Juhannusviikonloppu

Perjantai 22.6. eli Juhannusaatto oli lomapäivä, mikä tarkoitti pitkää viikonloppua ja nukkumista pitkään. Pitkälle yöhön jatkunut sade oli aamupäivällä lakannut, mutta silti taivas oli täysin harmaa, ei kuitenkaan mahdottoman sateisen näköinen. Sääennusteet tarjoilivat melko suuria prosentteja sateen todennäköisyydeksi, mutta illaksi poutaa, mikä oli varsin mukavaa sillä ajatus oli kulkea polkupyörillä Sendai Finland Wellbeing Centerille. Matka keskukselle ei ole mahdottoman pitkä, vain noin pari-kolme kilometriä, mutta väliin mahtuu pari isoa mäkeä (vuori on täkäläisittäin vähän liioiteltu käsite, vaikka sitä matkan varrelle osuvissa paikannimissä käytetäänkin.)

Ennen lähtöä vielä pesin pyykit ja kokkasin itselleni lounaan, jos nyt kokkaamisesta voi puhua kun riisiä keittää riisinkeittimellä ja lämmittää valmiin curry-kastikkeen kattilassa. Kuitenkin viiden aikoihin iltapäivällä olimme valmiina lähtöön, ja eiköhän juuri tuolla hetkellä niin poutaisen näköiset pilvet päättäneet heittää hieman vettä niskaan. Sateen määrä oli kuitenkin niin vähäinen että päätimme pysyä suunnitelmassa ja lähdimme pyöräilemään kohti Juhannusjuhlia.

Reitti oli hieman sokkeloinen, mutta ei mitenkään mahdottoman hankala, matka otti vajaat puolisen tuntia nousuineen, jotka olivat liian tiukkoja vaihteettomalla pikkupyörällä poljettavaksi. Vielä ennen juhlapaikalle siirtymistä kävimme läheisessä supermarketissa hankkimassa juomisia, sillä kutsussa kehotettiin tuomaan omat juomat.

Tässä välissä lienee hyvä myös selostaa mikä oikeastaan on Sendai Finland Wellbeing Center. Kysyimme asiaa ja saimme hyvinkin perusteellisen vastauksen, mutta tiivistettynä kyseessä on käytännön esimerkki suomalaisen vanhustenhuollon (ideaalisesta) toiminnasta ja samassa yhteydessä tutkimus ja kehitysyksikkö suomalaisille terveydenhoitoalan yrityksille tuotteidensa tuomiseksi Japanin markkinoille, joka kuulemma on silti hyvin työlästä ja hankalaa.

Kun sitten pääsimme Wellbeing Centerterille oli sen edustalle kokoontunut jonkin verran väkeä ja sisällä oli vielä lisää. Paikalla oli niin suomalaisia kuin japanilaisia. Suomalaisten määrä oli jopa yllättävän suuri. Siinä tapasimme myös muita Sendaissa vaihto-opiskelijoina olevia nuoria jotka opiskelevat muualla kuin Tohoku yliopistolla ja siten myös asuvat toisaalla Sendaissa. Paikalla oli myös ns. "aikuisia" joiden suhdetta Wellbeing Centeriin en tiedä, mutta tarkoitus lienee ollut haalia kasaan kaikki Sendain suomalaiset. Japanilaiset olivat tulleet perheidensä kanssa, joten juhlayleisön ikähaarukka oli hyvin laaja.

Aluksi ohjelmassa oli kisailua, tikanheittoa, kännykän heittoa ja letkajenkkaa, se miten viimeinen laji oli muovattu kilpailuksi ei minulle selvinnyt, mutta tärkeintä oli että hauskaa oli, vaikka kaikki eivät päässetkään osalliseksi kisailusta, itsekin seurasin vierestä.

Itsellä ilta kului pääasiassa keskustelun merkeissä, kunnes tuli miesten saunavuoro, Väärältä ovelta sairaanhoitaja ystävällisesti opasti meidät lähes kädestä pitäen saunan ovelle. Itse sauna oli suomalaistyylinen kiukaineen kaikkineen (vesi tosin tuli kiukaalle automaattisesti jollakin perusteella). Lämpötila oli varsin sopiva, vaikka kuumaa saunaa odottaneet hieman valittivat. Saunan yhteydessä oli myös lämmin allas ja terassi, jota ei ilmeisesti sellaiseksi oltu ajateltu, koska sinne kuljimme suuren ikkunan kautta.

Saunareissu ilmeisesti hieman venähti, sillä jäimme paitsi tilaisuuden virallisesta puolesta, jossa keskuksen uusi johtaja esittäytyi ja samalla myös surin osa ruokatarjoiluista jäi sivu suun, mutta pizzaa ja jotain muutakin naposteltavaa löytyi ja myös tulevan johtajan tapasimme keskustelun lomassa. Lapsille löytyi myös pieniä ilotulitteita ja tuli siinä muidenkin muutama kokeiltua.

Kun juhla keskuksella loppui nuoriso-osasto otti taksit keskustaan jatkoja varten. Jostain syystä päädyimme ensin erään Nokialla töissä olevan asunnolle Sendain keskustassa. Toisaalta oli kuitenkin varsin mielenkiintoista nähdä että kerrostalohuoneisto (ei varmaankaan edullisimmasta päästä) ei peruskonseptiltaan paljoakaan poikennut suomalaisesta vastaavasta.

Lopulta päästiin kuppilaan asti, vaikka matkalla joukko hieman hajaantui eri paikkoihin. Kello oli jo sen verran paljon, että paikka oli varsin hiljainen. Keskustelu jatkui vilkkaana ja juotavan lisäksi saatiin myös ruokaa. Kun aika tuli täyteen lähti kukin kotia kohti takseilla sitä mukaa missä asuvat. Minun, Matiaksen ja Janin kanssa samalla taksilla tuli myös lähistöllä asuva Meri, hänet tapasimme nyt ensimmäistä kertaa koska hän opiskelee meidän asuntolan lähellä olevassa Fukushi yliopistossa ja asuu eri asuntolassa.

