matiaksen kanssa jäimme seuraamaan koko tulituksen loppuun asti, ja lopetus olikin näkemisen arvoinen. Matka kaupungin halki väen tungoksessa sujuikin varsin hitaasti madellen. Onneksi Japanissa on tapana jakaa mainosviuhkoja, joten edes jonkinlaista helpotusta kuumuuteen oli saatavilla.
Jokaisen kaupan tai ravintolan edustalle oli viritelty myös myyntikoju josta sai ruokaa ja kylmää juomaa. Väkeä oli niin paljon että kaikille riitti asiakkaita. Pienen haeskelun jälkeen löysimme ravintolaan jossa muu porukka oli eikä tuo pieni myöhästyminen paljoakaan haitannut, kyllä siinä ehti ihan riittävästi syödä ja juoda. Sunnuntaina kierros jäikin tuohon yhteen paikkaan, jonka jälkeen palasin kämpille nukkumaan pitkän päivän jälkeen.
Maanantaina taistelin hellettä vastaan ja lähdin Aobayamalle ja labralle. Osittain koska illalla oli labran lukukauden päätösjuhla keskustassa. Pysäkillä bussia odotellessa tuli yksi kielioppikurssin kurssikaveri tarjoamaan kyytiä ylös ohi kulkiessaan. Ruokalassakaan ei edes lounasaikaan ollut mitenkään tungosta ja labralla oli paikalla kokonaista viisi opiskelijaa. Heistäkin osa oli ilmeisesti tullut paikalle vaan hengailemaan ja katsoivat animea koneillansa. Kaiken lisäksi labran varsinaisilla servereillä, joilla omia ohjelmia ajetaan oli huoltokatko päällä, joten ainakaan tuona päivänä ei siellä paljonkaan hommia tehty.
Myöhemmin iltapäivästä sitten lähdettiin porukalla, sillä joka paikalla oli, bussikyydillä keskustaan. Koska sovittuun tapaamiseen oli vielä aikaa kävimme kiertelemässä ja katselemassa Tanabata koristuksia ja myyntikojuja, sekä keräämään aiemmin mainittuja mainosviuhkoja. Loppujen lopuksi jostain syystä päädyimme kirjakaupan kynä ja paperiosastoa muistuttavaan kauppaan. Kuitenkin siellä oli myös Nokian multimedia-kännykkä myynnissä, mikä oli erikoista monessakin mielessä.
Hiljalleen siirryttiin ravintolan eteen odottelemaan porukan kertymistä. Vaikka Sendaissa väkeä riittää, tuttuihinkin törmää yllättävän usein, nimittäin odotellessa ohitse kulki useampiakin tuttuja opiskelijoita. Lähes koko labran porukka kokoontui tuohon päätöstilaisuuteen, mukaan lukien kaikki proffat. Itse juhla oli 8 eri italialaisella ruokalajilla höystetty nomikai. Koko paikan sisustus oli varsin italialaishenkinen. Tapahtuma oli mukavan rento ja siinä ohessa kilpailtiin kuka pystyi opettelemaan ulkoa eniten Tabaskon ainesosia kolmessa minuutissa sekä keskusteltiin proffien kanssa peleistä ja animesta.
Akan tultua täyteen proffat ja osa muusta porukasta lähti kotiin, mutta osalla porukasta päätimme vielä jatkaa illan viettoa. Osoittautuikin että seuraavana päivänä oli erään nuoremman opiskelijan 23 syntymäpäivä, niin pitihän sitä juhlistaa. Kahdeksan hengen porukka oli riittävän suuri houkuttelemaan useampaakin sisäänheittäjää tulemaan mainostamaan meille omaa paikkaansa. Sinänsä kätevä systeemi, mutta toimii parhaiten kun porukkaa on koolla hieman enemmän, illan aktiivisuudesta riippuu paljonko on riittävästi. Illan mittaan päädyimme vielä kahteenkin eri paikkaan, joista kummassakaan en ollut aiemmin käynyt.
Tiistain otin rennosti, sillä kuuma sää ei erityisemmin motivoi tekemään juuri mitään. Keskiviikko oli Sendain Tanabatan viimeinen päivä, joten päätin kuumuutta uhmaten vielä mennä katselemaan tapahtumia. Illalla kaupungissa vallitsikin vielä täysi tohina ja meininki oli hieman kuin markkinoilla Suomessa, katujen varret olivat täynnä erilaisia myyntikojuja ja väkeä riitti. Sillä välin kun kävin Yodobashilta ostamassa nappikuulokkeet ja japanilaisen näppäimistön (ei toki välttämätön, mutta kätevä japaninkielistä tekstiä kirjoittaessa) oli kello jo vierähtänyt yli kymmeneen mikä ilmeisesti oli sulkemisaika myös festivaalille, koska monin paikoin koristuksia otettiin alas ja pitkiä bambun varsia joissa ne olivat roikkuneet joko roudattiin porukalla tai sahattiin pienemmiksi pätkiksi.
Illalla kun olin päässyt kämpille takaisin tuli vielä varsin yllättävä kutsu seuraavalle illalle. Nimittäin Meri pyysi mukaan syömään illallista hänen proffansa kanssa. Meri ei ennestään tuntenut kyseistä proffaa ja kutsun yhteydessä oli mainittu että kaverin voi pyytää mukaan, niinpä oli jotenkin päätynyt pyytämään minua. Tietysti lupasin myös lähteä. Mutta jatketaan tästä taas, sillä tämä teksti on ollut työn alla jo aivan liian pitkään.
