1. tammikuuta 2008

Vuosi vaihtuu

Tehdäänpä pieni poikkeus tähän väliin ja kirjoitetaan jotain heti tuoreeltaan. Myös edeltävä teksti tulee ja tulee ilmestymään näennäisesti ennen tätä...

Lisäksi mainittakoon että tekstissä saattaa olla useita henkilöiden nimiä joita en ole aiemmin esitellyt, ne on kirjoitettu lähinnä oman muistin tueksi joten sopii sivuuttaa, toivottavasti ei luettavuus kärsi liikaa.

- - -

Uudenvuoden suunnitelmat oli avoimena hyvin pitkälle. Paria viikkoa ennen vuodenvaihdetta Kakinuma kyseli onko suunnitelmia ja ehdotti että jonkinlaiset kekkerit voisi olla paikallaan, mutta lähtikin kotipuoleen viettämään uutta vuotta sunnuntaina. Kuitenkin kävi ilmi että Yuulla oli suunnitelmia juhliksi ja oli ottanut minutkin mukaan laskuihin, kuitenkaan ei ollut minulle asiasta maininnut ennen kuin kysyin että onko mitään erityisiä suunnitelmia.

Uudenvuodenaattona sääennusteet kävivät toteen ja jo aamusta alkoi sataa lunta. Päiväsaikaan lumi ei jäänyt oikeastaan minnekään mutta lumisateen aina vaan jatkuessa myös maahan alkoi kertyä jonkinlaista räntäkerrosta. Niinpä kulku kaupunkiin pyörällä ei vaikuttanut erityisen hyvältä idealta. Yuun aikoi mennä bussilla, joten päätin tehdä samoin.

Jo matkalla bussipysäkille oli havaittavissa että maahan kertynyt räntäsohjo alkoi paikoin jäätyä tehden kelin paikoin erittäin liukkaaksi. Busseja onneksi kulki myös uuden vuoden aattona ja vaikka aikataulusta ei ennakkoon ollut mitään tietoa, ei seuraavaa tarvinnut kauaakaan odottaa. Kaupunkiin päin ei ollutkaan tullut mentyä sitten ensimmäisten päivien ja mahtoiko olla pimeys vai mikä, mutta bussin pujottelu kapeilla kaduilla tuntui erityisen hurjalta. Näytti että bussi yksinään hädin tuskin mahtui kadulle, ja silti siinä oli liikennettä molempiin suuntiin.

Kaupungilla väkeä oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei nyt mitenkään ruuhkaksi asti. Enimmäkseen pariskuntia tai perheitä. Jozenzi-dorin valot tuntuivat edelleen houkuttelevan eniten väkeä, olivathan ne päällä viimeistä iltaa. Yuulla oli sovittu tapaaminen Atsukon ja Even kanssa ennen kuin muun porukan piti saapua normaaliin kohtauspaikkaan Disney-storen edessä, joten menimme tapaamaan heitä Namco Landin purikura-kopeille, minkä jälkeen tietysti myös 'ufo catcher' laitteesiin piti upottaa jokunen 100 jenin kolikko.

Sovittuun aikaan menimme Disney Storelle odottelemaan muuta porukkaa ja siitä sitten eteenpäin ensimmäiseen nomihoudai-kuppilaan jonne vielä muutama henkilö ilmaantui myöhässä. Juuri tuossa kuppilassa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Porukalle oli varattu oma nurkka jonka kaksi pöytää siirrettiin yhteen ettei turhaa kahtiajakoa syntyisi. Porukka oli enimmäkseen ennalta enemmän tai vähemmän tuttua, joskin muutama uusikin tuttavuus tuli tavattua. Enimmäkseen tuli keskusteltua Nikitan, Main ja Mikon kanssa.

Tarjoiluista enkä erikoisin oli 'chikin shashimi' eli raakaa kanaa siivuina. Siinä meinasi jo tulla mieleen että pitäisikö tähän vetää raja, niin syvällä on vaisto ettei kanaa tulisi syödä raakana, mutta päätin kuitenkin maistaa myös sitä. Mikolla oli mukana myös apteekin salmiakkia joka oli useimmille varsin erikoinen makeinen, jotkut pitivät, toiset inhosivat syvästi.

Jatkoille mentiin lähellä olleeseen toiseen paikkaan jossa saimme oman huoneen jossa oli suuri pöytä ja istuttiin tatamilla, onneksi pöydän alla oli kuitenkin syvennys joten sai istua aivan tavalliseen tapaan eikä puuduttavasti jalkojen päällä. Myös itse vuoden vaihtuminen tapahtui tuolla ja ilmeisesti japanilaisen tavan vastaisesti onnitteluja huudettiin suureen ääneen ja käytiin myös toivottamassa hyvää uutta vuotta niin henkilökunnalle kuin muillekin asiakkaille.

Kun oltiin ehditty pari tuntia uuden vuoden puolelle, lähdimme junalla kohti Hon-Shiogamassa sijaitsevaa temppeliä jonne kulkevalla junalla oli erityisiä vuoroja juuri tuota varten. Lähtöasemalla olimme vaunun ainoat matkustajat, mutta muutaman pysäkin jälkeen oli juna lähes täysi ja asemalta temppelille kulki tasainen ihmisvirta kumpaankin suuntaan.

Ensimmäinen havainto oli että vaikka aiemmin luulin uudenvuodenpäivän olevan ainoa päivä jolloin myös konbinit olisivat kiinni, näin ei kuitenkaan ollut vaan olivat auki tavalliseen tapaan. Temppeli sijaitsi mäen päällä, mutta jo mäen juurella oli suuri määrä kojuja joissa enimmäkseen myytiin erilaisia ruokia, mutta jossain määrin myös leluja ja jopa pelejä ja pelikonsoleita.