Kello oli jo viisi aamulla ennen kuin olimme asuntolan pihassa ja siellä olikin paikalla Matiaksen amerikkalaisia kurssikavereita jotka olivat myös palanneet omalta reissultaan. Heidän kanssaan jäimme keskustelemaan joksikin aikaa. Myös vahtimestari tuli paikalle kierroksellaan, mutta totesin vain että sitä ollaan ajoissa liikkeellä ja jatkoi kierrostaan. Vaikka pimeääkin oli välillä, oli aurinko tuohon mennessä noussut kauan sitten ja aamu oli varsin kauniin aurinkoinen.

Pihalta jatkettiin vielä Matiaksen kämpän keittiöön istuskelemaan ja keskustelemaan joksikin aikaa ja pari pihalla tavatuista Matiaksen tutuistakin lyöttäytyi mukaan seuraan. Seitsemän aikoihin suurin osa porukasta lähti kämpilleen nukkumaan, mutta itse halusin lähteä hakemaan polkupyöräni keskukselta, jonne se jäi kun keskustaan mentiin taksilla, ennen kuin päivä käy mahdottoman kuumaksi. Ennusteet lupailivat +30 astetta iltapäivälle. Myös Matias päätti että pyörä on nyt haettava, vaikka hänen olotilansa vuoksi ehdotin moneen kertaan että kävisi nukkumaan. Siitä se varsinainen vaellusretki sitten alkoikin.

Matka kohti polkupyöriä kesti lähemmäs kolme tuntia sillä eteneminen oli melko verkkaista ja taukoja pidettiin usein. Toki matkan varrella käytiin myös aamiaisella "Joyfull Restaurant" nimisessä kuppilassa. Aamiaissetti oli varsin sopiva ja kohtuuhintainen. Aamun viileys jäi haaveeksi sillä Aurinko paistoi täydeltä terältä ja jo kahdeksan tienoilla lämpötilan uskoi hyvin olevan lähellä ennustettua +30 astetta. Kun pyörät vihdoin saatiin, matka takaisin sujui hieman vikkelämmin, mutta silti kello oli jo lähes yksitoista ennen kuin olin takaisin kämpillä.

Siinäpä sitten suikun jälkeen laitoin paitoja pesukoneeseen, jotta sain ne ulkosalle kuivumaan. Pian kuitenkin väsymys yllätti (tai no ei oikeastaan yllättänyt). Ja lauantai meni nukkumisen ja muun rentoutumisen merkeissä. Ilmastoidussa huoneessa oli paljon miellyttävämpää kuin kuumassa ulkoilmassa.

Sunnuntai meinasi valua aivan hukkaan kun ohjelman puutteessa tavanomainen sunnuntai-illan ankeus meinasi käydä päälle. Illansuussa kuitenkin päätin etten anna periksi, vaan lähdin keskustaan kauppoihin kiertelemään. Pelikaupasta löytyikin odotettu uusi Zelda -peli Nintendo DS:lle (ei varmaan sano kaikille mitään, mutta joillekin jotakin) joka tosin on tietysti japaninkielinen, mutta siinäpä sitä voi taitojaan harjoitella. Kenkäkaupasta koitin kysellä sandaalien perään, mutta yhdenkään sandaalimallin koot eivät olleet riittävän suuria. Suurin mitä koitin meni kyllä jalkaan, mutta näytti kuin jalassa olisi liian pienet sandaalit...

Siispä suuntasin taas Grand Back - big and tall vaatekauppaan, sillä tavoitteena oli myös löytää shortsit, koska ne pakatessa karsittiin laukun painon pudottamiseksi. Sieltä jälleen erinomaisen palvelun saattelemana mukaan tarttui shortsit, pari t-paitaa ja viime hetken pikapäätöksenä sandaalit. Nuo sandaalit vaativat hieman totuttelua, sillä ovat tyypiltään kuin tossut, mutta yksi remmi tulee myös varpaiden väliin, en tiedä oliko kuvaus kovin hyvä, mutta tuollaiset sandaalit ovat yleisiä täällä.

Tulisiko kenellekään mieleen käydä tupakoimaan vaatekaupassa (jos nyt yleensä missään ajattelisi tupakoivan). Grand Backissa oli jopa tuhkakuppi viritelty odotustilan sohvien viereen missä sitten eräs toinen asiakas kävi sauhuttelemaan kun odottelin että ostokseni pakataan ja lasku käsitellään. Näin suomalaiselle ei tulisi edes mieleen että joku kehtaisi tupakoida vaatekaupassa.

Ostosten jälkeen kävin vielä syömässä Gyudonit (Gyuuniku Donburi, kipollinen riisiä jonka päällä on naudanlihaa ja muita höysteitä) pikaruokalassa ja palasin kämpille opiskelemaan seuraavan päivän sanakokeisiin, sekä hieman kokeilemaan hankkimaani peliä.

Sellainen oli Juhannusviikonloppu. Jatkoa seuraa...

Kuvia otin jostain syystä varsin nihkeästi, eikä nekään vähät olleet kovin onnistuneita, mutta tässä on muutamia poimintoja.

Juhannus 2007

Synttärijuhlia ja muuta

Taas on tekemistä riittänyt, mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin eli viime viikon lauantaihin 16.6. Aamupäivä meni melko pitkälle nukkuessa ja siivoillessa sekä pyykätessä. Illansuussa sitten valmistauduttiin lähtemään Yuun syntymäpäiväjuhlille keskustaan. Ennen lähtöä Matias tuli vielä tarjoamaan porukalle "suomalaista erikoisdrinkkiä" nimittäin Suomesta tuotua salmiakki-Koskenkorvaa. Hyvin se tuntui maistuvan.

