Loppuvuosi

Kirjoillaanpa tämäkin pois alta vihdoin.

- - -

Kaikista koristuksista huolimatta joulua ei Japanissa juurikaan vietetä, niinpä vuodenvaihteen loma-aikakin on nimeltään talviloma. Labralla tuo loma on virallisesti vain muutaman päivän aivan uudenvuoden tienoilla, mutta kielikursseista taukoa on parin viikon verran.

Tiistaiaamuna 18.12. näytti että kaikki olivat jo lähteneet lomailemaan sillä olin ainoa joka saapui tunnille ajoissa. Niiyama-sensein kanssa ihmeteltiin tilannetta tovin verran verran ennen kuin muita saapui paikalle. Ilmeisesti käyttöön oli otettu joustava aikataulu sillä hiljalleen paikalle valui lisää väkeä niin että loppujen lopuksi paikalla oli kahdeksan kurssin normaalista paristakymmenestä opiskelijasta. Iltapäivän kanji-kurssille sentään väki ennätti edes hiukan paremmin aikataulun mukaan.

Jostain syystä joulukuu oli labralla seminaarien täyteinen vaikka normaali tahti on joko toinen viikko. Mitä itse tilaisuuksiin tulee niin aina tosinaan kyllä ymmärtää mistä on kyse, mutta koska mikään ei ole muuttanut faktaa että en ole signaalinkäsittelyä juuri opiskellut aiemmin, ei pelkkä kieli ole haasteena kun esitelmiä koittaa seuraamaan. No onpa ainakin tuollaisetkin koettu.

Torstaina olikin sitten jo viimeiset tunnit vuoden 2007 puolella ja väkikin oli jossain määrin vaivautunut paikalle ajoissa. Koska kaikenlaista jossain määrin Suomi-henkistä pikkutavaraa on edelleen varastossa päätin jakaa joitakin joululahjoja valikoiduille henkilöille.

Iltapäivän ja illan vietin labralla koittaen ratkoa Java3D Loader-interfacen toteutusta, motta jotenkin siihen ei saanut keskityttyä ihan täysillä vaikka onkin oikeastaan ainoa osa ohjelmaa joka on kesken.

Perjantaina tuli lähdettyä Cecilian pyynnöstä "Bar Isn't It?" (tämähän ei ole baari on kuvaavampi ilmaus) klubille, joskin tuo reissu oli enimmäkseen kallista ajanhukkaa, niin tulipa lähdettyä. Muutoin viikonloppu kuluikin jälleen ilman merkittäviä tapahtumia. 23. joulukuuta on nykyisen keisarin syntymäpäivä ja sitä myöten vapaapäivä, mutta "Happy Monday" laki sanoo että jos kansallinen lomapäivä osuu sunnuntaille, on myös seuraava maanantai vapaa. Niinpä jouluaatto vaikutti olevan erittäin suosittu ostospäivä ja väkeä oli liikkeellä todella paljon.

Myös joulu huipentuu aattoon, niinpä monissa kaupoissa oli jo 'Christmas Sale' joskin myös kaduilla oli orkestereja soittamassa joulumusiikkia ja jopa joulupukki esiintymässä lapsille tavaratalon edessä. Aattoiltaa vietettiin kämpillä katsomalla NHK:n (Japanin Yleisradio) joulu-spesiaalia Suomen lapista. Aattoiltana tai viimeistään joulupäivän aamuna joulukoristeet kerättiin pois eikä edes joulukakkua löytynyt enää mistään.

Joulupäivä oli taas normaali arkipäivä ja labralla vuoden viimeinen ja joulukuun viiden seminaari. Jossain vaiheessa suunnittelin ilmaantua paikalle tonttulakki päässä, mutta jäipä hankkimatta. Seminaarin jälkeen jäin labralle pariksi tunniksi pyörimään vaikka ei edes omaa tietokonetta ollut mukana. Eihän sitä nyt viitsi koko matkaa tehdä vain seminaaria varten.

Joulupäivän iltana meinasin vaan lepäillä, mutta tulipa tuolloinkin lopulta lähdettyä Mikko S ja seurueen mukana kaupungille pyörimään "alkoholiton joku" -hengessä (alkoholiton joku oli yksi kohta fuksipassissa josta jaettiin pisteitä teekkarilakkia varten). Tuossa illan mittaan Mikko sai puhelun suomesta ja kysyivät oliko hän kunnossa. Olimme tietysti kovasti ihmeissään että miksei olisi, mutta syy oli että Suomessa oli uutisoitu voimakkaasta maanjäristyksestä Sendain lähitienoilla, kuitenkin vaikutukset olivat mitättömät ja meiltä oli jäänyt tyystin huomioimatta.

