Pienen pyyhkeen strategisesta käytöstä

Maanantaina oli tavalliseen tapaan kanji-tunnit. Sanakoe meni varsin mukavasti, yhden merkin muistamattomuus hieman harmitti. Opiskeltavat merkit alkavat käydä varsin hankalaksi, mutta ihmeen hyvin niitä tunnistaa. Kirjoittaminen on silti varsin vaikeaa, varsinkin pieneen tilaan tunkeminen. Ei vaan meinaa tarkkuus riittää ja 0.5 lyijykin tuntuu kuin maalitelalla kiskoisi viivoja paperiin.

Sadekausi tai ei, säätila on tällä viikolla ollut varsin lämmin ja monena päivänä aurinkoinenkin. Niin myös maanantaina, joten nousin Aobayamalle bussilla. Mikään ei ole niin mukavaa kuin istahtaa työpöydän ääreen hiestä märkänä. Ja kun suihkuja ei edes liikuntahallilla käytetty, pukuhuonetta en ainakaan ole labra-rakennuksessa havainnut.

Iltapäivän tekniikan-japani oli siirretty perjantaille joten kävin suoraa labralle ja viilailemaan ohjelmaani, joka alkaa olla melko valmis, jos nyt edes olen oikein ymmärtänyt mitä minun pitäisi tehdä. Tutorini on ollut kovasti kiireinen koska hänellä on oman tutkimuksensa esitys ensi viikon seminaarissa, joten en ole häntä liiemmin häirinnyt. Kuitenkin oma projekti alkaa pian olla vaiheessa jossa konsultaatio on jälleen tarpeen.

Illalla olikin vuorossa kylpyläreissu. Tarina menee niin että edellisen viikon torstaina englanninkielisessä keskustelutilaisuudessa kerroin suomalaisesta saunasta ja Tsutsui-san ehdotti että minun pitäisi tutustua myös japanilaiseen saunaan ja että voisimme yhdessä mennä kylpylään jossa se onnistuisi.

Kylpylään menimme autolla sillä se sijaitsi ison huvittelukeskuksen kupeessa hieman kaupungin ulkopuolella. Sisäänmeno oli melko monivaiheinen, ensin maksettiin automaattiin ja kupongilla pääsi eteiseen jonne kengät jätettiin lokeroihin, mistä siirryttiin varsinaiseen pukuhuoneeseen jossa sitten loput vaatteet ja tavarat jätettiin suurempaan kaappiin. Molemmat toimivat 100 jenin kolikoilla.

Sisään kylpylään mentiin vain tuo pieni pyyhe mukana. Miehille ja naisille oli täysin eristetyt osastot. Aluksi peseydyttiin, missä pyyhe toimi pesuliinana. Sen jälkeen sai kylpeä altaissa tai saunoissa oman halunsa mukaan. Osa altaista sijaitsi ulkosalla, varmasti hieno kokemus talviaikaan. Ensiksi menin suhteelliseen perinteiseen lämpimään kylpyyn ulkona. Siinä aikani rentouduttua oli vuorossa ensimmäinen sauna, siellä maattiin kuumassa höyryssä virtaavan veden pitäessä alustan sopivan lämpöisenä. Seuraavaksi lisää makoilua ulkosalla altaassa jossa oli vettä muutaman sentin verran ja puinen palkki päänalustaksi. Makoillessa pyyhe toimi pienenä peittona strategisille alueille.

Sisällä menin sitten varsinaiseen saunaan, joka hieman yllättäen oli oikeasti lämmin, ei mikään ruotsalainen sauna. Ilmakin oli kostea niin kuin saunassa kuuluu. Kiuasta ei tosin ollut nähtävissä ja saunassa oli iso televisioruutu jossa pyöri samurai-elokuva, pitäähän sitä nyt viihdettä olla.

Saunottuani kokeilin vielä sisältä löytyviä erikoisaltaita. Toinen oli melko tutun oloinen poreallas mutta varsinainen erikoisuus oli pieniä sähköpolsseja lähettävä allas, sinne kun istui olo oli varsin erikoinen, kun käden vei vastuksen lähelle alkoi lihakset nykiä joten jotain siinä tapahtui. Tusin kuitenkaan kovin vaarallinen viritys, ainakaan toivottavasti.

Sitten olikin jo aika poistua. Lopuksi vielä peseydyttiin ja pyyhe huuhdeltiin huolella. Milläkö sitten kuivattiin, no tuolla samalla pyyhkeellä tietysti. Välillä vaan väännettiin kuivaksi parhaan mukaan ja kyllähän silla enimmät vedet lähti. Lieneekö kaikki saunominen vai mikä, mutta pukuhuoneen puntari antoi melkein 10 kiloa pienemmän lukeman kuin mihin on tottunut.

Pois lähdettäessä kello oli jo yli yhdeksän, silti oppaani lähti vielä takaisin labralle, mutta jätti minut pyöräparkin lähelle ja itse lähdin kämpille kaupan kautta. Illalla oli vielä ohjelmassa opiskelua ja läksyjen tekoa.

Sellainen oli maanantai, jatkoa seuraa. Kuvia ei ymmärrettävistä syistä tuolta reissulta ole. Mutta koska kuvia aina kysytään: kaupasta löytyi "jäisen kurkun" makuista mintunvihreää Pepsiä, siispä tässä kuva siitä.