Vaikka alun perin grillijuhliksi suunnitellut synttärit vaihtuivat ravintolassa järjestettäväksi pääosin epävarman säätilan takia, oli ilma tuolloin varsin hieno, joten menimme keskustaan polkupyörillä isommalla porukalla kaikki jotka asuntolalta olivat tulossa mukaan ja kun koko porukka saatiin kasaan siirryttiin ravintolaan.

Varsinaiset synttärijuhlat olivat varsin mukavat, syötävää riitti jälleen ja kakkua oli tarjolla niin tuota itse leivottua kuin tarjoiluun kuuluvaa sorttia. Väkeä oli paikalla varmaan parikymmentä henkilöä, niin vaihto-opiskelijoita kuin muitakin tuttavia. Varsin kirjava joukkio kaikekseen.

Kekkereiden jälkeen osa porukasta lähti kotiin ja osa jatkoi vielä parissakin eri ravintolassa juhlimista. Itse lähdin juhlijoiden mukaan, mutta sama olisi varmaan ollut lähteä kämpille nukkumaan, sillä melko myöhälle siinä meni ja porukka "kuppikuntautui" melko vahvasti ja itse jäin hieman paitsioon, mutta tulipa koettua.

Sunnuntai meni melko pitkälle iltapäivään ennen kuin viitsi nousta ylös, ja muutenkin päivä kului rentoutumisen merkeissä ja illa myös opiskellessa. Kanjien opiskeluun en ole vielä aivan aukotonta strategiaa löytänyt, mutta eipä siinä paljon muu kuin pänttääminen oikein auta.

Maanantaina oli normaalit oppitunnit normaalilla paikallaan taas vaihteeksi. Kanji-sanakokeiden tulokset ovat pysyneet itseä tyydyttävällä tasolla, tosin parantamisen varaa on aina. Tekniikan japanissa olimme Mikon ja Janin kanssa kolmestaan ihmettelemässä mittayksiköitä ja veikkailemassa erilaisten esineiden kokoja, pituuksia, leveyksiä, paksuuksia ja niin edespäin.

Labralla oli tiivis aherrus seuraavan päivän seminaaria varten, itsekin koitin viritellä omaa ohjelmaani eteenpäin mahdollisuuksien mukaan, mutta en silti viitsinyt mahdottoman myöhälle oleskella labralla. Matka aina kuitenkin ottaa aikansa ja harvoin sitä ennen kahdeksaa on tullut kämpillä oltua viime aikoina. Tosin aurinkoisena päivänä on melkeinpä mukavampi kulkea vasta auringonlaskun jälkeen.

Ja sää on tosiaan ollut hyvin aurinkoista ja lämmintä useana päivänä. Tuon paljon puhutun sadekauden olemus tai ajankohta on edelleen hieman epäselvä. Vaikka toisinaan kyllä sataa, ei kelit siinä mielessä oli juurikaan poikennut vaikkapa Suomen kesästä.

Tiistaiaamun kielioppikurssin tunnit sujuivat varsin mukavasti. Tuntien jälkeen kun olimme Janin kanssa menossa ruokalaan syömään oli ruokalan edustalle kerääntynyt melkoinen joukkio koulutyttöjä koulupuvuissaan ilmeisesti luokkaretkellä tai jotain vastaavaa, kuitenkin tytöt jostain syystä pitivät Jania ja minua hyvinkin kummallisena ilmestyksenä ja oikein joukolla kääntyivät katsomaan ja ihmettelemään. Siinä vain hymyilimme ja kävelimme ohi. Tapaus oli kuitenkin varsin erikoinen, sillä mitään vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut.

Tiistai-iltapäivällä oli labran seminaari ja siellä jälleen kuuntelin esityksiä joista ei juuri mitään jäänyt käteen. Ilmakin meinasi käydä tukalaksi kun joku koki olonsa kylmäksi kai koska sammutti ilmastoinnin kokonaan. Hieman ihmetytti se kuinka esitysten jälkeen proffat pitivät joitakin yksityiskohtia kovinkin hauskoina, se mistä oikeasti oli kyse ei minulle selvinnyt.

Seminaarin jälkeen lähdin pois melko nopeasti, sillä illalla oli Group Morin keskustelukurssi toisiksi viimeistä kertaa. Keskustelukurssilla sain olla aluksi jonkin aikaa yksin opettajan kanssa ja siinä sitten keskusteltiin niitä näitä ja käytiin läpi harjoituksia. Cezary ilmaantui paikalle parikymmentä minuuttia myöhässä ja Sergei tunnin myöhässä. Onneksi eivät tällä kertaa äityneet inttämään mitään ja tuokio kului varsin mukavasti.

Tiistaina tuli jälleen vuokralasku jossa sähkön ja veden osuus oli aavistuksen noussut, mutta edullinen se silti oli. Automaattinen tilisiirto ei vieläkään ollut toiminnassa sillä uuden hakemuksen käsittely oli kaiketi vielä kesken. Taas siis pääsisi asioimaan automaatin kanssa.

Keskiviikon kanji-tuntien jälkeen päätin pitää hieman asiointivapaata ja kävin postissa hoitamassa lähetyksiä, automaatilla maksamassa vuokralaskun ja Sendai International Centerillä hakemassa Sendain kaupungin ulkomaisille opiskelijoille tarjoamat bussi/metroliput (sama lippu käy siis molempiin) 2 * 5500 jenin bussikortteja on jo ihan mukava bonus.

Koska kello oli jo lähes viisi, päätin tehdä poikkeuksen ja jättää menemättä labralle, koska ei ollut mitään sovittuja tapaamisia tai muuta siellä. Sen sijaan lähdin hieman katselemaan maisemia ja pyöräilemään kaupungissa vaikka sää oli koko ajan sillä hilkulla sataako vai ei. Muutama pisara ei mitään haitannut. Oli varsin mukavaa pitkästä aikaa olla oikeasti ajoissa kämpillä.