Ohessa vielä muutama valokuva Tanabatasta ja vähän muustakin.
 |
| Sendai Tanabata |
2. elokuuta 2007
Lomalle (?)
Eilen oli kevätlukukauden viimeinen oppitunti, joten sen puolesta lukukausi on nyt ohi. Tunti oli "Science & Technology Japanese" ja viimeisenä kävimme kemian sanastoa. Vaikka ei olekaan omaa alaa, sai siinä paljon ihan yleisesti hyödyllisiä sanoja ja ilmaisuja. Paikalla ei ollut kuin minä ja Jani, kurssin osallistujamäärä muutenkin karsiutui kevään mittaan syystä tai toisesta. Kun harjoitukset oli käyty läpi oli aikaa vielä jäljellä joten opettaja päätti näyttää lyhyitä animoituja versioita kuuluisista japanilaisista tarinoista, varsin hauskoja kertomuksia.
Säätilan puolesta ymmärtää hyvin miksi loma-aika sijoittuu juuri elo-syyskuulle, sillä lämpötila oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Vaikka labratyöskentely ei minun osalta virallisesti ole ohi tältä lukukaudelta, aion pitää hieman lomaa ainakin näin kuumimpina päivinä. Kun siis viimeisetkin tunnit oli ohi, päätin ruokailun jälkeen käydä leikkauttamassa kesätukan perinteiseen malliin melko lyhyeksi, koska koko täyden palvelun hoito on niin edullinen, viitsii siellä käydä useamminkin.
Kun olin odottelemassa vuoroani, tuli kännykkään viesti kielioppikokeen tuloksista. Se oli mennyt juuri niin heikosti kuin arvelinkin ja sain vain 60% ja keskiarvo jäi hieman alle seuraavalle tasolle siirtymiseen tarvittavasta pistemäärästä, kuitenkin aktiivinen osallistuminen tunneille kompensoi asiaa ja opettajat antoivat loppuarvosanaksi kiitettävän, eli pääsen myös kieliopissa siirtymään seuraavalle tasolle syksyllä.
Viestin lopuksi Fukushima-sensei kysyi vielä että lähtisinkö illalliselle hänen ja Niiyama-sensein kanssa illalliselle (jos en ole aiemmin selittänyt, niin sekä kanji että kielioppikursseilla kummallakin on kaksi opettajaa). Koska vuoroni koitti kun olin tulkitsemassa japaniksi kirjoitettua viestiä, vastaaminen jäi odottamaan kunnes hiukset ja parta oli leikattu ja kasvot hoidettu. Vastasin lähteväni mielelläni, mutta koska minulla ei ollut kuin opettajan kännykän sähköpostiosoite, ei puhelinnumeroa, piti jäädä odottelemaan vastausta. Odotellessa lähdin hiljakseen kävelemään kämpille päin, enkä ollut ehtinyt pitkälle kun sain viestin puhelinnumeron kera jonne kehotti soittamaan ja niin myös tein.
Siinä sitten hetken neuvoteltuamme jätin polkupyöräni läheisen taidemuseon pyöräparkkiin ja opettajat tulivat hakemaan minut autolla. Mukana oli myös kaksi kurssilla ollutta kiinalaisopiskelijaa. Ruokapaikka oli aivan keskustassa. Tarjolla oli Okinawan ruuista enimmäkseen koostunut tabehoudai, eli seisova pöytä jossa ei ollut edes aikarajaa. Siispä siellä ei ollut mikään kiire minnekään ja saimme syödä ja keskustella, japaniksi tietysti, kaikessa rauhassa.
Illan yllätysohjelma oli todella hauska kokemus. Ilta oli jo pimentynyt kun palasin takaisin pyöräni ääreen, mutta lämpötila ei ollut paljoakaan laskenut. Päin vastoin sää oli entistä tukalampi suuremman ilmankosteuden vuoksi. Vaikka pyöräillessä ei mahdottomasti rehkinyt, hikoiltua tuli varsin ansiokkaasti. Loppuiltana ei enää mitään suurempia yllätyksiä ilmaantunut vaan ilta kului blogiin tarinoinnin ja reissukuvien järjestelyn merkeissä.
Tänään sää oli vähintään yhtä kuuma kuin eilen, joten houkutus vain oleskella hyvin ilmastoiduissa sisätiloissa oli suuri, ja niin hyvin pitkälti myös kävi. Illalla kuitenkin lähdimme Mikon kanssa syömään suht lähellä sijaitsevaan sushi-ravintolaan jossa annokset kiertävät liukuhihnalla. Siellä tuli valikoitua erilaisia susheja sitä mukaa mikä näytti hyvältä tai muuten vaan eksoottiselta.