Tapaninpäivänä oli labralla oosooji, eli suursiivous, joskaan ei se niin iso ollut että melkeinpä jäi väliin kun ilmaannuin paikalle jokseenkin myöhässä, kun ajankohta oli ilmoitettu vain että alkaen. Tulipa kuitenkin istuskeltua labralla taas iltaan asti kunnes tuli aika lähteä kohti boonenkaita labran porukan kanssa. Boonenkai usein käännetään sanakirjoissa vuoden lopettajaisjuhlaksi vaikka tarkempi käännös lienee vuoden unohdus. Idea on että työ- ja muut yhteisöt menevät porukalla juhlimaan jotta vanhat kaunat unohdetaan. Liekö vaikutus todellisuudessa päinvastainen, mutta hauska idea kun pikkujoulujakaan ei ole.

Illan kulku oli sellainen että aluksi mentiin koko labran porukalla syömään ja juomaan ja keskustelemaan, minkä jälkeen proffat ja osa opiskelijoista lähtivät kotia kohden ja loppu porukka jatkoi mukavaan kellari-ravintolaan jossa tarjottiin pääasiassa belgialaista olutta ja erinomaisia voileipiä. Mitä kaunoihin tulee, itsellä ei ainakaan sellaisia ollut ketään kohtaan ja muutenkin ilta kului varsin mukavissa merkeissä. Illan päätteeksi käveltiin takaisin Sanjo-machiin labran toisen DEEP-ohjelman vaihto-opiskelijan kanssa (nimeä on muista koska käy labralla harvoin, mutta on ranskalainen). Claudia oli palannut Saksaan viettämään joulua.

Tuon jälkeen päätin pitää taukoa labralla käymisestä uuden vuoden puolelle asti vaikka virallisesti talviloma, jolloin koko yliopisto on suljettu, on vain muutaman päivän uudenvuoden tienoilla. Enimmäkseen jälkeen. Joskus oli ajatus lähteä jonkinlaiselle reissulle lomalla, mutta loma-aika osoittautui kovin lyhyeksi ja esimerkiksi Okinawan matka kovin kalliiksi lystiksi. Niinpä loma-aika meni ihan perinteisesti lepäillessä. Säätila oli edelleen varsin mukava vielä vuodenvaihdetta ennen. Aurinkoisina päivinä päästiin jopa kymmenen asteen tienoille, joskin yöllä lämpötila oli nollan tuntumassa, kuitenkin enimmäkseen plussan puolella.

Talviloma

Starlight Experience

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti ilman mitään erityisempiä tapahtumia ja myös uusi viikko lähti käyntiin samoissa merkeissä. Tiistaina saatiin myös kielioppikurssin kokeet takaisin. Tulos ei ollut aivan niin hyvä kuin mitä olisi saattanut toivoa, mutta ei nyt täydellinen epäonnistuminenkaan. Tulipa sentään kirjoitelmasta täydet pisteet.

Iltapäivällä Mikko oli tavannut labralla edelliset TTY:n vaihto-opiskelijat jotka olivat tulleet käymään Sendaissa. Toinen heistä oli ollut samassa labrassa kuin missä Mikko on. Tällä kertaa olivat ihan vaan lomareissulla. Mikko ehti heidän kanssaan jutella sen verran että sain heidän yhteystietonsa jos vaikka porukalla tulisi jonnekin lähdettyä.

Keskiviikkona tulikin viesti että illalla olisi aikomus mennä Kokuboncholle suomalaisten ja heidän espanjalaisen kaverin kanssa, joka asunnolla myös yöpyivät visiittinsä aikana. Keskiviikkoiltana oli niin ikään Sendai Starlight Experiencen avajaiset, tuossa oli kyse jokaiseen Jozenzi-dori puistikon puuhun laitettujen valojen kytkeminen päälle ja siin ikään läheiseen puistoon tehdyn erilaisista ruokakojuista ja olutteltasta koostuvan torin avajaiset. Tuota tapahtumaa kestää aina uuteenvuoteen saakka.

Väkeä oli liikkeellä varsin runsaasti todella hienoja valoja katsomassa. Kuvat ei oikein pärjää sille miltä valaistus näyttää luonnossa, mutta niinhän siinä usein käy. Kun olin polkemassa kohti kaupunkia, pyörästäni hävisi veto pamauksen saattelemana. Ensin ajattelin että ketju oli napsahtanut poikki, mutta asiaa tutkittuani huomasin että se oli vain pois paikoiltaan. Tuttu ilmiö ketjuvaihteisilla pyörillä ajettaessa, mutta melko yllättävää vaihteettoman pyörän kanssa. En siinä viitsinyt alkaa asennushommiin vaan annoin asian olla ja talutin lopun matkaa.