Mäelle kiivettiin pitkää portaikkoa pitkin ja väkeä oli menossa ylös ja alas portaiden täydeltä. Varsinaisen temppelialueen sisäänkäynnin luona oli kaivo josta ammennetulla vedellä oli tarkoitus huuhdella kädet ja myös suu. Itse temppelille noustiin vielä yksi portaikko, mutta sinne oli menijöitä niin paljon että paikalla oli myös poliisi opastamassa kulkijoita ja jakamassa ryhmiin ettei ylhäällä olisi liian täyttä. Se mitä kaikki tulivat temppelille tekemään oli toimitus jossa ensin heitettiin itse valitus arvoinen kolikko niille varattuun kaukaloon ja sen jälkeen hiljaa itsekseen rukoiltiin hetken verran ja lähdettiin pois.

Temppelin edustalla myytiin myös erilaisia asiaankuuluvia esineitä (jos tietäisin mitä ne kaikki olivat, kertoisin sen myös) ja käärittyjä lappusia joissa oli ikään kuin horoskooppi seuraavalle vuodelle. Itsekin ostin sellaisen, mutta se on pääosin vielä tulkitsematta. Tuon ennustuksen olisi myös saanut sitoa niille varattuun oksaan, mikä lienee edistävän sen toteutumista, mutta otin omani mukaan jotta siihen saa tutustua rauhassa.

Kun temppelikäynti oli suoritettu pistäydyimme vielä kojuilla ostamassa joitakin uuteenvuoteen kuuluvia herkkuja (eräänlaisia paksuja lättyjä joita sai erilaisilla täytteillä, nimeä en painanut mieleen) ja lämmintä sakeaa sakea (juurikin niin, sakea joka ei ole kirkasta vaan siinä on valkoista sakkaa), minkä jälkeen palasimme asemalle ja kohti Sendaita. Puoli neljältä lähtenyt juna oli vieläkin täydempi kuin se jolla tulimme ja viimeistä pysäkinväliä lukuun ottamatta sen sai siten roikkua kahvoista kiinni pitäen.

Sendain asemalla porukka enimmäkseen hajaantui kuka minnekin niin että ainoastaan minä, Yuu ja Nikita olimme menossa takaisinpäin samalla taksilla. Aamun ensimmäistä bussia tai junaa olisi saanut odottaa vielä reilusti yli tunnin. Jopa uudenvuoden yönä takseja riitti jonoksi asti Aseman edessä. Lukumäärä oli vain murto-osa normaalista, mutta oli vapaita takseja varmaan kymmenkunta.

Nikita ei asu House Sanjossa tai edes vanhalla kaikanilla, mutta kuulemma kävelymatka siitä ei ollut turhan pitkä. Moneen kertaan Yuun kanssa koetimme varmistaa että sopiko tuo järjestely, mutta Nikita vaikutti kovin vaatimattomalta (sinänsä yllättävä piirre amerikkalaiselle) joten ei siinä turha inttäminen auttanut.

Aamuyöllä oikeastaan kaikki tienpinnat olivat jäätyneen loskan peitossa, mutta onneksi se oli liukas vain paikoin. Mikä lie virtaus yhtäkkiä käänsi sään niin kovin talviseksi jatkui myös uudenvuodenpäivänä eikä tuo lumi sulanut pois. Määrällisesti sitä lienee vähemmän kuin marraskuun sateissa, mutta tuntuu sitkeämmin jääneen maahan. Ainakin niin kauan kuin kylmää ilmavirtausta jatkuu. Osittain myös tuosta syystä ei uudenvuodenpäivänä tullut juuri minnekään lähdettyä.

Näissä merkeissä vuosi Heisei 19. vaihtui vuoteen 20.

Uusivuosi

2 kommenttia:

pullima1 kirjoitti...

Sää vuodenvaihteessa oli näköjään Sendaissa ja Vaasassa samansorttinen: pientä lumihärmää ja vähän pakkasen puolella. Alkuvuodesta täällä sentään päästiin alle -10, mutta lumesta ei vielä ole juuri tietoa.

Vuosi vaihtuu näköjään maassa kansan tavalla. Japanissa hiljennytään rukoilemaan menestystä tulevalle vuodelle. Täällä paukutellaan ja otetaan paukkuja.

Elämyksellistä vuotta 2008 kaikille!

Markku

Hannu kirjoitti...

Uudenvuoden vietossa on tosiaan huomattavasti eroa länsimaiseen tyyliin. Edes pieniä ilotulitteita ei myyty, muutenkin ilotulitteet kuuluvat kesään ja japanilaiset ihmettelivät kuinka kukaan viitsii pakkasessa ilotulitteita viritellä. Mitä paukkujen ottamiseen tulee, kuumaa sakea kyllä oli tarjolla noissa myyntikojuissa ruokien lisäksi, mutta muutoin ilta kaupungilla oli tavanomaista rauhallisempi koska useimmat juhlistivat vuoden vaihtumista perhepiirissä.

Sää palautui normaaliin jo parin päivän kuluttua kaikkien lumien sulettua pois ja muutamana aurinkoisena päivänä teiden pinnat jopa kuivuivat lähes tyystin. Öisin on toisinaan ollut jopa parikin astetta pakkasta, mutta päivisin on päästy keskimäärin vähintään viiteen asteeseen plussan puolelle.