Sushi-ravintola sijaitsee suurehkon marketin vieressä, jossa alkuaikoina tuli käytyä useamminkin, mutta koska siellä ei käy Visa tai Visa Electron kortit, on enimmäkseen tullut käytyä ruoka- ja muissa kaupoissa jossa kortti käy. Kuitenkin tuolta kaupasta löytyi pitkään etsitty tuote, nimittäin ihan tavallinen deodorantti. Suihkeita on kyllä joka puolella, mutta helppoudestaan huolimatta ovat varsin tehottomia ja pidemmän päälle kalliita. Olipa siellä myös "Deo Slime" nimikkeellä varustettu voidepurkki, jota en kuitenkaan vielä ottanut kokeiltavaksi.
Näin, olihan siinä urakkaa, mutta blogi on taas ajan tasalla, koitetaan kuroa päivitysviive lyhyemmäksi myös jatkossa.
Loppuun vielä yksi kuva eiliseltä:
Säätilan puolesta ymmärtää hyvin miksi loma-aika sijoittuu juuri elo-syyskuulle, sillä lämpötila oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Vaikka labratyöskentely ei minun osalta virallisesti ole ohi tältä lukukaudelta, aion pitää hieman lomaa ainakin näin kuumimpina päivinä. Kun siis viimeisetkin tunnit oli ohi, päätin ruokailun jälkeen käydä leikkauttamassa kesätukan perinteiseen malliin melko lyhyeksi, koska koko täyden palvelun hoito on niin edullinen, viitsii siellä käydä useamminkin.
Kun olin odottelemassa vuoroani, tuli kännykkään viesti kielioppikokeen tuloksista. Se oli mennyt juuri niin heikosti kuin arvelinkin ja sain vain 60% ja keskiarvo jäi hieman alle seuraavalle tasolle siirtymiseen tarvittavasta pistemäärästä, kuitenkin aktiivinen osallistuminen tunneille kompensoi asiaa ja opettajat antoivat loppuarvosanaksi kiitettävän, eli pääsen myös kieliopissa siirtymään seuraavalle tasolle syksyllä.
Viestin lopuksi Fukushima-sensei kysyi vielä että lähtisinkö illalliselle hänen ja Niiyama-sensein kanssa illalliselle (jos en ole aiemmin selittänyt, niin sekä kanji että kielioppikursseilla kummallakin on kaksi opettajaa). Koska vuoroni koitti kun olin tulkitsemassa japaniksi kirjoitettua viestiä, vastaaminen jäi odottamaan kunnes hiukset ja parta oli leikattu ja kasvot hoidettu. Vastasin lähteväni mielelläni, mutta koska minulla ei ollut kuin opettajan kännykän sähköpostiosoite, ei puhelinnumeroa, piti jäädä odottelemaan vastausta. Odotellessa lähdin hiljakseen kävelemään kämpille päin, enkä ollut ehtinyt pitkälle kun sain viestin puhelinnumeron kera jonne kehotti soittamaan ja niin myös tein.
Siinä sitten hetken neuvoteltuamme jätin polkupyöräni läheisen taidemuseon pyöräparkkiin ja opettajat tulivat hakemaan minut autolla. Mukana oli myös kaksi kurssilla ollutta kiinalaisopiskelijaa. Ruokapaikka oli aivan keskustassa. Tarjolla oli Okinawan ruuista enimmäkseen koostunut tabehoudai, eli seisova pöytä jossa ei ollut edes aikarajaa. Siispä siellä ei ollut mikään kiire minnekään ja saimme syödä ja keskustella, japaniksi tietysti, kaikessa rauhassa.
Illan yllätysohjelma oli todella hauska kokemus. Ilta oli jo pimentynyt kun palasin takaisin pyöräni ääreen, mutta lämpötila ei ollut paljoakaan laskenut. Päin vastoin sää oli entistä tukalampi suuremman ilmankosteuden vuoksi. Vaikka pyöräillessä ei mahdottomasti rehkinyt, hikoiltua tuli varsin ansiokkaasti. Loppuiltana ei enää mitään suurempia yllätyksiä ilmaantunut vaan ilta kului blogiin tarinoinnin ja reissukuvien järjestelyn merkeissä.
Tänään sää oli vähintään yhtä kuuma kuin eilen, joten houkutus vain oleskella hyvin ilmastoiduissa sisätiloissa oli suuri, ja niin hyvin pitkälti myös kävi. Illalla kuitenkin lähdimme Mikon kanssa syömään suht lähellä sijaitsevaan sushi-ravintolaan jossa annokset kiertävät liukuhihnalla. Siellä tuli valikoitua erilaisia susheja sitä mukaa mikä näytti hyvältä tai muuten vaan eksoottiselta.
Sushi-ravintola sijaitsee suurehkon marketin vieressä, jossa alkuaikoina tuli käytyä useamminkin, mutta koska siellä ei käy Visa tai Visa Electron kortit, on enimmäkseen tullut käytyä ruoka- ja muissa kaupoissa jossa kortti käy. Kuitenkin tuolta kaupasta löytyi pitkään etsitty tuote, nimittäin ihan tavallinen deodorantti. Suihkeita on kyllä joka puolella, mutta helppoudestaan huolimatta ovat varsin tehottomia ja pidemmän päälle kalliita. Olipa siellä myös "Deo Slime" nimikkeellä varustettu voidepurkki, jota en kuitenkaan vielä ottanut kokeiltavaksi.
Näin, olihan siinä urakkaa, mutta blogi on taas ajan tasalla, koitetaan kuroa päivitysviive lyhyemmäksi myös jatkossa.