Oli sinänsä erittäin mielenkiintoista tavata aikaisempia Sendain kävijöitä. He olivat olleet aikanaan vain puoli vuotta ja kotiinpaluustakin oli kulunut jo yli vuosi, joten heillä oli jo varsin hyvä näkemys aiheeseen. Illan päätteeksi aion lähteä taluttamaan pyörääni takaisinpäin, mutta Mikko vaatimalla vaati että ottaisin hänen pyöränsä. Hänellä oli muita suunnitelmia ja lupasi huolehtia että myös oma pyöräni tulee takaisin.

En tiennyt mikä Mikon suunnitelma tarkemmin oli niinpä aamulla jätin hänen pyörän avaimen keittiön pöydälle ja kävelin Kawauchille. Aikaa matkaan kului aavistuksen arvioitua enemmän joten olin 10 minuuttia myöhässa, mutta koska opettaja oli 15 minuuttia myöhässä, niin eipä sillä ollut väliä. Päivän mittaan kuulin Mikolta että oli saanut ketjun paikoille ja se oli riittänyt korjaukseksi.

Pyörä sai kuitenkin odottaa melko myöhälle iltaan asti pihassa, koska iltapäivä vierähti taas labralla. Sattui kuitenkin sopivasti että olin lähdössä pois samaan aikaan tutorini kanssa ja hän tarjosi autokyydin yli puoleen matkaan, niinpä ei tarvinnut koko matkaa vaeltaa takaisin.

Viikonloppu kului jälleen hyvin rauhallisesti, mitä nyt tuli mentyä ottamaan lisää valokuvia erinäisistä joulu- ja muista puskavaloista ympäri keskustaa ja muutenkin hieman kierreltyä kaupoissa pitkästä aikaa.

Starlight Experience

Kännykkää hakemassa

Joulukuu lähti käyntiin jälleen hyvinkin rauhallisen lauantain merkeissä. Sunnuntaina grillailtiin toistamiseen keittiössä. Tällä kertaa mukaan tulivat kaikki solun porukasta jotka nyt yleensä keittiössä näyttäytyvät.

Maanantaina lähdin heti aamusta noutamaan kännykkääni kirjeen osoittamasta paikasta. Koska kirje oli tullut DoCoMo:lta, oletin aluksi että kyseessä olisi joku heidän toimistonsa. Pienen hakemisen jälkeen osoittautuikin kyseessä olevan suurehko poliisiasema Kita Sendaissa ja tarkemmin aseman löytötavaratoimisto. Kirjettä vastaan kännykkä löytyikin ja oli vieläpä päällisin puolin ehjän näköinen, joskin akku ja sen kansi puuttuivat. Ennen kun puhelimen luovuttivat, piti selosta minne kännykkä oli hukattu ja luonnollisesti täyttää muutama kaavake. Sinänsä melko hauskaa kirjoittaa osoite kokonaisuudessa kolmeen kertaan eri lapuille. Antoivat vielä mukaan ja kehottivat soittamaan kännykän löytäjälle.

Koska ilman akkua kännykkä ei ole erityisen hyödyllinen, menin lähimpään DoCoMo-kauppaan kyselemään varaosia. Uusi akku ja kansi laitettiin tilaukseen ja antoivat mukaan tilapäisen akun jotta puhelinta saattoi käyttää. Samalla laitettiin liittymä takaisin käyttöön. Kätevästi tuli vieläpä tekstiviesti joka kertoi väliaikana vastaamatta jääneet puhelut. Ruokaostosten jälkeen palasin takaisin kämpille ja koetin soittaa kännykkäni löytäjälle, mutta ei tuolloin ollut tavoitettavissa. Illemmalla kuitenkin koetin udelleelleen ja tuolloin hän vastasi. Löytäjä oli äänestä päätellen nuorehko mies. Löytöpalkkiota ei hän huolinut, mutta kertoi mistä oli kännykän löytänyt ja se tosiaan oli pudonnut matkan varrelle. Illalla vielä askartelin MacGyver-hengessä pahvista ja teipistä väliaikaisen kannen ettei akku itsekseen karkaisi puhelimesta.