Torstaina meninkin sitten suoraa labralle ja oma projekti eteni selvästi, sillä keskustelin etenemisestä tutorini kanssa ja sain tarvitsemani toisen opiskelijan kirjoittaman ohjelman käyttööni, jota tarvitsen omassa projektissa. Englanninkielisiä tilaisuuksia ei tälläkään viikolla ollut, mutta se ei haitannut, sillä tekemistä riitti muutenkin. Yllättäen nimenikin oli ilmaantunut ulko-oven nappitauluun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan kai sitten.

Torstaina illalla oli sovittu että menen Sisin kanssa kuntoilu-klubille uimaan. Vaikka labralle mennessä sade oli tauonnut, uimaan mennessä sade taas jatkui oikein antaumuksella. Klubi osoittautui samaksi paikaksi kuin missä kävin Naoton vieraana huhtikuussa. Naotoa en ole nähnyt pitkään aikaan kuin ohimennen, on ollut kovasti kiireinen.

Uiminen oli jällen mukavan rentouttavaa, mutta poistuessa olisi voinut jättää kuivaamisen väliin ja polkea kämpille uikkareissa, sen verran perusteellisesti farkut kastui sadetakista huolimatta. Eipä tuo kotiin mennessä kovin pahasti haitannut.

Perjantai olikin vapaapäivä Tohoku yliopiston perustamisen vuosipäivän kunniaksi, ei suinkaan Juhannuksen, mutta jatketaan tästä ensi kerralla...

...jatkoa edellisestä...

Lisättäköön edelliseen vielä se että huoltoasemat ovat todella vain auton huoltoon erikoistuneita. Varaosia, renkaita ja muita tarvikkeita tai huoltopalveluita kyllä saa, mutta ihmisten huolto on suosiolla jätetty muiden vastuulle.

Melkein joka korttelista löytyy vähintään yksi 'konbini' ('convenience store' väännetty japaniksi ja lyhennetty) joka kuin lähikaupan ja grilli-kioskin valimuoto noin suomalaisesta näkökulmasta.

Päivän havainto II

Tosiaan, bensan hinta kiinnostaa useita autoilijoita, mutta ei siinä vielä kaikki. Japanissa useimmat bensa-asemat ovat edelleen täyden palvelun asemia, joten autostaan ei tarvitse edes poistua jos ei välttämättä tahdo.

Mitä hintaan tulee, en oikein tunne mitä eri laadut tarkoittavat, mutta hinnat ovat useimmilla asemilla melko kiinteästi 120 jenin tienoilla toiselle ja 140 jenin tienoilla toiselle, per litra siis. Euroissa se tekee päivän kurssilla noin 0,72 ja 0,84 euroa. Muitakin hintoja joillakin asemilla löytyy mutta lienevät jotain erikoisempia polttonesteitä.

Tuota jälkimmäistä kuvaa katsellessa nuo laadutkin aukenivat, ylinnä on 'haiota' eli lienee korkeaoktaaninen, keskellä 'regyuraa' eli tavallinen, mikä sitten lieneekään ja alimmat ovat 'keiyu' eli polttoöljy ja 'touyu' eli kerosiini. kerosiinin hinta on kymmenestä litrasta.

Kesä lienee juhlien aikaa

Tahtoo taas jäädä blogi muiden asioiden alle, mutta otetaanpa kiinni ainakin hieman.

Viime viikon tiistaina (12.6.) saimme kielioppikokeet takaisin ja myös se oli sujunut varsin mukavasti tuloksen ollessa 90/100. Opiskelujen ohella päivä kului labralla puuhastellessa ja koodia hiomalla. Illalla oli labran opiskelijaporukalla illanvietto keskustassa. Sitä ennen oli minulla vielä japanin keskustelukurssi.

Keskustelukurssilla meinasi hermo olla kireällä kun puolalainen Cezary ja tanskalainen Sergei halusivat välttämättä jankata opettajalta jotain varsin triviaalia asiaa, eikä mikään vastaus tuntunut tyydyttävän. Olin jo aluksi ilmoittanut että lähtisin hieman etuajassa, niin sinne jäivät jankuttamaan partikkelin paikasta.

Illanvietto osoittautuikin varsinaisiksi kekkereiksi joissa syötävää ja juotavaa riitti, paikka oli melko hieno ravintola komealla paikalla. Syötävää oli neljän ruokalajin verran ja juotavaa sai tilata oman maun mukaan. Japaninkielisen keskustelun seuraaminen on edelleen melko työlästä, mutta koitin pysyä mukana parhaani mukaan. Vielä kekkereiden jälkeen kertailin kanjeja seuraavan päivän sanakoetta varten.

Keskiviikko ei poikennut opiskelu- ja labrarytmistä. Kanjien opiskelu sujuu siinä mielessä ettei uusien merkkien opiskelu tunnu aivan mahdottoman vaikealta. Hankalaa on edelleen muistaa että minkälaiset väkkyrät sitä nyt pitääkään kasata ja koska viivat leikkaa toisensa ja koska ei. Labralla on kesän myötä tahti siinä mielessä muuttunut että jotkut sieltä oikeasti jopa lähtevät ajoissa kotiin. Toki tuo ajoissakin tarkoittaa kuuden tai seitsemän tienoilla.

Ilta on usein vierähtänyt jo kahdeksan tai yhdeksän tienoille ennen kuin kämpille asti ennättää. Onneksi sentään sadekausi on ainakin tähän asti osoittautunut mainettaan paremmaksi ja sadetta on kertynyt itseasiassa aika harvana päivänä. Sen sijaan Suomen asteikolla hellepäiviä on riittänyt.