Loppuun vielä yksi kuva eiliseltä:
Tenttejä
Tämä viesti on aloitettu jo viime viikolla mutta jäi keskeneräiseksi. Viimeistellään nyt ja kerrataan retkeä edeltäneen viikon tapahtumia.
- - -
Suhteellisen laiskan viikonlopun jälkeen viikko lähti käyntiin kanjien kertaustunnilla, jossa osa porukasta teki tentin, sillä eivät päässeet varsinaisena tenttipäivänä paikalle. Me loput sitten vaan täyttelimme kertausmonisteita.Iltapäivällä oli vielä tekniikan japanin toisiksi viimeinen tunti jossa aluksi käytiin kaiken maailman pyörittely verbejä.
Paikalla oli vain minä ja Jani, joten loppuosa tunnista kaytettiin seuraavan viikon ekskursion kohteeseen tutustumiseen ja yleisemmin Japanin historiaan tutustumiseen ja matkailuvinkkeihin.Ja kun kerran Aobayamalle oli noussut pitihan se labralle menna puuhailemaan. Sinne sita sitten jämähtikin pidemmäksikin aikaa kuin mitä oli tarkoitus kun ei millään viitsinyt lähteä vaeltamaan alas.
Tiistaiaamuna oli viimeinen kielioppikurssin tunti ennen tenttiä, jonka päätteeksi otetun yhteiskuvan laitoinkin näkyviin jo aiemmin. Tavallaan hieman haikea tunnelma kun tiesi että tuo porukka tuskin enää sellaisenaan kokoontuu. Tosin osalle porukasta yhteystiedot tuli vaihdettua sillä lupasin lähettää kamerallani otetut yhteiskuvat kaikille halukkaille. Iltapäivällä Aobayamalle kiipimisen sijaan lähdin kämpille tekemään vielä viimeisen illan kertausta kanji tenttiä varten.
Tentti oli keskiviikkona vasta yhdeltä, joten aamulla pystyi nukkumaan lukutuokion venähdettyä aamuyön puolelle päiväunien takia. Tentti oli hyvin samankaltainen kuin välikoe joten se ei tuntunut ylivoimaisen vaikealta. Kun kyselin opettajalta koska ja mistä tulokset näkisi, ehdotti hän että tarkistaa vastaukset pikaisesti saman tien. Tarkastaessa antoi jopa korjata yhden pienen kirjoitusvirheen, koska se ei liittynyt kanjin lukutapaan vaan oli pelkästään kopioitu väärin. Lopputulema oli että sain 88% oikein, mikä on 8% paremmin kuin välikokeessa ja samalla tarkoittaa että voin suoraa siirtyä seuraavan tason kurssille syyslukukaudella.
Hyvin menneen tentin jälkeen lähdin labralle tutkimaan miten voisin edetä projektini kanssa. Tällä hetkellä vahvimmalta vaikuttaa vaihtoehto jossa teen projektini seuraavaa vaihetta omalla koneellani sillä labran koneilla ei vaikuta olevan tarvittavia systeemejä asennettuna, eikä omat käyttöoikeuteni riitä niiden asentamiseen.
Torstaina pidin jälleen opiskelupäivän vaikka kielioppikurssin asiat mukamas tuntuivat olevan kirkkaana mielessä ja oletus oli että tentti olisi niin ikään samankaltainen kuin välikoe. Kuitenkin perjantaiaamun tentti osoittautui varsin hankalaksi ja oikeastaan koko porukka pähkäili sen kimpussa pitkään ja kaikkien mielestä oli todella vaikea. Ei kai sitten vaan oltu opiskeltu riittävästi.
Iltapäivällä oli labralla kovasti kuhinaa Open Campus -tapahtuman tiimoilta, jossa labrat esittelevät toimintaansa kävijöille. Tapahtuma oli tämän viikon maanantaina sekä tiistaina ja siksi jäi minulta väliin ekskursion vuoksi. Pöydälleni oli ilmestynyt kutsu Tohoku Universityn 100-vuotistapahtumaan elokuun lopulla josta myös tutorinikin tuli juttelemaan ja kyselemään aionko käydä Suomessa kesäloman aikana. Kerroin että en ole aikonut ja että epämääräisiä suunnitelmia matkustaa Japanissa on olemassa.
Perjantaina illalla päätimme vielä lähteä jonnekin ihan vain syömään porukalla. Myös Meri tuli mukaan, joten meitä oli 4 suomalaista ja Yuu matkassa. Koska kello oli jo melko paljon menimme keskustaan päin oletuksella että siellä olisi ruokapaikat pidempään auki. Ei ole kovin hyvä idea kun kenellekään seurueesta ei ole mitään väliä mitä söisimme, nimittäin kiertelimme pitkin keskustaa eri ravintoloiden kulmilla osaamatta päättää minne menisimme.
Lopulta päädyimme hakemaan polkupyörämme ja palaamaan vähän matkaa takaisinpäin Yakiniku Rose Garden nimiseen ravintolaan. Yakiniku tarkoittaa että pöytään tuotiin grillit ja erilaisia lihoja ja muita kasviksia grillattavaksi. Vaikka pöydän päällä oli ilmastointihormit, oli hiilloksella grillailu melko savuista puuhaa, mutta ne tuotteet jotka ehti nappaamaan grillistä juuri oikeaan aikaan oli todella hyviä. Ruokailun jälkeen päätimme vielä jäädä joksikin aikaa istumaan iltaa ja keskustelemaan kämppämme keittiöön.