Tiistaina oli myös kielioppikurssin välikoe joka ei sinänsä tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta, mutta oli sen kanssa pähkäilyä silti. Iltapäivällä ei ollut seminaaria labralla joten sinne ei tarvinnut kiirehtiä. Niinpä kävelin jälleen mäkeä ylös. Ilmatkin suosivat kävelyä, vaikka lähteissä tuntuisi kolealta, ei enää perillä. Kaikki joille kerroin puhelimeni kohtalosta pitivät tapausta loppupeleissä hyvin onnekkaana. Useimmat olivat yhtä mieltä, ettei yhtä hyvin olisi välttämättä käynyt muualla kuin juuri Japanissa. Kanji kurssilla saatiin koe takaisin, ei se nyt aivan huonosti mennyt, mutta ei myöskään loistavasti. Arvosanoillahan ei minulle ole enää mitään merkitystä, enemmänkin henkilökohtainen haaste tai muuta vastaavaa hienoa ja ylevää. Muuten iltapäivä ja ilta vierähtivätkin labralla jo totuttuun tapaan. En tiedä pitäisikö huolestua kun enää ei itseä tunnu yhtään ihmetyttävän miten labralla tulee oltua iltaisin kymmeneen tai yhteentoista saakka toisinaan, joskaan ei nyt aina. Jotenkin sitä vaan jämähtää pöytänsä ääreen kun siihen kerran eksyy. Iltaruokakin hoituu kätevästi kun käy labran porukan kanssa ruokalassa. Tuleepa ainakin puhekielen kuunteluharjoitusta yllin kyllin vaikka itsellä juttuihin harvoin on mitään lisättävää. Joskin toisinaan on hauskaa kertoa tarinoita kylmästä pohjolasta.

Keskiviikkona heräsin kun soittivat että voisin tulla hakemaan akun ja kannen kännykkääni. Siinä puuhaillessa aika kuitenkin vierähti iltapäivän puolelle ennen kuin ennätin liikkeeseen asti tarvikkeita hakemaan. Uudella akulla ja kannella varustettuna puhelin oli taas "kuin uusi" ja koko episodista selvisi selvästi alle 20 euron hankinnoilla. Kun kerran oli liikkeelle päässyt, kävin hakemassa läheisestä leipomosta palan tyypillistä japanilaista joulukakkua, joka kuvien perusteella on kiehtonut jo pitkään. Kakku nimittäin muistuttaa erehdyttävästi kesäistä mansikkakakkua. Tokihan väritys on kovin jouluinen, mutta ei itselle silti kermavaahdolla ja mansikoilla koristellusta kakusta tule joulu ensimmäisenä mieleen. Kakkua sai kätevästi myös viipaleissa, joten ei tarvinnut kokonaista kakkua ostaa. Maku oli hyvä joskin juuri sitä miltä näytti eikä siinä mielessä tarjonnut yllätyksiä. Joskus niinkin.

Torstai olikin Itsenäisyyspäivä, minkä kunniaksi laitoin Suomenlippu-pinssin paitaani ja kerroin kaikille kiinnostuneille miksi olin näin tehnyt. Mitään yletöntä kiinnostusta ei tuo herättänyt kuten saattoi odottaa, mutta saipa sitä nyt edes pariin kertaan kertoa mistä oli kyse. Iltapäivällä menin katsomaan josko Aobayamalla Intermediate 1 japanin kurssi joka on nyt peruttu jo useammin mitä tunteja on järjestetty. Kuitenkin koko paikka oli kiinni ja lapun mukaan olisi sitä koko loppuviikon. Niinpä menin taas labralle ja siellä tuli viihdyttyä jälleen iltaan saakka. Muilta suomalaisilta tuli kysyttyä olisiko intoa järjestää jotain Itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta mitään ei lopulta saatu aikaan. Itse hain vanhan Tuntematon sotilas -elokuvan että pääsisi edes hieman itsenäisyyspäivän hartaan synkeään tunnelmaan. Mutta väsymys yllätti ja se jäi illalla katsomatta. Sen sijaan katsoin sen perjantaina aamupäivällä, ettei kokonaan jää väliin.

Perjantaina sää muuttui enimmäkseen poutaisen viikon jälkeen sateiseksi joten sekään takia ei tullut sen kummemmin lähdettyä minnekään, sen sijaan puuhailin kämpillä. Muutoinkin viikonloppu oli jälleen varsin hiljainen. Kaikilla lienee omat kuvionsa enkä itse viitsinyt kovin aktiivisesti yrittää änkeä mukaan tai selvitellä olisiko jossain jotain erityisempää. Sen sijaan otin rennosti enkä edes yrittänyt saavuttaa mitään erityisempää viikonlopun aikana arkisten askareiden lisäksi jotka useimmiten viikolla jää väliin. Vaikka jotkut muut niin tekevät itse en ole viitsinyt laittaa pyykkejä esimerkiksi koneeseen myöhään illalla tai yöllä.

Joulukuuta