Torstaina kiirehdin labralle oletuksella että siellä olisi tavalliset englanninkieliset sessiot, eli vapaamuotoinen keskustelutuokio ja artikkelien käännösseminaari, mutta kumpaakaan ei ollut sillä japanilaisilla opiskelijoilla oli jonkinlainen projektien välikatsaus tai vastaavaa, en tarkemmin ottanut selvää mistä oli kyse. Illalla sovimme että menisimme Sisin kanssa syömään illallisen ruokalassa, mutta tietysti sade iski päälle juuri silloin. No syömässä käytiin silti ja siinä vaiheessa kun pääsimme pyörille asti, oli sade jo selvästi rauhoittunut joten palasimme asuntolalle pyörillä.

Torstaina illalla alkoi sitten satamaan oikein oikeasti ja sadetta lienee jatkuneen läpi yön joten perjantaina sai ensimmäistä kertaa aamulla kiskoa sadetakin niskaan yliopistolle lähtiessä, täysi sadeasu vaikutti liioittelulta sateen määrään nähden, Sade lienee verottanut osallistujamäärää kielioppitunnilla, kaikesta huolimatta tunnit sujuivat ihan mukavasti, ja kerrankin ei perjantain tunnilla tullut mapillista monisteita joita ei juuri edes ehditä vilkaisemaan.

Aamupäivän mittaan sade lakkasi ja vaihteeksi kävelin Aobayamaa ylös sillä ilma ei ollut liian kuuma. Hiki siinä silti tulee vaikka kuinka koittaa ottaa rauhalliseen tahtiin. Vielä iltapäivällä vaikutti että perjantai-ilta vietettäisiin rauhallisesti kotosalla. Illan mittaan Mikko ja Yuu päättivät leipoa synttärikakun Yuun syntymäpäivän kunniaksi, siihen leivontatuokioon osallistuikin sitten koko tuttu kööri ja yksi kämppiksistä, Kakinuma-san liittyi myös joukkoon illan kuluessa.

Kun kakut oli leivottu ja osittain jo leivonnan aikana otettiin muutamat oluet ja pidettiin pienellä porukalla omat synttärijuhlien ennakko-kekkerit. Varsinaisia synttäreitä vietettiin sitten lauantaina isommalla porukalla, mutta siitä lisää seuraavassa osassa lähiaikoina.

Päivän havainto I

Se tuleeko tästä sarja jää nähtäväksi, mutta...

Missä ovat leikatut nurmikot? Leikatut ja muuten hoidetut nurmikentät ovat todella harvassa ainakin tässä omassa lähiympäristössä. Toki on ymmärrettävää ettei mitättömän pientä pihamaata nurmen kasvattamiseen käytetä, mutta esimerkiksi asuntolan ympäristössä tilaa olisi, mutta siinä kasvaa satunnaista heinikkoa jota niitetään harvakseltaan.

Sama on havaittavissa myös yliopiston ympäristössä. Pensaat ja istutukset hoidetaan hämmästyttävällä tarkkuudella, mutta sitä vastoin hyvinkin laajat alueet saattavat olla ainakin näennäisesti vailla minkäänlaista hoitoa. Aobayamalla olen ruoholeikkurin nähnyt toiminnassa, mutta Suomesta tuttu viikoittainen leikkuriralli loistaa poissaolollaan ja jopa hoidettujen nurmien annetaan kasvaa reiluun mittaan.

Ehkä nurmikkokulttuuri ei vaan istu Japaniin jostain syystä.

"Tietäisitte jos kertoisin, mutta en kerro koska en tiedä"

Pienen pyyhkeen strategisesta käytöstä

Maanantaina oli tavalliseen tapaan kanji-tunnit. Sanakoe meni varsin mukavasti, yhden merkin muistamattomuus hieman harmitti. Opiskeltavat merkit alkavat käydä varsin hankalaksi, mutta ihmeen hyvin niitä tunnistaa. Kirjoittaminen on silti varsin vaikeaa, varsinkin pieneen tilaan tunkeminen. Ei vaan meinaa tarkkuus riittää ja 0.5 lyijykin tuntuu kuin maalitelalla kiskoisi viivoja paperiin.

Sadekausi tai ei, säätila on tällä viikolla ollut varsin lämmin ja monena päivänä aurinkoinenkin. Niin myös maanantaina, joten nousin Aobayamalle bussilla. Mikään ei ole niin mukavaa kuin istahtaa työpöydän ääreen hiestä märkänä. Ja kun suihkuja ei edes liikuntahallilla käytetty, pukuhuonetta en ainakaan ole labra-rakennuksessa havainnut.

Iltapäivän tekniikan-japani oli siirretty perjantaille joten kävin suoraa labralle ja viilailemaan ohjelmaani, joka alkaa olla melko valmis, jos nyt edes olen oikein ymmärtänyt mitä minun pitäisi tehdä. Tutorini on ollut kovasti kiireinen koska hänellä on oman tutkimuksensa esitys ensi viikon seminaarissa, joten en ole häntä liiemmin häirinnyt. Kuitenkin oma projekti alkaa pian olla vaiheessa jossa konsultaatio on jälleen tarpeen.

Illalla olikin vuorossa kylpyläreissu. Tarina menee niin että edellisen viikon torstaina englanninkielisessä keskustelutilaisuudessa kerroin suomalaisesta saunasta ja Tsutsui-san ehdotti että minun pitäisi tutustua myös japanilaiseen saunaan ja että voisimme yhdessä mennä kylpylään jossa se onnistuisi.