Ilmeisesti jo perjantaina illalla alkanut vika aiheutti ettei lauantaina päässyt nettiin, mikä tarkoitti myös melko laajaa viestintäkatkoa koska porukalla kommunikointi yleensä tapahtuu kännyköiden sijaan netissä. Blogia olisi tietysti tuolloin voinut kirjoitella valmiiksi, mutta niin ei tullut tehtyä kuitenkaan. Kaikesta huolimatta illaksi oli sovittu meno kanadalaisen Nicolan synttärijuhlille joten porukka lopulta kokoontui tuttuun kokoontumispaikkaan Disney Storen edessä illalla.
Paikka oli sama jossa olimme olleet niin ikään synttärijuhlilla paria viikkoa aiemmin ja tarjoilukin oli hyvin pitkälle vastaava, joten hyvää syötävää riitti. Kun aika tuli täyteen alkoi ihmeellinen arvontatuokio siitä mitä seuraavaksi. Varmaan lähemmäs tunti pähkäiltiin jatkoa. Ihme ettei tarjoilijat tulleet pyytämään poistumaan. Lopulta päädyttiin jatkoille nomihoudai paikkaan jossa oli myös mahdollisuus "suomalaistyyliseen" karaokeen, eli laulu tapahtui koko porukan edessä. Itse en viitsinyt laulaa, mutta jotkut kyllä viitsivät. Reissun päätteeksi kävimme vielä Beatles baarissa nauttimassa hyvästä tunnelmasta ja musiikista. Kello oli jo pitkällä aamun puolella ennen kuin pääsi nukkumaan.
Sunnuntaina internet-pimennys jatkui, kuitenkin naapurisolusta tuli kutsu yakisoba, paistettuja nuudeleita lihan ja kasvisten kera, kokkailutuokioon. Siellä ilta kuluikin mukavasti ja ruokailukin järjestyi siten varsin kätevästi. Koska seuraavana aamuna oli lähtö ekskursiolle pyykkäsin vielä vaatteita valmiiksi illalla ja pakkasin mukaan otettavia varusteita ettei aamulla tulisi kiire. Eipä sitä yhden yön reissulle mahdottoman paljoa tarvinnut.
- - -
Suhteellisen laiskan viikonlopun jälkeen viikko lähti käyntiin kanjien kertaustunnilla, jossa osa porukasta teki tentin, sillä eivät päässeet varsinaisena tenttipäivänä paikalle. Me loput sitten vaan täyttelimme kertausmonisteita.Iltapäivällä oli vielä tekniikan japanin toisiksi viimeinen tunti jossa aluksi käytiin kaiken maailman pyörittely verbejä.
Paikalla oli vain minä ja Jani, joten loppuosa tunnista kaytettiin seuraavan viikon ekskursion kohteeseen tutustumiseen ja yleisemmin Japanin historiaan tutustumiseen ja matkailuvinkkeihin.Ja kun kerran Aobayamalle oli noussut pitihan se labralle menna puuhailemaan. Sinne sita sitten jämähtikin pidemmäksikin aikaa kuin mitä oli tarkoitus kun ei millään viitsinyt lähteä vaeltamaan alas.
Tiistaiaamuna oli viimeinen kielioppikurssin tunti ennen tenttiä, jonka päätteeksi otetun yhteiskuvan laitoinkin näkyviin jo aiemmin. Tavallaan hieman haikea tunnelma kun tiesi että tuo porukka tuskin enää sellaisenaan kokoontuu. Tosin osalle porukasta yhteystiedot tuli vaihdettua sillä lupasin lähettää kamerallani otetut yhteiskuvat kaikille halukkaille. Iltapäivällä Aobayamalle kiipimisen sijaan lähdin kämpille tekemään vielä viimeisen illan kertausta kanji tenttiä varten.
Tentti oli keskiviikkona vasta yhdeltä, joten aamulla pystyi nukkumaan lukutuokion venähdettyä aamuyön puolelle päiväunien takia. Tentti oli hyvin samankaltainen kuin välikoe joten se ei tuntunut ylivoimaisen vaikealta. Kun kyselin opettajalta koska ja mistä tulokset näkisi, ehdotti hän että tarkistaa vastaukset pikaisesti saman tien. Tarkastaessa antoi jopa korjata yhden pienen kirjoitusvirheen, koska se ei liittynyt kanjin lukutapaan vaan oli pelkästään kopioitu väärin. Lopputulema oli että sain 88% oikein, mikä on 8% paremmin kuin välikokeessa ja samalla tarkoittaa että voin suoraa siirtyä seuraavan tason kurssille syyslukukaudella.
Hyvin menneen tentin jälkeen lähdin labralle tutkimaan miten voisin edetä projektini kanssa. Tällä hetkellä vahvimmalta vaikuttaa vaihtoehto jossa teen projektini seuraavaa vaihetta omalla koneellani sillä labran koneilla ei vaikuta olevan tarvittavia systeemejä asennettuna, eikä omat käyttöoikeuteni riitä niiden asentamiseen.