Kylpylään menimme autolla sillä se sijaitsi ison huvittelukeskuksen kupeessa hieman kaupungin ulkopuolella. Sisäänmeno oli melko monivaiheinen, ensin maksettiin automaattiin ja kupongilla pääsi eteiseen jonne kengät jätettiin lokeroihin, mistä siirryttiin varsinaiseen pukuhuoneeseen jossa sitten loput vaatteet ja tavarat jätettiin suurempaan kaappiin. Molemmat toimivat 100 jenin kolikoilla.

Sisään kylpylään mentiin vain tuo pieni pyyhe mukana. Miehille ja naisille oli täysin eristetyt osastot. Aluksi peseydyttiin, missä pyyhe toimi pesuliinana. Sen jälkeen sai kylpeä altaissa tai saunoissa oman halunsa mukaan. Osa altaista sijaitsi ulkosalla, varmasti hieno kokemus talviaikaan. Ensiksi menin suhteelliseen perinteiseen lämpimään kylpyyn ulkona. Siinä aikani rentouduttua oli vuorossa ensimmäinen sauna, siellä maattiin kuumassa höyryssä virtaavan veden pitäessä alustan sopivan lämpöisenä. Seuraavaksi lisää makoilua ulkosalla altaassa jossa oli vettä muutaman sentin verran ja puinen palkki päänalustaksi. Makoillessa pyyhe toimi pienenä peittona strategisille alueille.

Sisällä menin sitten varsinaiseen saunaan, joka hieman yllättäen oli oikeasti lämmin, ei mikään ruotsalainen sauna. Ilmakin oli kostea niin kuin saunassa kuuluu. Kiuasta ei tosin ollut nähtävissä ja saunassa oli iso televisioruutu jossa pyöri samurai-elokuva, pitäähän sitä nyt viihdettä olla.

Saunottuani kokeilin vielä sisältä löytyviä erikoisaltaita. Toinen oli melko tutun oloinen poreallas mutta varsinainen erikoisuus oli pieniä sähköpolsseja lähettävä allas, sinne kun istui olo oli varsin erikoinen, kun käden vei vastuksen lähelle alkoi lihakset nykiä joten jotain siinä tapahtui. Tusin kuitenkaan kovin vaarallinen viritys, ainakaan toivottavasti.

Sitten olikin jo aika poistua. Lopuksi vielä peseydyttiin ja pyyhe huuhdeltiin huolella. Milläkö sitten kuivattiin, no tuolla samalla pyyhkeellä tietysti. Välillä vaan väännettiin kuivaksi parhaan mukaan ja kyllähän silla enimmät vedet lähti. Lieneekö kaikki saunominen vai mikä, mutta pukuhuoneen puntari antoi melkein 10 kiloa pienemmän lukeman kuin mihin on tottunut.

Pois lähdettäessä kello oli jo yli yhdeksän, silti oppaani lähti vielä takaisin labralle, mutta jätti minut pyöräparkin lähelle ja itse lähdin kämpille kaupan kautta. Illalla oli vielä ohjelmassa opiskelua ja läksyjen tekoa.

Sellainen oli maanantai, jatkoa seuraa. Kuvia ei ymmärrettävistä syistä tuolta reissulta ole. Mutta koska kuvia aina kysytään: kaupasta löytyi "jäisen kurkun" makuista mintunvihreää Pepsiä, siispä tässä kuva siitä.

Hidastuvaa liikettä

Taas meinaa blogi jäädä turhan vähälle huomiolle, pitää yrittää parantaa tapoja ja kirjoitella useammin.

Viime viikon loppupuoli sujui kuitenkin ilman mitään kovin erikoisia tapahtumia. Lieneekö ollut sateessa pyöräily vai mikä, mutta pieni nuha yritti iskeä kimppuun, mutta ei onneksi mitenkään pahaksi heittäytynyt.

Torstaina oli labralla tavalliseen tapaan eigo´zemi ja samaisen hankalan artikkelin tulkinta jatkui kuin edelliselläkin viikolla. Artikkelin kirjoittaja lienee halunnut päteä erityisen paljon, sillä englanninkielinenkin teksti oli aivan tarpeettoman monimutkaista, mutta toki hyvin "tieteellisen näköistä". Japaninkielisen käännöksen seuraaminen puolestaan oli hankalaa koska sitä luettiin niin kovin nopeasti, joten kysymykset jäivät jälleen esittämättä.

Hiljalleen sain myös edistettyä omaa projektiani, joka tosin on vielä kaukana mistään hyödyllisestä. Tuleepa ainakin laitettua jo lähtökohtaisesti ruostuneet koodaustaidot koetukselle. Onneksi tuo projektini ei mene liian syvälle signaalinkäsittelyn saloihin, sillä se ei ole omaa alaa, enkä pitäisi mielekkäänä opiskella täälläkään mitään sellaista joka ei millään tavoin liity varsinaisiin opintoihin.

Edes perjantai-illalle ei ohjelmaa ilmaantunut, joten olin labralla melko myöhälle perjantaiksi ja kaupan kautta kämpille rentoutumaan televisiota katselemalla ja niin edelleen. Sisin kanssa oli alustavasti puhetta joistakin mahdollisista suunnitelmista lauantaille tai sunnuntaille, mutta ne eivät lopulta kuitenkaan toteutuneet. Sunnuntaille kaavailtu vaellusretki olisi saattanut olla varsin mielenkiintoinen.

Lauantaina päätin nukkua niin pitkään kuin vaan kykenee ja lopulta unille kertyikin mittaa reilut 11 tuntia. Ohjelmaa ei edelleenkään ollut tiedossa, kuitenkin lounasaikaan Yuu oli sitä mieltä ettei pelkkä makoilu käy päinsä ja ehdotti että lähtisimme kaupungille. Ennen lähtöä tuli postilaatikkokin tarkastettua ja sieltä löytyi ilmoitus että Sendain kaupungin maksama bussikorttikin olisi noudettavissa juhannusviikolla.