Torstaina pidin jälleen opiskelupäivän vaikka kielioppikurssin asiat mukamas tuntuivat olevan kirkkaana mielessä ja oletus oli että tentti olisi niin ikään samankaltainen kuin välikoe. Kuitenkin perjantaiaamun tentti osoittautui varsin hankalaksi ja oikeastaan koko porukka pähkäili sen kimpussa pitkään ja kaikkien mielestä oli todella vaikea. Ei kai sitten vaan oltu opiskeltu riittävästi.
Iltapäivällä oli labralla kovasti kuhinaa Open Campus -tapahtuman tiimoilta, jossa labrat esittelevät toimintaansa kävijöille. Tapahtuma oli tämän viikon maanantaina sekä tiistaina ja siksi jäi minulta väliin ekskursion vuoksi. Pöydälleni oli ilmestynyt kutsu Tohoku Universityn 100-vuotistapahtumaan elokuun lopulla josta myös tutorinikin tuli juttelemaan ja kyselemään aionko käydä Suomessa kesäloman aikana. Kerroin että en ole aikonut ja että epämääräisiä suunnitelmia matkustaa Japanissa on olemassa.
Perjantaina illalla päätimme vielä lähteä jonnekin ihan vain syömään porukalla. Myös Meri tuli mukaan, joten meitä oli 4 suomalaista ja Yuu matkassa. Koska kello oli jo melko paljon menimme keskustaan päin oletuksella että siellä olisi ruokapaikat pidempään auki. Ei ole kovin hyvä idea kun kenellekään seurueesta ei ole mitään väliä mitä söisimme, nimittäin kiertelimme pitkin keskustaa eri ravintoloiden kulmilla osaamatta päättää minne menisimme.
Lopulta päädyimme hakemaan polkupyörämme ja palaamaan vähän matkaa takaisinpäin Yakiniku Rose Garden nimiseen ravintolaan. Yakiniku tarkoittaa että pöytään tuotiin grillit ja erilaisia lihoja ja muita kasviksia grillattavaksi. Vaikka pöydän päällä oli ilmastointihormit, oli hiilloksella grillailu melko savuista puuhaa, mutta ne tuotteet jotka ehti nappaamaan grillistä juuri oikeaan aikaan oli todella hyviä. Ruokailun jälkeen päätimme vielä jäädä joksikin aikaa istumaan iltaa ja keskustelemaan kämppämme keittiöön.
Ilmeisesti jo perjantaina illalla alkanut vika aiheutti ettei lauantaina päässyt nettiin, mikä tarkoitti myös melko laajaa viestintäkatkoa koska porukalla kommunikointi yleensä tapahtuu kännyköiden sijaan netissä. Blogia olisi tietysti tuolloin voinut kirjoitella valmiiksi, mutta niin ei tullut tehtyä kuitenkaan. Kaikesta huolimatta illaksi oli sovittu meno kanadalaisen Nicolan synttärijuhlille joten porukka lopulta kokoontui tuttuun kokoontumispaikkaan Disney Storen edessä illalla.
Paikka oli sama jossa olimme olleet niin ikään synttärijuhlilla paria viikkoa aiemmin ja tarjoilukin oli hyvin pitkälle vastaava, joten hyvää syötävää riitti. Kun aika tuli täyteen alkoi ihmeellinen arvontatuokio siitä mitä seuraavaksi. Varmaan lähemmäs tunti pähkäiltiin jatkoa. Ihme ettei tarjoilijat tulleet pyytämään poistumaan. Lopulta päädyttiin jatkoille nomihoudai paikkaan jossa oli myös mahdollisuus "suomalaistyyliseen" karaokeen, eli laulu tapahtui koko porukan edessä. Itse en viitsinyt laulaa, mutta jotkut kyllä viitsivät. Reissun päätteeksi kävimme vielä Beatles baarissa nauttimassa hyvästä tunnelmasta ja musiikista. Kello oli jo pitkällä aamun puolella ennen kuin pääsi nukkumaan.
Sunnuntaina internet-pimennys jatkui, kuitenkin naapurisolusta tuli kutsu yakisoba, paistettuja nuudeleita lihan ja kasvisten kera, kokkailutuokioon. Siellä ilta kuluikin mukavasti ja ruokailukin järjestyi siten varsin kätevästi. Koska seuraavana aamuna oli lähtö ekskursiolle pyykkäsin vielä vaatteita valmiiksi illalla ja pakkasin mukaan otettavia varusteita ettei aamulla tulisi kiire. Eipä sitä yhden yön reissulle mahdottoman paljoa tarvinnut.
1. elokuuta 2007
Retkellä, osa 3.
Tiistaiaamuna herätys oli jälleen melko aikaisin sillä päivän ohjelmassa oli monta paikkaa nähtävänä. Onseniin olisi myös aamulla ollut mahdollisuus mennä kylpemään, mutta sitä ei tullut tehtyä vaan ennemmin syötiin aamiaista rauhassa. Aamiainen tarjoiltiin seisovasta pöydästä ja valikoimassa oli jos jonkinlaista syötävää, niin ennestään tuttuja herkkuja kuin lajikkeita en ollut aiemmin nähnyt, eikä läheskään kaikkea tullut kokeiltua.
Aamiaisen jälkeen keräsimme tavaramme huoneesta ja menimme aulaan odottelemaan lähtöä. Aulassa oli myös kauppa jossa oli normaalien virvokkeiden lisäksi myynnissä kaikenlaista matkamuistorihkamaa ja paikallisia herkkuja. Japanissa lienee tapana viedä tuliaisena kunkin alueen erikoisherkkuja lahjapakkauksiin käärittynä. Ainakin sellaisia tarjottiin käytännössä joka pysähdyspaikalla.
Kun hotellista sitten astuttiin ulos oli portailla neljäkin henkilökunnan edustajaa kiittämässä ja toivottamassa hyvää matkaa ja ennen lähtöä tuotiin vielä bussiin korillinen karkkeja, Sitä tunsi itsensä aivan kunniavieraaksi, Hotellilta suunnattiin kohti Nikkoa ja tarkemmin Toshogu pyhättöä. En tässä lähde tarkemmin selostamaan paikan historiaa, siihen voi tutustua muista lähteistä, esimerkiksi Wikipediasta. Matka ei ollut pitkä ja sää oli suosiollinen ulkoilmakohteisiin tutustumiseen, pilvinen eikä kovin kuuma. Niinpä Pyhätössä oli mukava kierrellä kävellen.
Ryhmällämme oli oppaana vanhempi herrasmies joka puhui hyvin englantia ja kertoi yksityiskohtaisesti mutta mielenkiintoisesti joka kohteesta, myös kaikkia erikoisia nippelitietoja, kuten kuinka Sendain alueen Samurai-päällikkö Date Masamune oli kerännyt ylimääräisiä veroja kolme vuotta vain jotta oli saanut hankittua kaksi kalliista tuontiraudasta tehtyä suurta lyhtyä Nikkoon.
Kierros eteni melko ripeään tahtiin eri kohteiden läpi joista joissakin oli myös jotein toimintaa, kuten eräässä temppelissä erinomaisen akustiikan demonstraatio jossa puupalikoita yhteen lyömällä syntynyt ääni kaikui varsin mallikkaasti. Kierroksen päätyttyä otettiin vielä yhteiskuvia pyhätön edustalla. Noita eri puolilla otettuja yhteiskuvia voisi olla kiva saada myös itselle.
Nikkosta lähdettiin bussilla Kegonin putouksille, matka sinne oli melko jyrkkä nousu syheröisiä alppiteitä muistuttavaa tietä pitkin. Nousun 48 kurvia oli havainnollisesti numeroitu kyltein. Pilvinen ja usva peittivät näkymän rinteeltä alaspäin. Kun vihdoin päästiin ylös koitti eräänlainen yllätys sillä siellä oli melko iso kylä ja niin ikään suuri järvi. Ennen putouksille siirtymistä syötiin lounasta tuon järven rannassa sijaitsevassa ravintolassa.
Vesiputouksien näköalatasanne oli rakennettu lähelle putouksen alapäätä ja sinne siirryttiin aluksi hissillä 100 metriä alas ja sitten tunnelia pitkin putousta katselemaan. Olipa tasanteelle jopa rakennettu matkamuistokauppa. Muutenkin turistikohteiden kaupallistaminen oli eri puolilla hyvin hallussa, kuitenkin sikäli sivistyneesti ettei mitään tultu tyrkyttämään kuten vaikka Venäjällä tai etelän maissa, vaan ainoastaan asetettiin esille herättämään turistien mielenkiintoa.
Kun suurta vesiputousta olimme aikamme ihmetelleet palasimme bussille ja lähdimme laskettelemaan samaista tietä alas kuin mistä noustiin ylös. Pilvisyys oli sikäli hälventynyt että nyt alaspäin näkyi jo, kuitenkaan bussin ikkunasta kuvaaminen oli erityisen vaikeaa mutkittelun takia. Muutenkin ikkunasta saa melko vaatimattomia otoksia.
Sendaita kohden lähdettiin suorinta reittiä mikä jälleen lopulta johdatti valtatielle, joilla muuten suurin nopeusrajoitus oli 80 km/h kaikille. Matkan aikana sää muuttui aurinkoiseksi, mutta bussin ilmastointi toimi riittävän hyvin. Matkan varrella tuli kiinnitettyä huomiota kaupunkien kyltteihin joissa vaakunoiden sijaan oli jollan perusteella valittu kuva joka symboloi kaupunki tai asiaa josta kaupunki on mahdollisesti tunnettu
Viimeinen tauko pidettiin Fukushimassa, noin puoltatoista tuntia ennen saapumista Sendaihin. Sää oli jo varsin kuuma, mittareiden mukaan +28°C ja tuli mieleen kuinka paljon rasittavampi päivä olisi ollut jos koko ajan olisi vallinnut sellainen keli. Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja porukka palaili kämpilleen. Asuntolan pihamaalla oli käynnissä pienimuotoinen muuttohässäkkä sillä kiireisimmät syksyn lähtijöistä olivat jo kovasti ainakin lähettelemässä enimpiä tavaroitaan kotiin päin.