Siitä sitten Janin ja Yuun kanssa lähdimme kaupoissa kiertelemään. Tavaratalossa jossa ensiksi kävimme oli lähinnä tolkuttoman kalliita ja liian pieniä vaatteita, joten siitä tuli halpa reissu. Tavaratalon yläkerrassa oli kuitenkin varsin erikoinen rihkamakauppa jossa oli vähän kaikkea mahdollista pikkusälää ja muuta kummallista. Siellä ihmetellessä aikaa kului jonkin verran. Epävakainen ilmakin teki paluun ja aina välillä heitti pieniä sadekuuroja. Kaupungilla kierrellessä tuo ei haitanniut kunhan matkalla pysyi kuivana.

100 jenin kaupassa käytyämme aloimme etsiä sopivaa ravintolaa illallista varten. Lopulta päädyimme pikaruokapaikkaan, jonka melko suppeasta valikoimasta annoksensa saa edullisesti ja nopeasti, eikä kyseessä ole hampurilaiset tai pitsat, vaan ns. oikeaa ruokaa, eli riisiä ja lihaa kaikenlaisilla höysteillä.

Ennen palaamista kämpille päätimme vielä mennä yhdelle oluelle, mikä osoittautui helpommin sanotuksi kuin tehdyksi. Yksittäinen tuoppi on nimittäin kallis ja lisäksi pitäisi maksaa jokin pöytämaksu ja niin edelleen... Kierroksen lopuksi päädyimme juuri avattuun uuteen pieneen kuppilaan, jossa tunnin nomihoudain sai monen muun barin yksittäisen tuopin hinnalla ja hintaan kuului vieläpä salaattipöytä. Niin siinä aina käy kun lähtee "vain yhdelle" ihmetyttää vain tuo systeemi baareissa. Kun tunti meni palasimme takaisin kämpille eikä siinä sitten enää ihmeempiä tapahjtunut.

Sunnuntai menikin sateisen sään vuoksi lähinnä lepäillessä, pyykätessä sekä opiskellessa. Toki tuo sade olisi varmaan tehnyt vaellusretkestäkin vähemmän mukavan, mutta jäi tosiaan lähtemättä, kun Sisi ilmoitti että hänen pitää opiskella, eikä tullut itsekseen lähdettyä kun ei tiennyt muusta porukasta mitään.

Kyseessä oli siis melko laiska viikonloppu, mutta välillä sellainenkin lienee tarpeen.

Virityksiä

Kaikenlaista pientä lisätty blogin reunalle, ihmetelkää pois. Varsinainen tarina jatkuu lähiaikoina.

Kesää

Kesäkuukin livahti jo vuoroon kuin varkain. Jatketaan nyt kuitenkin siitä mihin jäätiin.

Torstai, eli toukokuun viimeinen päivä, oli myös varsin sateisen oloinen. Kuitenkin labralle ennätti ennen sateen alkua. Torstaiseen tapaan ohjelmassa oli 'eigo-zemi' ja taas olivat "juniorit" ahkerasti kääntäneet artikkelia, joka sisältö ei minulle aivan auennut, vaikka sanat ymmärsinkin alan termejä lukuun ottamatta. Iltapäivän mittaan sade kuitenkin alkoi, ja yltyi melko rankaksikin ajoittain. Ruokalaan kävellessä havaitsin että Aobayamalta alas lähtevän tien risteykseen oli muodostunut melkoinen järvi, illan jo hämärtyessä en onnistunut siitä kuvaa saamaan, mutta varomaton ohikulkija olisi siitä saanut hyvän suihkun kun bussi sujahtaa ohi.

Iltaruokaa Aobayaman ruokalassa syödessä päätin sitten sijoittaa ja hankkia katselemani sadeasun ruokalan vieressä olevasta kaupasta. Ja kuten siihen hintaan toivoa saattaa, asu myös mahtui päälle. Kun sitten pyöräkatoksen alla kiskoin koko asun päällysvaatteiden päälle, olo muistutti lähinnä pilkkihaalaria. Asu kyllä piti vettä mainiosti, mutta sen mikä pysyi sadevedeltä kuivana, kastui hikoilemalla, pitää siis kehitellä jokin suunnitelma miten sadepäivinä kannattaa toimia.

Myös torstaina jäi kauppareissut sateen takia tekemättä. Vaikka illalla ei siltä näyttänyt sade oli yöllä lakannut ja perjantai-aamuksi olivat tiet jopa osittain kuivuneet. Ainakin sadeveden poisto kaduilta toimii, ja se on selvästi otettu huomioon myös katuja tehdessä.

Perjantain kielioppitunneilla oli jotenkin nihkeä tunnelma, mahtoiko olla harmaa sää vai mikä kaikkia piti niin raukeassa tilassa. Opettajakin tuntui koittavan opettaa asiaa hankalimmalla mahdollisella tavalla. Monisteita tuli siihen tahtiin että pitää varmaan kohta rakentaa pyörään perävaunu jossa on arkistokaappi.

Tunneista kuitenkin selvittiin ja puoliltapäivin sääkin alkoi muuttua aurinkoiseksi. Kävellen Aobayamalle kavutessa tuli sen verran hiki, että totesin bussin olevan varteenotettava vaihtoehto myös lämpiminä päivinä, ainakin toiseen suuntaan. Labran alakerrassa olevan automaatin kylmä juoma jäiden kera tuli tarpeeseen.

Iltapäivästä sovittiin Sisin kanssa että menemme yhdessä illalliselle. Puoli kuuden aikoihin lähdimmekin yhtä matkaa kävelemään alas Kawauchille polkupyöriä hakemaan. Lopulta päätimme mennä syömään asuntolan lähellä olevaan Curry-ravintolaan, jossa Sisikään ei ollut aiemmin käynyt. Ravintola muistutti jotenkin etäisellä tavalla Suomen pizza/kebab paikkoja, vaikka ruoka ei kyllä ollut yhtään saman tyylistä edes. Ateriaan kuului tarjottimen kokoinen lautanen, jolla oli paria erilaista Currya, riisiä, salaattia, jonkinlaisia liha-valmisteita joita en näön tai maun perusteella tunnistanut sekä juuri paistettua naan-leipää. Kyllä sillä setillä nälkä lähti.