Mutta reissukertomus lienee siinä. Lopuksi vielä kuvia reissulta ja merkittävimmät kohteet karttaan merkittynä, olkaapa hyvä:
Aamiaisen jälkeen keräsimme tavaramme huoneesta ja menimme aulaan odottelemaan lähtöä. Aulassa oli myös kauppa jossa oli normaalien virvokkeiden lisäksi myynnissä kaikenlaista matkamuistorihkamaa ja paikallisia herkkuja. Japanissa lienee tapana viedä tuliaisena kunkin alueen erikoisherkkuja lahjapakkauksiin käärittynä. Ainakin sellaisia tarjottiin käytännössä joka pysähdyspaikalla.
Kun hotellista sitten astuttiin ulos oli portailla neljäkin henkilökunnan edustajaa kiittämässä ja toivottamassa hyvää matkaa ja ennen lähtöä tuotiin vielä bussiin korillinen karkkeja, Sitä tunsi itsensä aivan kunniavieraaksi, Hotellilta suunnattiin kohti Nikkoa ja tarkemmin Toshogu pyhättöä. En tässä lähde tarkemmin selostamaan paikan historiaa, siihen voi tutustua muista lähteistä, esimerkiksi Wikipediasta. Matka ei ollut pitkä ja sää oli suosiollinen ulkoilmakohteisiin tutustumiseen, pilvinen eikä kovin kuuma. Niinpä Pyhätössä oli mukava kierrellä kävellen.
Ryhmällämme oli oppaana vanhempi herrasmies joka puhui hyvin englantia ja kertoi yksityiskohtaisesti mutta mielenkiintoisesti joka kohteesta, myös kaikkia erikoisia nippelitietoja, kuten kuinka Sendain alueen Samurai-päällikkö Date Masamune oli kerännyt ylimääräisiä veroja kolme vuotta vain jotta oli saanut hankittua kaksi kalliista tuontiraudasta tehtyä suurta lyhtyä Nikkoon.
Kierros eteni melko ripeään tahtiin eri kohteiden läpi joista joissakin oli myös jotein toimintaa, kuten eräässä temppelissä erinomaisen akustiikan demonstraatio jossa puupalikoita yhteen lyömällä syntynyt ääni kaikui varsin mallikkaasti. Kierroksen päätyttyä otettiin vielä yhteiskuvia pyhätön edustalla. Noita eri puolilla otettuja yhteiskuvia voisi olla kiva saada myös itselle.
Nikkosta lähdettiin bussilla Kegonin putouksille, matka sinne oli melko jyrkkä nousu syheröisiä alppiteitä muistuttavaa tietä pitkin. Nousun 48 kurvia oli havainnollisesti numeroitu kyltein. Pilvinen ja usva peittivät näkymän rinteeltä alaspäin. Kun vihdoin päästiin ylös koitti eräänlainen yllätys sillä siellä oli melko iso kylä ja niin ikään suuri järvi. Ennen putouksille siirtymistä syötiin lounasta tuon järven rannassa sijaitsevassa ravintolassa.
Vesiputouksien näköalatasanne oli rakennettu lähelle putouksen alapäätä ja sinne siirryttiin aluksi hissillä 100 metriä alas ja sitten tunnelia pitkin putousta katselemaan. Olipa tasanteelle jopa rakennettu matkamuistokauppa. Muutenkin turistikohteiden kaupallistaminen oli eri puolilla hyvin hallussa, kuitenkin sikäli sivistyneesti ettei mitään tultu tyrkyttämään kuten vaikka Venäjällä tai etelän maissa, vaan ainoastaan asetettiin esille herättämään turistien mielenkiintoa.
Kun suurta vesiputousta olimme aikamme ihmetelleet palasimme bussille ja lähdimme laskettelemaan samaista tietä alas kuin mistä noustiin ylös. Pilvisyys oli sikäli hälventynyt että nyt alaspäin näkyi jo, kuitenkaan bussin ikkunasta kuvaaminen oli erityisen vaikeaa mutkittelun takia. Muutenkin ikkunasta saa melko vaatimattomia otoksia.
Sendaita kohden lähdettiin suorinta reittiä mikä jälleen lopulta johdatti valtatielle, joilla muuten suurin nopeusrajoitus oli 80 km/h kaikille. Matkan aikana sää muuttui aurinkoiseksi, mutta bussin ilmastointi toimi riittävän hyvin. Matkan varrella tuli kiinnitettyä huomiota kaupunkien kyltteihin joissa vaakunoiden sijaan oli jollan perusteella valittu kuva joka symboloi kaupunki tai asiaa josta kaupunki on mahdollisesti tunnettu
Viimeinen tauko pidettiin Fukushimassa, noin puoltatoista tuntia ennen saapumista Sendaihin. Sää oli jo varsin kuuma, mittareiden mukaan +28°C ja tuli mieleen kuinka paljon rasittavampi päivä olisi ollut jos koko ajan olisi vallinnut sellainen keli. Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja porukka palaili kämpilleen. Asuntolan pihamaalla oli käynnissä pienimuotoinen muuttohässäkkä sillä kiireisimmät syksyn lähtijöistä olivat jo kovasti ainakin lähettelemässä enimpiä tavaroitaan kotiin päin.
Mutta reissukertomus lienee siinä. Lopuksi vielä kuvia reissulta ja merkittävimmät kohteet karttaan merkittynä, olkaapa hyvä:
 |
| Retki Tochigiin |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)