Myöhemmin illalla lähdettiin tutulla porukalla (minä, Mikko, Matias, Jani ja Yuu) kaupungille. Ilta sujui ilman kommelluksia ja muitakaan kummallisia sattumuksia. Perjantai-ilta vaikutti syystä tai toisesta varsin rauhalliselta noin yleisesti. Kotimatkalle lähdimme Matiaksen kanssa ennen muita, mutta emme päässeet Mosburgerille ihmettelemään japanilaistyylisiä hampurilaisia kun olivat laittaneet paikan kiinni jo ennen kahta, onneksi Seiyu on aina auki.

Lauantai sujui yleisen rentoutumisen, pyykkäämisen ja siivoamisen merkeissä. Lauantai-illallekaan ei kummoista ohjelmaa ilmaantunut tällä kertaa. Myöskään sunnuntai ei ollut erityisen aktiivinen päivä. Iltapäivästä lähdin kuitenkin ostosreissulle keskustaan. Sain vihdoin kameran hankittua, ja tällä kertaa oli onni matkassa, sillä kameran hinta oli pudonnut 4.000 jeniä edelliseltä yrittämältä. Kaupungissa oli eräällä aukiolla ollut myös jokin tapahtuma, sillä siellä oli esiintymislava ja myyntikojuja. Itse tapahtuma oli jo loppunut, mutta sain jälleen ostettua suklaakuorrutteisen banaanin. Sunnuntaina myös kertailin maanantaina olevaan kanji-kurssin välikokeeseen.

Maanantaina oli sitten tuo koe mitä varten asioita kertailin. Koe tuntui menevän varsin hyvin, sillä siitä ei oltu haluttu tehdä mahdollisimman hankalaa, koe painottui enemmän kanjien tunnistamiseen ulkoa muistamisen ja kirjoittamisen sijaan. Kokeen jälkeen oli kerrankin hyvää aikaa siirtyä Aobayamalle ja vieläpä käydä syömässä lounasta ennen tekniikan japanin tuntia.

Teknisissä termeistä oli vuorossa geometriaa ja osaa sanoista sai hieman muistella mitä ovat edes suomeksi kun ei ole aivan päivittäisessä käytössä ollut aikoihin, jos koskaan. Maanantai-ilta kului muiden tapaan labralla puuhaillessa. Maanantaina labralla menee herkästi myöhään kun aloittamaan pääsee vasta viiden tienoilla. Aikaa käytin enimmäkseen tiistaiseen kielioppikokeeseen kertailemalla. Kämpille piti jälleen mennä kaupan kautta ja syömisen jälkeen jatkoin opiskelua vielä jonkin aikaa.

Maanantai-iltana kävi vielä byrokratian vasta-isku, nimittäin vuokran automaattinen siirto tililtä ei ollutkaan mennyt läpi koska yksi numeroista hakemuksessa oli kuulemma liian epäselvä... Tämän toteamiseen oli siis mennyt kaksi kuukautta. No siinä sitten toimiston neidin ystävällisellä avustuksella täytin uuden hakemuksen.

Tiistaina aamusta sää oli mahtavan kesäinen, aurinkoinen ja lämmin, mutta ei liian kuuma. Koekin tuntui menevän melko hyvin eikä siinäkään oltu tähdätty suurinpaan mahdolliseen vaikeustasoon vaan tehtävät olivat samankaltaisia kuin joka tunnin jälkeen saadut kotitehtävät.

Kokeen jälkeen lähdin taistoon pankkiautomaatin kanssa, joka asioi vain japaniksi. Sain kuitenkin sen vuokran maksettua, myöhässä tosin, koska olin siinä luulossa että se menisi automaattisesti tililtä, ja olin vieläpä kysynyt asiasta. No mitäpä tuosta, kunhan asia on kunnossa.

Sää oli todellakin niin mainio että päätin syödä lounasta ulkosalla, niinpä hain voileipiä ja mehua kaupasta, nopeamminkin tuo sujui kuin ruokalaan jonottaminen parhaaseen ruoka-aikaan. Tiistaina illalla oli normaaliin tapaan keskustelukurssi, jossa taas vaikutti että keskustelisimme vain opettajan kanssa keskenään, kuitenkin Czesary ilmaantui paikalle vartin myöhässä ja sitten jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Illemmalla pyykkäsin joitain vaatteita ja sain imuroitua huoneessa taas vaihteeksi.

Keskiviikon kanji tunneilla saatiin heti nähdä maanantain kokeet tarkastettuna, sain 80/100 ja olin siihen varsin tyytyväinen, vaikka Jani olikin napannut 97. Oikeastaan vain yksi tehtävä oli mennyt mönkään, mutta se velotti heti jo 8 pistettä. Säätila oli varsin hiostava, ei niinkään kuuma, mutta sitäkin kosteampi. Iltapäivällä iskikin varsin tehokas ukkoskuuro, minkä jälkeen ilma taas raikastui.

Sateiden kanssa olin siinä mielessä onnekas että pyöräilemaan pääsi lähestulkoon kuivissa olosuhteissa. Edes illan mitätön tihkusade ei menoa haitannut ja ruoka- sekä 100 jenin kaupassa pääsi jälleen käymään. Illalla jatkoin kämpän siivoamista ja sainkin tavarat ojennukseen, siispä otin kuvia huoneesta kun sellaisiakin on toivottu. Kuvat löytyy alla olevasta linkistä.

Siinäpä sitä taas juttua tällä erää.

Huone